Hei, nyt olisi katko varattu ensi kuulle. Sovittu aloituspäivä.
Vielä ainakin puhuu menevänsä. Tytöllä on tosi iso motivaatio mutta samalla tosi iso pelko.
Ei halua puhua että lopettaa koska pelkää sitä pettymystä jos ei pystykään siihen.
Mutta tämä on askel ja toivon että se toteutuu.
Nyt tyttö sekaisin. Kun katkolta tuli soitto niin lähti kaverille ja otti taas rauhoittavia.
Onneksi kotona niin voin katsoa että hengittää.
Kaikki auki, mutta pieni askel taas positiivisempaan suuntaan.
Se suru toki siellä myös, fyysisesti myös heikko kun ei ole hetkeen oikein syönyt mitään.
Hautajaiset ovat pian ja katkolta antoivat luvan että saan hakea tytön katkolta hautajaisiin ja viedä takaisin.
En tiedä miten vaikuttaa, haluaako enään takaisin kun näkee minut ja käy hautajaisissa.
Mutta ei voi mitään. Tällä pitää mennä eteenpäin.
Mietin myös että putsaanko tytön huoneen valmiiksi kun on hoidossa. Vain jätänkö kaikki niinkuin on.
Piikit yms odottamaan.
Tästä olisi kiva jutella yhdessä kun on pidemmän aikaa ollut. Että miten kannattaa toimia. Että olisi tukena muttei liikaa astuisi ihmisen omalle tontille.
Vaikeita asioita nämä.
Siksi kaipaisin sellaista päihdetukihenkilöä joka ymmärtäisi tytärtä, sairautta ja olisi vaikka itsekin se kokenut.
Mutta isossa kuvassa ihan jees täällä.
Tirppana tuo epätietoisuus on kamalaa.
Yolanda, itsetuhoisuus on kanssa ihan hirveetä. Alkaa pelkäämään.
Toivottavasti sun tyttö itsekkin pelästyi sitä.
Voi kun minäkin niin toivoisin raittiin poikaystävän tytölle.
Hänellä oli yksi tuossa alkuvuonna hetken. Mutta he eivät tehneet toisilleen hyvää. Poika onneksi meni hoitoon.
Rakkaus on kyllä voimakasta. Jos oikein rakastuu johonkin. Vetää terveeseen elämään.
Onhan se silti iso taakka terveelle.
Parempi olisi löytää se voima itsestään ja terveenä löytää puoliso.
Mutta kyllä, olisi ihanaa että olisi poikaystävä joka olisi raitis ja kiltti.