Hänellä ei ilmeisesti ole motivaatiota lopettaa. Maksa-arvot oli raittiin kauden jälkeen laskeneet merkittävästi. Sitten taas hänen hermot meni ja haki kaljaa..Mä sanoin että jos lähdet sinne kauppaan ni tämä on tässä sitten. Mun hallussa oli hänen pankkikorttinsa sovitusti mutta en uskaltanut lopulta olla niitä antamatta. Ei hän siis tehnyt mitään, mutta luen varmaan liikaa true crimea..terve itsesuojeluvaisto. Sinne taisi mennä liki 30v suhde. Onneksi ei ole lapia. Yhteistä velkaa kylläkin. En tiedä oliko tuo häneltä tietoinen teko, muka suuttua ja saada syy lähteä, kun syynä oli varmaan ne parantuneet arvot. Vitsaili heti kotiin tullessaan, että nyt voikin sitten pistää kortit laulamaan.
1 tykkäys
Hän ei ole mitenkään väkivaltainen, mutta ajattelin vaan, että hän tietää kuitenkin olevansa huonossa asemassa, jos tästä lähtisin. Nyt on hyvinkin hiljainen. Todennäköisesti katuu ja koittaa jossain vaiheessa sovitella. Mä lähden yöksi töihin ja mietin tässä, että mitä tällaisessa tilanteessa alkoholistin päässä pyörii. Eron uhka ilmassa ja epätoivo on aika huono juttu. Senverran luen truecrimea että kaikkea tulee mieleen. Lähti äsken hakemaan lisää kaljaa. 12 meni jo.
1 tykkäys
Alkoholisti löytää kyllä syyn juomiselleen, tai kehittää sellaisen. Eli karusti sanottuna juomatonta viinaa on vielä jäljellä 
Muista että sun tärkein prioriteetti on sinä itse! 
3 tykkäystä
Kysymys uhkailevasta käytöksestä. Eli puoliso kännissä ensin haukkui käyttäytymistäni vanhoista asioista vuosien takaa ja yleisesti minua
Asiat siis vaivasivat vielä häntä. Sitten lopulta itkin ja hän sanoi ettei hän jaksa tätä enää, että erotaan. Sanoi rauhallisesti, että lähde menemään täältä. Toisti pari kertaa. Oli tyyni kuitenkin. Se teki tilanteesta jotenkin pelottavan. Hän jopa vielä sanoi toteavaan tyyliin, että tappaa minut. Puhe jäi siihen ja hän lähti tupakalle. Un mainitsin mitä sanoi väitti kivenkovaan ettei ole sellaista koskaan sanonut. Onko alkoholistin muisti tuollainen että todellakaan ei muista? Näim olem ymmärtänyt. Keräsin tavaroitani laukkuun ja päätin lähteä muualle. Ihan neutraalissa hengessä lähdin ja seuraavana päivänä otin yhteyttä. Hän haluaa vielä yrittää raitistua tosissaan, vaikka nyt ratkesikin. Kannattaako ottaa asiaa puheeksi jos hän ei kerran muista? Ei siis muista sitä uhkausta. Hän ei ole ikinä ollut väkivaltainen. Ja sellaista on vaikea uskoa että olisi. Mutta kaikkia tapauksia sitä on lukenut ja mietityttää asia.
2 tykkäystä
Vaikea uskoa ettei muistaisi. Olisiko nyt hyvä hetki katsoa erillään pitääkö raittius ja sitten tulevaisuudessa miettiä asiaa uudelleen?
2 tykkäystä
Tämä on ensimmäinen viesti minkä koskaan laitan Päihdelinkkiin, mutta viesteistäsi paistoi sama tuska jota itse koen tälläkin hetkellä, enkä halunnut olla enää hiljaa jos voin jotenkin auttaa.
Mutta lohdutuksen sanoja minulla ei sinulle valitettavasti ole. Kunpa olisikin. Sanoisin ne sinulle tuhat kertaa.
Alkoholisti on aina alkoholisti. Ei ole “parantunutta alkoholistia.”
Miehesi tulee jatkamaan samaa käytöstä niin kauan kuin sinä vain jaksat sitä katsoa. Ainut konkreettinen neuvoni sinulle on, että pelasta itsesi, lähde, ja näin miehesikin SAATTAA pelastua. En muista teoksen nimeä, mutta muistan lukeneeni kirjasta alkoholistin mielenmaisemasta ja psykologiasta sen takana, ja ainut todellinen mahdollisuus alkoholistille parantua on jäädä yksin. Omasta henkilökohtaisesta mielestäni silloin kaikki voittavat. Sinä pelastat itsesi, ja alkoholisti saa tehdä juuri niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu - joko hukuttaa itsensä viinaan tai hakea apua, ilman, että kuluttaa sinut loppuun kuin halvan pyyhekumin siinä samassa prosessissa.
Kyynelehdin töissä… Great. Toivon vain niin kovin että sinun olisi joku päivä hyvä olla. Muista että sinä, juuri sinä, olet arvokas.
8 tykkäystä
Olen nyt ollut pois kotoa pari päivää. Hän sai taas raivarit kun en heti tehnyt hänen tahtonsa mukaan. Nyt vasta on uskonut että hänen epäilys oli väärinkäsitys. Syytti mua valehtelusta ja että ei voi luottaa muhun enää. Tärkeämmät tavarat ja vaihtovaatteet mukana. Sekä koirammme. Emme pysty puhumaan kun menee riitelyksi. Lyö vaan luurin mulle korvaan kun koitan saada asioita sovittua. Kaikki on mun syytä kuulemma.
Haen huomenna sairaslomaa. En ole kunnolla nukkunut, eikä ruoka mene alas. Syke on kova. Olin ajaessa tuttuatietä yhtäkkiä ihan pihalla et missä mä ajan. Ennenkuin tunnistin että melkein kotinurkilla. Ei ole kavereita. En tiedä miten pärjään, kun on yhteistä lainaa talosta ja mulla autostakin. Niin epäuskoinen olo, ei tää voi mennä näin.
Hän ei halua erota, tietää että hänen pitäisi olla juomatta. On nyt pari päivää kaljoitellut. Haluaisin niin kovasti auttaa häntä enkä mitenkään jättää tyhjän päälle tässä tilanteessa. Voi kun hän tekisi eropäätöksen ettei mun tarvitsisi.
Kiitos viestistäsi. Tuo on varmaan aivan totta. Kannattaa varmaan viedä se erohakemus ja hakea tavaroita. Jos sitten heräisi tajuamaan, että mä olen nyt ihan tosissani. Jos sitten lopettaa oikeasti niin katsotaan sitten. Niin se on, että jos meen nyt takasin, niin mikään ei muutu. Mä saan kuulla vaan, kuinka perseestä olen ja hän on tehnyt kaikkensa meidän eteen.
3 tykkäystä
Nyt sun pitää ihan ensimmäiseksi ymmärtää se karu fakta että sinä et voi häntä auttaa. Vaan hän itse voi jos haluaa. Mun on nyt helppo täältä huudella mutta anna pölyn laskeutua äläkä edes yritä ottaa yhteyttä. Sun sydän se on joka siinä särkyy uudelleen ja uudelleen.
Alkoholisti syyllistää aina muita. Ihan aina. Nyt tärkeää on ettet sä syyllistä itse itseäsi.
Voimia ja tsemppiä, mä lupaan ja vannon että sä selviät tästä vaikkei just nyt siltä tunnukaan!
5 tykkäystä
Hyvää itsenäisyyspäivää tännekin. Olen palannut kotiin ja puoliso on selvä nyt. Kävimme ensimmäisen kerran terapiassa yhdessä ja menemme uudestaan ennen joulua. Onko niin, että kun toinen palaa kuntoutuksesta, hän ei pysty käsittelemään lainkaan mitään toiselle kaatuvaa pahaa oloa vaan se kaikki energia valuu omaan jaksamiseen? Näin ollen ymmärtäisin, että olen ehkä rasittanut häntä valittamalla omaa kurjuutta ja hänellänei ole ollut resursseja käsitellä niitäkin.
Kumpikaan meistä ei ollut valmistautunut mitä se on, kun puoliso palaa kotiin.
Meille annettiin siellä kuntoutuspaikassa vähän ruusuinen lupaus tulevasta, jossa tutustutaan toisiimme uudestaan, tehdään kaikkea kivaa yhdessä ym…eikä sanallakaan mainittu että puoliso on kuin tikittävä aikapommi ja siinä saa toinen olla varpaillaan miten päin on. Tätä ollaan molemmat ihmetelty, että miksi ei meitä valmisteltu totuudenmukaisesti siihen mitä tuleman pitää?
Olen valmis siihen, että tämä on tämmöistä jonkin aikaa. Haluaisin vain kuulla, että tämä on normaalia ja loppuu aikanaan.
Se on valitettavasti juuri näin. Alkoholismi aiheuttaa tietynlaista alkoholisminarsismia. Ehkä siitä joskus elpyy. En tiedä.
Hakeutuisin sinuna parisuhdeterapian lisäksi yksilöterapiaan.
Toivon että joulunne on selvä ja rauhallinen. 
1 tykkäys
Hän on ollut nyt viikon selvä. Nukkuminen on vielä huonoa, mutta sai päihdeklinikalta siihen lääkettä, koittaa silti tulla toimeen ilman. Nyt ollaan jo aika lailla niinkuin ennenkin, kommunikoinnin suhteen. Jutellaan niitänäitä. Jätetään ne isommat asiat sinne terapiaan. Huomasin, että kun hän ärsyyntyi, niin otti koville hänellä. Meni samantien tupakalle jäähtymään ja saatiin tilanne rauhoittumaan.
Joulu on aina ollut meille raitista aikaa, se mun pyynnöstä ollut niin, koska joulu on mulle niin tärkeä. Siitä hän ei ole koskaan lipsunut. Kiitos ja hyvää joulua myös sinulle❤️
1 tykkäys
Hei. Pakko kirjoittaa kun tuntuu niin tutulta tuo että pitää olla varpaillaan, pitää varoa mitä sanoo. Ihanaa että huomaat tuon ja kirjoitit, että minäkin sain lukea tuon miltä se tuntuu kun pitää varoa kaikkea ja olla kuin sellainen pelokas, hätääntynyt olio. Ja se toinen huomaa sen ja suuttuu siitäkin. Niin suuttuu mistä tahansa.
Ja jos hän ei hae apua, mene terapiaan, ota lääkkeet niin ei sellaisessa voi olla sairastumatta itse.
Jännä juttu että menneisyys tulee uudestaan esiin elämässä. Vaikka sen on käsitellyt pitkässä terapiassa niin silti se pompahtaa esiin, ja veisi mennessään ellen nykyään jo ymmärrä että minun pitää itsestä pitää huolta, hakea itselle apua. Joskus kyllä hävettää, että olenko niin reppana että aina pitää hakea apua, mutta ei passaa hävetä, oma elämä on tärkein.
Tsemppiä ja hyvää joulun odotusta. Minä en ole joulusta kovin kiinnostunut,enkä yleensäkään mistään juhlapyhistä, ne on vain vapaapäiviä töistä 
Viikko on suurenmoisen hieno alku raitista elämää!
1 tykkäys
Kokoajan vaan pelko, että millon taas ratkee..Ei ole mennyt AA- ryhmiin vieläkään. Toki nyt vasta alkaa jotenkuten nukkua. Kun sais olonsa vähän pirteämmäksi ni jaksaisi mennä sinne. Hän sanoi, että hän oikeesti yrittää olla juomatta, mutta ei lupaa mitään. Tämä siksi koska ei halua pettää lupaustaan, tietää ettei sitä voi luvata, mutta itselle se kuulostaa siltä että on vain osittain hommassa mukana ja pian, kun kiusaus käy liian isoksi niin haetaan taas kaljaa. Tämmöstä se kai on muillakin alkoholistien puolisoilla joiden raittius ei ole vielä kovin vakaalla pohjalla..
2 tykkäystä
En haluaisi masentaa enkä tallata toisen yritystä maanrakoon, mutta kuulostaa siltä että miehesi ei itse halua raitista elämää, hänet on nyt vain ahdettu puun ja kuoren väliin. Alkoholistin tapaan luultavasti odottelee vain seuraavaa “OIKEAA, HYVÄÄ SYYTÄ” juoda taas. Jos sinusta tuntuu ettei hän ole täysillä mukana jutussa, se on luultavasti juurikin niin.
Vuosien ryyppäämisen jälkeen ei ole ehkä valitettavasti odotettavissa tilannetta että miehesi herää ykskaks eräänä aamuna täynnä aurinkoa, katumusta, sovittelua ja elämäniloa. Parantuminen alkaa niin kuin alkoholismikin, pikkuhiljaa, jolloin läheiset eivät välttämättä huomaa muuta kuin sen kiukuttelevan pikkulapsimaisen käytöksen…
Haluaisin sanoa että anna miehellesi aikaa ja itsellesi aikaa ja itsellesi sinulle mukavia ja ihania asioita ja jatkakaa terapiointia ja rohkaisisin kumpaakin pyytämään yksilöterapiaa, mutta omat kokemukseni huutavat syvällä sielussani vain että pelasta itsesi. Oli se tapa sitten mikä hyvänsä.
5 tykkäystä
Lähtikö siis puolisosi hoitoon täysin omana ideanaan vai sun pyynnöstä/mieliksi? Jos jälkimmäinen niin epäilen ettei ole kovinkaan pysyvä muutos.
Mua ei mikään mahti maailmassa olisi saanut lopettamaan juomista, ei edes puoliso tai lapset. Mä siirryin vaan juomaan “salaa” ja itse asiassa entistä enemmän koska en jaksanut kuunnella sitä “nalkutusta”. Koska kyllähän nyt aikuinen ihminen saa kotonaan tehdä mitä haluaa..
Toissapäivänä juuri juttelin vanhemman teinin kanssa asiasta ja hän totesi saman kuin ennenkin että kyllähän hän näki ja haistoi. Kysyin, miksei koskaan sanonut mitään. “Olisko se muka auttanut jotain?” Niinpä niin, ei olisi. Olisin vaan pyrkinyt salailemaan paremmin.
Mä en ole ollut kuntoutuksessa laitoksessa joten siitä en osaa sanoa mitään mutta kaikesta paistaa läpi että puolisollasi on vielä niin sanotusti juomatonta viinaa jäljellä. Ja se syy löytyy jostain ennemmin tai myöhemmin, teit sinä mitä hyvänsä tai olit tekemättä.
Sanon saman kuin ennenkin; sä et pysty häntä pelastamaan joten pelasta itsesi
4 tykkäystä
Itse päätti lähteä. Tai sanoi, että päihdeklinikan ihminen, kokemusasiantuntija ja minä oltiin sitä mieltä, että sinne kannattaisi mennä. Mutta ei häntä sinne kukaan painostanut menemään. Mä tiesin että se ei pitemmän päälle auta, jos ei itse tee päätöstä. Nyt on ollut 2 viikkoa juomatta.
4 tykkäystä
Nyt on raittiita viikkoja mahtunut kuukauteen 3, 2-4 päivää juonut ja saanut poikki, taas 3 viikkoa juomatta..ollaan käyty terapiassa. Hän on osallistunut säännöllisesti kotona hommiin.
Terapeutti sanoi, että mä saatan kasata hänelle liikaa paineita tunnepuolella eikä hän osaa vastata niihin, kun ei muuta elämää tiedä, kun juomisen. Mieluinen harrastuskin löytyi, joka antaa muuta tekemistä juomisen tilalle.
Hänellä on omien sanojensa mukaan halua läheisyyteen jne, mutta on suorituspaineita ja selvinpäinolo vie energiaa..joo ymmärrän kyllä. Sitä ajattelin, että voiko esim tunnepuoli toipua, jos hän kykenee pitämään tuon raittiustason, tai siitä vielä pidentää väliä? Monet sanoo, että auttaa vain täysraittius, mutta hän ei ole vaan siihen valmis ja on kuitenkin tehnyt isoja muutoksia elämäänsä.
Toipuvana alkoholiriippuvaisena sanoisin, että selvinpäinolo vie energiaa silloin, kun koittaa väkisin sinnitellä odottaessaan seuraavaa juomiskertaa. Enkä käyttäisi ollenkaan sanaa raittiustaso silloin, kun kerran kuussa vetää useamman päivän rännin. Ihan oikeasti, sellainen ei ole millään tavalla “normaalia” alkoholinkäyttöä.
Minun on tosi vaikea nähdä, että tunnepuoli voisi mitenkään muuttua, kun juomattomuusputken aikana kaikki keskittyy siihen palkintoon, 2-4 päivän juomisputkeen. Ja kun riippuvuus on edennyt jo niin pitkälle, että taustalta löytyy katko ja päihdekuntoutus, niin pidän todennäköisyyttä juomisen lisääntymiselle huomattavasti isompana kuin sen vähentymiselle.
Kirjoitin jo aiemmin ketjussa, ettei alkoholisti toivu sormia napsauttamalla, se vie aikaa. Toki se toipuminenkin voi alkaa vasta, kun juominen loppuu.
2 tykkäystä