Sen verran ku siitä kuvasta nyt pystyy päättelee, ni onhan meissä yhdennäköisyyttä kuvan muidun kanssa. Niin kauan ku en kulje samanlainen hamonen päällä, enkä avoimesti nojaile otsa seinää vasten, ni kukaan tuskin kuitenkaan tulee tunnistaa mua, vaikka tämän paljastinkin.
Laita kuva!! Kuvat on kivoja. Laita guuglen kuvahakuun joku aihe, joka on sua lähellä, ni eiköhän niit vaihtoehtoja ala ilmestyy.
MITEN voi olla näin vaikee irtautua koneelta, kun tän aamulla avaa?? Taas hengannu tässä vaan tuntikausia, vaikka oli tarkoitus lähteä kirjastoon hommiin. Kunpa pystyisi laittaa nettiin pääsylle jonkun aikalukon. Löytyisköhän tuolta Katiskan puolelta mulle apua…?
Itse uskon erään kh:ssa olevan naisen olevan Winstonin näköinen… Liekö syy se, että hän on todella laiha ja pitkä? Lisäksi hänellä on vakimies ja hän vastustaa yhdistelmää päihteet & lapset…
Iinan odotin aluksi olevan rastatyttö, mutta itsekin uskon kuvaan jollakin tasolla…
Anajuhanin kuvittelen olevan melko hoikka ja vaaleahiuksinen sekä pidempi siilitukka…
Emqusta myös tietty kuva omien kirjoituksien perusteella. Tumma (keskipitkä?) tukka sekä jäätävänsiniset silmät… Oma ilmaisu… Tosin hiusten väriä voi helposti muuttaa…
Japun uskon olevan sellainen rappari-hopparin näköinen…
:mrgreen: :mrgreen:
Muista nickeistä en oikein osaa nähdä “kuvaa”… Omituista…
Hitto kun yritän pienentää kuvaa sopivan kokoiseksi menee ihan sutuksi, koirastani jossa meikä puolittain niin musta koira on lähinnä mustetahra. Ideana että kuva olisi aito mutta ei tunnistettavissa, en hirveästi pelkää sitä tunnistautumista mutta kuvan käsittely on taito jota en omaa. Antaa ny loppukesän mennä alta pois ja jatkan miljoonan valokuvan lajittelua josko löytyis parempi aihe josta ensin leikkaa turhat pois ja sit koittais pienentää.
Vaimo aina joskus pyytää antamaan jotain vaatekaapin ylähyllyltä niin sanon et nouse seisomaan, 9 kertaa kymmenestä saan hymyn ja kerran läps poskelle. Hyvä hyötysuhde ja aina antanut kyseisen tavaran, olen itse kieltänyt nousta tuolille ku kerran kaatui ja reiteen kissanpään kokoinen veripaakku ja sairaalaan niin tyhjäsivät, joku hermo meni.
Olisi kyllä erittäin hieno nähdä neurokipu, konea ja avoin kundi+ dopperi sylissä. Uskon että monella nuoremmalla nais plinkkaajalla olisi siinä henkeä hauokkomisen paikka. Siis nykyään monet nuoret naiset kiihoittuvat karismaattisesta vanhemmasta miehestä. Ehkä.
Malibu osu melko lähelle. Mutta mun tukka on tumma. Ja ekaa kertaa lyhyt piiiiiiiiiitkään aikaan. Laihtunutkin olen, mutta se korjaantuu taas talvella. Tahon sen liuhuletin bäkkii :mrgreen:
Naiset vaistoavat sekssikkyyteesi dopperin muotoon puettuna He ikäänkuinn aistivat komean ja elämää nähheeen kundin dopperin kautta.
He saattavat jopa yhdistää dopperin lihaksikkaan ja jäntevän koiravartalon sinun ihmisvartaloosi. Monet koirat muistuttavat isäntäänsä.
Suoraan sanottuna he havaitsevat jänteikkään voimakkaan uroksen jonka pakaralihakset ovat kuin terästä ja pystyseisonta saa heisssä aikaan naiselle luonnollisia alkukantaisia vaistoja. He käyvät kuumana ja koittavat salata sen silittämällä koiraaa. Tottta puhuen en yhtään ihmettelisi jos sinun rakastelukumppaneiden määrä hipoo tuhunsia. Word.
Kyllä se on pakko myöntää että olen vaan se toinen hihnan päässä, ihan timmissä kunnossa 100Kg mutta tämä 47Kg jolla karva kiiltää niin että silmiin ottaa. Sitten vielä virheeliset luulot Dopperin rajuudesta vetää puoleensa, kyllä mä tyydyn mun vaimoon. Just olin veneilemässä ja mukana kolme kiinalaista tyttöä + kaksi poikaa, yksi kaveri heidän kanssaan pulaa ja mä välillä teen pieniä elämys matkoja. Söivät ensinmäisen kerran sinappia makkaran kanssa ja jälkkäriksi tyrniä suoraan puskasta, oli kuulemma elämys. Tulevat katsomaan mun koiraa kun jo meillä käyneet on kertonut siitä, yksi kysyi millä olen sen kiillottanut sanoin sen olevan self cleaner.
Onko täällä kesän jälkeen osa vakkareista kadonnut? Uusia vakkareita tullut… Pitänee talven alkaessa tarkkailla, palaako plinkkiläiset takaisin? MCOT katosi tosiaan kerralla sen omituisen viestin jälkeen…
Offia, siis aivan aiheesta : oisko täysin mahdotonta sanoa mt-ongelmista ihan suoraan ihmisille… Eikä mitenkään anteeksipyytelevästi, uhmakkaasti eikä millään erityisellä äänensävyllä, vaan kutakuinkin samal kuin “kaunis päivä tänään” ? Esim. kun “ihmiset” kysyvät “mitä sä teet” tarkoittaen yleensä “…työksesi”, vastaisin ja joskus muuten vastaankin nätisti hymyillen: "Minä olen eläkkeellä ". Enkä jatkaisi aiheesta mitään, vaikka lisäkysymyksiä tulisi ja jos vaivautunut hiljaisuus, niin mitäsiitä. Jokusen kerran olen sanonut jotennii näi: “Minä olen sairaseläkkeellä, ja jos asia on jollekulle ongelma, se on hänen ongelmansa, ei minun.”. Toi yleensä kyl lopettaa utelut. Kamu kerto, että kun joku länkytti hänel (vaikea psykiatrinen sairaus, jonka vuoksi eläkkeellä) siitä kun ei työtä “viitsi” tehdä, hän vastasi: “Vaihdetaanko rooleja? Kyllä se minulle sopisi.”, joka musta oli mainio vastaus. Miksi penteleessä pitää tuomita, kun ei edes tiedetä syitä??? Jos tässä maassa, muualla oltaisiin suvaitsevaisempia, kyllä musta ois ihajjees tehdä työtä, mutta kun omituisuudensietokyky on matala työpaikoil… Oishan se hyvä, kun olisi taloudellinen itsenäisyys ja enämpi rahaa. Mut kyl mun on erittäin vaikea sietää ihmisiä, ei auta. Olin aikoinaan terveysasemal siivoojana, voi helevetti sitä nokkimista ja selkäänpuukotusta… . Ennen, lapsena, nuorena olin sairaalloisen ujo, sulkeutunut, elin jossain ihan omas mielikuvitusmaailmas (hehee, nykyisinhän en ), nykyisin on tosiaan vaikea sietää ihmisiä… Suurimmasta osasta tapaamistani en pidä. No, miksikä pitäisi… Mutta kun on vaikia pitää mölyjä mahassa, etenkin jos vetää pillereitä. Erinäisistä paikoista olen lähtenyt ovet paukkuen. Ja jos olen ollut toooodella raivona, olen jättänyt oven auki… Se on muuten pahempi loukkaus. Jonkun nimittäin pitää nousta ja sulkea se ovi, ha ha ha . Ei musta työyhteisöihin ole, eikä juuri muihinkaan. Tässä voi olla, kun voi poistua milloin haluaa - tämä muuten on mulle tärkeää.
En lähde mihinkään tylsil risteilyil ikinä, koska kerran sain pienen epileptisen kohtauksen laival, kun ahisti niin perkeleesti ajatus, että mun on pakko olla täällä siihen asti, kunnes tää paatti on takas satamas. Höhöö, oisko jonkinasteista sitoutumisongemaa… .
Kyllä sä PP Kupposen muistat, My Cup of Tea… Täällä kirjoitti vuosia ja yksi ihmeellinen viesti, ei takaisin palannut… Aiemmin lyhennettiin eri tavalla nimi ainoastaan…
Ai nii juu… Pitänee sitte vilkasta, mikä oli k.o.kumma viesti… . Mä muistan vaan viimeseksi lukeneeni jottai sen tyylistä, että huolimatta läheisen poismenosta ihan hyvä olla ja vain lekurin määräämät käytös… Haluankohan mä lukea, jos jotain pahaa…vai pitää illuusioni/käsitykseni, että asiat hänel ok…
[size=85]Curiosity killed the cat…[/size]…tai melkein: emmä löydä mitään. Antaa olla. Kaiketi ottanut nimimerkinkin poies, ei munkaan vanhat näytä löytyvän. Voihan hänen asiansa hyvinkin olla…!
PP, se viimeinen MCOT:n viesti oli eri nimellä kuin MCOT ja pelkäsi olevansa hengenvaarassa… Kaikki tietenkin toivoivat että kyse on vain vainoista, mutta eipä ole tyttöä tämän jälkeen täällä näkynyt… Itsekään en tiedä millä nimellä sen voisi löytää…
Huomasitko PP että kaikki Kupposen viestit ovat myös poistettu ja vain lainaukset jäljellä? Vika viesti epäiltiin tulleen Kupposelta kun katosi sen jälkeen; yhden viestin nickejä, jota en löytänyt… Viesti oli että “älkää ikinä kirjoitelko tänne mitään, koska tunnistamisvaara on todellinen”-tyyliin…
Liekö syy se, että hän on todella laiha ja pitkä? 
Lisäksi hänellä on vakimies ja hän vastustaa yhdistelmää päihteet & lapset… 
Oma ilmaisu… Tosin hiusten väriä voi helposti muuttaa…
.
.
Uusia vakkareita tullut… Pitänee talven alkaessa tarkkailla, palaako plinkkiläiset takaisin? MCOT katosi tosiaan kerralla sen omituisen viestin jälkeen… 
: oisko täysin mahdotonta sanoa mt-ongelmista ihan suoraan ihmisille… Eikä mitenkään anteeksipyytelevästi, uhmakkaasti eikä millään erityisellä äänensävyllä, vaan kutakuinkin samal kuin “kaunis päivä tänään” 
? Esim. kun “ihmiset” kysyvät “mitä sä teet” tarkoittaen yleensä “…työksesi”, vastaisin ja joskus muuten vastaankin nätisti hymyillen: "Minä olen eläkkeellä 
. Ennen, lapsena, nuorena olin sairaalloisen ujo, sulkeutunut, elin jossain ihan omas mielikuvitusmaailmas (hehee, nykyisinhän en 
. Mä muistan vaan viimeseksi lukeneeni jottai sen tyylistä, että huolimatta läheisen poismenosta ihan hyvä olla ja vain lekurin määräämät käytös… Haluankohan mä lukea, jos jotain pahaa…vai pitää illuusioni/käsitykseni, että asiat hänel ok…