Oman nuoren käytön huomaaminen

Vilpola
401

Heippa kaikki…

Mahtaako tänne sivustolle enää kukaan löytää, toivottavasti. Itselläni ei toiminut salasana…jos jaksan selvitän.

Mitä teille kuuluu? Äitijokapysyyvierellä vieläkö tytär katkolla? Yolanda miten tyttäresi jaksaa?

Meille, huoh. En tiedä mitä tekisin tuon epävakaan tyttären kanssa. Muutti sinne toiselle paikkakunnalle. Ollut siellä lähes päihteettä, pössytellyt vähän. Mieliala ollut huono, mutta jotenkin pärjäillyt poikaystävän turvin. Nyt kerran retkahti johonkin , mutta sai käytön lopetettua heti. On kovin impulsiivinen, nyt taas muuttamassa takaisin vanhaan kotikaupunkiin. Ei helpolla pääse, koska ei luottotietoja, Pyysi meitä takaajaksi, mutta vaikka kuinka haluaisin auttaa, en voi. Elämänhallinta sitä luokkaa, etten voi jännittää loputtomasti sitä mitä asunnossa tapahtuu. Tunnen olevani ihan loukussa, en kerta kaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Mielestäni tyttäreni pitäisi päästä osastojaksolle, jotta saataisiin tasapaino lääkitykseen ja hänen vointiinsa. Tätä minun on turha edes tyttärelle puhua, hän ei lähde mihinkään. Toivottavasti Yolanda ja äitijokapysyyvierellä löydätte tänne ja muut tietysti myös.

Tirppana

402

Moikka Tirppana. Olipas tämä muutos tyhmä. Ei minunkaan tunnukseni toiminut ja piti sähköpostin kautta tehdä uusi salasana.

Olen aina välillä käynyt katsomassa onko joku kirjautunut sisälle.

Meillä on tilanne tällainen tällä hetkellä että tyttö tuli 5 päivänä kotiin. Yritti vielä hautajaisten jälkeen mennä takaisin ja jutella henkilökunnan kanssa, mutta ei pystynyt jäämään.
On nyt siis ollut kotona muutaman viikon.
Muutaman kerran on subua ottanut. Rauhoittaviakin tekee mieli.

Olemme perheenä jatkaneet terapiaa ja hän keskittyy pääosin tyttöön koska hänen sairautensa vuoksi me olemme väsyneitä.
Nyt ihan hyvin alkanut nämä tapaamiset. Käy läpi nyt adhd testejä jos saisi lääkityksen mitä ei voi käyttää väärin ja samalla vähän rentoutumista mieleen/kroppaan joka koko ajan kireä.

Huomaan että helposti laitan odotuksia tytön elämään ja oma elämä paussilla. Nyt olemme miehen kanssa sitä puhuneet että pitäisi opetta elämään tässä todellisuudessa, eikä kokoajan sittenkun todellisuudessa. Toki halutaan että paranee täysin, mutta pitää hyväksyä tilanne nyt.
Na-ryhmissä on ensimmäinen askel, joka menee näin: Myönsimme, että olimme voimattomia addiktiomme suhteen ja että elämämme oli käynyt hallitsemattomaksi.

Jotenkin tuo että myönnän olevani voimaton addiktion suhteen. En saa sitä katkaistua, vaikka tekisin mitä. Elää tämän kanssa, ettei ole minun käsissäni.

Koitan vastuuttaa enemmän, että jos ei syö niin sitten ei syö. Enkä passaa, aiemmin olen vienyt ruuan naaman eteen ja koittanut saada syömään jotain tms.

Mutta toki olisin kovasti toivonut että olisi jatkanut katkolla ja kaikki loppunut siihen. Silti iloitsen että pysty kohtaamaan surun, ei paennut sitä aineisiin.
Ja että hän koitti ja yrittää edelleen.

Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Jos tyttäresi miettii muuttoa takaisin niin mitä se poikaystävä siihen sanoo?

Itsekään en menisi enään takaamaan tyttären asuntoa vaikka hän on aina maksanut vuokransa ensimmäisenä kun rahat tullut. On ne vaan päässyt kamalaan kuntoon, ilman että olisin käynyt siivoamassa välillä.

Mutta ihanaa että joulu tulee, vaikka tämä aina verottaa vähän joulusta ja aatton asti saa jännittää että toinen pysyisi selvänä kun on sukujuhla.

403

Heippa äitijokapysyyvierellä… ihana, että löysit tiesi tänne. Toivottavasti Yolandakin vielä löytää.

Olen käsittänyt, että aika usein tarvitaan useampi yritys päihteettömyyteen ja retkahdukset osa sitä. Pääasia, että lähti yrittämään. Hautajaisista selviytyminen on myös rankkaa, kenelle tahansa saati ihmiselle kenen keinot hallita ahdistusta on kyseenalaiset. Tuo teidän sitten, kun ajattelu on tuttua täälläkin. Oma elämä jotenkin pysähdyksissä. Mikäli noita toisia lapsia ei olisi ja työtä, erakoituisin varmasti kokonaan ja mies myös. Voimat on vähissä.

Meillä rata kutsui :(. Mielialan vaihtelu vain lisääntyy käytön myötä, tulee ylimieliseksi, vaativaksi, meitä vähätteleväksi ja meidän kotia ja sääntöjä ei kunnioita yhtään. Ovat olleet poikaystävän isän luona, lähinpään kauppaan 15km. Lähdettävä sieltäkin oli, kukaan ei suostunut kyyditsemään mihinkään, kyydin sai joltakin johonkin. Nämä ovat kohtia, kun laitan vain kädet ristiin ja toivon enkeleitä matkaan. Vaikka puhelimella saisin kiinni, ei kuuntele eikä ole keskustelukykyinen lainkaan, tekee niinkuin huvittaa. Kiltistä ja herkästä tytöstä tulee täysin päinvastainen, siksi emme voi edes kotiin ottaa, koska ei tiedä miten reagoi mihinkin. Eikä toki vauhdissa tulisikaan.

On tämä paska sairaus, käyttäjälle, mutta meille läheisillekkin. Meille tulee isäni jouluna, mutta miehen kanssa jo päätettiin, että tytär ei tule jos käyttöä on. Vanhempi pojista ottaa jo siskoonsa välimatkaa, ei jaksa katsoa menoa, enkä ihmettele. Sairauttaan kukaan ei voi valita ja luoja tietää ettei päihdesairautta ottaisi kukaan. Tosiasia kuitenkin on ettei kukaan muu voi ottaa apua vastaan kuin päihteidenkäyttäjä itse. Me valitsemme päihteettömän joulun johon tytär tervetullut selvinpäin. Isälläni ei montaa joulua sairautensa vuoksi ole edessä, haluan näistä jäävän hyvät muistot enkä sitä, että jännitän missä tärinöissä Kuulostanko kauhealta? En vain jaksa enää, mikään ei muutu. Eräs käyttäjä sanoi minulle, että jos kaikkensa tehnyt eikä mikään muutu täytyy tehdä jotain toisin. Käyttäjän puolesta ei muutoksia voi tehdä, mutta muutokset täytyy tehdä omassa päässä ja käytöksessä.

Olen jouluihminen, tänään kuusta hakemaan:). Miten teidän tuleva matka äitijokapysyyvierellä? Vieläkö tytär lähdössä mukaan?

Voimia ja joulun odotusta kaikille.

Tirppana

404

Moikka! Löysin minäkin tänne.
Äitijokapysyy vierellä hienoa että tyttö kuitenkin oli 5 päivää siellä, mä myös oon ymmärtänyt että usein riippuvuudesta eroonpääseminen tarvii ensin monta yritystä, kunnes onnistuu. :heart:
Tirppanalle jaksamishalaus! Mäkään en aio olla takaajana tyttärelle, jos joskus pyytää. En ennen kuin nään että elämänhallinta korjaantunut. Jos jotenkin voin lohduttaa, niin itse vaikeina hetkinä koitan ajatella sitä miten epävakaa häiriö useimmiten kyllä helpottaa iän karttuessa. Toi 20v-25v on kait usein just se vaikein vaihe monella.
Meillä tilanne se että tyttö sai yhden etäkurssin hoidettua, koulussa ei käy. Kun kysyn miksi, niin hän ei kuulemma saa itsestään irti aamuisin lähtemään pimeään talveen. Mun tytöllä on unirytmi keikahtanut niin että valvoo kolmeen ja nukkuu kahteen tai kolmeen. Öisin kuulemma pelaa. Eli ihan on keskenkasvuisen elämä tällä hetkellä. Jos jotain hyvää niin mieliala ollut melko hyvänä nyt.
Mä kerroin tytölle että nyt kun hän täyttää 18 ja alkaa sitten saamaan toimeentulotukea, en aio maksaa enää puhelinlaskua. Että saa alkaa harjoittelemaan omien laskujen hoitamista mikä aikuiselle tosi tärkeä taito. Hän totesi, että no kysyn sitten jos isi maksaisi… Tuntuu että on niin lapsellinen vielä…

Ihanaa joulua teille :heart:

405

Moikka naiset ja hyvää joulua ja uuttavuotta myös teille.

Olitte mielessä mutta lomailin ja lomailen tässä nyt niin en ole koneella käynyt.
Joulu meni hyvin, tyttö oli selvänä ja mukana.

Tänään tuli rahat niin retkahti rauhoittaviin ja lähti uudelle "kaverille " yöksi.

Ärsyttää ja samalla tuntuu vähän tyhjältä tuo. Olisi nyt edes tosta rauhoittavasta pysynyt erossa.
No katsotaan mihin tämä johtaa. Itse koitan pitää oman asennoitumiseni nyt erinä. Etten paasaisi niin paljon.

Tyttö suunnittelee muuttoa yhden kaverinsa kanssa yhteen. Mietin että ehkä voi olla hyvä juttu koska kaveri on saanut vähän runkoa elämäänsä. Niin tuskin jaksaa katsella tyttäreni sekoilua pitkään, jos se siihen menee.

Itse olen samaan aikaan kyllästynyt, hieman pettynyt. Mutta toki uskon että hän osittain yrittää ja tiedän että on ollut tosi kova ikävä kuollutta kaveriaan. Kävimme jouluna haudalla.

Matkalle tytär haluaa lähteä. Tämä taloustilanne nousseilla kustannuksilla ei vain ole niin helppo varmaan monellekaan. Niin pitää katsoa mihin pystymme venymään.
Mutta olen luvannut että edes joku matka saadaan aikaiseksi.

Puhuttu että tytär menisi katkolle kenties uudelleen yrittämään joku kerta. Miettinyt myös hoitoon menoa. Siihen ei koe olevansa valmis sitoutumaan.

Meillä on psykiatri tässä ketä meidän perheen kanssa tekee terapiaa niin hänen kauttaan tytär sai adhd testit ja ehkä pian lääkkeet siihen ( jotain mitä ei voi väärinkäyttää ) niin pitää katsoa olisiko sillä vaikutusta tytön elämään.

Nyt kokee rauhoittavien antavan levollisen olon kropalle ja mielelle.
Jos saisi apua kireyteen oikeiden lääkeiden kautta.

Mutta siis juuri tänään, rahapäivänä ei niin hyvää. Muuten mennyt tosi hyvin.

Isot halit teille.

Tiedän Tirppana että ne rauhoittavat tekvät juuri tuon. Jos ne on vielä niitä ksaloleita niin ne laittaa kyllä persoonan ihan sekaisin.
Silloin on ihan turha puhua järkeä tai yrittää saada tunneyhteyttäkään. Sillon on vaan minä, minä, minä ja ympärillä pelkkää draamaa.

Toivottavasti teidän joulut meni hyvin <3

406

Moi taas.

Paljon pohdiskelen että miltä se näyttäisi elää omaa elämää. Niin tottunut elämään lapsille.

En ole vielä istunut alas tytön kanssa puhumaan koska on ollut tätä suruaikaa ja nyt sekaisin niistä rauhoittavista.

Että miten olen tukena ilman että minun elämäni heiluu hänen tekemiensä päätösten tähden.

Haluan edelleen olla tukena ja on kokoajan ottanut askelia raittiuteen. Mutta haluaisin ehkä jo siirtää sitä tukea myös ammattilaiselle ja itse astua myös elämään omaa elämää.
Nyt olen kuin omaishoitaja.
Mieli ja voimat menee tytön kanssa.

Vaikka meillä on myös hyvää aikaa.

Mietin että jos tämä jatkuu vielä 7 vuotta niin haluanko että olen koko ajan odottanut että voin alkaa toteuttamaan olla unelmiani.

Mutta samalla mietin että ne unelmat on aika turhia sen rinnalla että saa olla tukena omalle lapselleen ja hän pääsee jaloilleen.

Tähän kaipaisin kyllä keskustelua jossa olisi tytär ja joku ammattilainen ketä ymmärtäisi meitä ja tätä sairautta.

Tällaisia ajatuksia tähän iltaan.

407

Heippa kaikki ja hyvää Uuttavuotta, toivon meille kaikille parempaa.

Meillä tytär päätyi retkahduksen jälkeen sairaalaan, siis tosi nopeasti alle vrk. Kauppakeskuksen vartija oli soittanut ambulanssin, joka vienyt selviämisasemalle ja sieltä henkilökunta soittanut uudelleen ambulanssin, kun ei lähtenyt selviämään. Riidaksi melkein äitynyt tilanne, kun ambulanssi ei ollut meinannut ottaa kyytiin “narkkia”. Sairaalassa tytär pyytänyt osastolle ettei jaksa enää, et ole tarpeeksi huonossa kunnossa oli vastaus. Klo 00.30 tuli päivystyksestä lähtö. Otin kotiin yöksi, seuraavana päivänä poikaystävän kanssa omaan kotiin. Tottahan tuo, että päivystykset täynnä päihteidenkäyttäjiä ongelmineen. Totuus kuitenkin on ettei tytär nytkään käyttänyt, koska oli niin hauskaa. Halusi vaan poistaa kaikki tunteet, oli yksin. Kuinka moni päihteidenkäyttäjä pääsee ylös yksin, vaikka päättäisi mitä jos ammattilaisten suhtautuminen tuolla tasolla. No käyttö loppui siihen ja nyt 2vk ollut selvä. Jouluna oli kotona❤️, tosin minä ja isäni sairastuttiin influenssaan joulupäivänä. Uudenvuoden ajelivat ja kävivät raketteja ampumassa. Olen iloinen vaikka retkahduksia tapahtuu, ne loppuu nopeasti.

Äitijokapysyyvierellä, nuo pohdiskelusi totta ja tuttua. Oma elämä on paussilla helposti, kun pohtii mitä voisi tehdä ja milloin, ihan rahallisestikkin ja uskaltaako suunnitella jotain, kun tyttrellä voikin olla huono hetki. Tytär täyttää 4kk päästä 21 ja normaalisti tulisi jo tulla omillaan toimeen. Nyt ajattelen jos kevään aikana saisi järjestettyä asioitaan. Asiat menneet kyllä eteenpäin, muuton ja poikaystävän myötä…siitä olen iloinen.

Kyllä tuo keskustelu ammattilaisen/vertaistuen kanssa voisi avata sekä omia että tyttären ajatuksia.

Yolanda, juu kyllä ne vielä lapsellisia on tuossa, kun täyttvät 18. Minun tyttäreni lähti ihan soitellen sotaan silloin, eikä järjen hiventäkään päässä. Pois oli päästävä, aikuisuus oli pelkkiä oikeuksia, ystäviä ja päihteitä. Velvollisuudet, vanhemmat, veljet, laskut oli viimeisenä mielessä. No niistä virheistä maksetaan pitkään, mutta nyt valoa tunnelin päässä. Joskus se aikuistuminen vaatii paljon enemmän kantapäänkautta oppimista. Sinun tytär varmasti oppii nopeammin. Hyvä, että sai edes yhden kurssin suoritettua. Tuo kouluun menemisen vaikeus on tuttua täälläkin, silloin kun koulua vielä kävi ennen päihteitäkin. Vuorokausirytmi päin mäntyä myös täällä, mikä siinä on, että.asiat täytyy tehdä yöllä? Ei ihmekkään jos mieliala alhaalla jos nukkuu valoisan ajan.

Kertokaahan kuulumisia ja mietteitä❤️.

Tirppana

408

Oi että, kuulostaapa hyvältä että eteenpäin mennään teilläkin. Hitaasti mutta kuitenkin <3

Meilläkin tyttö ei hauskuuden takia käytä, jos voisi olisi ilman. Rauhoittaviin retkahtaa koska silloin saa hetken helpotuksen. Ei kolota mistään ja mikään ei paina mieltä. Silloin on vain hyvä olo ja rauha.

Ymmärtäähän sen että varmasti vaikea olla sortumatta kun niitä niin helposti saa ja tottunut niihin aiemminkin pakenemaan.
Meillä tytöllä vielä hermosto käy ylikierroksilla, niin kropassa kokoajan jännistystila. Toivon että jos saa adhd lääkkeen että se helpottaisi myös siihen.

Mutta aivan ihanaa Tirppana, olen todella onnellinen että teillä meni joulu flunssasta huolimatta ihanasti <3

Meillä meni myös jouluaika tosi hienosti. Koko suku yhdessä ja tytär vietti aikaa serkkujensa kanssa ja siskonsa kanssa.

Nyt taitaa myös olla rauhoittava putki ohi :pray: toivottavasti ei tule pian uudestaan.

Tirppana teillä on siellä päin kyllä aivan hirveää henkilökuntaa. Täällä päin Suomea on ollut pääosin hyvää kohtelua. Kerran yksi lääkäri oli vähän ylimielinen kun tytär oli päivystyksessä.

Onneksi tytöllä on te, ettei ole yksin vastaan maailma. Riippuvuus on muutenkin sairaus joka koittaa erottaa ihmisen toisista ihmistä, niin tuollainen suhtautuminen ei tee hyvää kyllä.

Yolanda, se on totta että 18v on ihan lapsi vielä. Olisinko joskus 20vuotiaana huomannut hieman merkkejä aikuistumisesta ja niitä tulee koko ajan lisää.
MIten teillä muuuten menee? Miten pyhät menivät?

Oikeasti olen myös kiitollinen teistä täällä. Todella hiljaista, harva tänne viitsii/uskaltaa kirjoittaa mutta itse koen tämän välillä henkireikänä kun tunteet käy päälle.

409

Mikähän mahtaa olla pitkävaikutteisena injektiona annettu lääke epävakaaseen persoonallisuushäiriöön? Lähinnä tulevat mieleen neuroleptit(Tietty pitkävaikutteisia injektiolääkkeitä on muitakin, mutta lähinnä somaattisiin sairauksiin, joten ne tuskin ovat tässä kyseessä), joiden off-label -käyttö on mennyt aivan hulluksi. Hyviä lääkkeitä tarkoitukseensa, eli psykoosiin, mutta tällä tyylillä, että kaikki laitosvanhukset ja -vammaiset, levottomasti käyttäytyvät nuoret jne. lääkitään hiljaisiksi ja ns. helpoiksi psykoosilääkkeillä, mennään vain ojasta allikkoon.

Ensinnäkin epävakaata tai muutakaan persoonallisuushäiriötä ei hoideta ensisijaisesti lääkkeillä. Lääkkeet voivat toki monesti olla tarpeen ns. sivuoireina ilmeneviin masennukseen, ahdistukseen ym., mutta eivät ne tyhjiössä toimi, vaan terapia on se oikea hoito. Tiedän kyllä mainiosti, että nykyisessä resurssipulassa terapiaa ei niin vain saa ja vielä nihkeämmin, jos päihteiden käyttö on tiedossa. Tiedän myös, että juuri resurssipulan vuoksi se on julkisessa MT-hoidossa pitkälti tuota lääkettä lääkkeen päälle -meininkiä ja lopulta ei enää tiedetä mikä johtuu mistäkin.

Hoitohenkilöstölle ja kanssaihmisille se voi olla helpompaa, että joku on lääkitty niin zombiksi, ettei tämä jaksa paljoa riehua, mutta viekö se tätä ihmistä itseään elämässä mitenkään eteenpäin on toinen kysymys.

Toisekseen; en tiedä tutuistani ketään, jolla neuroleptit olisivat vähentäneet päihteiden käyttöä, paitsi tilanteessa, että ei tosiaan jaksa muuta, kuin raahustaa sohvan ja jääkaapin väliä. Ennemmin ovat lisänneet, kun haluaa edes jotakin piristystä/muutosta siihen aivosumuun, pl. tapaukset, joissa niitä on käytetty oikeaan tarpeeseen, eli psykoosisairauteen, eikä läheskään aina niissäkään.

Voi olla, että sinun tyttärelläsi se ei mene noin, mutta aika skeptisesti suhtaudun psykoosilääkkeiden “parantavaan voimaan” silloin, kun ei ole kyse psykoosisairaudesta. Tsemppiä joka tapauksessa. Ei se helppoa ole saada apua MT-ongelmiin näinä päivinä ja vielä vähemmän päihdetaustalla.

410

Ihana kuulla, että teillä myös joulunaika meni hyvin ja rauhoittavien aika taas ohi. Juu kyllä päihteiden ollessa mukana, kohtelu ollut tyttärelle kyseenalaista. Tosin, kunto on ollut niin huono ettei puheesta saa mitään selvää. No eteenpäin, ensi viikolla tulee täyteen aika joka lähetteessä aikaikkunaksi laitettiin psykiatrialle. Pääsisi tytär puhumaan vaihtoehdoistaan ja voinnistaan. Adhd lääkkeen toivoo myös saavansa takaisin, jos syksyllä pääsisi koulun aloittamaan. Askel kerrallaan.

Tärkeitä täällä olette .

Tirppana

411

Heippa Winston, kiitokset viestistäsi :slightly_smiling_face:.

Hoitohenkilöstö tähän injektioasiaan liittyen ei ole edes tavannut vielä tytärtäni eli kyse ei vielä helposta ratkaisusta tyttärelle. Lisäksi me vanhemmat ja sisarukset, läheiset ystävät, jotka olemme katsoneet tyttäreni kamppailua oman itsensä kanssa pitkään toivomme vaan kärsimyksen tulevan helpommin hallittavaksi ja myös tukea hänen omia pohdintojaan asiaan liittyen. Kukaan meistä ei halua mitään lääkettä hänelle siksi, että hänen kanssaan olisi helpompi elää, emmekä sitä hänelle tyrkytä. Totuus kuitenkin on, että mielialan riipiessä pohjaa ja ajatuksena hypätä junanraiteille, tytär on ratkaissut asian vetämällä bentsokoomat. Nyt saa jo katkaistua sen heti, mutta keinoja noihin aallonpohjakohtiin tarvitaan. Niitä hän itse pohtii itsekseen ja ääneen meille läheisille, siksi odottaa aikaa psykiatrialle. Ajatuksena hänellä psykoterapia epävakaaseen, mutta kuten sanoit sitä ei helppoa saada etenkään päihteidenkäyttäjänä. Haluaa antaa seuloja ja sitä kautta päästä hakemaan psykoterapiaa. Tietää, että vie aikaa ja siihenodotukseen sitä lääkettä on ajatellut. Että pärjäisi tunnetilojensa kanssa ilman retkahduksia. Injektiosta kuulimme nuorisopsykiatrialla ja siitä tyttäremme ja me läheiset sitä ajateltu. Nyt hän ajattelee injektiosta näin ja on itse haluamassa sen, mutta kuten sanottu mitään keskusteluja ei ole lääkärin kanssa vielä käyty. Ajatus, että haluaisin tyttäreni muuttaa zombieksi oksettaa. Päinvastoin haluaisin hänen pysyvän juuri tuollaisena suurisydämisenä ja tulisena, mutta kärsimyksen jonka näen hänessä soisin loppuvan ja keinojen olevan sellaisia ettei joudu yhteiskunnan hylkimäksi vaan saisi apua sairauteensa. Kunhan pääsee keskustelemaan lääkärin kanssa on helpompi tehdä päätöksiä.

Tirppana

412

Moikka! :heart:
Tirppana mä kyllä hyvin ymmärrän ton toiveen toimivasta lääkityksestä. Ja tietenkään ei kukaan halua zombieksi lääkitä ketään, mutta jos käytös on itsetuhoista ja oireet vakavat niin ehdottomasti lääkitys on paikallaan. Mun mielestä. Vaikka tosiaan epävakaan paras hoitomuoto ei ookkaan lääkitys niin kyllä tosi moni hyötyy lääkkeistä. Meillä tytöllä Seronil ja tarvittavissa Ketipinor pienellä annoksella. Ja Tirppana toi on hyvä että sun tyttö saa sen bentso ”ylilyönnin” sit aina kuitenkin pian katkaistua. Ja teillä on hyvä että tyttö haluaa alkaa antaa seuloja ja sitä kautta päästä terapiaan. Meillähän tyttö pääsisi dialektiseen käyttäytymisterapiaan heti, kun antaisi niitä seuloja jonkun aikaa. Mutta mun tytön asenne on tällä hetkellä, että kannabis auttaa hänen ahdistuskohtauksiin riittävästi. Ja poikaystävän tuki. On sitä mieltä ettei halua antaa mitään seuloja, koska ”Suomi on paska maa” kun terapiaan ei pääse jos polttelee kannabista. :disappointed:Ja tavallaan on siinä oikeassakin osittain, mutta lapsellinen ajattelutapa. Ei ole valmis ponnistelemaan terapiaan pääsyn takia. Menee sieltä missä aita on matalin tällä hetkellä. Kannabis on hänen kainalosauvansa mitä tulee mielenterveyteen. Tai niin ainakin luulee. Mä toivon että aikuistuisi pian, ja alkaisi ottaa vastuuta mielenterveyden (ja muiden velvollisuuksien) hoitamisessa. Meillä tyttö suunnittelee yhteenmuuttoa poikaystävän kanssa. Toivon että suhde kestäisi, koska tyttö putoaa korkealta aina jos ihmissuhde päättyy. 2 kk ja tyttöni täyttää 18. Fiilikset mulla on ristiriitaiset. :face_holding_back_tears::heart: Jääkö ilman mitään hoitokontaktia. Tosi kurjaa on se ettei tyttö itse laita tikkua ristiin oman mielenterveyden hoidossa. Ajelehtii vain. Tunteet räiskähtelee ja saattaa saada pieniä raivareita ihan arkipäiväisistä vastoinkäymisistä. Vaikea tarjota apua jos ei ota mitään vastaan.
Reseptien uusimiseen pakko saada ainakin terveyskeskuslääkäri mukaan jatkossa, kun nupo asiakkuus kohta ohi. Seronil auttaa mun tytön mielialaan ja tulee sitä tarvitsemaan.
Mun oma vointi on tällä hetkellä melko hyvä. Oon vähän saanut enemmän keskityttyä omaan hyvinvointiin. Nyt oon nähnyt tyttöä viimeksi jouluna, ja kamala ikävä. Mutta oon töiden ja oman elämän takia levännyt vapaa-aikana nyt. Tytön kanssa kirjoitellaan joka päivä.
Äiti joka pysyy vierellä, sä oot tosi urhea äiti ollut sun tytön rinnalla. :heart: on tosi ihana kuulla että mietit myös omaa elämää ja olisit valmis vastuuttomaan sun tyttöä hakemaan ulkopuolista apua enemmän. Kuulostaa mun korvaan tosi hyvältä !:heart: Ja ihana kuulla että teillä alkoi tytöllä kypsymistä näkyä parikymppisenä. Antaa toivoa mulle että toi omakin vähän aikuistuisi joskus.

413

Heippa kaikki.

Yolanda, meilläkin tytär täyttää 21 keväällä ja vaikka viimeisen puolen vuoden aikana on ollut kaikkea tapahtumaa, kypsymistä myös meillä. Ymmärtää paremmin tarvitsevansa apua ja vaikka mieliala vaihtelee, saa revittyä sieltä itsensä nopeammin elämään kiinni. Maksamme edelleen puhelinlaskun, mutta muuten ei rahaa pyydä. Mikäli pyytää, on yleensä retkahdus kyseessä. Eilen oli sossu käymässä, kysyin miten meni. Vastasi, että hyvin, oli mukava nainen. Enempää ei kertonut, enkä kysynyt. Olen ajatellut, että tyttärellä oikeus omiin asioihin eikä kaikkea tarvitse äidille kertoa. Kertoo mikäli haluaa. Aiemminkin tytär pyytänyt ettei nyt hänen yrittäessä pysyä irti päihteistä, puhuttaisi niistä asioista vaan ihan muita asioita. Ymmärtää toki meidän huolen, mutta olemme luvanneet yrittää. Meillä myös toivon poikaystävän pysyvän kuvioissa, koska selkeästi rauhoittaa ja tasapainoittaa tytärtä. Onneksi on tämä sivu, voin sitten huoltani tänne kaataa niin ei tarvitse aina tyttären kanssa puhua.

Täällä meidän suunnalla nupo kestää 20-vuotiaaksi asti eli keväällä tytär jäi pois sen piiristä. Sitten saatiin ohjeeksi saada päihteet pois kuvioista ja nyt jonotetaan uuden paikkakunnan psykiatrialle. Meille sanottiin nupon päättyessä, että he tekee lähetteen aikuispsykiatrialle, mutta sinne on välillä tosi vaikea päästä ja siirtävät sitten perusterveydenhuollon puolelle jatkot. Toivon, että teilläkin jatkot lähtee nuposta käsin. Yolanda, se on hyvä että tytär ottaa säännöllisesti lääkkeet. Meillä, kun myös se ollut ongelma, unohtelee tai sitten ei riitä pitkäjänteisyyttä odottaa lääkkeen vaikutusta. Olen huomannut tyttärellä sosiaalisten tilanteiden pelkoa.Oikeastaan olen ollut sitä mieltä jo yläasteesta lähtien, kun poissaoloja alkoi tulla. Toivottavasti pääsee siitäkin puhumaan.

Yolanda mikä tyttäresi ajatus nyt keväästä, jatkaa koulua? Mitä äitijokapysyyvierellä teille kuuluu?

Hyvää viikonloppua kaikille. Kiitos, kun olette…halaus.

Tirppana

414

Tirppana mun tytön ajatus vissiin on vaan lopettaa lukio. Ei mitään realistisia suunnitelmia mihinkään suuntaan.
Teki opinto-ohjaajalle kahdet oharit nyt peräkkäin kun olivat sopineet tapaavansa. Toi on ihan karseeta miten pystyy sopimaan aikoja ihmisten kanssa mutta sitten ei vaan mene paikalle. Ei edes laita viestiä että anteeksi en pääse tulemaan. Tosi vastuutonta touhua.
Tyttö haaveilee lähtevänsä ulkomaille poikaystävänsä kanssa ja perustavansa oman yrityksen joskus… Mulle tyttö suuttui eilen, sanoi että on kyllästynyt kun koko ajan kyselen ja utelen. On ollut muutaman päivän todella ärtyneen oloinen. Koitan olla nyt pari päivää laittamatta viestiä… :disappointed:
Hyvää viikonloppua!

415

Moi kaikki.
Tulen tällain välissä nopeasti vain sanomaan että kaikki ihan hyvin. Ei muutoksia puoleen tai toiseen.

Tyttö halusi lyödä uuden deadlinen kanssani. Jos ei ole onnistunut terapeutin avulla lopettamaan itse syksyyn mennessä niin sitten menee koittamaan olisiko villa hockeystä hänelle apua.

Miettii muuttoa kotoa pois, kaverin kanssa yhteen. En tiedä onko se hyvä vai huono. Toisaaltas se olisi askel, jos huono niin ehkä kannustaisi paremmin hoitoon. Meillä vain tuo tyttö on onnistunut pitämään luottotiedot, ei rikoksia ja velkoja. Lisäksi on ammatti opiskeltu, ajokortin on menettänyt. Sen takaisin saamiseksi tarvitaan puhtaat seulat.

Niin asiat on oikeastaan aika hyvin jos saisi lopetettua. Ei ole isoa taakkaa päällä.
Toki moni näistä meidän ansioista. Luottotietojen pitämisestä olen ylpeä. Sanoi että niitä koitetaan ostaa tosi usein. Saisi nopeaa rahaa, kun joku käyttäisi sun tietoja. Hyvin pysynyt jopa niinä huonoina päivinä silloin kun oli ihan sekaisin ja asui yksin.

Mutta siis, kaikki aika hyvin, aikuistumista näkee. Se mikä on ehkä isoimpia haasteita on tuo ettei saa itseään liikkelle. Ei vaan saa aikaiseksi. Jopa noustua suihkuun. Niin vaikeampi lopettaa kun vain makoilee.

Toivotaan että adhd lääkettä saisi kokeiluu ja se antaisi toimintakykyyn tukea.

Minulle kuuluu vielä hyvää. Jotenkin uusi asenne on pysynyt. En niin paljon ole ottanut tyttöä taakaksi, keskittynyt oppimaan uudelleen toimimaan itse, ei vain tytön ailahtelujen mukaan.

Mukavaa viikkoa teille kaikille.

1 tykkäys
416

Hei kaikille! Vaikka en ole kirjoitellut, olen käynyt lukemassa pitkin vuotta teidän kuulumisianne, ehkä vain Tirppana muistaa minut, aloitin tämän ketjun silloin pari vuotta sitten.

Meille kuuluu tällä hetkellä hyvää, vauva ja äiti (tämä nuoreni, joka siis kaksi vuotta sitten jäi käytöstä kiinni), voivat hyvin. Raskausaika meni, jos saa suoraan sanoa, ihanan huolettomasti, koska hänelle tehtiin yllätystestejä neuvolassa ja äitiyspolilla ja ne olivatkin aina puhtaita. Lisäksi yhdellä äitiyspolin tapaamisella oli myös lastensuojelu mukana ja siellä kartoitettiin tilanne kokonaisuudessaan.

Ja voin tunnustaa että jännitti miten sitten kun vauva syntyy, mutta hyvin on mennyt. Ei pitäisi olla repsahduksia ja olin tätä jo itsekin vähän ajatellut kun tytär kerran sanoi mulle että vauva pelasti hänet, hän ei ollut vielä lopettanut (ei yllättänyt) sen jälkeen kun jäi kiinni.

Sai nyt syksyllä vihdoinkin diagnoosin epävakaasta ja siihen lääkityksen. Nyt odotellaan että millainen vaste sillä on.

Eli tilanne vakaa tällä hetkellä, mutta kuten tiedätte, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Halauksia kaikille!
t.Huolestunutäiti

1 tykkäys
417

Onpa ihanaa kuulla että teillä ja vauvalla kaikki hyvin :heart:

1 tykkäys
418

Heippa kaikki.

Huolestunutäiti, kiva kuulla teistä ja vielä noin ihania uutisia. Se on totta, että tämä asia varmasti seuraa mukana ja herkällä korvalla kuulostelee tilanteita. Nyt kuitenkin kaikki hyvin. Teilläkin siis se epävakaa siellä taustalla kuten meilläkin. Hyvä, että sai siihen nyt lääkityksen.
Te luotte taas toivoa meille muillekkin, asiat voi kääntyä parempaankin. Halauksia teille.

Yolanda, kuulostaa niin tutulta. Tuota meidänkin tytöllä on ollut paljon, että jättää käyntejä menemättä ja noita haaveita on riitttänyt. Tietysti on hyväkin, että on haaveita. Asioita joita haluaisi itselleen. Ne vaan välillä vaihtuu niin tiheään ettei enää tiedä miten niihin suhtautua. Tuo on varmasti viisas päätös, pitää pari päivää väliä, saatte molemmat tilaa hengittää. Tuo on ikävä ettei lukiota halua jatkaa,mutta väkisinkään ei voi toisen puolesta käydä. Tuo on vaikeaa aikaa, kun täyttää 18. Heidän omissa kuvitelmissa maailma aukeaa ja kaikki on mahdollista(tietysti onkin). Sitten päästään siihen ongelmaan näiden meidän epävakaiden kanssa, kun tuntuu olevan vain oikeuksia ei velvollisuuksia. Kunnes vähän ikää tulee ja alkaa kypsymistä tapahtumaan.

Kuitenkin kuten sanottu, kyllä meilläkin tyttärellä kypsymistä tapahtuu. Nyt itse on jo vastaamatta puhelimeen jos huono päivä ettei sano asioita joita ei tarkoita. Minä taas olen jo oppinut olemaan pelkäämästä, joka kerta kun ei vastaa. Soittaa yleensä seuraavana päivänä. Asiatkin menneet eteenpäin. Sai sossun kanssa soitettua kuulemma nuottivalmennukseen, taas. Nyt olivat sitä mieltä, että siitä saattaisi olla apua nyt, kun päihteet pois. Varanneet ajan A-klinikalle ja miettivät seulojen aloittamista. Tyttären kanssa puhuttiin, että repsahdusten tullessa, saa ne katki nopeasti. Viimeksi kesti 2pv. ja välit repsahdusten välillä pitenee kokoajan. Oikea on siis suunta. Itse tytär ajatteli A-klinikan olevan hänelle parempi paikka kuin Na-ryhmät. Ensinnäkin on ollut aina nuorimmasta päästä niissä ja kokee aineista ja niiden käytöstä puhumisen triggeröivän häntä käyttämiseen. Joko ei vaan ole vielä valmis ryhmään menemään tai se ei vaan ole yleensäkään hänen juttu. Toisaalta itsekin mieluummin kirjoittelen tänne, kun menen ryhmään.

Äitijokapysyyvierellä, teilläkin siis uudenlaista pohdintaa. Toivottavasti muutto olisi askel parempaan, mutta jos huonompaan sieltäkin pääsee ylös. Joskushan tuo askel otettava ja vaikka tilanne olisi mikä ainahan se jännittää. Varmasti päihteet jättäneet meihin läheisiin jäljen ja aina, kun käyttäjän elämässä tulee haasteita varmasti jännittää miten ne kestää ja reagoi niihin, vaikka olisi toipuva käyttäjäkin. Tuo adhd lääkekin olisi hyvä, sitä minäkin tyttärelle odotan ihan juuri tuon saman syyn takia.

Kiva oli kuulla kaikista:). Halauksia, Tirppana

419

Miten ihana kuulla huolestunut äiti, että teillä menee nyt hyvin! Teidänkin koko tarinan olen täältä ketjusta aikoinaan lukenut. Saako kysyä, minkä lääkkeen sun tyttö sai? Täällä siis tuo sama diagnoosi tytöllä. antaa todella toivoa että asiat voi kääntyä parempaan päin.

Tirppana kuulostaa tosi hyvältä, et sun tyttö on ollut yhteydessä sossuun ja selvitellyt asioitaan. Selvästi on saanut nyt enemmän hoidettua asioitaan. Ja miten hyvä et pystyt olemaan huolestumatta jos ei vastaa puhelimeen. Mulla on vielä iso työ tossa.

Meillä helmikuussa aika nupolle missä pitäis lääkärin ja hoitajan kanssa tehdä hoitosuunnitelmaa nyt kun 18 täyttää. Saas nähdä mitä ehdottavat, ja tuleeko tyttö edes paikalle. Mitään takeita ei ole että tulee. Mielialat vaihtelee niin paljon. Ja aika on viellä klo 10, joten voi olla ettei tyttö saa itseään lähtemään siihen aikaan. Mä oon luvannut kyllä kyyditä. Mutta sen enempään en pysty. Tuntuu ettei tyttö oo yhtä motivoitunut sinne menemään kuin mitä pitäisi olla… Huoh. Lukion opettajat pommittaa mua wilma viesteillä, ja vaatii tapaamiseen. Tietävät että tyttö kohta täysi-ikäinen ja sitä ennen yrittävät kaikkensa.
Nyt sain tytön kanssa juteltua ja hänellä ajatus vaihtaa ammattikouluun, samaan missä poikaystävä. Hyvä tietty että on jotain suunnitelmaa, tällä hetkellä vaan tiedän että kouluun lähteminen on iso haaste tällä hetkellä.
Epävakaa ja kannabis tehneet tytöstä aika tosi saamattoman…:pensive:
Mutta tavallaan kaikki kuitenkin hyvin, ei itsetuhoisuutta eikä muitakaan ylilyöntejä. Poikaystävän seura tekee tytölle hyvää.

Pakko linkata hyvä artikkeli nuoresta tytöstä jolla epävakaa. Mua itseä helpottaa lukea tosta häiriöstä mahdollisimman paljon.

Halaus teille kaikille❤️

420

Heippa kaikki.

Yolanda, tiedän niin tunteen ettei varmuutta koskaan ole pääseekö paikalle. Meillä myös tuttua ja vaikka olisi kyytikin ei välttämättä saa itseään liikkeelle. Nyt, kun ikää tullut tuo kyllä vähentynyt ja pääsääntöisesti päässyt paikalle. Mikäli ei ole päässyt, olen osannut jo aavistaa sen edellisenä päivänä. Alkaa ahdistumaan ja välttelee puhumasta asiasta. Se mikä nyt ikävää, että 27.11 tehtiin lähete psykiatriaan kiireellisyysluokassa 8-30pv nyt jo 37 arkipäivää kulunut eikä mitään kuulunut. Toivoisi, että saisi nyt vaan ajan ja saisi tukea päihteettömyyteen siinä samalla, kun pääkin saisi hoitoa. A-klinikka aika varattu.

Onko Yolanda poikaystävä päihteetön? Jospa hänestä olisi tukea kouluun lähdössä, kun itsekin lähtee niin jos tyttäresi lähtisi siinä samalla paremmin kuin lukioon. Tuo kannabis on kyllä huono, aiheuttaa tuota passiivisuutta ja paljon. Nuoret ei itse sitä näe, helpottaa ehkä päätä, mutta eivät näe kuinka saamattomia heistä tulee.

Tuo artikkeli juuri osoittaa millaista elämä epävakaan kanssa on. Siihen, kun lisätään mikä vaan päihde ja kuten meillä adhd on soppa valmis.

Kertokaahan kuulumisia, nyt lähdettävä töihin. Tsemppiä tähän viikkoon,

Tirppana