^ tai nimittäin hönötetyltä speduiinilta, blondatulta kameliinilta ja jatketulta limusiinilta.
NONIIN, pohdin jo paljon aiemmin, että lause “johnnylla oli sitä ja tätä” tulee ehkä jostain piisistä tai on jotain urbaanista legendaa ja aloinkin kyhäämään siihen pientä stooria, kun olen viime vuosina lukenut liikaa
noita haliwuudirokkareiden elämänkertauksia, ja latasinpa tän tuolta lopettamon ketjustani,
off-topiccina tietenkin, eikä kiinteitä yhtämäkohtia todellisuuteen ole varmuudella tai
omakohtaista kokemusta, kuin sattuman kautta tai kuulopuheena jostain katkolta, 
Tarinan johnny voi olla kuka vaan rokkari tai ehkä se on joku pekka tai markku tai joku muu.
John Frusciante ei ole tietenkään pois laskuista, nykyisin hyvin raitis äijä, who knows, man…
Re: Kadonnut balanssi
ViestiKirjoittaja 1970 » 31 Tammi 2015 13:06
youtu.be/M9jsRZzjrgI - John Frusciante - Central (The Empyrean)
Johnnylla oli huumeiden täytteinen elämä, jossa riitti seksiä ja muuta harrastetta,
mutta kerran eräänä tiistai-iltana hän ehti koneelle katsomaan plinkin tyyppien touhua
ja totesi keskustelun olevan asiallista ja jatkoi soittamistaan kunnes hukkasi plektran,
eikä viittinyt hakea uutta huvilansa viidennestä kerroksesta ja niinpä hän tsiigas
poksilta simpsonit ja meni koisiin laittaen herätyksen puoli kymmeneksi, että ehtisi
aamun kuntojumppaan haliwuudin kantakaupungin ostarille, ja päätti hakea
uusia avokadoja ja vesimeloneja samalla reissulla, kun vie cadillacin vuosihuoltoon,
mutta paikka olikin kokonaan suljettu omistajan pitkällisen velkavenkoilun takia, joten
ohjelmiston muutos tiesi yhtä ylimääräistä na-kokousta alakaupungilla, jonne pääsi nopeiten
taksilla, sillä cadin varoitusvalot olivat jo edellisellä viikolla hehkuneet punaista,
eikä riskiä kannattanut ottaa, mutta toistamiseen Johnny havaitsee suunnitelmiensa
kusevan, sillä tutussa paikassa onkin nykyisin uusi trendibaari ja hetken epähuomiossa
hän astuukin sisään ja tilaa aivan varoittamatta tuplaviskin ja jää miettimään sen ääreen,
kippaako sen ykkösellä vai käveleekö ulos bulevardin aamuiseen auringonpaisteeseen…
Johnny köhii vaimeasti ja kömpii roskisten seasta hollywoodin trash-alueen takakujalla, jossa lemuaa virtsa ja rottakin oksentaa vieressä käyneitä jätteitä nuuskiessaan. Auringonkärväämä naama on viiruilla ja mieli on töhnäinen, kun Johnny kelailee itseään kasaan ja koittaa muistaa venähtäneen eilisen ja tämän hetken välisen vajouman, joka on suuri kuin jenkkien ulkomaanvelka. Epätoivo ja synkkyys valahtavat läpi kropan ja tuokion infoa ja koordinaatteja kerätessään Johnny horjuu ihmisten ilmoille, jossa tilaa taksin ja porhaltaa viskikaupan kautta kartanolleen, jonka pihassa meksikolainen mamu Rodriguez on siinä luulossa, että isäntä olisi lähtenyt pitemmälle studiokeikalle Nykkiin ja toi täten koko perheensä eli 15 muksua ja vaimonsa Marian ja hänen 7 tai 32 siskoansa harrastamaan ja uimaan talolle. Johnny ei ole moksiskaan, vain kohdistanut kaiken huomionsa walkeriin, josta tasaisesti kaataen lääkitsee oloaan ja onkin kohta niin elpynyt, että laskee Rodriguezillekin tuntuvan tömäytyksen ja antaa loppuviikon vapaata ruohonleikkuusta ja uuden tonnierän myymisestä ja muista peitehommistaan, joita ovat alueen porhojen pihanhoito sun muut juoksevien asioiden hoito ja tänään on hyvä päivä, kun mehicon tuliainen ja melkein laillinen muuttaja rodis saa tehtäväkseen hakea kulmakunnan viunakaupasta ja apteekista tarvittavat ja varmistavat annokset juoksevaa hermomyrkkyä ja päätä tainnuttavaa tabua ja diilerin suostumuksella pitkälle nauhalle valkoista jauhetta ja ruskeaa sokeria isännän laskuun isolla tipillä.
Reppanamiljonäärin kolmas työläs hermolomaviikko voi alkaa ja Johnny tuntee olonsa raukeaksi, eikä öillisillä mustilla tahroilla ole kohta minkäänlaista merkitystä, hän on Hollywoodin upeassa linnassaan, josta avautuva näkymä salpaa tottumattoman hengen ja kaikkea roinaa ja roipetta on käden ulottuvilla, mustaa makkaraa ja sisäfilettä on kaapit täynnä, jos vaan pytty kestää ja Johnnylla onkin rautavatsa ja joustavat suonet, niihin voi kaataa ja tykittää melkeinpä mitä vain ja ihanat tanssijanaiset saapuvat yhden puhelinsoiton jälkeen ja paijaavat retkahtaneen artistin jälleen uljaaseen juhlakuntoon, joka kestää uuteen aamunkoittoon asti ja roolilleen uskollisena ja täynnä viskiä ja barbeja ja valiumia hän raikaa kaikelle juhlakansalleen: “Kerrankos täällä ollaan ja miljoonia levyjä myydään !!” hiljaisemmin Johnny miettii kun hitaat alkavat saavuttaa huippunsa: ´Nyt on mun vuoroni kahmaista menestyksen ruukusta nannaa ja kultaa, ihan tarpeeksi on saanut köyhyydessä kiehnätä, kun kukaan ei ottanut todesta trubaduurin nerokkaita tapporiffejä ja sanoituksia ja jokainen levyfirman pomo käänsi mulle selkänsä, kyllä niitä nyt sapettaa isosti, nuo moukat musiikkia tuntemattomat pörhökustaat, joilla on rakas perhe ja lapset ja oikea koti, jossa odotetaan aina myöhäänkin rakasta isukkia ja kaikki saavat osakseen rakkautta ja huolenpitoa… sellaset maailmanomistajat, onnelliset perheet ja ystävät… kunpa minäkin joskus…
koska tulee autuus vai joko tänään loppuu hiekka tiimalasista…`
Tulee uusi aamu todella nopeasti ja Johnny konttaa paskasessa puvuntakissa ja -housuissa samaisella motellin pihalla, johon hän putosi edellisenä yönä taksin takapenkille oksentaessaan ja kuskin saadessaan tarpeeksi… rottakin näyttää samalta katutasosta katsottaessa. Tällä kertaa lompsa ja sen sisältö on putsattu huolella taskusta, eikä puhelintakaan ole enää völjyssä… kotiinpaluu on sattuman varassa ja rodriguezillekin tuli annettua yöllä kenkää ja sitä ennen pantua paljaalla sen siskoja uima-altaalla… viihdenaiset ovat putsanneet koko lukaalin kaikesta arvokkaasta, mersusta on lyöty lasit sisään ja upean kartanon pylväsveistokset on silvottu ja koko sisustus on törkykunnossa kuten isäntäkin, joka tärisee jalkakäytävällä ja sunsetin tavikset viskovat hälle kolikkoa… jokohan nyt alkaisi tosirokkarin raikas riemuloma piisata… koko kolmen tuskaisen mailin kävelymatkan takaisin raiskattuun kartanoonsa Johnnyn vasemman kengän pohja lätisee rytmittömästi kovaan katuun, jonka pintaan repalainen varjo sahaa synkän kuvion ja jano on tolkuton… jäikö kaappiin yhtään kaljaa ja oliko pollea vielä makkarissa…
Tuhka varisee röökistä, kun Johnny nuokkuu halvassa tuolissa NA-miitingissä, jossa on vaikea pysyä hereillä, sillä entinen huumeagentti kertaa kokkeliuraansa, jossa takavarikot Losin maakunnista päätyivät aluksi kyttien pikkujoulujuhliin ja sittemmin omaankäyttöön ja levitykseen, kunnes alkuperäinen kokkelimafia joutui tulemaan väliin ja niittasi suurimman osan huumepoliisin kenttäväestä ja normaali elo pisneksessä palasi jälleen ja roolit eivät enää sekoitu. Johnny on kivunnut nykyisestä pönden bungalovistaan joka ainoaan kokoukseen Hollywood Stripille, mutta unenmäärä on vähäinen, sillä uuden albumin levytys ja muutto aukeimmille Californian landeseuduille pihistää osansa energisimmänkin rokkarin potenssista. Bändin laulusolisti on sairastunut uudestaan lead singer syndroomaan, joten ajat koettelevat hermoja, myös joku randomi tanssijaneito pyörittää isyyssyytteitä Hollywoodin hovissa… Entiset kököt ovat kuitenkin hyvää vauhtia maatumassa, mutta henkinen taisto päihteiden suhteen tuntuu kytevän ja paluu trashtouhuihin on aina vaarana, mutta ehkä kelkka on saatu ojennukseen pahimmasta vaiheesta, eikä heti olla polkemassa suorin tein ensimmäiseen rotkoon.
Tilanteessa auttaa mallinaisen syvä ja aito $-vapaa rakkaus ja tuki kotona ja turneella.
Asiat alkavat loiskuvassa paatissa asettua, kun nesteen syväys on enää kengänkärkiin, joita ei tarvii kartsalla ujona tuijotella naisensa kanssa illallistaessa ja kävellessä, ja Johnny havaitsee myhäillen ja yllättävän tyytyväisenä myös nimmarinpyytäjien uskaltavan jälleen lähestyä idoliansa, joka itsensä motellin takapihan roskiksesta viimeisen kerran löydettyään purjehtii tänään nousuveden myötä aavemmille vesille karikot tottuneemmin väistellen.
Rodriguezkin on palannut laillisiin duuneihinsa kauhomaan kuolleita lehtiä keskelle antoisten ja alati vaihtuvien Hollywoodin rikkaiden porho-bikininaisten ja hän on laihtunut huomattavasti päästyään Marian notkuvien espanjalaisvaikutteisten ihanien lihapatojen ääreltä scandinaavisen naisen pelkistettyyn hotiin.
Life is good.
youtu.be/4v9CfE90Sts John Frusciante - the past recedes
Johnny pitkästyy studiossa ja lähtee aikaistetulle lounaalle biitsin tuntumaan. Tunnelma on ollut kireä koko viikon ja basistin uusin tyttöystävä on houkutellut äijän jälleen pullon varteen ja se näkyy levytyssessioissa, sillä soitto ei kulje ja riitaantuminen käy helpommin kuin työnteko, joka on raskasta muutenkin sillä tuottajan poika delasi aiemmin keväällä herskaan keskellä kirkasta päivää ja vieläpä saman tuotantoyhtiön naistenvessassa heti isänsä kanssa huudetun pikaisen ja hyvin julkisen riidan jälkeen. Johnny ahmii pihvin ja lähtee nostelemaan rantabulevardin suuntaan. Meikkinsä tuhrinut tarjoilijatar näyttää saaneen jälleen turpaansa kotonaan tai sitten vanha pomonsa mäiskii häntä takahuoneessa, jossa puristelee naisiaan törkeästi. Onneksi Johnny tuntee pari entistä huumeagenttia, jotka voivat käydä juttelemassa tuolle possuiselle pervolle. John ja Mike ja smith&wesson saavat siitä hyvästä esipainoksen uudesta levystä, ja aina löytyy halua auttaa vanhaa kamua uusien aikojen kunniaksi.
Aivan tavallinen californialainen iltapäivä, lenkkeilijöitä yksin ja pienissä ryhmissä ja rikkaiden uusperheiden lellittyjä kakaroita kuluttamassa aikaa ja rahaa, suttaamaassa nuoruutensa kulta-aikaa lähestyen hiljalleen luottokelvotonta tulevaisuuttaan, muksut väsäämässä uutta utube-hittiä, ja turisteja pällistelemässä tyhmän näköisenä merelle, niiden täytyy tulla jostain takaperuupan junttilandesta tänne isoon uuteen maailmaan ja tietenkin seksikkäitä pimuja selfiehurmoksessa rivissä leikeltyjä hetulasuitaan mutrustamassa ja huomionhakuisesti muovisia perseitään heiluttaen sekä joitain tutusti narkin näköisiä uutta elämää etsiviä ikuisia ponnistelijoita, itsensä etsineitä uuden aallon ja kaikkien aaltojen taiteilijoita, näyttelijän isoa roolia odottavia viihdeteollisuuden mukanaan pinnalta syvyyksiin viemiä kulkijoita, matkustamisesta pysyvän olomuodon tehneitä downshittaajia, amerikkalaisen unelman todellisuuden raasteen tuntevia taviksia jotka sattuivat ajautumaan läpi maan Hollywoodiin, ja jotka eivät silti koskaan tunnu pääsevän irti kolmesta duunistaan maksaakseen keskivertoelämänsä ylisuuret menot, tai tyytyvät lopulta kaiken tehneenä vain ajelehtimaan sohvalta toiselle, ja pienen porukan avaraa kokemusta jakavat sisäpiirit ja tästä kaikesta seurauksena rantaväylän varrella liikehtii jatkuvana virtana sammahtaneita tähdenalkuja ei nytkään mainittavalla menestyksellä myymässä ehkä jäätelöä tai ikuiseksi ajoiksi tarjoilijaksi jääneitä minimipalkkaisia yh-mammoja, joita kotona odottaa nettiriippuvainen ja äksy teini ja kasa tiskejä pienessä asuntovaunussa, johon pienempikään hollywoodin tähtiaines ei jalallaan suostu astumaan edes koekuvausten meikkiin, mutta painavat uurteet kasvoilla ovatkin luonnerooliin istuvimmat.
Johnny on nähnyt nämä esiintyjät uusintoina jo ehkä liian monta kertaa, eivätkä ne paikallisena jaksa sytyttää, mutta muutaman tilausbiisin niistä saa helposti pakerrettua, jollekin toiselle aloittelevalle artistille. On aika palata bönden bungaloviin, jossa meno on seesteisempää ja diilereitäkin vähempi reipastujaa kiusaamassa.
Myöhemmin illalla Rodriguez, tuo uskollinen palvelija ja meksikon menestyvä matkaaja on näreissään, kun losin kytät tekivät ison rynnäkön hänen siskojensa melkein lailliseen mamu-yritykseen, mutta onneksi ei näyttöä pienestä jauhopisneksestä tai matkailualan vapaaehtoisesta välitysfimasta löytynyt ja rekisteri varjeltui.
Kytät olivat tylyjä, erittäin kovaäänisiä ja hyvin omistautuneita, vaan sittenkin tällä kertaa laihalla tiedolla varustautuneita, mutta jättivät valtavan sotkun siivottavaksi ja koko homma on niin mehicolaisen naisenergian aikaansaannosta eli taas oli Marian suuri espanjaa tauotta tykittävä suu aiheuttanut parturipleisissä naisten välistä kismaa ja seurauksena moinen tarpeeton hässäkkä. Onneksi Johnny ei pannut Mariaa sinä kriittisenä iltana ja yönä, kun hän menetti lanttunsa totaalisen hallinnan… Näistä jutuista voi saada melko hyvää sanoitustavaraa, mietiskelee armon kitaristi, kun harhautuu rodiksen pulppuavasta selostuksesta, joka on jo laskemassa hysteerisyydestä melkein nauruun ja huippu-uima-allasexpertti lähtee kotionsa lapsiansa laskemaan.
Johnny on varma, että hän on säveltänyt hitin, mutta on salannut sen riitaiselta bändiltään. Kotistudiossa monitaitoisena muusikkona hän on soittanut kaikki osuudet yksin ja ihastelee tulosta, jota miksaa yksin illan ja pohtii, tekisikö taas soololevyn, kun eroaa ryhmästään jälleen kerran, ja muut ovat siihen mitä suuremmalla todennäköisyydellä alistuneet ja tottuneet, eikä päätänsä ole kukaan pyrkinyt kääntämään. Elämää on muuallakin kuin yhdessä californian tunnetuimmassa monimusaorkesterissa, eikä sen tajuamiseen tuntunut taito ja kyky tai ymmärrys ennen yltävän. Tietenkin he kaikki voisivat alkaa jakamaan losin ruotsinkielistä ilmaisjakelulehteä läpi vuoden fillarilla, jos tietoisuus miljoonista ja julkisuudesta heitä liikaa ahdistaisi. tai lähteä ajamaan rekkaa Australian hyvin hiekotetuille valtateille. Kaikki sujuu taas painollaan, mutta jotain tuntuu aina puuttuvan, kuin palapeli, jonka osat ovat eri kokoa, tai ohjekuvassa on eri maisema, eikä onnellisuus ota tullakseen, vaikka naisensa on mallimaailman huippuja ja kaikin tavoin unelmaa, jota hän pahimpina päihdevuosinaan toivoi, mutta mies ei tarvitse jotain koristeellista pumpuliharsoa, kun todellisuudesta puuttuu verevä elämisen maku. Saako sen vain hetkittäin rännäämällä ja dokaamalla ja sitten täyttymyksen valuessa varjoihin ja uuden vieroituksen jälkeisen tyhjyyden täytyttyä hän on joitain aikoja tasapainossa, kunnes jälleen mennään…?? Näinkö on aina oleva, eikö tämä pahojen vibojen kierrätys lopu ja seesteisyys ota tullakseen ?? Koska näin käy seuraavan kerran, onko tämä ilta sellainen, miksi viivyttää ja kiduttaa itseään, kun on addikti ja mieliteko on vahva, eihän kukaan tule kärsimään, jos hän nokittaa viivat, eikä kellekään tarvitse kertoa, jos vähän kokeilee pulveria keskustan yökerhoissa ja maistelee varovasti vain korin viskiä huomaamatta… Rodriguezin terveyselämän markkinointi on saanut Johnnynkin tsemppaamaan arvaamattoman paljon ja lihaskuntokin on palannut, ja aiemmin ryvettynyt yleiskunto on rautaa, mutta se riivattu himo kamaan ja viinaan ei tunnu jättävän rauhaan, ei tänä iltana tai tulevana yönä, kun ei pysty unta saamaan vaikka kuinka itsensä väsyttää ja kitarointi saa sormenpäät vuotamaan verta, on pakko saada turtua… taivaskanavat pyörivät eikä pysty keskittymään, mutta puhelin soikin kesken latautuneimman kriisin ja
on lähdettävä lentoasemalle vastaanottamaan tyrmäävää pakettia Etelä-Amerikasta…
Onneksi naisensa tuli kaksi päivää aikaisemmin omalta kiertueeltaan lepuuttamaan mallin sileitä sääriään poreammeeseen ja parin uudelle silkkisängylle, josta on näkymät Hollywoodiin ripotelluille hilseille ja tämä ihana Angelina auttaa Johnnya unohtamaan kehää kiertävät pinttyneet aatelmat, jotka häipyvät viilentyneeseen aamuyöhön ja antavat tilaa autuuden tulla ja keinuttaa syvään aamupäivän uneen.
Laulaja kurlaa välineensä auki ja kajauttaa tulevan suurmenestysalbumin päätösraidan säkeet eetteriin ja koko bändi näyttää tunteensa avoimesti tuottajaparkaa myöten, sillä pitkäksi syksyyn venyneet sessiot ovat ohi, on vain pakollista promoomista jäljellä ja siitäkin voi luistella kätevästi sivuun, kun osaa järjestellä asioita mieleisekseen. Johnny halaa kamujaan, ovathan he onnistuneet vähintään hyvin ja on aika pitää taukoa tästä perheestä, kaikki ovat siitä hiljaisesti mielissään, oikeat perheet ovat saaneet sillä aikaa vapaasti puuhata omiaan ja sama kiertokulku tuntuu toistuvan jokaisen kiekon väsäämisen aikoihin, siihen voisi melkein tottua,
ellei se aika olisi niin rasittavaa ja pahoin hermoja syövää paskaa.
Nyt on kuitenkin toisin, sillä takaisinpaluu voi jäädä tällä kertaa tapahtumatta. Johnny sulkee studion portin takanaan, ja avarassa, mutta arvaamattomassa mielessään hän astuu uuteen tulokulmaan, joka on kenties vapauttava hänet orjuuttavista addiktiokeloistaan
ja hän on ehkä saava rauhan levottomuuksilleen, jotka tuntuvat aika ajoin taiteilijaa takaa-ajavan.
youtu.be/RxYmVis72jg John Frusciante - going inside
You don’t throw your life away
Going inside
You get to know who’s watching you
And who besides you resides
In your body
Where you’re slow
Where you go doesn’t matter
Cuz there will come a time
When time goes out the window
And you’ll learn to drive out of focus
I’m you
And if anything unfolds
It’s supposed to
Ooh
You don’t throw your time away sitting still
I’m in a chain of memories
It’s my will
And I had to consult some figures of the past
And I know someone after me
Will go right back
I’m not telling a view
I’ve got this night to unglue
I moved this fight away
By doing things there’s no reason to do
Ooh
Johnny popsii koko illan närästyslääkkeitä ja laskettelee tyytyväisenä höyryävät kuset viidennen kerroksen parveltaan, nakaten käryävän mallun natsan alas sadevesikouruun samalla kuohuvia vaahtoja suupielestään pyyhkien kunnes viimeinkin se kajahti ilmoille - kuuluva röyhtäys ja tuntuva helpotus.
Toisinaan ruottalaisen kodinhoitajaopiskelijan kyhäämät terveyspirtelöt eivät sovi ressaantuneelle pytylle.
Äänekäs Doorsin musa kaikuu taustalla ja kuuluu varmasti kauas. Lähinaapurina ja huutoetäisyydellä
asustaa Billy Idol, joten isoja nuhteita ei tuosta valinnasta varmasti koidu.
Johnnylla on kamuina pysyvästi pärisevä ja komeasti yhdessä meluava rokkivaarikerho, johon kuuluvat vakijäseninä Slash, Duff, Dave Grohl ja satunnaisia tyyppejä, kuten Keef ja Neil Young sekä Macca, siis sellasii harvasepäivä-tuttuja, joita vain rokkareilla on ja saattaapa joskus Eddie Vedderikin käydä kähisemässä, erittäin hyvä ja luotettava kaveri, mitä nyt hieman liian raitis ollut enimmän ikänsä. Noiden setien ja monien muiden äijien kanssa on mielekästä hölistä ja soitella kotostudiossa. Soitinvalkoimassa on nokkahuilusta lähtien tuplaskittaan ja jopa vanha Morrisonin helistin on messissä. Henkan maallisena perintönä heitteille jäänyt balalaikka saa ihailua osakseen joka kerta, samoin takaoven ylle ripusteltu Elviksen huivikokoelma sekä John Lennonin epävireinen muutaman kerran seinään paiskattu akustinen kitara. Poskensoitanta luo hauskan ilmapiirin, ja ehkä jotain jammailuotantoja napsitaan nauhalle, muttei se ole mitenkään tärkein pointti. Värikkäästi eläneet ja kirjavasti raitistuneet muusikot limited edition. Ryhmän kokoonpano on tietenkin hyvin vaihteleva. Maccalta voi vieläkin oppia bassoilun lisäksi piisien rakentamisesta, Slashilta on khuulia pölliä tuoreita riffejä ja käyttää niitä yllättävissä kohdissa. Neil Young on raikas ukko, joka on nähnyt melkoisen mitan raakaa rokkenroll-meininkiä ja Keefin pakkoliikkeitä on aina jännä ihaillen seurata livenä ja laskea sen naaman uusia vuonoja. Tietoa ja kokemusta on sen verran paljon, että tosinaan vanhaakin veteraania hirvittää katsoa ja kuunnella. On vaikea näitä sankareita kuunnellessa välillä tietää, miten se stoori lopulta meni vai menikö juttu legendana ja upposi kuin vanhaan apuhoitajaan. Siksi onkin rento Dave laukomassa tsoukkeja ja rymistelemässä kitarapisteen ja rumpukopin välillä. Nirvanan aikaiset muistelot ovat myös jänniä, joskin ne vaativat erityisen mielentilan eli pohjattoman masennuksen sekä itsarifiiliksen. Kotostudion puitteet ovat mittavat ja soitinkavalkadi vaikuttava, akustiikka hieno ja fiilistä löytyy tuolla porukalla aina, ylläreitä tulee toisinaan kuten Rod Stewart ja Ronnie Wood poikamaisine elkeineen ja kaskuineen ja tietysti Steven Tyler, joka on myös kova piereskelemään, mutta ehdotonta rokkilaulajien suurinta aatelisluokkaa. Hienoja miehiä, ja rokkinaisista voi Courtney Love käydä joskus kännisenä tai rapulaisena ovensuussa sähisemässä, mutta Sheryl Crow ja Meredith Brooks saavat ihailevan kohtelun ja herrasmiesmäisen säestyksen.
Hollywoodissa on tärkeää myös tuntea oikeita kokkeja, jos haluaa gurmee-nautintoja alan huipulta. Näitä tosikovia cheffejä on lopulta melko vähän, niitä kuuluisaträkälätkokkeja on liikaa, ja juuri ne ovat parhaita näyttelemään ruuanlaittamista ja päätyvät lähes aina Ramseyn kioskin vessoja pesemään, mutta ovatkin siinä tosihyviä. Siisteys on puoli ruokaa, mutta pian sekin tulee syötyä ja lopulta jopa paskottua. Johnny ei ole haalinut ympärilleen vakituista hovia, hän hengailee paikallisten rokkareiden kanssa jonkin verran, käy salilla ja ajelee cadillansa, muttei säännöllisesti tai juuri koskaan käy pintaliidoissa tai matkustele sairaalloisesti. Normielämä raitistuneelle kitaravelholle ja trubaduurille on parasta pitkän linjan hoitoa tappavista riippuvuuksista ja rasittavat siipeilijät pysyvät loitolla, kun niille ei anna mahiksia uida liiveihin, sillä kyseisiltä paiseilta saa pahoja mielensyöpiä pitemmän päälle. Angelina-vaimon nykyinen Miss Amerikka-tiimin duuni pitää ladyn liikkeellä ympäri jenkkilää ja sukujuuriensa hoito Kolumbian suuntaan ovat green card-toimikunnan huumorintajuttomuuden takia hieman ongelmalliset, sillä isomama ja muu suku satoine tuhansine serkkuineen ovat ei-toivotulla listalla maahanmuutoviranomaisten papereissa, innokkaan kommunistisen harrasteen vuoksi. Maailman mahtavin valtio ei voi ylpeillä suvaitsevaisuudellaan. Tämän seurauksena Johnny on taas kerran totutellut olemaan osan viikoistaan yksin, ja niin käydessään hän usein uppoutuu kitaransa kanssa uusien kipaleiden luomiseen. Talossa on leffateatteri kolmannessa kerroksessa, aivan pilissalin vieressä ja kuntosalin lähellä. Siellä on ysipallon pelaamisen ja lihasreenien jälkeen kiva nukahtaa uusimpien kauhuleffojen alkumetreille. Ylimmän kerroksen sviitti kattoikkunoineen on kerrassan fantastinen, kaunis valkoinen parvi kiertää koko talon leveysmitan ympäri, ja näkymät ovat upeat, pienessä keittiössä voi paistella lättyjä ja suhauttaa pikatsumpit tai kermakastikkeessa lilluvat nuudelit ketsupilla påttusalaatilla viehkosti koristellen, kun vieraileva kokki ei ole paikalla. Ammattimies ei moista ilman isoa mekkalaa sallisi. Saunaa ei ole, koska jenkki ei sellaista tarvitse, mutta yhden ison uima-altaan pihalle kyllä ja toisen sisätiloihin niille kolmelle vuotuiselle sadepäiville in the hood.
Johnny asuu viisi kerroksista kartanoaan rennosti, Rodriguez hoitelee tekniset ja juoksentelevat asiat jouhevasti, Brigitte taittelee pyyhkeet ja imuroi suloisella rytmillä keveässä univormussaan, jossa on nopeasti irroitettavat olkaimet ja meksikolaiset luotettavat kontaktit siivoavat ulkopinnat kaikesta ylimääräisestä liasta, sillä alueen säännöllisten tulipalojen takia nokeentuminen on yleistä jopa parhaimmilla pinnoilla, mitä kaupasta säkillisellä dollareita saa. Savusumuhaitta on hieman ressaavaa, mutta siksi on tehokas ilmastointi, jonka huoltofirma luotettavasti hoitaa, samoin vartioinnin. Cateringpalvelu on ylvästä hupia, mutta voittaa rasvaiset lörtsyt, joita on järkevä elämäntaparempassa välttää, ettei ajatus sinkoile laittomuuksien pariin askartelemaan, sillä toisinaan nuo ajatukset voivat muuntua teoiksi. Autotalleja on oltava kolmet, ja se laitimmainen on omistettu räkäiseen rummun amatöörimäiseen takomiseen. Pari jenkkirautaa ja s-sarjan mersu riittävät oivasti, sekä muutama fillari munamankelointiin ja kevyesti motorisoitu potkukelkka varalle, jos on aivan pakko päästä kepappipaikkaan. Läheisessä siwassa voi asioida kellon ympäri ja paikka on kuuluisa siitä, että ryöstäjiltä näyttävät ammutaan kyselemättä m-16:lla, tästä on näyttöä viime kerroilta.
Mikä sitten ajaa miljonäärirokkarin pahamaisille trashseuduille ja parin kymmenen mailin alueelle, jossa sutenöörit pörrää ja huorat myyvät aletussuaan hivilisällä, narkkeja putoilee kuin kärpäsiä, eikä kukaan välitä ?? Mikä saa elämänsä raiteillen kolistaneen sankarin suuntaamaan matkansa törkyiseen motelliin piikittämään krääsää hihaansa, vaikka tietää joka ainoa kerta päätyvänsä nuokkumaan pienessä paskaamossa ja oksentamaan jo valmiiksi tahmaiset lakanat ja lisäksi tuosta kaikesta monta vuotta unelmoiden ?? Siinäpä se järjen vastaisen addiktion syvin olemus näyttäytyy, kun vieras taivas on niin pelottava, että tuttu helvetti on vaihtoehdoista se vetävin, vaikka onkin pahin kaikista.
Tänä aamuna Johnny on poikkeuksellisen vireässä mielentilassa, sillä hän on saanut californian talven aikana valmiiksi kiekollisen soolomatskuaan, joka tulee räjäyttämään underground-kuulijakunnan tajunnan kerralla avaruustomuksi ja tämä tuntuu järjettömän hyvältä, myös bändikavereiden omat projektit ja elämät näyttävät olevan vakaammassa kurssissa kuin aikoihin. Illalla Angel saapuu taivaalta Kolumbiasta hänen luokseen ja Johnny on tilannut Losin sinfoniaorkesterin kartanonsa katolle soittamaan Sibben sinfonioita ja juhlistamaan edelleen rakastuneen ja onnellisen parin viidettä hääpäivää, ja tämä ilta on tuleva olemaan upea ja ikimuistoinen,
it´s a good day to be alive, man.
Johnny heräilee naisensa puolelta sänkyä. Angelina on lähtenyt jälleen maailmalle valmentamaan missikandeja tuohon pintapuoliseen uraan, jossa pinta muotoineen on tärkeää, mutta pinnan alainen pisnes vielä pintaakin ja sen muotoja tärkeämpää. Johnny kierähtää tammiselle lattialle ja heivahtaa suihkuun ja sieltä ripeästi aamiaispöytään, jonne eskimolainen kodinhoitajanainen on kattanut mannermaisen setin terveellistä apetta, jossa on elämisen meininki ja makuna raikas viidakkoteema. Losin paikallisradioasemat vaihtuvat tasaisesti kaukosäätimellä. RHCP soi usein. Inga hyräilee jotain kansantanhua, josta Johnny innostuu, hakee akustisen, selvittää sävelkulun ja kirjoittaa valmiin piisin, jonka raakalaulaa heti pöydässä suu täynnä mysliä.
Lauluntekijän leima ei näemmä lähde pesemälläkään. Pienet aplodit kaikuvat keittiössä ja
yksi uusi Hollywoodin päivä voi todella alkaa.
Johnny pohtii maailmankiertueen lähestyessä rankkojen reissujen historiaa, sillä lomaa se ei ole. Maailmankuulun rokkarin kiertäminen on yksitoikkoista touhua. Kaavana on lentoasema - hotelli - stadion ja sama uudestaan toisin päin toistettuna pari sataa kertaa. Juhlimisesta tulee riippuuvuus. Kauniit naiset muuttuvat hiljalleen rumiksi ja ihmiset haluavat vain hyötyä itselleen. Julkisuudessa lehdet mässäilevät kriittisellä matskulla, ystäviä mediassa ei ole. Masentavaa pakkojulkisuutta on kestettävä, jos aikoo jotain julkaista ja managerit ja jopa roudaritkikin vain vetävät omaan pussiinsa, ala on röyhkeä ja sillä työskentelevät tuntuvat olevan aina jotain sukua varkaille. Lisäksi jatkuva paine luovuudessa ja fanien odotuksissa on hulluksi ajavaa ja päihteet kombona buustaavat cocktaililla ihmisen, joka kulkee kohti itsemurhaa… mutta rokkariksi vapaaehtoisesti alkanut Johnny tiedostaa paskat tilanteet ja iki-rokkari tulee ja menee ja vastaa tulemisistaan ja menemisistään…
Johnny laskettelee fillarillaan Hollywood hillseiltä kiihtyvää vauhtia ja päätyy kokoustamaan aitojen äijien sekaan, täällä ei pintaliitäjät notku tai paparazzit uskalla tulla lähellekään. Muutama erä pilistä 5 $ geimi ja pari säkkiä urheilijasafkaa siwasta ja kotio fiilistelemään. Illalla tulee uuden naisensa kanssa Jack Nicholson käymään ja naamaansa repimään. Viime kuussa kävi Lemmy pälyilemässä, ja aina sillä on laadukkaita miisuja mukana.
Johnny kantaa tampatut matot ineen, heittäytyy netin ääreen ja kirjautuu plinkkiin tsekkaamaan tyyppien tilanteet ja uudet telaketjut ja riitelykettingit. Hymäillen hän tuuppaa iloisen tekstinsä sisään, lukasee vielä muutaman naisen tilanteen saunasta ja
kiipeää katollensa tsiigaamaan punaiseksi värjäytyvää huudia. Pian ilmassa hengaava tomu asettuu aloilleen.
kyllä mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että noi kaikenmaailman salaliittoteoriat rantautuu tänne,
mäkin joudun syömään kymment eri merkkist ryynii per päivä, lääke jopa pahimmillaan toiseen lääkkeeseen,
siis ei vittu tää on ihan sairasta, jos futsii vähä laajemmalti…!??
Panama Rayo, Soppa & J-Bill - Kuolemasta Tullut
youtube.com/watch?v=q79T0fv5HOM
Nostelen näitä ketjuja joihin mulla edes sen kummempia ollut mielessä.
Joten tämä on offia jos mikä
Heips kaikille!
Satunnaisesti taustalla käyn katsomassa miten porukka jaksaa… 
Oma aika menee pitkälti vajaa 5-vuotiaiden seurassa ja mikäli kaikki sujuu hyvin, reilu 6kk:n päästä tässäkin asunnossa pitäisi olla 3 ihmistä kahden sijaan… 
Päihtyminen on viimeinen asia mikä mielessä käy! 
Kenties tulen offia jauhamaan, kun on yksi kk töitä vähemmän…
En mä teitä unohtanut ole, jäi pamien vaihdosta mokseihin lievä ihmispaniikki ja nyt pudotan moksejakin… 
Mukavaa Kevättä Kaikille!
^ Mitä, mitä, malibu?! Onko tuosta tulkittavissa, että perheenlisäystä olisi tulossa? Siinä tapauksessa hurjasti onnea <3. Onnea myös päihteettömyydestä, päihdehimojen puutteesta ja benzotiputuksesta, joka on kaiketi sujunut hyvin 
. Kaikkea hyvää sinunkin kevääseesi .
Onnea munkin puolesta rutkasti! Hienoa että asiasi ovat tuossa pisteessä. <3
Juu oikeen paljon onnea vaan - ja aina on ilo havaita, että alkaa mennä paremmin.
Helvetin hienoa malibu! Toiset vaan ovat selviytyjiä. Muista nauttia työsi hedelmistä
Onnittelut Malibulle.
Tulethan sitten tänne päivittään kuulumisia.
Olisko tää nyt mitenkä …
siiiiiis …
Parempi tms.? :
:
:
:
web.archive.org/web/201305230123 … cd49f76398
kansalaisaloite …
kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1114
ottakaa kantaa, tai olkaa ottamatta!
^
Tohon täytyy osallistua,mutta pisti silmään toi kohta ,jossa mainittiin tarkastuksista ja tarkastusmaksuista.
Itse en haluaisi yhtäkään virkamiestä kotiini kyyläilemään ,mutta muuten noi säännökset olivat ok.
Kiitoksia onnitteluista ja tsempeistä Winston, Luc, Mick, Näätä ja Mikko!
Ei tuo bentsopudotus helppo ole ollut, Mietiskeliän tavoin jäänyt tv:n ääreen ja esim netissä olo tai kirjoittaminen ovat lähes mahdotonta. Ei pää toimi kovin hyvin, että saisi järkevää puhetta/tekstiä paperille tai luettuani tekstin poistan sen, koska se on mielestäni sekava… Edelleen syön sen 2x30mg Oxepamia/pv, yhden pudottanut. Tosin nuo Oxepamit ovat niin shaibaa, että aion pudottaa ne pois (ellei jotakin tod ihmeellistä tapahdu), koska buprella saa imettää… Viekkareita sain oxareista huolimatta, mutta vapinat piti poissa. Nyt kun alkaa näkö- ja kuulo sopeutua vaihtoon, uskon että 6kk riittää pudottamiseen…
Jokaiselle kirjoittajalle haluan muistuttaa, että suokaa itsellenne joku tavoite tai unelma! Itse olen yli 13 vuotta aiemmin ensimmäistä kertaa yrittänyt kunnolla lopettaa sekoilun, mutta meni monta vuotta kunnes pääsin edes hiukan eteenpäin. Silloin olin jo melko varma, etten kykene normi-elämään; oli useampi riippuvuus, sh:tä, mt-ongelmia ja suurin ongelma oli etten tuntenut kuka itse olin. Silti mietin, että jos joskus voisin tulla äidiksi (mikäli en valitsisi helpompaa tietä ja lähtisi oman käden kautta)… Yli 10v tarvitsin aikaa ja kasvamista; eikä tämäkään mennyt täysin käsikirjoituksen mukaan. En lääkkeitä ehtinyt pudottaa nolliin… 
Lääkärin mukaan nuo 2 lääkettä ovat hyvin siedettyjä ja harvoin lapsi syntyy viekkareissa, mutta itse pelkään aivojen muistijälkeä…
Puoliso uskoo lääkäreiden sanaan, itse näen että aivot ovat melko tuntematon elin… Itseäni saan syyttää, mikäli lääkkeiden tähden tulee ongelmia myöhemmin… Toivon ettei… Toisaalta en käytä ssri/snri/mao-lääkkeitä, joiden lopettamista ei suositella myöskään. Niiden vaikutuksista on varmasti vielä vähemmän tietoa… Emme kuitenkaan uskoneet raskauteen ilman hormoneja ja keskeytys olisi järjetön vaihtoehto, etenkin kun sai pelätä keskenmenoa! Pakko se on ajatella, että tarkoitus on pudottaa subu niin alas kuin mahdollista ja benet pois… Vuodet kun tahtovat vieriä lähes huomaamatta ja pian ikää onkin +40v ja 100 varmasti kaikki lääkkeet nollissa?!?
Elämää on turha suunnitella, sen olen itse oppinut! 
Onneksi asiat useimmiten tuppaavat järjestymään!
Toivottavasti tämä kevät tuo ihmisille parempaa fiilistä! Voikaa hyvin ja pitäkää sauna lämpöisenä!
Onnea Malibu!
Omalla klinikalla ovat sanoneet, ettei opioidi- ja/tai bentsolääkitys olisi este lapsille. Olen kuitenkin itse suhtautunut varauksella ja pelkään, mitä omalla kohdalla tapahtuisi, jos raskaaksi tulisin. Yksi suhde jo osittain tuohon kaatui, kun en uskaltanut hankkiutua raskaaksi.
Tiedätkö muuten, että tuleeko teistä automaattisesti lastensuojelun asiakkaita, kun olet korvaushoidossa?
^
Hmm hyvä kysymys. Meillä mamma ei ollut k-hoidossa,mutta sai sairaalassa bubrea,riskien välttämiseksi. Joten kyllä siitä merkintä papereihin tulee ja lastensuojelun pokaksi.
Se tossa monelle ollut rankinta,kun vaaville syntymästä saakka laitettu vauvan annoksia morfiinia vieroitusoireisiin,joten erittäin aiheellista,että lastensuojelu tästä tiedon saapi.
Toisaalta varmaan tapauskohtaista ja siellä polilla ehkä kiristetään hieman alkuun seuloja sekä omahoitaja aikoja. Lastu varmaan jotain kartoitusta tekee lapsen syntymän jälkeen ,mutta kunnasta ja klinikasta,sekä kaupungin lastarista nämä varmaan riippuvat.
(Tämä pelkkää mutuilua)
Edit. Korjattu mutuilua mututuntumalla ja utelemalla asiaa ja korjaillut aiemmin tässä olevia jutskia alenpana,sekä tässä.
^^^
Helsingin seudulla ainakin joutuu lastensuojelun asiakkaaksi,jo hakeutumalla korvaushoitoon ,vaikka sitä ei alottaisi ollenkaan.
Hal-polin asiakkaaksi joutuu/pääsee ,kun raskaana ja k-hoidossa tai kättärillä annettu bubrea.
Neuvolasta myös jo laitetaan lastarille paperit(kun potilas kertoo käyttävänsä tai jos papereissa näkyy k-hoito) ja kättärillä,jos saatu bubrea ,niin automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi.
(Kysyin kauniimman sukupuolen edustajalta ,niin näin hän asian ilmaisi)
Kiitos Nasaalisesti tsempeistä!
Täälläpäin joutuu ylimääräiset Neuvola-ajat odotusaikana (lopussa 3vkon välein) ja pari ylimääräistä käyntiä vähintään syntymän jälkeen. Melko pitkälle asiaan vaikuttaa kh:n puoli, itseltäni ei ole vielä seuloja pyydetty mutta kerran vkossa vanhempi/vanhemmat antavat seulan kh:ssa lapsen synnyttyä. Odotusaikana vaihtelee enemmän kunnon mukaan, mutta tuo vastasyntyneen kakka arvioidaan (täällä ilm kaikilta ensisynnyttäjiltä); sieltä kuulemma näkee retkahdukset yms…
Käsitin hoitajien puheista, että mikäli kaikki seulat ja ylimääräiset ajat, sekä nuo näytteet vastaavat kertomaani (sekä reseptejä), ls puuttuisi peliin vasta jos jotakin menisi pieleen. Mikäli kämpän haluavat tulla katsomaan muutaman kerran, se ei haittaa… Useamman hlön tunnen, ketkä ovat päässeet 6kk:n sisällä eroon ls:sta ja vuosia myöhemmin kärähtäneet kunnolla…
Pitää kysyä tarkemmin vielä pomolta tuosta ajasta, kauan tarkkaillaan lapsen kehitystä tai vanhempien kykyä hoitaa lapsia… Korvaushoidolle vastuu siirtyy joka tapauksessa melko pian. Heillä on velvollisuus ilmoittaa ls:lle ongelmista, mutta yhteistyötä tekevät täälläpäin jo odotusaikana joten en jaksa asiasta huolehtia kun ei ole mitään salattavaa… Mikäli ls haluaa olla mukana, paha kieltää…
Oxepamiin vaihdosta on kiitelty paljon tuolla synnytyspuolella, ei aiheuta viekkareita (oman lääkärin mukaan). Subussa suuret annokset (<12mg) voivat aiheuttaa viekkareita, joita hoidetaan morfiinilla… Itse uskon kuitenkin, että kun joitakin synnyttäneitä tiedän; nämä pahimmat tapaukset tuskin ovat omissa lääkkeissään edes pysyneet…
Kannattaa kysyä rohkeasti asiasta! Lastensuojelukin on niin ylibuukattu, ettei heidän ole mitään järkeä hankkia asiakkaita, kenellä on normaalia vahvempi lääkitys, mutta ketkä ovat näyttäneet pärjäävänsä ja kuuluvat jonkin päihdepuolen palveluun (a-klinikka, k-klinikka) kontrolli-testien tähden… Osa joutuu ensi- ja turvakotiin “todistamaan” taitonsa perheenä, mutta tuolloin on retkahdettu jossakin vaiheessa… 
Kytät syynää Itellan posteja tällä hetkellä varsinkin Eteläisessä suomessa,
pääkaupunkiseutua myöten… paljon jääny kii desing-huumeista uutisien mukaan
oli ollu ihan suomessaki iso rinki ketä tilas ja möi. onneks en itse ole tilannu
mitään seitsemään vuoteen, silloin tilasin Spice:a (Vanilja) ja sekin on vanhentut
rikos, ja se ei ollu kyl ees siin kohtaa lääkeainelistal, eli vapaasti tuli…
mut ajat muuttuu, KELLEEN EN SUOSITTELE DESING_HUUMEITA, niiden
seurauksista ei voi tietää mitään, mitä se aine voi tehdä 10vuoden päästä
sulle kasvaa korva navan kohdalle, oho mut sehä oliki se tutkimuskemikaali joka
mahdollisti moisen ‘mutaation’
edit: ja näiden netistä hUUmeita tilanneiden keskivertoikä on:18-27v.
tulevat sukupolvet pelottaa, onneksi en ole silloin enään täällä!
Valitettavasti, Nykynuoret (OSA) hairahtaa yhä useammin sille nurjalle
puolelle,(Yhteiskunta onko Osana Siinä??) toivotaan, että nää tilaajat saa kunnon sanktiot,
siis tää nuorisohjyyme"rinki"
Tuo koko netistä huumeiden tilaaminen on kyllä jännä juttu. Itselle selvisi koko ilmiö vasta muutama vuosi sitten, ja silloinkin netistä. Porukoissa joissa itse on tullut pyörittyä ei kukaan ole moista harrastanut, eikä edes liiemmin puhunut. Kai tuo on hyvä juttu huumeista kiinnostuneiden nuorten kannalta. Vähänkään pienemmällä paikkakunnalla se rosvojen, säätäjien ja hörhöjen tunteminen saattaa olla hyvinkin ikävä juttu.