Kyllä, alkoholi on helppo tunteiden säätelyn väline mutta se tie vie äkkiä riippuvuuteen. Tukahdutetut tunteet jäävät edelleen ilmoille, pulloon ne ei huku
Sepä se! Tukahdutetut tunteet nimenomaan hallitsevat ja sitovat itseensä. Juominkien päätyttyä kovin myrsky on itselläni ollutkin - itseni tai toisen toimesta - kiellettyjen tunteiden purkautuessa. Mutta kaikki on käytävä läpi vaihe vaiheelta. Tyyntä ei tule heti mutta hetken päästä, ja pieniä takaumia tulee sittenkin. Asiat prosessoituvat kertautuen, mitään kertaheitolla valaistumisia ei juuri ole.
Terveyskirjastosta pari kohtaa ylläoleviin viesteihin liittyen, riippuvuus on siis “vain” jäävuoren huippu:
Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää myös, että henkilö luopuu päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista
Pakonomaisen alkoholin käytön laukaisevana tekijänä on usein omaan elämäntilanteeseen ja historiaan liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Tämän tilanteen tunnistaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen muilla tavoin on toipumisen kannalta tärkeää.
Tuttu vertaili alkoriippuvuutta tupakkariippuvuuteen. No, ei ne minun mielestä lähellekkään samanlaisia ole,lukuunottamatta aineellista riippuvuutta. Alkoholismi kokonaisvaltaisempi, rajoittavampi, käytöstä, persoonaa muuttavana yms. Tupakka on minun nähdäkseni nautintoaine kuten kahvi.
Käytöksestä puheenollen, tuttua on jo tuo tietynlainen poissaolevuus(henkinen). Fyysisesti läsnä, mieli levoton viinan ympärillä. Myös tuttu kaava, humala->krapula->häpeä/nöyryys jne.->kireys, levottomuus jne.->humala ja alusta…Tottakai uuden humalan suunnittelu alkaa jo krapulassa, itseasiassa jo työvuorolistan saadessa tietää tulevat kännit
Alkoholistilla itsellään on vastuu raitistumisestaan, myös käytöksestään. Päihde se ei vaan riippuvaiselle sovi.
Tällä hetkellä on järki ja tunne samassa: haluan raitistua ja elää ilman riippuvuuden kahleita. Tällä viikolla on vapaat la ja su, ajattelin pyytää kavereita saunomaan silloin, erona aiempaan olisi minun vissylinja
Tänään petaili tai tinki mieli "Miten voidaan tulevaisuudessa juoda ilman haittoja, tai miten saada viinan ilot ilman kiroja. Järki ja tunteet ne elää vaan eri rytmissä eri päivinä
Tuli kaverin kanssa puheeksi että varmaan As-ihmisenä riippuvuus “korostuu” neurotyypillisiin nähden. Ainakin rutiineihin takertumista ja erikkomielenkiinnonkohteita(lapsena lähinnä) minulla on ollut. Näillä tietysti riippuvuuksiin nähden ero että rutiineista ja kiinnostuksista saa positiivisia tunteita, turvaa yms. Oli minulla lapsena aiheita mihin paneuduin täysillä, ei ollut negatiivisesti hallitsevaa, toisin kuin riippuvuus nyt. 2 viikkoa kulunut viime ryypystä.
Sellainenkin vielä mieleeni, As-ihminen riippuvainen rutiineista->rutiini juoda, eipä taida tämä minun touhu olla mitään “tapariippuvuutta” enää itse alkoholin osalta. Tietysti esim. Baareilu tai saunaillat saattaisi tähän piikkiin hyvinkin mennä, joka tapauksessa alkoholia saatava miten vaan
Tänään jäin pitkästä aikaa vapaalle viikonlopulle. Siivosin kotia illalla; tulee kavereita illalla saunaan, iltapäivällä muita tuttuja. Vihaan siivoamista, juominen kävi mielessä “palkinnoksi.” Kovana pysyin, vissylinjalla mennään. Saunassa käyty, musiikit soi, on hyvä olo suht koht siistissä kodissa ilman alkoholia.
Tämä (la) ilta tulee olemaan varmaan paha; ensi kertaa pitkään aikaan sosiaalista elämää ilman kaljoittelua.
1 tykkäys
Oli mukava päivä, kaverit lähti äsken. Saunottiin, pelattiin korttia,musiikkia yms. Minä ilman viinaa, kaverit tietysti vähän. Ei herättänyt ihmetystä “Miksei se J.R juo?” Yksi heistä tiesi tästä minun kuviosta etukäteen. Ehkä se on oman pään sisäinen ajatus “Kaikki huomio kääntyy minun juomattomuuteen.”
Hyvä on olla nyt juomattoman päivän jälkeen, ei tämä ollutkaan niin paha rasti kun etukäteen ajattelin. Alkuun vähän tunsi olonsa ulkopuoliseksi (omassa kodissa) juovan porukan keskellä, tämä kaikkosi illan edetessä. Juomahaluja oli päivällä iltaa silmälläpitäen; “Kyllähän minä kavereiden kanssa voisin kerran”, illalla ja nyt ei juurikaan. Milloinkahan tulee se pitkä piinaava viinanhimo joka jatkuu ja jatkuu, nyt nämä himot on jääneet aika lailla ykköspäiviin. Toisina päivinä järki-tunne tasapainossa, toisina ihan eri asteilla. Viime ryypystä kohta 3 viikkoa. Hyvä olohan saattaa poikia ajatuksia “Eihän se juominen niin kamalaa ollutkaan”. Aika kultaa muistot siis
3 tykkäystä
Kyllä; nyt ne juomahimot saapui taas. Nyt alkuviikosta aloin jo kyseenalaistamaan alkoholismiani "Kyllä minä voin juoda normaalisti, en ole alkoholisti, 3 viikkoa oltu ilman "yms.itsepetosta. Suhtautuminen välinpitämätöntä myös tätä palstaa kohtaan, anteeksi suorat sanat “Niillä joillain muilla palstalta menee minua huonommin.” Niinhän niitä aina löytyy joilla voi perustella omaa juomistaan. Aina on joku “pahempi” juoppo. “Minähän en sellainen ole.” Juupa juu. Anteeksi tästä, ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan.
Tänään (tiistaina) aloin jo suunnitella nyt käsillä olevaa iltaa huomista vapaata vasten. “Ostaako kaupasta nassakka” ajattelin töissä tauolla ja ennen taukoa alkuillasta. Nassakka jäi ostamatta, illemmalla tunnepuolen sanelua mm. “Oisit ostanut, sitten kapakat kutsuu, busseja menee vielä…” Huomasin myös mustasukkaisuutta itsessäni “Kaveritkin saa ja voi juoda normaalisti”, kuten mennyt saunailta osoitti, ei heillä kaikki huomio pyöri viinan ympärillä. Ajattelin myös “eihän ilman alkoholia voi elää, se on tarve”
3 viikkoa oltu nyt ilman, viina pyörittää mieltä vahvasti vielä. “En saa tai voi juoda”. Tai eihän sitä mikään ulkopuolinen pysäytä jos päättää juoda. Tietysti olisi pahoillaan siitä mitä se aiheuttaa muille, mutta sehän on taas 1 hyvä syy juoda. Näin on meidän ajattelumaailma vääristynyt.
Minä en ole niitä ihmisiä (ainakaan elintavoilta) joiden mielestä elämä on elettävä “näkkileipä ja vesilinjalla.” Tupakoin, syön punaista lihaa, unirytmit vaikka miten päin yms (Epäsäännöllinen työ). Alkoholin suurkulutus on ok, jos juominen normaalia. Alkoholistinen juominenhan rajoittaa, hallitsee jne. omaa ja ikävästi myös muiden elämää, ei se ole ok. +Muuttaa käytöstä, ajattelua, koko persoonaa pitkässä juoksussa. Elämässä pitää olla nautintoja, mutta itse pitää olla itsensä herra. Ei addiktion kohde, oli se sitten viina, rahapelit, seksi… “Miehen pitää viedä viinaa, eikä viina miestä”
1 tykkäys
Perussettiä! Noita tulee ja menee mutta tullessaan voivat kestää useita päiviä ja niiden voi myös huomata toistuvan tietyssä syklissä. Ne ovat niitä kohtia, joissa mieltä opetetaan uuteen: juomishimo ei katoa sitä juottamalla vaan tekemällä siitä tarpeetonta. Ne ovat sittenkin vain tunteita ja ajatuksia, eivät totuuksia. Näyttää siltä, että tiedostat ja jäsennät mielenoikkusi nopeasti ja selkeästi. Himoille tyypillistä on usein myös se, että niiden vallassa riippuvuus pyrkii perustelemaan, normalisoimaan ja rationalisoimaan juomisen. Tuo vertailu on varmasti kaikille tuttua. Niitä mielen valheellisia väitteitä voi laittaa vaikka paperille ja vastata niihin itselleen järkevämmin, siis näinkin ”ohjelmoimalla” mieltä/ajattelua uusiksi. Hieno selätys!
Pyrin kirjoittamaan tänne itselleni faktoja ylös, myös toki muille ajateltavaksi. Samoin peilailen itseäni alkoholismin “taudinkuvaan”, nämä silloin kun järki hallitsee. Nyt tulikin uusi aihe mieleen; kirjoitan tuohon alemmas kun järki on nyt mukana.
Aiemmin oli tähtäin seuraavassa juomismahdollisuudessa ja nyt tähtäin on seuraavassa juomattomuudessa. Näin sitä elellään pullon kautta tai pullossa edelleen.
Kaksi moraalia: Oma rehellinen, vastuullinen jne. Sairas moraali tähtää (ei nyt ihan keinoja kaihtamatta) seuraavaan juomiseen. Olen juonut esimerkiksi lomalla vaikka seuraavana päivänä pitäisi tehdä jotain. Esim. Käydä kotona. Sitten meno joko siirtyy seuraavaan päivään tai illalle. Siinähän on taas syy juoda; “En pääse kun on muuta menoa.” Ei omaan moraaliin kuulu valehtelu tai kaunistelu. Työ on minulla aina ollut juomisen ulkopuolella, tällähän voisi perustella “En juo työpäivää vasten, eihän ongelmia voi olla.”
Nyt kun olen jo monille kertonut tästä kuviosta, niin kieltämättä jos alkaisin taas kaljapuuhiin niin itseinhon määrä olisi valtava. Tuntisin kyllä pettäneeni nämä ihmiset ja itseni tietysti. Mutta siihenhän olisi ratkaisu lähellä; “se lähtee sillä millä tullutkin.” Olen vain luvannut olla päivän kerrallaan ilman. Toisaalta mitä pitempi aika viime ryypystä on niin sitä suuremmaksi kynnys alkaa taas ryypätä kasvaa tuonkin takia. Toisaalta aika kultaa muistot, onhan nämä viestit täällä luettavissa onneksi
Tämän päivän kiusauksia ja ajatuksia:
-Iltapäivällä töihin lähtö, naapuri kaljalasi kourassa terassilla, “voisihan sitä juoda yöllä kotiin tultua”
-työpaikan nuorten ilta keskustassa, "meneeköhän he baariin yöllä, minäkin voisin mennä
-Asiakas työssä kysyi “Missä tämä baari”, no minä avuliaana kuskina kerroin kun tiesin; tuli kesällä paljon oltua tuossa paikassa
-Entisen lähiöpubin yrittäjä tuli kyytiin
-nyt kiinnitin huomion myös tietynlaisen musiikin radiossa herättävän juomahaluja enemmänkin; 80 luvun rock jota on kaljoittelun ja saunan ohessa soitettu, toki edelleen saunan oheen
Suunnittelin juomista ja aloin jo valmistelemaan; Soittelin tälle “kaljalasikouralle” illalla ja kyselin josko hän kävisi minulle kaupasta nassakan,kun ei yöllä enää kaupasta saa eikä tauolla ehdi kauppaan. No, ei enää tietenkään ollut ajokunnossa hän. Sitten aloin pohtia tuota nuorten iltaa; epäilin että menevät baareihin sen jälkeen. Mieli oli levoton koko loppuillan, “Minähän juon jos haluan, muista viis.” Kireyttä, kiihtyneisyyttä, ahdistusta jne. Pohdin jo alkoholistityyliin hyviä syitä juoda; “Työssäkin on nuo asiat persiillään, pitäähän nollata välillä”… Olin jo varma että juon tänään, vaan enpä juonutkaan.
Ei kuitenkaan ollut retkahdus kaukana, nyt kotona vissyä, musiikkia ja saunaan kohta. Nyt aloin jo tehdä käytännön valmisteluja soittelemalla naapurille, seuraavalla kerralla saattaa jo juominen tapahtua. Yksityiskohtana vielä; soitin nimenomaan tälle naapurille, tarkoitus oli salata juominen kavereilta. Heistä osa jo tietää tästä minun hommasta, ainakin lähimmät pari. En kehdannut heille tuottaa pettymystä edes kysymällä ostomahiksista. Tietysti olisin ollut pahoillaan että juon/edes suunnittelen sitä konkreettisesti, varmasti olisivat monet pettyneet.
Kylläpä ehti tuossa järkeä suuremmassa viinantuskassa pienetkin asiat kiristämään mieltä kunnolla. Osansa sai Suomen alkoholilainsäädäntö(etenkin myyntiaikojen osalta), työpaikan politiikka, kaupungin liikennevalot, pakkanen… Ehkä isoimpana “Miksi minun kohtalo on alkoholismi, muutkin saa ja voi juoda normaalisti”. Minä ja kaverini nuoria miehiä ja meidän vapaa-ajan puuhiin kuuluu alkoholi useimmiten. Minulla on vaan erilainen juominen kuin muilla; minulla se on isäntä, heillä renki. Nythän tuntuu että jostain jää paitsi juomattomana. Nimenomaan juomattomana, ehkä minunkin on mahdollista saavuttaa raittius, jolloin tämä ajattelu poistuu.
Viime ryypystä tuli 4 viikkoa, tunnepuoli sanoo “Nyt kaikki taas hyvin, voit juoda normaalisti jne.” Olen alkanut romantisoida juomista ja liittää sen hyviin hetkiin; saunaillat, biljardihetket, Tallinnan risteilyt… onhan näitä. Aika kultaa muistot.
Mietin olenko tällä hetkellä juomatta oikeasti omasta halusta (tunteesta) vai vain ulkoa päin tulevasta paineesta; ei halua aiheuttaa pettymystä muille tai näyttää heikkouttaan ratkeamalla taas. Toki, viime kädessähän valinta juoda tai olla juomatta on omani; nytkin 3 pv vapailla minulla olisi mahdollisuus vaikka heti ostaa nassakka kaupasta ja palata pullohommiin. Kieltämättä houkutteleva ajatus. Toisaalta mitä kauemmin viime ryypystä on, sitä suuremmaksi kynnys juoda käy.
Olisiko retkahtaminen se piste missä oma alkoholismi kirkastuisi eikä olisi tunnepuolellakaan vastaan sanomista. Varmasti morkkis olisi kauhea, lähtisikö sitä taas hukuttamaan viinaan kierrettä syventämään vai loppuisiko se tuohon? Sitä ei tiedä
Päivitys; yökukkujan viimeiset sanat ennen nukkumaanmenoa: Tyytyväinen olo illasta asti etten ole juonut,nimenomaan itseni takia. Iltapäivällä tunne oli erilainen kuten yllä lukee. Ne on iltapäivä ja alkuillat vaikeita hetkiä, sitten myöhäillat ja yöt rauhallisia tämän tiimoilta
Minä retkahdin ihan vain fiilispohjalta, kuten en ollut hetkeen tehnyt. Tunnepuoli tulee perässä, sille vain ei muuta voi kuin pidättäytyä ruokkimasta haitallisia tunnekuvitelmia sen aikaa, kun niitä on. Oma heikko kohtani on tunnepitoisten päähänpälkähdysten impulsiivisuus. Voi olla, että petailenkin, mutten tunnista sitä tai sitten vain en tohdi tunnustaa petailua itselleni ja toisille. Olisi helpompi olla jo ”perillä”, helpompi olla vahvoilla kuin heikoilla. Vaan eipä auta kuin tunnustaa heikkoutensa myös tunteiden edessä. Osaa niistä ei kannata seurata.
Kävinpä AA-kokouksessa, nyt sattui ryhmässä olemaan nuorempaakin ~30 ikäistä väkeä. Kokouksen jälkeen parin kanssa saatiin keskustelut aikaan. Ei tarvinnut selitellä tätä tilaa. Nyt on hyvä olla, kohta saunaan, musiikit jne.
Kokouksessa oli teemana itsekeskeisyys. Selvaelama.fi sivulta poimittu lause: “Pakonomainen juominen synnyttää tietynlaista käytöstä. Käytösmalliin kuuluvat muun muassa itsekkyys, empatiakyvyttömyys ja epärehellisyys. Aiemmin mukava, joviaali ja luotettava ihminen alkaa käyttäytyä vastenmielisesti. Dr Jekyll:stä tulee Mr Hyde.”
Näkisin että kaikki juovat alkoholistit ovat itsekeskeisiä. Vaikka toinen puoli itsestä olisi rehellinen jne, niin toinen puoli välittää vain viinasta. Tärkeintä on saada viinaa, muista viis. Näkisin että nimenomaan tällainen käyttäytyminen ja ajatusmaailma syynä myös läheisten sairastumiseen. Henkistä poissaoloa jne.
Asun yksin, ei parisuhdetta, ei lapsia. En usko (vai enkö myönnä/tajua?) että minun juominen näine käyttäytymisineen ja ajatuksineen olisi tässä vaiheessa vielä korostunut niin että se olisi vaikuttanut muihin, tietoisesti ainakaan. Kaikki läheiset kun ei vielä tästä tiedä. Toinen puoli minusta on joskus sanonut “Mikä sinusta J.R on tullut kun juot noin”. Mikäpä olikaan juovaan aikaan paras lääke tuollaisiin ajatuksiin🙄 Piru ja enkeli olkapäällä, siinähän käypä vertaus.
Alkoholistihan saattaa “korvata” henkistä poissaolevuutta ja tietysti itse juomatilannetta olemalla ahkera muuna aikana. Onko vapaiden jälkeen kauppareissu tehty, koti siistinä, ruuat valmiina jne. Ja tietysti töissä ollaan ahkeria, kiiteltyjä…Sillähän sitä “ansaitaan” taas seuraavan vapaan juominen. Minulla oli päinvastoin. Vanha koti oli aika siivoton ja pitkä tukkakin jäi leikkaamatta. “Eihän krapuloissa ja morkkiksissa parturiin kehdannu, hyvä jos kauppaan. Mitä sitä siivoamaan, eihän täällä käy kukaan”. Näin oli ajatukset silloin, tämä oli sitä pubiaikaa
2 tykkäystä
Paikallisella hotellilla on Ysäri-ilta, töissä ollessa tämä näkyi juhlivana kansana niin matkustajina kuin lähtöaikaa ootellessa. Kyllä suretti nähdä juhlivaa kansaa; luonnollisesti tölkki kädessä. Suretti se että minulla ei enää ole mahdollisuutta tuollaiseen juhlajuomiseen ts. Normaalikäyttöön. Toki alkoholismi ei ulospäin näy, eiköhän heitäkin tuohon joukkoon mahdu.
Nyt tuntuu “Ei enää mitään mitä odottaa, kun ei voi tai saa juoda”. Elämä pelkkää suorittamista… Tämä lienee osin myös tämän itsensäkieltävyyden aiheuttamaa
1 tykkäys
Nuo tuntemukset ovat niin kovin tuttuja. Vuosien varrella olen tuntenut paljon surua ja epäoikeudenmukaisuutta, kun olen “joutunut” valitsemaan kuivana pysymisen. Lopulta se kertoo kuitenkin vain siitä, että vielä on työtä tehtävänä. Niin moni lopettanut on kertonut, että siitäkin fiiliksestä pääsee lopulta eroon ja omalla kohdallani edistystä on vihdoin myös tapahtunut. En enää tunne oikeastaan ollenkaan kateutta bissensä ääressä istuvia kohtaan. Ikävä kyllä mikään ei tapahdu yhdessä yössä, vaan asiat etenevät hiukan hitaammin. Mutta tätäkään murhetta sinulla ei varmasti tule jossain vaiheessa enää olemaan, kunhan vain jatkat eteenpäin.
Niin, minähän en vielä tunteella tätä asiaa hyväksy. Järjellä tämän ymmärtää. Mielihän petailee vieläkin mahdollisuutta tuohon normikäyttöön vaikka järjellä ajatellen sitähän ei enää ole, raja on ylitetty eikä paluuta ole. Ehkä raittius on sitten saavutettu kun tunne on järjen mukana. Menipä aikaa enempi tai vähempi, toivottavasti en jää pelkkään juomattomuuteen, tämähän on epämukavin olotila
1 tykkäys
Kyllä ne fiiliksetkin seuraavat ennen pitkää mukana. Hyvin tuoreessa muistissa tuo kova halu juoda kohtuullisesti, kun ei työ luopumiseen ollut vielä valmis. Periaatteessa juomiskertojen määrään pystyin vaikuttamaan, mutta en siihen montako otettiin, kun korkki on auki. Ja se jatkuva meteli pään sisällä, että milloinkas taas sopisi ottaa. En olisi uskonut vielä loppusyksystä, että nyt ollaan jo tässä tilanteessa. Aion siis jatkaa työtä raittiuden eteen ja uskoa, että kun toiselle puolelle pääsee, niin mikään ei kaduta eikä mitään kaipaa. Niin moni pidempään alkotta ollut toitottaa tuota samaa asiaa.
Minullakin oli aina kaikki tai ei mitään tyylistä juomista; käy se täältä ketjustakin ilmi. Juomiskerrat tihentyi pari vuotta sitten joka vapaalle jääntiin. Viime kesänä oli lomalla jo päivittäistä, silloin alkoi tietoisesti riippuvuus pyörittää menoa. Tuolla ylempänä selviää enempi näistä.
Eihän tämä tila juomismääristä tai juomiskerroista kiinni ole. Suurkuluttajahan saattaa juoda enemmän ja tiheämmin kuin holisti; tyypilliset opiskelijat tai nuoret esimerkkinä. Uskoisin että fyysinen kohtuukäyttö voi onnistuakin alkoholistilta(toisinaan?) mutta juominen on silti alkoholistista ja elämää hallitsevaa kaikkine tunteineen ja käytösmalleineen. Minullekin on sanottu tietämättömien toimesta “Juo vähemmän, juo vain muiden seurassa, sillä siitä pääsee, se jää aikanaan itsestään pois” jne… Tai yksinkertaisesti “Laitat korkin kiinni”. Problem solved…
Ei tämä tila kyllä aukea heille joilla ei mitään kosketuspintaa alkoholismiin ole. Itsekään en varmasti lähellekään kaikkea ymmärrä vielä, on sen verran monimutkainen sairaus. Eihän se juomishetki ole kuin ulospäin näkyvä osa, jäävuoren huippu. Taustalla tiedä mitä mielelle sietämättömiä tunnetiloja jne. Joita juominen aiheuttaa tietysti lisää. Nyt viimeisen kuukauden aikana on omasta mielestäni auennut paljon uutta asiaa kun ollut juomatta. Totta kai on työ luopumiseksi vasta alussa. Muuten, työkaverin sanat kun sanoin olleeni 4 viikkoa ilman ;“Nytkö sinä pääsit siitä irti, nytkö se juominen on ohi?” Ei se tosiaan aukea tietämättömille.
Tarkoititko Setämies ettet olisi uskonut tällaista tilannetta loppusyksystä viitaten minuun vai itseesi? Loppusyksystä kun aloittelin tätä ketjua
1 tykkäys
Ja kyllä, viinasta luopuminen on varmasti tuskaista itsekellekin meistä. Sehän on se meidän maailman keskipiste hyvässä ja pahassa. Aiheuttaa ja parantaa kaikenlaiset tunteet, viha-rakkaus suhde
Tuosta retkahtamisajatuksesta tuli mieleen; Vaatiiko raittius sen että voi myös tunteella myöntää olevansa alkoholisti? Nythän minä en tätä vielä sillä puolella hyväksy/myönnä, ainakaan jatkuvasti tai tietoisesti. Järjellähän tämän ymmärtää että homma selvä, mutta tämähän on kimurantimpi juttu.
Nyt olen huomannut ajatelleeni “Ei minulla ole sellaisia perintötekijöitä, en voi sellainen olla.” Näinkö se mieli selittelee omiaan. Vai liekö tällaiset addiktiot nepsyillä yleisempiä, tiedä häntä kun ei tuo lääketiede ole tuttua (eikä kiinnostavaakaan)
Liekö minulla sitten vielä juomatonta viinaa jäljellä siinä mielessä “että testaisin itseni” vai onko tämäkin vain sitä petaamista ja itsepetosta. Jäin vapaalle, vissyä kuluu. 5 viikkoa juomattomuutta, nimenomaan sitä.
2 tykkäystä