Johnnyn tarina muutti lisäosinensa tonne sivulle 628 entistä nykyaisaisempana,
^ Luin tarinan Johnista, sekä muutkin novellikokoelmasi uusimmat jo Kadonneesta balanssista ja kiitti vitusti; melkein jäädyin hengiltä, kun olin siinä vähän aiemmin avannut ikkunan, josko vähän tuulettaisin, enkä mitenkään malttanut nousta sulkemaan sitä kesken hengästyttävän mukaansatempaavan lukutuokion 
. Kyllä sä hyvin vedät, edelleen 
.
^ Kiitos W. Olisi huojentavaa ja rakentavaa todeta, että kyllä mä sen tiedän, mutta mähän siis en tiedä. Kukaan ei ole kommentoinut mitenkään näitä kyseisiä, rehenteleviä tekeleitä ennen sua 
Johnnyn tositarinan mukainen kertomus oli pakko saattaa ilmoille ja se on kursittu kasaan keväällä 2015, jolloin olin saanut haltuuni riittävän määrän ehdottoman luotettavaa ja kirjoittamiskelpoista materiaalia rokkimaailmasta.
Johnny ansaitsee monta tarinaa. Ja jokainen meistä tuntee jonkun johnnyn, rokkityypin tai itsensä yhteiskunnan perinteisistä kahleista irtirepäisseen taiteilijahahmon. Hän voi olla Suomessa Jouni tai Jyrki tai Janne tai Jaska.
Eri maassa vähän eri niminen, tyyppinä samankaltainen. Intiassa ärrät nielevä, Venäjällä hieman vaikea yhteistyökumppani ja Saksassa täysin huumorintajuton ja jenkeissä vain maailmankiertueella tajuton.
Johnny on luonteeltaan hyvä ihminen ja antelias, ajatuksiltaan ja teon tasoillakin humaani, mutta käytännön asioissa varsin kykenemätön toimimaan. Syntynyt luomaan, eikä lapioimaan sontaa talleilla, vaikkei siinäkään
ole leipätyönä mitään väheksyttävää. Oman kutsumuksen löytäminen voi olla elämänmittainen turnee,
jossa keikat on välillä loppuunmyytyjä tai peruttuja.
Johnny on ihanteeni ja hän on myös erittäin tarpeellinen luonnerooli, jolta voi oppia muutaman seikan elämästä.
noniin
^ Wau, isoa w:tä kompaten, ihan vitun hyvin sä vedät!!
Nyt vasta, siis tänään lauantaina, huomasin tän sun tekstin, ja pakko oli kahdesti lukea alusta loppuun…! 
Kyl sen näkee kellä on ns. sana/kynä hallussa, et ei voi ku antaa respectit ja olla itte “ihan hiljaa vaan”
^ Tänks. Mä oon aika paljon kirjotellut juurikin näinä plinkkivuosina ja lopettamon ketjuuni niitä
skribailuja tunkenut. Viihdekirjoittajana olen maanpaossa nyt näistä molemmista palstoista, kuten aidon
itseään kolmen pennin Bukowskiksi luulevan hörhön kuuluukin luulla ja olla. Minua ei kuulu ymmärtää
tai digata omana aikanani, eikä oman aikani pian jo mentyä.
Tuo Johnny-tarina ei oikein mielestäni toiminut, se on jotenkin vähän hajallaan, kuin meikän koiran luut lattialla.
Lyhyemmät ja tiiviimmät stoorit miellän niihin, joita itse tykkään vessassa pytyllä istuessani äheltäen analysoida.
Siellä yhdellä luovan täsmällisellä työpisteelläni luin aikanaan myös suuren innoittajani, Jim Morrisonin kootut runopläjäykset. Kutsuin niitä hukkakauraksi. Ehkäpä juuri ne omituiset ja irralliset lastut toimivat sytykkeenä
omaantarinointiin, joka on mulle luonteva harraste vessassakäynnin tapaan.
Oman tekemisen tason pitää olla sen näköistä kuin on tekijäkin.
Eli: epätasaista, kiharaista ja provosoivaa,
mutta myös soljuvasti korvaan soivaa. If so.
Tuol edellisel sivul on muutama lisää ja vissiin edellisellä jne
Joissain viimeinen voimassaolopäivä on pahasti vanhentunut
and thanks 4 hangin´ aroun´
^ Joo mä kelailin noita sivuja taakke päin vielä pitkälle aamuyölle, ja luin noit sun stooreja.
Ja edelleen, hyvin sä vedät ja mielellään luetaan lisääkin, kunhan milloin saat seuraavan pläjäyksen eetteriin.!
^ No ei se hopuuttaa, kaikki voi olla ehkä jo tehtykin. Katoin itekin taaksepäin ja olihan sieltä 2014joululta asti
jotain paukamia ja hersytyksiä näille sivuille ja taso on heittelevä ja osa on vaan noloja pätkiä.
Buli-Mikko oli mulla sempparina tuolloin, missähän se taitelija viilettääpi…
Kadonnut Balanssi-ketjussa juoppopuolella on varmaan loput. Siinä 7 vuoden aikana pyritään myös raitistumaan ja niin myös kävi, mutta ohessa aloin enemmän kirjoittelemaan ihan muuta sälää ja säihdettä…
suurin osa on sellasta, että en kehtais moisia minnekään sendata. Sitten on sellasta, jota olen hinkannut kauan ja
se on auttanut myös jättämään mennyttä elämää ihan konkreettisesti taakse eli terapoiva efekti.
Kokoelman nimeksi tulee yleisöni pienimuotoisissa piireissä (eli Saunan kaksi tyyppiä ja Lopettamon kaksi tyyppiä)
- [i]kudetta ja kumparetta
- lastuja sieltä jostain
- pulsudenson muistikatkokset
- hörhön sepustukset
- mouhomaisterin horinat
- puistokemistin takautumat
- pyydetyt lunnaat
- erääntynyt pikavippi
- muistin jalkineet
- juopon rämät niittykourut
- laskostunut runosuoli
- alavan sanavallan alasin
- täältä takaisin
- menossa uudestaan
- tulossa ennakkoon
- paljaan kedon kynttilä
- hirnuva aamustondis
- kehräävän satulan haukotus
- haukkuva pihajurpo
- todistusaineisto
- syytön jo tehdessään
- seventy shit
- sekakäyttäjän delirium-potilaskertomus[/i]
jne.
Jos oisin isossa lafkassa, järjestäisin kilpailun ja arvonnan teidän neljän “maksaneen fanin” kesken
ja sitten, jos edelleen oisin suuressa firmassa, teidät kaikki neljä kiidätettäisiin johonkin huvipuistoon
ja livekeikalle ja museotapahtumiin ja seksimessuille ja mitä kaikkea ne pr-tyypit sitten keksisivätkin.
noniin
^ Kuullostais aika överi palkinnolta pelkästä fanittamisesta, mut hienoahan se olis…
On sulla niin paljo matskua kertyny vuosien mittaan, et ei olis ollenkaan huono idea kasailla kaikki yksien kansien väliin, josta saisikin aikaan oikean “suurteoksen” jo pelkällä sivumäärällä, saati sit kun kaikki stoorit sovittelis sujuvasti yhteen.!
Ookko muutes ihan vakavasti miettiny, et tekisit joskus jonku julkaisun.?
Kun selvästi sulla sellaiseen “rahkeet riittäis” ja lopputulema vois olla mitä vaan, maan ja taivaan tai universumin väliltä. 
^ Joo, maksaneen fanin kesken… summia en viittinyt ottaa tässä esille. Aika paljon kuitenkin työssäkäyviltä…
Njaa… Mä en ole niin hyvä sentään, vaikka itseni oon pystynyt yllättämään joitain kertoja.
Mullahan ei oo sellasta kunnianhimoa ja tuskinpa tällaista viestijulkaisua suurempi volyymi palvelis mitään
mun todellista, sisäistä tarvetta. Oon koittanut säilyttää rentouden, eikä niin vakavan ja ryppynauhaisen suhteen päihdeporsaspersoonaani. Kirjoittaminen on auttanut siinä ja duunaan sitä ensisijaisesti omaksi iloksi ja se on ejakulaation, koiralenkkeilyn ja naisten kisakahvakuulan, laadukkaan proosan lukemisen ja kitaroinnin veroinen huume. Kun jokin juttu tai idea tuntuu toimivan ja kynä luistaa kuin itsestään, on fiilikset todella hyvät. Aiheitahan on maailmassa vaikka millä mitalla, vaikka välillä tuntuu, ettei ole mitään kerrottavaa. Ikäänkuin ei mitään missään koskaan ja näin tapahduttua kirjoitinkin siitä, ei mistään…
Kuten Scott Walker vain lakonisesti totesi: you can´t really push it. You just gotta sit and wait.
No ei sentään ihan koko elämää epäergonomisesti istuen ja näyttöä silmät viirussa tähyillen.
Välillä tuota outoa musiikkia kuunnellen. Sitä onnistuu tekemään hyvin harva, muttei siitä moni tiiäkkään…
Scott Walker - Nite Flights - youtu.be/T9uIHjbt8zw
Suureen julkisuuteen paiskattu tyyppi ja koko se mediamyllytys on ideana ollu ainakin
Timo Kiisken kirjoissa Ihan tavallinen formulakuski, Turha julkkis
Ja Arto (vainaa)Salmisella oli Kalavale.
Tuossa jo kolme kpl Suuren yleisön tietämättömissä olevia erikoislahjakkaita, omanlaisia kulttityyppejä.
Ja mullehan siis riittää tää neljän hengen porukka, josta naisia näyttää olevan puolet ja sen verran on myös
naimisissa ja kaikki mahtuu kuplavolkkariin, jos vien meidät kesällä Särkänniemeen, kun oikein kovasti pyydätte.
Luulen, että ongelmat alkavat kasaantua juuri siinä kohtaa, jos mua aletaan liikaa rakastaa, sillä
too much love will kill you ja näin totesi Queen ja kuinkas sitten kävikään, solisti delas aika pian.
Suga of my life
ViestiKirjoittaja 1970 » 17 Marras 2017 01:03
Tämä kirjoitus on muutaman vuoden takaa ja sen tarkoitus on osoittaa, kuinka paljon tuon
aineen käyttö on vaikuttanut ajatteluuni ja mitä kulloinkin suollan tärkeäksi pitämänäni, sillä
en todellakaan ole tuossa lääkesoritilassani mitenkään johdonmukainen tai tolkuissani:
Kirjoittaja 1970
02 Heinä 2014 16:35
Otin toissa iltana sellaiset määrät LÄÄKEsokeria, että pärisin yössä, enkä saanut
kunnolla nukuttua ja myös tällanen keski-ikäistyvä äijä pystyy siis teinipärisemään.
Vaikutus oli kuitenkin matalimmilla toleilla oikein mukava ja raitistavuutta lisäävä.
LÄÄKEsokeri on vanha tunnettu alkoholismin tainnuttaja ja terveeksi käännyttävä alkuaine, vaaraton ja ihana.
Jo muinaiset munkit valelivat LÄÄKEsokeria toistensa selkäeviin ja nuolivat fileet puhtaiksi,
sittemmin nunnat jatkoivat perinteitä ja Vatikaanissa LÄÄKEsokerin LÄÄKEkäyttö on yleistä,
sillä voidellaan myös tuhkauunin piiput ennen ratkaisevia paavinäänestyksiä.
Vaikka mulla on vanttera kokemus LÄÄKEsokerista, kehotan liiallisia määriä välttämään kerralla juuri tuon
pärinäominaisuuden takia, onhan Amerikassa tutkittu syy-yhteyttä katuväkivaltaan ja häiriökäytökseen paikallisessa pilvilinkissä. Siellähän tyhmyyttä hoidetaa LÄÄKEsokerilla ja
sen eri nauttimismuotoja ovat höyrystyneen LÄÄKEsokerin imuttaminen ilmasta, nokkaan veto ja suonen-ja suolensisäinen nauttimismuoto, mutta tietenkin myös perinteinen oraalitse tapahtuva imeytys on yleistä ja
LÄÄKEsokeriteollisuus voi hyvin ja pärisee koko matkan pankkiin.
Hampaiden ja sokeritaudin hoidossa LÄÄKEsokeri on osoittanut vahvuutensa ja kaupallisuuden ilmentyminä koko kemianteollisuuden haara on niitannut ittensä pörssiin ja kohta myös autot käyvät tuolla mainiolla aineella, josta ei tutkitusti ole minkäänlaista vaaraa terveydelle tai edes altistusta vaarallisesti koukuttua,
ehkä joku V8 voi hieman yskähdellä toisinaan, mutta ihmiset paranevat tuolla aineella riippuvuksistaan ja
pystyvät myös keskittymään paremmin ja koko yhteiskunta hyötyy todella paljon LÄÄKEsokerista,
miksi siis väität jotain muuta, en ymmärrä, mä hommaan vastustajille ikibannit huomisesta alkaen, sillä
Jos et usko, lataan sulle 700 miljoona eri sivustoa ja linkitän alan asiantuntijoille.
Ohessa hieman faktoja, jotka monet lääkesokeripiireissä kiertävät professuurit ja muut
mietiskelijät ovat vankan aukottomasti ja filosifiantieteellisesti pystyneet toteen näyttämään:
LÄÄKEsokerin saatavuutta pitää laajentaa ja sitä pitää saada myös yöaikaan ja yhteiskunnan täytyy varmistaa LÄÄKEsokeria nauttivien hoidon pysyvyys ja kaikkia, jotka eivät miellä tai hyväksy LÄÄKEsokeria, tulee kieltää keskusteluun osallistuminen, sillä LÄÄKEsokerin käyttäjien LÄÄKESOKERINKÄYTÖN arvostelu julkisesti on hyvin vanhanaikaista ja syrjivää ja rasistista ja muiden terveiden ja elämänmyönteisten ja järkevien ja älykkäiden LÄÄKEsokerikäyttäjien puhdasta omanarvontuntoa polkevaa sekä osoittaa tällaisen järkevän ja älykkään LÄÄKEsokerikättämisen vastustajien pölyttyneitä ennakkoluuloja ja heidän järkensä on samea ja heidät pitäisi ottaa kadulta ja kotoa kiinni ja laittaa psykotesteihin ja kieltää LÄÄKEsokerikäyttäjien keskuudessa vapaana kuljeskelu,
NYT HETI.
Kohta julkaisen tutkimuksen, jossa LÄÄKEsokerikäyttäjät ovat keskimäärin n. sata pojoa älykkäämpiä kuin ei-LÄÄKEsokerikäyttäjät yhteensä ja lisäksi LÄÄKEsokerikäyttäjät ovat hienotunteisia ja syvällisiä ja heidän hikensä ei haise ja hampinsa ovat puhtaat ja työteliäitä ovat he ja rakentavat paremman maailman ilman sotia ja tauteja, ja
juuri saadun TUTKIMUStiedon mukaan
LÄÄKEsokerin käyttäminen tekee sinut kuolemattomaksi ja lisäksi et vanhene koskaan,
pikemminkin nuorentumista on hillittävä ja ajatuksenjuoksu on hyvin selkeää ja
he rakentavat järjestelmän, jossa ei ole veroja, kaikki palvelut kylläkin.
Uskoisin, että tällaisen ihanneyhteiskunnan aikaansaamisen pitkittyminen ja toistaiseksi edistymisen suhteen vallitseva lohduton tilanne on vain asioista oikeasti päättävien tahojen lääkesokerivajareista johtuvaa, ja siksi jokaisen kansalaisen pitäisi jouduttaa lääkesokerin vastaisen lainsäädännön pikaista purkamista ja edistää oikeaa ja valistavaa tiedottamista lääkesokerin jo nähdyistä myönteisistä puolista ja haittapuoliahan ei kukaan ole pystynyt uskottavasti esittämään ja monet niin kielteiset henkilöt ovat lääkettä kokeillessaan täysin kääntäneet sokeritoppansa, odottaisin enemmän toimia vastuuhenkilöiltä ja heidän kuuluisi ehdottomasti tehdä enemmän, onhan Suomessakin lääkesokeristeja jo useita kymmeniä ellei jopa kahdeksan tai kolome.
^ melkosen törkeää oli tuo seiskakympin vihjaileva ja muka-hauska ilkkuminen lääkekäyttöä halventavasti, sillä lääkekäyttöhän on joillekin viimeinen mahdollisuus eheytyä ihmisen perusarvoiltaan saumattomaksi, henkisesti täydeksi ja tasapainoiseksi kansalaiseksi, jonka arvojärjestys on moitteeton ja lääkekäyttöpotentiaalia olisi seiskakybänkin soveliasta kokea, jotta hänkin saavuttaisi sisäisen valaistumisen ja juuri tuollainen ilkeä sähiseminen jäisi vähemmälle, päihdeongelmissa painivan tuskahan on todellista, eikä huumori uskottavasti ja ongelmia hoidettaessa sovellu kenenkään pärjäämiskeinoihin.
Huumorin ja lähellä huumoria olevan matskun käytöstä maailman johtava ajattelujärjestö eli sugalands of freedom antaa kaiken kattavat ohjeet lähiaikoina jenkkilän piilaaksosta, jonne pyhiinvaeltajat kaikkialta maailman lääkesokerinkäyttöyhteisöistä saapuvat kuulemaan suuren sokerimessiaan sanomaa kuluvan kesän aikana.
Seuraaamme pilvilinkissä tilannetta tiiviisti ja
Nyt jo kahdeksan ja puoli miljardia maan asukasta on saanut elämänsä voittajien kurssiin lääkesokerin yhtäjaksoisella käytöllä, mikä tarkoittaa n. 58 vuoden urakkaa ja 800 tuhat tonnisen lääkesokruläjän pitkäaikaista sulattamista.
tässä vielä lääkesokeriteollisuuden lanseeraama tunnusbiisi kaikille lääkekäytöstä tietämättömille:
youtu.be/pzfdYRldD68 Sugarman, Rodriguez
Tapahtui nyt ja tänään:
Näinä päivinä ja juurikin tänään olen päässyt käyttämään lääkesokeria tasaisilla wasted and toxicated-annoksilla, sekä fuckoff-lajiketta, ja erityisesti tähtitieteellisillä kertadosella backoffbitch-seerumia, joka kaikille lääkesokeripöhnissä pörrääville on tuttua ja vaikutukset nousun jälkeen jäävät ideaalille tasolle, jolla voin hoitaa päivittäin kotona ja puutarhassa ja venevajassa ja dösässä ja saunassa alkoholismiani, tupakkihimoani, ja lääkehinkuja sekä seksinnälkäyskääni ja uudelleen puhjennutta kateutta ja vihlovaa naapurin porakonemelua.
Ihan uusin ja tänään aamuneljältä kälivörniän älysokerihautomossa tuol lösissä tehty tutkimus kertoo, että lääkesokeri nostaa älykkyyden myös niillä, jotka ovat sen juoneet. Näihin ei kannata suhtautua kevyesti, vaan kaikki hyöty on otettava irti ja siksi pidän liikenteessä ollessani aina lääkesokeripussukkaa mukanani sekä pyrin tietoisesti korvaamaan ruuan tuolla jauheella.
Suorituskyky on huipussaan n. puolen vuoden aktiivisella lääkesokeri-imulla ja takarajaa ei ole ja näin olenkin päässyt niiden onnellisten joukkoon, joille lääkesokeri sopii oikein hyvin, eikä tee fanaattiseksi tai harhoissa eläväksi tai kiivaaksi tai tyhmäksi tai rajoittuneeksi tai ärsyttäväksi paksaksi, soikeeksi kaakeliksi, joka esitelmöi ufoista.
Nähdäkseni lääkesokerivastaiset tahot ja tyypit ja ei-lääkesokerikäyttäjät ja lääkesokeriin kielteisesti suhtautuvat tarvitsevat vain oikeaoppista perehdystä, että voivat liittyä miljoonien joukkoon, juuri siihen tähtisikermään, joka lääkkeeksi käyttää pysyvästi lääkesokeria mitä moninaisimpiin vaivoihin ja kulotukseen ja ulotukseen ja ottaa kaiken hyödyn hoidon tuloksista ja jakaa tietämystä eteenpäin ja näin vähentää painostavaa tuskaa ei-lääkesokeristen varsin mauttomassa maailmassa, jossa he tietämättömät elävät synkkyydessä ja käyttävät liikaa suolaa.
Kehoittaisin hätäisempiä ja aineeseen pettyneitä vielä kerran kokeilemaan ja enemmän kerralla, sillä on liian aikaista tuomita erittäin hyvä lääkepitoinen luonnon synnyttämä ihmisen luontainen terveystuote, joka pelastaa vielä koko maapallon väestön moninaisella vaikutuksellaan,
anna siis tälle ihanalle valkoiselle ja hieman karkealle, mutta kuitenkin hyväkäytöksiselle ja kimmeltävälle kidemuodostelmalle vielä yksi (1) tilaisuus ja anna sen parantaa sinut ikuisiksi ajoiksi,
kristallinen makeuttaja tuo sinulle autuuden, etkä kipuile koskaan, enääännn.
Re: Kadonnut balanssi ja imeläinen turmio
ViestiKirjoittaja 1970 » 17 Marras 2017 01:50
YHDEN LÄÄKESOKERIYLLÄPIDOSSA OLEVAN SOKERINARKIN TARINA
Moi, oon Mika, sokerinarkki.
Siis täähän voi olla aika tavanomainen tarina. En oo silleen vertaillut tukiverkoston muiden tyyppien taustoja tai syitä, miksi on päädytty tällaisiksi ja tähän pysyvään ahdinkoon. Riippuvuus on ehkä pahimpia kaikista ihmisen addiktioaltistumisille etenkin henkisesti ja fyysiseltä puolelta sitä on vaikeampi ehdottomasti todistaa. Nytkin tätä kirjoittaessa mulla on sellainen hermostunut fiilis ja keskittyminen hämärtyy, olo on epävarma ja edellisestä sokeriputkesta ei ole kovin kauaa aikaa… klassiset oireet siis puskevat päälle.
Ihminenhän tarvitsee elääkseen sokeria. Ja onhan se makeeta. Kaikki meidän nauttima ravinto muuntuu glukoosiksi elimistössämme. Sokeri on siis tärkeä, milteipä elämän ehdottomaan alkuaineeseen veteen verrattavissa oleva nautintoaine, raaka-aine ja maustekin. Kohtuullista käyttöä pidetään suotavana, mutta monella on tiedollisella tasolla paljon väärää käsitystä ja vakavia puutteita aiheesta. Haitallisen käytön tai suoranaisen hengenvaarallisen ja psyykettä ylen määrin kuormittavan överikäytön osalta on yllättävän paljon suoranaista tietämättömyyttä, joka on melkeinpä pelottavaa… asioista vastaavat terveysviranomaiset seilaavat aivan ulapalla, kun tilanne on käsillä laiturissa. Itse olen perehtynyt aiheeseen lääketieteellisesti, sosiaalisesti ja tietenkin käytännön kautta laajasti.
Käyn tässä jonkin verran läpi omaa käyttöhistoriaani ja teen sen yleisluontoisesti, nyt ei oikein muuta jaksa.
Ei mulla ollut sen kummallisempi lapsuus. Oltiin me kai ihan onnellinen, tavallinen perhe. Isä ja Äiti ja minä. Isä oli Oulu-yhtiöillä erikoismiehenä ja Äetee vaatemyyjänä taajaman keskustassa. Ei meillä ainakaan 1970-luvulla ollut mitään suurempia tappeluita tai perhekriisejä. Sokeri ei ollut millään lailla esiinnostettu substanssi, se ei näytellyt mitään suurempaa roolia meidän suvussakaan, eikä sitä mystifoitu tai pidetty erikseen mitenkään pahanakaan… mun isä ei niin imelistä piitannut, vanhan liiton mies kun oli. Äiti saattoi hyvässä seurassa nauttia joitain leivonnaisia, ehkä otti muutaman jopa, mutta en muista hänen koskaan esimerkiksi kotona vartavasten leiponeen. Oliko meillä kakkua koskaan ees pöydässä, en muista. Ehkä pitää soittaen joku kerta vielä kysyä, jos kehtaan tai uskallan. Mulla oli enemmän huomio varmaan isän tolkuttomassa dokaamisessa ja sen väkivaltaisessa käytöksessä. Ehkä sillä oli osansa myöhempään, varsin rankkaan kierteeseeni tuon valkoisen jauheen parissa…
Suffelista se alkoi. Sodankäynyt, melko puhumaton isoisäni niitä aina toi kaupalta, kun oli ajokunnossa ja traktorissa öljyt pysyi sisällä. Vietin paljon kesiä ja lomia lapsena Kainuussa, tuossa suuressa takamaiden keskittymien ja massatyöttömyyden kultaisessa kehdossa. Verisuonitauteja ja mielisairauksia, päihdeongelmia ja puhumattomuuden ja naisettomuuden laukaisemia mielenterveyshaittoja. Einari joi aika ajoin ja eno-vainaani suoritti nuorimman pojan osaa varsin perinteisesti myöskin. Heinätyöt olivat vanhanaikaisella kalustolla tehtäviä hommia ja itsekin pääsin mukaan tuohon jo kadonneeseen maanviljelyksen talkoopuuhaan.
Tuona jo menneisyyden silmäkkeeseen unohtuneena aikana, kun koko luonnehdintaa ei edes tunnettu, minä pärisin suffeleista ja fatserin parhaista, joita hain kymmeniä säkkejä kaupalta ja myymäläautosta, johon rahtasin tuhansia juotuja keskiolutputeleita. Itse en vielä ymmärtänyt tuon hermomyrkyn päälle ensinkään, keskityin vain seuraavaan sokeriseen pumpulinousuuni halki marmeladitaivaan ja yli tryffelisen suklaakedon. Tuolla epäterveellisellä ja hampaita rankasti runtelevalla aineella jaksoin huolehtia lehmistä, kun tuurasin enon avovaimoa Anjaa. Keräsin hylsyjä pitkin tilan talojen kivijalkoja ja vinttejä ja navetan pilttuita ja huussin reikiä ja saunan takaa niitä poimin myös ja milloin mistäkin, vimmaisella innolla melkeinpä juojan kädestä kiivaimpina aikoina.
Olin löytänyt itsekeksimäni rahoituskeinon pitääkseni yllä suklaan ja karkkien kiskomista. Menin suoraan teollisiin määriin, enkä jäänyt sievistelemään tai säälittävästi pitämään sitä naurettavaa suklaapatukan paperia paikoillaan, EI - olin välittömästi ensipuraisusta alkaen aito ja pesemätön SOKERINARKKI, ei epäilystäkään ja perintötekijöistä tyystin viis ! Ensipotku oli valtava makunautinto ja se energinbuusti jotain ennenkokematonta ! Jaksoin juosta pitkin pihaa ja läheistä karjalansuota ylös ja alas maidonsäilytyslähteelle ja kirmata navetan vintille ja jotenkinhan se virta oli käytettävä. Pälätin juttujani ja tein radio-ohjelmaa, jota taltioin n. 1980 sen aikaiselle hi-tech-laitteistoille, eikä se ollut hääviä, mutta tallenteet ovat c-kasettina hallussani ja sen sokerinousun aggression ja sekavuuden kuulee niistä selvästi vieläkin !!
Minä olin mennyttä, ei ollut paluuta, olin kokopäiväkäyttäjä pahimmasta päästä. Ja niin nuorena, vielä edes naisen hehkeän solisevaa ja merkityksiä kertovaa pyhintä syliä koskemattomana. Ja niin tavallisesta kodista kuitenkin, työläisarvot ja ristillisyyskin melkein… ja hyvin kasvatettu… kaikki kauttaaltaan koettelematon ihan siinä kokemusten reunalla.
Sori oon retkahtanut tätä onnetonta tunnustusta viimein tehdessäni suoraan kaikista kovimpiin imeliin ja olen aina putken alkaessa aggressiivinen ja kärkäs ärtymään. Haen syitä ja pyrin provoamaan tavallista enemmän. Parhaillaan lietson itseni sokeritranssiin ja olen menossa tanssimaan kaduille autojen konepelleille. Raija Pellikin saa kyytiä. Jos aiemmat lääkesokeritrippini toistuvat, niin tulen singahtelemaan jäniksenä pitkin aution mansen katuja ja mantuja. Pidän yllä kovaa meteliä, mutta virkavallalla ei ole resursseja minua pyydystää. Tokkopa niillon kalustoakaan, sillä olen todella nopea jo synnynnäisestikin johtuen pohjoisesta ulottuvuudestani.
Aamuyöstä väsyn ja sammun hämeenpuiston suihkulähteeseen. Siinä kohtaa laskuja tarvitsen vain muutaman nopeen suklaapatukan ja sitten sokrurytmini tasottuu ja uusi nousu alkaa jne. ja näin mennään yhtä soittoa välillä parkouria kouristusten välissä tehden n. viisi vuorokautta, kunnes olen taipuvainen laskemaan pääni, nöyrtymään ja teeskentelemään taas parannusta ja katumaan kaikkea… Tätä kierrettä ne lääkesokeridiilerit eivät mulle kuvailleet… ekat suklaalevytkin oli ilmaisia. Me lääkesokeririippuvaiset ollaan lainsuojaton ja tunnustamista vailla oleva onneton ja ahdingossamme yksin suuresti kärsivä marginaaliryhmä !
No, aikaa kului ja tuli murrosikä ja sain rahaa ihan hyvinkin lykkiessäni kärryjä Vaasan Citymarketissa vuosina 1984 - 1988 ja aloitin siis siellä neljätoista täytettyäni. Olin kai jotenkin etenemässä omassa elämässäni. Äet oli eronnut isästäni ja oli tekstiilipäällikkönä ja sittemmin vaatekauppiaana. Hällä meni okei ja veljenpuolikkaanikin oli juuri vallannut maailman ja isäpuoleni on nykyisin hyvä pitkän ajan kaverini. Mutta emme olleet ehkä tuolloin perheenä erityisen ehyt kokonaisuus ja toimiva organisaatio. Meitä ei ollut ohjannut onni kemioiden yhteensaattamisessa tai jotain… kyllä se syy oli minun piittaamattomassa karkin ja muun kauhean ja kamalan sokerikaman vetämisessä !
Nyt olen siitä täysin varma.
Opiskelun ohessa tapahtuva osa-aikaduunini sai minut varoihin, joita oli johonkin harrasteeseen syydettävä. SOKERI ! Tuona aikana aloin ymmärtämään, että kaikkien noiden lukuisten mässyjen vetäminen muuttaa minua ihmisenä. En ollut se tavallinen huolesta ressaava finninaamainen ja epävarma pojankoltiaisrunkkari, kun olin diipissä ja rajussa sugamäiskeessä ! Ero oli huomattava, mutta aikalaiset tyttäret eivät tuota meikän swingiä ottaneet huomatakseen. Vaan minullapa oli oma lohduttajani, tyynyt ja kaapit ja hyllyt ja taskut ja etenkin oma vaatekomero täynnä kamaa ! Edes hiljaisesti alkanut alkoholistin mieltymykseni jaloviinaan ja viskiin ja kossuun ja lonkeroon ja kaljaan ei minua juurikaan saanut lopettamaan tai edes miettimään vähentämistä…
Tätä se sitten oli. Ja se ajatusmaailman mullistus. Aina karkit ja lisäsokeribuustit mielessä. Että onko nyt varmasti tarpeeksi sipsejä ja colaa ja toffeeta ja konvehteja. Onko varmasti. Mitä jos loppuu kesken, mitä mä sitten teen, hä. Enhän mä voi olla ilmankaan. Eriväriset paiseet naamassa tarvitsivat syötettä, eikä pelkkä iltakaakao riittänyt tai mummopuolen sinänsä varsin maukkaat mokkapalat. Pääsihän niillä alkuun, mutta sisäistä tyhjyyttä pitä paikata isolla, teollisella määrällä KAIKKEA. Ja saatavuushan on tässä maassa aivan liian helppoa. ja huoh sentään, kuinka
monta kivitaloa saisi sillä massimäärällä, jonka olen syytänyt karkkeihin ja kaikkeen hyvään, niin pahaa tekee !
Päiväannos raa´aksi teollisuussokeriksi muutettuna oli n. 2 - 4 kiloa. Aika paljon tuossa teinisen hormoonimormoonin iässä. Myöhemmin meni joinain päivinä jopa yli 7 kiloa ja osa ihan suoraan oraalitse nautittuna, suoraan säkistä suppilolla. Ennätys oli 12 kiloa, mutta sen jälkeen mä pärisin n. viikon verran sen aikaisissa latotansseissa, vaikken voinut sietää mitään humppamusiikkia tai vieläkään. Ehkä sen takia mä suosinkin rokkia ja poppia enimmäkseen. Saan jotain takautumaa kaikenlaisista lealeveistä ja pulakoivuniemelöistä…
Mut psyyke pysyi koossa joten kuten, kun ainetta oli saatavilla ja käyttö vaan jatkui ja lisääntyi,eikä siitä puhuttu,
kun ei silloin kasarilla ja ysärilläkään tiedetty ees mitään termistöä tai muutakaan. Yhden asian olen huomannut nyt selvässä miehen ja herra 4seiskan iässä naismaailman eri tyylistä naisista, etten ole kauhean mieltynyt sellasiin kuivakan tyyppisiin asiarouviin… Kyl vaan mua kiehtoo tämän vankan käyttöhistorianikin vaikutuksesta eniten juuri sellaset imelät beibet !Oikein sokeria tihkuvat meikit ja räikeän karmeat kuteet siihen vielä pisteeksi ja nosteeksi ja jos puhetapa vielä on sellanen tosi ällöimielä ja miltei oksettava, niin avot - ei sitten akateemiset ladyt alkuunkaan… varatuomarit tai toimarin vaimot… kyl se on se lipunmyyjä-maija tai
kaupan kassalle jäänyt ikiteininen haahuilija-anne.
Tää ylläpitohoito tuli vasta kolme vuotta sitten omalle kohdalle. Sehän ei poista sitä retkahtamisen vaaraa, joka nytkin kävi taas toteen ja siksi alkoi olla pakko päästellä jotain näppikselle… on tää vaan saatanallinen kitku ja tuska, mut ei siinä auta. On vain jotain suolasta koitettava väliin laittaa ja mietittävä, että jos se jotenkin menis siitä tasapainoon. Balanssia hakien päiviinsä hereillä ollessa ja unessa sitten karmeeta hattaran perässä juoksemista ja yhtä aikaa suuhun kymmentä eri marssipatukkaa tunkien. Yhtenä yönä mä näin sellasta kertautuvaa tarinaa, joka aina helvetti jatkui edellisestä kerrasta ja välissä saattoi olla vaikka puolikin vuotta !
No, siinä mä lähden koiran kaa ulos, ihan rutiini paskomis-kusemisrundi mansen maastoissa, keskustan katuja ja puistoja. Me tultiin hämeensillan jälkeen siihen uuden aamupalapaikan viereen, kun kaksi aivan saatanan isoa sipsipussia juoksee meitä kohti Suomen Pankin sisäpihalta ja ne tulee lujaa ja ei mitenkään hyvissä aikeissa ! Perkele että mä juoksen siinä unessa, sillä tää kohta tulee siinä jatkiksessa aina uusintana ! Hyppään mun vanhan narttukoiran kaa tammerkoskeen ja lähden jostain syystä uimaan ylävirtaan sähkölaitokselle päin. Siis minä, viiden sentin pintapelastettava. Mun kultsikka on vaan mielissään, että uintikausi alkoi jo puoli vuotta aikaisemmin. Mä kauhon ja kauhon ja ne sipsipussit, tarkemmin sanottuna taffelin grillikset, paahtaa mun perässä helvetin nopeella pikaveneellä. Niinpä ne saakin varsin pian saa mut tähtäimeen ja nostaa keksillä meikän veneen perälle, jossa ne alkaa välittömästi syödä mun vasenta reittä, kas kun se on varmaan se mehevämpi osa paistia.
Oon skruudattavana ja kohta aivan kaluttuna, enkä haise hyvälle ja maiskutus on kuin jostain
leffateatterista ja sitten vaan kuuluu huutoa, kun herään…
No, ehkä ens yönä se filkka jättää mut väliin ja armahtaa… ja on kai vaan jaksettava, ei auta 
Sugababes - Red Dress - youtu.be/6LPqkAyICO8
Tänään +/- Kotigardenin ryöppäys ja heikoista kukista luopuminen. Olen siis amatööripuutarhuri ja hortoileva hortonomiopiskelija. 31 on pääluku nimenhuudon jälkeen. Nyt kasvukauden päätyttyä ovat jotkin kukkaset päättäneet jatkaa lehdenpukkaamista ja jopa kukintoja, kuten kultaköynnökset ja viirivehkat.
On tehtävä piakkoin päätös saattaa muutama kasvi viimeiselle matkalleen. Kauan masiksessa nuokkunut täpläkirjovehka saanee armon. Yksi neljästä isosta palmuvehkasta on osoittanut elämänhalusta luopumisen merkkejä, eikä yksilöterapia näytä häntä auttaneen. Leipäpuu on telonut itsensä muutaman kerran, kun puutarhaa on muokattu ja otettu yhteiskuvia, jolloin aina syntyy lievä kaaos, kun kuvattavat kasvit asetellaan ryhmäkuvaan pituusjärjestykseen ja heitä pyydetään itse olemaan aktiivisia oikean kokoonpanon löytämiseksi. Kolmantena lähtevien listalle on ilmoittautunut hiljattain pilea peperomioides eli kilpipiilea, jonka yllätin hyppäämästä verholauden korkeudelta parketille eräänä iltana. Tarkoituksensa oli ilmeisesti jättää tämä maallinen puutarhani taakse ja siirtyä taivaalliseen kukoistukseen. Mitään ennakkoja en nähnyt tästä brutaalista ja vaarallisesta teosta. Itsemurhayrityshän se oli, sillä tuo pallon muotoinen lellikkini ei huutanut hypätessään, ottipa vain vauhtia pinnistääkseen ikuisuuteen… pysvään vuodenaikaan ja kesään kuuskyt7 ja siihen kukkaisaikaan, kun kedot oli pullollaan rikkaruohoja ja kaikki sai kasvaa vapaasti aidan takanakin ja hipit ja jupit sai olla vapaasti vihreitä, kaikin tavoin…Tapahtumaan suhtauduttiin kasvuston asukkien taholta hyvin kaksijakoisesti ja jotkut tuomitsivat ja toiset olivat ymmärtäväisempiä… no, en pitänyt mitään joukkuehysteeriakokousta, elämän rutiineja ja kasteluita on vain jatkettava. Ehkä lisäaineiden ja kasvudoupin jakelun päättyminen aiheutti tuollaista epävakaata ja itsetuhoista käytöstä, en oikeastaan tiedä. Epäilen narkoottista addiktiota ja liian nopean lopettamisen tuomia fyysisiä abstinensseja, joihin heikko psyyke ylireagoi. Oisko muutoin väärinkäyttö lisääntynyt tässä porukassa, prosentuaalisesti laskien näin isosta perheestä se on tietenkin hyvin mahdollista. Niin ja toinen kumipuista on oireillut todennäköisesti juotuaan liikaa ja onkin ollut koomassa nyt kymmenisen päivää. On niitä ennenkin selvinnyt, jos vain sisäiset nestekanavat oikenevat ja pintavedenkierto elpyy. Eipä niistä sen jälkeen teholta palatessa enää ole normaaliin, kukkivan ja kasvavan kukan iloiseeen elämään, jos jäävät kasvin tasolle.
Näistä kolmesta tai neljästä ehkä kohta luovun. Kaipaamaan tulevat jäämään ainakin nämä gardenin vakiasukkaat:
viisi kultsia, kaksi hopeeköynnöstä, kolme viirivehkaa, neljä palmuvehkaa, bonsai, traakki, kiinanruusu ja ne loput.
- uuteen, raikkaaseen ja ehjään aamuun ilman liian suuria
odotuslasteja tai yliluonnollisia luulelmia ja taikoja
ja tästäkin voi tulla PÄIVÄ !
=> Rihanna, Kanye West, Paul McCartney - FourFiveSeconds - youtu.be/kt0g4dWxEBo
Johnny oli jo kauan aikaa toivonut isoa muutosta elämäänsä, jo ammoisina aikoina ennen uranousua Hollywoodin vuosinaan ja etenkin kiireisempinä menestyksen tuulisina tuurijuopon ja osa-aikapäivän narkin tuokioina.
Ei elämä voinut olla vain yhden asian toimittamista tai samojen veisujen veivaamista vuodesta toiseen.
Useimmat jenkkikaupunkien esityslavat ja stadionit olivat tylsiä mestoja. Jottei tarvinnut tavata enää
puusilmäisiä kiertuemanagereita, tuntui voitolta.
Viihde-elämän kulissit ja takapihat oli jo kauan aikaa sitten tullut katseltua ja myös bordellin palotikkaat, omat ja kamujen överit yökerhon vessassa. Moni diilerikin oli jo saanut uudet leegot hänen sponssirahoillaan, jokunen epäselvä, aiheettoman puolelle kallistuva ahdistelusyyte saatu sovinnollisesti neuvoteltua.
Maailmankiertueet kuuluisan rokkibändin kanssa, lentäminen ympäri maapallon ja upeat, koskaan päättymättömät narkkijuopon remujuhlat. Se kaikki ja paljon muuta oli jo katseltu,
eikä se niin täyteläisen ihkua nannaa ollutkaan.
Enteet voivat olla iso vaikutin, jos niihin on taipumusta olla uskovainen. Unessa nähty kehoitus lähteä Amerikoista kauas toisiin maisemiin alkoi eräänä aamuna tosissaan mietityttää. Sitten tuli toinen vastaava tiedotus ja sekin unimaailman välityksellä ja herkkänä taiteilijana ottamaan singaaleja alitajunnasta, Johnny koitti olevan liian uhmakasta kieltää kohtalon sormea ja alkoi tekemään pian tiedusteluja osoitetusta kaukaisesta, entisestä rangaistussiirtomaasta. Asian edistämistä ja hankintoja auttoi tietenkin rokkarivuosien miljoonat,
joita ei ollutkaan kaikkia rännätty tai saatu dokattua ja hävitty uhkapeleissä, kuten lehdistön
rakastamissa avioero-oikeudenkäynneissä. Jupakat olivat takanapäin ja omalta osalta riitaisat
erot ehkä hyppäsivät sittenkin ohi tai vain bändikaverit saivat niistä osumia ja osattoman osansa.
Nyt hänestä oli tullut miltei ammattilaisiin vertautuva lammasfarmari ja hän asuu osan vuodesta Australiassa. Mallivaimo Angelina hoitaa teollisen villantuotannon ja jälkikäsittelyn kerimisineen. Suuresta tehtaasta tai piittaamattomasta ahneudesta ei voine puhua, sillä lampaita on vain kolme: Jennifer, Jude ja Janie. Joka kolmas
eli Jenni on puoliksi musta merinolammas ja kaksi muuta enempi suomenlampaan mitat täyttäviä tyttöjä.
Kerrassaan ihania, villaisia kavereita, joita muutama kultsikka pitää lajitovereinaan ja toisinpäin.
Ehkä Johnnykin on ollut edellisessä eläimen elämässään karvainen ja nappisilmäinen lammaskoira. Rokkieläimenä hän ei oikeastaan viihtynyt, vain kitaran varressa tunsi täyttävän paikkansa, johon pari vuotta sitten kiinnityksen saanut uusi heebo sai rakennella rauhassa omat sointukuvionsa. Eikä niitä kukaan muu osaisi soittaakaan.
Muttei Johnny ollut kuunnellut uutta bändinsä levyä, se olisi kuin menisi katsomaan vaimonsa naimista, miksi kummassa. Olihan hänellä aitiopaikka ykköstähtääjänä omassa laumassaan, jonka kuningatar Angel edelleen oli.
Mallikeikat esiintyvänä säihkysäärenä olivat historiaa, mutta valmennusduunit jatkuivat, sillä vaikka
kuinka ala saisi kritiikkiä osakseen, aina se on saanut parhaimmat luontaiset kyvyt framille ja sitä
kautta varsin rankkaan, omanlaiseensa maailmaan. Siitä Johnnykin oli nähnyt raitistuttuaan uuden
näkökulman kautta monenlaista, josta ei tavis keskivertosuttura ole koskaan mitään kuullutkaan.
Life is a bitch, but you can make your own bitch your best friend quite easily:
Stop complainin´ about everything, start living for yourself healthy way - make love and dance.
Tuona traagisena iltana Johnny ja Angelina katselivat tähtitaivaalle ja tasaisin väliajoin pehmeä määkiminen ja terävä koirien haukunta vuorotteli taustalla lasin kilinän kanssa, kun molemmat väsyneistä lammasfarmareista siemaili jääkylmää puolukkamehua pitkäkaulaisista shamppisklaseista. Klassiselta tähdenlennolta näyttävä kirkas valoilmiö kasvoi valtavaksi suihkupalloksi ja näytti hetken jo sammuvan, kunnes tiheä-ääninen suhina tuli jälkijunassa ja samaan aikaan valo himmenikin, mutta kirkastui taas - ja se olikin meteoriitti, joka mäjähti n. 2 000 km tunnissa läheiseen pikkukaupunkiin ja alkoi järkyttävän kova meteli äänivallin paiskoessa yli päiden ja
eläimet olivat aivan hipihiljaa ja hakivat turvaa toisistaan, tutisten isona karvaisena keränä tallin kulmassa.
Seuraavalla viikolla vasta päästiin tutkimaan tuhoja. Ainakin paikallinen pallen potkupaari oli saanut suoralta näyttävän osuman. Onneksi tuona tiistai-iltana lähes kaikki kynneltäkykenevät olivat katsomassa kotona sontaluukusta ämerikkalaisen käsipallon ja australialaisen futiksen pelaajien välistä älykkyyskisaa, joka on suuri harraste paikallisille. Lissun kampaamosta lähti takaseinä ja pienen kyttäaseman putkaosastosta katto, jota kautta muutama sarjamurhaaja hävisi läheiseen hiekkalaatikkoon. Siinä suurimmat seuraamukset, mutta syntynyt kraateri osoittautui suuremmaksi kuin aluksi näyttikään. Se menikin osmoldin streetistä läpi koko kotiplaneetan ja kuin ihmeen kaupalla toinen pää tuli ylös tai alas, riippuen näkökannasta aivan eri aikavyöhykkeellä,
nimittäin Suomen Tampereella ! khuul…
Mansessa oli ollut perinteinen suomalainen seksihellekesä ja kuumentuminen vain lisääntyi, kun meteoriitti ampautui kesken syksyisen masennuskauden Hämeenkadun raitsikkatyömaasta ja moni luulikin sen kuuluvan osaksi valoviikkojen ohjelmistoa. Hämäläiset ovat tunnetusti Suomen hitain kansanosa, oikea hidastettujen kuvien vakiväki, usein palkittu stunttiporukka. Kuitenkin muutama viikko tapahtuneesta ja ensimmäiset yhteistyösopimukset oli ratifioitu mansen ja Alice Springsin välillä. Koskapa aliceissa oli menossa melkoinen työttömyys sen n. 25 000 asukkaan
kotioluen perinnepitäjässä, oli tämä merkittävä edistys sen taloudelliseenkin tilanteeseen ja kansa hurrasi.
Vuoden kuluttua tästä yllättävästä ulkoavaruuden luomasta luonnonoikusta pisnes näiden kahden melko kaukaisen paikan välillä oli täydessä höyryssä. Syntynyttä väylää myöten ihmiset tekivät ostosreissuja ja monenlainen vuorovaikutus lisääntyi n. 100 % ja taisipa jokunen romanssikin leimahtaa lailla lentävän
tulikiven näiden kahden erilaisen kulttuurin välille. Aussi-englannista tosin ei moni saa
mitään selvää, mutta ei se aina ole niin väliksikään.
Hiekkaa ainakin alkoi kertyä talvisin mansesterin päähän meteoroadia ja sen liukkaille kaduille siinä määrin,
ettei kaupungin kelvottomia työmiehiä enää tarvittu. Tätä ei työmiesten moni vaimo ottaneet uskoakseen ja niinpä usean juojan ura käynnistyi, eivätkä siksi ehtineet plinkkiin. No, kaikessa on varjopuolensa, mutta toisaalta
juomanlaskija pääsi varmemmin ja nopeemmin eläkkeelle rasittavia ja toistuvia juttuja kuuntelemasta.
Johnny ja Angelina osallistuivat omalta osaltaan vaihtovuoro-periaatteiseen toimintaan ja lupasivat
kolme lammastaan Tampereen Tallipihan jouluviikoille, jossa ne ilahduttavat nykyisin lukuisia
lapsiperheitä ja etenkin pienimpiä elämänsä parasta auraa eläviä tulevia veronmaksajia.
Ilo on eittämättä sangen suurta ja Jenny, Jude ja Janie tulivat tänäkin vuonna vierailemaan viideksi viikoksi ja ne alkavat jo jossain määrin enempi tottuakin vuosi vuodelta manselaiseen määkimiseen ja mikäpäs sen hienompaa, aye.
the end - for now, maybe
Aerosmith - Janie’s Got A Gun - youtu.be/RqQn2ADZE1A
Aerosmith - Jaded - youtu.be/qbexOeoH5hg
The Rolling Stones - Angie - youtu.be/K5_EBAzIPJM
^ Hyvää tekstiä mielestäni, ja sanoisinko että aika tuotteliastakin, mutta eipä se taas kynäilyn laatuun vaikuta. Miltähän sivulta tätä ketjua suurinpiirtein Johnnyt alkavat, tai tarina Johnnysta ? Voisi nimittäin ajankanssa lukasta koko hoidon
Onkohan täällä Plinkissä koskaan ollut ketjua, joka alkaisi jollakin pohjustuksella, tai yleensäkin vaan jollakin tarinalla, jota joku toinen taas jatkaisi täysin haluamallaan tavalla ? Siitähän saattaisi tulla varsin makoisa, kun useampikin kirjoittelija mulkkaisi juonta aivan oman mielensä mukaan. Ajatuksen tasolla tämmöinen hiipi mieleeni.
^ On sellanen ollut lopettamossa, mutten sitä itse käyttänyt. Meillä on myös Sana-ketju, jonka pöllin Saunasta kolme vuotta sitten. Naispuoleisen skribaajataitajan kanssa etupäässä sitä täyttelemme, saa osallistua. Juoppo ois hyvä olla, niin arvostetaan…
“Mun” telaketju on “Kadonnut balanssi”, jossa ehkä pari-3 tarinaa… enkä kauheesti kerro asioista ja elämästäni paljon mitään…
Pyrin tekemään siitä ylihinnoitellun, maksullisen oheispalvelusovelluksen.
Ja kirjoittamista ei voi noin ja niinvaan lopettaa. Tai siitä tulee aivan kauheita oloja.
^ Miehän saattaisin juurikin täyttää juopon kriteerit, toisaalta miellän kyllä itseni tuurijuopoksi, noh juoppo kun juoppo, sama lopputulos, alko-ongelman kanssa tässä suorittaa karhunpainiansa päivittäin näin niinkun juovana alkoholistina 
Kirjoittamista ei tosiaankaan voi lopettaa, alkaa muuten oirehtimaan pahoin
Täytyy mulkasta sana-ketju, jos vaikka juopon näkövinkkeleistä tykätään.
Ei kai tätä lukita ikuna kikuna…
Kun kummiski puhutaan ohvia ja siitä tulee sitte on kun se kerta on tässä aiheena.
Tai sitte ku see o on topic nii se onki offia ja sitte se o taas on. Ja off ja on ja off ja on ja off.
Elä sie etelämmies huijjo ota ohvia.
Mistä tulikin mieleen, että kuunneltuani ohjelmasarjasta Maailmanpolitiikan arkipäivää jakson “Tarvitaanko Suomeenkin totuuskomissio?” (17.2.2017 tullut, kuunneltavissa Areenassa), korjaan aiemman väitteeni saamelaisten kuljetuksista Suomesta Saksaan tuhoamisleireille (käytän sanaa “leirit”, kun on puhe Natsi-Saksasta ja tarkoitan tuhoamisleirejä, vaikka oli muitakin). Saamelaisia vietiin näytille eläintarhoihin.
Että semmosta.
Tässä olis tämä “virallinen” Off-topic…
Tulee vähän mälsä olo, kun jokin ketju, jossa on ihan selkeästi päihdelinkkiin kuuluva aihe, muuttuu mm. tyhmän älypuhelimen ansiosta -kenties- muuksi. Sillä ainaskin olis helppo laittaa nopsasti lyhkäsiä viestejä, entiijä kun en omista. Tai eihän muutu, kun laittaa jotkin nimimerkit itseltään näkymättömiin asetuksista, vaikkei kyse Vihamiehistä/-naisista olisikaan.
Offia ei ole tänä kesänä juuri tarvinnut, kun ei ole sääskiä juuri lain. Jotain iloa tästä pitkästä kuivasta kaudesta…
Vaan minen pääse mustikkamettää, jollei ala sajella, ja pian.
Musthikatki kuivhaavat methän.
[size=150]Miesten aikuisfutiksen MM-mittelöt Venäjällä 2018[/size]
[i]Torstai 14.6.
Klo 18.00 Venäjä–Saudi-Arabia A-lohko, Moskova
Perjantai 15.6.
Klo 15.00 Egypti–Uruguay A-lohko, Jekaterinburg
Klo 18.00 Marokko–Iran B-lohko, Pietari
Klo 21.00 Portugali–Espanja B-lohko, Sotshi
Lauantai 16.6.
Klo 13.00 Ranska–Australia C-lohko, Kazan
Klo 16.00 Argentiina–Islanti D-lohko, Moskova
Klo 19.00 Peru–Tanska C-lohko, Saransk
Klo 22.00 Kroatia–Nigeria D-lohko, Kaliningrad
Sunnuntai 17.6.
Klo 15.00 Costa Rica–Serbia E-lohko, Samara
Klo 18.00 Saksa–Meksiko F-lohko, Moskova
Klo 21.00 Brasilia–Sveitsi E-lohko, Rostov
Maanantai 18.6.
Klo 15.00 Ruotsi–Etelä-Korea F-lohko, Nizhni Novgorod
Klo 18.00 Belgia–Panama G-lohko, Sotshi
Klo 21.00 Tunisia–Englanti G-lohko, Volgograd
Tiistai 19.6.
Klo 15.00 Kolumbia–Japani H-lohko, Saransk
Klo 18.00 Puola–Senegal H-lohko, Moskova
Klo 21.00 Venäjä–Egypti A-lohko, Pietari
Keskiviikko 20.6.
Klo 15.00 Portugali–Marokko B-lohko, Moskova
Klo 18.00 Uruguay–Saudi-Arabia A-lohko, Rostov
Klo 21.00 Iran–Espanja B-lohko, Kazan
Torstai 21.6.
Klo 15.00 Tanska–Australia C-lohko, Samara
Klo 18.00 Ranska–Peru C-lohko, Jekaterinburg
Klo 21.00 Argentiina–Kroatia D-lohko, Nizhni Novgorod
Perjantai 22.6.
Klo 15.00 Brasilia–Costa Rica E-lohko, Pietari
Klo 18.00 Nigeria–Islanti D-lohko, Volgograd
Klo 21.00 Serbia–Sveitsi E-lohko, Kaliningrad
Lauantai 23.6.
Klo 15.00 Belgia–Tunisia G-lohko, Moskova
Klo 18.00 Etelä-Korea–Meksiko F-lohko, Rostov
Klo 21.00 Saksa–Ruotsi F-lohko, Sotshi
Sunnuntai 24.6.
Klo 15.00 Englanti–Panama G-lohko, Nizhni Novgorod
Klo 18.00 Japani–Senegal H-lohko, Jekaterinburg
Klo 21.00 Puola–Kolumbia H-lohko, Kazan
Maanantai 25.6.
Klo 17.00 Uruguay–Venäjä A-lohko, Samara
Klo 17.00 Saudi-Arabia–Egypti A-lohko, Volgograd
Klo 21.00 Espanja–Marokko B-lohko, Kaliningrad
Klo 21.00 Iran–Portugali B-lohko, Saransk
Tiistai 26.6.
Klo 17.00 Australia–Peru C-lohko, Sotshi
Klo 17.00 Tanska–Ranska C-lohko, Moskova
Klo 21.00 Nigeria–Argentina D-lohko, Pietari
Klo 21.00 Islanti–Kroatia D-lohko, Rostov
Keskiviikko 27.6.
Klo 17.00 Etelä-Korea–Saksa F-lohko, Kazan
Klo 17.00 Meksiko–Ruotsi F-lohko, Jekaterinburg
Klo 21.00 Serbia–Brasilia E-lohko, Moskova
Klo 21.00 Sveitsi–Costa Rica E-lohko, Nizhni Novgorod
Torstai 28.6.
Klo 17.00 Japani–Puola H-lohko, Volgograd
Klo 17.00 Senegal–Kolumbia H-lohko, Samara
Klo 21.00 Panama–Tunisia G-lohko, Saransk
Klo 21.00 Englanti–Belgia G-lohko, Kaliningrad
Lauantai 30.6.
Klo 17.00 C1–D2 Neljännesvälierä, Kazan
Klo 21.00 A1–B2 Neljännesvälierä, Sotshi
Sunnuntai 1.7.
Klo 17.00 B1–A2 Neljännesvälierä, Moskova
Klo 21.00 D1–C2 Neljännesvälierä, Nizhni Novgorod
Maanantai 2.7.
Klo 17.00 E1–F2 Neljännesvälierä, Samara
Klo 21.00 G1–H2 Neljännesvälierä, Rostov
Keskiviikko 3.7.
Klo 17.00 F1–E2 Neljännesvälierä, Pietari
Klo 21.00 H1–G2 Neljännesvälierä, Moskova
Perjantai 6.7.
Klo 17.00 A1/B2–C1/D2 Puolivälierä, Nizhni Novgorod
Klo 21.00 E1/F2–G1/H2 Puolivälierä, Kazan
Lauantai 7.7.
Klo 17.00 F1/E2–H1/G2 Puolivälierä, Samara
Klo 21.00 B1/A2–D1/C2 Puolivälierä, Sotshi
Tiistai 10.7.
Klo 21.00 A1/B2/C1/D2–E1/F2/G1/H2 Välierä, Pietari
Keskiviikko 11.7.
Klo 21.00 B1/A2/D1/C2–F1/E2/H1/G2 Välierä, Moskova
Lauantai 14.7.
Klo 17.00 Pronssiottelu Pietari
Sunnuntai 15.7.
Klo 18.00 Loppuottelu Moskova[/i]
Lopettamossa oli ja on vieläkin jokin seuranhakuilmoitus tai sen tyyppinen ketju, jossa joku langan aloittanut keijo on ehkä jopa tuohtunut, etteivät kaikki rusinat tai edes yksi ruttuinen niistä miljoonista putoa hänen syliinsä ja
ampuu myös raittiuden alas tarpeettomana tai jopa naisensaantia heikentävänä asiana.
Tästä innostuin ihan simona skriivaamaan muutamia havaintoja ja teinpä siinä samassa vilpittömän ohjeistuksen aiheesta, oolrait.
=>
Noniin, paskanjauhamisen vois jo lopettaa ja kiertelyn ja fakin kaartelun.
Ei sitä mitenkään tarvitse korostaa, että perimmäinen tilanne tässä on naisenpelko.
Naiset haistavat sellaisen kaukaa, epävarman ja kokemattoman poitsun.
Mut eihän mitään salonkiseikkailijaa voi esittää, jos sellaista statusta ei vaan ole !
Ja kokemusta ei tule, kun ei sitä pysty hankkimaan. Kokemuksen hankkiminen ei siis edes ole vaihtoehto.
Olla oma itsensä, kaikkine särmineen. Voin sanoa, että olin itse, jos en pelokas, niin arka naisten suhteen raistuttuani.
Sitten kävi tavallaan säkä ja munkki ja tuli aikuinen, paljon kokeneempi, mutta minua vähän nuorempi
aikuinen nainen ja aukaisi minut, if u know what I mean. Ja laukaisi myös.
Livetilanne on ainoa tapa päästä arkailustaan tai peloistaan, sillä mitä kauemmin on ilman mitään kontakteja ja kanssakäymisen muotoja, oli ne sitten fyysisiä tai henkistä eloa, sen enempi sitä muuttuu sosiaalisessa mitassa hiireksi,
eikä uskalla ottaa mitään riskiä, kun munaantuu tai mitä lie kauhean kamalaa voikin tapahtua !
Pelko tappaa luovuuden, pelko kutistaa elämänpiirin, pelko ajaa ihmisen ahtaalle päänsisäiseen loukkuun ja
tappaa puutarhan tontutkin.
Ihmiset ei ole samalla viivalla tai samanlaisia, sillä ihmisten luonteet ja sosiaaliset valmiudet on erilaisia. Toiset on rennompia luonnostaan, toiset joutuu enempi panostamaan. Kukaan ei tuu himasta hakemaan. Ehkä jokaisella on jokin sosiaalinen piilokyky.
Mä olen joillekin liikaa ja toiset on sittenkin diggailu meikästä, mutta en mä ole kukaan muu tai täydellinen, vaan särmäinen raakile.
Kapakkakakan satunnaisannin varassa ei tarvii runkkarin olla. Ja nainen voi aina mennä mulukkumetälle ja hällä on siihen biologinen valmius syntymästään ja se vain menee niin, eikä sitä voi kiukuttelemalla muuttaa kukaan takakammarin poitsukaan.
Itse olin karmea jännnittäjä, jota juuri viuna piti kahleessaan. Nyt en ole ja voin mennä minne vaan ja puhua kenen kaa vaan.
Ja menenkin ja puhunkin. Sellanen väittämä, että pitäisi mennä takaisin juomaan on alkoholismia tappavana tautina
pilkkaavan asiasta mitään tietämättömän tyypin horoilua. Miksi täällä edes ei-juopot ramppaa häröilemässä ??
Huvittavaa tämä sinänsä aikuisten ihmisten naisenhakumetodi ja ajattelumalli. Siinä ikäänkuin siirrytään omasta elämästä johonkin toiseen, utopistiseen todellisuuteen ja tuntemattomaan olomuotoon, jossa on voimassa jonkin kummallisen taistelun tai peräti sodankäynnin teemat ja kauheen monimutkainen ja itselleen anteeksiantamaton ajattelumalli, jossa todennäköisyys
on yksi miljuunasta, että mikään muuttuisi.
Elämä jatkaa sillä aikaa menoaan ja naisenpelkotauti vain vahvistuu. Naisia on siellä, missä on miehiäkin, jokapäiväisessä elämässä.
Harrastusten parissa. Netissä roikkumalla ei mitään tapahdu. Tinderi on pelkkä pillulinko ja sadat muut vastaavat sovellukset.
Naisissakin on niitä, jotka pelkäävät miehiä, kun ovat jostain syystä jääneet ulkopuolelle sosiaalisesta ringistä.
Jotkut on tehneet lapsen ja vetäytyneet markkinoilta ekan pitkähkön suhteen mentyä karille ja “se ikäänkuin siitä, sitten”.
Liikenteessä on harmaitavarpuja, joita ei kukaan noteeraa ja jotka usein jäävät keskusteluissa syrjään ja muuttuvat tapetiksi.
Siksi miehissäkin pitää olla sen vastakohta ja luontaisen pidättyvyyden vastavoima: takakammarissa itkevä ikinössö.
On varmaa, että naispelkokerroin tulee kasvamaan, mitä vähemmän on tekemisissä ylipäätään kenenkään kanssa ja
puhuu kuutamossa puukukalle akkunalla. Unessa voi sitten toteuttaa itseään olemalla esteettisen filmaattinen panomies.
Naisseuraa Päihdelinkistä ?? Tietenkin ! Olemme täällä kaikki sen takia.
Ja aivan varmasti kaikki tulee menemään ihan uudella tavalla, vaikka keinot on iän ajan samat.
=> Kansallisesti merkittävin suhdanneuutinen tänään: Samuli Pauloissa ! Se on ihkua ja Edelmannikaan ei ole kaiketi ottanu huikkaa sitten kostean ysärin.
Joten kyllä varmaan tavisbetakin voi löytää joskus jonkun jostain.
Niin ja [i]mitä väliä sillä on, vaikkei koskaan löytäiskään
yhtää ketään ja mistään, hä[/i]
[size=150]NONIIN,[/size]
Nyt on tätä lankaa jo venytetty tarpeettoman pitkään ilman voimassaolevaa ja käytössätestattua live-ihmisten raakaa konkretiaa !
Teoriaa on ollutkin jo aivan liikaa. Ketjun aloittanut ja muutkin alan aloittelijat voivat keskittää huomionsa tähän oheismatskuun.
Tässä teille keijoille käytännön ohjeet, joilla pilluton86 saa myös oman tasoistansa seuraa tai jopa päivänkestävää päivikkiä.
Olen itse ajanut ineen nää pykälät ja ne toimivat aivan satavarmasti käytännössä ja Suomen pienimuotoisen skutsilaishenkisessä
ja sisäänpäinhönkivässä landemittakaavassa ja joka ainoassa taka- ja peräkylässä ja messissä pitää vaan olla uskallusta !
1. Opettele näyttämään eri tilanteissa huolettomalta.
2. Tunge mikzäkkerit eli tennissukat housujen etumukseen.
3. Kopioi kovimpien alfaurosten käyttämät vaatekokonaisuudet.
4. Kerro (valheeellisista) ruotsalaisista ja amerikkalaisista sukujuuristasi.
5. Esitä varakasta ja puhu murtaen finskiä, ole puhuvinasi aina puhelimeen.
6. Lainaa edustushuoneisto varakkaaksi tiedetyltä asuinalueelta pariksi päiväksi.
7. Nojaile kadulla satunnaisen loistoauton konepeltiin, merkkeinä jaguarit, bentleyt ja ferrarit.
8. Palkkaa muutama edustava ja seksikäs mallinainen morjestamaan sua vaihtuvissa tilanteissa.
9. Ole tyly ja epäkohtelias ja huuda ravintolassa ja puhelimessa, ala väkivaltaiseksi ja tappele kadulla.
10. Esitä välinpitämätöntä ja omahyväistä kusipäätä, syytä muita kaikesta, käyttäydy kuin ei-herrasmies.
11. Älä vaan ole oma itsesi ja tee aina päinvastoin kuin arkiminäsi, esitä korostettua vastakohtaa isestäsi.
12. Kaiken kääntyessä loppuun, häivy liukkaasti paikalta ja siivoa jälkesi, katoa lopullisesti ja levitä kuvat nettiin.
Okei, nyt on kokeiltu tuota edelläollutta nerokasta poikamiehen listausta ja
havaittu, ettei se toimi mitenkään päin, ei selvänä tai tuhannen sekaisena.
Onkin aika mennä eteenpäin tässä paljon ankaraa mietintätyötä teettävässä projektissa
etsiä jotain säällisen suttuista sääliseuraa sosiaalisesti seulalle urpokeijolle.
Naisille vain kolme asiaa on merkityksellistä miehessä:
- raha
- ulkonäkö ja
- arvostus toisten naisten piirissä eli kateus omaamiestä kohtaan.
Naiset AINA kyselyttävät kunkin koiraan lähipiirissään ja tekevät usein päätöksensä aukaista reitensä, jos heidän omat tyttöystävänsä ovat sitä mieltä, että nyt kannattaa “alkaa romanttiseksi” ja tämä tarkoittaa suomennettuna välitöntä eläimellistä seksiä missävaan.
Jos varallisuus on suurta ja näyttää brädpitiltä läheltäkin katsottuna, ei tarvitse näitä
peruskeijon naisen naarausohjeita, mutta nythän on kyseessä naistapelkäävät tapaukset.
Okei, rahaa ei liiemmin ole ja jätkä näyttää joltain taviskeijolta. Ei ole mitään sisäistä maailmaa tai ees hauskaa perussettiä tarjolla.
Olen nyt erittäin suora ja voin todeta, että paljon ei ole tehtävissä, kun supliikki ei taivu ja kynä ja tissi ei pysy kädessä.
Siispä nyt mennään eteenpäin ja onkin vuoro merkittäviä tuloksia saaneelle operaatiolle nimeltään:
FEIKKISORMUS !
Halpis hopeinen sormus vasempaan nimettömään ja baanalle, mille vaan tielle ja kadulle näyttäytymään.
Voin taata, että naiset kiinnostuvat välittömästi. Suosio on taattua ja ennenäkemätöntä ja naiset haluavat
heti selvittää, millanen hirmuböönä ja oman reviirin kilpailijatar-eukko on tuon nössökeijon kahlinnut.
Naista kiinnostaa varakkuuden ja rahojen ja omaisuuden ja rikkauksien jälkeen toisena ulkonäkö ja kolmantena keräilyerissäkin se, että mies on kelvannut jollekin oman lajinsa edustajalle. JOTAINhan siinä tyypissä täytyy olla ! Ehkä metrinen mela ?
Tai on vikkelä kielimies tai osaa jotain aivan hekumallisen ihkua ja taivaallisen naidallista sängyssä.
Siispä tätä konstia sitten seuraavaksi. Rahat takaisin, ellei niitä betanaisiakin ala parveilemaan siihen malliin, että alkaa olemaan valinnanvaikeutta ja kengännauhat aukeilee ja katkeilee ja joutuu hankkimaan tarralenkkarit ja juoksemaan ostarilla beibejä karkuun.
Mut eihän se silti auvoisen tyydyttyneeksi ketään keijoakaan tee, sillä:
[size=150]KAUNEUS ja ONNELLISUUS ON SISÄISTÄ !
[/size]
eiksje´
Åkei, nyt on pari päivää ja iltaa kuljettu huolettoman näköisenä ja rengastettuna pitkin kylän raitteja, eikä vieläkään ole kukaan
huolinut omakseen tai tullut vaatimaan keijoa jättämään nykyisen feikkisormussutturansa ja huomiohakuinen toiminta ei ole kohdistunut koe-eläinkeijoon ollenkaan, vaan kaikki beibet vie mukanaan edelleen samat tyypit kuin ennenkin.
Ei auttanut, vaikka laittoi tinderin muovisen suklaamunasormuksen myös oikean käden nimettömään, siltä varalta etteivät kaikki naiset osaa erottaa vasenta oikeasta, etenkin kun kyse on vastaantulevasta kulmasta eli peilinäkymästä.
Ainoa, joka tuli koeaikana kyselemään joutavia, oli hampaansa kadulle hukannut pulskea ja kalju
mummotautinen tädinraato, eikä näky ollut ennen ruokatuntia mitenkään houkutteleva.
On kuitenkin jo totuttu vastoinkäymisiin, joten seuraavaan vaiheeseen siirtyminen oli odotettua, eikä siinä olla suinkaan myöntämässä tappiota, vaan kyse on projektin vääjäämättömästä edistymisestä, kun liikahdetaan ennaltasovittua vaihetta kerrallaan kohti kirkkainta kruunua ja paikkaa suviauringossa !
1. Vaihda keijo-etunimesi mihin vaan toiseen miehennimeen, esim. John
2. Vaihda ontuva takanimesi mihin vaan toiseen miehennimeen, esim. Smith
3. Muuta hevonvjittuun nykyisestä osoitteestasi, on se sitten mikä vaan ja tee se heti
Näitä keinoja voi käyttää tehdä uudestaan ja nimiä voi kierrättää ja muokata loputtomasti !
John Smith on sellanen esimerkkinimi hyvin harvinaisesta ja mysteeriä luovasta nimestä,
jonka kuullessaan naiset yleensä sairaalloisesti kiinnostuvat ja menekki on silloin aina suurta.
Näiden vaiheiden jälkeen, täysin uudella nimellä ja sotulla ja kampauksella uudessa asuinmiljöössä voidaan vielä ajaa sisään kaikki mainitut naisennaarausohjeiston kohdat, kuten ne on tarkkaan ylösmerkitty ja ilman fuskaamista suorittaa loputkin “naisenajokortin” edellyttämistä vaatimuksista ja sitten vasta heittää pyyhe lopullisesti kehään ja kenties lusikka myös nurkkaan.
Sitä ennen vielä yksi radikaalimpi terminaalivaiheen projektin huippu, jota ei tosin voi kovin monta kertaa tehdä, mutta se onkin melkosen poikkeuksellinen tapa ja innovatiivinen naisensaalistusmenestystä virkistävä hoitomuoto:
1. Pummaa fyrkkaa sukulaisiltasi, riko kaikki säästöpossusi ja laita iso vaihde silmään pullonkeräyksessä ja mainostenjakopisneksessä
2. Varaa aika ihmiskirurgilta naamanpoistoa varten, ala henkisesti hyvästelemään mennyttä luuserinelämääsi
3. Elele keijona ja täysin noupadina loppuikäsi ja herkeä jo haaveilemasta pillusta ja ole vapaa kuin metsäntuuli !!
Naisensaannin ABC:
Näytä ihmiseltä-> Laita Tinderiin edustavia kuvia itsestäsi-> Odota naisten yhteydenottoja
Hyvin helppoa nykypäivänä. Ainakin suurinpiirtein omassa ikäluokassani on tarjontaa aivan käsittämättömän paljon