Ensin Skoda-cup ja melkein heti perään EM-futis, nyt kyllä kelpaa penkkiurheilijan kaljoitella. 
Oliko se Gary Lineker joka tiesi kertoa, että jalkapallo on peli jossa 22 ukkoa juoksentelee 90 minuuttia viheriöllä ja lopulta Saksa voittaa, ja niin taitaa näissäkin kemuissa käydä. 
Juuri alkoi harjoitusottelu Italia-Suomi, josta tässä availen striimiä. Vierastasuri Belgiassa oli loistava tulos ja kolmen topparin linjalla Hasse voi tehdä tulosta myös seuraavissa karsinnoissa. 
Suomi-Ruotsi skabailu on käyty tältä vuodelta. Vissiin ekan kerran näiden maiden historiassa kohtaamiset nähtiin Suomen oloissa Stadin ulkopuoleisella, kapealla maakunta-alueella. Aamulenkillä koirani kaa näinkin näitä reippaita ja nuoria urheilijoita ottamassa lämpöä Pyynikillä. Saman kolmikon ohittaessa mut neljännen kerran innostuin huutamaan niille 10 vuoden pakkåruåttilla: “Heja Sverige ! Ska ni vinna i dag ?” Nämä nuorison edustajat, kaksi reipasta ja omenaposkista, varsin suloista tyttöä ja urhean kalskea sivaripoitsu vastailivat asiallisesti ja ottivat vielä vastaan lontooksi heittämäni arvelut lätkän world cupista, jopa ihan kiinnostuneen näköisenä. Puhuessa he katsoivat silmiin, eivätkä keskeyttäneet minua. He myös kastautuivat Ratinan Suvannossa muitta mutkitta ison maailman tyyliin ja eivät irvistelleet tai valittaneet kylmästä syyskuisesta vedestä, jossa kellui neuloja ja muuta roinaa, kuten tyhjiä kaljakanistereita ja verisiä siteitä, rotanraatoja ja amputoituja ihmisraajoja. Tästä lyhyestä, mutta positiivisesta kohtaamisesta sain taas runsaasti pontta vanhaan ennakkoluulooni, joka kävi täytenä toteen laserleikattujen silmieni edessä !
Swedut on parempia niin monilla eri tavoin. Ne ei jurputa, ne juttelee ja on fiksuja. Svenssonien urheileva meininki on sateella iloista, eikä ne haise rapulassakaan eiliselle kaljalle. Kun tavisjönssoni tulee aamulla duuniin, se kerääntyy kanssaihmisten kanssa palaveeraamaan ja kyselemään toisten tuntoja ja mielipiteitä ja toimii sosiaalisesti, huomioiden koko yhteisön kaikkien jäsenten näkökannan pieneenkin asiaan ja kysyy mielipidettä ja kaksituntisen aamujaagauksen jälkeen äänestetään ja todellinen sosiaali-demokratia näyttää tietä yhteisölliseen hyvinvointiin, sillä jokainen pääsee vaikuttamaan !Perusfinski ajaa vihaisena pihaan, tuijottaa hississä kattoon, ei puhu koko viikkona mitään, sen mahahaava vuotaa sisäänpäin, lapset päihteilee koulussa ja avioelämä on yhtä helvettiä…
Ruottalaiset näyttää kauniilta, ne ajattelee myönteisesti ja puhuvat selkeää ruotsin kieltä ja englantikin on fiinimpää sverige-aksentteineen, joka jättää rallienglantimme syvään häpeään… Ruotsalaiset ovat jopa suuttuessaan sööttejä ja skulaavat muissakin asioissa aina meitä paremmin. Finski löyhkää aamulla, se ei käy lenkillä kisapäivänä, tuskin pyyhkii persettään ja käsiään veskissä asioidessaan ja murjottaa myrtsinä hotellin aamupalalla, kun murot loppuu ja kyrväilee happaman tylynä aamu-uutisia, jotka ovat niin synkkiä… ovathan ne suomalaisten ittensä pystyyn bygaamia, masentavan juoppokansan editoimaa ahdistusviihdettä !! Suomalainen lisäksi rähisee aina baarissa ja on vaarallinen liikenteessä.
Vjittu mitä menoo täällä finskeissä on, mä en selvästikään ole syntyperältäni härmästä. No, ei ne swedut kaikkee sentään osaa. Nillei oo menestystä formuloissa ja bastun keksimme me. Samoin Joulupukki tulee Suomesta ja Nokian… renkaat. Englantilaistyylinen, mutta silti täällä Pohjantähden alla synnytetty, vaikeiden olosuhteiden muovaama huumori on ironiassaan hyvin kotimaista luonteeltaan. Ja viinapää kans. moni asia, hyvinvointiyhteiskunta lintukåtåineen ja sossuturvavaltioaate, lihapullat ja huonekalut…
No, nekin tais tulla länsinaapurista, mut kyl me PÄRJÄTÄÄN. Meillä on Haukion Jenni, fiksu ja kaunis nainen, Kuningas Saulin esittelykelpoinen ja vetävä vastike siniverisille. Meidän äidinkielikin on melkein omaa ja vaikutteita on myös Venäjältä (huom. stadin slangi !).
Emme tohdi alkaa ruottalaisiksi, ryssiksi oomme liian hyviä ja
virolaiset ovat meidän alapuolella, kartalla.
Olokaamme siis.
| Windows [－][口][×] |
|￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣￣ |
| 10-Windows has detected that you did 9/11 |
ison yleisön tietoisuuteen ponnahtanut Walesin lahjus amerikkalaiselle viihdemaailmalle, Anthony Hopkins. Hän heräsi joidenkin pippaloiden jälkeen Nevadan autiomaasta iso viskipullo puoliksi juotuna sylissä ja muistikuvat varsin rikkonaisena. Rutattu cädilläkki savusi alla ja muutama Las Vegasin äänekäs katuhuora kainalossa, pysäköintisakkoja kymppitonnin edestä lasissa ja pari mädäntynyvää ruumista takakontissa. Huulipunaakin saattoi olla kauluksessa.Tämä traaginen ja yllättävä kokonaistilanne sai hänet pohtimaan päihdelinkkiin liittymistä ja että ehkä elää voisi toisellakin tavalla. Tonyn tekstejä en ole täällä nähnyt, mutta äijä selvisi sittenkin rapajuopon painajaisistaan seesteisempään elämään ja heittäytyi kerralla raittiiksi vuosikymmeniä sitten, säilyttäen uljaan karismansa ja tehden parhaat leffansa vasta tokeentumisensa jälkeen.
Itse oon herännyt jälkitiloissa milloin mistäkin: Stokiksen kaduilta, israelilaisen kapakan looshista oksentelevaisena Tel Avivissa (sama pleisi kaksi yötä peräkkäin, vasta sitten pyydettiin poistumaan…), joltain jude-biitsiltä kultaranneke pöllittynä, Sofian juna-asemalta ryöstettynä ja rahattomana, vikat massit kokkeliin laittaneena Madridissa ja niin ikään pennittömänä Nairobissa, jne, jee beibe ! Suomessa sananmukaisesti ojasta, toisen kaltaiseni rehdin ammattijuopon järkyttävän likaisesta sontaluukusta toistuvasti (n. kolme tuhatta kertaa) ylös kömpineenä rapularyypyille 3/4-kuolleena, oman kodin harhauttavasta lämmöstä paskasta ja verestä monen kirjavana nousseena, uuden nousun alkuun hakattuna ja rahattomana, u name it honey. khuul beib, yes sir, mitä ihkua onnea !
Ei ole liioiteltua sanoa, että mielessä on noina “vanhoina hyvinä aikoina” käynyt joko eristyminen maailman sivilisaatiokohteista tai oman pienen mökin bygaaminen jonnekin umpimettään, aarniometsän kätköihin, Pohjois-Vietnamin viidakon kätköihin tai etelä-amerikkalaisen vuoristokylän kupeeseen. Venäjän tundratkaan ei ole olleet poissa laskuista.
Vanha valtavirrasta irrottautuneiden intiaanien heimosananlasku:
“itseään ei voi paeta tai voihan sitä yrittää, muttei se tuota tulosta”.
Nyt on löytynyt, viiveellä tosin, listaus maailman eristäytyneimmistä mestoista, jonne voi mennä plinkkaamaan, ettei tarvii todistaa fyysisesti enää täällä kotojunttilassa kanssaolioiden toistuvaa typeryyttä ja katella niiden rumia naamoja ja mikä parasta, ei joudu kuuntelemaan niiden joutavia ala-astetasoisia juttuja vuodesta toiseen.
Most isolated places on earth -
Hämmästykseni ja ihastukseni oli näkyvää, kun kattelin sitä pientä vuoren päälle nostettua pikkukylää, kunnes tajusin, että eihän siellä voi mitään mallinaisia olla mua viihdyttämässä. Ja noi pleisit todellakin on aika kaukana, kaikesta. Netin langaton olemus on epävarmaa, mutta laskuja ei myöskään tule. Aikani funtsittuani määä aattelin, että oisko sittenkin Tampereen Nekala ja Viinikka halvempi ratkaisu, jos haluaa sivuun sivistyksestä ja vähän syrjään asumaan hökkelikylään… siellä melkein nettikin näkyy… ja kuuluu välillä yli juopottelevien kyläläisten tappelun, aiheena muovipussi ja tyhjien pullojen vientioikeus…
no, kuka mitäkin ja kelle vaan voi käydä miten vaan. ja itsensä voi löytää mistä vaan, myös selvinpäin ja sehän se onkin viehättävä ajatuksena, joka tapahtuu myös totena. tänään@kin.
AYE.
“Täytä tyhjä. Tyhjennä täysinäinen.
Ja raavi sieltä mistä kutittaa”. -Alice Longworth
Vanhat ruumiinnesteet vaatii kyytiä ja roppa tarvitsee nautintoa pitkän jännittämisjakson ja tunnevammaisen henkisen kurimuksen jälkeen. Haluttavan, kauniin vartalon koskettelu, ahkera kielisuutelointi ja ihmislajin läheisyyden korkein intiimimuoto eli läheltä lujaa, kuin ammusjuna perille asti tuleminen sopivat parhaiten lopettajan seksielämän elvyttämiseen, alusta aloittamiseen tai vanhan, hyväksi koetun harrasteen jatkamiseen entiseen malliin. Usein ja laadukasta on hyvä sääntö, eikä joskus ja huonoa. Suomalaisesta pitkästä avioliitosta tuttu saunan jälkeen puhtaan irman päälle ei enää nykyihmistä innosta, monen mutruhuulesta päätellen sauna on ollut kauan aikaa rikki tai ei siellä ainakaan ole ihmislihaa enää grillattu herran aikaan ja valmisteltu makkariin viikottaista vaakatasorumbaa varten. Aviollinen seksi muistuttaakin vapaasti Woody Allenin sketsistä, jossa hän oli 200 vuotta avaruudessa ja päätyi jollekin kaukaiselle planeetalle, jossa paikalliset kimulit kyselivät kauanko wuuditus oli ollut ilman seksiä naisen kanssa ja Woody vastasi: “15 v avioliitto mukaan laskettuna 215 vuotta”.
Kyl kaikkien pitää saada ja panna, sillä seksuaalisuuden tukahduttaminen maksaa ihmishenkiä ja aiheuttaa ahdistuneisuutta ja saamattomuus tekee ihmisistä sukupuoleen katsomatta kärttyisiä ihmiskikkeleitä, eikä puutoksellisuus ole mitenkään kaunista katseltavaa tai tavoiteltava tila, se on hyvin kaukana ihanteesta. Naista kyl on ja miestäkin harrastamaan, elämä on liian lyhyt pelkkään taantuneeseen tatinhakkuuseen tai sormetukseen somessa. Kehotan kaikki saamattomia vapauttamaan mielensä, jolloin oma perse tunnetusti tekee varsin pian sille seuraa. Ensin se fakin äässi pitää vain irrottaa rautakangella nettituolista ja epätodellisen maailman syövereistä ja sen tyhjistä lupauksista.
Free your mind and your dick and ass will follow.
Miten siis mahdollistaa seksin saanti jokaiselle ? Poliittiset voimavarat on jälleen valjastettva tähän jaloon, sodat romauttavaan hankkeeseen ja siinä kohtaa seksiä halukkaille-puolue astuu jälleen jäntevänä ja tanassa esiin, kaikkien haikailevien, huulta purevien ja sylissä käsiä vääntelevien naisten silmien alle valmiina toimintaan, joka ei jätä toivomisen varaa toisen ja kolmannen rundin jälkeen. Edellisellä kampanjakiertueella kannatuslukemat olivat aika veltot ja isoa stondista ei saatu aikaiseksi, sillä häveliäisyys ja suomalainen, äidin perintönä tyttärille suunnattu ylisiveä ujous toimi tunnetulppana liian monen osallistujan kohdalla.
Onko siis keksittävä jotain uutta, käytettävä kannustinloukkuja ja panettavia, ulokkeisia palkitsemiskeinoja. Ehkä aikuisten kohdalla on vain luotettava siihen, että jengi tajuaa oman parhaansa, sillä puolueen sanoma on tiedossa vanhastaan ilman erityistä mainoskikkailua ja jotenkin aihe on aina ollut esillä, nähtävissä kaduilla, puistoissa, baareissa ja duunipaikoilla.
Puolue voi rohkaista, mutta pieni ihminen tekee tarvittavan aloitteen ja
muutoksen aika on todella tullut ja nyt se tuleminen on kaikille saatavilla !
Pane jo tänään, hässi ja pumppaa, rakastele ja tantraa - saaja kiittää antajaa ja kumpikin saa.
Toinen asia, joka loistaa päihdeongelman hoidossa poissaolollaan on hyvä, uusi musa ja tilalla on mieleni mustaava yleisesti ja hiljaisesti hyväksytty globaalinen paska musakattaus,
=> Shit music ONLY !
Maailmasta uupuu vallan The Kuuntelukelpoisen musiikin ketju,
jossa musiikki on musiikkia - laatunautinto ja elämys !
Elävien ihmisten säveltämää ja soittamaa musiikiksi tunnustettua, puhtaasti aitoa taidetta.
Eläviltä ihmisiltä eläville ihmisille suunnattu ja käyttöaikana elävän ihmisen koko elossaoloaika.
“…mutta musahan on subjektiivinen valinta ja makuasia ja mitä se meinaa vertaistuessa…” — EI OLE !! ja se meinaa aivan vitun paljon AIVAN KAIKESSA.
Musiikki on meikälle ainoa todellinen ystävä, jonka avulla pysyn erossa päihdykkeistä,
eikä sellaiseksi sydänkamuksi voi kelpuuttaa suomiräppipelleshittiä tai muuta oksettavaa paskaa - epämusikantit ja sivarikarkuridorkat pysyy kiireisenä pitäessään housujaan ylhäällä, kun laadusta ja aidosta tavarasta diggailevat panee kiihkeitä naisia, heitä pumpatessaan kuunnellen hyvää musaa. Samalla tietenkin enenevissä määrin voimakkaasti raitistuen.
Nämä kaksi elimentärkeää aiheosiota liittyvät siis toisiinsa ja kolmantena linkki päihteisiin:
Epäkelpo melusaaste johtaa päihteiden pariin ja sen lopputuloksen sitten tietääkin…
Ghetosta herätään kolmen viikon harharetken jälkeen ja koko ajan on käytetty epämusaa.
Kuinka monen onnettoman ihmisen perimmäinen syy ongelmiin on paskan musan kuuntelu ? Sanoisin, että satojen miljoonien, ehkä 3.5 miljardin. Radio globaalisesti, mutta silti paikallisesti on tähän syypää ja niiden laiskat valinnat, itseään toistavat pakkosoitot, joissa kertsitkin ovat samaa woo-woo-ulinaa, vuodesta toiseen. Itsensä irti repiminen tuosta sairaudesta on yleensä myöhäistä, kun havahtuu ongelmiensa keskellä onnettomana. Menee autot ja kartanot ja lähtee läheiset viereltä ja työt loppuvat, kun persoonaan on päässyt aivoviruksen lailla hääräämään huonon musiikin kiimapesäke, joka tappaa hitaasti, mutta tunteitta. Päihdeongelma on vain luontainen jatkumo tähän surkeuden tilaan ja jonkin aikaa viuna ja hjyymeet ja pkv-lääkitys saattavat auttaakin alamäen nopeuttamisessa kohti helpottavaa kuolemaa, mutta turhan moni jää vain kitumaan ja elämään valveen ja toden rajamaille. Vuosia jatkuneen shittimusan kuuntelun jälkeen toipumiseen tarvitaan niin paljon aikaa, ettei sitä vain ole kellään tai halua yrittääkään - suurin osa kulkeekin zombiena läpi loppuelämänsä ja ne on helppo tunnistaa, usein puolekanta, riippumatta mikä se on, on yksi tunnusmerkki ja loput on pitkässä parisuhdanteessa ja työssä ja veloissa piehtarointi, tähän meneekin kokonainen kurja ihmiselämä. Eikä eloon palannut yksikään, voi sanoa, kun katsoo harmaiden tyyppien esiinnousemista arkiaamuisin, aivot jäässä ne kulkee massan mukana duunipaikoille kitumaan, kunpa oisivat ajoissa alkaneet kuunnella laatumusaa…
Älä ota korvikkeita/koneellisesti tuotettua matskua, ne pilaavat aivot ja menee ymmärrys.
Tosin eihän tätä lausetta sielunsa tuhonnut voi tajuta… ylimielinen nauraminen on ensioire.
Bylsimisen saundträkkinä ei kertakaikkiaan voi käyttää kelvotonta joutomuza-shittiä. Paskan vaikutuksissa ei seiso ja olo on epäihmismäinen, alkaa toivomaan kuolemaa tai huonojen tv-sarjojen kesäuusintoja. Lisäksi himo kehnoon safkaan lisääntyy ja halu eristäytyä sekä herää vastustamaton pakkoneuroosi lukea heikkotasoista proosaa ja surkeita tarinoita eli jossittelevaa sontaa, kun on oikeaakin elämää. Tuo kiirastulimainen tila vie lopulta aivovaurioon ja päättyy itseaiheutettuun kuolemaan, katolta hyppäämiseen, tosin kyllähän päihdeuran lopettaminen niinkin onnistuu, kieltämättä. Tervehtyypä siinä epäkurantin musan väärinkäytöstä, myös ympäristö puhdistuu melusaasteesta, joten jotain hyvää sittenkin ehkä taudinkuvassa on. Kun asiaa kauemman aikaa puolueelliselta kantilta pintapuolisesti pohtii, siinä on jopa järkeä ja tarkoitus, joka palvelee oikeutta ja tapahtuu, mitä lopulta pitääkin.
Lopettamisen kyytipoikana tarvitaan rokkia ja melodista poppia, hevikin on parempaa kuin koneellistettu epämuzika, jota pakkopaitojen soittotoistolistat suoltavat radiossa, perkele.
Vaikuttavina lajikkeina rock, pop ja sekamuotoinen, mutta musiikiksi tunnistettavat kipaleet.
Ei aiheuta pahoinvointia tai aggressioregression puhkeamista, kuuluu päivän parhaisiin hetkiin ja nautitaan sellaisenaan, eikä jätetä nauttimatta. Elämän suurin rakkaus ja intohimo ja naisten lisäksi ainoa merkittävä syy pysyä telluksella, missään nimessä ei ainakaan vähempi merkitykseltään ja jotain syytä olemassaololleen on järjissä olemisen vuoksi sittenkin oltava.
The real mc seventy - kuuntelupanokelpoinen klassikkomusiikki, jo keväästä 1970 -
tulotasoon suhteutettuna maksimaalinen tulos kuolemaan asti ilman veroja verkkopankki-asiointipalvelumaksukorotuksen hinnalla tai kassalla pullopalautuskuittia vilauttamalla
1970 - outside the stores, available always - find it today - your nearest bostad or platform
Kohdenumero 13384941
Kerros 5 / 6
Asuinpinta-ala 16,5 m²
Kokonaispinta-ala 16,5 m²
Kuvaus 1h+avok
Huoneita 1
Kunto Hyvä
Keittiö Avokeittiö
Keittiön varusteet Sähköliesi, Jääkaappi
Kylpyhuoneen varusteet Suihku, Pesukonevalmius, Laattalattia, Laattaseinä
Pintamateriaalit Laminaatti
Näkymät Avarat puistomaiset näkymät.
Tehdyt remontit Ikkunasaneeraus-93-94, putkiremontti-98-99, pesutupa-06, julkisivukunnostus-08, hissien peruskorjaus-15
Keittiön remontit 2016
Muut remontit Laminaatit lattiaan 2016
Asumistyyppi Omistus
Palvelut Ruokakauppa lähellä, Alko lähellä, Paljon pikkuliikkeitä, Hyviä ravintoloita lähellä, Terveyskeskus lähellä, Puisto lähellä.
Tällä kertaa vapaassa otannassamme on pienehkö, lopettelijalle suunnattu yksiö Kalliossa.
Palveluissa on alleviivaavasti, että kaljakauppa on likellä ja Alko kans, että kestää tommosessa vjitun komerossa asua ! Myös hyviä juottoloita ompi likellä, jotta ei tarvii selvitä joutuakseen toteemaan, että asuu vjittu tuulikaapin kokoisessa kopissa… Alueelle muuttaessa on järkevää tutustua oman heimonsa jäsenistöön ja luoda taloudellisesti kestäviä suhteita tulevien sadekelien varalta. Puisto on onneksi lähellä, heti ulos hoipertaessa. Siellä voi tutustua Kallion kannatusyhdistyksen pultsareihin. Lisänä on mainittava, että terveyskeskus on niin ikään likellä, jotta voi mennä hakemaan pamipohjaista mansikkakiisseliä, kun on koko kesän kitannut turvokejuomia ja jotenkin pysynyt hengissä ja melkein järjissäänkin. ja tikkejä sieltä saa, kun pulsujengi päättää vihkiä sut osaksi yhteisöä… Pikkuliikkeiden runsaan valikoiman erikseen mainitseminen viitetiedoissa ei merkityksellään avaudu. Ehkä työnhakupaikkoja ? Shoplifting ? Ei sentään sitä jälkimmäistä. Yritystoiminta ja yrittäjyys on suomalaisen hyvinvoinnin tärkein osa-alue ja niitä kohtaan on jokaisen veroja ja herraisoherroja pelkäävän tunnettava kiitollisuutta.
Iso jenkkimallinen jääkaappipakastin uupuu tästä kohteesta. No, se kyl veisi kolmanneksen koko lukaalista. Parilevyinen hella on ja jonkinlainen hotellikaappi. Suihku löytyy, jotta voi pestä jokailtaiset oksennukset pois rinnuksilta. Näkymissä lodjun ainoosta ikkunasta on aina se sama jengi, joka ainut kerta, kun vilkaisee ulos tuosta mörskästä. Remontit on pakon edessä tehty, sillä edelliset asukit ovat laittaneet isoissa ahdistuksissaan paikan tuhannen päreiksi. Hissin peruskorjaus viime vuonna oli välttämätön, sillä masalta irtosi käsi olkapäästä asti sen urpon kurottaessa hissin haitarioven välistä juuri ostamaansa mäyräkoiraa. Samalla maalattiin porraskäytävän seinät punaiseksi. Keittiöremppa tuli ajankohtaiseksi, kun asukkaalla oli halua tehdä harmaata keikkaa ja korvata aiheuttamansa tuhot pommiliivin räjähdettyä ennenaikaisesti. Yleisen edun mukaista olisi, että märkäpuolen sankarit sijoitettaisiin alakerroksiin. Sinkoutumiset ikkunoista sujuisivat pehmeämmin ja paremmat näköalat olisi varattu selväpäisille.
Lopuksi: Harmiksemme laitamme merkille, ettei halpisparkettia ole raaskittu asentaa tähän yksiöön. Toisaalta käyttötarkoituksen huomioiden ja kaukoviisaasti tarkastellen, laminaatilta lähtee helposti pelkällä talouspaperilla pyyhkien roiskeripulit, halpa viini ja veri.
Kanssa-asujista ilmeisesti valtaosa käy yötöissä, niin paljon talossa on liikennettä päiväsaikaan.Tämä onneton parakki ei oo silleen kauheen houkutteleva valinta. Ennemminkin psyyketestitila ja pitkittynyt holismin ja sekakäytön kenttäolosuhdehuone.
Kallio muutoin on mitä mainiointa aluetta, sen vuosisatojen pitkä perinne taiteilijoiden asuinpaikkana on kiistaton ja kulttuurihistoriallisesti sillä on pysyvä asema Suomen viihdetaiteilijoiden saralla ja meno on usein katutasolla varsin sinivalkoista ja iloistakin. Merkittävän kiitoksen saavat myös nätit puistot ja välittömät ihmiset, jotka eroavat käytökseltään heti muusta kaupungin massasta ja sen tunnusomaisesta, pääkaupunkikeskeisestä luonnehäiriöstä ja stadityypillisestä koppavuudesta. Asunnon kiistatta ainoaksi eduksi katsomme, että kyseinen, ahtaan paikan hikinen kanakoppi sattuu sijaitsemaan legendaarisessa kaupunginosassa. Vaikka toisaalta, eihän mikään pleisi sinällään ole toista ylevämpi, nykyiset ajan hengessä elävät, todellisuustietoiset asukkaat sen glamuorisen imagon yksistään tekevät ja yhdessä touhuamisen vilpitön ilmapiiri, sekä aktiivinen ja ystävällisviritteinen naapureiden keskinäinen konsensus, joka kestää pientä tilapäistä häiriköintiä, örinää, tappeluita, pahoinpitelyjä ja pari pikaistunutta tappoakin, jos paha on voitolla ja vaatii hivutusta. Kerrostalomaailmaan mahtuu vastavoimana myös suurieleistä ja isoäänistä, seksuaalisesti vapauttavaa kanssailakointia arkiöisin, jos syy on tarpeeksi isonumeroinen ja poismuutto seinänaapurilla täysin mahdotonta.
Tampereella vastaavia kohteita ovat Pyynikki, Pispala. Meillä ahdistavat pikkumestat on isompia ja halvempia ja ilman merinäköalaa takuuvarmasti jok´ ikinen. Töitä ei ole kellekään. Itse asuin ysärin alkupuolella lyhyen jakson n. 20-neliöisessä kivitalon yksiössä, eka kerros ja Tampere-taloa vastapäätä. Makuuhuoneessa sängyllä maatessa jalat olivat keittiössä. Olohuone alkoi hellan luota puoli askelta sivuun astumalla ja suihkusta piti peruuttaa perse eellä takaisin, laihankin tyypin. Kammottava kummelikieli raikasi rappukäytävässä, mutta äänieristys oli silti loistava ja juoruavia naapureita ei näkynyt, sillä he olivat kokoustamassa Sorsapuistossa. Hyvällä käytöksellä sai arvostusta ja hyväksynnän, jos itsetunto sitä jollain vaati. No, nuorempana sitä asuu jos missäkin, kun muut elämystasot ovat kunnossa.
Naapurisopu säilyy Suomen tylyissä olosuhteissa kunkin pysymällä tiivisti omassa betonissaan !
jooo. ensi kerralla tarkastelemme eteläpuiston itsetehtyjä, omaperäisiä venelaitureita.
==> “Tunnetusti sepelkyyhkyn pesät ovat valmiinakin niin hataria, että usein munat voi nähdä ja munamäärän laskea maasta pesän alta katselemalla. Pesälle ei pidäkään kiivetä. Sepelkyyhkyt, ainakin kaupunkilaissepelkyyhkyjä aremmat maaseutusepelkyyhkyt, hylkäävät helposti pesänsä. Vähintään yhtä suuri vaara on, että puuta vähänkin täristettäessä munat valahtavat pesäntekeleen läpi maahan.” lähde: viitteetön.
Aye, böndekyyhkyt kestävät heikosti urbaanista metropolielämää Suomessa ja etenkin tsadin kehäteiden sisäpuolella ja maalaistaajamissakin ne voivat saada äkillisiä nykykyyhkylle tyypillisiä hermostollisia häiriöitä vallitsevista luonnonvastaisista ärsykkeistä. Kyyhkyt potevat henkistä kipua ympäristön pahimman petolajin eli ihmisen metelöivästä ja aggressiivisesta elämänviettotavasta juopotella katukuvassa kesäisin. Tutkijat ovat havainneet vuosien seurannalla, että terassit ovat tuon lajin merkittävimpiä julkisia älämölön lähteitä. Tämän toistuvan häiriökäytöksen alkuperäisenä syynä voi olla lajin ahdistunut historia menneen talven epäonnistuneita lisääntymisharjoitteita kohtaan ja myös urbaanisen ihmisen luontokaipuun aiheuttamista sisäisistä konflikteista. Tutkijat pyrkivät tänä kautena soluttautumaan persuina tunnetun alalajin kimppaan aamukaljalle, jotta soturina tiedetyn varsin kirjavan arki- ja arkkityypin psykologinen kartoitus voi alkaa. Usein käy valitettavasti niin, että tutkija itse imaistuu tämän tutkittavan kohteen mukana sen soidinmeno-orkesteriin ja juottojengiin.
Havainnot kadonneista ja alkoholisoituneista huippututkijoista lisääntyvät keväisin ja syksyllä jokunen palaa katkon kautta luonnnotieteelliselle laitokselle silmä mustana ja rahattomana. Viimeaikaisten jatkoselvitysten mukaan persulajia tutkivat ja pahaan tautiin sairastuvat työharjoittelijat levittävät uutta mutaationomaista juopottelugeeniä, joka tarttuu kolpakon oston paluurahoja kouraan tunkiessa. Näitä tautikarmeuksia tavattaessa kaupunkien tiheillä esiintymisalueilla kehoitetaan taviksia välittömästi vaihtamaan kadunpuolta ja siirtymään avoimeen tilaan kuten torille ja soittamaan hätäkeskukseen. Paikalle saapuu pelastuslaitoksen erikoisryhmä, joka antaa lisäohjeita ja ottaa tilanteen haltuunsa. Jos kuitenkin naamaltaan punakka tutkija-alkkis pääsee keskusteluetäisyydelle, voi sille tilanteen rauhoittamiseksi ja ajanpelaamiseksi valehdella ja luvata tarjota huikkaa lähipubissa. Pulsaattorikonkarille ja rokonarpiselle ja kuolaavalle pöhöturvokekokelaalle voi sujauttaa myös jokusen joutavan hätäsetelin kaljavaahdon ostamista varten vaikka kadunkulman siwasta. Näiden sinnikkäiden juoppoloisten ja korvikearskojen kanssa liittoutumista ei suositella yhtään pitemmälle tai pian voi viaton kadunnormi itsekin päätyä juopporemmin laulukuoroon särpimään pullonpohjia. Tutkijalajille tyypillistä on houkutella uhrinsa kaveripiirikin samaisiin toimiin, joista ei helpolla eroon pääse alkuun päästyään.
Jottei ajaudu riippuvuuksien kanssa toistuviin ottelutilanteisiin, ammatillista uraa valitessa on mietittävä tarkoin, jos hiemankin on suvussa viitteitä nautintoaineiden mieltymyksistä ja käytännössä joka suvussa tätä lajiketta ilmenee. Näin kertovat sukututkijapiirit, ne selvemmät ja kolme viikkoa viimeisestä rapulasta toipuneet. Siksi kannattaa pyrkiä jo ala-astevaiheessa siloittelemaan tietään kohti pestiä päihdelinkin moderoijana. Tämä uuden ajan Robin Hood on IT-kuplan veroinen ammattikunta. Moderaatona pääsee rivijuoppoja ja tavistostoa paljon ylempää seuraamaan väärinraitistumisen pätemistä vuodesta toiseen, alan parhaiden ikiriitelijöiden uhkeapovisena ja muutenkin kurvikkaana jumalhahmona.
Böndekyyhkysistä ja muusta sulkiaan näyttävästi pöllyttävästä siiveistöstä saa tietoa harrastepohjalta eri lähteiden kautta. Liian innokasta aiheeseen vihkiytymistä on vältettävä
ja pyrittävä ottamaan riittävää (!) varoetäisyyttä päihteistömyönteiseen elämänkatsomusoppimateriaalin lähdehankintamenoharrasteisiin illanistujaisseremonioissa.
Harkintakyky omaa päihteilyä kohtaan toivottavasti tiukentuu päihderemmiin suinpäin lyöttäytyneen tutkivan tapaustyypin luoman vaarallisen esimerkin myötä ja siinä tutussa maltillisuudessa pitäytyen suurimmat riskit päätyä kaatispulsuksi silminnähden vähenevät ja näin tapahtuu
oikea, aito, raitis ja filmaattinen ja kaikin puolin onnellinen ja ihanan täydellinen ja
ehdottoman täsmällisesti elettävä puhtoisen kaunis ja eleettömän virheetön superelämä !!!
Eräs asiaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on delfiinikouluttajan töiden merkittävä vähentyminen mansesterin talousalueella. Viittaan Särkänniemen paisuneeseen delfinaariokeissiin. Tuo ala on yksi kuolevista ja vertautuu plinkin moderaatoihin, joiden duunin tulevaisuudessa hoitaa koneet. Siten saadaan tasapuolisuutta banneihin ja ystävällistä asennetta kirjoittajia kohtaan… Joo, kasarilta asti määä niitä fisuja sopeutin manselaiseen jäyheyteen ja hämäläiseen hitauteen, tosin ihan aluksi ne oppi multa pohjoista viileyttä ja itäistä avoimuutta. Emmä kokenut kiintymistä niihin pullopäihin, oisin voinut kaapia ne nälissäin vaikka leivän päälle. Nää särkiksen suipot pahvipäät meni sitten toteuttamaan salaoperaation, vaikka nimenomaan niitä dorkia valistin olevan menossa vuosi 2016, jolloin jengi seuraa ihan oikeesti juttuja somessa. “ei ne mitään huomaa” ja “kuka tästä mitään tietäisi, siirretään ne yöaikaan”. Meikä saattoi ehkä asiasta vaivihkaa mainita kauppahallin ruuhkassa luottoreportterille.
Mulle ois tarjottu duunia Ateenassa, mutten tunne olevani henkisesti samalla käsikopelolla niiden raunion junttien kanssa, mitä mä siellä tekisin. Kieli on kirjaimiltaan kopioitua huttua idästä ja tyypit mulkkaa ikävästi finskejä. Lesbo-saarella on vain pakolaisia, eikä toisiaan nuolevia jumalaisen kauniita merenneitoja, jotka pyytää härmän äijää liittymään mukaan karkeloihin. Saaristokin on samanlaista kuin Turuus ja mitä mä ny turkkuses duunaisin, oon manselainen. Jotain tasoa ja rajaa sentään työnhakuunkin ja kyl maar´ mun vesiduunit on nyt tehty. Ehkä maailmassa joitain aloja on kokematta, mut en määä ainakaan miksikään koirankouluttajaksi ala, niin monta kautta elukoiden paskan hajus piisas. Panomiestaidoissa voisin kilpailuttaa itteni kikolomarkkinoilla, mutta jaksaako niitä kälysiä, elähtäneitä ämmänraatoi koluta ja katella ? Pitäis olla selvinpäin ja joutuis niiden akkamaisia valituksia ja kaupanjonosta tuttuja jaaritteluja kuuntelemaan. Hinnoittelisin seurani 300 - 700 eemeliä per sessio, enkä jäisi koskaan yöksi, sillä olen koiran yksinhuoltaja ja itä-manchesteria tietenkin välttelisin. Panomiesura on vasta neljäntenä aktiivointilistalla, siinä hommas voi kyl eltaantua oma seksielämä… Onneksi tien päällä tekemäni sirkustutkinto ei vanhene käytännössä koskaan, vaan sen arvo vain lisääntyy ja harva duuni on niin muuttumaton perusteiltaan ja alan hengen olen aikaa sitten sisäistänyt. Päihteettömyyskään ei ole ongelma, sillä moni aito ja ansioitunut, kuoliaaksinaurattava tosipelle on nähnyt esiripun enteet ja ehtinyt ennen omia ennenaikaisia kalkkiviivojaan hellittämään pullon kahvasta.
Joten…
…
Finlandian monenkirjava jengi pakkaa parhaillaan kamojaan esiintymiskentällä ja johtajapariskunta odottaa suullista vastaustani. Tällanen siteetön, tunteeton ja perheitä perustamaton haahuilija on kysyttyä matskua alalle, jossa touhut on yhtä sirkusta. Viimeksi ollessani pitkällä turneella opin kaikenlaista näppärää ja näin jos minkälaista friikkiä ja siinä luonteiden sarjassa ei plinkkiläiset pääse edes lähelle ! Juoma-aikoina jokunen hörhö oli ihmetyksen vallassa melkein tivolitasoa, ehkä pari alati esiintyvää ja laskuissakin riehakasta juopponarkkia saattoi yltää kansalliseen pellesettiin. Rapulassa steppaava ja laulava pultsari ois ollut todellinen nähtävyys. Keksivertonaisista ei pärjää alan neidoille kukaan, sillä trapetsibeibet on hätkähdyttävän notkeita moniosaajia. Useimmat ovat myös päteviä yöperhoja ja kielitaidoltaan huippuja romantiikan taitajia ja king-size-vuoteen ihkuja kaunistuksia, joiden kanssa aamuun uiminen on miehelle pyhä velvollisuus, jota ei saa hukata.
Useimman ammattipellen taustalla ei aina olekaan lapsuudesta tihkuvaa kroonista tragediaa tai jokailtaisia kyyneliä grogilasissa, eksistentiaalista mielenhäiriötä ja todellisuuspakoista ja selitykset valmiina olevaa rinnakkaistuotteiden aktiivikäyttöä. Heitä on myös ammattikunnassa pelkästään siksi, että ovat niin hauskoja tapauksia, että heidän on aivan pakko päästä isommalle joukolle ilveilemään ja vähän tienaamaankin. Pidän itseäni lähtökohtaisesti naurettavana tyyppinä, joka sai tuntumaa yleisöön baarikautenani, pitäessäni yhden miehen seremoniallista shouta ja joskus onnistuinkin jengin naurattamisessa. No, liksat ei oo kummosia, vaan saavat pikemminkin itkemään, mutta rahallisen korvauksen ulkopuolista yhteisöllisyyttä on sitäkin enemmän sirkuspiireissä, joissa ei ole tapana loikata kilpailijan pöytään. Suomalaisesta jääkendosta ja it-alalta tuttu leiristä selän takana toiseen siirtyminen näyttää pysyvän, vielä ainakin, poissa noista kuvioista. Myöskään massinkerääminen ei oo tirehtöörin suojattien luonteelle tyypillistä aktiviteettia.
Perheen tapaisia kiinteitä liittoja tai virallisia kahdenkauppoja duunataan aika pienessä piirissä, joskus harvoin yhteisö kokoontuu juhlistamaan joidenkin jäseniensä aviollisen liiton
monikymmenvuotispäivää. Kuolema erottaa noissakin piireissä nykyään harvemmin.
Julia oli nuori, 2vitonen sirkusalan koulutuksen saanut miisu, johon aika nopeesti ihastuin, kun istuttiin järven rannalla niitänäitä höpisemässä. Tuo upea neito osoittautui hyvin fiksuksi ja oli kuvankaunis pitkine tummine kiharoineen, jotka kiertyivät huippu-urheiljan vartalonsa ympäri hänen venytellessään suihkussa, jossa viihtyi aina yllättävän kauan ja tempaisi meikänkin pesemään lihaksikasta selkäänsä, jolloin sain kehotuksen hieroa myös hänen reeneistä kipeytyneitä pohkeitaan ja sisäreisien kivettyneitä pintoja ja hiveltää voimallisesti söpöjen pakaroidensa verenkiertoa.
Kerran hänen hieman mielenterveydeltään ja alkoholin käytöltään horjunut veljensä tuli riehumaan iltasuihkun aikaan parakkiimme ja mulla oli täysi työ taltuttaa tuo mattotelineen kokoinen arojen painisankari, joka tunnettiin ÄitiVenäjällä “tundran karhuna”. Sittemmin olin välikätenä ja puhuen hankkimassa Igorille vakituista naisseuraa, sillä Lappeenrannasta eräs paluumuuttaja-jumppamaikkanainen hyppäsi kyytiimme, kun olimme eräänä viimeisenä iltana keräämässä kolehtia ja luitamme jatkaaksemme uuteen kaupunkiin. Sinä keväänä tultuamme Hämeenlinnaan Svetlana oli jo osa kulttuurikadotuksen kiihdyttämää sekajoukkiotamme. Igori rauhoittui tulevina kuukausina, vaikka heidän suhteensa olikin myrskyisä johtuen molempien osapuolien heikosta kyvystä ratkaista vuorovaikutusongelma muuten kuin pahnojen uumenissa, vaikka erimielisyyksien sopiminen lakanavalssilla olikin varmasti mieluisaa puuhaa. Ainakin äänekästä. Julian luonne oli toisenlainen, hänellä oli temperamenttia, mutta myös vahvana piirteenä oleva avoimuutensa yhdistettynä permannolla pysyvään arkiälyyn teki elämästä parhaimmillaan liki juhlan veroista arkea, eikä siinä miehellä juuri ollut valittamisen aihetta. Rakastin niin häntä vain.
Kuten muussakin elämässä, oman rakkaan porukan arki- ja juhlatapahtumille löytyi luontainen rytmi ja toisto ja tietyt lainalaisuudet ihmisten välisessä toiminnassa, jota ei niiden vakiintuessa niin vain rikottukaan tai tultu ulkopuolelta sotkemaan. Omana itsenään pystyi tekemään ja sanomaan hyvin paljon, siitä olen kiitollinen ja sain paljon mieluisaa muisteltavaa. Asioita alkoi nähdä tyystin uudesta kuvakulmasta ja siten tuli merkittävää oppia elämästä yleensä ja ihmisten valinnoista ja erilaisesta käytöksestä niiden äärellä.
Sirkuspiireissä ollaan yllättävän häveliäitä ja noudatetaan vanhoillista näkemystä maallisiin asioihin ja ihmisten välisiin suhteisiin paneudutaan vanhalla viisaudella. Isoissa ongelmissa käännytään päätirehtööripariskunnan puoleen. Heillä yhteistä historiaa onkin likemmäs sata vuotta, ehkä ylikin. Kukaan ei oikeastaan tiedä paljonko, eikä uskallettu kysyäkään. Muu sirkusväki oli aika maltillista ja pitkän linjan konkareita, kuten itävaltalainen moukarihemmo, romanialainen noita-akka, kieltämättä hupaisa monipäihdeongelmainen, mutta rautaisan taitava jönglööri Belgiasta, eläintenpitäjät ja -kesyttäjät enimmäkseen Romaniasta ja Bulgariasta, trapetsiväkeä pitkin Eurooppaa ja vesiselvä klowni Puolasta, josta tuli myös teltanpystyttäjä ja poppoon tekninen osaaja, Bazyli ja parikymppinen tyttärensä Liliana. Nuorella flikalla oli ongelmia jonkin verran ja sillä oli tapana karata sirkuksesta, mutta löytyi aina jostain päin Suomea ja palasi konsulikyydillä takaisin ja kaikki sujui aikansa ennallaan. Hänelle isänsä työ ja koko sirkustoiminta edusti auktoriteettia, jota vastaan piti kapinoida ja pyrkiä elämään vanhanaikaisesti ja varmasti asioiden ollessa toisin päin hän olisi ollut se, joka pyrkisi sinnikkäästi osaksi tuota sirkusta karkaamalla vanhoilliseksi koetusta kotipiiristä.
Mielenkiintoisia tyyppejä ja jänniä reissuja ja selviämistä arjen ankarien käänteiden kourissa. Lisänä Suomen vaativat sääolosuhteet ja mielialaa ruoskiva rasittavan pitkä Marraskuu, joka tuntui aina kestävän vähintään sen puoli vuotta. Keväisin oli helpompaa ja tyypit tulivat ulos kuoristaan ja juoksettuneista haudoistaan, eikä montun vakavina lain. Julian vieressä ja sylissä kaikki näytti hyvin romanttiselta ja uudelta meikälle ainakin aluksi ja hän olikin suurin innoittajani pari ekaa vuotta, kunnes kolmas ja sitten neljäs talvi käänsi kaiken melko puuduttavaksi ja koin astuneeni jotenkin muuntuneeseen, sirkusmaiseen yksityiselämään, jossa vaaroja halki kulkiessa astuimme jatkuvasti kahden ihmisen punnertamiin henkisiin liukumiinoihin. Jouduin myöntämään aikanaan, etten ollutkaan reissussa ja Julian tukena aivan täyssydämellä mukana. Riitoja alkoi sadella poudan aikaan ja tunnepuolella mentiin sahalaitaa. Yleisö ei tajunnut mun nerokkaita sketsejäni, joissa seurasin aikaa ja toimin yhteiskuntakriitikkona. Julialle iltahuikka alkoi tulla tavaksi ja hän ei sillä kuurilla mitenkään kaunistunut, ikävä kyllä. Tylyys ja tunteettomuus näyttäytyivät vierainamme. Ja loputon viinipullojen kätkeminen milloin pesukoneeseen, leijonan häkkiin tai ylös trapetsitorniin. Piilodokaaminen ja olojen korjaukset haittasivat paljon hänen yläilmojen huimaavaa taidettaan, joka alkoi olla haparoivaa ja vaarallistakin. Ja hylsyi putoili välillä turvaverkkoon.
Myöhemmin monesta kauhusta selvinnyt innokas ja toisia kannustava, paljolti silti vanhoihin kaavoihin kangistunut porukkamme järkyttyi, kun kiertuekassa oli käännetty ja Bazylin tytär Lilians karkasi viimeisen kerran ja liittyi vihollisleiri Aurinkosirkukseen. Niin Cirque du Soleil tuli ja vei isänsä ainoa arvojalokiven. Se oli lopusta enteellisesti ilmoittava alku ja selkeästi lausuttu kuolonkuulutus, alamäki alkoi aueta meille ja meno tuli olemaan huuruisen kylmää.
No, aikansa kesti pestini ja nyt en tiiä viittinkö mukaan lähteä. Moni entinen suuruus kerää pölyä kantakapakassaan ja hauskuus on väkinäistä, enemmänkin luotansa työntävää… Vanhat konit kiertävät ruohoalueita ja näyttävät väsähtäneiltä ja tällä tarkoitin sirkuksen hevosia. Muu porukka on vaihtunut ja lumovoima on rapissut tai sitten minä olen muuttunut… Tänään Julian kaunis haamu tuli juosten mua vastaan pitkä musta tukka hulmuten, suu hymyssä ja samalla kertaa somat, mutta hyvin vahvat kädet rakastavasti auki, otsalla keltainen kapea huivi ja vaalea mekko veressä. Jotain mantraa hän näytti toistelevan, mutta en saanut täysin heikoista sanoista selvää - kuin varoitusta pettävästä jäästä… Katselin tuolloin kentällä lähempää, mutta silti täysin sivullisena tuttua teltanpystytystä ja kuuntelin harjaantunein korvin ilmoille kantautuvaa itä-eurooppalaista kiroilua ja iloista huutoa. Johtajakaksikon uusi koira kävi mut varmuuden vuoksi kahdesti merkkaamassa. Uusi jengi on hitsautunut yhteen, sen näkee ihmisten eleistä ja aistii ilmapiiristä, jossa vuoreena on kerroksellinen yhteisöllisyys, se on luottamuksen perusta.
Muut kenttäväestä eivät mua tänään nähneet tai kiinnittäneet mitään erityistä huomiota, eikä suurin osa voinut tunnistaakaan, kun entinen ydinjengi on hajonnut, eikä paluuta taida olla, olen sanalla sanoen ulkopuolinen. Edes mainittavaa eläkettä ei kelatietoihin kertynyt, mutta on mulla muistoja onneksi iso kulta-arkullinen. Niitä ei kukaan voi tulla multa ulosmittaamaan tai koneen muistista pois klikkaamaan. Nyt pestini ottaa vastaan nähtävästi joku amatööri, alaa ja sen historiaa ja perinteitä tuntematon vasta-alkaja, suoranainen räkänokka ja ei-naurettava huonoi vitsei suoltava putouspelle - perkele sentään mitä touhua, kun viidyttämistä ei oteta vakavasti. Sirkus- ja tivolialakin taitaa elää säästöaikoja, oiotaan ja kopioidaan halvalla ja mennään sieltä, missä ei aitaa ees ole, vanhat perinteet ryminällä delaavat ja kaikkia asioita mitataan rahapussi kädessä ja taskulaskin toisessa…
Julia on joka tapauksessa iäksi mennyt. Hän ei uskonut varoituksia ja juotuaan tekilaa koko yön kiertueen toiseksi viimeisenä iltana, hän trapetsilta pudottuaan taittoi niskansa. Turvaverkko ei paljoa auttanut, sillä se oli monin paikoin repaleinen kuin trapetsiprinsessan huolista näivettynyt sydänparka. Tyhjien pullojen heittely oli näin tehnyt kuolettavan tehtävänsä. Paljon ei maallista tavaraa myöskään jäänyt, vaan mitäpä sillä roinalla itseäni viihdyttäisin, kun eloisasti tanssiva, heleästi laulava ja pianoa epävireisesti soittava yön kuningatar oli poistunut läheltäni. Suurin osa tuon ajan tavaroista paloi eräänä yönä, kun hullu jonglööri sai deliriumin ja luuli olevansa natsien kanssa metsästysretkellä ja melomassa Vietnamin viidakossa. Jokin takauma sai hänet polttamaan juuri meidän vanhan matka-arkun ja sen sisällön. Niinpä muistoksi Juliasta mulle jäi vain ompelemansa tyynyliina, johon tuo jalosydäminen ja uljas rotuinen nainen meidän nimet ikuisti kaunokirjaimin… hän ei edes pitänyt ompelemisesta, mutta otti sen haasteekseen, ennen kuin menetti traagisessa onnettomuudessa kaksoisvauvat syksyisenä yönä…
Ei oo ollenkaan varmaa, lähdenkö rundille, oishan se toisaalta kiehtovaa. mut sitten taas. jaksaako sitä uutta jengiä ja sen tapoja ja tulla sinne ikäänkuin ulkopuolelta… mä oon sitä vanhaa liittoa, mennyttä vuosikertaa ja sen perinteitä noudattava sirkuslainen, aika pelle…
no, kattoopi ny… saattaahan se olla, mutten tiiä… eteenpäin ois kuljettava, nähtävä valo.
jospa palkkautuisi mansessa sorin sirkukseen. siihen, jossa pidetään putkia kunnossa.
siis ei putkitöitä, vaan ihan juoppoputkan päivystämistä ja asiakkaiden palvelua…
ei voi jäädä areenalle makaamaan ja ihmiset on saatava nauramaankin, taas.
mulla on itsellä saman verran putkaöitä kuin johnny cashilla eli seitsemän kpl.
ehkä se katsotaan eduksi, mutta miten lie sitten todistan raitistuneeni vakavasti.
saakohan plinkistä jonkin diplomin, ehkäpä moderaadolta tai kanssaplinkkaajilta ??
miten kummassa todistan tavalliselle valelääkärille purjehtineeni selkeyden satamaan ??
eihän se ole mahdollistakaan, millä sitä mitataan - ottamalla kuvan lopettamon laskurista ??
nojoo - syksy saa ja minä kans, taidan määä sittenkin - siis olla lähtemättä - vaan oishan se…
Suomen jääkiekkomaajoukkue lähtee puolustamaan 2004 vuoden hopeamitalia ja ehkä kirkastamaan sitä yhden pykälän verran, mutta sijainti kahdeksan sakissakin on toki hyvä tulos. Kannustamalla kotikatsomossa voi unohtaa riippuvuutensa, kunhan penkillä urheilu ei tuo niitä lisää tai ole haitallista normaalin arjen viettämiselle. Tässäpä tiedossa olevat vastustajat ja alkusarjan pelit, joiden jälkeen vastus on vaihtelevainen, mutta toki kaikki vastaan luistelevat porukat pitäis pystyä voittamaan, jos mielii isoa kanukkikannua nostella.
Suomen ohjelma alkusarjassa (Nelonen ja Viasat):
Su 18.9. Suomi–Pohjois-Amerikka (klo 03.00 Suomen aikaa)
Ti 20.9. Suomi–Ruotsi (klo 22.00 Suomen aikaa)
To 22.9 Suomi–Venäjä (klo 22.00 Suomen aikaa)
^Täh… 
^ katoppakö se on pohjoisamerikkalainen lätkän world-cup, joka pelataan ihan millon sattuu, kukaan ei oikeesti tiiä, mut raha tietenkin vaikuttaa. eri aikaan kuitenkin kuin NHL-kausi. viimeksi skabattu 2004, jolloin
Suomi finaalissa antoi Kanadan voittaa. tällä kertaa pyritään pysymään kuuden sakis.
Aah, lempiaiheeni taas, eli asiassa pysymättömyys, jos jätetään paradoksit väliin tämän off-topic-aihepiirin timoilta :mrgreen: …
Seuraavan kerran, kun joku lekuri kysyy (aina se jaksaa kaunaa kantaa niitä lääkäreitä kohtaan, mitäpahaalääkäritovatikinähänelleMUKAtehneet), olenko masentunut, yritän tohtia rohjeta uskaltaa vastata seuraavin sanoin:
En ole masentunut. Olen pettynyt, turhautunut, tyytymätön, hel-ve-tin katkera ja vielä enemmän vihainen, onnetonkin jonkin verran, joskus vierotusoireissa surullinen, joskus ehkä muutenkin kuin sarkastisesti huvittunut, kenties jopa iloinenkin, mutta harvoin. Että tähän ei taida sellaista lääkettä löytyä, jota sinä mulle suostuisit kirjoittamaan. Joo ja yksinäinen ja eristäytynyt ja erakko olen, ja jos joku tulee lähelle, s a a t a n purra. Niiin ja tietysti pelkuri. Mutta, eiii, en missään nimessä ole masentunut, joten jos kirjoitat vielä jonkin masennuslääkereseptin, en varmasti osta enkä ota.
Jep jep .
Mutsi kysyi, että halutaanko halpaa tupakkaa Virosta, niin saatiin tällasia makeita napsutupakoita, joihin törmättiin ekan kerran Itävallassa v. 2015. Ilmeisesti näit’ napsutupakoita “huhupuhedien mukaan” oli hetken Suomessa markkinnoilla ja sitten ne kiellettiin - voi luoja tätä meininkiä.
Nämä on siis laivalta ostettu, eli täysin sallittuja tuoda suomeen ja askin hinta näkyy kartsan avattua yksittäisissä askeissa. Maksavat Virossa varmaan vähemmnkin, mutta jos haluaa tietää mitä saa, niin yhden askin hinta Malboro Blue Ice-röökiä (joka on taval/mentol laitti) on 3,80 euroa. Näissä on sellainen rikottava nappi. Sen voi siis poltaa perus mallu lightina, tai napsauttamalla blue ice makua antavan napin päälle, kertarikkominen riittää. Vaihtelua.
Olin jo lopettamassa röökin polton ja lopetankin, mutta jos päiväristeilyjä jaetaan ilmaiseksi, niin kuka haluaa ostaa 7 euron röökiaskin Suomessa. Tää ei mua kosketa, koska eipä tule Virossa liiikuttua, mutta en ymmärrä miksi nua napsutupakat suomessa kiellettiin. 
Sehän tuntuu vaan lievänä makuna suussa. Ei yhtään niin radikaalina kuin Suomessa vielä myytävät menthol-röökit. Se olisi ollut huomattava miedonnus tohon menthol asiaan. Ovat olleet muissa Eu-maissa jo kuitenkin käytössä ainakin siitä vuodesta 2015 asti.
Askit ovat vielä saatanan makeita, niissä on sininen hologrammi. Päätin tehdä näistä itselleni erityisen kauniit askit liimaan sairauksien päälle jotain kivaa. 
Melkeinpä ikävä napsutupakkaa. Heti kun ne kiellettiin lopetin tupakoinnin. Viime kesänä oli jotain missä oli 3 eri vaihtoehtoa, normaali savu sit taisi olla mustikka ja menthol, tai niiden yhdistelmä. Nehän kiellettiin, koska jonkun älypään mielestä se tekisi tupakoinnista liian nautinnollista. Onhan se toisaalta niinkin, mutta jos haluaa polttaa, niin polttaa. Onneksi on sähkösavuke keksitty, mutta siihenkin on tulossa jotain rajoitteita. Itsehän en niin perus tupakoinnista välitä, mutta on se kieltämättä miellyttävää imutella vaikka kahvin kanssa jotain hyvän makuista savua.
Jos mentholtupakka olisi aikoinaan ollut ainoaa markkinoilla olevaa tupakkaa, niin olisin lopettanut tupakoitsijan urani hyvin lyhyeen. Tuskin olisin edes aloittanut. Hyi nyt vittusaatana 
! Ei mulla sinänsä mitään mentholin makua vastaan ole, mutta tupakkaan se ei IMO sovi ensinkään.
Mä lopetin tupakoinnin pari vuotta sitten, kun siirryin sähkötupakkaan. Tiedä sitten, voiko varsinaisesta lopettamisesta puhua, koska kaiken päiväähän mä höyryttelen ja riippuvuus on erittäin kova, mutta siis tavallinen tupakka on muuttunut lähinnä vitun vastenmieliseksi, enkä sitä poltakaan, kuin äärimmäisissä hätätapauksissa, joita onneksi harvemmin tulee. On mulla nytkin aski varastossa niitä hätätilanteita varten ja joskus kännissä tulee hairahduttua yhteen tai kahteen normiröökiin, mutta ihan hiton pahaa se on, vaikka olisi kuinka päissään .
Napsutupakoita en muista koskaan testanneeni.
Ei kait sähkötupakkaan muita rajoitteita toistaiseksi ole tullut, kuin se, että netistä tilaaminen tulee laittomaksi heinäkuussa ja nikotiininesteet pannaan verolle. On itse asiassa pantu jo. Eivätpä nuo ihan liikaa harrastustoimintaani häiritse 
.
Joku yö mä vielä tukehdun nikotiinipurkkaani.
Kaiken “tämän” jälkeen, se olis kyllä…ironista, eiks vain… .
Mää luin tätä topikkia alusta aika pitkään, ja ei saatana, eijo kylä paljo muuttunut, ku se, että naamas o enämpi ryppyjä 
. Ennen kyllä sai bentsoja nii vitun helpolla että kyllä see o sitte muuttunut.
Yks päivä mä korjasin proviisorin virheen… Mutkumutku se oli paikallaan, kun oli aika graavi virhe siellä kyllä että. Mut mun pitää opetella hillitsemään itteäni.
JUST
Tiesitekste että tätä topikkia on siteerattu joskus vuonna yks ja kaks Iltalehdes… nii tuol jossai aika alkupuolel väitetään… Hah.
Poltin tänä kesänä sellasta napsutupakkia, jossa oli kaks naksutusvaihtoehtoo: menthol ja joku karamellinami. Siis ihan karkin makusta röökiä! Sitä polttaessa kyllä tajusin miksi moiset halutaan kieltää, teki mieli vedellä posket lommollaan viis askia putkeen ja tarjota kaikille naapurin lapsillekin.
Jammut ja Ibanezit
Neljä suloista kaunotarta venaa mua himassa. Tiedän heidän mua oikeasti rakastavan. Kukin muodokkaana, omassa vireessään ja valmiina loputtomiin sessioihin. Olen nämä laatuleidit hankkinut viime syksynä pitkään jatkuneen patologisen himon kiusaamana ja olenkin joka päivä heitä näppäillyt. On jokseenkin yhdentekevää, jos käyn heistä jokaisen läpi päivän ja illan aikana, sillä kukaan muu heistä ei tunne silloin mustasukkaisuutta lainkaan ja saan hiplata kutakin niin kauan kuin vain jaksan. Ne eivät kyseenalaista mun päihteettömään elämään johtaneita teesejä ja metodeja. Niillä ei ole päänsärkyä tai puolukkapäiviä tai ylimääräistä keskustelutarvetta, eikä niiden ulkonäössä ole parantamisen varaa ja sisältä tulee, mitä sinne on tehtaalla pantattu: hehkeitä lähiympäristön kanssa sovussa soljuvia ja korvassasulavia sulosäveliä, voimasointuja tai ainakin kolme tunnetuinta ja ehkä liian usein toistuvaa rokkisointua, osa epäpuhtaasti ja jotkut vähän paremmin sävelkartalla pysyen.
Kitaroissa on sekin hyvä puoli, että niitä saa viritettyä melko yksinkertaisella menetelmällä. Netissä on ohjeistuksia alkuun pääsemisessä ja perussointujen eli leirinuotioäänien (56 kpl) haltuunottamiseksi. Fiksuinta on kuitenkin lyyä sen soittimen yläpäähän sellanen halpa viritin, joka kertoo mollisen tai duurisen päivänvoinnin ja teknisellä siirrolla voi tehdä isoja muutoksia. Ihmisten kohdalla asiat eivät ihan näin mene, suurimmalla osalla rahvaasta. Kehitys on ottanut harppauksia ja joskus vielä voimme valita vanhempammekin, mutta tänään voin eniten vaikuttaa varmasti siihen, minne asetan puolisotilaalliset turvakenkieni kärjet ja se riittää tälle päivälle + selkee oma viritinnuppi. 60 000 ajatuksentynkää päivässä kylläkin ottaa päähän. Notskilta ja asematunnelin hämyistä siirryttäessä ihmisten ilmoille kotelo täynnä nappeja ja viissenttisiä tulee seuraava siirtymä tunnetun musikantin opissa. Ohjekirjasessa on vainen 1600 sointua, jotka normijamppa oppii yhden elämän aikana.
Akustinen teräskielisenä ja nailonmallina, elektroakustinen ja sähkökitara. Oli tullut aika ostaa ne uutena omaksi ja pitää niitä jalustoillaan, sillä mikään muu soitin ei ole yhtä seksikäs ja pystyvissä käsissä kauniilta kuulostava. Vain nainen pääsee lähelle myös psyykkisfyysisessä tunnelmassa ja kääntää päitä liikenteessä ja saa tuijottamaan tarpeettoman pitkään korokkeella poseeratessaan. Ständit muistuttaa korkkareita, muodot ovat kaarevat ja näpeille tulee herkästi kokemattomalle. Flyygeli verkkareissa tauottuna menettelee ja sopivassa kohtaa omanelämän soundtrackia jousiorkesterin pitkät elokuvaviulut ja synkimmillä hetkillä, pettymyksen taas tultua kananlihana paikalle tunnelman kammon maalaa kapakka- tai automaattipiano. Taidokas klassinen kitara on vain niin mahtavan kuuloista musiikkia korvaparille ja sähköinen ihan parasta eargismia ja niitä todella taitavat synnynnäiset virtuoosit todellisia sankareitani.
Silmilleni hypähti ensimmäisen kerran vuosi sitten aggressiivista feminismikiimaa roudatessani soittimia himaan mansen keskustan musaliikkeistä. Kadulla pääsin todistamaan suomalaisten naisten kollektiivisen pinnallisuuden: mielikuva miehestä on asenteellinen ja tunteettoman seksuaalisesti minua ja lajitovereitani esineellistävää. Monenkokoista seksikästä naista ja tyrmäävää pimua pyöri himokkaana mun ympärillä ja jouduin skriivaamaan nimmareita isompiin D-kupin tisseihin ja karjumaan innokkaimpia kullankaivajia kauemmaksi, mutta näitä munahaukkoja ja amatzooneja vain lappasi sarjatulella lisää joka korttelissa. Lopulta he kasautuivat rinnuksille ja imaisivat minut syleihinsä ja ilmassa oli eroteltavissa näkymiä alati vaihtuvista perseistä ja tisseistä. Se oli todella mahtavaa. Ei sillä soittotaidolla sitten olekaan isompaa merkitystä tuolle fanipohjalle.
Asioita vähän syvällisemmin miettiessäni huomaan, että päihteily ois pitänyt lopettaa jo silloin 1800-luvulla ja keskittää tarmonsa ihan muihin asioihin, kuten naisiin ja soittoon ilman laulua ja viiniä. Tuolloin olin nykyistä alttiimpi myönteisille vaikutteille. Aamut ovat onneksi nykyään jo vähemmän kaoottisia ja maailma näyttää selkeältä ja tämä planeetta on jännä, mutta minä olen tylsä ja tämä totaalinen roolien vaihdos on hyvä käytäntö. Soitin sen sijaan on koko ajan kiihottava ja uutta tarjoava. Sen moninaiset helähdykset ja poikkimenevät kielet ja väärinviritetyt säveltaajuudet. Koiran tuhahdukset, särön viiltävä kaiku ja naapurien tasajalkapomppiminen katollani. Ja niiden saundien uudelleen balanssointi ja näppärä stringin fixaus ja uuden seesteisen flown löytäminen, kuten elämässäkin ovat pohjana vireydelle ja vireelle, jota virkeänä tavoittelen ja pyrin ohjenuorana kuvitteellisessa näkökentässäni hahmottamaan ja sitä kohti kulkemaan… ja onnistuuhan se ehkä joka toinen kerta, joskus useamminkin.
Läskibasso harrastevälineenä ois ollut liian vaivalloinen mukana raahattava etenkin mansen porajunassa ja lisäksi se muistuttaa aivan liikaa eksää. Nokkahuilun henkistä elämää en ole koskaan ymmärtänyt ja sen kansakoulussa nauttimaa suursuosiota tai Loiri-poikkisen euroveisutaiteellisuutta ja viuluja en ala ite maksamaan. Emmää oo aivan heti ensimmäisenä bändiä ympärilleni ettimässä tai hakemassa basistia ja soolokepittäjää ja rumpalia tai menossa tänäkään iltana reeneihin. Etenen soolona ja jos niin käy, olen tuleva rokkistara ja palstojen ykkösnimi. Olenhan mä jo raitistunut karpaasi, oman elämäni superman ja mouhomaisterikingi.
Tollasessa isossa rokki-laulu- ja soitinorkesterissa on lukemani kirjallisuuden perusteella maailmankiertuevaiheessa paljon päihdykekäyttöä lisääviä potensseja, jotka voivat uusiutua myös pitkällisen aineista pidättäytymisen jälkeen ja sitten ollaankin otsikoissa kaikenlaisesta sekoilusta ja mallinaiset turneen aikana kertovat perätöntä ja todellisuuteenkin pohjautuvaa dataa ja metaa ja legendaa illanvietoista ja näitä stooreja joutuessa lukemaan vielä sisimpänsä kovettamisessa keskeneräinen herkkä taiteilijasielu voi saada vääränlaista viestiä jatkaa päänpehmentimien käyttöä ja sehän johtaa usein hoitorumbaan ja peruttuihin stadionkeikkoihin, joiden juridistista korvaumenettelyä jauhetaan eri oikeusasteissa ehkä vuosikaupalla ja bändijäsenien egot samalla kolisevat keskenään, joten henkinen romahdustila on seuraavaksi tuloksena, eikä sillon voida hyvin ja tämän vuoksi ennakoivasti juuri asematunneli on mulle se realistinen stage ja mukaan punavuorattu skittakotelo hintaan 89.90 € ja lidlistä saa 5- ja 10-senttisistä koostuvalla keikkapalkkiolla pakastettuja paistoksia kolmen soinnun sinnikkäällä toistolla ehkä jo iltajunan saapumisen aikaan ja nassen apteekista voin laittaa jonkun hakemaan mulle uuden pakkauksen metrilaastareita hajonneille sormenpäille.
Kitara tykkää, kun sitä soitetaan. Se tykkää myös vaikkei sitä hallitsisi kuin Slash tai Henkka.
Kitara kutsuu ulkomuodollaan käsiä luokseen ja ottamaan lanteilta ja pitämään lujaa kiinni.
Kitara palkitsee ajan myötä tarjoilemalla sointuja, joista ei vielä poikasena tiennyt mitään.
Kitara on alfasoitin, johon voi kadulta tempaistunut betamieskin tarrata rasvaiset näppinsä. Kitara on palkinto ja myönteisten ajatusten koteloitunut ilmaisin. Sillä ilmaistaan ja tuodaan julki miespolon hiljaisin sisin, sen rikkinäisyys ja ehjeentymässä oleva keskeneräinen unelma.
Kitara on melodian alku ja jatkumo, rakkauden fyysistymä, kaihouden hämmennin ja sarvi.
Kitaraa on kohdeltava hyvin, kuten ainoaa tytärtänsä tai ehkä jonkun tyttären äiskää tai ensimmäistä vaimoa ja sen kanssa on nukuttava lähekkäin lusikassa ja se on otettava älypuhelimen sijaan kakkaamoon ja sillä saa kaikki elävät böönat takuulla kiinnostumaan. Kitara ja kultainennoutaja on liikaa joillekin naaraille ja he pyörtyvät jo intron aikana, mutta heräävät ennen loppusointuja heittämään pikkarinsa soittajan hiestyneelle naamalle.
Kitara ei tule kello kaulassa tai venaa mua kellokorttikoje kädessä himassa iltaisin.
Kitara tulee, mutta kitara jää. Kitara katsoo tekemisiä ilman katkeruuden viittaa ja ironiaa.
Kitara ei muistuta mua viime vuotisista mokista tai kehnoista ja puutteellisista perusteluista.
Kitaraa ei voi korvata rahalla, eikä sitä voi syrjäyttää kuin toinen kitara.
Kitara nauraa kanssani. Kitara itkee kanssani. Kitara antaa paljon anteeksi.
Kitara ei karkaa kesken riitasointujen. Kitara on peto stondaamaan ständissä.
Kitara ei urputa, vaikket joka päivä sitä polttaisikaan kuin Henkka aikoinaan.
Kitara ei mongu hienoon ravintolaan. Kitaralle kelpaa possulehmä ja valmismuusi.
Kitara ei häikäisty ulkoisesta habituksesta. Kitaralle käy kummin vain tai kokonaan ilman.
Kitara ei vaikutu säihkyvästä luksuksesta. Kitara voi taittaa matkan myös resiinalla.
Kitaralle käypi oikein hyvin paikka nurkassa tai ikkunan luona, retkottaa voi myös sohvalla.
Kitaran luokse voi tulla kertomaan tuntojaan, eikä sille varata erikseen netistä kyselytuntia.
Kitara hyväksyy soittajan resuisen lookin. Kitaraa ei tarvitse hurmata aina toistamiseen.
Kitara antaa hiplata heti aamusta. Kitara antaa kosketella oikeestaan milloin vaan.
Kitaralle käy, vaikka kielet vaihtaakin vasta ensi kuussa ja ei tarvii mennä F-musiikkiinkaan.
Kitara tykkää rajuista otteista, mutta ymmärtää myös hitaatkin kädet ja lintusoinnut.
Kitara joustaa. Kitara ei väittele. Kitara ei katso ylen. Kitara sallii mielialavaihtelut.
Kitara ei valvo reviiriä mustasukkaisesti ja myöntyy kielenvaihtoon kesken biisin.
Kitara ei ylitulkitse raakaa rainan sävelkulkua, jota teeman tunnelma noudattaa.
Kitara jättää arvostelun tuomareille tai ylijumalille tai tiedepiirien kingeille/kuningattarille.
Kitara katsoo hädän hetkellä tilannetta humaanistiedekunnan arvojen hengessä.
Kitara tajuaa lainopillisten seikkojen olevan sitovia, mikäli ratifiointi on tehty bona fidenä.
Kitara antaa uuden mahdollisuuden vaikka kuntavaaleissa ja sen astiset teot voidaan nollata.
Kitara ymmärtää hippien hingun heinän pariin ja uskovaisten luulotautisen vakaumuksen.
Kitara hyväksyy netissä luuhaamisen, telkkarin katselun ja myöhäiset koiralenkit.
Kitara ei paheksu pitkäännukkumista tai läpi yön valvomista ja toistuvaa myöhästelyä.
Kitara rohkaisee yksitoikkoisuuteen ja sallii räväkät vaihtelut ja jämäjätkäjahkailun.
Kitaralle on aivan sama, vaikka wc-pytyssä ei olisi istuisuojaa ollenkaan tai rullassa paperia.
Kitara on luotu miehen toiseksi parhaaksi kaveriksi. Kitara taitaa rakastaa minua.
*Kitaran paras kaveri on toinen kitara, sillä optimaalinen määrä soittimia on tasan +1.0.
*Kitaran tilalla voi olla myös omakoira ja oman vuosikerran korvaava kasaribeibe, max. 32 v.
IHANA Ketevan Melua
Epäjumalia palvovan rauhoittava ilmestys valveen aikaan. Hän on käsitteenä viljelty utopian ns. täydellinen nainen, joka ylittää möhömahojen torkku-unien odotukset ja salaiset toiveet. Hänen kaltainen nainen tekee raittiusvuosista täydellisempiä ja terapeuteista työttömiä ja mielihyvätutkijoista alanvaihtajia ja myös uusavuttomien mentaalivalmentajat voivat mennä oikeisiin töihin. Hän on onnellisuuden tuova beibe, joka on matemaattisen kaavan ulkopuolella ja tulee vastaan vain kerran vuosituhannessa. One shot in a lifetime, man. Oleellista on myös se, mitä hänessä ei ole: poissa loistavat teennäisyys ja tyhmyys, haliwuudin keinotekoinen bullshitti, itsetietoinen typeryys ja laskelmoiva kylmyys.
Hänen kanssaan tai jos hän sattuukin olemaan yllättäen varattuna tahollaan, niin hänen kaltaisensa naisen kanssa voi kohottautua korkeimpaan voimaan, jossa orgastinen helpottuneisuus elämän sujuvuudessa on jokapäiväistä ja tuollaisen naisen pyyteettömän ja aidosti rakastavan täyden rintaman tuen ansiosta miehen itsetunto kohoaa monta sataatuhatta pykälää ja arkipuhe alkaa muistuttaa lauseoppia noudattavaa selkeää ilmaisua ilman jatkuvaa kiroilua ja josta puhelinmyyjäkin saa maksutavan selvityksessä selvää. Katriina ei olekaan kuka vaan naapuripitäjän tyttönen tai Särkänniemen lipunrepijätytsy tai haliwuudin räkälän tilapäistarjoilija, vaan valikoituneelle miehelle kirkkaan päivänvalon aikaan kateellisten todistajien läsnäollessa todeksi ilmestynyt hengensalpaava super-evoluution lähes luonnottoman uskomaton taivaankappale ja sädehtivä kimpale hohdokasta ihanuutta ja saapa hän äijästäänkin parhaat puoliskot nopeasti esille.
Miehen sitkeä tourette tokeentuu. Ilmavaivat sisätiloissa kaikkoavat, pöytätavat saavat aikaan ihastusta hienojen ravintoloiden asiakaskunnassa ja lähin kukkakauppa tekee viikoittain isoa tiliä. Kauluspaidassa ei ole koskaan tahroja, sukat ovat aina ehjät ja hengitys raikkaan miehekäs valmiina toistuviin kielikylpyihin. Ja hän saattaa jopa alkaa hakea itselleen jotain työntapaistakin. Mennä aluksi vaikka ilmaisiin fingerporiduuneihin. Mies yksinäisenä ja epäsiistinä vässykkänä etenkin suurissa junttilaumoissa urheilutapahtumien äärellä on vähemmän viehättävä ressukka, mutta höystettynä todella hyvällä naisella ja raudanlujalla henkispainoitteisella naispower-doupilla jopa perusmies kykenee liki mahdottomiin tekoihin, kun hänen tukenaan ja vierellään on laatuluokan alfanaisten kuningatar ja lemmen ylipapitar. Ydinfyysikon tai raketinrakentajan pestikään ei ole siis mahdotonta duunimestoja hakiessa, varastomiehen vanhentuneilla papereilla.
Ja sodat taas loppuvat maailmasta… kunnnes pihtaamismuudi palaa arjen kabinetteihin ja maailmanjohtajien yksityiselämän puutostilan seuraukset leviävät tuhoisasti konfliktien muodossa Lähi-Itään, josta gigolosukuiset partasuut tulevat Eurooppaan viemään meidän sekundakaisat. Tappiohan on pieni, mutta yleisesti ottaen on siis aina pyrittävä Miinan astumisen sijaan polkemaan Rauhaa.
Hänen satumaiset ja uniikin säteilevät lamppunsa taittavat valoa kuulaan meripihkan tavoin. Nuo läpitunkevat öögat vaihtavat tiuhaan väriään hymyn pysyessä alati yllä. Hän on koskematta tyrmäävä, klassinen kaunotar ja hällä on oranssinkeltaiset lamput auringonlaskun aikaan, jolloin tapahtuu todellisia mainetekoja ja epäilykset kaikkoavat aiemmin arasta mielestä kuin parvi kiimaisia banaanikärpäsiä tuhansien ristiinparittelujen jälkeen. Niitä silmiä tarkasteltaessa voi nähdä ikuisuuden taa entisiin maailmoihin. Olen nähnyt tuon Kalevankankaan Kaarinan silmissä sademetsien vuosisatoja pidätellyt helmeilevät kyyneleet ja muinaisten merten syvyyksissä piilotelleet kamarineidon uhmakkaat ja intohimoiset kasvot ja tuolla ilmestyksen ihanuudella oli silkkisessä sylissään tuuhea kimppu paratiisin meille kuolevaisille täysin tuntemattomia kukkia, jotka vievät taviksen tajunnan uudelle tasolle, jossa ymmärrämme viimein opposition motiivit ja se meille näytetään, mitä emme tienneet tai osanneet ajoissa kysyä, vaikkka meille suuri ja mahtava pullon hengetär tarjoili monesti tilaisuuksia ja näennäisiä vastauksia vakkaripöydässä maailmaa parantaessamme… Tämä setti hakkaa todellakin härmäläisen härskit juhannustai´at ja känniset riiaukset ja sammumiset juhannuskokkoon tai keski-ikäsen akkalauman kiroilu- ja mekkalointi alepubin karaokeillan jälkeen tikkurilaisessa tilataksissa.
Tuollainen nainen saa ajoittain uskomaan, että olevaisen jälkeen on vieläkin jotain näkemätöntä matskua luvassa, eikä ne ole 72 ryppyistä neitsytmummoa. Katiekulta on britti mieleltään ja sydämeltään georgialainen tyttö. Hän on älykäs, hän on luonnollinen ja aito ja aseista riisuvan ihana ja lahjakas ja saa ilon esiin kouriintuntuvasti ja sulattaa kynttilänjalankin messinkiosat jalon majesteettisella elegantillaan. Ja hän soittaa skittaa ja voisin hälle itsekin näppäillä muutaman soinnun mustalla elektroakustisellani kahden kesken kiihkeydestä kiiltävän punaisen paljaalla otelaudalla ja lupausta hehkuva ruusu hampaissani ja sininen huivi rennosti kaulalla tuoreiden fritsujen peitteenä. Poimin vain skeban ja laitan soittaen. Hermostuksissani pudotan capon kusiseen toivomuslähteeseen ja katkaisen viidennen kielen, mutta herkkä seremonia ei siitä liikaa häiriydy, sillä olemmehan kohta taas uutta luovassa hämärässä, mutta samalla kirkkaassa mielentilassa meluamisen juuri tauottua.
Ja aamukahvin jälkeen tiellä jonka varrella kasvaa villejä rikkaruohoja ja pientareelle on viskattu täyteen ladattuja vauvanvaippoja. Mielikuvitus vie meidät maailman ääriin ja kauemmaksikin ressaavista turistirysistä ja elämän ahdistavista somekatiskoista. Olemme handu toisessa liftanneet isoon maailmaan mieli avohoitoisessa vapaudessa ja värjätyt hiukset hiekkaa täynnä ja mieli innosta kuperana ja kauhomme pallojäätelöä kera kahvin Route 66:n maantievarsikuppilassa. Pian juoksemme haulikkoporukkaa pakooon Texasin ruosteisella preerialla. Kaatuilemme Nykin keskuspuiston jääradalla, jonka trumpettihousu aikanaan rakennutti egonsa jatkeeksi. Otamme osaa osattomien sossukuponkien jakojonossa ex-wall street-haiden päiden vaipuessa mietteisiinsä. Kerron urastani ja suhteestani alkoholisoituneeseen ja itsetuhoiseen Julia-naiseeni kiertävän harrastelijasirkuksen reenipermannon laidalla, leijonanhäkin asukkien hiljentyessä peloissaan kuuntelemaan epäsointujeni toistuvuutta ja klownien itkiessä pikalomautustaan ja sirkuselämän kuolemaa.
Seikkailemme Pariisin huonomaineisissa huorakortteleissa pimeän aikaan. Las vegasin kasinolla luottorajan juuri ylittyessä panttaan skittani. Ruhrin teollisuusalueen varjoissa hämmästelemme vanhaa maailmaa ja saamme keuhkopöhön. Tonavan pahanhajuisissa lietteissä näemme laitapuolen kulkijan turvonneen ruumiin. Käymme moikkaamassa kaukaista serkkuani Moskovan alkoholistiparantolassa, josta kukaan ei palannut vodkasta vapautuneena. Kolumbialaisessa kräkkiluolassa vierailussa ei tuntunut olevan luonnollista selitystä. Salaliittoteoreetikkojen vuosikokouksen puolesta puhui puhdas uteliaisuus. Luimme karttaa väärin ja satuimme keskelle skeptikkojen orgiajuhlia, jossa palvotaan yliluonnollisia asentoja. Meksikon huumekartellin pikkujouluissa säestin Katjuskaa. Verovirkailijoiden bingoillassa sain biisi-idean, mutta sävel ei millään lähtenyt vyörymään, joten hylkäsin sen ja varastin toisaalta väittäen sen myöhemmin olevan omani ja meni ihan täydestä, eikä kukaan osannut mua epäillä, kunnes tekijänoikeusnotaari minut yhytti kotoa.
Muitakin kohteita osui taipaleelle: Olimme tasavaltamme synttäreillä linnanjuhlissa hetkeä ennen toisen adjutantin niskaotetta. Vastamielenosoitusvastamielenosoituksessa. Seuraavassa isossa vallankumouksessa. Vapaina heijaavia tissejä vilisevässä feministien jonkin suvakkiasian vastustamis- tai kannattamistapahtumassa. Yleisökään tai virkavalta ei tiennyt, mutta kuppikokoja oli näemmä joka makuun. Hengasimme nudistien pyjamabileissä. Herkistelimme iltarukouksen aikaan ateismin hengessä. Joogasimme TantraKoomassa ja stondatussa ja veltoilevassa performanssissa. Siunatun tuhkan lahkeelle laskemishetkessä. Ja se on nättiä kuin jätepuristimeen jäänyt jalka. Juomaton viskipaukku ja toiseksi vikan kerran tumpattu rööki ja poisheitetty pamilätkä, sekä vetämätön kokkeliviiva. Ostamaton rokkilevy. Vielä soittamaton 12-kielinen. Huuliharppureeni selän takana. Käyttämätön tilaisuus hyödyntämättömällä hetkellä. Ja Katien heittäytyminen kainalooni ja nukahtaminen söpön kuolan valuessa poskelle… herääminen yhdessä sylikkäin silmiensä vaihtaessa väriä… samalla kun merenneitoni pesee puhtaaksi mun kermaisia nyyttejä alkoholittomalla samppakaljalla ja levittää pintaan neitsytöljyn ja lavantelin makuisia, aisteja hiveleviä yrttejä ja saa minut taas muistamaan, että iloinen ja villin riemukas suhde on parempi kuin vakava.
Myöhemmin kelasimme musadatoja edestakaisin ja mietimme omia mieltymyksiämme.
Myönsimme kaavan toistuvuuden ja otimme sen vastaan voimaantuneessa tietoisuudessa.
Me haaveilemme tummasta, mutta saammekin blondin, joka on se mitä me ansaitsimme.
Me valitsemme silti lopulta melun, jotta ei tarvitse huutavassa hiljaisuudessa yksin vartoa.
Meluaminen yhdessä on kivaa ja näin ollaan lähempänä elämää, taas matkalla jossain, eikä tartte aina olla housuja jalassa ja kitarakaan aivan koko aikaa vireessä. Harrastaessa löytyy uusia, jännittäviä, upean kuuloisia sointuja ja otetyylejä, kenties myös kimakan ihkui lyylejä.
Ja ainahan voi mennä vaikka kalaan. Ja kuunnella kaikessa hiljaisuudessa kaunista ja lahjakasta melua, jonka aistikkaat hiuskiehkurat tuoksuvat vanhan maailman mahongille ja älykkyytensä sivelee sielua hänen puhuessaan järkeviä asioita ja hän näyttää aina siltä, miltä kuulostaakin eli todella hyvältä. Ja oman melunsa joko löytää yleensä vahingossa tai sitten se jää muteutumaan pitkiksi ajoiksi.
Toisena listalla on milakunis, joka narinastaan huolimatta on nätti ukrainalaisneitorouva.
Meluava Katie tuli sivistyksen pariin Georgiasta, joten vanhasta neukkulastakin tulee laatua.
Alizee on se teinimiisu, joka voi haitata pääsykokeisiin valmistautumista, mutta hänen kanssaan voi sairastaa vaikka noroviruksen ja virua vankinaan lakanoiden välissä kuukauden. Jälkimmäisenä yks taviskirsti tuhansista ennen koekuvausta venaamassa vessaan pääsyä hätäiselle kakkoselle. Ja sitten vielä kaunis irkku-annika laulamassa jounin haikailevaa piisiä, jota pauli mäkikartano ei saanut tehtyä linda-muusastaan huolimatta. Joko Mono oli varmaan inspiraation lähteenä eksoottisesti ammennettavampi kuin perusjenkkitär, en tiedä.
Oih´ kun naisia on niin moneksi ja toinen on jollekin toiselle sopivampi ja tärkeintähän on:
Mikä ?
On tärkeintä, on - ja jos ei sitä tiedä, niin pitää sitten ehkä kysyä jostain tai miettiä ihan itse.
Katie Melua - Nine Million Bicycles - youtu.be/eHQG6-DojVw
I Will be There & Interview (15.09.13) - youtu.be/NqcsPKQ1cIk
The Walls Of The World live - youtu.be/Gt6OekGv6iM
Aerosmith - Jaded, Mila Kunis - youtu.be/qbexOeoH5hg
Alizee - Morjesta, Moi Lolita - youtu.be/zfXBNQMj2SE
R.E.M. - We All Go Back To Where We Belong, Kirsten - youtu.be/kpwd1YLgDaM
Andrea Corr - No 9 Dream - youtu.be/hID4NwGRjpc
Johnny & June
Johnny ja June olivat onnellisia. He elivät todeksi amerikkalaista unelmatehdasta ja kylpivät ilossa ison lapsiperhepaatin ruorissa. Auvoisessa idyllissä mistään ei ollut puutetta, elämä hymyili ja pääluvun kasvattamiseen suhtauduttiin asianmukaisesti eli iloisen vakavasti. Johnny ilmoittautui tunnollisesti lapsentekotalkoisiin ja oli välineen kanssa ajoissa paikalla duunaamassa omaa osuuttaan aina, kun June häntä patisti, vaikka sitten kesken työpäivän.
Isoimmat kersat vahtivat pienempiä 11-lapsisessa suurperheessä, jossa kaaos toisensa perään piti yllä somia arjen rutiineja. Aurinko nousi aina ajallaan uuden päivän merkiksi. Heidän askareensa olivat edenneet toistuvaan, turvalliseen saumaansa. June hoiti omiensa lisäksi kulmakunnankin lapsia ja kirjoitti osa-aikatoimittajana juttuja keskisuureen esikaupunkilehteen. Hän oli sangen tyytyväinen miehensä urasta ison mainosfirman lahjakkaana luottomiehenä ja elätteli toiveita hänen lailla mahdollisuudesta päästä jopa uudeksi yhtiöosakkaaksi lähitulevaisuudessa. “Mikäpä tätä onnen satamaa uhkaisi”, June pohti, “jos vain leipä päätyy entiseen malliin pöytään ja kaikki pysyvät terveenä”.
Säröjä alkoi kuitenkin ilmetä ehjään astiaan. Johnny ei joka kerta tullutkaan suorinta reittiä himaan rakkaan perheensä tykö kukkakimpun ja jättimäisen suklaakonvehtirasian kera. Hän koki vähitellen mielekkäämmäksi istua keskustan pienissä kapakoissa, joissa tapahtui irtaantuminen normin mukaisesta perhe-elämästä, joka toden teolla jäyti häntä. Miksi häntä revitään joka paikkaan ? Töissäkin on samaa päättymätöntä mainosten keinomaailman sepitettä ja valheita ! Noissa utuisissa baareissa hän pystyi olemaan joku muu, eikä koko ajan ollut yksi tai kaksi tenavista kiinni lahkeessa vaatimassa rahaa. Oliko hän vain siemenkone, joka ampui aina uuden satsin ja sen jälkeen häntä ei tarvittu kuin tienaamaan lisää ja maksamaan kaiken ? Ylennystä ei vaan kuulunut. Tumma punakin alkoi jo peittämään nenää.
Lapsilla oli omat ongelmansa. Nuorimmaisen Jennifer-tyttären tissit eivät ottaneet kasvaakseen. Ne eivät vastanneet Shakiran viimeisintä päivitystä somen hotone-listalla. Loput kuudesta tytöstä pääsivät aikanaan yliopistoon, mutta Jasmine poti jatkuvasti heikkoa itsetuntoaan ja rakastui toistamiseen jämäjätkiin ja väkivaltaisiin pankkiryöstäjiin, jotka olivat puolet ajasta kiven sisällä ja keikan rahoista nauttiminen oli kovin lyhytaikaista. Ei niillä ehtinyt käydä montakaan kertaa kampaajalla ja kavereiden kaa discoissa bilettämässä.
Jack, pojista keskimmäinen, ei ottanut sopeutuakseen taviselämään ja alkoi päihteillä rajusti. Hän perusti myöhemmin oman nettiklinikan ja siitä tuli varteenottava kilpailija ja markkinaosuuden aggressivinen valtaaja Amerikan Päihdelinkille. Jack oli pääsevä maan professoripiireihin innovatiivisella projektillaan. Myös psykologipiirit kiinostuivat ja vientiä oli sinkku- ja aviomarkkinoilla. Jack raitisti liki yhdessä rysäyksessä koko läntisen maapallon tehokkaalla itsesuggestio-oppaallaan. Tämä sensaatiomainen, markkinoiden uusi tulokas nettosi monta miljoonaa dollaria voittoa firman päästyä pörssiin. Jack poseerasi Lifen kannessa ja kiersi isompia firmoja ottaakseen haltuun työpaikkojen hoitoonohjaamisklinikat.
Johnnya ei oikein mikään jaksanut kiinnostaa ja innostuminen koostui lähinnä suuresta määrästä märkää ja kylmää ja tulista hermolientä. Sitä riitti hämyisissä kellarikapakoissa ja yökerhoissa, joissa hän pakeni ansiokkaasti vallitsevaa olevaisuutta. Vanhimman Jill-tyttären Miss Amerikka-kisan voitto hieman röyhytti isän ulkoista olemusta, mutta muutoin hän ajelehti rumien ajatustensa pystymetsässä ja törmäili aamuyöstä lyhtypylväisiin pitkittyneillä kotimatkoillaan. Päivän kulku oli samantoistoa ja odotusta iltaan, jolloin seikkailunhaluiset ja tipattavat tanssijabeibet kiehnäsivät tappituntumalla hänen juodessaan jokailtaista viskiään, joka tehokkaasti poisti ahdistuksen ja masennuksen, joka tuli hänen kiihtyvästä juomisestaan ja aiheutti tarpeen juoda lisää ja tämä johti aamuun mennessä ahdistukseen, joka onneksi kaikkosi ensimmästen kulausten myötä ja masennus hälveni varmasti viimeistään illalla…
June aavisteli, ettei kaikki ollut kohdallaan ja hän patisti äijänsä terapiaan. Se olikin käänteentekevä päätös, sillä muutaman vuoden päästä perhe-elämä näytti jälleen palautuvan tuttuun uomaansa. Paikallinen dr. Phil oli valelääkärien parhainta aatelia. Varsinainen siunaus tuli perheen sisältä, sillä Johnny lopetti dokaamisen poikansa intensitiivisellä ohjelmalla, joka perustui netissä päivät pitkät joutavan päiväisestä diipadaapasta haastelemiseen. Lisäksi ohjelmaan kuului jonnin ja jonnan joutava turha luuhaaminen sovelluksessa ja yksittäisten one-linereiden asiantunteva esittely päihdepalstalla. Hänen mielialansa tästä rajusti elpyi ja vanha Johnny teki näyttävän paluun arkeen ja läheistensä luokse. Henkisesti hän oli jälleen läsnä, eikä kaivannut tissibaareihin.
Johnny ja June pelastivat suhteensa kuilun pohjalta ja he elivät taas ehjänä perheenä maailman parasta, amerikkalaista laatuarkea. Amerikkalainen psydekeelistrumpettihousumallinen asiainhoito on toisinaan keinoista toimivin.
Luulisi, että tämä on tavanomainen tarina, muttei se niin mennytkään. Johnny joutui identiteettivarkauden kohteeksi ja Interpol etsintäkuulutti hänet epäiltynä huumeiden salakuljetuksesta Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin. Hänet passitettiin syyttömänä suorittamaan 40 vuoden tuomiota ja lomaoikeus tuli voimaan vasta 20 vuoden jälkeen. Tuolloin hän kävi leikkauttamasa itsensä ja meni naimisiin kuolemantuomitun sellitoverinsa Billyn kanssa. Johnny kuoli kasvoillaan hieman säikähtynyt ilme vain alle 50-vuotiaana pitäessään kädestä sähköä saanutta aviomiestään. Toimitus aiheutti suuren somekuohunnan, mutta laantui varsin pian Beyoncén uusien ryntäiden ja perseen tieltä.
Junen osa oli jopa karumpi. Hänet kaapattiin keskellä katua ja ostosreissua ja hän päätyi läheiselle Matzexenan tähdelle. Siellä June aloitti uuden elämän ja jatkoi tällä kertaa tyystin lapsettomana toimittajan tointaan. Eipä hän sitä vanhaa hullunmyllyä ois takaisin ottanutkaan. “Juoppo mies ja kurittomat kakarat, joista pari tehty pölynimurikauppiaan ja nuohoojan apupojan kanssa. Äijä ei koskaan saanut huhuttua päällikkötason pestiä tai osakkuutta yhtiömiljoonista, PAH ! Luulin tuntevani Johnnyn, mutta hän ei vaan sopeutunut valtamedian konservatiiviseen hienomekaniikkaan, jossa yrityksen luoma imago menee aina työntekijän sananvapauden ja hlökohtaisen näkemyksen edelle.” Näin totesi uuttera tähtireportteri tähden humanoideille, jotka ringissä nyökyttelivät kuolan valuessa niiden epäsymmetrisistä naama-aukoistaan. He ymmärsivät viimeinkin tätä tomeraa tolkun tätiä. Ja viiden vuoden donitsimönjällä lihottamisen jälkeen safkasivat Junen parempiin holeihinsa.
Oli kohtalokasta pilkata telluksen ulkopuolista, älykästä elämää, sillä näin siinä lopulta kävi ja
Junen elämänura kuitattiin pienellä printillä Matzexena StarNews-Magazinessa, siinä kaikki.
Lapsista suurin osa astui ihan normaaliin aikuiselämään perinteisine ja toistuvan tylsine juttuineen ja Jennyllekin siunaantui silikoonista uudet bosat. Jasmine alkoi meikkitaiteilijaksi ja keräsi n. puoli miljardia seuraajaa nettipalstalleen. Jill kirjoitti kirjasarjan henkisestä kasvusta ja menestyi omalla talk-show:llaan, joka sai näkyvyyttä Euroopassakin ja nousi Suomessa katsojamääriltään nopsaan kakkoseksi heti mariaveitolan laatusarjan jälkeen.
Julia, Julianna ja Juliette olivat sukunsa musikaalisimpia. He polkasivat pystyyn country-henkisen bändin, joka päätyi suotuisaan radiosoittoon ensin etelävaltion takahikiäasemilla, mutta laajeni muutaman vuoden jälkeen myös isomman yleisön tietoisuuteen. Ellen Degeneres-esiintyminen nosti tietoutta roimasti ja pian tämän lesbotrion kuvat komeilivat pitkin uutta manteretta ihmisten vehkeissä ja laitteissa ja keikkaa toden totta pukkasi isommissakin metropoleissa. Japanin kautta he pääsivät suurille Aasian markkinoille ja Dixie Chicksitkin ihailivat moista notkeaa rytmiryhmää, jossa kaikki soittimet olivat kolmikon hallussa ja soitto kulki kuin leikkiä vain. Loppu oli Electrical Light Lesbo-Orchestran historiaa. Sitten koittivat tavanomaiset egojen pullistelut, päihdeongelmat ja isot rahariidat ja ennenaikaiset jyrkänteiltä hyppäämiset ja uima-allaskuolemat ja ampumiset ja överit.
Jack lähti yksisuuntaiselle Mars-lennolle ja kaappasi koneen, jolla lensi katsomaan mutsiansa ja kosti vääryydet Matzexenan valtamediaväelle ja palasi Amerikkaan ja alkoi kasvattamaan geenimanipuloitua siipikarjaa ja keksi aivan uuden ruokamateriaalin, jota pystyi syömään yhä uudestaan ja toi näin markkinoille jotain täysin mullistavaa, joka aikaansai hyvin merkittävää säästöä amerikkalaisille suurperheille, joissa ei lapsenteon vuoksi ehditty käydä edes töissä tienaamassa rahaa peruskotiruokaan, joka sisältää kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, jotka ovat lapsien kehityksen kannalta ehdottoman välttämättömiä, jotta hermorakenne kehitty normaalisti ja luusto kasvaa iän odotusarvon mukaan terveesti.
Kolmet tyttölapset perheestä suoritti normaalit avioliitot rikkaan miehen kanssa ja he erosivat isolla rahapotilla ja menivät nuoremman miehen kanssa yhteen ja Johnnyn ja Junen fämilin urokset tekivät samat asiat kuin isänsä ja lopettivat aikanaan päihdeuransa delaamalla övereihin ja na-yhteyksien kautta ja uuden ja aikuisten melkein ikuisen haliwuud-rakkauden myötävaikutuksella. Kaiken kaikkiaan lähes kaikki Johnnyn ja Junen rakkaista jälkeläisistä elivät liki onnellisen, mutta todellisen yllätyskäänteen sisältäneen elämän.
Ja senpä pituinen SE. Eläimiä tai lapsia ei vahingoitettu jutun teon aikana tai jälkeenpäinkään.
Matzexenan tähti törmää tuhoisasti Maapalloon vasta n. 70 vuoden päästä,
joten onhan tässä vielä aikaa…
