Mies on nyt päihdekuntoutuksessa. Arjen pyöritys on ollut aikalailla mun vastuulla. Hän ei ilmoittele asioista. Ei vastaa viesteihin. Hän ei kerro ikävästä tai tunteistaan muuten kuin lypsämällä. Vielä alkuviikosta toivoi mun tulevan. Kielletäänkö siellä yhteydenpito tietyissä tilanteissa vai mikä homma? En mä lähde kyllä sinne ajamaankaan, jos ei mitään pyynnöstä huolimatta ilmota. Voidaanko siellä ottaa puhelin pois?
3 tykkäystä
Hei @Pilvilinna,
Tervetuloa palstalle, hyvä että kirjoitat ja purat tuntemuksiasi.
En valitettavasti osaa ottaa kantaa päihdekuntoutuksen käytäntöihin, sillä en tiedä niistä. Mutta mikä tilanne on nyt? Miten voit?
Hei,
Kiitos viestistäsi. Kävi ilmi, että hänen puhelimessaan oli viestikansio täynnä kun on ihan näppäinpuhelin, eikä eikä viestit menneet perille. Vierailu onnistui ja saatiin puhuttua asioista. Nyt viikon päästä kuntoutus päättyy ja haen hänet kotiin. Hän on oppinut paljon itsestään ja sairaudestaan siellä, ei olisi onnistunut ilman kuntoutusta. Ensi lauantaina tulee täyteen 1kk raittiutta. Ollaan suunniteltu miten sitten kotona totuttautua arkeen, toivottavasti kaikki menee hyvin.
1 tykkäys
@Pilvilinna: Hyvä, että asia selvisi, ja vierailukin onnistui. 
Hieno kuukauden virstanpylväskin kohta tulossa, onnea siihen. 
Uudessa arjessa on varmasti paljon uutta ja totuteltavaa, voimia siihen. Uskon kuitenkin, että vaikka taival on vaikea, niin on se myös palkitseva. 
Täällä palstalla on paljon hyvää keskustelua ja vertaistukea, vaikka ajoittain voi olla hiljaistakin. Kirjoittele ihmeessä kuulumisia, jos suinkin siltä tuntuu.
1 tykkäys
Kiitos Karpalo. Pikku laskuvirhe tuli, 1 viikko oli katkolla niin ensi lauantaina 5 viikkoa. Kyllä jännittää, miten arki lähtee sujumaan, mutta hänellä on onneksi hyvä motivaatio, mikä on kaikkein tärkeintä. Hienolla alulla ainakin ollaan ja molemmilla fiilis tosi hyvä. Hienoa, että löysin tän foorumin. Kirjoittelen kyllä ja tsemppiä ihan jokaiselle tämän sairauden kanssa elävälle ja heidän läheisille.
1 tykkäys
Tää on yhtä vuoristorataa oman pään sisällä. Jotenkin tyhmänä kuvittelin että nyt suhteeseen saadaan läheisyyttä, hellyyttä ja toisen huomioimista avioparina. Se ei kai tule tapahtumaan. Hänen toipuminen vie todennäköisesti kaiken energian ja mun osa on jatkaa tukemista ja odottaa, että munkin vuoro tulee vielä joskus. Kuulostaa varmaan tosi itsekkäältä, mutta olen vaan tähän kovin väsynyt. Vertaistuki alkaa kuulostaa hyvältä, mutta mä en halua puhua ryhmässä. Asutaan vielä pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tietää toisensa enkä halua selostaa meidän asioita kaikille.
5 tykkäystä
Muista pitää huolta itsestäsi! Olisiko netissä jotain vertaistukijuttuja niin ei tarvitsisi käydä paikan päällä? Koska siis ehdottomasti tarvitset vertaistukea sinäkin!
1 tykkäys
Tarttee ottaa selvää niistä. Tämäkin jo helpottaa, kun saa tänne kirjoitella.
2 tykkäystä
Kirjoita vaan, ihan niin paljon kuin tarvitsee!
2 tykkäystä
Tää on ihan kamala tunne. Kun ensiksi ajattelin että nyt kaikki alkaa helpottaa. Puoliso ei enää juo ja mun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin. Ehkä läheisyys ja parisuhdekin alkaisi parantua. Nyt tajuan, että minä jatkan edelleen hänen tukemistaan ja hän keskittyy itseensä. Ymmärrän, ettei hän pysty enempään. Surullista silti.
4 tykkäystä
Kun juoppo raitistuu, niin isoa elämänmuutosta odottavat kaikki. Niin raitistuva alkoholisti kuin hänen läheisensäkin. Ja kaikille osapuolille on järkyttävää huomata, että mitään ei tapahdukaan silmänräpäyksessä.
Toipuminen on prosessi, myös läheisille. Enkä halua puolustella sitä raitistujaakaan, sillä tilanne on kompleksinen. Elämänmuutos vaatii läpikäyntiä ja keskustelua, kun voimia siihen ei oikein ole kenelläkään.
Suosittelen selvittämään, tarjoaako hyvinvointialueen päihdehoito parisuhdeterapiaa? Meillä sitä ainakin tiedän olevan mahdollista saada.
Toivotan voimia ja malttia. Kovan juomisen jälkeen aivojen palautuminen kestää 2-3 kuukautta, joten mikään pikamatka se ei ole. Toipujan pitää tietenkin päästä pois siitä juovan ajan itsekeskeisyydestä, mutta hiukan sille kannattaa antaa aikaa. Ei kuitenkaan loputtomiin.
9 tykkäystä
Puoliso retkahti sitten samantien. Parintuntia kotona ja kaljaa hakemaan. 12 meni. Oli sellaista riidanhakua, että sai syyn lähteä. No tänän taas selvä päivä. Käytiin kokemusasiantuntijan luona ja hän sanoi, ettei se ollut mun syy, että se oli ihan suunniteltu. Tuntuu silti pahalle, niinkuin olisin aiheuttanut sen että selvä jakso katkesi. Onko mahdollista päästä taas alkuun tästä? Kun pelottaa, että nyt se on helpompaa taas ratketa, kun on jo kerran antanut siimaa.
5 tykkäystä
Usko pois, et olisi voinut tehdä yhtään mitään, ettei puolisosi olisi alkanut juomaan. Syy ei ole sinun vaan riippuvuuden.
Eihän tuo kovin lupaavalta kuulosta, jos kuntoutusreissun jälkeen kotiin päästyään jaksaa pari tuntia olla selvinpäin. Kaikkihan mahdollista on, mutta kovaa motivaatiota se vaatii.
4 tykkäystä
Komppaan @Teme70 ä, älä syytä itseäsi! Jatkokin on kiinni miehestä itsestään, ei sinusta. Ei minunkaan korviin kyllä hyvältä kuulosta, onko hänellä nyt säännöllinen hoitokontakti?
3 tykkäystä
Käydään kokemusasiantuntijalla. Päihdeklinikalle on menossa ensiviikolla vaikka sieltä ei apua saa, sanovat vaan että ei kannata juoda, soo soo ja nähdään taas parin viikon päästä. AA olisi parin päivän päästä, saa nähdä meneekö sinne. Edelleen hän on sitä mieltä että mä aiheutin sen retkahduksen.
4 tykkäystä
Ei kukaan toinen ihminen aiheuta retkahdusta. Toki muista ihmisistä voi aiheutua tunteita, jotka sitten totutun mallin mukaisesti johtavat juomiseen, mutta kyllä se on juoppo itse joka alkaa juomaan. Aina voisi valita toisin. Vaikeaa se toki on, koska riippuvuus jyllää ja sanelee toimintaa. Kuulostaa siltä että puolisosi on juopoille tyypillisessä siilipuolustuksessa, jossa juomisen syyt löytyvät aina jostain muualta kuin omasta alkoholiriippuvuudesta.
6 tykkäystä
Jaha🤦🏻♀️ Siinä tapauksessa sinuna miettisin vakavasti suhteen tulevaisuutta (sun oman hyvinvoinnin kannalta), jos mies ei ota vastuuta omista tekemisistään vaan syyttää sua niin mieti tosissaan tuleeko se muuttumaan ja kauanko olet valmis odottamaan että se päivä tulee - JOS tulee.
Tämä nyt sitten kaikella rakkaudella
Olisin mäkin voinut syyttää miestä, lapsia, lapsuutta, yhteiskuntaa, käytännössä ketä vaan mun juomisesta mutta kyllä se olin ihan minä itse joka omasta vapaasta tahdostani viinat kaadoin kurkusta alas. Toki riippuvuuden avittamana.
3 tykkäystä
Lisäyksenä vielä että harmi ettei sen enempää apua saa päihdeklinikalta 
Olisiko kuitenkin halukas? Onko kysynyt klinikalta? Mietin siis kun mä olen saanut alusta saakka päättää itse kuinka usein käyn (alkuun viikottain, nyt joka toinen viikko) ja siis oikeasti tunnen saavani apua todella paljon, voin tarvittaessa laittaa viestiä ma-pe 8-16 ja vastaa tai soittaa heti kun ehtii, mutta iso osa on varmasti se että olen valmis ottamaan sitä vastaan. Onko miehesi?
2 tykkäystä
@Pilvilinna: Kuten jo moni muukin täällä totesi, puolisosi retkahtaminen tai juominen ylipäätään ei ole sinun syysi.
Vielä linkkivinkkinä, että al anon-ryhmiä läheisille on myös netissä, jos haluat ihan juttuseuraa kirjoittelun lisäksi:
3 tykkäystä
Uskomatonta miten ennalta-arvattavasti alkoholisti toimii -se kertoo todellakin siitä, että kyseessä on paljon tutkittu sairaus, joka aiheutetaan juomalla alkoholia. Sairauden hoito on hämmästyttävän yksinkertaista, lopetetaan vaan oireita aiheuttavan aineen nauttiminen. Ongelman on se, ettei monellakaan ole sairauden tuntoa, eihän siitä voi silloin parantua, jos ei ole kerran sairas.
Uskomatonta muuten miettiä noita kertamääriä. Jos pöydälle laitetaan riviin 12 isoa maitolasia tai vaikka se 12 limupulloa, niin kyllä niiden juominen jäisi monelta. Olutta voi kiskoa ämpärillisen tuosta vaan… ei se ihme, että sitä sanotaan pirunkuseksi.
Sairautta on tutkittu vuosikymmeniä, silti siitä puhuminen on edelleen vaikeaa. Tämä johtuu alkoholin normalisoinnista, se kuuluu yhteiskuntaan, kun nenä päähän -eihän sellaiseen asiaan voi kukaan sairastua, mitä kaikki tekevät.
Alkoholiriippuvaisesta tulee ilman säännöllistä annosta, niin tuskainen ja huonovointinen, ettei lopettaminen toisen pakottamana tai häntä miellyttääkseen voi onnistua. Jos päätös luopua alkoholista, ei synny omassa päässä ja omasta tahdosta, niin ollaan kyllä heikoilla jäillä.
Tässä on loistava teos aiheesta alkoholismi.
Kirja on vuodelta 1958 ja edelleen täysin ajankohtainen.
3 tykkäystä