Olen pohjattoman kyllästynyt mieheni juomiseen.

Kotikanava
101

Voin varmaankin laittaa oman kysymykseni tähän ketjuun…

Kysymys koskee avopuolisoani ja hänen juomistaan. Hän on kunnollinen ja huolehtivainen, työssäkäyvä mies. Hänellä on tapana juoda iltaisin työn jälkeen noin 1-3 (yleensä pientä pulloa) olutta. Koskaan hän ei juo itseään humalaan iltaisin. Tämä juominen ei koskaan ole johtanut riitoihin välillämme. Hän juo itsensä humalaan vain muutamia kertoja vuodessa ja silloinkin minä olen hänen mukanansa eli olemme ns. “yhdessä radalla” :slight_smile:

Olisiko tälläisestä juomisesta syytä huolestua? Olemme olleet yhdessä jo kuusi vuotta. Missään vaiheessa hän ei ole juonut tämän enempää. Ja ei mieheni juominen kuitenkaan joka päiväistä ole vaan iltaoluet saattavat jäädä juomatta useinakin iltoina peräkkäin.

Voiko tälläisen iltaoluen juonnin katsoa olevan “normaalia”? Olisi mukava kuulla myös muidenkin mielipiteitä asiasta. Itse en ole huolissani mieheni alkoholin käytöstä mutta voihan olla, että ulkopuolisen silmin tilanteemme näyttää huolestuttavalta…

102

kpA: PikkuKakkosen kasvattamana olen huomannut, että todellisuus eroaa kovasti lastenohjelmista.

Taisin johonkin kirjoittaakin tämän keskustelunpätkän:

  • Kuule, meillä on ihan kamalasti viinaa.
  • No nyt kun sanot, niin niinpä taitaa olla.
  • Ei me tätä millään pystytä itse juomaan!
  • Taidat olla oikeassa, terveyshän siinä menee.
  • Mitä me voidaan tehdä?
  • Hei pidetään juhlat!

Eli ongelma, ongelman esiin ottaminen ja ratkaisu, joka tekee kaikki iloiseksi!

Juuri tänään mä en millään jaksaisi yhtään vaatimusta lisää. Tänään on ollut täysin selvä päivä, eli jippii, meillä voisi olla läheisyyttä tänä iltana. Mutta jos tänään menen antamaan, niin huomenna se taas juo, koska sai eilen…

Tätä tämä on. Juo, että tiedän sinun juoneen ja tiedän olleeni oikeassa koko ajan. Emmä mitään ole ottanut, pari kaljaa vaan…

Miettijä vaan: jos se ei sinua haittaa, niin sano itsellesi, ettei se haittaa eikä ole ongelma. Silloin se ei ole ongelma. Mutta jos olet sitä mieltä, että kaihertaa jossain, niin silloin se on ongelma.

Saatat päästä siitä yli pohtimalla asiaa täällä. Tai sitten toteat kumppanisi iltakaljan olevan polku, joka vie kahdesta kaljasta kymmeneen…

103

Sinä et ole huolissasi. Miehesi ei ole huolissaan. Missä vika? Kenen olettaisit olevan huolissaan? Ja kenen huolissaan olo saisi sinut huolestumaan? Eli jos joku täällä nimettömänä kertoisi olevansa huolissaan sinun miehesi alkoholin käytöstä, niin alkaisitko sitä seurailla ja miettiä, että mitä sitten?

Minä en ole mikään sanomaan kenellekään missä vaiheessa alkoholi on ongelma ja mitä sille pitäisi tehdä. Mutta mistä se tuli mieleen, kun tänne kirjoitit ja kyselit? Mielestäni miehelläsi ei ole alkoholiongelmaa, jos antamasi tiedot pitävät paikkansa. Se on siis vain minun mielipiteeni. Mutta jokin ilmeisesti kaihertaa suhteessa, kun ongelman syytä lähdit hakemaan iltakaljoista.

Jos haluat tänne meidän seuraan tulla kirjoittelemaan, niin et sinä tarvitse siihen juoppoa miestä, joka kusee housuunsa silloin tällöin ja oksentelee pihalla tehdessään lumitöitä. Minun puolestani olet tervetullut tänne kirjoittelemaan riippumatta siitä onko sinun miehelläsi alkoholiongelmaa vai ei. :sunglasses:

Joten tervetuloa, äläkä pelästy suoraa tapaani vastata. En mä pure, vaikka ehkä välillä haukunkin. :wink:

104

[quote=“Mallu”]

[quote=Minä en ole mikään sanomaan kenellekään missä vaiheessa alkoholi on ongelma ja mitä sille pitäisi tehdä. Mutta mistä se tuli mieleen, kun tänne kirjoitit ja kyselit? Mielestäni miehelläsi ei ole alkoholiongelmaa, jos antamasi tiedot pitävät paikkansa. Se on siis vain minun mielipiteeni. Mutta jokin ilmeisesti kaihertaa suhteessa, kun ongelman syytä lähdit hakemaan iltakaljoista.[/quote]

Herran kiesus, Mallu, nyt täällä kaikuu! :smiley:

105

En pelästy :slight_smile: Niitä mielipiteitähän minä tässä hakemassa olinkin…

Tämä iltaolut asia tuli mieleeni kun lueskelin näitä keskusteluja täällä. Aloin pohtimaan, että voiko ihminen olla alkoholin kohtuukäyttäjä, vaikka joisikin joka ilta muutaman pullon olutta? Vai onko hänellä tuolloin ongelmia alkoholin käytön kanssa? Ja millaista on se “keskieurooppalainen juomatapa”?

Suhteessamme minua ei mikään kaiverra tahi hankaa. Viestini tarkoituksena ei ollut etsiä syytä ongelmiin iltaoluiden varjolla vaan pohtia noita edellä esittämiäni kysymyksiä, käyttäen esimerkkinä omaa elämääni…

Ja tähän loppuun vielä, edellisessä viestissä antamani tiedot mieheni juomisesta pitävät todellakin paikkansa, minulla ei ole mitään syytä asioiden kaunisteluun.

106

Mielestäni alkoholismi (tai muu addiktio) sairautena ei juurikaan ole kiinni käytettävästä määrästä. Kyse on suhteesta päihteeseen (tai johonkin muuhun riippuvuuden aiheuttajaan). Siinä mielessä on sama onko kyseessä “eurooppalainen juomatapa” vai supisuomalainen tyyli “vetää perseet”.

Hyvä ohjenuora itse tunnistaa riippuvuutensa on mielestäni riippuvuusoireyhtymän kriteerit WHO:n diagnostisessa järjestelmässä. Kolmen tai useamman kriteerin on täytyttävä yhtä aikaa, että voidaan pihua riippuvuussairaudesta:

  • Voimakas himo tai pakonomainen halu ottaa päihdettä.
  • Kyky hallita päihteen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista on heikentynyt,
  • Vieroitusoireet päihteiden käytön lopettamisen yhteydessä.
  • Toleranssin kasvu (eli saman vaikutuksen saamiseksi on käytettävä suurempia määriä päidettä).
  • Käyttö muodostuu elämän keskeiseksi asiaksi.
  • Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen.

Tässä on sulle vähän ammatillistakin tietoutta.

Mä muuten huomasin juuri, että jos näitä soveltaa parisuhteeseen, niin olen läheisriippuvainen. Mulla on pakonomainen halu pitää yhteyttä, mies on muodostumassa keskeiseksi asiaksi (ainakin sen tekemiset on koko ajan mielessä, vaikka tekisin mitä) ja miehen käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista. :laughing:

Tätä viimeistä et ehkä sinä “Kunhan mietin…” ymmärtänyt, mutta ymmärtänet, jos luet tekstejäni muualta. Mutta muille huomioksi, että on kai pakko myöntää riippuvuuteni.

107

Olet liisi oikeassa. MUTTA. Kun tarkoitukseni oli yrittää olla välittämättä juomisesta, hyväksyä voimattomuuteni asian suhteen, olla niin kuin toinen olisi siinä ihmisenä, ilman alkoholia. Että käyttäytyisin niin, kuin toinen ei olisi ottanutkaan.

Minusta tuntui, etten pitkiin aikoihin muuta ole tuntenutkaan, kuin ärtymystä ja vihaa, koska en halua ongelmaa hyväksyä, niellä. En sitten millään! Ajattelin, että tällä kaavalla saisin karsittua edes niitä tyhjänpäiväisiä kinasteluja ja meillä kaikilla olisi mukavampi olla. Kohtelisin miestä paremmin, niin hän kohtelisi minua… olisimme edes ystävällisempiä toisillemme.

Lopulta se kuitenkin menee siihen, että hampaita kiristellen hoen itselleni; en hermostu, en hermostu. Ja sitten PUM, räjähtää. Oikeastaan hyvä, että mies lähti ulos, koska olisin siinä tunnekuohussa varmaan tehnyt jotain tosi tyhmää :confused: .

En pysty myöntämään, että mies olisi sairas. Minusta hän ei ole vielä niin pitkällä, vaan koen hänen juopottelut välinpitämättömyytenä meitä (minä ja lapset) ja itseään kohtaan. Tunnen itseni hylätyksi, jään kakkoseksi kaljalle (kuulostaa tosi mieltä ylentävältä), en ole edes yhtä tärkeä :cry: Tästä taas seuraa se, että mieli menee surusta raivoon ja takaisin.

Kunhan mietin… Minusta miehelläsi ei ole alkoholiongelmaa.

108

Jäin tätä oikein miettimään. Näinhän minäkin haluaisin, mutta Pikku Kakkosen kasvattina (myös) taidan elää siellä Pikku Kakkos -maassa. :neutral_face:

Jaahas, kuorsaus kaikaa sohvalta, taidan hipsiä hiljaiseen makuuhuoneeseen…

109

Pikkukakkosmaasta olen varmaan minäkin. Kun niin kovin mielelläni ongelmiin ratkaisuja keksisin. Ja vieläpä olen pettynyt, kun mies ei minun kaikille hyviä ratkaisujani hyväksy mukisematta. :smiley:

Se on mullakin se suurin surun, raivon ja ahdistuksen syy, että mä tunnen jääneeni päihteille ja kaikenlaisille kummallisille tyypeille kakkoseksi. Että mulla, lapsilla ja kodilla ei ole merkitystä, kun täytyy lähteä hoitamaan “yksi asia”.

JA kuitenkin mä tiedän, että hän rakastaa minua ja lapsiakin paljon. Hän haluaisi tällaisen elämän, mutta kun ei pysty. Eli kyllä mä ihan rehellisesti kpa puhuisin muös sinun miehesi sairaudesta. Ei kai kukaan ole niin hullu, että haluaa mielummin istua illan pitkät autotallissa yksin, jos tarjolla olisi myös noin hauskaa seuraa kuin sinä. :wink:

Eli vaikka vain alkoholisti itse voi tehdä ongelmalleen jotain, niin eihän sekään onnistu mikäli hänen mielestään ongelmaa ei ole. Ja me läheiset huudamme vain kovempaa ja kovempaa, että saisimme heidät näkemään meisdätkin ja meidän tarpeemme. Mutta uskon totuuden olevan, että eivät he näe edes omia tarpeitaan.

Mä en usko, että opit käyttäytymään kuin juomista ei olisikaan. Anteeksi vain sun kauniille tavoitteille. Sä voit oppia monta muuta käyttäytymistapaa, miten hyväksyt hänet ihmisenä ja mikä ei tee sun päästä painekattilaa. Mutta toi, että ei ole huomaavinaan juomista, on mun mielestä itselleeen valehtelua. Enkä mä oikein usko, että sä olet siinä kovin taitava. Multa se ehkä onnistuisikin. :slight_smile:

Eli näin vain rämmitään eteenpäin. Osta muuten tänään iso pussi toffeeta. Ihan vain siltä varalta, että miehelläsi on tänäänkin paljon hommia autotallissa…

110

Onko kaikki/kaikilla taas menossa alaspäin?

Eilen illalla, suunniteltiin vapunviettoa. Ihanaa, keskustelemme tulevaisuudesta. Huono, allakkaan merkitty juopottelupäivä.

Sitten selvä mieheni totesi jotain “ja sitten pitäisi juodakin” Siis ihan oikeesti. Toivon, että kuulin väärin. Ihan oikeasti toivon. Se voi olla mahdollistakin, sillä juuri sillä hetkellä taittelin pyykkiä omissa ajatuksissani.

Teinpä vastaiskun. Kostan moisen! Ostin tupakkaa ja poltan salaa! Siitäs saa, mä tiedän ettei hän pidä tupakoinnistani!

Kultakala (kuulovammainen ja rampa ilman omaa työkonettaan!)

111

Mallu, kirjoitat kauniisti.

Juuri noinhan se on, ongelma ja läheisriippuvaisuus ja vain itse voi parantaa… Hitsi miten selkeetä se on kirjaimina!

Kultakala, yhä.

112

Ei täällä - tällä kertaa. Vappujuomista on ollut puhetta sen verran, että simaa juodaan. Muusta ei ole puhuttukaan.

113

Hanki videokamera ja kuvaa miestäs ku se on kännis, näytä seuraavana päivänä video sille ja kysy onko tää ny sitte fiksua.

114

Joskus vuosia sitten, ennen lapsia, oltiin ystäväpariskunnalla (suomeksi sanottuna) ryyppäämässä. Illan ja yön aikana kuvattiin kohellusta videokameralla. Seuraavana päivänä me muut nauraen katsottiin, kuinka tyhmiltä näytimme, mutta mieheni ei voinut katsoa sitä videota, ei pystynyt. Ehkä hän ei halunnut hyväksyä kuinka typerän näköisiä olimme humalassa, kaikki :wink: . Ei siis kestänyt totuutta itsestään.

Olen monesti ajatellut toteuttaa tuon uudestaan, siis kuvaamisen, mutten ole saanut aikaiseksi. Enkä usko, että hän suostuisi sitä alkua pidemmälle edes katsomaan. Kieltää ongelmansa, eli ei katso, ei näe itseään, ei ongelmaa!

115

Voin kuvitella, että moni alkoholisti ajattelee noin!

Olen havainnut toisenkin mielenkiintoisen asian: alkoholistille on järkytys, jos kumppani on humalassa. Ilmeisesti humalatilan aiheuttama arvaamattomuus kumppanin käytöksessä hermostuttaa holistia.

116

Tulee kysymys mieleen,oletko riippuvuus suhteessa,
Tää oli tyly lyhykäisyydessään, kaikkea hyvää ja todella paljon voimia kestää,

117

Hyvät ystävät, ei tarkoita että kieltäisi ongelmansa, VAAN häpeää käytöstään, siis juomisesta on huonoja seuraamuksia.
Voin ymmärtää miehen häpeän, hyi naiset kun ette sitä ymmärrä, ettekä osaa sitä edes kunnioittaa!!

118

Anteeksi, vastaan edellisestä tekstistä, ,

119

Miten niin hyi? Kaikkihan me siinä kohellettiin samalla lailla. Kyllä varmaan häpesikin… vaikka ei siinä videossa mitään sen kummempaa tehnyt kuin kukaan muukaan meistä.

120

Hienoa keskustelua ja paljon on päivän aikana tullut kommenttia. Onpa mukavaa, kun meitä on täällä paljon aktiivisia.

Kultakala: Mä en tiedä mihin päin meillä mennään, kun mä olen sen keinun kyydissä, niin ei koskaan oikein ole selvillä onko ylös vai alas matka. Sitten kun täydestä vauhdista pamahtaa persuksilleen maan kamaralle, niin sen kyllä huomaa… Niin, Vappu. Se upea työn, opiskelun ja kevään juhla, jolloin jokainen itseään (ja jotakin näistä syistä) kunnioittava ihminen ryyppää. Joten minä en. Nämä pakolliset juomispäivät tulevat aina eteen kun pitäisi raitistaa miestä, vappu, juhannus, kesäloma… Mutta kyllähän sä voit kostoksi hommata itsellesi sen keuhkosyövän, sittenpä näkee! (tupakoin itsekin, joten voin mielestäni aukoa siitä päätä)

Amelie: Onpa mukavaa, että teillä menee nyt noin tuo homma. Pidän täysillä peukkuja, että miehesi onnistuisi.

KpA: kokoillan elokuva, pääosassa miehesi. Toiset ne kuvaa lasten synttäreitä ja muita juhlia, mutta sinä se vain konttaavaa miestäsi meinaat kuvata. :confused: Sinänsä se olisi hyvä, että jos ei joskus v*tuta tarpeeksi, niin sitten voi katsoa sitä uudelleen. Miehesi tuskin sitä pystyy katsomaan, kuten arvelitkin. Enkä minäkään haluaisi nähdä videota, jossa olen tillin tallin. Jokainenhan kuvittelee olevansa fiksu, kaunis ja vastustamaton, mutta totuus onkin vähän toista. :sunglasses:

Vierailija1: Mistäpä me voisimme tietää juopon tuntemuksia. Monenlaista olen elämässäni kokeillut, mutta en ole vielä kokeillut olla alkoholisti. Ja sitten jos toinen ei vielä puhu juuri mitään omista fiiliksistään, niin aika arvailupohjalla sitä mennään. Mietitäänpä vaikka niin, että voitko kuvailla minulle miltä tuntuvat kuukautiset (muistaakseni olet miespuolinen)? Sinä tiedät siitä vain kuulopuheiden perustella, me olemme kokeneet sen. Sama pätee myös alkoholismiin. Siksi onkin hyvä, että täällä käy vieraisilla teitä ex juoppoja, te autatte meitä ymmärtämään, joskaan ei ehkä hyväksymään miestemme touhuja. :slight_smile:

Liisi: Miten teidän vappusuunnitelmat? Yhdessä vai erikseen? Onko sinun olosi nyt rauhaisampi ollut, kun olet päätöksen tehnyt?