Moi Wisefool ei olla vielä tervehditty, mukava tavata sinutkin!
Ääh. Minua on muutenkin alkanut oikein toden teolla nolottamaan (joskin myös sisuunnuttamaan!) se, että joudun nollaamaan plinkin laskurin tasaiseen tahtiin vain muutaman päivän välein. Ei tämä hitto vie voi olla näin vaikeaa!?!
Kyllä se vaan voi olla niin vaikeaa 
mutta toisaalta on se sen vaivan arvoista. Minulla on välillä niin vahva tunne siitä kuinka onnellinen olen kun lähdin tappelemaan viinapirua vastaan. Joskus taas tämä asia ärsyttää (vois käyttää sitä v-alkuistakin sanaa…) niin paljon ettei tosikaan. Tai se ärsytys nyt on laantunut tässä matkan varrella onneksi.
Hassuhko ilmiö sattui äsken. Olin unohtunut maleksimaan alennusmyynteihin. Kun pari myymälää oli vielä katsastamatta, minä äkkiä oikein säikähdin, että “Hetkinen! Mitähän se kello jo on??” Iski voimakas tunne, että olisi kiire johonkin. Mutta eihän minulla mihinkään kiire ollut. Paitsi juomaan. Sisäisen kelloni automaattiherätys se vain hälytti, että jos en heti kiiruhda Alkoon, aloittaminen venyy liian myöhäiseen. Pienen hämmentyneisyyden jälkeen minulle tuli mukavan levollinen olo: tänään ei tarvinnut aikatauluttaa muuta ohjelmaa juopottelun pillin mukaan.
Kävin tutustumassa myös kävelymatkan päässä olevaan A-kiltaan. Yritän tsempata itseni heti viikonlopun jälkeen mukaan kahteen toiminnalliseen ryhmään (kokkaus & kuntosali).
miten hienoa Wisefool!!
Mä en onnistunut tänään kiertämään pitkäripaista, mutta eihän se oikeasti ollut tarkoituskaan. Mun tavoite on olla juomatta viikolla. Ja juominen on vähentynyt jo nyt.
Kello on iltakahdeksan, enkä selvinnyt yli tästä sunnuntaista. Jostain järkiheittoisesta syystä minua alkoi suututtamaan(??) huomiselle itse kaavailemani vierailu A-killassa - ja seuraavaksi olinkin sitten jo ostamassa salkullista kaljaa lähikaupasta. Join seitsemän tölkkiä ja parhaan nousuhumalan hetkellä kaadoin loput 11 viemäriin juuri äsken. Ihme teatraalista marttyyripelleilyä. Kasasin heti perään jättipadallisen muhennosta ja tyrkkäsin sen uuniin. Taitaa mennä syömiseksi läpi yön. Juotu määrä on näet “väärä” nukahtamista silmälläpitäen. Tyhmä olo. Voi huokaus näitä minun touhujani. Huomiseen, moi. 
hei Wisefool, älähän nyt mollaa itseäsi. tuo kaljat viemäriin oli hieno juttu, mikä minusta kertoo siitä, että prosessoit kovasti muutoshalukkuuttasi. vähän tuo päähänpistosi naurattikin minua, sillä tavalla hyväntahtoisesti. olet niin alussa vähentämis/lopettamis-taipaleellasi että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kun tunteet kuohuvat. ja mene ihmeessä sinne A-kiltaan, ties vaikka saisit todella hyvän kokemuksen plakkariin. kovasti tsemppiä! toivottaa vähentäjäkamusi Sylvia.
Kerskun(?) mielelläni sillä, etten juurikaan kärsi krapuloista, mutta ei asia ihan niin ole. Nykyinen pätkäraitisteluni on toistuvasti ja korostuneesti tuomut esiin kontrastin sille, kuinka erilaiselta seuraava päivä tuntuu humalaisen vs. selvän illan jälkeen. Juominen antaa kyllä pitkät yöunet, mutta aamuinen levännyt olo on vain näennäistä: viimeistään iltapäivällä virkeys on jo aivan poissa. Ero aloite- ja toimintakyvyssä on myös kristallinkirkas: moni arkinen askare, jonka aloittaminen vaatii krapulapöhnässä oikein ponnisteluja ja suorittaminen käy suorastaan työstä, hoituu selvänä melkeinpä “siinä muun ohessa”. Siivoaminen on usein ollut taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun ei juominkien jäljiltä lopulta jaksa tai viitsi tehdä, kuin yhden osa-alueen kerrallaan, vaikka monenlaista siistittävää kertyy hissukseen tietenkin koko ajan.
Hmm. Olen mitä ilmeisimmin jo niin tottunut olemaan pienessä krapulassa, etten kunnolla ole enää tiedostanut, kuinka väsähtänyt olotila se lopulta onkaan. Voi, kunpa saisin pidettyä tuonkin faktan tiukasti tietoisuudessa!!
PS. Kiitos Sylvia kivasta kommentista! 
Ihan tuota samaa yritän miehelleni tolkuttaa. Hän kun väittää nukkuvansa paremmin alkoholia juotuaan kun tosiasiassa silloin tarvitsee päikkärit vielä 9 tunnin yöunien jälkeenkin. Kyllä se vaan on niin moneen kertaan todistettu juttu, että alkoholi vaikuttaa unen laatuun, että turha sitä vastaan on pyristellä.
Sen mielessä pitäminen voi sitten olla taas ihan toinen juttu 
. Mutta täällä plinkissä tulee hyvin just selväksi tällaiset asiat ja sen jälkeen itsensä huijaaminen on taas hieman työläämpää.
2 päivää taas plakkarissa, kyllä niitä alkaa kertymään pikkuhiljaa lisää kun muistelet tuota vireystilaa.
Niinhän se minäkin niitä viinipullojen loppuja kaatelen viemäristä alas 
ennen join kaikki loppuun ja nyt lentää sitten viemäriin.
Välillä on kyllä vähän dramaattinen olo tän touhun kans. Sillai hyvällä tavalla kuitenkin 
minä en kertaakaan ole vielä kaatanut viiniä tai kaljoja viemäriin kuulusko niin tehdä…mä teen niin, että saatan lopettaa juomisen kesken lasin mutta jemmaan sen jääkaappiin…
No ei niin ole pakko tehdä minä en vain niitä pullon loppuja halua jemmata kaappiin ettei tule houkutusta juoda niitä. Harvoinpa noita enää tulee ostettuakaan, mutta tässä marraskuun alussa oli parikin pulloa ja ne oli melkein puolillaan ja siitäpä sitten pienimuotoisen ongelman tein itselleni toisen lopun pakastin ja toisen kaadoin viemäriin.
Joku vähentää määriä ja joku juomiskertoja. Toinen kerää nollapäiviä ja toinen on tipattomalla. Tyyli on vapaa, mutta kunhan vain tekee jotain niin se on plussaa se.
Moro.
Jokainen tyylillään. Minä tuossa kesällä kävin hävittämässä Viimeisen kaljani. Se jäi silloin viimeiseltä ryyppyreissulta ylimääräiseksi. Säilytin sitä ensin jääkaapissa vuoden verran ja sitten pakkasin sen rinkkaani kun lähdin pohjoisen reissulle.
Ja sinne Haltin huipulle asti sen kannoin ja hautasin arvokkain miettein. Siellä lepää siis yksi täysi tölkki keskaria.
Voinette uskoa että oli ikimuistoinen reissu. Jos joku haluaa reissukuvia katsoa niin lopettajien puolelta ketju Putka Häiriköille ja sivulta 28 eteenpäin olis sen kaljan kohtaloa.
Mä olenkin sun kuvia 0132 seurannut ja tuon Viimesen kaljan juttukin on tuttu. Ymmärän, että se oli ikimuistoinen reissu. Niin monta kertaa minäkin niitä kuvia katselin silloin!
Ja tuo sun nimimerkki…voi että olen aika monta kertaa sitä aikoinaan naputellut kassakoneelle. Ennen kuin tuli semmosia valmiiksi ohjelmoituja kassoja. Memories
Minä oon niin pihi ja nuuka että kaikki juuvaan mitkä on kotiin hankittu
Pakastamista en ookaan kokeillu…
Marilion, sama täällä, en kyllä kaada pois. Tuntuisi pyhäinhäväistykseltä kaataa viemäriin jonkun huolella viljellyt ja pullotetut viinit. Säästän niitä jääkaapissa jos ei tee mieli, juon sitten kun tekee.
Mun mielestä Alkossa käyminenkin on sellainen riesa että jos sieltä on hartiavoimin viinipulloja kotiin raahannut niin viimeiseen tilkkaan ne juon.
Olen joskus kaatanut kyllä jonkun pahanmakuisen viinin pois yksinkertaisesti siitä syystä että on ollut niin pahaa ettei se olisi tullut meillä juoduksi.
Että eipä syyllistytä siitä(kään) ettei kaadeta pois!
Minä olen senkin kokeillut. Litran tetra pakkaseen, kun olen tullut kotona katumapäälle käytyäni Alkossa. Kuuman vesihanan alla sitä sitten sulattelen. Oi aikoja, oi tapoja. Nyt jopa naurattaa. Moneen sitä tuskissaan sortuu.
Ja lavuaarin on kaadettu ja jemmattu jääkaappiin. Mikään ei toiminut ennen kuin päässä naksahti. Näillä yritetään eteenpäin. Nyt jopa huvittaa omat konstit 
Jotkuthan pakastaa niitä viinin jämiä pakastimeen jääpalasina ja käyttävät ruuanvalmistukseen sitte. Minä nyt lorotin puoli pullollista pakastusrasiaan tulevaisuutta varten kun mies osti hirvenlihaa kasan. Pihiyttäni se en minäkään sitä raaskinut nakata viemäriin. Enkä halunnut sitä juodakkaan. Eli eka kerta se mullekin oli.
Ja eihän sitä sais nauraa, mutta Litran tetra pakkaseen, kun olen tullut kotona katumapäälle käytyäni Alkossa. Kuuman vesihanan alla sitä sitten sulattelen. tuo vaan jotenkin hymyilytti kuitenkin 
Huomenia,
Onneksi viestissä oli aikamuotovirhe, mutta niin minä tein silloin, kun vielä ei ollut homma hanskassa. Saa hymyillä, mua ihan naurattaa Sekä se, ettei enään tarvitse sulatella tetraa hanan alla, ja onhan se aika huvittava mielikuvana. Hahhaa.
sama täällä. repesin.