Tuttu on Sen paikan pomo !
En ole ensimmäinen joka asiaa hänelle ihmetteli .
Hänellä on näkemys maksajan puolelta ja sieltä katsottuna ei eri laitoksien tuloksissa ole tilastollista eroa.
Tarkoittanee 90% raitistumista hoidoista riippumatta
AA kun ei tilastoa pidä niin jotakuinkin siellä raittiutensa yksvuotispäivän viettäneistä mutulla oletan noin puolen saaneen jatkaa raittiina useamman vuoden. Valitettavasti joidenkin on juotava vuosista huolimatta Hankalaa on tilastoida tilastoimatonta.
Sama kuin se Fingerborin sarjakuvan ihmettely : Askelmittaria käyttävien kävelevän mittarittomia enemmän. Et millä se on mitattu jos ei kerran ole mitattu kuin niitä jotka käyttävät mittaria
Tää on kyllä ihan totta, ja siksi hoitohenkilö ei saa hapuilla minkään ajatustensa kanssa. Kyllä sen oman suhteen päihteisiin on oltava täysin selvitetty, tehtiin sitten mitä hoito- tai sosiaalityötä tahansa.
Ei niitä koulussakaan ihan turhan päiten niitä esseitä raapusteta aiheesta “Minä ja päihteet”.
Itse en alkaisi markkinoimaan kenellekään päihdekuntoutujalle ajatusta kohtuukäytöstä. Tottahan toki ainakin yli 80 % kaikista ihmisistä (vau näittekö, sanoin prosentin! : )) kykenee siihen, mutta päihtekuntoutujista aniharva… jos kukaan ikinä.
Noista kokemusammattilaisista sanosin, että niitähän päihdetyössä on suurin osa, oltiin minkälaisessa hoitopaikassa tahansa. Suurimmalla osalla on ainakin takanaan lasinen lapsuus, aika monilla oma kokemus päihdeongemista ja siitä toipumisesta. Ei siihen duuniin nimittäin ihan sattumalta ängetä, eikä se palkkakaan nyt niiiiin hyvä ole.
[size=85]Se on sitten jo aika perseestä, jos hoitohenkilöstöllä on kokemus meneillään olevasta päihdeongelmasta… ja siihen onkin hyvät neuvot ja työnohjaus kalliit : ))[/size]
Muuten, Smokki ja sikari, oletko samaa mieltä siitä, että tämä hoitokeskustelu on tavallaan yhteiskunnallinen ja sosiaalipoliittinen kysymys?
Entä muistatko, mitä eräs AA:n perinne sanoo AA:n sotkemisesta yhteiskunnallisiin kiistakysymyksiin?
Kyllähän Suomessakin tulisi siirtyä anglosaksiseen käytäntöön, että julkisella rahalla tuotetun palvelun tarjoajan tulee laatia ja luovuttaa palvelun maksajalle luotettavat tilastot palvelun laadusta. Maksusitoumuksen kirjoittaja voisi sitten ohjata asiakkaan parhaaseen saatavilla olevaan hoitoon. Erot päihdekuntoutuksen kustannuksissa hoitomuotojen välillä ovat niin pieniä, että hoidon vaikuttavuus voisi aivan hyvin olla ainoa valintakriteeri.
^ Mä kaipaisinkin uteliaisuudesta just luotettavaa gallupia minnesota-hoidon tai muun yksityisen kalliin hoidon käyneiden hoidon rahotuksesta. Siis oliko maksajana Kela, työnantaja vai hoidokki itse?
Oon joskus yrittänyt asiaa tiedustella Plinkissä, mutta kukaan ei ole suostunut kertomaan. Novamob taisi olla ainoa, joka kertoi maksaneensa hoidon omista rahoista?
Smokki_ja_Sikari hyvä, mä toivon nyt kommenttia tähän ihan omakohtaista kokemusta tai oikeaa tietoa omaavilta. Ei millään pahalla.
Muistan oikein hyvin. 12 askelta ja 12 perinnettä on koko ajan käteni ulottuvilla. AA ei ole mistään asiasta mitään mieltä. Tämä ei millään muotoa tarkoita, etten minä saisi olla asioista jotain mieltä. Oletkos perehtynyt tähän asiaan niin paljon, että tiedät, miten tällainen perinne on syntynyt?
AA ei ota kantaa mihinkään yhteiskunnallisiin tai poliittisiin kiistakysymyksiin, ja sinä sotket AA:n nimeä jatkuvasti tähän lapua-julkinen hoito-yhteiskunnan rahoitus-hoidon vaikuttavuus -diibadaabaasi.
Mie vähän luulen, jotta myö seuraavassa palaverissa tykätään tästä pikkasen kyttyrää.
Lapuan Minnesota-hoidon asiakkaiden merkittävin hoidon maksaja on kunta (68,8 % ). Kunnan sosiaalitoimi myöntää maksusitoumuksen, jonka jälkeen asiakkaalle jää maksettavaksi omavastuuosuus hoitokokonaisuudesta. Asiakkaista huomattava osa maksaa hoitonsa itse (20,8 %). Maksajana voi myös olla työntaja (4,2 %) tai joku lähiomainen (6,3 %).
Tästäkin on aiemmin keskusteltu, mutta ainahan sen hoidon joku maksaa. Maksoin tavalla tai toisella a-klinikankin tapaamiset, samoin kaikki julkisen sektorin hoitopaikat maksetaan verovaroista. Myös yksityisiin hoitopaikkoihin tehdyt hoitoonohjaukset. Olen osani antanut tähän touhuun, ja katson että minulla on myös silloin oikeus vaatia hoidolta tuloksellisuutta ja laatua.
Minnesota-hoidon maksoin omasta pussista, koska kunta ei halunnut antaa siihen rahaa. Tosin yhteyshenkilöni a-klinikalla tuki hanketta, koska olin jo silloin kokonaan juomatta, mutta hänen esimiehensä, jonka palkan me veronmaksajat myös maksamme, päätti että en tarvitse hoitoa. Vähän aikaa sen jälkeen sain kirjeen, jossa ilmoitettiin että hoitajani vaihtoi työpaikkaa ja että minulle ei järjestetä korvaavaa henkilöä. Ilmeisesti katsottiin, etten tarvitse apua, koska en halua juoda.
Näin jäin kokonaan ilman julkista hoitoa. Vaihtoehdot kävivät aika vähiin siinä vaiheessa, joten vaimoni ehdotuksesta suuntasin sitten minnesota-hoitoa tarjoavaan hoitopaikkaan, jossa minun voinnistani ollaan oltu kiinnostuneita. Sillä tiellä ollaan ja tällä hetkellä tuntuu siltä, etten tarvitse enää alkoholia.
Tästä on toki keskusteltu aiemminkin, mutta toistanpa, ettei synny vääriä käsityksiä. Kokemusammattilaisuus tarkoittaa pätevöittävää tutkintoa ja kokemusta omasta raitistumisesta. Se, että on juonut paljon viinaa, ei ole kokemusammattilaisuutta.
Hallelujah, vihdoinkin olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Näin se todellakin on!
Juuri siihen perustuu oikea minnesota-malli.
Ja minä kun luulin sinun luulevan kokemusammattilaisuuden tarkottavan viinanjuonnin ja raitistumisen tuomaa kokemusamatöörimäisyyttä, ilman mitään varsinaista koulutusta.
Olen kuitenkin edelleen hieman nyreissäni siitä, että itse hoitomallin tai hoitoprosessin esille tuominen on tässä ketjussa hieman jäänyt jonninjoutavan prosentti-hölynpölyn jalkoihin.
Tätä mä pelkäsinkin En jaksa ymmärtää tätä linjaa ollenkaan. Sama asia taitaa olla A-klinikalla nykyään?
90-luvun lopussa ei Luojan kiitos näin ollut. Olin ahkera ryhmien sekakäyttäjä, kävin AA-, NA- ja A-klinikan ryhmissä ennen kuin sieltä seuloitui minulle se sopivin vaihtoehto, kuitenkin niin, että kaikista oli oma hyötynsä.
Näin juuri, olin motivoitunut enkä totta puhuen paljon korvaani lotkauttanut muille asioille kuin päästä omaan päämäärääni, joka oli raittius. En edes tiedä, mitä muille sanottiin, koska kuuloni oli valikoiva Tottakai Järvenpään ryhmissä alleviivasin omaa valintaani ja juttelin tavoitteistani ja ne asiat, joita siellä sanoin, olen kaikki toteuttanut. Tapasin tänä vuonna yhden valtavan hienon nuoren miehen siltä ajalta, ja hän kysyi miten kävi. Oli upea tunne sanoa, että kaikki kävi toteen… Hän on myös nykyään raitis, kolmatta vuotta.
Bentsoja tarjottiin aivan varmasti, mutta olin jo siinä vaiheessa yhden bentsovieroituksen läpikäynyt, joten ilmoitin jo tullessani kieltäytyväni niistä. Lisäksi olin jo useamman (tuskaisen odottelun) viikon ollut raittiina, enkä tullut ‘kentältä’.
On vaikea keskustella kun pelkkä kokemusammattilaisuus KattiRyhmältä hukassa !
S&S joudut selittään ihan juurta myören mitä sanat tarkoittaa.
Toisaalta ei ihme et Katti riitaantuu kaikkien kans kun ei oma ajattelu pysy pälätyksen tahdissa mukana.
Saati sitten AA:n perinteet , niistä ei ota selkoa ellei saa AA:sta yhtäjaksoista raittiutta .
Perinteet ja askelet menee ymmärrykseen elämällä ohjelman tarkoittamalla tavalla .
Ei sellaanen juoppoo joka käy känniväleissä avopaltsuissa kahveella todellakaan voi ymmärtää AA:n sisintä olemusta.
Kuhan pälättää tyhjä päätään tänne kun ei tollasta feis to feis jaksais Erkkikään.
Mitäköhän sinä sitten alalla teet? Kirjoituksesi eivät lakkaa hämmästyttämästä. Eikö tapanasi ole ollut ottaa aina silloin tällöin, vaikka olet käynyt tietääkseni jopa katkolla (?)ja olet myöntänyt, että sinulla on ollut ongelma? Vai oletko ehkä sellainen harvinainen poikkeusyksilö, joka kykenee oppimaan kohtuukäytön? Ymmärrän kyllä, että alaa opiskelevana haluat todennäköisesti samastua mielummin hoitohenkilökuntaan kuin potilaisiin. Se voi johtaa oman ongelman kieltämiseen.
Ps. Voiko suhde päihteisiin olla selvä, jos sattuu olemaan entinen ongelmainen, mutta päättääkin, ettei olekaan niin ongelmainen,etteikö voisi aina silloin tällöin ottaa. Omasta mielestäsi ajatuksesi saattavat olla ehkä hyvinkin selkeitä, mutta täällä voi olla moni muuta mieltä. Ajatusten selkeys ei ole sama asia kuin rehellisyys itselle. Kuka tahansa voi ryhtyä kusettamaan itseään ja kuvittelemaan, että omat loistavat ajatukset ovat kristallinkirkkaita. no problems!!
Näin kun olemme jälleen saaneet Frauleinilta ja Kanttoonalta asiantuntevat kommentit ketjun aiheesta eli minnesota-hoitomallista (Plinkissäkö ei edelleenkään muka pysytä ketjujen aiheissa, hah! : )
voimme sivuraiteilla hieman muunkinlaisten hoitopaikkojen suuntaan.
Minusta kuulostaa kyllä oudoksuttavalta tuollainen kohtuukäyttövaihtoehdon väkisin tuputtaminen. Mä olin itse A-klinikan asiakkaana 2007, enkä muista yhtään kertaa että kukaan työntekijä siellä olisi suositellut kohtuukäyttöön pyrkimistä.
Sen muistan toki, että asiakassuhteen alkaessa minulta kysyttiin että onko tarkoitukseni vähentää vai lopettaa. Vastasin sitten että lopettaa, niin se asetettiin tavotteeksi, ja niinhän mä sitten olinkin dokaamatta ½ vuotta.
A-klinikkahan ei tosin irtisano asiakassuhdetta heti, jos asiakas ei pysykään tavoitteessaan, vaan sitten kai pyritään johonkin menetelmään jolla siihen suunnitelmaan päästäisiin takas.
Kovin tarkasti en A-klinikan toimintastrategioita tunne, mutta aika paljon sellaista konsultointityylistä se A-klinikan apu usein on, eli klinikalta voidaan ohjata tarvittaessa muihin hoitoihin.
Siinä mielessähän A-klinikka on ainutlaatuinen, että neuvontaa ja informaatiota voi saada kaikenlaisista riippuvuuksista: pelaamisongelmista johonkin nettiriippuvuuteen jne. jne.
Muistaakseni jollain A-klinikalla kokoontuu myös GA- ja OA -ryhmiä. (gamblers anonymous ja overeaters anonymoys jos joku pahvi ei tiiä : )
Mutta sen uskaltanen kyllä juoruta, että A-klinikan ns. “nykyinen linja” (mitä se sitten onkaan) herätti ja herättää kai yhä kohtalaista puheensorinaa jossain päihdekuntoutuslaitoisten henkilökunnan kahvihuoneissa. : )
Kuitenkaan vetämättä AA:n nimeä mukaan omien henk.koht. tarkoitusperiensä ajamiseen, poliittisiin tai yhdeiskunnalliisiin kiistoihin?
Ja mä näkisin tämän päihdehoito-kymysyksen nimenomaan yhteiskunnallisena, sosiaalipoliittisena kysymyksenä. Ootko samaa mieltä?
Noista kokemusammattilaisista vielä, että minua tosiaan kans uteliaisuudesta kiinnostaa noiden hoitopaikkojen henkilökunnan koulutustausta, eli pätevyys. Esim. Lapualla on vissiin yksi tai kaksi lähihoitajaa, right? Ja nykysin ainakin yksi oikea lääkäri.
Päihdeterapeutti nimike on kuitenkin aika hämäävä, sillä sellaista ammattitutkintoa ei Suomessa virallisesti ole olemassa. Päihdeterapeutiksi saattaa itseään tituleerata vaikkapa päihdeasiakkaisiin erikoistunut psykoterapeutti, tai muu koulutettu terapeutti.
Vaikka… kyllä minä suunnilleen taidan tietää, mistä niitä päihdeterapeutti titteleitä saa paljon nopeamman kaavan kautta, liikoja kouluja istumatta. Mutta katsotaan tietääkö muut.
PS. Joskus hämmentää ja joskus huvittaa se lapsekas naivius, jolla keski-ikäiset ja vanhemmat pulituurit kaukaisissa maakunnissa suhtautuvat koko nykyisen päihdehoidon kenttään ja sen haasteisiin. Täällä suuressa syntisessä maailmassa kuitenkin kakarat sekoilevat itseään hengiltä MDPV:n ja muiden uusien, entistä tehokkaampien myrkkyjen voimalla, uusia ns. “design” huumeita ja dopingeja tulvii pimeille markkinoille jatkuvana virtana eikä vanhat kunnon hepo ja pirikään täysin muodista pois ole… Niin nämä erkit ja pertit uskovat lapsekkaasti, että koko päihdehoito tarkoittaa keppanabaarien kaljasieppojen ja kabinettien konjakin lipittäjien kanssa näpertämistä! Huh hitsi oliskin! Leppoisaa duuniahan se sillon olisi. : )
Mutta mie vähän pelkään pahoin, että päihdeongelmat eivät ihan äkkiä lakkaa lisääntymästä ja jopa vaikeutumasta vaikka saisimme Suomenniemelle 10 uutta Lapuan laitosta ja Kalliolaa lisää. Valitettavasti. Kaikki kunnia ja ylistys kylläkin viimeksi mainitun laitoksen uraauurtavuudelle ja hienolle työlle omassa lajissaan. Ja pitkää ikää.
Kanttona jo vastasikin tähän asiaan aika tyhjentävästi:
AA.n 12 perinnettä on itse asiassa jotain aivan uskomatonta. Nimettömien Alkoholistien esipuhe vuodelta 1939 alkaa sanoilla: “Meitä nimettömiä alkoholisteja on yli sata miestä ja naista, jotka olemme toipuneet toivotttomalta näyttäneestä mielen ja ruumiin tilasta”
12 askelta on se keino, jolla nuo miehet ja naiset selvisivät alkoholismistaan. 12 Perinnettä on se keino, jolla meillä kaikilla on tänään sama mahdollisuus.
Tänäänkin kaikkialla Suomessa AA:n ovet aukeavat - useimmiten kello 19. Aivan samalla tavalla. Joku tulee täysin vapaaehtoisesti avaamaan ovet ja keittää saapuville kahvia. Yhtään kertaa saapuessani AA-palaveriin ovet eivät ole jääneet aukeamatta - ei jouluaattona, ei uutena vuotena, ei vappuna, eikä juhannuksena. Ovet aukeavat kaikkialla maailmassa ja jokaiseen AA-ryhmään alkoholisti on aina tervetullut. Suomalainen alkoholisti voi työmatkallaan astua sisään Tokiolaisen AA-ryhmän ovesta sillä aikaa, kun matkakumppanit menevät karaokebaariin ryyppäämään. Sisään astuessaan tuo suomalainen saa juhlavieraan kohtelun.
Perinteet eivät sisällä yhtään sääntöä tai määräystä. Kukaan ei kiellä esimerkiksi sinua perustamasta täysin uutta kohtuukäyttöön pyrkivää AA-ryhmää. Tuohon ryhmään voit luoda aivan minkälaiset askelet ja perinteet tahansa, jos haluat. Jos nuo askelet ja perinteet ovat alkuperäisiä paremmat, omasta ryhmästäsi tulee esimerkki, ja uusia “tarhakissan” ryhmiä syntyy sinne sun tänne. Kokemus on toki osoittanut, ettei näin yleensä tapahdu.
Tietooni ei ole tullut, että yksikään AA:n ovi olisi jäänyt aukeamatta sen takia, mitä plinkkiin kirjoittelen. Edelleenkin alkoholisteille on avoinna maksuton ja ilmainen hoitopaikka, josta ei jää nimeä terheydenhuollon rekistereihin. Hoitoa on tarjolla niin paljon, kuin hoitoa haluaa. Ja edelleenkin hoitotulokset ovat vähintään yhtä hyviä, kuin julkisella rahalla rahoitetuissa hoitopaikoissa. Muutamassa paikassa tosin tätä 12 askeleen ohjelmaa on alettu soveltaa ammattimaisesti. Näyttää siltä, että näissä paikoissa saavutetaan jopa parempia hoitotuloksia, kuin vapaaehtoistyönä ylläpidetyissä AA-ryhmissä.
Hankalaa on tilastoida tilastoimatonta.
Maksusitoumuksen kirjoittaja voisi sitten ohjata asiakkaan parhaaseen saatavilla olevaan hoitoon. Erot päihdekuntoutuksen kustannuksissa hoitomuotojen välillä ovat niin pieniä, että hoidon vaikuttavuus voisi aivan hyvin olla ainoa valintakriteeri.
