Kiitos teille molemmille huomaavaisuudesta ja empatiasta. Saman kokeneena huomasitte että aloin epäilemään olenko toiminut itse jotenkin väärin tai liian lepsusti. Kiitos teille❤️
Nää on vaan niin herkkiä asioita, ja itse ihan vereslihalla tilanteesta. Tyttö ei ole käynyt koulussa kuin kääntymässä eilen. On ollut parisuhdekriisiä erään nuoren herran kanssa, ja tytön mieliala heti meni alas kun tuli ongelmia suhteessa. Tytön ihmissuhteet on aika katkonaisia, helposti tyttö kokee tulleensa hylätyksi. Mä alan jo henkisesti varautumaan siihen että lukio tulee jäämään kesken. Ainakin tuo päivälukio. Siihenkään ei maailma kaadu, mutta kyllä tää riipaisee. Tuntuu että tyttö on vielä tosi kypsymätön siinä suhteessa että ei pysty pitkäjänteisesti sitoutumaan mihinkään. Meillä suurin ongelma nyt varmaan tuo tytön mielenterveys.
Moikka Yolanda, käynyt kurkkaamassa täällä mutta en ole saanut aikaiseksi kirjautua ja kirjoittaa.
Tosiaan me helposti aletaan syyllistää itseämme. Hyvä että huomasit ettei meidän kommentit ollut sitä.
Jokainen tekee parhaansa.
Meillä oli rahapäivän jälkeen taas rauhoittavia matkassa ja viikko sen mukainen.
Mutta nyt ne katkaistu ja loppukuu toivottavasti helpompi.
Tyttö sanoi että haluaisi ensin mennä katkolle.
Että jos menisi ennen joulua jo katkolle. Ja jos onnistuisi sen jälkeen olemaan ilman.
Mutta sanoin että hyvä juttu, sen jälkeen helpompi katsoa jatkoa jos sitoutuu kahden viikon katkolle ja ehkä motivaatio kasvanut.
Heippa te kaikki. Tytär tuli käymään kotikaupungissaan, näki parhaan ystävänsä ja retkahti. Yöllä soitto kaverin puhelimesta, että hänen puhelin rikki. Oma kiukku ja samalla huoli oli kammottavaa. Isä vei seuraavana päivänä puhelimen. Retkahdus jäi siihen yhteen kertaan. Epävakaa tekee temppujaan ja mieliala vaihtelee kovin rajusti. Harkitsee muuttoa toiselle paikkakunnalle, kun täällä retkahdusriski suurempi.
Yolanda ei tosiaan tarkoitus pahoittaa mieltä, hyvä että ymmärsit sen. Tää on ihan hanurista ilman, että vielä syyttää itseään. Me parhaamme teemme ja lopulta kaikki on tytärtemme käsissä:heart:. Meillä myös tuo mielenterveys on hajalla ja tarvitsisi kipeästi siihen apua.
Äitijokapysyy vierellä hyvä, että päihteiden lopettaminen pysyy ajatuksissa. Pienin askelin sitä kohti. Nuo rauhoittavat on kyllä oksettavia?.
Tirppana tuo on kurjaa että paras kaveri on käyttäjä ja vetää alas.
Tosi fiksua tytöltäsi että aikoo muuttaa muualle.
Ympäristön vaihto on hyvä. Varsinkin kun oikeasti haluaa lopettaa ja on jo hienosti ollut ilman.
Retkahduksia tulee, mutta mahtavaa jos jää vain pieneen hetkeen saatikka päivään.
Meillä juuri tytölle sanoin että alkaa puhumaan elämää. Kun puhui ettei usko pääsevänsä eroon. Ettei varmaan auta mikään.
Kun kysyn että miksi noin sanoo, eikä halua eroon. Niin sanoo että tottakai haluaa, toivoo sitä.
Mutta pelottaa ajatella onnistumista jos ei onnistukaan.
Nyt alkaa voimaan paremmin. Selkeästi huomaa että mielessä lopetus ja siksi stressaa ja retkahtelee enemmän kuin ennen.
Äitijokapysyyvierellä hienoa , että.lopetus pyörii ajatuksissa. Kyllä se oma tapa sieltä varmasti löytyy.
Miten te itse jaksatte? Minä huomaan itsessäni alakuloa ja vetäytymistä sosiaalisista suhteista. En tahdo löytää energiaa mihinkään. Ne muutamat ihmiset jotka tilanteestamme tietää, ovat oikeastaan ne ainoat joita jaksan tavata. Toki itselläni myös isä, joka sairastaa parantumatonta syöpää ja asuu kaukana meistä. Joten ehkä vaan on niin ettei aika riitä kaikkeen.
Nyt en tarkkaan tiedä tyttäreni tilannetta, haluan ajatella asioiden olevan hyvin, mutta vatsassa jännitän kuitenkin.
Moikka Tirppana.
Olet ollut mielessä ja pitänyt tulla kirjoittamaan sinulle mutta on jäänyt.
Meillä aika samoissa mennään. Vielä ei olla katkoon soitettu. Jos loppuviikosta onnistuisi. Ei tässä silti kiire kun haluaa vasta joulukuun alussa mennä.
Suunnitelee muuttoa ystävän kanssa. Katsotaan nyt miten etenee. Ystävä on tosi läheinen ja on tukenut. Mutta ongelma että kaveri käyttää myös välillä ja polttelee useinkin.
Ei vain addiktoitunut samalla tavalla. Voi käyttää kerran ja lopettaa. Omalla tytöllä jää aina putki päälle.
Nyt on viime rauhoittavista asti ollut kipeä. Ei ole saanut syötyä niin verenpaineet aivan alhaalla.
Mutta muuten ihan hyvin menee.
Tuntuu että on jotenkin saanut otettua vähän etäisyyttä tunteissa.
Jotenkin ehkä kontrolli taas vähän päästänyt irti.
Selkeästi olen läheisriippuvainen hänestä enemmän kuin nuoremmasta.
Mutta iloitsen läheisestä suhteesta.
Puhuimme juuri perheenä mitä olemme kriisistä oppineet mitä emme olisi ilman kriisiä saaneet.
Oli hieno kuulla että nuorempi on oppinut sanomaan ei ja laittamaan rajoja.
Tärkeä taito osata.
Huomaan että en vieläkään haluaisi hyväksyä tätä todellisuutta. Mutta totta tämä on.
Ehkä joku minussa ajattelee että jos täysin hyväksyn niin tilanne jää tähän.
Samaan aikaan tiedän ettei tämän hetken hyväksyminen tarkoita etteikö tilanne muuttuisi.
Tälläisiä ajatuksia tähän iltaan. Pahoittelut etten nopeammin vastannut. Kävin monta kertaa kurkkaamassa mutta en saanut aikaiseksi kirjautua ja alkaa miettimään näitä.
Ei haittaa, vaikka kestää vastata. Tämä on itselläkin sellaista, että välillä kirjoittaa useammin, kun on voimia. Kiva kuulla, että hommat etenee. Tuo muuttokin askel vastuun kantoon, vaikka ymmärrän sen tuovan myös omat jännitteensä tilanteeseen. Ymmärrän hyvin olosi, tuo epäuskoisuus omasta tilanteesta oli itselläkin pitkään. Samalla tiedosti kuitenkin todellisuuden.
Nyt tosiaan tuntuu, että olen syvissä vesissä itse. Tyttären ja poikaystävän kanssa vietettiin viikonloppu, kaikki meni hyvin. Itsestä tuntuu nyt mustalta, ei huvita suunnitella mitään ja töissäkin rämmin päivästä toiseen. Tuntuu turhalta ponnistella minkään suhteen. Haluaisin vain nukkua. Nyt sellainen aika kuustakin kyllä, että saattaa menkkamasennuskin olla vielä lisänä.
No kyllä se tästä taas, helpottaa kun saa napista❤️.
Olisiko Tirppana sulle vihdoin tullut sellainen irti pööstäminen ja sen kautta väsymys. Kun ei tarvitse enään pitää mitään pystyssä.
Meillä asiat seisoo samalla tavalla. Tyttö on ollut aika saamaton. Vain levännyt, mikä on hyvä ettei ole käyttänyt subun lisäksi mitään ja siinäkin välipäiviä. Mutta toki olisi kiva saada jotain elämää, puhdasta elämää.
Itse olen mielstäni mennyt askeleen eteenpäin. Suunnittelen tulevaisuutta ja koitan olla rakentamatta mitään vastausta miten tytön olisi paras toimia. Sitä ei vaan koskaan tiedä mikä toimii kenellekkin.
Onni on että toisella on sairaudentunto ja halu parantua.
Toivottavasti Tirppana olet saanut levättyä ja tulevaisuuden toivo kasvanut. Tosi kivalta kuulostaa että tytölläsi vielä poikaystävä ja että olivat kylässä.
Moi teille Kävin lukemassa taas teijän kuulumiset. ?
Täällä aika samanlainen tilanne. Tytön persoonallisuushäiriö oireilee, sillä tavalla että on lakannut käymästä koulussa kokonaan. Ajelehtii vain. Oli hakenut jotakin keikkatyötä, mutta huolestuttaa sekin että miten pystyy töitä tekemään jos ei pysty sitoutumaan kouluunkaan. Tytöillä ei motivaatiota opiskeluun. Täyttää ihan pian 18 ja ei pysty opiskelemaan eikä tekemään töitä. Mulla mieli maassa. Huolestuttaa tytön tulevaisuus. Meillä toi epävakaa tekee nyt sen, ettei tyttö pysty sitoutumaan mihinkään. Oli sopinut työvuoron viimeviikolla, ei mennyt paikalle. Välit oli mennyt poikki myös yhden ystävän kanssa. Tuntuu ettei mikään suju hänellä. Ei ota vastuuta. Tuntuu etten jaksa enää soitella aamuisin kun ei hän mene kuitenkaan. Hän kertoi että hänellä olo vaihtelee niin paljon, että yhtenä päivänä pystyy tekemään vaikka sovitun työvuoron, mutta sitten seuraavana päivänä olo saattaa olla sellainen ettei välitä muusta kuin itsestään. ? En tiedä miten mun pitäisi itse toimia. Päihderintamalla ei uutta, polttelee silloin tällöin kuulemma.
Kiva kuulla oli sinusta Yolanda, ikävä silti kuulla tyttären poisjäännistä koulusta. Onneksi vielä on halua töihin. Oppisopimus? Ymmärrän, että mieli maassa, sinulla siihen syy ja hyvä syy onkin. Niinkuin meillä kaikilla. Halaus ja tukeudu siihen ettet ole yksin tämän asian kanssa painiva. Aina pahimmalla hetkellä mietin, miten niitä satoja muita äitejä ja isiä istuu samalla tavalla ohimoitaan hieroen ja miettivän mitä tulisi tehdä. Tuo onkin se kymmenen pisteen kysymys, jonka kanssa myös minä ja tyttären isä painitaan, miten pitäisi toimia?
Meillä tyttärellä nyt haasteellista tuon epävakaan ja adhd:n kanssa, siihen päälle psyykkinen taakka päihteiden lopettamisesta tai ainakin vähentämisestä. Irtisanoi asuntonsa ja muuttamassa poikaystävän luokse toiselle paikkakunnalle. Poikaystävä edelleen ihan ok, mutta tyttären mielenterveyden ollessa tuossa jamassa , en tykkää kauheasti ajatuksesta. Ei jaksa nousta sängystä ja on ihan kannateltava. Sanomattakin selvää, että muutto jää meille. Mitä sitten jos suhde ei kestäkkään, taas ilman kotia. Ei minulla siihen paljon sanomista, muuta kuin toivoa voimia jostakin meille kaikille.
Äitojokapysyyvierellä hienoa että olet saanut otettua askeleen eteenpäin miten toimia läheisenä. Saamattomuutta taitaa olla näillä kaikilla tytöillä. Onni tosiaan on, että halua raitistua. Vaikka totesin, että niin pitkään toivoin raittiutta ja ehkä kuvittelin päässäni kaiken ratkeavan päihteettömyydellä. En tiedä onko täyttä päihteettömyyttä nyt, mutta jokatapauksessa täyttä työtä tuo irtaantuminen ja oman pään kestäminen selvinpäin. Elämän löytyminen, uuden elämän.
Se mikä vaikeaa on juuri tuo miten meidän läheisten tulisi toimia? Olla kovin huolissaan ja mitä sitten? Vai antaa aikaa olla itsekseen, tuntuu sekin kuin luovuttaisi. Todellisuudessa haluaisin hakea tyttären ja mennä hänen kanssaan johonkin kauas ja pitää hänet lähellä ettei pääsisi itseään satuttamaan. Sitten muistan ettei kyseessä enää 5v vaan kohta jo 21 vuotias nainen. Yolanda sinunkin täyttää kohta 18, sekin tuo epävarmuuden tunteita.
Nyt ruokaa tekemään, nämä nuorimmat pitää arjessa kiinni. Voimia teille ihanat.
En ole jaksanut kirjoittaa mitään. Ei ole mikään hyvä tilanne. Välit miehen kanssa huonot. Käyttöä on ja käytös ihan sanonko mistä. Saa raivareita, ei pysty hillitsemään itseään, suuttuu ja loukkaantuu. Viime kerta kun oli kotona, oli aivan painajaista. Odotin vaan että lähtisi pois. Olisi tehnyt mieli jättää oman onnensa nojaan kun häpäisi minut esimerkiksi ruokaravintolassa ja juoksutti niin että ei suostunut tulla auton kyytiin… en uskaltanut jättää yksin kun pelkäsin että menee vetokämpille vaikka mitä väliä kun Suomen vankiloissakin vangit käyttävät huumeita!
Tirppana, tuo on totta että jotenkin sitä kaipaisi vielä selkeämpää tukea läheisille.
Olen omalle tytölle sanonut että jos pystyy katkon jälkeen lopettamaan niin kaipaan meille tukea joltain kokemusasiantuntijalta. Haluiaisin kolmestaan keskustella jonkun kanssa ketä ymmärtää päihde addiktion ja pystyy näkemään yksilön.
Erityisesti kaipaisin että olisi kolmas osapuoli jonka kanssa voitaisiin sopia yhteisiä pelisääntöjä. Missä kohtaa minun pitää olla tiukka ja olla tukena niin etten mahdollista ja missä taas tulen vastaan.
Katsotaan miten menee. Olemme sopineet että soitamme katkolle marraskuussa ja koitamme saada joulukuuhun ajan niin että on jouluksi kotona.
Sen jälkeen olisi tarkoitus mennä ulkomaille muutamaksi viikoksi. Mutta katsotaan miten käy.
Tällä hetkellä tytöllä on sellainen ahdistus, saamaton vaihe. Uskon että kaamosmasennus vaivaa. Sanoin että nyt vaan antaa itselleen luvan levätä, ei syyllistä saamattomuudesta. Saa olla kuin karhu ja nyt vaan ottaa luvan kanssa aikaa lepoon. Polttaa kynttelöitä, katsoa hyviä leffoja ja koittaa laittaa pian vähän joulukoristeita. Viihteisyyttä.
Ymmärrän Tirppana sun huolen, mutta iloitaan niistä hyvistä hetkistä. Jos tyttö on ollut ilman ja on edes poikaystävä ei käytä. Paha jos olisi käyttäjäpoikaystävä.
Vangin vaimo, kiva kuulla sinusta vaikkei uutiset ollutkaan hyviä. Olet jaksanut paljon. Itse jaksan vain, koska kyseessä tyttäreni. Ymmärrän, että tunteiden ollessa mukana, ei irtipäästäminen ole helppoa. Älä kuitenkaan anna miehen viedä omaa elämääsi mukanaan. Sinulla on oikeus päihteettömään turvalliseen elämään. Toki miehesi voi olla osa sitä mikäli sitoutuu päihteettömyyteen. Valitettavasti päihteitä käyttäessä ovat kovin itsekkäitä ja niin kauan, kun löytyy ihminen joka kannattelee, ei tarvetta muutokselle tule. Tämä on asia mitä taukoamatta oman tyttärenkin kohdalla käyn läpi. Miten auttaa olematta silti mahdollistaja? Voimia sinulle ja tule ihmeessä kertomaan kuulumisia.
Äitijokapysyyvierellä, kuulostaa hyvältä tuo suunnitelma. Tuo pelisäännöistä sopiminen tärkeää. Itse olen kirjoitellut entisen käyttäjän kanssa, muistaakseni ehyt ry:n kautta. Sai siis lähettää kysymyksen ja valita vastaajaksi toipuvan tai ammattihenkilön. Ammattihenkilöiden kanssa olen jutellut paljonkin, mutta kaipasin juuri tietoa ihmiseltä, joka ollut syvällä ja selvinnyt sieltä. Teksti ollut suoraa, eikä mitään kaunistelua. Rankin viesti oli joskus juuri se, että suurinta rakkautta on se ettei enää auta yhtään niinkauan kun päihteitä käyttää. Halu lopettaa täytyy lähteä itsestä, jotta se tuo pysyvämpää apua, Sitten olla tukena. Tämä kaikki on tuttua, toteuttaminen paljon vaikeampaa. Onko teillä nyt ollut käyttöä?
Yolanda, mitä teille kuuluu koulun lopettamisen jälkeen?
Meillä ollut nyt rauhallista, tytär eri paikkakunnalla. Murheena nyt toimeentulo, kun poikaystävänkin tili otetaan huomioon eikä hän nyt tietysti ole elatusvelvollinen tyttärestäni. Tarvitsisi jonkun kuntoutuksen, jossa selkeästi autettaisi eteenpäin asioissa. Nyt pyytänyt rahaa, koska ei saa mistään mitään. Nyt vatsa kiemuralla mietin miten toimin. Tietääkseni käyttöä ei ole, mutta silti rahan antaminen tuntuu väärältä. Jotenkin ajattelen, että kun ihminen tiukassa paikassa alkaa selvittämään asioita. Varsinkin, kun saamattomuutta liikkeellä. Voisin auttaakin, jos tietäisin sen motivoivan eteenpäin. Valitettavasti ajattelen sen vaan toimivan niin ettei tarvetta välittömälle toiminnalle ole. Tarve kuitenkin on, en halua tyttäreni häviävän koko yhteiskunnasta. Ehkä tilaan ruokakassin heille.
Tirppana
p.s Huolestunutäiti jos joskus käyt lukemassa täällä, kerro mitä teille kuuluu?
Moi Tirppana ja äitijoka pysyy vierellä sekä vangin vaimo❤️
Tirppana kiitos kysymästä, aika samanlaisessa tilanteessa edelleen ollaan täällä. Tyttö ei ole käynyt koulussa, hän on siellä vielä kirjoilla kyllä. Veikkaan että kohta kirjaavat ulos. Tyttöä ei selvästi lukio motivoi nyt yhtään. Tyttö polttelee entiseen malliin, hoitaa perusasiat eli kodin ja kaupassa käynnit, tapaa yhtä ainoaa ystäväänsä viikottain. Koulussa ei saa käytyä, ahdistaa kuulemma kun on niin jäljessä. Tytöllä on uusi poikkis, joka polttelee silloin tällöin mutta elämä muuten kunnossa, urheiluharrastus ja koulupaikka. Tyttö on tavatessa yleensä iloinen, siiisti ja huoliteltu ulkonäkö, ei ole tullut mitään valituksia kämppikselle tai vuokranantajalla joten en usko että on muuta kuin se pilvi. Psyk polilla ei ole enää käynyt kuin tosi harvakseltaan. Hammaslääkäriin meni, mistä olin iloinen. Sai edes jotakin hoidettua. Luin artikkelin nepsy- nuorista, ja siitä miten heillä usein monta koulua jää kesken eikä mitään saada vietyä loppuun. Siinä psykiatri totesi että monessa tapauksessa pitää vain hellittää ja antaa nuoren kypsyä. Mä koitan ajatella niin. Toimeentulo meilläkin hankalaa, kohta opintotuki lakkaa. Toisaalta tyttö täyttää kohta 18 ja saa sitten kait toimeentulotukea. Siinäkin täytyy tietty ilmoittautua työnhakijaksi tai jotakin. Tyttö ei ole työkykyinen tällä hetkellä toiminnanohjauksen haasteiden takia.
Koitan vähän ottaa nyt etäisyyttä ja antaa tytön itse järkätä asioitaan. Jos hoidan koko ajan asioita et hän itsenäisty täysin ikinä. Että kun opintotuki loppuu, aion neuvoa itse soittelemaan kelaan ja selvittelemään tukia. Ja menemään sinne polikäynneilleen jos tarvitsee sairaslomaa tms.
Tirppana kiva et siellä tasaista teillä!
Yolanda, niin kiva kuulla, että teillä menee hyvin❤️. Pidän?, että sama meno jatkuu ja tytär kypsyy rauhassa omaan tahtiin.
Meillä ei mene hyvin. Tytär sai asumistuen asuntoon jossa ei ole enää vuokralla ja luulen rahojen menneen päihteisiin?. Pahinta tässä on, että oli ilmoittanut poikaystävälleen, että haluaa olla viikon itsekseen . On nyt taas täällä omalla paikkakunnalla, eilen pyysi päästä yöksi kotiin. Sydänverellä jouduin sanomaan ettei se onnistu päihtyneenä. Tytär aina silloin aivan sekaisin ja pikkuveljet ahdistuu ihan silminnähden. Ahdistus on itselläni järkyttävä, Tytär ei tuota eloa kestä kauan niin hauras. Todellisen pohjan täytyy tulla.pian tai se pohja on lopullinen?. En keksi enää muuta kuin antaa mennä pohjalle, en ota koppia enää. Tulisiko se pohja sitten nopeammin, en tiedä. Toivon ihmettä ja pelkään tulevaa. En halua menettää tytärtäni, rakastan enemmän kuin mitään. Haluan hänen tuskan loppuvan, enkä osaa enää auttaa. Jäljelle jää rukous vaikken uskovainen olekaan. Niinpä tänään lähetän yläkertaan pyynnön tyttären suojelemisesta.
Toivottavasti muille parempaa, joko katko soitettu äitijokapysyyvierellä?
Voi Tirppana, iso halaus täältä❤️ Teit ihan oikein ettet antanut lupaa tulla yöksi. Vaikka varmasti sydämestä riipii.
Koita pitää itestäsi ja pojista huolta nyt❤️
Tirppana harmi kuulla. Hali sinulle <3
Minä otan teidät myös rukouksiin mukaan, että ihme tapahtuisi.
Sitä rukoilen myös oman tytön kohdalla.
Katkolle on nyt soitettu ja ensi viikolla olisi se keskusteluaika jossa sovitaan sisäänkirjautumisesta.
Meillä tyttö haluaisi kovasti päästä kaikesta irti. Samaan aikaan pelkää niin paljon ettei uskalla ajatella että pääsisi.
Ristiriitaisesti pyörii omat ajatukset ja addiktion tuomat tunteet.
Meillä oli rahapäivä tuossa kk vaiheessa ja taas niitä rauhoittavia osti.
Jos jotain positiivista voi sanoa niin osti vain yhden laatan kun normaalisti kaksi ja oli lopulta mulle rehellinen vaikka alkuun koitti valehdella.
( nää rauhoittavat on sellaisia ettei halua myöntää totuutta edes itselleen )
Olin aivan loppu, jotenkin ei jaksaisi yhtään tota enään. On aina ihan seis noista rauhoittavista.
Tyttö ajatteli että aikoo vielä ennen katkoa ottaa kerran noita rauhottavia. Menee kuulemma sitten sinne katkolle selviämään siitä.
Ei usko että pystyy lopettamaan, mutta samalla toivoo sitä kovasti.
Toivoo että se muutaman viikon selvänä olo toisi vahvuutta uskoa lopettamiseen.
Minä rukoilen että tulisi voima lopettaa, eikä enään yhtään sekoilukertaa tulisi.
Mistä Tirppana sinä löysitkään tämän entisen käyttäjän/ tukihenkilön?
Täällä taas.
Jotenkin Jännästi löysin taas rauhan joka oli välissä kadoksissa.
Uskon että kyllä tämä vielä kääntyy hyväksi.
Ettei katso olosuhteisiin vaan puhuu elämää sinne tytölle joka sitä kaipaa.
Sanoin tossa yksi päivä että kyllä sinä pääset irti ja onnistut. Niin vastasi että kiitos, merkitsee enemmän kuin hän näyttää.
Olen huomannut että kaipaa uskon vahvistusta paljon.
Olen jotenkin koittanut ehkä taas ratkoa ongelmaa. Odottanut että katko olisi se pelastaja.
Mutta nyt koitan vain keskittyä hetkeen ja rakastaa. Puhua sinne omalle tytölle sisään että hän on ihana, rakas, arvokas ja onnistuu kyllä.
Meillä tosiaan ei rahapäivän jälkeen päästy kunnolla kuntoon ja sitten osti vielä lisää rauhoittavia.
En tiedä mitä huominen tuo mutta nyt on tälläiset fiilikset.
Toki välillä käyn kurkkimassa että hengittää. En täysin huoleton, mutta jotenkin eri olotila ja suhtautuminen.
Meillä on ollut aika vaikeaa aikaa. Tytön paras ystävä kuoli masennukseen hetki sitten.
Tytär pakenee kipua rauhoittaviin.
Meillä on jostain syystä aina isäinpäivä huonoa aikaa. Vielä erikseen tytölle sanottiin että olisi kunnossa isänpäivänä. Mutta ei, rauhoittavissa on tänäänkin ja lähti nyt jollekkin uudelle kaverille.
Ymmärrän että pakenee todellisuutta nyt rankasti.
Vielä on menossa katkolle.
Katsotaan nyt miten käy. Alkuviikosta olisi tarkoitus käydä siellä suunnittelupalverissa.
Kaverin hautajaiset pitää ottaa huomioon että pääsee sinne mukaan.
Toisaaltas kurja kun menee myös hautajaiset ohi bentsopäissä.
En tiedä kuinka pärjää katkolla jos menee kun se todellisuus siitä että lapsuudesta asti ollut kaveri on poissa.
Ja siellä ei ole meitä lohduttamassa.
Vielä on sisällä rauha, mutta samalla huoli että miten tytär pärjää tämän kipeän ajan ja miten kroppa kestää tätä pitkää huonosti syömistä, jatkuvaa sekaisin oloa.
Lisäksi itsellä suru ystävän puolesta. Oli itsellekin läheinen. Päätti päivänsä. Ei jaksanut taistella masennusta vastaan.
En yhtään tiennyt että masennus oli mennyt niin huonoon suuntaan.
Paljon siis kaikkea.
Olisi kiva kuulla teistäkin vaikka nyt varmaan kaikilla tilanne aika samana.
Iltaa kaikki ja etenkin äitijokapysyyvierellä. Lähetän teille kaikille voimia.. Niin surullista, kun nuori elämä menetetään oli syy mikä tahansa. Varmasti rankkaa tyttärellesi ja teille kaikille. Näiden meidän nuorten kyky kohdata elämän varjopuolia ei vain ole vahvimmasta päästä ja siksi ymmärtää teidän huolen omasta tyttärestänne. Muistan teitäkin illalla, kun pyydän suojelusta omallekin tyttärelle. Toivon, että tyttäresi löytää voiman itsestään, että lähtisi katkolle.
Meillä kukaan ei ole kuollut, mutta siihen ne hyvät uutiset loppuukin. Meilläkin tytär tuli tänään käymään isänpäivänä. Meillä sääntönä on, että aina saa tulla mutta selvinpäin. No tuli klo 11, onnitteli isäänsä, esitteli uudet vaatteensa ja laukun . Söi muiden tekemän aamiaisen ja meni nukkumaan krapulaansa pois. Heräsi, söi kakkua ja lähti?. En tiedä mitä oli ottanut, mutta surun lisäksi kyllä kiukutti miehen puolesta. Taas löysin itseni ajattelemasta, miten hitossa tähän on päädytty ja Päästänkö tästä tilanteesta kaikki hengissä?.
Mutta, kuten sanottu olet ajatuksissa äitijokapysyyvierellä❤️.
Mulla mieli maassa. Huolestuttaa tytön tulevaisuus. Meillä toi epävakaa tekee nyt sen, ettei tyttö pysty sitoutumaan mihinkään. Oli sopinut työvuoron viimeviikolla, ei mennyt paikalle. Välit oli mennyt poikki myös yhden ystävän kanssa. Tuntuu ettei mikään suju hänellä. Ei ota vastuuta. Tuntuu etten jaksa enää soitella aamuisin kun ei hän mene kuitenkaan. Hän kertoi että hänellä olo vaihtelee niin paljon, että yhtenä päivänä pystyy tekemään vaikka sovitun työvuoron, mutta sitten seuraavana päivänä olo saattaa olla sellainen ettei välitä muusta kuin itsestään. ? En tiedä miten mun pitäisi itse toimia. Päihderintamalla ei uutta, polttelee silloin tällöin kuulemma.