Hei!Haluaisin jonkun henkilön omakohtaisen kertomuksen jos on päässyt todella kuiville korvaushoidon jälkeen,ollen niin epäileväinen tuota hoitoa kohtaan.Kun kaikki muu on yritetty=vaikee uskoo enää mihinkään.T:Sessiina
^mä en tiedä kuin yhden ihmisen, joka olis päässyt kuiville korvaushoidon kautta ja lopettanut korvaushoidon. Eli Loislane tuolta saunan/kuivaushuoneen puolelta on ainoa, jonka tiedän onnistuneen. Korvaushoidossa olevia tiedän, mutten ketään, joka olis hoitoa lopettanut onnistuneesti. Itse pääsin normaaliin lääkekäyttöön ilman korvaushoitoa, eli pakon vuoksi joudun lääkkeitä käyttämään, en saadakseni päätä sekaisin.
No mä tiedän monta ihmistä ketkä elävät TÄYSIN NORMAALIA elämää ylläpitohoidossa (töissä, perhe tai opiskelut jne) ja 3 sellaista ihmistä ketkä ovat päässeet irti tältä paikkakunnalta. Harvoin vain huumefoorumilla on ketään kuka ei käytä huumeita ja kannattaa muistaa että tuo ed. kirjoittaja ei todellakaan kannata korvaushoitoa varmasti koska ei tiedä kuin yhden ihmisen jonka elämän se on pelastanut. Mikäli pojallasi ei ole motivaatiota niin ei korvaushoito auta.
Nuga,
en kyllä ihan oivalla ajatuksenjuoksuasi. Minulle tulee nyt sellainen tunne, että et itsekään tiedä mitä haluat. Ja mihin haluat päästä, mihin haluat olla menossa. Ja kun ei tiedä, minne on menossa vievät kaikki tiet perille.
Motivaatiosta tehdä sitä ja tätä puhutaan paljon. Mitä olet itse mieltä omasta motivaatiostasi, mikä motivoi sinua raitistumaan tai radikaalisti vähentämään käyttöäsi? Onko motivaatiosi sinusta kohdallaan?
En nyt kyllä ymmärrä miten muiden mielipiteet (tai se mitä luulen heidän ajattelevan) vaikuttaa minun motivaatiooni tai siihen tiedänkö mitä haluan? Et nyt tainnut ymmärtää yhtään mitä tarkoitin. Siis Luulen, että muut ovat sitä mieltä etten ole ollut tarpeeksi kauan koukussa bubreen(n.4v, vähän alle), ja pystyisin helposti vierottautumaan yksin kotona ilman apua. Tämä vaikuttaa minuun siten, etten viitsi pyytää enempää apua, enkä varsinkaan alkaa vaatimaan yhtään mitään. Eihän tämän minuun pitäisi mitenkään vaikuttaa, mutta vaikuttaa silti. Tiedän kyllä mitä haluan, mihin pystyn ja minne haluan olla menossa. En jaksa enää tätä kaikkea mitä tähän bubren käyttöön liittyy. En jaksa säätää, en halua valehdella, en halua käyttää kaikkia rahojani johonkin näin turhaan, en halua suunnitella menojani sen mukaan onko mitään vai ei, en halua miettiä koko ajan mitäs saan rahaa, miten maksan velkani ym. Päiväni siis koostuvat pitkälti asioista mitä en halua tehdä. Ja tämä estää minua tekemästä asioita mitä haluaisn tehdä. Tämä motivoi minua ja paljon.
Nuga,
hyvä että selitit ja korjasit ymmärrystäni. Toivon, että lakkaat luulemasta mitä muut luulevat ja alat pitää kiinni omista oikeuksistasi ja olemaan itsekäs hoidon saamisen suhteen. Pelkästä viitsisimestäsi ei aloitekykysi hoidon suhteen saa eikä voi olla kiinni. Ala siis vaatia itseltäsi enemmän ja myös hoitavalta taholta enemmän.
Tehdäänkö diili? Lupaa minulle ja muille vilpolalaisille, että ensi kerran kun menet hoitopaikkaasi, olet itsekäs ja vaadit itseltäsi enemmän. Samoin hoitopuolelta. OK?
Lupaan, että yritän vaatia enemmän, itseltäni ja hoitpaikalta. Mitään suurta muutosta itsessäni tuskin tapahtuu näin lyhyessä ajassa. Ei siksi etten haluaisi vaan siksi, että luonteeni on sellainen etten osaa vaatia tai pitää puoliani. Myönnyn tosi helposti, vaikka tietäisinkin että minun kuuluisi saada jotain muuta. Olin ennen tosi ujo ja olen toki vieläkin, mutta olen päässyt tämän asian kanssa jo todella pitkälle, eikä minun tarvitse enää olla humalassa, että uskallan puhua ihmiseille. Muutoksessa meni kuitenkin kauan. Lupaani silti yrittää parhaani!
Huomenta Nuga,
kiitokset lupauksestasi, toivon että kykenet sen pitämään. Lupaat yrittää parhaasi, kun olisin toivonut sinulta vastausta muodossa lupaan tehdä parhaani. Käytännössä niillä on suuri ero.
Tuon muutoksen käytöksessäsi ja toiminnassasi tulisi kuitenkin tapahtua suhteellisen nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Mitä pidempään jatkat kaman vetoa, sitä vaikeammaksi muutos käy. Itsetuntosi kaipaisi myös kohennusta, se varmasti kohenee osaltaan kun hoidon myötä lopetat tai omaehtoisesti radikaalisti vähennät kaman käyttöä.
Joo niillä on kyllä eroa, en vain ajatellut tuota eroa, kun kirjoitin. Yritän uudestaan. Lupaan tehdä parhaani.
Tavoitteeni olisi päästä korvaushoitoon mahdollisimman pienellä annoksella tietysti. Sen jälkeen haluaisin terapiaan tai johonkin semmoiseen, että saisin alkaa käsitelemään menneisyyttäni. Sen jälkeen pudottaisin annoksen pikku hiljaan pois kokonaan. Virheistä viisastuneena tiedän nyt, että tämä on se oikea järjestys. Nyt pitäisi vaan saada hoito käyntiin, että voisin jatkaa eteenpäin. Miten itsetuntoa kohennetaan?
"ADHD ei välttämättä esiinny yli-vilkkautena vaan saattaa olla myös sellainen “päivä-unissa” elävä ihminen joka unohtelee asioita eikä osaa organisoida elämäänsä… Mut voin kokemuksesta sanoa et on tosi vaikeaa miettiä et ei ole mitään syytä miks elämä menee miten menee… "
En nyt keksiny muuta paikkaa minne laitaa tätä. Luin tässä vanhoja keskusteluja ja törmäsin tämmöseen Malibun kirjottamaan juttuun. Mulle on ihan eka luokasta asti valitettu tuosta, että oon aina ihan omissa ajatuksissa enkä keskity opetukseen ect. just niinku “päivä-unissa”. Unohtelen tärkeitäkin asioita niin ku esim. Lääkäri aikoja yms. enkä todellakaan osaa organisoida yhtään mitään. Muitakin oireita toki on, mutta niistä ei sen enempää, kun tarkoituseni oli kysyä malibulta (jos hän sattuu tätä lukemaan), että osaisitko sanoa yhtään missä näitä testejä tehdään niin ku yleensä? Klinikalla? Ja miten niihin voi päästä? Jos käy niin onnellisesti, että pääsen korvaushoitoon niin katsotaanko se päihteettömyydeksi vai pitääkö korvaushoito lopettaa ensin? Jos jaksat vastata näihin kysymyksiini niin olisin tosi kiitollinen
Toki muutkin voivat vastata jos tietävän näistä jutuista jotain.
Hei taas Nuga, hienoa. Olet tehnyt diilin kanssamme eli todellakin teet parhaasi.
Minusta sinun ei pidä pohtia etukäteen korvaushoidon annossuuruutta, sen määrittelevät päihdelääketieteen asiantuntijat kun olet päässyt hoitoon. Yhdessä sinun kanssasi. Muuten voi käydä niin, että asetat itse itsellesi rajoja ja tekosyitä olla hyväksymättä sinulle tarjottavaa hoitovaihtoehtoa. Mene avoimin mielin. Ja kun olet korvaushoidossa, älä käytä “oheishoitoa tai -lääkitystä” eli älä vedä mitään muuta kamaa kuin sinulle määrätyt lääkkeet.
Ota myös se esille, että haluat psykoterapiaan jotta voit purkaa menneisyyttäsi. Psykososiaalinen kuntoutus korvaushoidon lisäksi olisi sinulle hyväksi ja tukisi raitistumistasi. Kun edellämainitsemani jutut ovat niinsanotusti plakkarissa, niin samalla kohenee myös itsetuntosi ja oman arvon tuntosi.
Milloin sinulla on sovittuna seuraava tapaaminen päihdepuolelle?
Tänään oli aika ja kävinki tietysti siellä. Ikävä kyllä tämäkin käynti tuntui tosi turhalta. Mitään ei saatu eteenpäin. Ei lääkäri aikaa, ei lähtettä, ei niin mitään. Ootin niin kovasti, että oltais se lääkäri aika saatu varattua, mutta eipä varattu. Enkä oikeen tienny mitä olisin siinä voinut sanoa. Yritin jotain kysellä, mutta hoitajani oli sitä mieltä, että kyllä hän hoitajana tietää miten nämä asiat toimii ja kuinka nopeasti ym. jonot on mitä on, eikä minulla ole mitään syytä mennä muiden edelle. Oikeassahan hän oli, ei minulla ole mitään syytä muita ohittaa, enkä sitä luullutkaan. En sitten kehdanntu enempää alkaa mitään sanoo, kun tuntu, että hoitajani suutahti kyselyistäni tai jotain. Vastasi ainakin ärtyneen kuuloisesti. Ei kai tässä siis muu auta kuin odotaa. En ainakaan itse keksi mitään muuta vaihtoehtoa. Seuraava aika on sitten ens kuun alkupuolella.
Tietysti annan lääkäreiden ja hoitajien suunnitella hoidon. Enkä todellakaan ala oheis käyttää mitään. Aijon katkaista välit sitten näihin viimeisiinkin “kaverihin”, joten oheis käyttö on täysin mahdotonta. En halua enää olla heidän kanssa tekemisissä sitten, kun ei ole enää pakko.
Kertoisitko tarkemmin, miten tuo käynti sujui? Kauanko se kesti? Mistä puhuitte? Otettiinko seulat? Kyseltiinkö vointiasi? Saitko tukea? Entä kannustusta? Pääsitkö lainkaan kertomaan ja sanomaan, mikä on tilanteesi ja että motivaatiosi hoitoon on nyt korkealla? Koitko että sinua ei kohdeltu asiallisesti? Mitä muuta? Kirjoita tapaamisesta niin yksityiskohtaisesti kun voit ja muistat.
Voi olla, että sinua pompotellaan hoitosi suhteen. Mielestäni tarvitsisit ulkopuolisen henkilön valvomaan etujasi. Taisinkin aiemmin kysyä sinulta, missä asut. Kerroit silloin, että et halua sitä kertoa, pelkäsit että joku sinut tunnistaisi. Jotta osaisin ohjata sinua hankkimaan edunvalvojan ja tukihenkilön itsellesi, tulisi asuinpaikkakuntasi ole tiedossa.
Käynti oli aika samallinen, kun kaikki muutkin käynnit lukuunottamatta tuota pientä suutahtamista. Tämä käynti kesti n. 20 min. Hoitaja kyseli kuulumisiani, mutta paljoa en kerennyt kertoa, kun hänellä soi puhelin ja se keskeyty siihe, eikä enää jatkettu. Muutenkin hän vastasi pari kolme kertaa puhelimeen niin aikaa kului pajon siihen. Hoitaja kertoi vain nuo jutut mitä kerroin jo aikaisemmin ja sanoi, että lääkäri aika voidaan varata joskus. Sitä en tiedä, että milloin se varataan. Lääkärillä pitäisi kuitenkin nyt käydä, että saataisi se lähete tehtyä. Sen varran selvisi, että korvaushoidon arvioon nyt kuitenkin menen, sitten joskus. Hoitajalla oli muutenkin kiire niin en oikeen mitään ehtinyt kertoa. Käynti tuntui aika turhalta, kun mitään ei vieläkään selvinnyt, eikä vieläkään saatu sitä lääkäri aikaa varattua. Ihan asiallisesti mua aina kohdellaan, mutta mitään ei vaan saada aikaseksi. Mietin, että jos seuraavalla käynillä ei tapahdu mitään niin sitten etsin itselleni jonkun tukihenkilön. Nyt on vähän kiire niin en enempää kerkä kirjoittaa.
Nuga, kirjoittamasi perusteella tuntuu siltä että sinua nyt vaan pompotellaan. Asiasi ei tunnu etenevän mihinkään. Hoitajan tulisi keskittyä sinuun, kun teillä on tapaaminen eikä vastailla puhelimeen. Lääkäriaika tulisi varata, siihen on sinulla oikeus. Korvaushoidon arviontiin menet sitten joskus, ympäripyöreätä lätinää.
Ehdotan, että hommaa itsellesi tukihenkilö saman tien, nyt heti. Älä odota seuraavaan kertaan. Voin avustaa siinä, mutta tulisi tietää missä päin Suomea asut.
Kannaltasi ykkösasia on olla itsekäs, vaatia hoidontarpeenarviot ja jonot sun muut. Nyt kertomasi osoittaa, että et vaan kykene olemaan tarpeeksi itsekäs, olet siihen liian kiltti. Tukihenkilön ykkösasia on ajaa yhdessä kanssasi sinulle kuuluva hoito läpi byrokratiassa.
Älä enää odota, älä taivu, älä nöyrry. Älä ole kiltti, ole itsekäs. Älä ole liian ylpeä, hae tukea.
Minusta vaan tuntuu, että jos hommaan itselleni tukihenkilön niin samalla loukkaan hoitajaani. Sama kun sanoisin hänelle ettei hän osaa työtään tarpeeksi hyvin, eikä tee hoitoni eteen kaikkea mitä pystyisi, että tarvitsen jonkun tuekseni että pystyn pitämään puoliani. Kyllä minustakin tuntuu, että minua pompotellaan, mutta hoitajani selittää aina jotain selitykseksi siihen, että miksi mitään ei tapahdu. Olen ajatelut, että tämä on kaikilla samallaista ettei tälle voi tehdä mitään. Mietin vielä tuota tukihenkilö asiaa ja kerron sitten missä päin asun.
Nuga,
jotenkin ymmärrän kyllä pointtisi. Pelkäät, että jos vaadit tiukemmin hoitosi etenemistä, niin menetät senkin, mitä sinulla nyt on. Onko näin?
Mitä muut vilpolalaiset olette mieltä Nugan tapauksesta? Nuga ja minä olemme pitkälti kirjoitelleet keskenämme. Haluaisin että muutkin kertoisivat mielipiteensä.
Minä olen sitä mieltä, että hoidot ovat juuri Nugan kaltaisia ihmisiä varten tehty ja että nimenomaan Nugaan kannattaa panostaa. Varmasti hoitopaikat ovat niin pullollaan kaikenmaailman suhareita, että hoitajat eivät enää jaksa panostaa potilaisiin, evätkä huomaa, kun joku on oikeasti tosissaan. Ymmärrän toki miksi.
Kyllä nyt Nuga alat ajattelemaan vaan itsekäästi ja rupeat vaatimaan kunnon apua. Olet vielä nuori ja elämä on edessä. Oma exä lopetti subun jokapaiväisen käytön noin kuusi vuotta sitten. Hän ehti käyttää yhteensä 7 vuotta, joista lähes neljä päivittäin. Mies lopetti yksin kotona ilman tukea. Toipumisessa meni yli neljä vuotta. Oikeastaan vasta nyt mies on “normaali”. Siksi suosittelenkin sinulle, että hankit itsellesi kaiken avun, mitä on mahdollista saada. Terapiaa, tukihenkilöitä, ihan mitä vaan. Toipuminen ottaa aina aikansa, mutta sitä voi nopeuttaa oikealla avulla ja asenteella.
Jep. Pelkään, että hoitajani loukkaantuu ja tekee hoitoni eteen vähemmän. Enkä tietenkään haluaisi, että hoitajani loukkaantuukaan. Pelkään myös, että käynneistä tulisi tämän jälkeen vihamielisiä ja ahdistavia. Jos hoitajani ei usko, että olen tosissani niin en kyllä tiedä miten voisin saada hänet uskomaan? Minä uskon, että pystyn lopettamaan ja haluan sitä todella. Tarvitsen vain apua siihen, yksin en pysty. Turhauttavaa on myös se, että en saa käynneistä mitään irti, koska aina on kiire eikä oikeen ehditä puhmaan mistään mitään. Uskoisin, että toipumisen voisi aloittaa jo nyt keskustelemalla siitä miksi olen nyt tässä tilanteessa ja miten voisin nyt itse edistää paranemista ym. Olen itse niin hukassa tämän kanssa, etten oikeen osaa käsitellä asiaa. Tiedän, että toipuminen ei tapahdu hetkessä ja olen valmis tekemää töitä sen eteen.
