En nyt ehkä ymmärrä kysymyksiäsi, mutta mitä väliä sillä on mitä juo, kun lopputulos on sama…
Meidän isännän kone käy pääasiassa kaljalla, mutta kyllä sen puutteessa muukin kelpaa. En kyllä varastoi tänne kotiin mitään alkoholia, juuri sen takia, ettei mikään loppujen lopuksi säily.
Sitä mä tarkoitinkin, että meneekö ihan kaikki alkoholi viimeistä pisaraa myöten, vai ovatko valikoivaa sorttia. Kaikki kun ei tykkää juoda kaikkea alkoholia, vaikka kaikesta känniin tulisikin. Ei siis edes kaikki juopot. Sitä niinku meinasin, että onko se känni vaan se pääasia.
Kaikki laillinen käy. Siis että hajuvesissä ei ole vielä vajausta näkynyt… Kun on kuitenkin olemassa se tasapaino työelämän ja yksityiselämän kanssa, niin on ollut rahaa ostaa.
Olutta, viiniä, sitten väkeviä… Mitä sillä on väliä?
Eli paras ja ainoa keino on jättää juomaan yksin!
Pesenkö nyt käsiäni vai selittelenkö, mutta sinällään tyhjät purkit ja putelit eivät herätä enää suurempia tunteita. Se on vaan aijaa, ai tämä on tahti tällä viikolla. Enkä usko, että todellakaan löytäisin kaikki todisteet kurkkuun kumotuista juomista!
Mutta hirveesti en jaksanut repiä huumoria siitä, kun yhdenkin kerran oli omat lapset ja naapurin mukulat niissä tölkinlitistämistalkoissa…
Sillä just kyselinkin, että kuinka monella on tilanne se, että “kunhan saa pään sekaisin”. Ja lasketaanko se vaan alkoholismiksi ja muut on jotain muita?
Tilastollisesti mies on suurkuluttaja.
Missä menee juopon ja alkoholistin määritelmä…?
…ja vielä jatkan, että käsittääkseni ei ole tarkoitusta saada ‘päätä sekaisin’ vaan lähinnä tavoitteena on pysyä ‘kivuttomassa’ tilassa.
Eli normaalissa! Kun kulutus on tuota, selvä päivä on yhtä tuskaa ja epänormaali olotila.
Ei hajuakaan 
Onko sille virallista määritelmää, vai onko kaikki vaan ihmisten omassa päässä ja jokainen määrittelee asian itse?
Minullekin on epäselvää nuo rajat, kuka on sitä ja tätä. Meillä mies paukuttaa viikottain suurkulutuksen rajat puhki. Eikä hänelläkään pääasiana ole saada päätä sekaisin, vaan se mukava tuttu pöhnä tai mikä lienee…? Tottakai välillä tasaisen tissuttelun lomassa on näitä ns. övereitä.
Sepä se.
Tai kärsimyksen määrällä voitaisiin jakaa kirkkaita kruunuja.
Tai kuiva ja raitis - niistä kuvauksia ehkä toisella palstalla enemmän.
Onhan niitäkin pariskuntia, joissa juominen yms. päihteiden käyttö ei haittaa yhtään! Vrt Matti ja Mervi. Se kuuluu niinkun siihen suhteeseen! Anteeksi, ei ole tarkoitus vertailla, hävettää jo valmiiksi. 
Meillä on ihan Nykäsmeininki taas. Lupaamansa raittiusraja kun rupeaa umpeutuun, niin pitää kaksin käsin vetää. Eilisen saldo; vaatehuoneessa pari tölkkiä styrkkaa kaljaa (toinen tyhjä, toinen vajaa (hitto, mä olen tullut yllättäen kotiin)), ruokakomerossa muutama tyhjä lonkkutölkki. Siitä huolimatta sama virsi: mitää en oo ottanu… no, kumosin sen vajaan sitten sen päähän. Hitsi, saan siivota sohvan kun roisku sillekin. En sentään vetäny lättyyn vaikka mieli teki. Käyttäydyin hillitysti, siitä pojot mulle. Tosin lähdin sitten kamun tykö vähän puhelteleen vielä melko myöhään, mutta kyllä kannatti. Ihanaa että ihmisellä on niin mahtava ystävä jolle voi soittaa myöhään illalla että kessut esiin, täältä tullaan taas…
Ja niin sulosesti kun meni taas muutama päivä. Älä uniis usko!
Asennetta! Hyvä päästää kiukku ulos!
Anteeksi, mutta en voinut olla repeämättä! Aika veto .
Mulla nousee myös karvat pystyyn, jos mies on joskus väittänyt ihan tosissaan ettei mitään ole ottanut, tai että on ottanut kaksi kaljaa, ja olemus puhuu ihan muuta… Tuntuu, että se pitää mua jotenkin alempi arvoisena, että mulle voi syöttää ihan mitä soopaa vaan, uskoi tai ei. Suoraan sanottuna se tuntuu v*ttuilulta 
.
Tiiättekö 
, en ole uskaltanut “ääneen” tätä sanoa, mutta kop kop en ole nähnyt tällä viikolla miehen juovan yhtään kaljaa, hän ei edes vappupäivänä nostanut maljaa (sointuupas runollisesti, heh).
Viime sunnuntaisen “taistelenko tuulimyllyjä vastaan”-keskustelun jälkeen asiasta (siis juomisesta) ei ole edes puhuttu. Olen vaan hissukseen itsekseni ihmetellyt, mutta en viitsi kysellä mistä nyt tuulee, josko tämä myötätuuli vaikka jatkuisi. Edes jonkin aikaa.
Kaiken sen jäkättämisen jälkeen on ollut hiljaista pidemmän aikaa. 
Ja on niin helppoa syyttää kaikkia parisuhdevaikeuksia siitä, että mies vaan juo. Jos se vaan ei jois, niin kaikki olisi toisin…
Mutta tämä on juuri sitä aikaa joka menee siihen toiseen vaakakuppiin. Niitä hetkiä jolloin muistelee ettei se niin kamalaa ollutkaan.
Täydelliseen tai edes terveeseen parisuhteeseen päästäkseni olisi tehtävä vielä töitä senkin jälkeen…
Paljastus: miehen äiti jaksaa aina vaan kannustaa ja ihailla, että pysyn hänen poikansa kanssa. Kyllä äiti lapsensa tuntee, mutta tietääkö oikeasti, missä mennään.
Meillä meni about viikko siis hienosti ja nyt pari iltaa päin peetä. Jos jaksaisin olla välittämättä niin ei tarvis tapella. Mutta kun en siis pysty ja siksi taas tapellaan. Oon kyllä kurkkua myöten täynnä, ylös tulee kohta jos tahti ei radikaalisti muutu. Ja se olisi siis totaaliraittius, johan tota kaljaa on vuosien mittaan kitattu. Viimeistä mahdollisuutta tuo kinuaa (siis jo noin kymmenes viimeinen mahku tän vuoden puolella) mutta mä en jaksa uskoa. Miksi tämä kerta olisi erilainen? Koska se on lupautunut hoitoon? Eihän se vielä taivasta aukaise, helvetillinen taistelu sillä on edessään jos siihen rupee, enkä usko että se itekään tajuaa mitä raitistuminen vaatii. Tietysti toivon että ymmärtäisi, mutta tietyt asiat puheessa ja käytöksessä ei vakuuta mua. Miks olen saanut tällaisen elämän? Perjantai-iltapäivä ja muuta ei ole mielessä kuin että vetääkö se taas ittensä sammumispisteeseen, varsinkin kun nyt en ole holhoomassa. Voi voi mua raukkaa, tarvisin kunnon tukistuksen ja potkun persuuksille että ryhdistäytyisin nauttimaan omasta elämästäni.
Sainpa tämänkin kahlattua ja kyllähän teille vappua on kuulunut. Ja ilmeisesti mäyräkoiria ja muitakin rakkaita lemmikkejä on tuhottu oikein roppakaupalla siinä räntäsateen keskellä.
Kaksi asiaa jäi mieleen ihan tajuttomana mielikuvana. Toinen oli se kattilankansijuttu, josta sain sairaan hyvät fiilikset ja toinen oli se Minnin kaljan päähän kaato. Minni, sussa on asennetta. Vaikka tulosta ei tulisikaan, niin onhan ainakin itsellä hetken parempi olo.
Tuttua tekstiä kirjoitatte ja toi Sigridin kirjoitus siitä, että itse pitää asiat tehdä ja itse pitää itseään hoitaa, oli liikuttava. Ja varsinkin se, jos sinä sen niin toteutit. Hatun nosto sulle ja kaikki kunnioitus.
Huutelee täältä yksi päihdeongelman sairastuttanut läheinen, joka on kohta enemmän sekaisin kun se käyttäjä. Vaikka luulen myös, että olen ollut sekaisin jo ennen kun tutustuin tuohon mieheen. Se vain tulee juuri tässä kriisissä paremmin esiin.
Jaksamisia teille ja mä hyppään nyt takisin kelkkaan kirjottelemaan.
Edelleen mies limulinjalla, ja edelleenkään en uskalla udella häneltä asiasta, kun tuntuu olevan ihan hyväntuulinenkin. En halua puhua nyt mistään juomiseen liittyvästä, se pilaisi fiiliksen, vaan haluan elää ihan normaalia perhe-elämää.
Nyt kun osaisi vielä nauttia tästä ihan täysin rinnoin. Jos kohta rysähtää, niin sitten rysähtää. Miten sitä ottaisi tästä kaiken irti, samalla antaen miehelle tunteen, että nyt emäntä on tyytyväinen, isolla teellä 
. Kai sitä toivoo, että mies huomaisi kuinka kivutonta meillä nyt on, ei huutoa kaljoittelusta, ei puhettakaan siitä alkoholimöröstä, ja jatkaisi samaa linjaa…
Toivossa on hyvä elää, eikä Huldassakaan hassumpaa, sanoi lapamato.
Nyt on lupa nauttia olosta KpA, luin ton sun kirjoituksen ja mulle tuli sellainen fiilis ihan kun sä kuiskaisit. Eli hengittämättä hiljaa, nyt menee hyvin. Se on ihanaa!!
Eikö ole ihme juttu, kun se toinen on raittiilla jaksolla, niin itsekin ikäänkuin avautuu näkemään muutakin maailmaa kuin sen ahdistavan juomisen.
En mä asenteesta niinkään tiedä (viittaan siihen kaljatölkin kumoamiseen ukkoni päähän), raivoa se on ja avuttomuutta, turhautumista ja kaikkea sitä paskaa mitä toisen alkoholin käytön kylkiäisenä tulee.
Hyvä, hyvä kpa. ole ihan hyvällä omalla tunnolla onnellinen tosta limulinjasta. Nauti hyvistä hetkistä ja vaikka se ei kestäisikään, niin annat miehellesi viestin, että tämä on sitä mitä vaimo haluaa.
Ja jos oikein haluat ryhtyä manipuloimaan, niin päälle vaan iltasella pitsiä ja pikkuruisia pikkuhousuja ja hieromaan miehen selkää öljyllä. Siinä voi mieskin sitten pohtia, että kumpi voittaa pullo vai pil… 
Ei vaan oikeesti. Nauti näistä hetkistä ja jätä huomisen murehtiminen mulle, mä osaan sen kuitenkin niin hiton hyvin.
