Mä olen jumissa siinä “haluan haluta” -vaiheessa. Tän verran tiedostan. Yritän opetella päivä kerrallaan -ajattelua, mutta mun päähän tunkee kutsumatta jostain syystä jouluaatto. Siis mun pitäisi tänään, 12. heinäkuuta, päättää, otanko osaa punaviinipulloon joulupöydässä. Järjetöntä!
Pakkoajatuksia, murehtimista, vaikeuksia elää nykyhetkessä. Kyllä mä näitä asioita yritän vähitellen setviä, terapiassa, itsekseni, ja nyt täälläkin.
Moikkis SMiRC. Aika tutulta kuulostavat nuo pohdintasi. Auttaisiko sinua sama yksinkertainen juttu kuin minua aikanaan - ja tänäänkin. Nimittäin se, ettet lupaa yhtään mitään. Raitistuminen on paljon myös toiveajattelua. Tarkoitan tällä sitä, että en voi “päättää”, “luvata” tai muuten liikaa järkiperäistää kaikkia asioita projekteiksi jotka sitten työstän alta pois. Älä lupaa mitään niin pidät kaiken lupaamasi.
Joo, noin mä yritän ajatella, tai olla ajattelematta. Liika ajattelu sotkee asiat. Harmittaa kun moniongelmaisena on niin vaikea paikantaa sitä juttua, mikä milloinkin on syynä mihinkin.
SMiRC. Minä etenin sillä tavalla, että pirstoin elämäni eri komponentteihin. Jossain kivikautisessa ketjussa selitinkin menetelmän. Pitäis kaivaa esiin. No- yksinkertaistettuna. Jokaisella on:
- Terveyskomponentti (fyysinen ja psyykkinen)
- Sosiaalinen komponentti; asunto, rahat, ystävät,perhe
Ja paljon muutakin, tietysti. Näistä kahdesta blokista voi kuitenkin aloittaa tilannekatsauksen. Tähän sovellan liiketaloustieteessä käytettyjä menetelmiä. Zero-base-budgeting ja portfolio-menetelmä soveltuvat. Tsekkaa nykytilanne katsomatta liikaa taaksesi. Mikä on OK ja voi toistaiseksi “jäädä silleen”? Mitä on parannettava jotta nykyinen elämän taso ja laatu edes säilyvät? Ja mitä voit halutessasi parantaa ponnistelematta liikaa tässä vaiheessa? Eli näin saat selville mistä kenkä puristaa ylipäätään. Juomisen lisäksi. Ihanteellista olisi jos saisit jonkun ammattilaisen saattueeksi tähän analysointiin. Tuntemani etenevät samantapaisesti kartoittaessaan asiakkaidensa taustoja ja tilannetta. Kokeile ja palataan. 
Eilen tuli sitten ensimmäinen viikko ilman viinaa valmiiksi. Ei tunnu viikolta - bentsot jatkoivat känniä niin tehokkaasti, että jälkikäteen nuo päivät ovat mielessä pelkkää sumua.
Eilinen meni mukavasti teeveesarjoja maratonina katsellen. Ja sama meininki taitaa jatkua tänään. Ihanaa kun pitkästä aikaa kykenee loikomaan aloillaan enemmän kuin viisi minuuttia kerrallaan, ja ajatusten pörräyskin on hiljentynyt. Kognitiivisesti hieman tahmea olo ei juuri tällä hetkellä haittaa millään lailla.
Ei mitään suuria suunnitelmia. Yritän vain tehdä itselleni tästä loppukesästä/syksystä taas hieman edellistä paremman.
Onnittelut viikostasi SMiRC vaikka sanoitkin sen olleen sumuisen. Ehkäpä edessä oleva hieman kirkastuu - ainakin toivotan sinulle voimia siihen. Hyvää sunnuntaita.
Kiitos vaan! Kyllä selvä pää hyvältä tuntuu pitkästä aikaa. Ja vireystila parantunee vähin erin ja omia aikojaan. Mulla ole mihkään kiire 
Hohhoi. Kymmenes päivä ja masentaa. Tympääntynyt, voimaton, haluton olo. Tuntuu että vaivalla aloitettu päihteettömyys menee ihan hukkaan, jos vain päivästä toiseen nökötän sohvalla ja hädin tuskin jaksan rämpiä lähimarketiin ja takaisin. No, eihän se niinkään ole. Ja mieliala on kuitenkin melko tasainen, vaikka alavireinen. Ei ole pienintäkään aikomusta ryhtyä juomisen pariin, mutta silti harmittaa. Yleensä tässä vaiheessa tipatonta elämää on jo kaikenlaista intoa ja harrastusta kehissä.
Sitä odotellessa.
Hei,
tässä Olivia mummeli kirjoittelee sinulle. Lukaisin läpi ketjusi, itse kirjoitan mummi haluaa lopettaa juomisen ketjussa. Olet nuori ja nainen. Minäkin olen nainen vaikkakin sinua vanhempi. Juttusi tuntuivat tutuilta moneltakin osin, vaikka oma juomishistoriani ei ole samanlainen kuin sinulla.
Olet aloittanut hyvän tien jota etenet päivä päivältä fiiliksiäsi tutkaillen. Sama taas täällä. Kompastellen olen minäkin tätä elämääni mennyt mutta yritys on jälleen päällä. Sovitaanko että emme luovuta? Vaikka tulisi millainen kiusaus ja repsahduskin, jatkamme tätä mihin olemme ryhtyneet! En halua syyllistää sinua, se on vähintä mitä kaipaat, tarkoitan että jos notkahdat,nouset sieltä. Sitä minäkin teen.
En tiedä miten kauan onnistun olemaan raittiina, viimeisestä juomisestani on aikaa kokonaiset 5 päivää. Sinulla on enemmän! Mutta oli miten oli, tänään en juo. Sen kummempia en lupaile, ei ole tarvetta. Onneksi sitä ei voi elääkkään kuin hetken kerrallaan. Toivotan sinun taipaleellesi ja elämänmatkallesi paljon hyvää energiaa ja voimaa. Ei haittaa vaikka ei jaksa tehdä kummoisia, silloin riittää että hengität ja olet ja menet sen sekunnin eteenpäin. Se on voitettu sekuntti raittiudelle.
Taidan jatkossakin seurata matkaasi.
Olivia
Hei Olivia46, kiitos ja tervetuloa seuraamaan
Tähän päivään heräsin kammottavasta viinanjuontiunesta. Minä koen nuo unet hyödyllisinä, unissa kun aina esiintyvät vain juomisen ahdistavimmat puolet, niin herätessäni olen tuplaonnellinen krapulattomasta aamusta ja tulevasta raittiista päivästä.
Huono uutinen, tai ainakin sangen ärsyttävä sivuseikka, on se että eilen kaupunkireissulla kävin hakemassa viimeisimmän satsini rauhoittavia, kun se apteekki siinä niin kätevästi sattui sijaitsemaan matkan varrella. Eikä lääkepakkaus ehtinyt montakaan tuntia olla kaapissa, kun retkahdin. Nyt mietin ja mietin, ja yritän paikantaa sen kohdan, missä lääkkeet ovat muuttuneet avusta ongelmaksi. Bentsoriippuvuus ei ole mulle suinkaan tuntematon juttu, joten tiedän aika hyvin missä mennään, ja tajuan että tässä kohtaa pitäisi tehdä jotain, kun ongelma on toistaiseksi suhteellisen pieni.
Tänään saan jotain jännää hyvänolontunnetta näiden asioiden pohtimisesta ja työstämisestä. Mielessä on kirkastunut se, että todellakin olen tässä prosessissa ihan vain itseni takia ja täysin omasta halustani. Ei ole mitään ulkopuolisia tekijöitä, syitä tai tekosyitä vähentää tai lopettaa mitään. Ei ole töitä, opintoja tai selvää päätä vaativia harrastuksia tai autoa. Ei ole nalkuttavaa puolisoa tai lapsia tai koiraa. Terveys on päällisin puolin hyvässä kunnossa, samoin talous. Lähipiiri käyttää ja suhtautuu liberaalisti tai jopa kannustavasti alkoholinkäyttöön. Yleisesti ottaen tällainen elämäntilanne on ahdistava ja masentava, mutta tänään olen siitäkin iloinen. Mukava tietää, miksi en juo, ja että se ainut syy on ihan vain minä itse.
Uskomatonta.
Heräsin tänään(kin) täydelliseen viinanhimottomuuteen, mutta nyt muutamaa tuntia myöhemmin olen retkahduksen partaalla. Olen odottanut 12 päivää, että tulisi hyvä fiilis ja reipas olo, eikä mitään kuulu. Missä viipyy mun palkinto juomattomuudesta?! Loogisesti sitten päättelen, että tämä lopettaminen on jotenkin pilaantunut, täytyy tehdä uusi lopettaminen. Että ehkä jos uusin humala>krapula>toipuminen -ketjun, pääsen jotenkin uuteen nousuun.
Ynnä muita “alkoholisti rimpuilee” -mietteitä.
V***ttaisi edes, mutta kun on täysin tunteista tyhjä olo. Vielä en ole kaupassa käynyt, mutta se johtuu lähinnä saamattomuudesta. Minä, aamuvirkku pitkänmatkanlenkkeilijä, istun jo ties kuinka monetta tuntia ja tuijotan verhojen raosta näkyvää taivaankaistaletta, kahvi on jäähtynyt kupissaan, eikä päässä tunnu liikkuvan oikein mitään. Toivottavasti tämä ei enteile uutta masennuskautta, sitä en nyt millään jaksaisi.
Ostin jäätelöä ja salmiakkikaramelleja. Seisoskelin piiit-käään juomahyllyn äärellä, ja kaikki ällötti. Aloin järkeillä itseni kanssa. Selitin, että tämä johtuu lääkeviekkareista. Oli naiivia kuvitella pääsevänsä puolen vuoden bentsoputkesta parilla huonounisella yöllä ja lievillä levottomat jalat -oireilla. Mieluummin sitten mässytän jotain nameja (en ole välittänyt karkeista tai mistään makeasta sitten lapsuuden), pienempi paha.
Mutta päihtymishimo vaivaa edelleen. Illalla tulee käymään muuan ystäväni, alkoholisti hänkin, ja kuivaa kautta yrittää viettää. Jännä nähdä, piiskaammeko toisiamme ottopäälle vai kannustammeko ottamattomuuteen.
Pesin raivoissani lattioita. Mieli on kahtia, toinen jalka lähdössä takaisin kauppaan ja toinen vetää pimennettyyn teeveehuoneeseen ja peiton alle.
Turhautuminen ei juuri nyt riitä kuvaamaan tuntojani. Näin hankalaa alkua ei kyllä vissiin koskaan ole ollut.
Moi SMiRC. Palkitseminen juomattomuudesta on tärkeä asia. Mutta miksi odotat, että joku tekisi sen sinun puolestasi? Ei tee. Varmaan sullakin on asioita joista nautit. Palkitse itse itsesi jollain tavalla. Täysin sallittua ja toivottuakin!!
Lausun sinulle nyt itsestäänselvyyden: ei 12 päivää riitä vielä mihinkään. Noin, tuonhan sinä tiesitkin. Hyvä ettet ostanut kaupasta mitään alkoholipitoista. Mieti nyt vielä, onko olosi sellainen että uskallat nähdä samojen asioiden kanssa akuutisti kamppailevan ystäväsi juuri tänään?
Sitten seuraa ehdotus. On toki hyvä, että teet tätä itsesi takia, mutta se ettei ole mitään mikä vaatisi sinua pysymään selvinpäin ei ehkä ole pidemmän päälle hyvä juttu. Eikö olisi hyvä alkaa viedä ajatuksia pois päihtymisen suunnasta myös porkkanalla eikä vain kepillä? Ottaisi vaikka jonkun kansalaisopiston kurssin tai alkaisi edes miettimään jotain muuta suuntaa kuin EI juo ja EI ota lääkkeitä. Menisi positiivisemmalla, nyt kun en juo mitä kivaa haluaisin tehdä, kun nyt pystyn? Tällainen kaino ehdotus.
SMiRC, lukaisin ketjusi pikapuolin uudelleen koska joku oli jäänyt häiritsemään. Mainitsit asioittesi olevan suuremmaksi osaksi olevan kunnossa. Hyvä niin. Pelottelen sen verran, että ne ovat vielä kunnossa. Jos saavutat pisteen josta ei enää ole paluuta, lähdet syöksykierteeseen ja asetelma muuttuu todella nopeasti. Pahinta kierteeseen joutuvalle on, että tätä ei usein huomaa. Tai ei välitä siitä.
OK, sitten vähän piristystäkin. Toisin kuin ylläolevassa kirjoituksessa, pidän 12 päivää jo varsin hyvänä saavutuksena. Ensimmäiset ajat ovat hankalimpia. Eiköhän kuitenkin ainakin fysiikkasi ole parantunut? Ja yleinen suorituskykysi? Yksikin raitis päivä on parempi kuin yksi harakoille mennyt juotu.
Tsemppiä.
Niin. Mä tiedän.
Tiedän että 12 päivää ei ole riittävästi, ja silti se on paljon.
Tiedän, että elämä olisi varmaan paljon mukavampaa jos työskentelisin, harrastaisin ja niin edelleen. Itse asiassa johonkin sellaiseen mä pyrinkin, siitä huolimatta että kela tyrkyttää eläkepapereita. Terapeutti lupailee, että jollain pienellä todennäköisyydellä oloni on ehkä parempi joskus viiden vuoden kuluttua. Hurraa!
Palkinnolla juomattomuudesta tarkoitin sitä, että yleensä noin kolmessa päivässä alkaa jotain positiivista tapahtua. Nyt ei ole puoleentoista viikkoon tapahtunut mitään merkittävää muutosta olossa (fyysisen krapulan poistumista lukuunottamatta), ja se turhauttaa. Väkisinkin herää kysymys, miksi pinnistellä ollakseen raittiina jos olo on yhtä pska ellei pskempi kuin juodessa.
Ei se, että moisen kysymyksen kehtaa esittää, tarkoita ettenkö ymmärtäisi asioita tai että olisin tosissani heti ryntäämässä juopottelemaan. Kunhan esitän kysymyksen, vastaisuudenkin varalle. Miten oppia arvostamaan raittiina oloa, kun masennus kuitenkin estää totaalisesti elämästä nauttimisen.
Olisipa se niin yksioikoista, että juodaan viinaa > paha olo, ollaan raittiina > hyvä olo.
Hei SMiRC, ilahduttavaa, että sulle tulee raitistumisestaan kiinnostunut ystävä illalla käymään. Jos sulla on jokin alkoholismia käsittelevä kirja tai lehti, lukekaa sieltä jokin kohta ja keskustelkaa siitä. Naistenlehdissä ja iltapäivälehdissähän on usein selviytymistarinoita.
Raitista loppupäivää!
SMiRC, lukaisin ketjuasi ja viimeisen vastauksesi sen valossa. Mulle tulee enemmän ja enemmän fiilis, että jotenkin tässä ollaan menossa väärään suuntaan. Sun taustakokemuksilla tiedät alkoholimista varmasti niin paljon, että sulle on turha enää mistään keinoista tai nikseistä mussuttaa. Luulen, että vastaus löytyy ennemminkin elämäsi rakenteesta ja sen perustekijöistä. Sun viimeisestä lauseestasi paistaa jotain läpi. Tietynlaista on/off- ajattelua. Kaipuuta mekaaniseen ratkaisuun elämänongelmiin. Luen ketjusi vielä läpi. Siis kesäkuusta lähtien. Saunajuttujasi en tunne, ehkä niitäkin löytyy?
Tsemppiä ainakin tänään.
Nonniin. Ehdinpähän vielä muokkaamalla lisäämään pari oleellista pointtia. Luin ketjusi vähän tarkemmin ja oikeastaan ihmettelen, etten jo aikaisemmin kompastunut pariin asiaan. Tulee suoraa tekstiä, älä närkästy pls. En vain viitsi ruveta vähättelemään mielestäni olleellista. Luepas itsekin 6.7. kirjoittamasi juttu. Siinä mainitset pitäväsi itseäsi rehellisenä. Olen täysin eri mieltä. Jostain syystä sinulla on ongelma myöntää alkoholismisi mittasuhteet. Myös yhteen ainoaan sanaan kompastuin 7.7.laatimassasi viestissä. Puhuit päivän “lusimisesta”. Häh??? Etkös ole astumassa vankilasta ulos etkä sisään?
Vaikka selvästi haluat lopettaa ja siksi myös kirjoitat tänne - tosi kiva, että teet näin - susta saa sellaisen vähättelijän kuvan. Täytyy sanoa, että mulla ei ole hajuakaan bentsoista tai MT- ongelmista. Elikkä siitä missä järjestyksessä asioita tulisi ruksata pois tai sisään.
Tässä tällasia, älä närkästy. Ovat minun mielikuviani eikä ehkä oikeinkaan. Mieti kuitenkin. 
En närkästynyt 
Oleellisia pointteja. Olen lukaissut itsekin ketjuni pariin kertaan läpi ja ollut hämmentynyt. Kyllä mä myönnän alkoholismini mittasuhteet, mutta niitä on vaikea myöntää ääneen - siksi sorrun painottamaan sitä kehitystä parempaan suuntaan. Mutta silti, tänä nimenomaisena kesänä päätin ryhtyä Lopettajiin. Koska jatkuva on/off -juominen on alkanut käydä raskaaksi, eikä “kehitys parempaan suuntaan” enää käy itsellenikään tekosyyksi.
“Päivän lusiminen” tarkoittaa ihan vain sitä krapula- tai vieroitusoirepäivän viettämistä, kun vielä ei oikein jaksa mitään mahtipontista, ja yrittää tappaa aikaa television äärellä.
Mä ilmaisen itseäni todella huonosti kirjallisesti, ehkä siitä sekavuudet ja ristiriitaisuudet.
Mutta joo: Mulla on mittava a-ongelma. Lisäksi tänä vuonna on tullut kuvioihin bentsojen liikakäyttö - vahingossa, en mä niitä tietoisesti laattatolkulla huuhtele kaljan avulla alas. Mutta aamulla krapulaan, päivällä päiväkännin jälkeiseen rauhoittumiseen, illalla että jaksaa lähteä iltakaljoille, ja yöllä että saa nukuttua.
Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun yritän suorittaa kahdet vieroitusoireet samanaikaisesti, ja vaikeaa on ollut.
Toden totta on sekin, että elämäni on aika vailla mitään infrastruktuuria nykyisin. Harrastusten, sosiaalisen elämän, mahdollisen työn/opiskelun kehittely on asia, jota puin viikoittain psykoterapiassa.
Lannistun ehkä liian helposti, annan itselleni luvan “vähän ottaa”, silloin kun tuntuu että mikään ei etene parempaan suuntaan. Mutta totisesti pysähdyn jokaisen retkahduksen äärelle miettimään, mistä tämä tuli, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Olen lopettamisen suhteen äärettömän vakavissani. Mutta olen myös nuori, ja viime aikoina selvinnyt juomaputkista liiankin helpolla. Näen kaiken tämän, oman edistykseni ja omat valheeni. Olen seurannut kakarasta asti alkoholisti&lääkeriippuvaisen äitini elämää, ja tiedän mihin EN halua päätyä.
Mutta kiitos kirjoituksestasi. Tuli juuri oikealla hetkellä oikeaan osoitteeseen.
SMiRC,olin jo kirjautunut ulos ja siksi vain lyhyesti. Kirjauduin vain sinua varten sisään. Tekemään nimittäin syvän kumarruksen aploodien kera avauksellesi. 
Jos ei kuulosta kyyniseltä, totean,että onni onnettomuudessa tavata täällä samankaltainen ihminen myös keskellä infrastruktuurin murrosta.Taustammekin vaikuttaa samankaltaiselta.
Yksi tärkeimpiä kokemuksiani tässä yhteydessä on kyky tunnistaa ja lopettaa joku polku ajoissa. Ennenkuin juoksee liian pitkälle väärään suuntaan. Tarkoitan tällä kaikkea juomisen ulkopuuolella olevaa toimintaa. Itselläni vapaaehtoishommiin liittyvää. Kuittasin tänään yhden tälaisen koska rupesi nyppimään. Enemmän paremmalla ajalla. Oma keskittyminen vähän vinksallaan.
Etkä sinä millään lailla sekavasti kirjoita. Asiathan ovat niin pahuksen monitasoisia, että niihin on vaikea päästä kiinni. Jatketaankos kimpassa?