Olen hukassa

Kotikanava
42

Maailmassa tapahtuu kaikkea ihmeellistä, mutta vaikuttaa sille, että tuossa kuvatussa tilanteessa toinen suorittaa raittiutta hampaat irvessä ja tosiaan odottaa sitä porkkanaa siellä kepin päässä.

Muistan, kun itse yritin tipatonta kuukautta tai edes viikkoa, kun päätin joskus, että otan olutta vain viikonloppuina, niin se alkoholin himo oli aivan selittämätön. Sen ymmärtää vain toinen juoppo.

Tipaton kuukausi loppui viimeistään viikolla 3 ja ne viikot ilman alkoholia, oli sellaisia, ettei meinannut housuissa pysyä, kun perjantai koitti. Sitä oli koko päivän, kuin lapsi jouluaattona ja hyvä, kun en kassajonossa avannut ekaa olutta.

Sitä tunnetta ei ihminen, jolla ei ole riippuvuussairautta voi ymmärtää.

Vertaisin sitä ehkä seksiin. Sitä odottaa ja odottaa, usein koettaa sen alettua sitä tunnetta pitkittää ja sitten lopussa tulee usein tyhjä olo, jopa ärtynyt.

Mäkin päätin joskus pienessä mielessäni, etten tarvitse mitään tipattomia, koska juominen on hallinnassa ja tykkää oluesta, tämä on normaalia ja hoidan työnikin. Se olut oli kuin maito lapselle, muki kädessä joka paikassa. Aivan pimeää itsepetosta.

Moni on ketjussa sanonut, ettei toista voi raitistaa, näinhän se on, mutta kyllä se jotain voi auttaa, kun toiselle kertoo, että on alkoholisti, eikä aio moista touhua katsella. Se jää kyllä sinne takaraivoon muhimaan.

Moni kuitenkin valitsee alkoholin ja etsii itselleen juovan tai psyykkisesti sairaan läheisriippuvaisen, joka jaksaa hoitaa ja ymmärtää toista sen oman aikansa.

Olen kuullut kauhean määrän tarinoita ”nalkuttavasta akasta”, joka ei antanut edes olutta juoda. Näitä on omakin työpaikka puolillaan. Se kertoo ongelman laajuudesta.

Minä olen alkanut vihata alkoholia. Se aiheuttaa yhteiskunnissa, niin paljon kärsimystä, ettei riemulla rajaa. Tätä tuotetta sitten oikein hallituksen toimesta tuodaan joka markettiin ja kerrotaan miten suomalaiset osaavat jo juoda kuten Euroopassa, siellä ”kulttuurimaissa”.

Joku sanoi, että alkoholismia voi vihata, muttei alkoholistia, koska hän on potilas. Kellään ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta hoitaa ketään ja menettää siinä sivussa jopa omaa mielenterveyttään.

Jos potilas ei tunne itseään sairaaksi, eikä omaa tahtoa lopettamiseen ole, niin minkäs teet. Hoitoon patistavaa henkilöä uhkaillaan ja haukutaan, ehkä kiristetään taloudellisesti tms. niin kannattaako sellaista katsoa.

Meillä on ilmeisesti vain yksi elämä. Minä olen päättänyt sen elää loppuun ilman alkoholia ja oma juova puolisokin saattaa vielä vaihtua tämän matkan aikana. Mitä pidemmälle oma raittius etenee, sitä vähemmän jaksan juovan henkilön pullon piilotusleikkejä tai ”olen vähän kipeä” juttuja kuunnella.

Voimia kaikille ongelman ympärillä taisteleville.

7 tykkäystä
43

Tätä mä olen hänelle sanonutkin, että se palkinto on edelleen känni 3 viikon päästä, ettei hän voi tolla tavalla ikinä löytää elämästään muuta, mikä sen juomisen korvaava asia olisi.

En enää odota toiselta mitään, niin se säästää itseä vähän pettymyksiltä. Toivon, mutta en odota.

Erotakkaan en osaa. Mä tiedän, että tulisin kuitenkin takaisin. Jos hän pettäisi mua, ni olis helpompi lähteä, kun ei olisi mitään jossiteltavaa, vaan se sit olis siinä.

Kyllä tässä on miettinyt oman elämän valumista hukkaan. Tai ei nyt ihan niin. Mutta jään paitsi paljon sellaisesta mitkä on ihan perusasioita avioliitossa ja parisuhteessa.

Tuntuu niinkuin hän huijais mua..saa mut pysymään tässä, toivomaan ja yrittämään, eikä hänellä ole tarkoitustakaan raitistua.

1 tykkäys
44

Entä jos kokeilisit listata ylös kaiken sen mitä tästä suhteesta itse saat. Hyvät ja huonot puolet, kaksi eri saraketta.

Voisit nähdä, kumpi sarake on pidempi. Se voisi konkretisoida asiaa. Jos hyvien saamisten lista on huomattavasti pidempi, siinä on hyviä syitä jäädä. Mutta jos se toinen on pidempi, tai jollain lailla muutoin paljon painavampi - no. Sitten ollaankin sen äärellä minkä itsekin mainitsit:

Monille parempia aikoja turhaan toivoville alkoholistien puolisoille käy juuri niin. Ja juuri näin:

Tiedän että se sattuu, eikä ole yhtään helppoa mutta: jonain päivänä kannattaa ehkä kysyä itseltään enää vain yksi kysymys:

miksi mä olen tässä.

Voimia.

4 tykkäystä
45

Tekisi mieli ottaa asia hänen kanssaan puheeksi, mutta tuntuu että se on vaan saman asian jankkaamista ja pään seinään hakkaamista. Sit toiselta menee hermot samaa asiaa veivatessa. Kun hänhän on sen sanonut jo monta kertaa, hän ei halua lopettaa.

Mä en jaksa ymmärtää miksi antaa mennä yli puolet elämästään kestäneen parisuhteen, talon, auton, kaikki ja sitten päättää lopettaa. Mitä hän kuvittelee sitten enää saavansa kokoon?

1 tykkäys
46

Turha sitä on sitten ottaa puheeksi. Ei hän tule juomistaan tietenkään lopettamaan, kun itsekin sanoo ettei halua lopettaa.

Selväähän se on että sinä turhaudut ja tuskastut tuossa tilanteessa. Mutta kun ei kukaan raitistu toisen vaatimuksesta ellei hän sitä halua myös itse.

Jos hän itsekin sanoo ettei halua raitistua, niin eihän hän sinua huijaa. Voisiko olla, että sinä itse luot mielessäsi toiveita ja sitten petyt kerta toisensa jälkeen? Miehesi jatkaa toimintaansa samanlaisena kuin ennenkin, sinä jatkat toivomista, ja lopulta mikään ei muutu.

2-4 päivän putki kolmen viikon juomattomuuden jälkeen on silkkaa alkoholismia. Tietenkin se on paljon parempi kuin se että joisi vaikka kahden viikon putkia tai joka päivä… Mutta vaikka juominen olisi vähentynyt hänen mielenmaisemansa juomisen ihannointiin ei ole muuttunut.

4 tykkäystä
47

Ne puheet on vaan niin ristiriitasia.

Hän puhuu kuntoutumisestaan, vaikka ei halua lopettaa juomista kokonaan. Ei sellaista kuntoutumista missään opeteta.

Hän uskoo/ toivoo saavansa henkisen puolen tasapainoon, ihan tuolla vähentämisellä, vaikka se alko siinä kummittelee kokoajan taustalla.

Hän on kuitenkin älykäs ihminen, mä en usko, etteikö ymmärtäisi sen alkon olevan se, mikä pyörii päässä niinkauan kuin sitä käyttää, tuo oranvanpyörä kännin, krapulan, kituuttamisen ja palkinnon välillä jatkuu vaan.

Jos saisi häntä miettimään asiaa. Se on helppo hänen sivuuttaa, kun kukaan ei siitä mainitse. Saa selittää vaan itselleen kaikki parhain päin.

Hän on kuitenkin juonut 40v. Tahtia vaan kiihdyttäen, mitä nytnon saanut reippaasti vähennettyä. En tiedä onko edes mahdollista saada kelkkaa käännettyä niin, että se jäisi täysin ja saisi sen korvattua jollain muulla.

Ehkä mä koitan vaan saada asioita näyttämään paremmilta mitä on ja koitan saada toiselta vastauksia, mitä ei voi antaa. Mä en vaan osaa päästää irti. Kun meillä on kuitenkin kaikki senverran hyvin. Ja kaikki mitä meillä oli..

Tein sellaisen listan ja + oli varmaan 1 enemmän kuin - isoja asioita mahtui molempiin sarakkeisiin, mutta paljosta tässä joudun luopumaan. Sitä se terapeuttikin sanoi.

3 tykkäystä
48

Kukaan ei voi toisen puolesta mitään päättää ja ohjeiden antajia on paikat pullollaan. Päätös pitää tehdä itse.
Älykkyydellä ei ole juomisen kanssa muuten mitään tekemistä, alkoholismiin sairastuu, niin herrat, kuin narritkin.

Minä tässä itse puntaroin, että jos jään, niin silloin minun täytyy olla valmis elämään sellaisessa dr jekyll- mr hyde maailmassa, jossa ihmisessä on kaksi puolta.

Pitää nyt kuitenkin muistaa, että myös tuossa tarinassa se paha jäi kuitenkin valloilleen, eikä sille enää mitään voinut. Sen jälkeenhän se elämä on yhtä helvettiä 24/7. Päihteen käyttäjän loppuluisu on karseaa katsottavaa.

Ei ole oikotietä onneen, keskitytään nyt kuitenkin omaan hyvinvointiin ja mukavaan puuhasteluun, antaa puolisoiden puuhata omiaan. Mua ärsyttää eniten se öinen kohellus ja ”puuhastelu” kun on energiaa yli oman tarpeen. Seuraavat päivät maataan ja kootaan voimia seuraavaa viinitonkkaa varten.

Kauhea tauti….

6 tykkäystä
49

Mä en jaksa oikein mitään oman hyvinvointini eteen tehä. Kavereita ei ole. Onneksi on työ, että saa jotain muuta tekemistä, vähän rahaa ja muiden seuraa. Vuorotyö matkoineen vie kyllä mehutkin aika hyvin, että ei oikein muuta jaksaiskaan.

2 tykkäystä
50

Hei @Pilvilinna,

Olen itse elänyt vaiheen, jossa oman uupumukseni vuoksi en jaksanut tehdä mitään. Kannustaisin pohtimaan, mikä voisi olla se pienin mahdollinen juttu, jonka voisit hyvinvointisi eteen tehdä? Ihan vaikkapa: kivan musiikin kuuntelu, kupillinen teetä, jalkakylpy, ristikko, 10 minuuttia lukemista, 10 minuutin päikkärit…. Jokaisella on omat juttunsa, ne täytyy vain houkutella esiin. Kyllä ne voimavarat siitä alkavat kasvaa, pikkuhiljaa. :heart:

4 tykkäystä
51

Musiikkia mä kuuntelenkin paljon, se on tosi terapeuttista. Ja työmatka autolla ajellen on kivaa myös.

3 tykkäystä
52

En tiedä teenkö oikein vai väärin, mut en ole enää itse yrittänyt pitää läheisyyttä yllä. Ei jaksa olla aina se kuka toimii.

Hän on välttelevä kiintymysmalliltaan, eli ei sellaista niin kaipaakaan kuten taas minä. Perheessään ei halailtu ja opetettiin, että se on jotenkin noloa jos pariskunta halailee tai pussaa julkisesti.

Ei ollut nähdyt vanhempiensa halaavan edes neljän seinän sisällä. Heidän välistä väkivaltaa ja isänsä juomista sai kyllä kuulla ja nähdä.

Äitiäänkin halasi ensimmäisen ja viimeisen kerran meikein viisikymppisenä omasta aloitteesta ja mahtoiko silloin edes äiti halata takasin, muistaakseni ei, kun siitä oli puhe.

Hyvät välit heillä oli muuten, ei riitoja tms, mutta ei mitään hellyyttä tai läheisyyttä..eli aika kylmään kohteluun on kasvanut. Jos hänellä on suorituspaineita, niin en ainakaan ahdista sit millään lailla. En vaan tiedä loppuuko tässä kaikki, kun itse ei tee mitään. Jää nähtäväksi. Ollaan niinkuin kämppikset ja se kommentti satuttaa häntä.

Hän haluaisi olla toisenlainen, muttei osaa. Ja nyt on tunnepuoli ihan sekasin, kun koittaa olla vielä juomatta.

Onko kellään ollut samantyyppinen tilanne? Tai on parhaillaan?

Mitä mun olis viisainta tehdä?

1 tykkäys
53

Jos on tunnetasolla sekaisin, niin niitä tunteita pitää vaan opetella kohtaamaan. Monesti ammattiavusta on siinä kohtaa hyötyä. Pidempiaikainen terapia tietenkin paras, mutta usein kai ensimmäinen kontakti on psyk. sairaanhoitaja tms. Ihan vaan lukemisestakin on hyötyä: Kirjastosta saa vaikka kuinka tunne-elämää ja tunnetaitoja käsittelevää kirjallisuutta. Enkä nyt tarkoita mitään humpuuki self-help -oppaita, vaan psykoterapeuttien kirjoittamaa ns. luotettavaa kirjallisuutta. Itse olen viime aikoina lukenut mm. lapsuuden traumoja sekä epäkypsiä vanhempia käsittelevät kirjat. Itseään siis voi tunnetasolla kehittää monellakin tavalla! Siihen pitää vain löytää motivaatio, ja tajuta että esimerkiksi lapsuuden aikaiset asiat todella voivat ruokkia juomista edelleen. Tietenkin kun riippuvuus on kehittynyt, niin juominen toki pitää itse itseään yllä ilman mitään traumojakaan.

Juominen sitten taas on tunteiden kohtaamisen täydellinen vastakohta. Siis niiden pakenemista. On lyhytnäköistä ja suorastaan pelkurimaista vedota aina vaan vaikeisiin tunteisiin tai siihen ettei osaa.

Juominen myöskin pahentaa tunteiden sekavuutta aivan oleellisesti. Pidempiaikainen raittius selkiyttää niitä, vaikkei edes pyrkisi kehittämään itseään mitenkään.

3 tykkäystä
54

Päihteet sotkee sen ihmisen perusluonteen, jollainen se oli ennen juomisen aloittamista.

Moni sanoo, että lopettamisen jälkeen, kun aivot alkaa palautua, niin tunne-elämä palautuu kaikkine itkuineen ja nauruineen sinne ajalle ennen juomisen aloittamista.

Voin tämän allekirjoittaa ja se on hämmentävä kokemus. Noin vuoden alkoholittomuuden jälkeen aloin kokea sellaisia outoja mielihyvän tunteita milloin mistäkin. Mä käytin alkoholia enemmän tai vähemmän sen 30-vuotta. Kyllä siinä ajassa muokkautuu ihmismieli ihan oudoksi ja palautuminen vie todenteolla hieman aikaa.

Mullakin oli aika, kun yritin kovasti olla toisenlainen, mutta miksi ihmeessä? Eihän se tietenkään onnistunut ilman alkoholia ja se oma introvertti-luonne sieltä puski öljyn lailla pintaan.

Miehesi saattaisi yllättyä omasta tunne-elämän muutoksesta, jos osaisi lopettaa. Ihmiset on toki kaikki erilaisia ja joku voi reagoida lopettamiseen täysin eri tavalla, mutta lukuisa määrä lopettaneita jakaa varmasti positiivisia kokemuksia.

Yksipuolinen läheisyyden ylläpito on tuskaista hommaa, kun toisella on valot päällä, muttei ketään kotona tai sitten se on vaan sellainen pakollinen rituaali aina silloin tällöin. Känniset ähellykset tai tunteen näyttämiset kuuluu korkeintaan sinne nuoruuteen, jos sinnekään. Jos on selvänä täysin sisältä kuollut ja kylmä, kuin kala, niin ollaan heikoilla jäillä.

Vaikeita juttuja.

Paljon miettinyt sitäkin, kun kaksi ihmistä tapaa humalassa ja ihastuu, ehkä rakastuukin palavasti, niin onko se kestävällä pohjalla? Se toisen aito ja alkuperäinen luonne 1.0 voi selvitä vasta vuosikausien jälkeen ja tulla jopa ihan puskista.

Mutta joo, ei sitä elämää voi pedata ja silotella loputtomiin. Jos ei mitään tee, niin ei mitään tapahdukaan. Mä koetan suhtautua nykyään kaikkeen sillai kiitollisesti ja olen onnellinen arjen pikkuasioista.

Koetan olla ennen kaikkea läsnä sellaisille jotka sitä aidosti arvostaa.

5 tykkäystä
55

Taidan olla läheisriippuvainen. Kun ajattelen, että alan tehdä omiani,(ostin itelleni jo lipun yhdelle kevään keikalle) niin hän lipuisi vaan vielä kauemmaksi.

Tuntuu niin pahalta, että ollaan naimisissa, mutta pitäisi yksin käydä elokuvissa, syömässä, peleissä ja keikoilla, niinku sinkku. Toiset pariskunnat menee keskenään. Hän kai olis onnellinen ku saa olla rauhassa.

Tiedän sen, etten voi häntä muuttaa, ainoastaan itseäni.

4 tykkäystä
56

Voi @Pilvilinna pieni. Tilanteesi on ihan vitun perseestä. :pensive_face:

Toivon niin kovasti että pääsisit pois. Ymmärtäisit, miltä se vapaus tuntuu. Kun ei ole enää kahlehdittu alkoholiin. Koska sinä olet, vaikka mies onkin se joka juo. Sä olet yhtä lailla sen vankina. Mutta vaikka miehesi se on kokonaan nielaissut, sulla on vielä sinut ja sinun oma kehosi. Voit poistaa sen tilanteesta. Kun keho on rauhassa, myös mieli voi rauhoittua, ja toisin päin.

Se, vapautumisesi, vaatisi sulta niin hirveän paljon, mutta voi, se olisi sen kaiken arvoista. Ja enemmän.

4 tykkäystä
57

Kuulostaapa tutulta nämä sun kirjoitukset. Mun puoliso on vasta menossa päihdekuntoutukseen, mutta epäilyttää heti nämä luettuani, että odotanko ja toivonko muutosta aivan turhaan. Naimisissa, yhteinen talo lainoineen ja lapsia ja ne on pitäneet mut vielä tässä. Olen jo yrittänyt tutkia miten pääsisin tästä kaikesta eroon mahdollisimman helposti, mutta ei tässä helppoa tietä ole. Oon ollut suhteen kannattelija vuosikaudet ja en usko, että tämäkään tulee muuttumaan ainakaan kovin nopeasti, vaikka toinen hoitoon meneekin. Tällä hetkellä, jos minä puhun omista tunteistani ja että mitä en enää siedä toiselta, missä menee mun rajat, niin toisen reaktio on se että vetää perseet. Siks oon päättäny olla hiljaa ja jossain vaiheessa kysyn, että kuinka tästä jatketaan, kun asioista ei voida edes puhua.

6 tykkäystä
58

Tottakai vetää perseet, alkoholistilla on työkalupakissaan vain yksi keino hoitaa ikäviä tunteita.

Päihdekuntoutus on aito mahdollisuus, varsinkin jos hän sinne menee omasta halustaan ja sitoutuu lähijakson jälkeiseen avohoitoon.

Siinä olet oikeassa, ettei helppoa tietä ole. Kuningas alkoholi ottaa julmaan syleilyynsä koko juopon lähipiirin eikä siitä ole poispääsyä kuin raitistumisen tai välien katkaisun kautta. Kun elää siinä tilanteessa, kumpikin ratkaisu voi tuntua mahdottomalta.

Muista, ettei mikään mainen omaiauus tai toiveajattelu ole sen arvoista, että pilaa elämänsä juovaa alkoholistia paapoessa.

3 tykkäystä
59

Mitenkäs sitten, jos alkoholisti raitistuu, niin huomaan jo nyt, että itse voin huonommin kuin aikoihin, kun katkeruus alkaa nousta pintaan miten minä olen vuosikaudet kestänyt tätä hullunmyllyä ja hoitanut kotona lähes kaiken. Mitä apua minä tähän omaan olooni saan? Vai pitäisikö tilanteen alkaa normalisoitua automaattisesti, jos alkoholisti alkaa hoitamaan itseään?

Minä en näe kuin umpikujia tällä hetkellä.

2 tykkäystä
60

Tietenkin sinä tarvitset omaan oloosi apua.

Raitistuminen ei tee juoposta pelastavaa sankaria eikä palvontaa ansaitsevaa paapottavaa, vaikka hän todennäköisesti ajattelee juuri niin.

Raitistuminen antaa mahdollisuuden korjata parisuhteen, eikä se välttämättä onnistu ilman ulkopuolista apua. Jos ylipäätään onnistuu.

Alkoholistien läheisille tarkoitettu Al-Anon on kuulemma auttanut monia aukomaan umpikujia, kun läheinen juo.

4 tykkäystä
61

Hän kuitenkin menee päihdekuntoutukseen ja se on tärkeintä. Joitain se muuttaa heti, toisia ajan kanssa ja joillekin ei mikään auta. Katsotte nyt tuon ajan avoimin mielin. Paljon voimia :pink_heart:

2 tykkäystä