Nyt kesäränni poikki

Hei kaikki. Olen jo vuosia palstaa seurannut, nyt tuli tarve kirjoittaa itsekin. (Joskus olen vissiin Saunaan kirjoittanut, mutta ne ajat sikseen.)

Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä, takana vuosikausia päivittäisjuomista (olen siis kolkyt ja risat työtön sinkkunainen), sitten a-klinikat ja katkot, ja vähitellen olen oppinut pitämään pidempiä ja pidempiä viinattomia kausia. Kun juon, tyyli on tasaista tissuttelua, ei örvellyskännejä, mutta saattaa jatkua viikkoja, ja toleranssin noustessa määrätkin nousevat.
Alkoholittoman talven ja kevättalven jälkeen sitten kesäfiilis jotenkin vei mennessään. Lähipiirissä pyörii yksinomaan alkoholisteja, ja kauhukseni nyt huomasin jo lipsuneeni itsepetoksen puolelle. Enhän mä noin paljoa juo. En vedä kovia kännejä. Nuo muut juovat enemmän. Ja minä sentään olen tietoinen ongelmastani ja pidän niitä tipattomia kausia. Heristelen sormeani tuttavajuopoille ja esitän sitä fiksua ja tomeraa. Ja kuitenkin tölkit sihahtelevat auki tasaiseen tahtiin läpi päivän.
No juupa juu. Kesäkuun aikana on liikuttu keskimäärin 10 alkoholiannoksen päiväsatseissa, hyvinä päivinä 15-16. Ei muka koskaan känniä, ei muka koskaan krapulaa, mutta kyllähän mä tiedän toki että tämä on jo taas sitä kroonista krapulaa ja petollisen tasaista päihtymystilaa.
Asetin itselleni viime viikonlopun mökkirännin jälkeen aikaa tämän arkiviikon “loivennella”. Ja huomenna olisi sitten edessä ensimmäinen nollapäivä. Tämä on tehty kymmeniä kertoja, lopettaminen siis, mutta kyllä se taas ahdistaa ja pelottaa. Viimeksi pidempi (2-3 viikkoa?) juomaton kausi oli toukokuussa, ja kyllä se fiilis on vielä muistissa - sinne haluaa takaisin, mutta ei sitten kuitenkaan haluaisi ihan vielä huomenna. Tiedätte varmasti tunteen. Haluan että aamukahvi olisi vaihteeksi taas nautinto, eikä vain pakollinen rituaali ennen ensimmäisen piristävän, rauhoittavan, loiventavan, tai minkälie korkkaamista. Ja silti, jos sitä nyt huomenna vielä “ihan vain pari” ottaisi. Ainakin jos törmää kaupoilla tuttuihin. Tai jos vaikka aurinko paistaa. Tai jos sataa.

No, tämä oli tällainen illan purkaus, kun viimeinen olut hengittelee tuopissaan koneen vierellä. Tsemppiä mä kai kaipaan. Pää tuntuu selvältä, mutta tiedän ettei se sitä ole. Ja tarkoituksella kirjoitan Lopettajiin, en Vähentäjiin. Vaikken liene valmis suunnittelemaan elinikäistä täysraittiutta, niin vähentelyn itsepetokset on koluttu jo jokunen vuosi sitten.

Olen kyllästynyt, ja haluan että joku tulee jostain avuksi ja sanoo ääneen sen, että huomenna ei juoda. Että näistä mun päässä riitelevistä äänistä se toinen on oikeassa, se joka huutaa pitkää tipatonta kehiin.

Moi smirc ja tervetuloa :slight_smile: hyvään seuraan olet löytänyt tiesi, kiva kun laitoit tarinasi.

Kyllähän se viisasta on noinkin kova juominen lopettaa. Kuulostaa tutulta monet ajatuksesi, minäkin olen halunnut juodessa sekä raittiiksi, että jatkaa juomista, ja raittiinakin ajattelee helposti jos vähän vielä joisi ja sitten taas raitistuisi jne. Huomenna esimerkiksi olisi aina kauhean hyvä päivä :wink: mutta kyllä se siitä, kun vaan alkuun pääsee. Se juomisesta pois hyppäämisen askel on itselle ainakin aina haastavin.

Tutulta kuulostaa myös nuo oman juomisen vertaamiset muiden juomisiin. Toisaalta tämän ajattelemisen onnistuin jo aika hyvin itse lopettaan. Aiemmin kyllä sallin sillä itselleni lupaa juoda. Myöhemmin vaan jotenkin ymmärsin, että minulle nyt vaan on ongelma se vähempikin, ei voi mitään, ja “hyvät hänelle” joka voi ongelmitta juoda tuplamääränkin. Minä en vaan voinut. Toisaalta joskus ajattelin myös kuinkahan monella tutulla on se alko-ongelma mutta joko eivät halua sitä ajatella tai kenties ajattelevatkin niin kuin minäkin, entä jos ovat vaikka plinkkiläisiä! :wink: siis, mistä sitä kenenkään tilannetta tietää. Itse tietää omansa kun sitä silmiin suostuu katsoon ja sen mukaan sitten edetään mikä oma tilanne on. AINA löytyy joku joka kittaa vielä enemmän, ongelma on ongelma silloin kun sen itsellän huomaa, vaikka se olisi yksi olut viikossa. :bulb:

Oletkos ajatellut jotain tukitoimia? Itse käyn a-klinikalla mistä olen saanut myös antabusta, mitä aionkin nyt syödä todennäköisesti ainakin tämän vuoden loppuun asti ja miksei jatkossa myös, jos yhtään siltä tuntuu. Siellä pääsee myös jutteleen ongelmastaan. Saa mennä ja tulla niin vapaasti ettei ahdista ainakaan minua. Iso kynnyshän sinne on mennä mutta ei se ole yhtään niin kamala paikka mitä alkujaan voisi kuvitella :slight_smile:

Kiitos vastauksesta! Mä tässä kyttäsin että mahtaako kukaan sanoa mitään enää tänään :slight_smile:

Kävin terapiat ja katkot viitisen vuotta sitten, ja tilanne on parantunut huomattavasti siitä mitä se vuosia sitten oli. Mutta näitä pitkiä tissutteluputkia sitten vain pukkaa. Olen pähkäillyt, miettinyt, lukenut ja opiskellut sekä teorian että käytännön tasolla kaiken mitä alkoholismista olen löytänyt. Eli kuten sanoin, noloa, mutta tiedän miten viina päätäni pyörittää, tiedän teoriassa, järkeilen ja pähkäilen - ja silti sorrun.

Antabusta onneksi on kaapissa, se auttaa putken katkaisuun. Aamulla aionkin ottaa. Mulla vain jostain syystä a-bussi ei toimi kovin hyvin. Kokeiltu toki on. Että kuinka pian sitä voi taas vähän tissuttaa. Ja olen havainnut, että kunnon antabussatsienkin jälkeen saan vain vähän punoitusta parin päivän kuluttua. Kyllä se siis toimii putken katkaisuna, ja on eräänlaiseksi lopettamisrituaaliksi muodostunut, mutta lääkkeen teho minun kohdallani ei ole kovin merkittävä. Reviaa ja-mitä-näitä-nyt-on olen joskus miettinyt, mutta mietelmän tasolle on jäänyt.

A-klinin asiakkaana olin tosiaan “riittävän kauan”, ja sitten minut ystävällisesti ohjattiin “parempaan hoitoon”, kun epäiltiin kaksisuuntaista. Eli mt-hoidossa olen, ja lääkkeitäkin menee, mikä tietenkin sotkee vähän kuvioita, mutta se nyt onneksi on nykyään melko kondiksessa.

Nyt menen sitten kärsimään laskuja sängyn päälle ja edessä varmaan huonouninen yö. Kiitos kuitenkin suuresti, mulle oli merkittävää saada edes yksi vastaus tähän viestiin. Huomenna sitten riippumatta vapinan ja potutuksen tasosta viinaton päivä.

No niinhän se siinä ekassa viestissä olikin, katko ja klinikka. Kerkesin jo unohtaan :blush: hyvä että sitä antabusta on, kun se auttaa sen putken katkasussa! Saikos sitä ottaa enemmän kuin yhden päivässä, eikö jotkut syö alussa tuplakuuriakin tai yli? Auttaisikohan se sinulla? No näistä en tiedä enempää ja syytä toki jo jutella lääkärinkin kanssa. Toisaalta, jos olet kokeillut mitä se parin päivän päästä tekee, oletko sitä kokeillut mitä tekee heti? No en siis suosittele kokeileen :wink: mutta jos toimii, niin ei kai ongelmaa ole, kun ottaa pillerin sit vaan säntillisesti joka päivä.

No keinojahan on muitakin, itsellä vaan nyt niin iso apu tuo antabus että meinaan aina alkaa liikaa siitä kertoon :smiley: hyvää yötä, tule huomenna kertoon taas fiiliksiä joohan? Koita saada nukutuksi ja vaikka et saisikaan, niin suuntahan on nyt koko ajan parempaan ja se on hyvä asia :smiley:

Juu, antabusta olen ottanut 2 tabua + 2 tabua ja niin edelleen - se perinteinen aloituskuuri. Joskus on toiminut, joskus ei tosiaan muuta kuin lievä punakkuus naamalla jos alkaa tissuttaa. Mutta kyllä se vähän auttaa, ainakin nyt sen verran ettei ihmisten ilmoilla kehtaa ottaa riskiä :smiley:

Huomenna uusia kuulumia sitten. Viritin maratonisatsin leffoja kammariin, ja onneksi oli jopa yksi tenox. Että jos vaikka valvookin, niin ei sitten kovin ahdistuneena kuitenkaan. Nyt on, jos ei hyvä olo, mutta tomera ja päättäväinen tipattomuusfiilis. Toivotaan vain että kestää huomiseen…

Mun pahin kompastuskivi yleensä on se liian pitkälle ajattelu. Vaikka olen yrittänyt opetella tätä päivä kerrallaan -mantraa, niin joku etäinen lokakuu pyörii jo mielessä, että jaa, pitääkö silloinkin olla niinku ihan ottamatta yhtäkään vai? :wink:

Palataan. Kiitos vielä kerran.

Hei Smirc ja tsemiii!

Kaksisuuntaisen ja alko-ongelman kanssa tosiaan varmasti vähän monimutkaista klaarailla, kun saattaa tarvita kontaktin sekä psykiatriselle hoitotaholle että päihdehoitotaholle, ja ne on palveluverkostossamme hieman erillään; tietty yhteistyössä toimien. Toki onnistuu, kun tahtoa on. :slight_smile:

Mä olen kans tykännyt hirveesti A-klinikasta, tykkäsin jo sillon kun olin siellä itse asiakkaana ja nyt myöhemmin muutenkin. : ))
Matala kynnys tulla juttelemaan sinne tai hoidontarpeen arviointiin, eikä maksa mitään. Jos A-klinikka kuuluu kunnan sosiaalitoimeen, sieltä saa tarvittaessa lähetteen ja maksusitoumuksen laitoshoitoon.

Obs! Älkää rakkaat ihmiset leikkikö Antabuksen ja alkoholin ottamisella samaan aikaan! Antabus-reaktio ei ole edes ainoa vaara siinä, vaan on todettu että niiden yhteiskäytöstä syntyy tuju annos karsinogeenejä, eli syöpää aiheuttavia aineita elimistöön. :open_mouth:
Antabus on hyvä tukikeino (ainakin parempi kuin Reviat ja muut vedätykset : ), mutta jos se ei auta olemaan juomatta kokonaan, sitä ei kannata nauttia ollenkaan.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että kaksisuuntainen häiritsee alkoholista toipumista useita kuukausia. Minä tietämättäni lääkitsin kaksisuuntaistani alkoholilla (join masennukseen, sekä vauhtijaksoilla “kyllästymisen” tunteeseen) vuosikaudet. No sepäs olikin sitten suuri yllätys ja isku vasten kasvoja, kun alkoholin lopetettuani koin mielialani erittäin huonoksi vielä yli kuukaudenkin kuluttua. Onneksi menin lääkäriin (sitä täällä rakkaat plinkkiläisetkin kehottivat) ja siellä sitten todettiin, että jo vuosia sitten diagnosoitu kaksisuuntainen pitää edelleen paikkansa (ajatella! :unamused: ) ja lääkitys on tarpeen.

Alkoholi pilaa mielialalääkkeiden vaikutuksen, kyse on puhtaasti aivokemioista. Nyt olen ollut raittiina viitisen kuukautta, ja elämä alkaa olla raiteillaan. Lääkitystä pitää nostaa entisestään, mutta nyt sairauttani voidaan hoitaa kunnolla, kun en nollaa kaikkea hoitoa alkoholilla.

PS: Minä olen ennenkin tarttunut sanamuotoihin ja ilmasuihin täällä. Puutumpa siis tässäkin. Sinun käyttämäsi termi “kesäränni” on mielestäni hyvin vähättelevä ilmaus alkoholin käytöstäsi. Se ehkäpä kertoo itsellesi siitä, että et haluaisi vieläkään uskoa tilanteen vakavuutta…?

Huomenia vaan.

Silent, tuosta sanasta kesäränni ja vähättelystä. Se nyt vain oli hatusta vedetty ja tarkoitus oli vain viestittää että tällä kertaa työn alla on ollut kesän kestänyt juomaputki, eli kesäränni vs. esim. “vuosien ränni”.
Mutta onhan se totta, kuten sanoinkin jo aiemmissa viesteissä, että juomispuuhien ollessa käynnissä toki tulee vähäteltyä. Kun tasaisesti tissutellen ei tule kunnon kännejä eikä kunnon krapulaa niin helposti unohtaa miten isoja määriä on mennyt. Mä kyllä olen neuroottinen annosten laskija ja merkitsen niitä ihan rehellisesti päiväkirjaani. Juodessa vähättelen, ja sitten kun pää alkaa seljetä, sitten vastaavasti kauhistelen.

Mä olen yrittänyt ajatella, että kun viimeiset pari-kolme vuotta suunta on ollut koko ajan hieman parempaan päin, niin se on positiivinen asia. Ehkä silläkin tavoin annan itselleni liian helposti anteeksi noita tissuttelujani. Joskus onnistuin huijaamaan itseäni juomalla vain ykkösolutta. Menihän sitäkin sitten viikkotasolla reippaasti yli suurkulutusannosten…

Oon tehnyt kovasti töitä oppiakseni ymmärtämään näitä juttuja, ja keskimäärin pitäisin itseäni melko rehellisenä itseäni kohtaan. Voi olla että olen väärässä. Siis kyllähän juova alkoholisti AINA vähän fuskaa. Opeteltavaa on.

No, tänään kuitenkin pitäisi olla tulossa selvä päivä - jos tällaista päätä nyt selväksi voi nimittää. Rauhoittava oli pakko ottaa, mutta yleensä vältän niitäkin kuin ruttoa selvinä kausina. Kunhan tästä ylimenovaiheesta selvitään.

Niin, ja tuon itselääkinnän tunnistan, mun kohdalla koko elämä on ollut pitkälti sitä. Masentuneena juo että olisi edes hetken ajan kiva olo ja kiinnostuisi jostain, vauhtivaiheissa olen yleensä raittiina kunnes jossain vaiheessa palan loppuun ja sitten alan jarrutella itseäni kaljalla.
Meikäläisen bipo on kuitenkin lievähköä sorttia, mut toisaalta olen tällä hetkellä täysin lääkkeetön, kaikkee on kokeiltu mutta mulle mitään toimivaa ei ole löytynyt. Olen oikeastaan vain bentsojen varassa, ja sekin nyt tietysti on paha paha asia.

Kohta kauppaan. Hui. Selkärangantestausretki.

Kylläpä sitä krapuloissaan ilmaisee itseään sekavasti. (Totesin omia viestejäni lukiessani.)

Sorruin pariin purkkiin ykkösolutta, “henkiseksi tueksi”. Eipä maistunut. Toisesta meni puolet viemäriin. Kadehdin ihmisiä jotka osaavat krapulassa tappaa aikaa tavalla tai toisella. Kävelyillä, lueskelulla, leffoilla. Mä en pysty tekemään mitään. Ajatukset kiertävät kehää eikä mihinkään pysty keskittymään. Istun ja juttelen seinille. Odotan että minuutit kuluisivat. Mut kyllä tää tästä taas lähtee. :slight_smile:

Ketostixin huomautus antabuksen ja alkoholin kanssa pelaamisesta oli kyllä niin totta että. Olen pikkaisen farmakologiaa ynnä muuta siihen liittyvää harrastanut, ja tiedän että karmeita asioita tapahtuu elimistöparassa kuin noita alkaa yhdistellä. Ja että silti teen sitä kertoo aika paljon alkoholiongelmani vakavuudesta.

Soittelin tuossa tutut juopot läpi ja ilmoitin että mulla alkaa nyt alkoholilakko. Ovat onneksi sellaista ymmärtäväistä sorttia, meidän piireissä kunnioitetaan toisten raittiuspyrkimyksiä. Kun tiedetään että jollakulla on korkki kiinni, niin sitten ei häiritä eikä houkutella. Hatunnosto heille siitä.

Ja ei muuta kuin jatkamaan kärsimyspäivän viettoa.

Alkoholismi voitaisiin myös sanoa näin–> HEIKENTYNYT KRAPULANSIETOKYKY :laughing: :laughing: Homo Sapiens kokee krapulassa vaan tavallista huonovointisuutta ilman psyykkistä puolta… On mieleltään virkeä, kuin olisi selvinpäin. Pystyy tappaan aikaa mukavasti ja katsomaan leffoi.ajatusmaailma ei ole häiriintynyt. Homo Algoholist taas on toinen ihmislaji, juonka aivot ovat Homo Sapiensista poikkeavat, ne kokevat krapulan siellullisena ahdistuksena kokonaisvaltaisesti :cry:

Ei huono! :wink: Tuostahan tulee kuukaudessa jotain 300+ annosta, mikä tarkoittaa rahassa jotain 400-500 euroa? Mulla ehkä pahimpina viikkoina tänä vuonna jotain 100 tai himpun verran alle, eli samoissa sfääreissä surffaillaan. Mun nyt on oikeastaan huono antaa mitään neuvoja, kun samaan suonsilmäkkeeseen ollaan upottu! :smiley:

Mitenkäs mun pitäis itseni määritellä kun en antanut krapulalle pienintäkään mahdollisuutta iskeä päälle? Pelastuskulaus aamuisin toimi varsin kätevästi. :mrgreen: :open_mouth:

No sä pelekeet sitä rapulia niin kauheesti että et uskalla antaa sen tulla…sitähän se alkoholismi on koko pähkinänkuoressaan :laughing: :mrgreen: Jospa olisi aine josta tulisi känni, mutta ei minkäänlaista rapulia? :open_mouth: Jos sellainen keksittäisiin…olisi päihdeongelma historiaa=)

Noh, minä olen vannoutunut loiventelija. Seinään lopettamisen kauhut on riittävän monta kertaa koettu ja jossain vaiheessa totesin ettei se kärsimys enää mitään uutta mulle opeta. Mutta vaikka kuinka vähentelisi annosmääriä hitaastikin niin kyllä se ahdistus kuitenkin jonkinasteisena aina tulee päälle. Olen huomannut että monet tutut alkoholistit halveksuvat loiventelua. Kylmää kalkkunaa pidetään miehekkäänä tekona ja blaa blaa. Sillä oikein rehvastellaan. Tyylinsä kullakin.

Niin että kävinpä nyt vielä ilta-ahdistukseen hakemassa kolme pulloa ykköstä. Aika hyvin loivennettu kuitenkin eilisistä 14 a-annoksesta :wink:

(Tämä ei ollut puolustuspuhe minkään puolesta. Yritän vain tehdä oman parhaani niillä keinoin jotka olen pienimmäksi pahaksi havainnut.)

Kylä vaan se loiventelu on oikeasti järkevää. Loiventelulla saadaan 100% tuskaton irtiotto alkoholista (1-2 viikon sisään). Mutta miksi SMiRC on lopettajien puolella, eikö vähentelypalsta olisi enempi mieleinen? :wink:

Seinään lopettaminen voi olla hengenvaarallista. Edes tuntemani lääkäritkään eivät sitä suositelleet.

Kerran onnistuin 100% täydellisesti, dokasin 5päivää ollen täydessä kännissä koko ajan. sitten 4päivää loiventelin hitaasti annosta laskien. koko putkilon pituus oli 9pv siis. 10:s päivä esiintyi vain tavallista suurempaa hikoilemista ja hieman unettomuutta

Itse asiassa kerroin jo aloitusviestissä. Mä olen vähentelyä ja kohtuukäyttöhömpötyksiä harjoitellut jo kymmenen vuotta, eikä toimi. Lopettaminen on mun suunta, vaikka myönnänkin, että mulla on varmasti monta retkahdusta vielä edessä tämän elämän varrella. Jos uskoisin vähänkään kykeneväni joskus kohtuukäyttöön, olisin vähentäjien puolella. Mutta kun en pysty. Toivon vain että tästäkin eteenpäin selvät kaudet olisivat pidempiä ja juomakaudet lyhyempiä ja “harmittomampia” kuin ennen.
Meikäläisen vähentely on parhaimmillaan ollut sitä, kun muutamia vuosia sitten luulin olevani raittiina, kun join vain kolme olutta päivittäin. :blush:

Kylmä kalkkuna iskee joka tapauksessa; loiventamallakin. :slight_smile: Alkoholi palaa elimistössä tasaisella nopeudella ja niin nopeasti, että annosten vähentyessä jossain vaiheessa tulee kuitenkin karahdus puhtaaseen 0 promilleen, jolloin vierotusoireet ovat huipussaan. Yleensähän vierotusoireet alkavat kun promillet laskevat jonnekin 1 promilleen ja siitä alas; joillakin jo 1,5 promillen paikkeilla.

Ja se pohjaan karahdus tai sementtiin syöksyminen tulee vääjäämättä samanlaisena sekä loiventamalla että seinään lopettamalla. Loiventaminen ei oikeastaan loivenna, vaan pikemminkin vain pitkittää ja lykkää tuonnemmaksi.

100 % tuskatonta irtiottoa päihdeongelmasta ei olekaan, ja oikeasti hyvä niin. Vierottumisen pitääkin tehdä vähän kipeää. Ettei totuus unohtuisi. :smiley:

Katkaisuhoidossa alkoholin vierotusoireet loivennetaan bentso-lääkityksellä, vaikeissa tapauksissa tai suuressa komplikaatioiden riskissä jopa bentsokyllästyksellä.
Lääkityksellä loivennus siis toimii, mutta sitä kylmää kalkkunaa saisi vähän olla tarjolla katkollakin, ettei kaikki tunnu liian helpolta.
Mutta sitten jos kuvaan tulee mukaan bentsoriippuvuus, sitten sitä kärsimystä onkin luvassa.

Totta kai tuokin. :slight_smile: Silti annosten vähentely on minun kohdallani ollut parempi keino kuin suoraan jostain 20 päiväannoksesta nollille siirtyminen. Paitsi silloin harvoin kun on ollut yhden illan juttu alkoholin kanssa - vaikka olisi mennyt pänikkä viiniä niin jos se juominen on kestänyt vain sen yhden päivän, krapula on siedettävissä. Putkien jälkeen en vain pysty.

Kaikkein karseinta tietenkin on jos joutuu samaan aikaan lopettamaan sekä bentsot että alkoholin. :open_mouth:

Antabukset otettu tänä aamuna. Ei tunnu enää mitään erityistä (fyysistä) krapulaisuutta. Hidas ja mietteliäs olo, samalla jotenkin levoton.