Mä aloitin tuon Etelän kuningatar, mutta jätin aika alussa jo kesken, oli mielestäni tosi huono, ja surkeasti kirjoitettu 
Toi oli kyllä aika hidas kirja lukea, kieli ei minullekaan oikein iskenyt.
Olen miettinyt semmosta, että englannista käännettyä kirjallisuutta on helpompi lukea kuin muista kielistä käännettyä kirjallisuutta, koska englanti on tutumpi kieli, joten sen rytmitys ja lauserakenne on tutumpi kuin esimerkiksi espanjan kielen…
Tällä hetkelle menee Mötley Crüen Törkytehdas. Melkoista menoa ja meininkiä pojilla ollut.
Toi on kyllä todella hyvä kirja! Pitäs lukea toi ja Tommy Leen Tommyland uusiksi tässä piakkoin.
Sain viime viikonloppuna luettua loppuun ton David Lee Rothin Crazy From The Heatin, oli kyllä viihdyttävä kirja, todella nopealukuinen. Tässä kirjasta yksi kappale:
Krell Wars
There’s an old science fiction movie from the fifties called Forbidden Planet, where the extinct inhabitants are called the Krell. So we started to call cocaine “Krell”, gave it a science fiction name. We would stay up all night, well into the next day, having what we called Krell Wars. And the best Krell War was when Van Halen was opening for Black Sabbath in 1978. Ozzy Osbourne and I had a major Krell War until about nine-thirty in the morning.
I said, “Oz, wake-up’s in, like, thirty minutes. I’ve got to go clean up a little.”
“Okay. We’ll continue this later.”
We drove from Memphis to Nashville. Checked into a hotel. It’s an identical hotel, it’s like a Marriot something-or-other, an atrium Marriott, with the interior balconies, everything’s enclosed, the hanging gardens vibe. Just like every McDonald’s you go to, it’s identical.
It was noontime, and I went right into the bin, fell asleep. Got up, we opened, sold-out show, ten thousand of our closest friends. We’re sitting backstage, and suddenly, two of the guys from Black Sabbath and some muscle burts through the door, “Where is Ozzy?”
This is not like a new question, to me. The guy had no idea where he was going, didn’t know where he was when he was there, and couldn’t tell you where he had been - a lot like Columbus.
I says, “What do you mean, where is Ozzy?”
“Ozzy hasn’t shown up. We’re not even sure he checked into the hotel. We can’t find him anywhere. We can’t do the show.”
“Oh man. Last time I saw, he was heading for the limousines, back in Memphis. And I haven’t seen him since. I turned belly-up, and I did my gig, and I have no idea where he is.”
“Oh my God!”
Instantly, the police, the press, everybody’s involved. Ozzy has disappeared! He’s been kidnapped! By a cult! He’s gone. His drinking problem loomed a little too large, and he’s wandered off to some cave-like environment where he’s been killed. Dead.
They popped back through the door thirty minutes later.
“No trace. No footsteps. Can you sing some of the Black Sabbath songs?”
“Fellas, I don’t know the lyrics, I’m sorry.”
“Oh my God.”
Show is cancelled. Refunds all around.
Everybody goes back to the hotel. Major press. Ozzy has disappeared. All night, a vigil. It’s hell. The whole Sabbath band is in the lobby, sitting cross-legged, Indian-style, on the carpet, morose.
Six-thirty in the morning. Ozzy comes walking out of the elevator. He’s back from the dead!
No he’s not. This character had gone into the new hotel, reached into his pocket, pulled out the key from the last hotel, looked at the number, got into the elevator, went right up to that room. There happens to be a maid cleaning up the room.
He says, “Get out of here!” She runs off in terror, he closes the door and falls asleep.
This is my life.
We had to double around and make up the show. And I think that was the record, at that point. Some seven nights in a row. Seven shows in a row, with hops in between, which means six and eight hours on the tour bus, going to the next city.
Seuraavaks lukasen varmaan ton Naomi Kleinin No Logon.
Vares kirjaa Satakieli lauloi yöllä, vai mikäs se nimi nyt olikaan…
Patricia Cornwellin Pahan jäljillä. Hyviä kirjoja tossa Kay Scarpetan tutkimuksia -sarjassa. Tykkään muutenkin kaikista rikoskirjoista, etc…
Meikällä menos James Clavellin Kuningasrotta ja sitten saman kirjailijan Tai-Pan. Ja siinä sivus samallahenri Charrièren “Vanki nimeltä Papillon”. Nämä Clavellin opukset oon molemmat lukenu 4 tai 5 kertaa aiemminki, ja Papillonin kerran. Kaikki todella mahtavia kirjoja. <3 Niinko moni muukin, mähän nyt luen lukion filosofian ykköskurssin oppikirjaakin ihan huvikseni. Samaten peruskolun ja lukion historiankirjoja. 
Nyt lueskelen Irvine Welshin Pornoa… Liiman ja trainspottingin luin ensiksi…
Loistavia kirjoja, itel Liima hyllys ja muut lukenu kirjastos.
Lemmyn oman elämäkerran luin tänään loppuun. Seuraavaksi hyllyssä odottaa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, jonka vihdoin sain hankittua kun äskettäin siitä otettiin uusi painos.
Motley Crue The Dirt. Helvetin hyvä setti, luen ties monettako kertaa…
the clash:lontoo liekeissä
Pakko nostaa tämä topiikki taas ylös, kun sain tossa viikonloppuna viimein luettua tuon No Logon loppuun. Oli todella mielenkiintoinen kirja, mutta sen verran raskasta luettavaa, ettei ihan kevyenä iltalukemisena sitä jaksanu ruveta tavaamaan, vaan kirja oli helppo unohtaa viikoiksi yöpöydälle.
Välipalana tässä lukaisin Juha Vuorisen Nokimusta Seikkailu dekkariparodian, josta tykkäsin kyllä, parasta Vuorista sitten Juoppisten, Juha on selkeästi kehittynyt kirjailijana. Loppu oli vaan vähän no joo -tasoa.
Seuraavaksi lukuun menee Anthony Kiedisin Scar Tissue.
tota Scar Tissueta ei voi hehkuttaa liikaa, luin 2 kertaa, on ihan sika hyvä, ja se mies on niin symppis ettei mitään rajaa, lopussa itkin ja laitoin anthonylle postia
mä luen jälleen Zen ja rakastumisen taito, kun oon niin lovessa… ja sitten luen samalla Sylvia Plathin päiväkirjat.
Jos saa sarjakuvia mainita niin ehdoton suosikkini on SANDMAN! Aivan loistava ja kuvaa mun sielunmaailmaani hyvin…
Olen lukenut kaikki Scarpetta-kirjat, ja olen pitänyt niistä paljoltikin. Eilen sain päätökseen Cornwellin uusimman, Vaarassa. Suosittelen sitä kirjaa. Se on aika lyhyt, mutta oikein mielenkiintoinen.
Mä oon kanssa lukenut melkein kaikki nuo Cornwellit, ne ovat hyviä ja jänniä, kun niitä ei oikein pysty lopettaa, vaan haluaa lukea loppuun heti.
Sit sillä on se toinen hahmo, ne ovat ihan pimeitä, aivan kieli poskessa kirjoitettu, en muista mikä on se pääosa, siis ei oo Scarpetta vaan se toinen poliisi-kuolinsyytutkijanainen. Hassuja ovat, ootko niitä lukenut? Se missä se kissa elää omaa elämää, ja sit toinen missä sen sihteeri on ihan hullu, ja koirakin osaa vaikka mitä.
Scar tissue on hyvä, joo, vaikka tosin luinkin sen suomenkielisen version “arpikudos” 
. Moneen kertaan tulllut kyllä luettua…
larry sloman: arpikudos
huoh. vähän puuduttava