Olen pohjattoman kyllästynyt mieheni juomiseen.

Kotikanava
81

Ajattelin jälkeenpäin, että toi mun lauseeni kuulosti vähän hölmöltä :laughing: . Tarkoitin kokemustasi juopottelevan miehen ja pienten lasten ym. ristitulessa, en toki sitä että kaikki suot olisit rämpinyt, anteeksi :blush: :sunglasses: .

On kyllä kummaa toimintaa, ihmisten elämän kustannuksella, tuo hoitoonpääsytaistelu. Luulisi olevan kaikille osapuolille eduksi, että ongelmaan puututtaisiin ennaltaehkäisevästi, tai viimeistään nyt, ennen kuin on pelko, että kaikki luisuu käsistä! Aivan käsittämätöntä… Suoraan sanottuna: vedä nyt vielä jotain lisää, niin katsotaan sitten sitä hoitopaikkaa. :imp:

Voin kuvitella sun fiilikset, kun puoliso olisi omasta halusta valmis hoitoihin ja sitten niitä ei saa…

82

Hei Mallu, mahtaisko teidän paikkakunnan sosiaalitoimistosta saada maksusitoumuksen Lapualle Minnesota-hoitoon?

Siellä minun alkoholistini kävi, ja kunta maksoi ihan mukisematta. Lääkäreitä ei sotkettu juttuun mukaan ollenkaan.

Terveisin tytteli

83

K-P avo: En mä niin tosissani sitä heittoa ottanutkaan. :smiley:

Mies kävi siis sossulla, joka ilmoitti heti, että ei hoitoa, koska päihdeongelma ei ole vielä tarpeeksi paha…
Mies olisi halunnut Myllyhoitoon päästä, mutta oli myös hyvin valmis keskustelemaan jostain halvemmasta vaihtoehdosta, mutta ei kuulema mitään. Olen ajatellut pahaenteisesti, että TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN! Tekisi mieli tosiaan sanoa sille sossulle muutama valittu sana.

84

Hei Mallu,
Kunnillahan on velvollisuus hoitaa päihdeasiakkaita. Voisitko yritää valittaa esim. Sosiaali- ja terveysministeriöön, koska hoitopaikkaa ei järjesty. Jos sinne tulee paljon valituksia, niin ehkä valtiolta saadaan lisää rahaa hoitoihin, niitä todella tarvitaan kun päihdeongelma on niin paha.
stm.fi/Resource.phx/vastt/so … /index.htx

Onko miehesi kokeillut avohoitoa aikaisemmin? Nyt kun hänellä on tarve apuun, niin olisiko parempi yrittää ottaa edes se mitä on saatavilla. Psyykelääkkeitähän voi sitten helpommin vähentää kun elämä alkaa muuten kantaa, uskoisin, että ne olisivat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin huumeen käyttö. Olisihan siinäkin seuranta ja varmaankin keskustelumahdolisuus. Saisi kierteen jotenkin poikki ja pääsisi lisäämään muita vaihtoehtoja esim. liikunta, ulkoilu, rentoutuminen (rentoutus CD:t esim. Väinö Pertamon Hypnoosirentoutus). On myös energiahoitajia, jotka vasta harjoittelevat ja heiltä voi saada hoitoa jopa ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Toivotaan, että miehesi asiat saataisiin pian kuntoon!

85

Toihan on niin tosiaan, että kunnalla on vaan velvollisuus tarjota jotain hoitoa, huolimatta siitä mikä on asiakkaan tai läheisten mielipide hoidon tarpeesta. Tarjotaan avohoitoa vaikka se ei yksinkertaisesti riitä, mutta pykälä täyttyy. Oon itse päihdehoitolaitoksessa töissä, ja nää välillä vituttaa huolella asiakkaiden puolesta. Vaikka ihminen ois jo päässyt hoitoon ja siellä ammattilaiset arvioi, että hoidon tarve on edelleen laitoksessa, niin avohoidosta todetaan, että he pystyvät kyllä tarjoamaan kaiken saman, ei heru rahaa. Eihän se niin ole, että avohoito olisi sama kuin laitoshoito. Näkeehän sen jo nimestäkin.

Mallulle vielä… toi lauseesi “Tai sitten teillä on joku tarve roikkua yhdessä ajasta ikuisuuteen. Eikä sekään väärin ole.” tuntu myös musta hirveän hyvältä. Varsinkin tässä hetkessä kun kaikki on taas kerran muka ikuisesti loppu. Kun itse tunnen että mulla ainakin juuri nyt on tuollainen tarve… Kai mä olen niin koukahtanut tuohon addiktiini. Ja vaan ihan rakastan sitä niin kauheasti, että haluan edelleen, kaikesta huolimatta, viettää loppuelämäni sen kanssa. Kunhan raitistuisi, niin se olisi mahdollista. Mä tyytyisin tällä hetkellä vähempäänkin. Olisi edes järjissään. Yritän antaa itselleni anteeksi, etten syyttelisi itseäni näistä ajatuksistani ja tunteistani. Etten tuomitsisi itseäni hulluksi ja läheisriippuvaiseksi, vaan antaisin vaan olla. Tämmöinen kaistapää mikä olen.:wink:

En mä tiedä mitä tehdä. Apua?

86

Tämä avohoito on toiminut näin hyvin, kun nyt on tilanne. Eli kirjoitetaan vähän rauhottavia ja mies vetelee niitä sitten yli annosmäärien. Lääkärikin oli sitä mieltä, että nappi naamaan ja töihin vaan, kyllä se siitä ohi menee.

Ajattelin kyllä, että otan puhelun vaikka sosiaalijohtajalle ja sit täytyy valittaa sos ja terveyslautakuntaan. Kun ei kotipaikkakunnalla ole edes A-klinikkaa tai mitään osaavaa avotahoa. Pitäis vissiin muuttaa kaupunkiin, niin olisi parempi avohoito. Täällä kun käy kauhistuneen sairaanhoitajan kanssa keskustelemassa, niin ei paljon lämmitä. Hoitsu kun on vissiin vähän vähemmän tavannut nistejä.

No, terapiasuhde on nyt ehkä saatavailla ihan ok terapeutille, joka oli miehellä silloin aikaisemmin raittiinakin. Hän kun vaan oli niin varma itsestään ja raittudestaan siloin, että oli varaa vähentää ja lopulta lopettaa terapia ja ryhmät. Mutta kunnan kautta saatava apu on melko köyhää.

Tosta yhdessä roikkumisesta. Kuka voi sanoa, että sekään on väärin. Eiköhän jokainen tee omaa elämäänsä koskevat päätökset. Eikä mulla niin hyvin mene, että voisin väittää tietäväni oikeat ratkaisumallit. :smiley:

Kumma juttu, mä olen seikkaillut täällä kotikanavalla jonkin aikaa ja tulin tosi huonolla fiiliksellä. Olo alkaa jo parantua, nyt huomaan olevani aika hyväntuulinen.

87

Samat ne on näköjään vinkeet, oli kyseessä sitten viina tai huumeet tai…

Nyt kun on kuivempi (?) kausi menossa, niin mies on kuin p*rsiille ammuttu karhu. Ei paljoa puhele ja vastaa töksäyttäen. AARGH! Hakee kai sitä oikeutusta, että kun tarpeeksi ottaa päähän, voi ketutukseen vetästä kännit. Ja vielä taidokkaasti minulle näyttää “parhaat” puolensa, mutta lapsille (onneksi sentään niille) ja muille on mukava/normaali.

Ja taas olen täällä ruikuttamassa, kun mikään ei kelpaa. On niiiin kiva avautua :wink: !

88

Kiva, muitakin v*tuttaa! :smiling_imp:

Pohdin tuossa omaa suhtautumistani ja yksi osa minusta on kateellinen. Siinä tuo on ärissyt neljän seinän sisällä, mutta ulkona näyttää puuhakkaalta - ja saakin aikaiseksi näkyvää. Naapurit kehuu aikaansaavaksi…

Samalla ottaa vähän kuppia, mikäs ollessa.

Mikäs minua estäisi tekemästä jotain kivaa? No, kun tässä on hakenut lapset tarhasta, pessyt (siis kone pesee) ja ripustanut vähän pyykkiä, laittanut ruuan, siivonnut pöydän, siivonnut vähän muuallakin, häätänyt lauman mukuloita ulkoilemaan… No luovuus jaksaa vielä tulla tänne vinkumaan.

Ja tässäkin välissä pitää käydä pyyhkimässä pylly ja niistämässä nenä… Joo, mä tiedän, laiska töitään laskee.

Kateellinen olen. Vai marttyyri? Yritän tiedostaa asian, etten olisi.

MALLU: sulla oli kuvaus eksästäsi. Tuntui tutulta! Pohdin, tulenko päätymään eroon, joskus, lopulta.

Tämän miehen minä olen kuitenkin valinnut. Rakastajaa olen joskus miettinyt, enemmän tai vähemmän tosissani. Suurta hupia ovat seuraa etsitään -palstat. Luen muotoiltuja hakemuksia ja tuomitsen: tuossa on juoppo, nirso, ihan varmasti ruma ja tyhmä, tuo on itserakas narsisti… Ja tulee tunne, ettei se vaihtamalla parane. (Anteeksi kaikki, jotka ko palstojen kautta hakevat seuraa, on siellä ilmoituksia, joihin voisin vastatakin, jos oikeasti olisin seuraa hakemassa, pitäähän minunkin tuntea ylemmyyttä…)

Toistaiseksi hyviä hetkiä tarpeeksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa se ei riitä. Sen näkee.

Puuh. Luulin, että vimma tästä yltyy, mutta oikeasti rauhoitti. Hieman olin toivonut aviollista yhteiseloa, mutta ei sitten varmaan tänäänkään. :unamused:

89

Mun isosiskolle on mummoni aikanaan opettanut, että “ei se mies vaihtamalla parane, jos kyllästyttää, niin käy vaikka välillä vieraissa”. Hän oli silloin ottamassa avioeroa ja tämä oli isöäidin kommentti siihen. Tiedän, ei ole ihme, että musta tuli näin outo, kun mulla on tuollainen suku. Eikä mummo ole ainoa hullu tässä suvussa :wink:

Voisihan sitä miettiä, että ei mies vaihtamalla parane. Mutta mulla on kyllä parantunut. Vaikka tästä jutusta, joka mulla nyt on meneillään ei mitään tulisikaan, niin olenpa yrittänyt. Olenpa rakastanut näin ja ollut ajoittain niin onnellinen, että en olisi voinut kuvitella olevani.

Siitä olen ylpeä, että olen itsestäni jotain antanut ja uskaltanut rakastaa. Meni sitten syteen taikka saveen.

Ja noi pihatyöt on inhottavia ja rasittavia, jos tietää, että niihin liittyy se juominen. Ja se lasten kanssa oleminen alkaa vähitellen tuntua puulta, kuitenkin aikuinen kaipaa aikuista kumppania. Jos ei muuhun, niin keskustelemaan.

Ja kiukuttelu täällä auttaa. Ihan oikeasti. Se auttaa paljon sitä parisuhdetta ja omaa oloa, ainakin mulla. Tai en mä ihan varma tosta parisuhteesta ole, mut omaa oloa ainakin.

Mä olen taas ollut ihan kamala kotka miehelleni. Yritän kontrolloida kaiken ja kiukuttelen omaa vallanhimoani ulos. Hän taas vastavuoroisesti on ollut piittaamaton ja välinpitämätön. Eli menee ihan sairaan hyvin, joten liityn v*tuskerhoon.

Pöh. Onko elämä vaikeaa vai teenkö mä siitä vaan sellasta?

90

Kerhoon liitytään täälläkin. Prkl. Vaikka kiukku on jo ohi ja tilalla vaan suru ja itku. Olis mies ees välinpitämätön. Mutta teeskennellen välinpitämätöntä on lähinnä inhottava. Onneksi ei ole ottanut yhteyttä enää, kun en vastannut viestiinsä. Jos ei saa kuin paskaa niskaan, ei sitä huvita kuulla mitään. Mutta sitten taas siinä toivossa, että se muuttuisi, kuitenkin odottaa.

Ei tässä voi parhaalla tahdollakaan väittää olevansa terve päästään.

91

Ei voi ei, mutta sen voi kääntää myös rikkaudeksi ja voimavaraksi… keksisi vaan miten

92

Kukas sitä nyt järjissään haluaisi ollakaan.

Ainakin tässä oppii ymmärtämään elämää, erilaisuutta, kärsimystä ja vaikka mitä… Ja mikä ei ainakaan ihan tapa, se kai edelleenkin jollain tapaa kehittää ihmistä. Kaikella on tarkoituksensa ja jonakin päivänä ymmärrämme mikä on ollut tämän elämänvaiheen ja näiden kriisien tarkoitus henkilökohtaisessa kehityksessämme, bla bla bla…

93

Mäkin odotan siitä viisasta ja seesteistä vanhuutta… Alan jo ymmärtää, mitä tarkoittavat sillä että nuoruus menee nuorissa hukkaan…

Antakaa mulle viisautta, voimaa ja kärsivällisyyttä ja nyt HETI! :laughing: :laughing: :laughing:

94

Mä olisin tarvinut sitä viisautta, voimaa ja kärsivällisyyttä jo mielummin eilen. Hetikin tuntuu olevan liian myöhään. :slight_smile:

Höyryjä on siis tullut päästeltyä jonkin verran ja sitten sen jälkeen on tietysti kaduttanut. Kaikkein eniten harmittaa se, että elän omilla tunteillani täysin jossain oman elämäni ulkopuolella. Miten mä oikein jouduin tähän. Täytyisi varmaan alkaa miettiä tosissaan niitä akuuteimpia muutostarpeita itsessään, näin jatkaen en kohta voi enää peiliin katsoa.

Mutta huomenna lähden ystävien kanssa istumaan iltaa, saan edes jonkin hengähdystauon tähän väliin. Ja yritän taas muistuttaa itseäni siitä, että eläisin hetkessä ja unohtaisin katkeruusen ja kaunan, niillä kun ei voita mitään arvokasta.

95

Palaan tähän ketjuun, kun otsikko on kaikista kuvaavin…

Voi vttu, prkel*, stana! AAAAARGH! Raivostuttaa, kaikki, itseni ennen kaikkea ja tuo mies!!! Yritin, yritin ihan tosissani olla välittämättä juomisesta, tissutteluista ja jonkin aikaa menikin ihan kivasti.

Eilen oli taas tallissa hommia kovasti :wink: , tuloksena vähän ennen puoltayötä pienessä sievässä sisälle hipsivä mies. Noh, siinä sohvalla ensin ihan hyvässä hengessä juteltiin niitä näitä. Yleensä minua ärsyttää humalaisen olemus jo niin paljon, ettei jutustelu kiinnosta, mutta nyt päätin olla välittämättä siitä. Onnistuin hetken, ja sitten se jankuttava, hyvän tahtoinen kylläkin, naljailu sai minut pimahtamaan.

Mies oli tuonut minulle suklaata “hyvitykseksi”, kun kesti taas tallissa niin kauan. Nousin sohvalta sanoen, etten jaksa hänen juttujaan kuunnella ja isoeleisesti nappasin suklaat käteen ja kävin paiskomassa ne keittiön kaappiin. Mies siihen sitten; no ollanpas sitä nyt kiukkunen, johon minä; no ollaanpas sitä taas kännissä! En pystynyt hillitsemään itseäni, vaikka kuinka olin päättänyt etten välitä. Painelin pehkuihin, etten pahemmin olisi revennyt.

Ei tuo nyt vielä mitään, mutta tänään on taas huppelissa (kello nyt 16.30!, hänellä vp eilen ja tänään). Äsken kävi tässä sisällä ja kysyin yht’äkkiä; miksi sinä juot? Vastaukseksi sain ensin, ettei ole juonut (HALOO), ja uudestaan kysyttyäni, että nollaa työjuttuja. Kyselin, että miksi niitä ei voi nollata vaikka olemalla lasten kanssa ja lepäämällä… en saa vastausta. Sanoin hänelle, että jatkuva ripuli ja uniongelmat johtuu juomisesta. “Ääh, eikä johdu.” Siinä vastaus, joka kattaa kaiken :exclamation: Kysyin, että miksi tieten tahtoen pilaa elämänsä juomisella ja perustelin esim. arkijuomisen ja yksinjuomisen alkaneen tässä muutaman vuoden sisään, eli koko ajan pahempaan päin. Rupesi tekemään lähtöä pihalle, kun kuulemma ahdistan häntä, johon sanoin hänen ahdistavan minua, kun joudun tuota katsomaan.

Ja sinne läks. Täällä tärisen raivosta, kun tekisi mieli juoksuttaa koko ukko seinään ja pomppia päällä. Ei tule keskustelusta mitään humalaisen kanssa, tiedänhän sen. En saa vastauksia kysymyksiini.

Miksi :imp: ? Miksi :smiling_imp: ? Miksi tunnen tällaista (melkein) hallitsematonta raivoa jonkun äijän takia? Miksi välitän niin paljon, että hän saa vereni kiehumaan :cry: ? Miksi en voi olla vaan kylmä ja etäinen?

-kpA=kp:n avo=kaljapullon avovaimo

96

Huh. Tunsin kirjoituksestasi oman tunteeni. Mäkin olen ajoittain siinä tilassa, että voisin repiä ton miehen valahtelevan kielen juurineen suusta ihan paljain käsin :imp:

Vaikka mies onkin juuri nyt selvänä, niin tunnistan hänessä kyllä riittävästi nistin piirteitä, että raivo meinaa ottaa vallan koko ajan. Ja olenhan jo menettänyt itseni hallinnan pariin otteeseen, eli alan ymmärtää niitä naisia, jotka jossain kummallisessa mielentilassa puukottavat miestään keittiöveitsellä.

No, olen luvannut lähteä hänen kanssaan huomena lääkäriin ja muita asioita hoitamaan, mutta sitten tähän pitää tulla joku muutos. Mun itsehallinta ei todellakaan ole hyvä juuri nyt.

Ja kylmyys ja etäisyys ei oikein onnistu, kun toisesta kuitenkin välittää niin paljon. Mun ajatukset vaihtuu hetkessä laidasta toiseen ja sitten on itselläkin itsessään kestämistä. Ja kyllähän sen tietää mikä olisi oikein ja järkevää, mutta kun ei mitään järkevää tule tehtyä.

Mutta mulla on hyvä keino. Sait sentään lohdutus / lahjonta suklaata, kun miehellä meni tallissa niin kauan. (“Ei olisi kulta muuten mennyt, mutta kun piti hoitaa loppuun se yksi vaativa homma. Se ei yksinkertaisesti voinut odottaa huomiseen.”) Tarkoiteukseen suklaata parmpi olisi toffee, mutta mikä tahansa kaloreita sisältävä tuote käy paremman puutteessa. Ala järjestelmällisesti tunkemaan suuhusi suklaata, reiluja paloja. Älä pureskele vielä, vaan tunkea suusi niin täyteen, että mitään ei enää mahdu sinne. Sen jälkeen odota, että suklaa sulaa suussasi vähitellen. Näin et pysty puhumaan ja sanomaan mitään peruttamattoman typerää raivopäissäsi.

Mikäli tilanne on juuri nyt akuutti, voit ennen suklaakuuria piilottaa teräaseet itseltäsi. Sitten sokerihumalassa et enää muista mihin olet ne laittanut.

Mikäli suklaata ei riitä suusi täytteeksi saat valita syyn seuraavista vaihtoehdoista:
a) sinulla on suuri suu
b) miehesi on pihi tai on ostanut niin paljon kaljaa, että rahaa ei ole jäänyt ostaa tarpeeksi suklaata vaimolle
c) vaihtoehdot a + b

Eli silleen, mulla heittää yläkerrassa jo näin pahasti. Jaksamisia kuitenkin.

:laughing:

97

:laughing: röhönauru :mrgreen:

Oot kyllä ihan huippu! Nyt naurattaa niin, että viis ukosta :smiling_imp: . Kiitos!

Taitaa heittää täälläkin, ja pahasti.

98

Ei pidä lopettaa tuntemasta ärtymystä ja olla välittämättä. Eihän se ole mahdollista. Kyllä me saadaan olla pahoilla mielin, vihaisiakin ja toisaalta huolehtia ja välittää. Ei me sillä juoppoa parannetta, ei. Mutta jos meillä ei ole tunteita ja huolenpitoa, ei me olla ihmisiäkään.

99

Se oli vähän tarkoituskin. Pidä itsestäsi huolta. :sunglasses:
Ja hyvä vain jos vähän heittää, ei kai tämmöstä ainakaan järki päässä tarvi kestää. :wink:

100

Ja jos välillä mennään pöhköilystä asiaan, niin totta puhut. Ei kai tarkoitus ole, että unohdetaan itsemme ihmisinä. Mä en ainakaan halua olla tunteeton robotti, joka suojaa muihin ihmisiin kohdistuvan kylmyytensä sillä, että ei halua puuttua toisten elämään.

Kiitos Liisi oivalluksesta, sä sanot usein naulan kantaan.