Haluaisin kovasti kuulla, edes yhden toipumiskokemuksen, joka perustuu tuon “tietoiskun” esittämiin raameihin.
Tuollaistahan minäkin yritin ainakin 10 vuotta. Mutta ei lääkkeillä voitu minua vieroitaa lääkkeistä, enkä tiedä ketään muutakaan.
Niin, tuskin sitä toipunutta kertojaakaan on olemassa, vaikka kuinka haluaisin tarinan kuulla. Kuolemahan heidät korjaa.
Lääkkeetönhoito oli ainoa mahdollisuus minulle. Emme me voi vaihtaa päihteestä toiseen, kierre vain jatkuu ja jatkuu…
Mutta kuten jo aikaisemin kerroin, elämme lääkeyhteiskunnassa.
^ Hyvin erilaisia ja eri tavoin tapahtuneita toipumiskokemuksia kuulee mm. AA:ssa ja voi lukea vaikka tällä palstalla. Se edellyttää kuitenkin että on taito kuulla muita ihmisiä, eikä olla vain oman oikeaoppisuutensa ja kaikkitietävyytensä sokaisema.
Tarkoitan todella, että tuossa on esitelty tapa, joka piti minut ja monet muut kiinni päihteissä lähes loputtomiin…
Osa meistä kuoli, joku muukin tosin löysi lopulta lääkkeettömän hoitomuodon ja pelastui.
Niin on. Asia on vakava. Siksikin: jos malttaa olla suu kiinni, pysyvät korvat paremmin auki. Niinkin sanotaan AA:ssa. Se tarkoittaa muidenkin näkemysten ja kokemusten hyväksymistä, kuin pelkästään omiensa.
Keskustelu on minun osaltani lopussa. Oikein hyvää ja raitista kevätiltaa.
Turvallisempaa se on, kuin jatkaa entiseen malliin. Tiedäthän sinä sen, että lääkkeillä on tapana varastoitua rasvoihin ja mitä pidempään syöt, niin sen varmemmin niistä saa vuosienkin päästä lopettamisesta hengenvaarallisia kramppeja, joidenka seurauksesta lähtee jos ei henkeä, niin ainakin ajokorttia yms.
Itse olin suljetulla pakkohoito-osastolla, jossa oli pakko syödä lääkkeet, jos halusi sieltä edes joskus pois. Pakkopaitaan ei ollut pitkä matka eikä sänkyyn sitomiseen. Lääkkeet teki sittemmin sen hihnojen sijasta. Tämä on tosiasia, mutta tuo sinun vertaus Minnestä on jotain muuta, jonka voi helposti assosisoida tietämättömyyteen, typeryyteen ja hoidosta kieltäytymisen piikkiin.
Keksi nyt ihmeessä syitä lisää sinne menoon, jos sinulla on jo halu sitoutua etkä pelkää syvällekin menevää terapointia.
Juttelin juuri avominnen lääkärin kanssa. Hän kehoitti minua kuuntelemaan päihdelääkäreitäni. Siis oli heidän kanssaan samaa mieltä. Lääkäri siis ei kuitenkaan ollut Minnesotan varsinainen lääkäri.
On totta, että rasvaliukoiset betsodiatsepiinit kerääntyvät elimistöön. Minulla Tenox ja Rivatril. Mutta minulle suositeltiin todella hidasta bentsojen pudotusta, mikäli haluan. Näin niitä kramppeja ei pääse syntymääm vuosienkaan jälkeen. Nuo rasvaliukoiset bentsot poistuu elimistöstä 2-4kuukaudessa.
Mutta itse päätökseni teen. Kaikkee hyvää kaikille, positiivinen fiilis
Oma kokemus on, ettei mitään rampin tapaistakaan enää vieroituksen jälkeen tullut.
Mutta sellaisi sähköiskun kaltaisia nytkähdyksiä ne olivat ilman mitään kipuja.
Viimeiset varmaan olivat ohi muutamassa kuukaudessa.
Tuollaisia “sähköiskun kaltaisia” nykimisiä oli minullakin jopa yli kaksi vuotta juomisen loppumisesta. Lääkkeiden käytöstä ne eivät johtuneet, koska olin perinteinen juoppo. Käytin vain viinaa, en korvikkeita tai lääkkeitä.
Lääkkeitä kyllä tarjottiin kun valittelin juoma-aikana masiksia yms. saadakseni ulkopuolisilta hyväksyntää juomiselleni ja voidakseni samalla itseäni kusettamalla uskotella itsellenikin, että juomiseeni oli jokin ulkopuolinen syy. Tuolla syyllä tarkoitan itse kehittelemiäni psyykkisiä syitä, ankeaa lapsuutta, väärin ymmärretyksi ja/tai -kohdelluksi tulemistani etc.
Kaikki nuo olivat tyypillistä juovan alkoholistin itsekusetusta.
Nyt lopetettuani sairastamisen voin jo hymyillä entiselle itselleni tuntematta edes häpeää tai sääliä…sehän oli vain juomisen tuomaa juttua ja alkoholistiksi tulin juomalla tarpeeksi paljon viinaa. En esi-isieni, vanhempieni tai ympäristöni vaikutuksesta. Tuon oivallettuani loppui myös tarpeeni sairastaa ja hakea “apua” muilta ammattisairastajilta.
Samoilla lähteillä ollaan ja mitä enemmän entisiä ja nykyisiä itsekusettajia tapaa, sen varmemmaksi asia tulee, ettei olla kaksistaan.
Lääkekriittisyydestä tai paremmin lääketietoisuudesta ollaan hyvinkin nopeasti sanomassa jotain negatiivista, mutta harvempi näkee siinä mitään pahaa, kun täälläkin voidaan toiselle tarjota asiasta oikeasti mitään tietämättä, ymmärtämättä masennusta oireeksi, henkisen krapulan sijasta ja siihen massiiviset lääkkeet. Ota toveri nappi huuleen, kun olet vain masentunut, niinkuin minäkin…
Joku mainitsi tässä ketjussa olleensa suljetulla osastolla pakkohoidossa.
Vastentahtoisen hoidon kolme kriteeriä ovat 1. Henkilöllä on diagnosoitu tai hyvin todennäköinen mielisairaus, 2. Henkilö on vaaraksi itselleen tai muille 3. Mikään muu kuin vastentahtoinen hoito ei onnistu.
Näiden kaikkien kolmen kriteerin pitää täyttyä yhtäaikaa.
Mikä tuo mielisairaus sitten on kullakin ollut? Sellaiseksi saatetaan varmaan laskea jokin päihteen aiheuttama psykoosi kuten delirium, huumepsykoosi tms?
Pelkkä päihtymys tai päihderiippuvuus ei vissiin lain mukaan siis riitä pakkohoitoon määräämiseksi, niinkuin tuolla yhessä toisessa ketjussa pahoittelimmekin.
Mitä lääketietouteen tulee, niin nähdäkseni SoiKannel omaa ainakin tietoa sen verran paljon, että ei ihme että minnesota-hoitolan työntekijän tietous jäi toiseksi.
Pitkään käyttäneet nuoret on usein aikamoisia käveleviä pharmaca fennicoita!
Korjaan hivenen Ketostixin määrittämiä edellytyksiä.
Täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta vain seuraavissa tapauksissa:
Hänen todetaan olevan mielisairas (tai esim selkeästi psykoosissa)
Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti:
pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan TAI
vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
Mitkään muut mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäväksi tai ovat riittämättömiä.
Kaikkien edellä esitettyjen edellytysten (1-3) on toteuduttava samanaikaisesti. Avohoidossa pakkoa ei voida toteuttaa.
Alkoholismi ei riitä pakkohoidon edellytykseksi. Delirium on henkeä uhkaava tila, joka hoidetaan sairaalassa, ei mielisairaalassa.
Tavallisin syy deliriumiin on alkoholin runsas käyttö (joka on kai selvä juttu palstan lukijoille). Myös bentsodiatsepiinien ja alkon sekakäyttö, mutta yhtä hyvin niiden äkillinen lopettaminen voi johtaa deliriumiin, samoin kuin muidenkin PKV lääkkeiden tai mielialalääkkeiden. Sivuvaikutukset ovat eri asia kuin delirium.
No niihän mä just sanoin. Kirjotin vaan nuo kriteerit 1. - 3. omin sanoin lyhyemmin.
Huumeet on myös merkittävä psykoosien aiheuttaja; mm. piri ja sitten nuo nykyajan vitsaukset kuten “Aakkoset” (MDPV), jota kutsuttiin mairittelevasti design-huumeeksi. Yäk!
Eikös deliriumia hoideta mm. diatsepaamikyllästyksellä, vai käytetäänkö siihen jopa samoja antipsykootteja kuin skitsofrenian aiheuttamaan psykoosiin
Skitsofrenian aiheuttamassa psykoosissahan lääkkeillä (neurolepteillä) pyritään varsinkin ns. “positiivisten oireiden” lievittämiseen. “Positiiviset oireet” tarkoittaa mm. harhoja, ahdistusta, fyysistä kiihtyneisyyttä, aggressiivista tai itsetuhoista käytöstä yms.
Päinvastoin kuin päihdepsykoosissa, skitso-psykoosissa kyse voi olla pikemminkin aineiden (lääkkeiden) nauttimatta jättämisestä, kuin niiden liiallisesta nauttimisesta.
Askelkerrallaan nimimerkin mainitsemat asiat pakkohoidosta ovat oikeat, ketostix nimerkin taas hieman lyhennettynä.
Myös minä olen ollut 2kk pakkohoidossa. Ensimmäiseen kuukauteen en päässyt edes pihalla käymään raittiissa ilmassa. Papereissa luki juuri tuo itselleen tai toisilleen mahdollisesti vaarallinen. Olin huitassu 3 pulloo votkaa ja rauhottavia, lyricaa ja neuroleptejä sekaisin ja viiltänyt oikeeseen käteeni 24tikkiä vaatineet haavat. Myös ylä kroppani oli täynnä miltei metrin mittasia “vekkejä”, mutta nämä ei tarvinneet tikkejä. Kun lääkäri käski riisumaan vaatteet hän silminnähden kauhistui ja päätös tuli. Onneks tuli koska alla oli todella pitkä putki raakaa viinaa 2-3pulloa vuorokaudessa (olen itsetuhoinen putken loppusuoralla.)
Minulla epäiltiin psykoottisuutta, jota ei ollut. Alkoholihallusinooseja minulla on ollut pari kertaa, tosin ei tuolloin koska en muista tapauksesta mitään paitsi sen , että heräsin lepositeistä suljetulla. Psykoottisiin oireisiin määrätään yleensä neuroleptejä (antipsykootteja) ja mahdollisesti rauhoittavia ja unilääkkeitä.
Minä tajusin jo kahden kolmen päivän jälkeen, että minulla ei ole psykoosia ja feikkasin neuroleptit kielen alle ja siittä sopivan tilaisuuden tullen vessanpyttyyn. Suljetulla nimittäin ON OTETTAVA kaikki lääkkeet joita tarjotaan, vaikka väkisin.
Päihde psykooseja aiheuttavat tässä maassa eniten alkoholi ja amfetamiini kuten myös MDVP. Vahvat opiaatit/opioidit eivät sitä (joskus harvoin seinään lopetetaessa kyllä) tee mutta kannabis joskus. Psykedeelit saattavat aiheuttaa myös psykooseja, siis kunnon psykedeelit.
Ja aivan oikein! Skitsofreeninen ihminen menee monesti takaisin todella kovaan psykoosiin ilman oikeaa lääkitystään.
Kävelevä pharmaca fennica, tähän olen törmännyt kahden lääkärin kohdalla. Heistä kumpikin väitti jostain lääkkeestä kiven kovaa, jotain aivan hölynpölyä ja käskin, että vilkaseppas siittä teidän lääkeopuksesta mitä siellä sanotaan. Kummatkin lääkärit pahoittelivat virhettä ja myönsivät olleensa väärässä. Mutta tästä ei voi nostaa itseänsä mitenkään “kovaksi jätkäksi” vaan olen joutunut/halunnut ottaa selvää mitä suuhuni laitan.
Minulla ei muuten täyttynyt tuo ensimmäinen pakkohoidon kriteeri. Siis psykoottisuus(sitä ainoastaan arveltiin) tai mielisairaus. Mutta jälkeenpäin ajateltuna hyvä, että siellä olin. Olin tulossa lähemmäksi sitä pohjaa alkoholismissa mihin en enään halua mennä.
Näyttäis kuitenkin jokaisella olevan oma henkilökohtainen toipumiskokemus takana sielläkin.
Että on sitä tietoa …Katso kohta “Tilat ja henkilökunta”; minnesota-hoito.fi/hlokunta.htm
“Koko Minnesota-hoidon henkilökunta on omakohtaisesti kokenut
alkoholismin, koska vain alkoholistit itse ja pitkän aikaa yhdessä
alkoholistin kanssa eläneet henkilöt omaavat syvimmän tiedon
sairaudesta, ja näin ollen omaavat parhaat edellytykset
Minnesota-Hoidon mukaiseen hoitotyöhön.”
[quote=“Ketostix”]
Eikös deliriumia hoideta mm. diatsepaamikyllästyksellä, vai käytetäänkö siihen jopa samoja antipsykootteja kuin skitsofrenian aiheuttamaan psykoosiin
quote]
Se katsotaan hieman tapauksen mukaan. Neuroleptejä (antipsykootteja) ja esim diatsepaamia tunnin välein 200mg saakka kunnes potilas nukahtaa.
Jep Ketostix, kirjoitin “korjaan” kun tarkoitin, että täydennän. Määritelmäsi pakkohoidosta oli ihan oikea. Taipumusta tuohon perfektionismiin meikäläisellä, sori
Tehdäänpäs pieni kysely tähän ketjuun. Täällä on ollut muutamia alkoholisteja, jotka eivät missään nimessä suuhunsa laittaisi PKV-lääkkeitä, huumerespalla saatavia lääkkeitä tai varsinaisia laittomia huumeita. Ymmärrän täydellisesti heidän kantansa. Mutta mites muut? Laitetaan joitain esimerkki tilanteita.
-Kuka suostuisi käyttämään rauhottavia tai unilääkkeitä tarvittaessa? (esim. hammaslääkäri pelkoon tai tämmöisiin pieniin toimenpiteisiin, kuten ennen leikkausta. Tai pitkään jatkuneeseen vakavaan unettomuuteen tai ahdistukseen)
-Kuka suostuisi esim. vakavan auto-onnettomuuden jälkeen käyttämään näitä huumerespan takana olevia opioideja? (esim. käsi irti)
-Nämä ihmiset jotka ovat valinneet erittäin tiukan linjan niin, missä menee se raja, että suostuisitte ottamaan vastaan vahvoja laillisia huumeita, esim kipuihin. Oletetaan vaikka vakavat syöpäkivut, vieläkö kieltäytyisitte? Vai onko kantanne olosuhteista huolimatta aina kielteinen.
Tosin en ole koskaan ollut varsinaisesti riippuvainen lääkkeistä, vaikka voinkin sanoa väärinkäyttäneeni eräitä lääkkeitä (ainakin diatsepaamia) lyhyen aikaa joskus vuosia sitten.
Unilääkkeistä tuli mieleen että mulla on melatoniini-resepti (Circadin) kaapissa kotona, ja saattaapi olla että ostan kesäksi sitä kun kesällä ollut joskus nukkumisvaikeuksia. Melatoniini onkin elimistölle luonnollinen unihormoni, eikä vieras kemikaali. Luonnollisempi kuin reseptivapaa valeriaana-rohdos, puhumattakaan mirtazapiinista jota mulla oli viime kesänä.
Kirjotin vaan nuo kriteerit 1. - 3. omin sanoin lyhyemmin.