Just viimeksi luin Irvine Welshin kirjan Liima ja sit perään H.G.Wellsin Tohtori Moreaun Saari (julkaistu kai joskus myös nimellä Kauhujen Saari) ja Tolppa Apina (niitä juoppohullun päiväkirja kirjoja…)
eiku, mä luulin että sä tarkoitit että koko sandman-saagaan kuuluu vain kaksi albumia suomenkielisinä niitä doll’s houseja taitaa tosiaan olla vaan 2 kun albumit on pidempiä, alkuperäisinä niitä on muistaakseni 6. luin tos vähän aikaa sit loppuun american godsin, oli hyvä joskin ehkä paikoitellen vähän laahaava. lyhyempänä ois toiminut paremmin. mikä kandeis lukee seuraavaks? coralinen ja stardustin olen lukenut, neverwhereä on monet hypettäneet… ?
Se kirja on “It”, eli “Se”, joka on kaksiosainen muistaakseni. Siitä on tehty elokuvakin joka on ihan jees. The Thing on ainakin John Carpenterin ohjaama elokuva, pääosissa mm. Kurt Russel. Sekin leffa on aikas hyvä.
Baudelaire: Pahan kukkia. Jostain syystä toi on mulla jäänyt lukematta ja nyt oon pari kuukautta koittanut vääntää… nopeastihan toi olis luettu, mutta ajatus alkaa harhailla, on liian inspiroivaa tekstiä.
Täytyy antaa kyllä respectii kaikille jotka lukee Faulkneria, mä koitin joskus lukee Ääni ja Vimma, enkä tajunnu yhtään mitään niin jätin kesken… Ehkä pitäis koittaa toi villipalmut, mä olen laiska lueskeleen.
kaikki muumit ajattelin lukea. äsken lopetin taikurin hatun ja muumipappa ja meri varmaan seuraavaksi
muumeista löytyy yllättävän filosofista läppää ja ne sarjakuvat on ihan omaa luokkaansa!!!
juuh, american gods oli ihan hyvä. aika pitkä kyl ja välillä meinasin pudota kärryiltä. ei kannata lukea liian väsyneenä, menee herkullisimmat läpät yli hilseen…
Haaveilen, että joskus opin valokuvalukemista Tsek–> http://www.oivaoppi.fi/lue Kuulostaa vitun hienolta. ottaa aivoista enemmän tehoja irti lukemalla enemmän ja parantamalla keskittymiskykyä. Jopa 25 000 sanaa minuutisa Tämän kun joskus opin, niin alan varmasti lukemaan enemmän… mut en vielä näillä lukihäiriöillä…
Eilen luin loppuun Arturo Perez-Reverten Etelän Kuningatar, joka kertoo Meksikolaisesta naisesta, Tereas Mendozasta, joka ensiksi oli kimpassa Kolumbian huumekartellin parhaan pilotin kanssa. Kun tämä pilotti tapettiin ja Teresaakin oltiin tappamassa, Teresa pakeni Espanjaan, jossa tapasi miehen, joka salakuljetti veneellä hasista Marokosta Espanjaan. Tämä mies puolestaan kuoli ajettuaan veneellään kalliota päin paetessaan tullin veneitä ja helikopteria, ja samassa rytäkässä Teresa menetti tajuntansa, ja helikopteripilotti hyppäsi veteen pelastamaan Teresan. Vankilasta vapauduttuaan Teresa menee hakemaan kokalastin, jonka Teresan sellitoverin poikaystävä oli jemmannut, ja jonka takia hänet tapettiin (ja jonka takia tämä sellitoveri oli linnassa). Tästä kokavuoren (oliko se puoli tonnia mitä sitä oli…) mynnistä saaduilla rahoilla Teresa ja hänen sellikaverinsa Pati perustavat huumeiden salakuljetusyhtiön. Todella hyvä kirja, suosittelen lämpimästi. Vaikka kirja kertookin huumemaailmasta, huumeet eivät ole kirjan keskinäinen teema, vaan teemana on Teresan suhteet elämänsä miehiin, hänen menneisyytensä haamut, ja niihin suhtautuminen.
Aloittelin eilen illalla kanssa lukemaan David Lee Rothin omaelämänkertaa Crazy From The Heat.