Oman nuoren käytön huomaaminen

[aitijokapysyyvierell]

Hei naiset, ajattelin tulla jakamaan kuulumisia.

Viikolla eteenpäin meni tytön hoitoonlähtö, kun ei ihan ollut valmis sovittuna päivänä.

Mutta nyt on jo yli viikko takana. Kerran on iskenyt päivä että haluisi niin pois. Muuten on ollut hyvä olla. Toki kotiin sieltä haluisi, mutta on sitoutunut.

Täällä ollaan kädet ristissä että viihtyisi tarpeeksi pitkään, asiat aukeaisi hänelle ja huumeet jäisi tähän.

Käyttähaluja ei onneksi ole ensimmäisten päivien jälkeen ollut. Enemmänkin ikävä kotiin ja lemmikkejä.

Minä olen kahden vaiheilla. Samaan aikaan iloinen ja toiveikas. Samalla huomaan jännittäväni joka päivä että tuleeko yhteydenotto että haluaa lopettaa.

Koitan toki olla asettamatta odotuksia. Mutta ihan ei täysin onnistu

Kuitenkin hyvin mennyt ja toivotaan että jatkuu. Tälläisiä tähän hetkeen.

[Tirppana]

Heippa. Mielettömän hienoa äitijokapysyyvierellä, pidän minäkin kaikki👍 pystyssä, että tytär saa toipua rauhassa❤️. Saitteko maksusitoumuksen kuinka pitkäksi aikaa vai maksatteko itse?
Täällä toistaiseksi rauhallista, muuttoaikeissa ulkomaille, mutta katsotaan nyt. Vielä on raittiutta vähän takana, mutta katsotaan miten hoito etenee.
Itse olen veitsenterällä, välillä jo luotan ja välillä kylmähiki ajatellessani tytärtä. Päivä kerrallaan, raitis päivä on aina askel eteenpäin.

Mukavaa syyskuun loppua kaikille.

Tirppana

[aitijokapysyyvierell]

Katkon kautta tuli maksusitoumus. Ei onneksi tarvinnut katkolle mennä ennen hoitoa.

Alkuun kuulemma kk ja sitten päättävät jatkosta. Tytär asennoitunut että jos sen 4vko nyt ainakin pystyisi olemaan.

Eilen oli aamulla ollut huono päivä ja käyttöhimoja. Mutta illalla oli ollut hyvä keskustelu joka oli avannut ymmärrystä ja toi hyvän olon.

Kiitos tsempeistä

[aitijokapysyyvierell]

Hei! Pian on kk hoito täynnä ja on mennyt tosi hyvin.

Tytär tulee kotiin, mutta ilmeisesti on mahdollisuus mennä takaisin jos kotona olo käy vaikeaksi.

Pyysin myös perhetapaamisen. Haluan jutella ammattilaisen kanssa. Silleen että tyttö myös mukana ja sopia yhdessä miten tästä eteenpäin.

Fiilis on aika hyvä. Toki pelkoja välillä nousee miten kotona ja kuinka paljon itse on kokoajan että oletko nyt kunnossa? Viedäänkö ryhmiin yms.

Mutta todella hienoa että tytär on päättänyt lopettaa. Haluaa elää puhtaana.

Tehnyt pitkän työn jo itsensä kanssa ennen hoitoon menoa. Mutta on vielä toki paljon työstettävää.

Itseni kanssa ja miehenkin pitää työstää tätä läheisriippuvuutta tyttöön. Koska onhan tämä suhde vähän vääristynyt tämän sairauden myötä. Vaikka meillä ihana läheinen suhde onkin.

Väli-aikatietoja siis, juuri nyt hyvä fiilis.

[Yolanda]

Niin iloinen teijän puolesta äitijokapysyyvierellä!

Meille ei uutta. Mun pitäis myös käsitellä mun läheisriippuvuutta mun tyttöön, edes joitain kertoja käydä juttelemassa. Oon vähän etsinyt jo yksityistä terapeuttia. Uskon et helpottais mun oloa. Tyttäreltä oon myös saanu jo välillä palautetta, kun helposti huolestun jos ei vaikka vastaa viesteihin. Tyttöäkin rasittaa mun ylihuolehtiminen. Huomaan et en pysty siitä huolesta päästää irti, ja tarviin siihen apua.

[Tirppana]

Heippa.

Ihania uutisia äitijokapysyyvierellä. Tuo on jo selkeä osoitus, että tytär haluaa itselleen jotain parempaa. Te kaikki ansaitsette jo parempaa. Hyvä, että haluatte myös itsellenne apua läheisriippuvuuteen. Siksihän me kaikki täällä olemme, että kyseessä oma rakas lapsi, mutta tuo suhde väkisinkin vääristyy tässä elämässä. Kerrohan miten kaikki jatkuu.

Yolanda sinullakin tuota läheisriippuvuutta niinkuin meillä kaikilla, mutta jos se vie kohtuuttomasti energiaa kaikelta muulta niin hyvä on hakea apua. Pystytkö puhumaan tyttärestä kenenkään kanssa, ystävän?

Meillä tytär muuttanut ulkomaille. Jotenkin kokivat etteivät pääse Suomessa eteenpäin, mutta aika näyttää nyt. Tytär aina ollut kuin kotonaan , kun pois Suomesta ja jo pienestä asti puhunut muuttavansa pois. No aika näyttää.

Tirppana.

[aitijokapysyyvierell]

Onpa harmillista että töihin tuli tuollainen taakka. Se kun on varmasti ollut sinulle paikka jossa saanut vähän elää kuin normaalia elämää.

jos sinua pelottaa niin voisitko tälle sijaiselle kertoa ettei jakaisi sinun tai läheistesi asioita töissä. Koska haluat pitää yksityisen elämäsi omanasi.

Meillä ihmisillä on niin eri kohdissa rajat, mitä haluamme jakaa ja mitä emme. Toiset kertovat kaikki ja osa ei mitään.

Teillä onkin iso juttu tuo että tytär muutti ulkomaille. Meillä kanssa tytär aina haaveillut lämpimästä maasta. Nuorena Amerikka, nykyään Espanja.

Sanonut että haluaa muuttaa vasta kun on elämä kunnossa. Ettei mene sinne vahvempien huumeiden saataville kun on vielä käyttöä.

Miten Tirppana teidän tytär aikoo elättää itsensä siellä? Saako Suomessa toimeentulotukea vai miten?

miltä sinusta tuntuu muutto ulkomaille? Onko ihan rauha vai nouseeko pelko?Oletteko puhelimitse yhteydessä usein?

Yolanda, hyvä että tytär voi kertoa sinulle miltä tuntuu.

Olisi hyvä että jonkun kanssa voisi jakaa. Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti voisi hyvin olla avuksi. Heitä löytyy paljon ja löytyy eri vahvuuksilla. Osalla ymmärrystä lapsen sairastelusta ja päihteistä myös.

toivottavasti löydät sopivan henkilön.

Pian tytär tulee kotiin. Kovasti jo odottaa.

Katsotaan miten etenee.

Toki itsellä odotukset että kaikki menisi ihanasti. Mutta samaan aikaan ymmärrän että kaikki lähtee tyttärestä itsestään.

Koitan opetella että sairaudessa se ajattelutapa menee eri tavalla.

Vaikka tyttö haluaa olla puhdas ja elää tervettä elämää, uskoo hän että seuraavan kk pystyy olemaan käyttämättä. Ei pysty ajattelemaan pidemmälle.

Omaan päähän tuo ajattelu ei taivu. Itse ajattelen että tottakai ajatellaan että nyt on lopetettu kokonaan. Vaikka tulisi sitten retkahdus niin ajatus on että nyt on loppu.

Mutta tuossa sairaudessa ajatellaan päivä kerrallaan. Se oma usko itseen tulee vähän kerrallaan.

Koitan olla laittamatta mitään takkaan tytön päälle. Tiedän että hän aistii kyllä herkästi kuinka paljon toivomme että hän saisi elää terveenä.

Eli päivä kerrallaan. Opetellaan

[Tirppana]

Heippa taas. Tuohan se vaikeus on, että toipujan on todella ajateltava päivä kerrallaan ja itse haluaisi vaan kääräistä jo ikävät asiat pois päivä järjestyksestä.

Mielestäni jo itse hiukan oppinut elämään tyttären kohdalla päivä kerrallaan, yrittäen antaa hänen itse löytää se polku mikä tuntuisi hyvältä ettei meidän odotusten vuoksi ainakaan tulisi ahdistusta nyt ainakaan, kun kaikki alussa. Tyttären miehen äiti on kotoisin tuolta toisesta maasta mihin muuttivat ja isä suomalainen. Lähtivät nyt aluksi aikeissa olla puolivuotta ja katsoa miten tytär oppii kielen. Siellä siis sukulaisia eli turvaverkkoa kuitenkin. Heidän sukulaisella tällaista majoitustoimintaa ja aluksi auttelevat siellä ja saavat siitä rahaa, Sitten jos kotiutuvat ja kaikki menee hyvin, irtisanovat asunnon Suomesta. Eivät saa siis toimeentulotukea tietenkään suomesta, ainoastaan jos on lyhyellä käynnillä ns. Toisen osapuolen sukua katsomassa. Ihme kyllä minua ei nyt pelota, tytär ei ole koskaan käyttänyt ulkomaanmatkoilla ja lääkkeetkin otti nyt säntillisesti mukaan. Olivat meillä viikon ennen lähtöä ja kaikki sujui hyvin. Ainoa mitä olen pohtinut, koska tytär kovin perhekeskeinen ja meihin jokapäivä yhteydessä niin miten kotiutuu vai tuleeko ikävä. Edelleen jokapäivä puhutaan tai viestitään. No, aika näyttää, jotenkin uskon että osa ahdistusta jää Suomeen ja siellä saa aloittaa puhtaasti omana itsenään ilman käytön taakkaa. Huomannut, että tyttären vaikeaa antaa itselleen anteeksi. Siinäkin ehkä pieni välimatka auttaa.

Aina tämä sellaista jännittämistä on, vaikka asiat olisi ihan hyvinkin. Mehän se tiedetään. Toivon meille kaikille nyt käännettä parempaan❤️.

Vielä tuosta työpaikasta, epäilen ettei mulle kukaan tule mitään sanomaan eikä tosiaan vielä mitään pahaa ole kuulunutkaan. Kuten ennenkin olen päättänyt, että mikäli ihmiset puhuu selän takana, he puhuvat huhuista, juoruista ja toisen käden tiedosta. En voi sille mitään ja jos joku siihen haluaa kuluttaa energiaansa niin siitä sitten vaan, todellisuuden kanssa sillä ei mitään tekemistä. Jos taasen joku minulta kysyisi vastaisin tyttären olevan aikuinen ihminen jolla oikeus omaan yksityiseen. Kuulun nimenomaan niihin joka haluaa pitää omat rajat omissa asioissa. Työ on työtä ja minulla on hyvä työyhteisö, mutta omat asiani haluan siellä pitää yleisellä tasolla. Helpottaa omaa työskentelyäni.

Tirppana

[aitijokapysyyvierell]

Tirppana, kuulostaa kyllä todella hyvältä.

[Yolanda]

Tirppana en oikein pysty puhumaan kenellekkään huolistani liittyen esikoiseeni, omalle äidilleni jonkun verran. Ja tietty miehelle. Mutta en halua heitä aina kuormittaa. Ystäviä nään aika harvakseltaan nyt, ja he ovat jotenkin niin eri elämäntilanteissa. Mun tytön ongelmat varmaan kauhistuttaisi vaan heitä. Heillä pienet lapset vielä omien silmien alla huolehdittavana.
Tirppana kuulostaa hyvältä että sun tyttö pääsi lähtemään miehensä kanssa. Ja ihanaa että pääsivät paikkaan missä miehellä tuttuja ja sukua. Omalle tytöllenikin oon sanonut että jos se on oma unelma ja haave, sitä ehdottomasti kannattaa käydä joskus kokeilemassa. Mun tyttö siis myös haaveillut ulkomailla asumisesta. Hänellä tosin ei vielä ajankohtaista. Mun tytöllä selvästi kyllä vähän sellasta nuoruuden ”hölmöä” ajatusta, että ulkomailla kaikki hänen ongelmat ja huolet katoaisivat. Mutta eihän se niin mene. Aikuiset sen tietää.

Äitijoka pysyy vierellä: ihanaa että siellä edelleen kaikki hyvin! Milloin tytär tulee kotiin? Uskon että jännittää kotiin tulo sinua. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin! Pienin askelin ja luottavaisin mielin.

Ja tosiaan lyhyt terapia voisi sopia tähän mun ongelmaan tosi hyvin, niitä oon katsellut.

Meillä kaikki ennallaan. Tyttö tekee kynsiä ja tienaa sillä rahaa elämiseen. Rahat tiukilla, laskuja rästissä. Eli koko elämä vähän rempallaan ja vaikeaa. Katto silti pään päällä. Oon tajunnut etten voi hänen laskujaan loputtomiin maksella. Toki autan välillä jos voin. Luottotietoja en voi hänen puolestaan säilyttää.. on tilaillut pikaruokaa klarnalla, vaikka klarnalle jo isot laskut perinnässä.. eli ei hallitse eikä hillitse rahan käyttöä yhtään. Huoh. Turhauttavaa. Meillä tytön tilanne ollut samanlainen jo vuosia, ei helpotusta minkään asian suhteen. Ikää tullut lisää, mutta ei silti saa elämästä kiinni. Tuntuu ettei edes halua. Ei halua mihinkään opiskelemaan, koska on selvästi jotenkin vihainen siitä että hänet erotettiin sieltä edellisestä koulusta kun ei tarpeeksi siellä käynyt. Otti sen erottamisen henkilökohtaisesti. Välillä tuntuu et hän on ihan teini ja ajattelee vaan että kaikki on aina muiden syytä. Valittaa kun ei ole rahaa ruokaan, mutta silti ei ole valmis tekemään mitään asian suhteen.. oon voimaton, miten hän ikinä kasvaa aikuiseksi. Ja mun pitää jaksaa ottaa hänen tunteet vastaan. Olla tukena. Vaikka on epätoivoinen olo, kasvaako ikinä aikuiseksi. Ja sitten tiedän myös että se persoonallisuushäiriö ja siihen liittyvä problematiikka on isona syynä kaikkiin vaikeuksiin. Eli on sairas.

[Yolanda]

Tänään mulla meni hermot mun tyttäreen. Aamu alkoi sillä kun hän kirjottaa mulle että sähköjen katkaisuvaroituslasku on tullut. Siitä sit alkoi hänen tunteeenpurkaus ääniviestein. Hän itki ja raivosi miten yhteiskunta luulee että hän selviää laskuistaan kun tt tuki on niin pieni. Epätoivo ja ahdistus- vuodattaa siis. Aluksi tarjoilun rauhallisena neuvoja ja lähetin velkaneuvonnan yhteystiedot jne. Ehdotin et maksan sen sähkölaskun mut hän varaa ajan ja selvittelee ammattilaisen kanssa miten hoitaisi rästissä olevat laskut. Sit hänen tunne kääntyi siihen et ei, kukaan ei voi auttaa. Mikään ei auta ja hän ei halua enää elää tällaista elämää.

Mulla meni pinna. Lopulta kirjoitin et hänen omalla vastuulla on ottaa apua vastaan. Mielenterveyteen ja taloustilanteeseen. Et avaimet on hänen käsissään. Laitoin et itsemurha jutut on mulle liian raskaita kuunnella, hänen on haettava apua ulkopuoliselta.

Oon aivan voimaton. Mielipiteitä? Teinkö oikein?

[Tirppana]

Heippa.

Raskaita viestejä vastaanottaa Yolanda, voimia siihen❤️. Miten nyt menee, oletko kuullut tyttärestä? Ymmärrän täysin tuon viestien vaihdon ja sen mihin vastaukseen itse lopulta päädyit. Tiedätkö, kun itse olen myös noita aiemmin saanut ja monesti juuri, kun asiat alkaneet mennä solmuun. Olen ajatellut sen niin ettei niin vastaisi, mikäli ei olisi jo itsekin väsynyt ja tuntisi oloaan kädettömäksi. Apua on otettava vastaan, mikäli haluaa muutosta ja äitinä olen aina tukena, mutta ratkaisu ei ole aina äidin lompakon aukaisu vaan itsekin on nähtävä vaivaa ja kyllä ottaa vastaan sitä apua ja kantaa vastuuta itsestään. Et mielestäni tehnyt väärin vaan herättelit vaan tytärtä tähän maailmaan ja tyttäresi varmasti tietää, että teit sen rakkaudella.

Meillä tytär siellä ulkomailla. Haluan uskoa, että asiat siellä etenee. Kieli maassa uusi eli sen opetteluun menee aikaa. Päihteistä pysytty erossa ja se hienoa❤️. Vähän tuo toimeentulo huolettaa, edelleen minulta pyydetään rahaa😔. Nyt ollaan päätety miehen kanssa, että maksetaan vuokra tuonne helmikuuhun asti täällä Suomessa. Mikäli siihen mennessä ei siellä asiat ala etenemään niin sitten tultava Suomeen. Se on lyhyt aika, mutta jos siellä tosiaan haluavat alkaa elämään ja kirjat muuttaa sinne niin sitten täytyy itsensä myös pystyä elättämään. Olen ajatellut, että omalta jo aikuiselta lapselta on kuitenkin pakko jo vaatiakin asioita. Toisekseen jos me nyt vaikka kuolisimme kolarissa niin keneltä hän sitten pyytäisi rahaa, täytyy koittaa opettaa pärjäämäänkin ettei ole ihan vanhempien vastuulla. Terveen lapsen kohdalla asiasta ei ole tarvinnut vääntää. Hän muutti omilleen ja tulee palkallaan toimeen. Sairaus toki aina muuttaa tilannetta, mutta täytyy silti oppia hoitamaan asiansa ja ottaa apua vastaan.

Mitäs kuuluu äitijokapysyyvierellä?

Koitetaan taas pitää toivoa yllä❤️

Tirppana

[Yolanda]

Kiitos Tirppana mielipiteestä! Nää on niin vaikeita asioita.

Tytär loukkaantui mulle kun pistin vähän rajoja. Sanoi ettei sitten aio enää kertoa huolistaan mulle. Mutta illalla laittoi sitten viestillä että oli hakenut kahta työpaikkaa. Eli kyllä hän varmaan jollakin tasolla itse myös tietää mitä pitäisi tehdä. Mielialalääkityksen kun lopetti, pettymyksen tunteet hänellä tulee voimakkaina, ja purkaa sitä raivoamalla ja puhumalla itsetuhoisesti. Se on vaan hitsin raskasta läheisille. Ex- poikaystävälle myös noita raivo-itku puheluita laittaa, minä ja ex siis lähimmät tukijat tällä hetkellä.

Tirppana kuulostaa hyvältä toi helmikuu rajana vuokran maksussa. Teillä tyttö taisi olla jo jotakin 23, ja kyllä tosiaan sen ikäiseltä voi jo vähän vaatia asioita. Hyvä että päihteetön elämä siellä jatkuu, se on pääasia.

[aitijokapysyyvierell]

Oi Yolanda, en ole hetkeen käynyt. Hali sinulle mutta ihanaa että tytär loukkaantumisen jälkeen alkoi toimia.

Itse olen tytölle suuttunut jos on vihjaillut itsensä satuttamisella aikanaan. Olen sanonut että tuollaisia ei edes puhuta. Useinhan se puhe kääntyy siihen jos asiat ei mee niinkuin haluaa. ja se on kyllä kamalinta kuunneltavaa.

Tytöllä oli poikaystävä aikanaan joka sairasti epävakaista ja se uhkaili itsemurhalla vähän väliä. Sille sanottiin myös suoraan että Tuollaista ei edes puhuta.

Oma äitini sai sydänkohtauksen kun veljelleni oli rankkaa eronsa jälkeen ( ihan terve siis ja ei päihteitä. ) oli vaan mieli niin maassa et hänkin välillä oli vihjannut jotain itsemurhaan päin.

Se on kyllä rankkaa vanhemmalle. Jos tämä ei olisi itsessään tarpeeksi rankkaa.

Tiedän sen tunteen kun tuntuu pahalta laittaa niitä rajoja kun toinen ei terve.

Mutta selkeästi sun tytär tietää että voi luottaa sinuun

Tirppana, aivan mahtavaa että sun tytär saanut päihteettömästä elämästä kiinni.

Se on tosi että helpompi vaatia terveeltä lapselta sujuvaa arkea.

[aitijokapysyyvierell]

Meillä menee juuri tänään hyvin.

Edelleen oma mieli hakee merkkejä jos kävisi retkahdus.

Ja jos kävisi, mitä sitten.

Samaan aikaan, kokoajan toivoo ettei tarvitsisi käydä.

mutta juuri nyt on kaikki hyvin.

Tytär on ollut 2kk puhtaana.

Hoito loppui juuri ja nyt olisi tarkoitus jatkaa Na-ryhmien voimalla.

Hoito oli kiva. Tytär ymmärsi vertaistuen ja yhteisöllisyyden voiman.

Ihmeen helpolla on päässyt eteenpäin. Jos näin voi sanoa. Odotin että joutuu kohtamaan pahoja ahdistuskohtauksia ja näin. Mutta ei ole tullut edes yhtään paniikkikohtausta.

Tytär sanoi että edelleen se käyttähimo on lähes kokoajan häiritsemässä. Se helpotti alkuhoidossa mutta tuli takaisin.

Siksi pelkää että jossain vaiheessa retkahtaa. Mutta on päättänyt että jos on retkahtamassa niin ennen ostoa aikoo soittaa jollekkin tukihenkilölle, jos se saisi puhuttua pois.

Eli suunnitelma on pahan päivän varalle.

Vielä tekemisen kanssa on heikkoa. Se oman elämän aktivointi.

Pian alkaa kuntouttava työtoiminta, katsotaan mitä se saa aikaan.

Koska ollaan uudessa tilanteessa niin oma pää ei ihan osaa täysin elää tässä vielä.

Nyt olisi aikaa itselleen, mutta vielä on kokoajan varuillaan jos tyttö tarvitsee.

Ja tokihan hän tarvitsee tässä alussa erityisesti

Uskoen ja luottaen että hkaikki menee vielä parhain päin.

[Tirppana]

Heippa naiset.

Mitä Yolanda kuuluu? Olet ollut ajatuksissa❤️, nuo oman lapsen itsetuhoiset puheet on niin raskaita ja jää helposti tuonne omaan päähän vaikka lapsi ei enää puhuisikaan.

Äitijokapysyyvierellä, onpa hienoa kuulla..hyvä tytär🩷 ja tietysti myös te venhemmat. Se on totta, että tuki on tärkeää, mutta hyvä, että tyttärellä suunnitelma niihin heikoimpiin hetkiin. Uskon, että niitä käyttöhaluja saattaa olla vielä pitkään. Tuo oman toiminnan ohjaus on varmaan se minkä herääminen kestää pisimpään. Meillä sitä samaa ja se itseäkin huolettaa nyt, kun tytär ei Suomessa ettei jää jumittamaan vaan saisi toimintaa eteenpäin. Muuten mennyt hyvin. Itse juttelin tyttären kanssa juuri aiheesta ja hänkin sanoi, että kyllä aina välillä käyttöajatuksia on, mutta hänellä ne menee ohi, kun siirtää ajatuksia tekemiseen esim. Maalaaminen. Nyt täytyy olla iloinen tästä ja toivoa, että oma toimintakin vähitellen lisääntyy.

Kuullaanhan taas❤️.

Tirppana