Hyvää ja raitista Joulua kaikille!
J.R rohkeasti vain ryhmään, mitä nuorempana pääset raittiiksi sen parempi. Ei tarvi tuhota juomisen ja muun pakonomaisen käytöksen takia elämäänsä. Tunnistan myös itsessäni että kaikenlaisia pakko-ajatuksia, tekoja on ollut ja varmaan tulee olemaan, mutta kun ymmärtää jo hieman itseään niin voi niitä välttää. ja joitain voi huumorillakin ohittaa…
Mitä tulee siihen että joku tunnistaa että menee ryhmään… noooo… kumpi on parempi: tunnistaa että taas tuo on juonut, haisee vanha viina, silmät punaisena ja naama turvoksissa, istui eilen lähiöbaarissa umpihumalassa puhuen mitä sattuu. Vai, selvänä ja raikkaana ryhmään ja selvänä kotiin tai vaikka minne.
Minä kuvittelin ettei kukaan tiedä että olen juoppo, että olin juonut edellisen yön… haistoihan sen vanhan viinan kaikki jotka lähelle tulivat, ystävät työkaverit ja suku.
Olen niin kiitollinen että ei tarvi juoda, siis ei tarvi, pakonomaisesti, yksin. Nyt olen yksin mutta rauhallisesti selvinpäin.
Raitista ja rauhallista joulua, tai riemukasta hassuttelua, musiikkia ja tanssia, ihan miten vain mutta selvinpäin.
Jouluaatto iltana ajelin lähisukulaisen luo, paikalla myös muita sukulaisia (verisukulaiset yhtä vaille naisia). Sukulaisten avo/aviomiehet ja tämä yksi miespuolinen verisukulainen myös viinaan meneviä. Kiva kun ei tarvinnut yksin juoda… Aattoiltana juopottelua, saunomista…aamuyöllä nukkumaan, illasta ajoin takas asunnolleni ja juopottelu jatkuu.
Kerran alkoholisti on aina alkoholisti?; vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon viime ryypystä? Ja vaikka olisi “vain vähän aikaa ollut holisti”. Näitä vellon ees taas; “jos lopetan, eikö enää koskaan edes yhtä lasia, saunakaljaa” jne. Näin nuorena, elinaikaa saattaa olla edessä yli 50 vuotta parhaimmillaan. Ehkä jossain vaiheessa huomaisin tai sisäistäisin “en tarvitse enkä halua juoda yhtäkään”. Tällä hetkellä raittius pelottaa (saunaillat,joulu,juhannus,vappu jne…ilman viinaa), vaikka tiedostan että viina tulee viemään minua loppuelämäni, ilman muutosta. Ehkä minullakin on tulevaisuudessa vaimo ja lapsia; “isi on aina kireänä, väsynyt tai kännissä”, “Missähän kunnossa mies vapaiden alkaessa tai jatkuessa”. Tällaista en halua aiheuttaa kellekään. Jos läheiset tietäisi (ehkä arvaavat?) nykytilasta niin olisi tietysti pahoillaan että aiheuttaisi tämän tuskan heille. “Hyvä syy juoda lisää hukuttaakseen murheet”. Ja kierre syvenee…
Minun iässä on helppo naamioida ongelmakäyttö “juhlimisen” taakse. Isolla osalla se ei vaan jää “ryyppy päälle” koko yöksi kun mennään juhlimaan. Sillähän minuakaan ei kaikki usko, “ihan normaalia juoda nuorena”. Niin on, vaan minun juominen on erilaista kuin “tavisten”.
Muistan ajatelleeni joskus aikanaan, että sitten kun juon itsekseni kotonakin, ollaan tosi syvällä. Noh, sitten kun se alkoi, olikin varmaan mielessä uudet selitykset. “Parempi näin, ettei sentään ihmisten ilmoilla.” Jepjep.
Minulle tulee kirjoituksistasi mieleen, että jos et vielä ole ihan varma lopettamisesta, olisiko vähentämisajatus alkuun sittenkin luontevampi? Samalla olen iloinen, että mietit nimenomaan lopettamista, etkä näe välimuotoja, koska faktahan se usein on, ettei niitä ole. Itse olin kuitenkin ensimmäisen vuoden rankan tissuttelun jälkeen vähentäjä, ja koen sen tosi tärkeäksi vaiheeksi lopettamisen polullani. Tuli sillä tavalla ns. tosissaan vielä kokeiltua, ettei se ollut minun juttuni. Siinä lopetuspäätös hautui ja kypsyi loppuun ennen totetutusvaihetta, mikä sitten sujuikin ainakin tähän mennessä hyvin. Toisaalta moni on puhunut jonkinlaisesta kyllästymisestä juomiseen, voihan se tulla sinullekin. Voi myös olla, että esim. tipaton tammikuu tuo riittävän sysäyksen jatkoon. Kukin tavallaan, kunhan pohdiskelen.
Noita mites kekkerit, reissut ja illanistujaiset, tuli pohdittua vielä pitkään lopettamisen jälkeen. Että entä jos silloin kuitenkin. Nykyään koen ennemminkin, etten halua mennä tilanteeseen, missä olemiseen tarvitsen humalaa. Eihän se voi silloin tilanteena olla kovin mukava. Jos taas ajattelen tilanteessa olevan jokin pointti, mikä saa menemään ja viihtymään, osallistun mielelläni selvinpäin. Sillä tavalla rima on noussut, kun en enää juo itseäni viihtymään paikasta ja seurasta riippumatta. Samalla mahdollisuudet ovat avartuneet aivan älyttömästi, kun katse suuntautuu sinnekin missä ei alkoholia ole. Sitä en vielä juodessani arvannut ollenkaan, vaan luulin vilpittömästi elämän kapenevan ilman ryyppäjäisiä.
Pohdiskelet kyllä tosi tärkeitä ja hienoa, että huomaat ettei kaikki ole juomisesi suhteen ihan ok. Rutkasti tsemppiä!
Menin AA-kokoukseen, ihan suotta jänistin viime kerralla. Kiiteltiin kun uskaltauduin, ja myönsin tilanteeni jo tässä vaiheessa. Mietin menenkö uudestaan, ei ollut huono kokemus. Tässä ryhmässä oli vanhempaa porukkaa, nuorimmat ehkä 40 tienoilla. Kaupungissa muitakin ryhmiä, ehkä näissä olisi nuoriakin.
Nuo “täys alkoholiton elämä pelottaa, eikö edes onnittelumaljaa jne.” Vellomiset tuntuu kuuluvan asiaan, myös muilla. Ettei vaan joudu “kokonaan luopumaan” siitä maailman tärkeimmästä
Tuohon ylläolevaan vielä; kyllähän tuota ajattelee että juopottelu olisi vain AS-ihmisen “rutiini” ja “kyllähän tapojaan voi aina muuttaa, vielä minäkin kavereitten kanssa voin hyvin pienet ottaa” jne. “Jos en olekaan alkoholisti, olen vain tapojeni orja.” Niinpä. Itsensä kusettamista. Toisaalta mustavalkoajattelijana juominenkin on joko tai tyylistä joten tässäkin syy lopettamisen puoleen
Miksi aloin juoda säännöllisesti, myös yksin? Tämä alkoi ~alkuvuodesta 22. Silloin tällöin kävin baareissa “juhlimassa”. Tällöin ei vielä (tiedostettua) riippuvuutta ollut. Myös sosiaalisuus kuului tähän silloin. “Raskas työ, raskaat huvit”, “ei muuta tekemistä”…jne. Arjen pakohetkiä tavallaan nämä satunnaiset “tuulettumiset”. Sitten alkoi kotona tissuttelu ~5 kaljaa vapaan aattona syksyllä 22. Tällöin alkoi selvemmin riippuvuus kun nyt miettii. Ahdistukseen, tylsyyteen, yksinäisyyteen juominen…
Keväällä 23 alkoi lähibaari ihmisineen vetää puoleensa, nuoruuskaverien sijaan. Tällöin alkoi määrät ja juomisen hallinta lipsua. Viina alkoi pyörittää selvemmin mieltä, kiire juomaan kun vapaa koitti. Ensimmäinen ryyppy jo työvaatteet vielä päällä. Toukokuussa kesälomalla 2 viikkoa olikohan ~10 iltana putkeen juomista, välillä tissutellen 3-5, välillä päätyyn. Tämän kesän vapaat menikin lähinnä lähiöpubissa juopotellessa ja sieltä jatkoille keskustaan ja loppu historiaa…Alkusyksyllä 2 viikkoa lomaa, ajatus “nyt loppu”. Viikon olin ottamatta, “eihän minulla ongelmaa kuitenkaan, viikon olin ottamatta vaikka mahikset oli”. Ei kun baariin ja päätyyn…Noh, lopputulos “En voi juoda baarissa, alkon käyttö hanskassa uudessa kodissa”. Nyt taas kotona kittaamista yksin “saunailloissa”. Muutto oli lokakuun 23 alussa
Tämä foorumi on ollut hyvä paikka kirjoittaa tuntemuksia, minua/alkoholismiani ymmärretään täällä, kiitos kaikille 
Sen sijaan monet kaverit ja tutut ei oikein mielestäni ymmärrä tällaista. Tässä kun kyse muustakin kuin siitä juoko (fyysisesti) vai ei, tämähän on myös henkistä. “Pane korkit kiinni ja keksi muuta, kyllä viina unohtuu yksinään”, “Lopeta se yksin kittaaminen, kyllä kavereiden kanssa voi sillon tällön juhlia”, Kaikkihan me ollaan alkoholisteja", “Sinä juhlit jonkun aikaa, sitten jää liika juominen pois, löydät naisen…” niinpä niin. Taida kaikki tietää mikä on suurkulutuksen ja riippuvuuden erokaan. Kaverikin(lopettanut muista syistä alkon 8 kk sitten) puhelimessa “Sinulla on normaali juominen, käyt normaalisti töissä, et juo joka päivä kuin lomillasi, sinulla on vain AS-ihmiselle kuuluvaa pakkomiellettä”. Fyysistä juomista ~12 h viikossa, viina hyvinä/pahoineen mielessä 168 h.
Olen aina ajatellut liikaa mitä minusta/teoistani/puheistani ajatellaan. Lopettamisen jälkeen voisin olettaa kuulevani esim. “Otahan nyt 1, et siihen kuole, älä oo tiukkapipo”, “Et varmaan enää halua tulla kekkereihin” jne. Olen myös itsekriittinen, moitin itseäni jos “jokin menee pieleen”. Olen juovana aikanani moittinut itseäni ja juomistani/siitä aiheutuneita haittoja, krapuloissa etenkin. siinähän taas syy juoda lisää. Myös muissa tilanteissa itseensä pettyneenä, piti päästä hukuttamaan huoli pulloon. Erään läheisen kanssa oli riitaa, riidan jälkeen “tulikin menoa, pitää lähteä kotiin”, autolla kotio ja bussikyydissä keskustaan…Tunteet ne vaan ei pohjalle jää, kyllä ne pintan nousee. Krapulassa viimeistään
Sanotaan että alkoholistin on löydettävä pohjansa ennen raitistumistaan. Minun ei tarvitse menettää työpaikkaa tms. oikeasti vakavaa. Pohjaksi riittänee jokin “ylilyönti” juovalta ajaltani, näihin ei liity mitään rikoksia tms vakavampaa. Perfektionismiin taipuvana on todettava myös: eräässä vanhassa viestissäni rinnastan pakonomaisen juomisen pakkoon päästä baariin. Nytpä korjaan; pakkomielle/rutiini päästä baariin, mutta juominen, vaikka katuojassa pakonomaista. Jokohan tuli hyvä😀
Hitto, nyt “kynä” laulaa. Tuli niin pitkä edellinen viesti niin otan uuden. Silloin ennen “aktiiviuraa” oli myös silloin tällöin ylilyöntejä, niistä viisastuneena jätin ne väkevät aikanaan pois. Jekkupommit oli baareissa se juttu. Samoin runsaan määrän tilaaminen kerralla ja sitten nopeatahtinen kittaus. Nyt kun miettii niin vaikka (tiedostettua) riippuvuussuhdetta alkoon ei olisi ollutkaan niin kyllä minä join itseni usein änkyräkänniin. Kovaäänistä puhetta ym.“näkyvää käytöstä.” Tuli morkkiksia mutta ei itse alkoholin juonnista. Ehkä "urani "kuitenkin alkoi tiedostamatta jo silloin, mene ja tiedä
Mahtavaa, että menit kokoukseen. Isot onnittelut! Siihen ei meistä kaikki pystykään. Ymmärrän hyvin tarpeen tavata oman ikäluokankin ihmisiä aiheen tiimoilta. Kunpa joku vaikka lukisi täällä juttujasi ja laittaisi viestiä.
Minullakin on ollut tällainen vaihe nuoruudessa. Lähikuppila tuntui ihmisineen tutulta ja turvalliselta. Tutut naamat istuskelemassa tuntuivat melkein ystäviltä, vaikken välttämättä tiennyt heistä kuin jonkun lempinimen. Juttuja kyllä kulki kaikista, oli jos jonkinlaista titteliä ja julkkiksen exää, vaikka nyt ajatellen en niitä ihan purematta nielisi. Putkis on täällä plinkissä kertonut käyvänsä lähipubissa edelleen. Hän on siellä varmasti hieno esimerkki raitistumisesta.
Niinhän sitä sanotaan, mutta minusta se ei ole totta. Ei minullakaan ole ollut mitään pohjakosketusta. Kulissit ovat olleet varsin tukevasti pystyssä koko ajan. Päivääkään en ollut juomisen takia pois töistä (en juuri muutenkaan). En tippaakaan humalassa töissä, en myöskään krapulassa. Edellisenä iltana jonkin verran juoneena monestikin, mutta silloin tarkkaan ajoista ja määrästä huolen pitäen. En tiedä itsekään mikä sitten oikeastaan olin. Toiminnallinen alkoholisti, alkoholin ongelmakäyttäjä, suurkuluttaja tms.
Eipä tuolla niin väliä. Ihan faktana kuitenkin käytin alkoholia ihan reippaasti liikaa ja se hallitsi ajatuksia myös käyttöjen välillä. Jos mahdollisuus oli (ei esim. työvelvoitteita), oli parin jälkeen mahdotonta lopettaa. Ennen yhdeksää tuli usein kipitettyä hakemaan lisää. Toleranssi kasvoi ihan älyttömäksi. Eikä vähentäminen tai lopettaminen ole todellakaan ollut mikään pikkujuttu, vaan töitä on saanut sen eteen tehdä.
edit. Niin lisään vielä, että pohjan voi siis minusta määritellä miten haluaa. Itse olen joidenkin muiden tavoin käyttänyt sammiovertausta. Minun alkoholisammioni pohja tuli näkyviin, kun kohtuullisemmin kuluttavilla on vielä paljon jäljellä. Eräänlainen pohja sekin.
Edelleen totean, miten hienoa on, että olet havahtunut asiaan jo. Muiden vähättelyä ei tässä asiassa tarvitse uskoa. Ollaan kuulolla ja kovasti tsemppiä!
Tätähän me tehdään. Juodaan,petytään itseämme ja juodaan siihen,että ollaan pettyneitä itseämme. Rehellisesti kun alkaa tutkailla itseään ja omaa juomista,niin pääsee alkuun omassa prosessissa
Kun mietin tätä alkoholiriippuvuutta ja mennyttä peliriippuvuutta, totean että kierrehän on sama. Pelaaminen ahdistaa mutta koukuttaa>pelaaminen hallitsee mieltä(alkon kanssa tätä enempi, milloin voi juoda, milloin ei, pelata “sai” joka päivä, ei suurta “fyysistä” vaikutusta arjen kulkuun)>pelaamaan taas>ja hyrrä pyörimään alusta…Samanlaisia tunteita kuin alkon kanssa pelatessa nykyään. Viihdyke/piristys tms. >tapa>riippuvuus, tämä pätee molempiin. Siinä mielessä esim. Tupakointi tai kahvi eivät ole riippuvuuksia, lähinnä tapoja/rutiineja mielestäni. Minulla näkyy olevan taipumusta riippuvuuksiin, mitähän viinan jälkeen🤔. Ehkä minulla on tarve paeta itseäni, tai elämääni
Pelaaminen oli helpompi jättää aikanaan pois, koska siihen ei liittynyt niinkään sosiaalisuutta yms. Se oli fyysisesti pelkkä pelitilanne huoltoasemalla, kioskilla,kaupassa…Toki tunteet ja ajatukset oli pelaamisen ja haittojen ympärillä jatkuvaan, samaan tapaan kun nyt viinan kanssa. Enää pitkään aikaan minua ei ole automaatit “häirinneet” vaikka nämä koneethan on ulottuvilla ihan arkiympäristöissä. Edelleen minulla on tapana käydä ihan muuten vaan vaikka töistä kotio ajellessa huoltoasemalla kahvilla. Ennen se oli pelaamaan menoa. Nyt ei koukata automaatin kautta vaan. Baarissa kesällä huidellessa pelailin kyllä mutta se ei näytellyt isoa roolia, voisin sanoa “Pelaaminen oli toissijaista kun ruokin alkoholismiani.” Sen sijaan alkon ympärillehän kiertyy paljon enempi asioita tässä yhteiskunnassa, vaan isoa osaa alkoa käyttävistä ei riippuvuus kosketa. Ei tavikselle juhlissa kiinnostavinta ole viinalla katettu pöytä vaan ihan sosiaalisuus, ilonpito jne. Eikä odoteta “ensi viikolla on Jaskan synttärit tms., pöytä täynnä viinaa, miten paljon voi juoda? Ai niin, tuleehan sinne myös tuttuja.” vaan “Onpa mukava mennä hänen juhliin, paljon tuttuja, kiva jutella, pitää hauskaa, ehkä muutama juomakin”…
Olen enempi teoria/pohtiva ihminen, kuten Assit yleensä, en “mutterinpyörittäjä” vaikka käytännön työtä teenkin. Minun ikäiseni kaverit on lähinnä käytännön ihmisiä, ehkä se pätee myös ajattelutyyliin. Ei ehkä ajatella syvällisempiä asioita niin pitkälle, ellei ne liity vaikka autoremonttiin😀. Ehkä tämä minunkaan asia ei kaikille ole siksi yksinkertainen tajuta. Meitä on erilaisia ajattelijoita maailma täynnä, hyvä niin.
Hiiri puhelee nuista nimityksistä. Minun käsityksen mukaan alkoholisti=alkoholiriippuvainen enempi vähempi kaikkine inkeineen. Ongelma tai väärinkäyttäjä taas ei välttämättä riippuvainen. Omalta kohdaltani voin todeta: olen riippuvainen. Kaveri oli sitä mieltä että ehkä väärinkäyttäjä kun aikakaan tilailin baarissa ison läjän ja nopealla tahdilla join ja humalluin voimakkaasti. Kuulema en voi olla riippuvainen “kun juomista ei ole jatkuvasti/päivittäin”. Työkaverini, vanhempi mies sanoi jo kesällä “Olet alkoholisti, et voi kieltäytyä juomasta.” No, minä tietysti kielsin, “työssäkäyvä nuori mies, kyllähän sitä juhlia pitää ja elämää elää.” Kyllä ne sanat kuitenkin mieleen jäi, vaikka ainakaan ulospäin sitä ei myöntää voinutkaan. Olinpa minä mikä tahansa, siitei pääse että ongelmaa on.
Ajattelin että se AAssa käyminen voisi olla “piste” juomiselle, vaikken menisikään enää sinne. Huominen vapaapäivä alkoi äsken “ajusta” päästyä. Jospa viettäisin selvän aattoillan, tulisiko näitä selviä iltoja lisää. Sitä ei tiedä. Nämä kirjoitukset on minulla onneksi luettavissa heikolla hetkellä, sitä unohtaa juomishetken lähestyessä totta kai sen paskan mitä viina tuo. Pyrin aina asioita pohtiessa kirjoittamaan mahdollisimman tuoreeltaan tänne, siksi joissain viesteissä useita muokkauksia. Kaikkea kun ei kerralla muista, välillä tuntuu teksti tulevan kuin itsestään. Kirjoittaminen poikii uusia ajatuksia, joko heti tai paljon myöhemmin ja eikun muokkaamaan tai uutta viestiä tulille
Raitista aattoiltaa ja tulevaa vuotta!
Mikä alkoholissa koukuttaa? Lienee yksilöllistä. Tunteena nousuhumala vai itse kemiallinen aine, ehkä sittenkin sen mieltäminen ratkaisuksi negatiivisiin tunteisiin ja positiivisiin tunteisiin taas “kirsikaksi kakun päälle?” Vaan tässä kierteessähän alko muuttuu ratkaisusta aiheuttajaksi ja taas “Hyvä syy juoda lisää.” Epäilisin omalla kohdalla “koukun aiheiksi” nousuhumalaa itse tunteena kuin myös huolien kaikkoamista hetkeksi, sekä tätä kierrettä, joka alkoi kun aloin juoda enemmän yksin ja myös negatiivisiin tunteisiin. Myös se rutiini/liittäminen vapaa aikaan “raskas työ,raskaat huvit.” Vaan tämä kierrehän erottaa yhtenä osana minun/meidän juomisen “tavisten” juomisesta. Harvemmin viime aikoina on juotu iloon “kirsikaksi kakkuun.” No, ehkä lomille jäädessä, koska “on paljon juomismahdollisuuksia tulossa”. Toisaalta lomille jääntiähän jo osaa vähän pelätäkin juuri tuon takia.
Esimerkkinä kaiken ajattelemisesta “viinan kautta” oli nyt joulukuussa 9 pv vapaat. Oli tiedossa että heti vapaan alussa la-ti olen sukulaisteni luona 500 km päässä. “Perjantaina en voi juoda, on pitkä matka, on varmasti oltava ajokunnossa. Mutta perille päästyä lauantaina isännän kanssa pidetään ns. Biljardihetki.” Tähtäin on koko ajan seuraavassa juomismahdollisuudessa. Harvalla on muuten nykyään omaa biljardipöytää. Muina iltoina ei isäntäväki ottanut kuin tuona yhtenä, minä otin kyllä, siinäkin oli laskemista “montako kehtaan, etten ole perskännissä etteivät ajattele pahasti.” Ehkä tällä myös itseään kusetti kun pystyi rajoittamaan “voin olla juomatta perskänniä, kyllä alkon käyttö vielä onkin hanskassa.” Mutta mieli teki lisää, kotiin päästyä sitten vanhalla kaavalla
Eilen iltapäivällä pääsin tälle ykkösvapaalle, nukahdin jo iltapäivällä 5 työpäivän jälkeen. Ja taas 5 töitä, su vapaata, 5 töitä, la-su vapaata. Ehkä tälläkin palstalla on mukana kuljetusalan väkeä, tiedätte mitä tämä touhu nykypäivänä on. Että sohva ja sarja on oikeastaan ainut mitä jaksaa. Mutta asiaan, tämän hetken ajatuksena järki “On hyvä ettet juonut illalla vaikka tilaisuus oli”. Tunnepuolella “Siinä meni juomistilaisuus ohi, seuraavaan on taas aikaa.” Niinpä. Tuleva lauantai ilta ja vapaalle pääsy, uhka vai mahdollisuus? Sen aika näyttää. Toistaiseksi viimeinen juominen oli tapanin eli 26.12 aamuna kun join viimeisen ennen nukkumaan menoa. Se oikeasti viimeinen juoma oli vaikka kuin mones “viimeinen”. “Yksi vielä”, “Yksi vielä”…Nuorena jaksaa, vaikka alkoholisoitua
Sauna lämpiää ja rokki soi, tällä kertaa vain se tärkein puuttuu…Vissyllä tässä mennään tällä kertaa,ehkä näitä kertoja tulee lisää. Toki huomenna on työpäivä, ei muutenkaan voisi.
Pohdin kuitenkin sitä aikaa kun juomista ei ollut kuin sillon tällöin kavereiden kesken, joko baarissa tai illanistujaisissa; Hainkohan itselleni lupaa juoda “kun juhlitaan kavereiden kanssa”. Nyt on vaikea sanoa, oliko minulla jo silloin tarve juoda isompi kuin se sosiaalisuus ja juhliminen. Mutta kevät 23 ja lähiöbaari kantiksineen oli jo tätä. “Minähän vietän vaan mukavia iltoja tavallisten työssäkäyvien puolituttujen kanssa.” Yhdistävänä tekijänä juuri muuta ollutkaan kuin viina ja sama kaupunginosa asuinpaikkana. Ei minulla mielestäni vielä sillon ennen säännöllisesti juomista ollut viinakeskeistä ajattelua, ainakaan kokoaikaisesti, tiedostetusti tämä tuli mukaan ilmiselvästi viime vuonna juuri tämän “pubivaiheen” myötä.
Monella (alkoholistilla) lie alkanut tänään tipaton. Ulospäinhän sitä ajatellaan “Eihän hänellä ongelmia ole,kun on juomatta jopa kuukauden.” Hän itsekin uskoo juomisen olevan ok,minullakin oli se ajatus “Voin olla ottamatta työpäiviä vasten, juon vain vapaiden alkaessa ja lomilla.” Olin/olen juomatta vain jonkun ulkoisen syyn takia. Jos saisin kuukauden vapaata, eikä tarvis miettiä mitään/ketään muuta/muita niin enköhän ryyppäisi kaikki päivät. Ehkä krapulassa jäisi joku päivä välistä, mutta pyörittäähän ajatus seuraavasta juomisesta mieltä. Tämä myös tipatonta kuukautta viettävällä holistilla. Heti helmikuun vaihtuessa suunnitelmat juomisesta jo loppuun hiottu. Onko torstaina 1.2 tänä vuonna monella päivätyöläisellä “flunssainen olo, on jäätävä kotiin?” Ehkä jotkut pitävät perjantain vapaata viikonlopun alkuun, ehkä sekä to että pe, “Selvisin kuukauden, nyt ilo irti 3 tai 4 iltana. Onhan minulla oikeus nyt juoda kun ei ongelmaakaan ole…” Tai odotetaan perjantaita kieli pitkällä. Vuorotyöläinenhän saattaa pyytää vapaaksi. Minun mielestä normaali alkon käyttäjälle tällaiset tipattomat on turhia, ei heidän tarvii todistaa muille tai itselleen mitään tämän asian tiimoilta
Tuli tipattomasta mieleen kevät 20, kun olin peliriippuvainen ja automaatit suljettiin joksikin aikaa, olikohan pari kuukautta? Anyway, kyllähän minä olin pakosta pelaamatta mutta tähtäin oli jo ajassa jolloin koneet on taas auki. Lopettaminen/roima vähentäminen keväällä 21 ennen säännöllistä juopottelua. Peliestot oli jonkun aikaa, en nyt muista kauanko. Eihän se riippuvuutta poista. Sitten pistin tiukat rajat, joilla menin myös baarit, olikohan se 10€/vuorokausi ja 50€ kuukausi. Nyt kun miettii niin baarissa tänäkin kesänä tuli pelattua se kymppi, mutta ilman rajoja nämä olisi saattanut kasvaa taas. Toiminnallisessa riippuvuudessa olettaisin olevan vielä “joustovaraa”, eihän seksiriippuvaistakaan oleteta elävän loppuikää selibaatissa. Näissä lienee “uudenlainen opettelu” jollain lailla mahdollista, nyt alkoholiriippuvuus kemiallisena riippuvuutena onkin jo toinen juttu…
Sauna selvinpäin tekee ihmeitä, joka löylyillä tulee taas uutta mieleen. Tämä viesti oli alunperin vain pari lausetta
Elämä pullossa; en ole mikään piirtäjä mutta tämän selittäminen tuntui helpommalta näin. Samaistuuko väki. Ei-alkoholistilla se pullo on “ukon” ympärillä vaan pieni osa, jos sitä ylipäätään on siellä ollenkaan. Viikko on nyt kulunut viimeisestä juomisesta. Lauantaina jäädään ykkösvapaalle, huomaan että vähän polttelee juominen, “kun tsempattiin ja jätettiin kerta välistä.” Niinpä,juopolla on lyhyt muisti. Niinhän sitä tunteella ajatellen “on vielä juomatonta viinaa reilusti, ei olla vielä pohjalla.”
Netistä löytyy kaikenlaisia juttuja aiheenaan “Alkoholisti pystyy kohtuukäyttöön.” (Jos koskaan onkaan juotu paljoa) Fyysisesti voi pystyäkin, tämä lienee kuitenkin itsensä ja muiden pettämistä samoin kuin tipaton tammikuu
Fyysisestä kohtuukäytöstä, normaali ihmisten alkoholin käytöstä, vähentämisestä jne: “Kyllähän sinä voit kavereiden kanssa parit ottaa”… Alkoholismi on normaalille ihmiselle hankala ymmärtää, (on vielä kieltämättä itsellekin) se on monimutkainen sairaus joka ei riipu juomamääristä jne. Mielestäni raittiillekaan alkoholistille alkoholi ei koskaan tule olemaan “yhdentekevä asia” vaan ryypyn jälkeen mieli alkaisi taas pedata “kohtuukäytön”(normaali ihmisten juomisen) mahdollisuutta, ennemmin tai myöhemmin “Kyllähän minä tämän handlaan niin kuin normi ihmisetkin” Entisenä suurkuluttajana hän ehkä “oppisikin” uudet juomatavat esim. Alkoholia vain kerran kuussa. Tai kerran vuodessa kesälomalla jne. Joka tapauksessa tähtäin on taas seuraavassa juomistilanteessa, elämä kiertyy taas pullon ympärille tai “pullon sisään.” Tietämättömät ajattelee “ei hän ikinä alkoholisti ole ollutkaan, kun pystyi vähentämäänkin määriä, ei enää suurkulutusta.” Siinä mielessähän alkoholisti pystyy fyysiseen kohtuukäyttöön, tosin se on vain itsensä ja muiden huijaamista. Koskaan hänestä ei kuitenkaan tule tavallista alkon käyttäjää. Jos viinaa käytetään, se hallitsee koko ajan määristä/juomiskerrasta riippumatta.
Terveyskirjasto, Alkoholiriippuvuus:
“Alkoholin jatkuva käyttö muokkaa perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toimintaa. Tämän vuoksi monen kohdalla alkoholin hallittu tai pienimuotoisen käyttö on hyvin vaikeaa, joillakin lähes mahdotonta. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.”
Näkisin tämän kohdan niin että ongelmakäytöllä tarkoitetaan (fyysiselle) terveydelle haitallista (runsasta) käyttöä joka vaatii katkaisua. Vaikka “putki” katkeaisi, viina vie eikä elämänlaatu kohene. Elämä ei ns. jatku jos juominen jatkuu, vaikka vähenisikin määrällisesti kohtuutasolle tai harvenisi yms. Näkisin että ainoa mahdollisuus jatkaa elämää ilman riippuvuuden tuomia kahleita on uudenlainen elämäntapa, päihteetön sellainen. “En tarvitse päihdettä.” Monet kun ei tajua että kyse ei ole pelkästä korkin sulusta. Kokonaisvaltainen sairaus.
Riippuvuuden vaihto toiseen; minä olen sekä pelannut että juonut, ehkä en osannut aikanaan käsitellä peliriippuvuuttani ja se johti tähän käsillä olevaan alkoholismiin. Tavallaan en ehkä “raitistunut peleistä”, ymmärrätte mitä tarkoitan. Raittius vaatinee myös riippuvuuden/riippuvuuksien takana olevien syiden käsittelyä. Riippuvuus=jäävuoren huippu?
Tällä hetkellä minulla on mieli ok, juomahalua ei juurikaan. Lähisukulainen jolla kokemusta tästä sairaudesta ymmärtää, soiteltiin eilen.
K1, J13: Perjantai 13. päivä | Metsolat | Yle Areena Erkille kävi näin aikanaan. Löytyy Areenasta,paras kotimainen draama mielestäni
Huh, kohta jään ykkösvapaalle. Kirjoittelen välillä myös muuten ajatuksiani aiheesta yleisellä tasolla, myös itselleni “muistiin.” Järjellä kirjoitettu edellinen viesti mutta nyt tunne vie; Viinanhimo vahva. Mieli petaa kokoajan; Kotonani ei ole kuin 3 olutta(juomisen petaamista tämäkin, kun ei ole pois kaadettu?), tunnepuoli sanoo “soita kaverille ja pyydä käymään kaupassa ennen ysiä” sekä “mennään pitkästä aikaa baariin, sieltä ei viina lopu.” (Helpotti kun pääsi kirjoittamaan)
Tämähän on itsensäkieltävä tila. Huomaan myös mielen sanovan ehkä saamistani vähättelyistä johtuen “ethän sinä mikään alkoholisti ole, sinä voit juoda niin kuin normaalit ihmiset vielä aikanaan.” Niinkuin moni minulle on sanonut. Ehkä myös aiemmin kirjoittamani “raitis elämä pelottaa” liittyy tähän.
Onko nuoria linjoilla vai oletteko kaikki kentällä “juhlimassa niin kuin muutkin?”
Nuoruuteni on pitkälle edennyttä mutta toteanpa vain, että kun noin hyvin kirjoittaminen toimii purkamisen ja jäsentämisen keinona, niin se on nähtävästi stydi raittiuden keino. Tiedostaminen on tärkeää, kartalla pysyttely.
Joko kaljat voisi kaataa viemäriin? 
Naurismäki, ikinuori lienet sinä,mielenkiintoisia ja syvällisiä pohdintoja sinulla. Tämä kirjoittaminen on ainakin itselle ollut hyvä keino, nimenomaan kartalla pysyttely ja keskustelu muiden ymmärtäjien kanssa. Täällä ei tarvitse selitellä asioita niinkuin monelle muulle joita tämä aihe ei kosketa.
Sellainen muuten tuli mieleen, onko alkoholismi diagnoosina listalla “Maailman yleisimmät keittiödiagnoosit” kärkisijoilla? Miten moni on oikeasti saanut “rekisteriinsä” tämän koodin?(tai jonkin niistä useista,lääketiede on tuntematon alue)
Nuo 3 olutta; tuntuu jotenkin helpommalta pitää se “takaportti” saatavilla, tiedostamatonta petaamista? Viha-rakkaus suhde. Tekee pahaa, muttei raaski luopua. Sauna lämpiää ja rock soi vissylinjalla.
Tämä just on parasta, kun voi kirjoittaa itselleen muistiin ja asioita selkeämmäksi, toisaalta muille peilattavaksi. Sitten on vielä hyvin erilaisia tilanteita ja muita ongelmakokonaisuuksia. Itse olen saanut paljon samaistuttavaa ja kokemuksellista tietoa esim. traumaperäisistä haasteista. Jokaista ne meitä jollakin tavalla tuntuvat yhdistävän vaikkeivät kaikilla varsinaista hoitoa vaativia olisikaan. Kyse on niin paljosta muustakin kuin juomisesta, kun riippuvuuksien taustoihin päästään käsiksi.
Minä olen saanut psykiatrilta lääkärin B-lausunnon viimeksi vuonna 2002 ja silloin diagnooseinani olivat masennus (en muista, oliko vaikea vai keskivaikea, mutta toimintakykyäni en ollut varsinaisesti menettänyt) ja jokin sellainen hähmäinen persoonankehitystä kuvaava maininta kuin ”persoonallisuudessa riippuvaisia piirteitä”. Tuohon aikaan saatoin lomalla juoda 9-14 vrk kaljaa putkeen ja aikamoista sekoilua oli elämä muutenkin. Tätä nykyä alkoholiriippuvuuteni on vahvasti lievenemään päin mutta helmikuussa 2003 mitattiin SADD-testillä pisteet 33. Että silloin minä olin kyllä aivan umpijuoppo ja hermoni niin riekaleina, että minun piti esim. viedä kotoani kaikki veitset yms. A-klinikalle joksikin aikaa. Harhaäänien vallassa olisin oikeasti voinut tehdä itselleni jotain, ne ovat koko elämäni pelottavimmat kokemukset. Ja ajattele, kuitenkaan minulla ei diagnosoitu mitenkään virallisesti juuri alkoholismia. Sellaisia B-lausuntoja kyllä luen töissäni, joista sekin löytyy, mutta ne kaverit kulkevat viisikymppisinä rollaattoreissa eikä ole alkoholiriippuvuuskaan ainoa F-koodattu niillä listoilla. Köökkipsykologien diagnostiikassa ei kyllä mikään tautiluokitus ole kaukaa haettu, jos siitä vain on mainittu jossakin naistenjallussa, mutta se on vähän eri juttu ja jätän arvoonsa 
Itse en halua pitää kotona mitään alkoholia, mitä en tosin ole säilönyt muutenkaan. Sen vaan muistan kaukaisuudesta, että kun juominen siirtyi kapakoista aikanaan kotioloihin, riippuvuuteni kehittyi kiihtyvällä tahdilla. Silloin nuorena join itseni tosi huonoon kuosiin seitsemässä vuodessa: en juurikaan törpötellyt alle 20-vuotiaana enkä ollut alkoholista järin kiinnostanutkaan. Siinä vaiheessa nuoruuden masennukseni kuitenkin syveni, elin synkässä sisäisessä tyhjyydessä ja oireilin paljon sellaista, mikä juonsi juurensa suunnilleen teini-iän aikoihin. Tuon seitsemän vuoden periodissa kaksi viimeistä oli todella itsetuhoista dokaamista. Olin 26, kun pääsin hoitoonohjauksen kautta vihdoin oikeaan hoitoon ja sitä kautta sitten muihin hoitoihin, mitä tarvitsin. Ei se juominen minullakaan mistään ”synnynnäisestä aivosairaudesta” johtunut, mikä nyt varsinkin aivan pseudotieteellistä hevonhuttua, mutta sairaaksi se todellakin teki. Vasta, kun juominen oli kokonaan poissa kuvioista, alkoi mielenterveydessä tapahtua. Vuodessa minusta tuli onnellisempi ihminen kuin olin koskaan ollut 10. ikävuoden jälkeen.
Kuten todettua, olen nytkin paljon paremmassa kuin silloin 20 vuotta sitten mutta täysraittius on uudelleen tavoitteeni. Taipumukseni alkoholiongelmiin on niin pinttynyttä, ettei se millään määrällä kohtuukäytön opettelemista muuksi muutu. Kosteita kausia on ollut ja ne ovat saaneet aina alkunsa jostain sellaisesta elämäntilanteesta, jossa tulisi löytää muita keinoja esim. tunteiden, ihmissuhteiden haasteiden tai stressin käsittelemiseen. Siksi käyn nyt myös psykoterapiassa taas vaikka käyn myös päihdepolilla säännöllisesti. Vain toinen näistä ei minulle nyt riittäisi, tarvitsen toistaiseksi kumpaakin enkä pidä mitään kiirettä niiden kanssa, koska oikeastaan olen alkanut jopa nauttia tästä kaikesta.
Tämä on oikeastaan todella antoisa elämänvaihe!
Joo, tuo (fyysinen) kohtuukäyttö/“normaali ihmisten juominen” on minulla pyörinyt paljon mielessä . Kun oivalsin (järjellä) että alkoholi ei minulle koskaan tule olemaan “yhdentekevä asia” niin heti muistiin tänne, jos joskus tulee kiusaus (tunteella) “En minä yhteen kuole.” En kuole en, mutta se saattaa olla askel taaksepäin, pitempi tai lyhempi.
“Jos juomistaan joutuu kontrolloimaan, kontrolli on jo mennyt.”
Kontrolli ylipäätään on kiinnostava kysymys tässä yhteydessä, sillä myös juomisessa on usein kyse kontrollin yrityksestä, tunteiden ja olotilojen säätelemisestä. Viimevaiheessa yritin ”leikata” stressiäni, ”siirtää” ahdistusta sivuun, rentoutua jne. Kaiken pyrkimyksenä oli siis hallita lähinnä omia tunteita, tuottaa myönteisiä itselle tai yrittää hillitä kielteisiä. Kun alkoholista tulee liiaksi tunteidensäätelyn väline, itsekontrollin keino, siinä jo taitavat olla kaikki ongelmakäytön palikat kasassa.