Täytyy sanoa, että vilkaisin vähentäjiä ja pisti silmääni tuollainen lääke, kuin Lyrica. Itse käytin lääkärin määräämänä mm tätä.
Miksi lääkärit määräävät ihmisille tunteita tukahduttavia lääkkeitä, kun tietävät varmasti alkoholismin oireet, alkoholin vaikutukset ja myös sen, ettei kierrettä voida katkaista tyrkyttämällä lähinnä kierteen vauhdittajia. Itselleni tuo Seroq… oli vain täydellisempää itsepetosta minkä lääkärikin vahvisti, määräämällä lääkettä ongelmiin, jotka halusin kuvitella johtuvan synnynnäisistä aivojen koostumuksesta tjms. Minä halusin olla mieluummin hullu, kaksisuuntainen mielialahäirikkö,… kuin etsiä keinoja lopettaa juominen. Lääke ei sitä puolestani tehnyt, mutta vahvisti yritystäni pysyä ajatuksissani löytää ratkaisu elämäni ongelmiin jostain muusta, kuin itsestäni.
Seroqual teki tehtävänsä, nukuin sen avulla päivät ja yöt muilla napeilla. Olin vapaa itsestänikin, jep.
Pahoin pelkään, että tässä on taustalla nimenomaan koko yhteiskunnan sairastuminen länsimaiseen narsismiin. Ihminen on jotenkin terve, kun hän nauraa, tekee työtä aamusta iltaan, on ahkera. Ihminen on terve, kun hänellä on asunto, auto, koulutus, työpaikka, puoliso ja kaksi lasta.
Kaikki muu on sairautta, josta voidaan rakentaa syrjäytyneisyyden oireyhtymä. Erityisen vaarallinen sairaus on, jos ihmisellä on muita tunteita, kuin ehtymätön onnellisuus. Tietenkin tuo onnellisuuskin on jotenkin mielenterveysongelmien ilmentymä, mikäli tuo onnellisuus sattuu olemaan aitoa onnellisuutta.
Ilmeisesti lääkäreitä koulutetaan samassa systeemissä, kuin koneinsinöörejäkin. Tuo terveen ihmisen määritelmä, jotenkin vaikuttaa samalta, kuin hyvin muotoillun koneen määritelmä. Setän munat on nykyään sairaus, jos sedästä niin tuntuu. Munat pois puukolla. Tätin tissit on liian pienet, jos tätistä niin tuntuu. Ei kun puukolla isommiksi. Silikonitäytettä vain nahan alle, niin kyllä se siitä. Vähän samaan malliin, kuin lisää metallia Toyotan jarrupolkimen taakse. Ehkä valtaapitävillä olisi jotenkin helpompaa, kun me ihmiset olisimmekin vain koneita. Niitä koneita voitaisiin vähän huoltaa ja korjata ja niiden taloudellista käyttöikää tällä keinoin jatkaa.
Ihminen määritellään masentuneeksi, jos hän haluaisi levätä enemmän, kuin yhteiskunta odottaa. Tai ihmisestä alkaa tuntumaan, ettei pysty juoksemaan yhtä lujaa, kuin muut. Äkkiä tuollaset tuntemukset pois kemikaaliliuoksella - muutenhan ihminen lakkaa juoksemasta ja mitä siitä nyt seuraisi. Voisivat pian oppia olemaan onnellisia.
Ihminen määritellään sairaaksi, jos hän itkee - voi taivaan talikynttilät. Ei se ole sairautta.
En osaa sanoa täydellisesti, että miksi, mutta pelkäsin muiden ajatuksia minusta ja siitä taas muodostui syyllisyyskompleksi ja jännittyneisyys. Koin aistiharhoja pelkojeni saattamana, kuulin ja näin olemattomia. Tunsin epäluuloa muita ihmisiä kohtaan ja ahdistuin myös siitä. Masennukseni oli varmaan aitoa, mutta seurausta kaikista niistä asioista jotka johtui juomisesta ja sen tarpeen tyydyttämisestä. Masennuin koska en kyennyt pääsemään peloistani, ahdistuksista, syyllisyydestä, aistiharhoista ja siitä sekavasta olosta ja ajatuksistani.
Sanoin tuossa alussa, etten täydellisesti tiedä, että miksi, mutta suurin osa ogelmistani häipyi, kun toivuin alkoholismista ja siihen vedoten voisin kuvitella, että kaikki ongelmani ja pelkoni oli alkoholismin syytä, mutta jätän pelivaraa sillekin ajatukselle, että lapsuudellani oli myös jokin osa siinä, kun pelkäsin mitä sitten pelkäsinkin.
Mitä muutakaan elämäni oli, kuin välillä täydellistä riemua ja sen odotusta. Pettymystä ja sen odotusta. Yliaktiivisuutta ja aivan tööt oloa. Mitä sillä juomisella oli muuta merkitystä, kuin itsetuhoisaa käyttäytymistä. Ensiryypyllä etsin jotain ensihumalan sekä nousuhumalan tuntemuksia, mutta seuraavat olivat lähes aina itsetuhoisia. Väkivaltaistakin se elämä oli, henkistä ja varmaan keskimääräistä enemmän fyysistäkin väkivaltaa, niin kotona, kuin muuallakin. Olin minä vihamielinenkin, kun johonkin se paha olo purkautui tahdoin tai en.
Olinhan minä oikeasti sairas, mutta paransiko lääke minut ja tai haluttiinko sitä edes, siinäpä kysymys. Itse halusin parantua, mutta vain siltä osin, että voisin jatkaa sitä elämää jota koin tarvitsevani. Eikö se ole aivan normaalia toimintaa.
Mitä minä olisin lääkärillenikään sitten kertonut, että haluan täst’edes etsiä kuka minä oikeasti olen vai, olisinko sitä edes osannut ehdottaa, kun en tiennyt eläväni itsepetoksen kourissa ja vielä, kun heidän toiveidensa mukaan käytiin läpi vain joitain tuntemuksia joita olin kokenut. Koskaan ei puhuttu alkoholismista, syistä miksi kierre ja ongelmat vain on lisääntyneet. Toiveeni sitten olikin, kun pyysin, että voisiko setätäti kuitenkin antaa minulle jotain lääkettä, jotta oloni normalisoituisi. Mikä on lopullisesti normaalia? Sekö tosiaan, että ikäviä asioita ei kyetä ottamaan vastaan, kuin lääkkeiden avulla. Aaargh. Siinäkö on koko ammattilaisten koulutuksen tulos, nappi huuleen ja vastatuuleen.
Ei tietenkään. Vielä pitää osata periä potilaalta rahat ja laittaa ovi perässä kiinni. Täytyyhän sille purkki antaa käteen, että tulee toisenkin kerran.
Jos lyön vasaralla peukalooni ja menen lääkärille valittamaan kipuani, niin sanoneeko tuo, ettei pitäisi lyödä vasaralla peukaloon? Ei se sano, vaan antaa pillereitä. Jos ne pillerit maistuu kovin hyviltä, niin saatanpa lyödä vasarallla peukalloni ihan uudestaankin - saadakseni lisää niitä pillereitä. Markkinataloudessa kun eletään, niin sellaisia pillereitähän sitä pitää tehdä, jotka potilaille maistuvat. Kiinalainen tohtori pistää neulalla korvaan ja kysyy potilaalta, josko tuntuu nyt paremmalta. Jos ei tunnu, niin pistää uudelleen. Tyhmemipikin potilas oppii, ettei kannata lyödä vasaralla peukaloon. Kipu menee ohi omia aikojaankin, eikä kiinalainen neulallapistelijä aiheuta potilaalle uusia vaivoja. Olisipa siinä meidänkin lääkäreillä oppimista.
Suomessa kun akupuntuurin joutuu itte maksaan niin siks sen suosio ei ole noussut.
Lääkkeet reseptillä ei paljoo maksa. Parilla kolmella eurolla saa lyrikaa sadoin kapppalein.
Hyvin Smokki kieteytit ton jutun päivätajunnan tasolle !
Molemmat lääkkeet jotka Rahvas mainitsi, siis Lyrica ja Seroquel ovat minulle hyvin tuttuja lääkkeitä.
Oma aktiivinen alkoholismini aiheutti minulle suhteetonta ahdistuneisuutta. No minäpä poika sitten marssin lekurille ja valitin oireitani. Kumpaakin kemikaalia lykättiin kouraan. Lyrica auttoi alkuun hyvin, tehot loppuivat ja nyt siittä ei meinaa päästä irti ja vieroitusoireet ovat helvetilliset. Seroguel ei auttanut muutakuin unettomuuteen johon sitä määrättiinkin koska minulla ei koskaan mitään harhoja ole ollutkaan. Mutta en usko, että on kovinkaan normaalia nukahtaa niin, jotta kun lääkkeen otosta on kulunut noin 45min niin tuntuu kuin joku löisi pesäpallo mailalla takaraivoon ja valot pimenee n.12 tunniksi. Tämä siis annoksella 200mg-300mg.
Olen aina pitänyt kaikkia neuroleptejä johon myös Seroguel kuuluu niin hetkellisen henkisen lobotomian aiheuttajina. Kyseinen lääkeryhmä on ehdottomasti suosituin mielisairaaloissa, varsinkin suljetuilla osastoilla joissa muutenkin on resurssi pulaa joitajista, täten on parasta, että potilaat vaan haahuilevat “kasviksina” ympäriinsä ja nukahtavat tiedottomaan uneen ennen kymmentä näillä lääkkeillä. Onpahan ainakin rauhallista. Itse vietin 2kk suljetulla ja opin jo heti ensipäivinä feikkaamaan nämä kamalat kemikaalit kielen alle ja siittä sitten vessan pyttyyn, niin yllätys yllätys, olin ainoa potilas joka jaksoi päivähuoneessa hoitajien kanssa katsoa televisiota 22.00-01.00 välisenä aika kun muut olivat jo omissa sängyissään täysin tiedottomassa tilassa.
“Parilla kolmella eurolla saa lyrikaa sadoin kapppalein.” - Kantoona Tuo on kyllä aivan höpöhöpöö. Kelakorvauksen jälkeenkin 56kpl paketti Lyrikaa maksaa riippuen minkä kokosia pillereitä olet ostamassa, niin siinä 30-70e välillä. Eli todella kallis lääke.
joka vei jalat alta. Vessaan pääsin vain konttaamalla. Olikohan määrät oikeat ja tai lääkekään oikea, kun en ollut kiputiloissa, en psykoosissa, en agressiivinen enkä levoton, paitsi mitä nyt harmissani siitä, kun sain potkut töistä, oltuani tuhannen kännissä siellä.
Sairaalassa oikeasti “hullut” näkivät sen, ettei paikkani ollut siellä, mutta lääkärit ei ja itsekään en halunnut, kuin pysyä jonkin aineen vaikutuksen alaisuudessa. Onko alkoholismi tosiaan niin outo sairaus, ettei siihen ole tietotaitoa alan ammattilaisillakaan. Onko se mikään ihme, että sairaaloiden kulut senkuin kasvavat vain, kun kaltaisiani holisteja majoitetaan sinne unohtamaan ongelmansa.
Join hetimiten, kun sieltä suljetulta pääsin ja miksen olisi, kun olin ammattilaisten valvonnassakin todennut, ettei juominen ollut ongelmani, vaan sen vähyys. Olin juonut lääkkeeksi sitä ja lääkettä saa ottaa ja näemmä määrätä ihan kokeilumielessäkin, kuten minä sen olen kokenut. Olin varmasti se koekaniini, jolle kokeiltiin muitakin lääkkeitä, josko ne helpottaisi ja auttaisi ongelmissani.
Oma kokemus flipperistä on aika karmea, mutta ei ainutlaatuinen. Taitaa olla nykyään ihan normaalia, että ensiksi lääkitään, sitten vasta kysytään oliko oikea lääke.
niin no minä käytin hyvin mietoa lääkettä pienenä annoksena viimetalven. Mirtatzapin niminen reseptivalmiste. Itselläni oli todella unihäiriöitä, nukahdin kyllä illalla, mutta heräsin yöllä ja valvoin tuntikausia, tuosta väsymyksestä johtuen muistini alkoi temppuilla, elikkäs ajoin autolla pimeässä enkä yks kaks muistanut mistä tulin, mihin olin menossa, tai ylipäätään millä tiellä olen ajamassa ja mihin suuntaan. Josta säikähtäneenä kipaisin lääkärin eteen.
Nukuin ensimmäisen kuukauden kaikki vapaa-ajan, siis olin hereillä laittaessani lapset kouluun ja tehdessäni heille päivällisen, muun ajan nukuin tai olin vaakatasossa. Toinen ja kolmas kuukausi meni hiukan sumussa, mutta kevät auringon noustessa minäkin nousin, lopetin lääkityksen ja voin yhtä hyvin kuin ennen kierrosta. Hoitajat ja lääkärit olivat sitä mieltä etten olisi saanut omavaltaisesti lopettaa lääkitystä, jota oli nostettu tasaisesti niin että se aiheutti itsessään jo jonkin asteista sekavuutta.
Mirtatzapin oli toooodella edullinen lääke, olikohan 50 tablettia 3 euroa tai jotain? Toki tuo olisi ollut halvempaa kuin kalaöljykapselit, joita taas syön.
Levozin on astetta rankempi neurolepti (antipsykootti), oman päihdelääkärini kanssa olen joskus keskustellut näistä lääkkeistä ja hänen mukaansa näitä kemikaaleja ei missään tapauksessa tulisi syöttää alkoholisteille ellei selkeää psykoosia ole todettu, ei edes unettomuuteen. Hänen mielestään mikäli näin toimitaan niin se on jopa selkeä hoitovirhe.
Itse olen myös tässä alkoholisminhoito flipperissä pyörinyt muutaman vuoden ennen kuin sitten itse raitistuin (no tosin vasta n.200päivää) mutta perstuntumalta voin sanoa, jotta hyvin harvalla instanssilla on minkäänlaista taitoa tai edes halua hoitaa oikea oppisesti vakavasti alkoholistuneita. Syytä tähän en osaa sanoa.
Suurin osa alkoholistin psyykkisistä vaivoista paranee itsestään kun korkin laittaa kiinni. Lähes poikkeuksetta alkoholi aiheuttaa psyykeongelmat, eikä niin jotta pyykeongelmat aiheuttavat juomista. Poikkeuksia toki on.
Mulla tai mulle noi lääke nimet sun muut on aika vieras alue.
Mut olikohan se triptyli ja norgesig joiden hintoja muistelessa vähättely sattui.
Onneksi en ole apteekkissa töissä, menis lyrikat anttilan hintaan.
Mulla korvissa soi kuulemani lause .
Kysymystä esittäessäsi vastaus on vastaajasta kiinni.
Alkoholismiin Lääkäri vastaa pilleri, papeilta rukous, kiinasta akuneula, elikkä on uskottava sitä keneltä kysyy.
Etukäteen voi selvittää hoitojen tuloksia, joka onkin sitten vaikeampi alue kun niitä ei taho olla.
Siis sellaista materiaalia johon voisi luottaa. Kilvan kyllä kehutaan ja perustellaan mutta kun me Alkoholistit olemme yksilöitä joiden toipumiseen ei taia olla kunnon mittareita olemassa. Julkisella puolella katsotaan hoidon toimivan mikäli asiakkaan elämänlaatu saadaan paranemaan vaikka juominen jatkuisikin.
AA kertoo melekeen kaikkien toipuvan jotka voivat noudattaa ohjelmaa . (Valitettavasti harva saa Raittiuden Armon )
Lukunsa on juoma kaverit jotka neuvoo ottamaan vähäsen
Hyvää ja miellyttävää syyspäivän jatkoa toivottaa Kanthoona
Itse kyllä vähän ihmettelen tota lääkekriittisyyttä. Tai sellaista todella kielteistä suhtautumista. Tiedän toki että liikajuopottelu sekoittaa yläpään, mutta voiko se olla niin väärin että ensi alkuun syödään pahimpaan hätään mielialalääkkeitä, unta parantavaa, rauhoittavaa jne… Se on ihan helvetillistä mielen sekamelskaa se juomisen lopettaminen. Omakohtainen kokemus kuitenkin on että kun mieli on tossa kunnossa niin juomisretkahtamisen riski on suuri. Vaikka ne lääkkeet onkin itsensä kusettamista niin voiko se olla niin väärin kusettaa itseään niillä jos sillä tavoin saadaan minimoitua juomisen uudelleen aloittaminen. Sitten kun raittiutta on tarpeeksi tullut niin sitten alkais vähentämään ja vieroittautumaan niistä lääkkeistä. Mielestäni kaikki keinot on sallittuja kun haluaa sulkea korkin. Ihmetyttää myös aa:laiset jotka kehottavat heittämään kaikki lääkkeet yms. “huumeet” pois. Samat aa:laiset kuitenkin polttavat tupakkaa ulkona ja imuroi hulluna kahvia siellä kokouksessa. Miksi se sitten on sallittua? Käsittääkseni aa:n kahvi ei ole kofeiinitonta. Ja kofeiini on täysiverinen huume/piriste, samoin nikotiini. Toki jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja kunnioitan sitä, mutta itseäni hiukan ihmetyttää tämä jumalattoman kriittinen suhtautuminen lääkkeisiin. Älkääkä ketään ottako hernettä nokkaan tästä mielipiteestä. Jokaisella on omansa. Ja pitäkää toki omanne, tä oli vaan mun näkemys.
Täysin samaa mieltä. Ja sitäpaitsi kumpi oli ensin, muna vai kana… Minä olin ensin suunnattoman ahdistunut, sitten masentunut ja lopuksi, kun en enää ahdistusta, unettomuutta ja masennustani jaksanut, hain nopeasti auttavat lääkkeet kaupan siiderihyllyltä. Ja nyt kun tuo ahdistus, unettomuus ja masennus on lääkkeillä hoidettu siedettävään kuntoon, on minulla voimia lopettaa myös alkoholin käyttö. Ja samalla olen nyt lopettanut myös rauhoittavat. Mutta mielialalääkkeiden lopettamista en edes harkitse. Olen sairas ja sairauksia hoidetaan lääkkeillä.
Mutta tämä on myös vain minun mielipiteeni ja minun tapauksessani asiat ovat näin päin. Jollakin toisella on eri taudit ja eri mielipiteet. Jokaisella omansa.
Lääkekriittisyys on todellakin osa AA:laista ajattelua. Lähinnä on varmaankin kyse kokemuksesta. Ne, jotka ovat raitistumisessa onnistuneet ovat usein olleet lääkekriittisiä. Tuohon kokemukseen kuuluu myös se, että on nähty, miten lääkemyönteisyys vaikuttaa kielteisesti raitistumiseen.
Paljon olen miettinut tätä raitistumisen olemusta. Miksi joku onnistuu ja miksi se jollekin on niin vaikeaa. Tällä hetkellä olen niillä linjoilla, että onnistuminen syntyy halusta raitistua ja epäonnistuminen vain halusta olla juomatta. Jollain tavalla tuo halu napsia lääkkeitä liittyy siihen, että oivallus raitistumisen ajatuksesta on vielä epäkypsä. Kahvista ja tupakastakin luopuminen on toki osa raittiutta. Vaikka AA:ssa poltetaan tupakka ja juodaan kahvia, ei siellä ketään kehoiteta vaihtamaan viinaa näihin toisiin myrkkyihin. Varsinkin tupakanpolton lopettamista suositellaan yleisemminkin, kunhan raittius muutoin on riittävän vankalla pohjalla.
Pahinta ovat tietenkin nuo PKV-lääkkeet. Nykyisin lääkärien koulutuskin lähtee siitä, ettei niitä alkoholiongelmaisille tulisi määrätä lainkaan. Toinen on nimenomaan tuo muna-kana ongelma. Hyvin paljon puhutaan siitä, että ongelma on masennus ja ahdistus. Tähän sitten juodaan. Useimmissa tapauksissa masennus ja ahdistus kyllä hoituvat, kun korkkki suljetaan. Masennuksen ja ahdistuksen syyt ovat tunne-elämän puolella. Tunne-elämän tervehtyminen auttaa noihin vaivoihin. Tunne-elämän tervehtyminen kuitenkin edellyttää haluaa kehittää omaa tunne-elämäänsä. Kun alkoholin juominen on ihmisen hallitsevin halu, ei tuosta oman tunne-elämän kehittämisestä oikein tule mitään.
Luulenpa, että kuvio etenee jokseenkin niin, että pohjalla on tunne-elämän ongelmat. Siitä seuraa masennusta ja ahdistusta. Tämä taas johtaa juomiseen. Näin se asia menee ainakin minun kohdallani. Raittius tarkoittaa siis juomisen lopettamisen lisäksi työskentelyä oman tunne-elämänsä ongelmien kanssa. Lääkkeet eivät tätä työtä tee.
Lääkekriittisyys ampuu joskus myös yli. Osa AA:laisista on kieltämässä lääkkeet niiltäkin, joille niistä olisi hyötyä. Kriittisinkin lääkärikunta kuitenkin ajattelee, että ellei puoli vuotta ilman viinaa vie masennusta ja ahdistusta pois, niin silloin lääkeitä olisi syytä käyttää. Tässä kohti on hyvä muistaa, että lääkärin määräämät lääkkeet on syytä syödä. Jos niistä haluaa luopua, niin silloin asiasta on syytä keskustella lääkärin kanssa. Jokaisen pitäisi muistaa, että lääkärin määräämien lääkeiden käytön kieltäminen on puoskarien touhua. Olkoon lääkäri sitten oikeassa tai väärässä.
Kun ensin on hyväksynyt oman alkoholiongelmansa, on syytä valita myös oma hoitomuotonsa. Jos hoitomuoto on AA, kannattaa uskoa AA:n ajatuksia. Jos hoitomuoto on A-klinikka, kannattaa uskoa A-klinikan ajatuksia. Ainoa mistä voi olla kohtuullisen varma on, että jos omat temput eivät päde, ei kannata kannata alkaa neuvomaan avun antajaakaan.
Hyvin suurella mielenkiinnolla kuuntelen sellaisten ihmisten ajatuksia, joille raittius on auennut lääkeiden avulla/tukemana. Jos esimerkiksi Soikannel ilmaisee minun olevan väärässä ajatusteni kanssa, harkitsen asiaa kahteenkin kertaan uudelleen. Tällä palstalla Lumilintu (mitähän lintuselle pienoiselle kuuluu ) on omalla kohdallaan kuvannut SSRI lääkkeiden merkityksen hyvinkin tärkeäksi. Noiden ajatusten tähden olen myös näkökulmiani masennuslääkkeiden suhteen tarkentanut.
Minä käytin vajaan vuoden verran mietoa mielialalääkettä pienellä annostuksella (aloitusannos, jota ei koskaan nostettu). Kukaan ei tyrkyttänyt lääkettä, vaan sitä suositeltiin ja sain itse päättää aloitanko sitä käyttämään vai en. Kukaan ei siis painostanut eikä väkisin tunkenut lääkettä suuhuni.
Mutta alkoholistia pitäisi tietysti tässäkin asiassa hyysätä, ja tehdä päätös hänen puolestaan, eli hoitohenkilökunnan tulisi nähdä röntgenkatseella hänen alkoholisminsa tila, tajuta kieltää häneltä kaikki lääkkeet ja hoito, itseasiassa kieltäytyä ottamasta vastaanotolle ollenkaan, vaan ohjata suoraan AA-kerhoon
Mikseivät ne millään opi siellä tunnistamaan alkoholistia korvien asennosta ja kohtelemaan alkoholistia oikein?
Yhtä hyvin voisimme lähteä puimaan sitä asiaa, kuinka ne perheet antavat sen juovan alkoholistin sairastuttaa elämänsä, vaikka eivät itse juokaan. Kuinka moni perhe ei itse sitä tajua, vaikka muut sen näkee, että antaessaan sen isä tai äidin tai molempien juovan tehden näin sillä alkoholistisella elämällään helvetin sille muulle perheelle. Eihän kukaan pakota juomaankaan eikä suistamaan sitä perhettä siihen piinaan missä lopulta ovat. Olisiko sitä vielä lääkkeillä tehostettava, jotta varmasti kaikki saisivat oman osansa siitä mitä se sairaus tuo tullessaan. Pitäisikö se alkoholistin perhe syyllistää siitä, että antavat sen alkoholistivanhemman juoda.
On tosiaan kysymys sairauden hoidosta ja lääkärin ammattitaito ratkaisee näkeekö se erilaisia alkoholismista johtuvia ongelmia joihin tarjoaa lääkkeitä, vaiko näkeekö se sen alkoholismin johon antaa hoitosuosituksia.
Minusta on turhaa kuvitella, etteikö lääkäreillä olisi mahdollisuuksia nähdä potilaan päihdeongelma, vain jos haluavat. On mahdollisuus ottaa verikoe, virtsanäyte ja erilaisia testejäkin sen ongelman olemassaolon selvittämiseksi. On halusta ja varmastikin ammattitaidosta selvittää ihmisen oikeat tarpeet ja “lääkkeet”. On sitä kuultu niitäkin tarinoita, kun lääkäri on sanonut suoraan potilaalle, että AAkin on olemassa, ettei sekään ole mikään uusi asia tai edes mahdottomuus.
AA on olemassa ja AAssa on tosiaan joukko tovereita joille lääkkeetkin on päihteitä. Minä olen eräs sellainen. Ei lääkärit minunkaan suuhun niitä lääkkeitä laittanut, kuten ei alkon myyjä viinaa kaatanut, mutta perheenikin sairastui ja lääkkeet varmisti sen sekä pitkitti heidänkin kärsimystä.
Yhtä hyvin voisimme lähteä puiman sitä, että alkoholisti tarvitsee lopettaessaan kohtelua silkkihansikkain kuin lapsi kannustusta, huolimatta siitä kuinka juoma-aikana ei haitannnut yhtään haistatella muille ja käyttäytyä muutenkin törkeästi?
Eli alkoholistille kuuluu parempi hoito sairauteensa kuin kenellekkään muulle?
Minne se alkoholistin oma vastuunotto jää?
Joissain teksteissä tulee hyvin ilmi tämä lopettaneen alkoholistin “nöyryys” mistä jossain ketjussa olikin puhe.
Varsin raitis, reipas ja rehellinen
Juuri näin minäkin ajattelen. Olen siis vielä ihan alkutekijöissä, mutta sain lääkkeillä kuitenkin palautettua olotilani sen verran siedettäväksi, että toimintakyky palautui ja nyt on sitten paukkuja tehdä tälle juomisellekin ja tunne-elämän ongelmille jotain. Silloin pahimman ahdistuksen kourissa ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että miten tästä hetkestä selviäis… Nyt kun on parempi olo, voi alkaa työstää noita tunne-elämän ongelmia, jotka alunperin aiheuttivat ahdistuksen ja masennuksen. Eli mielestäni olen saanut alamäen katkaistua ja olen kiivennyt nyt ylämäkeen noin 100 metriä. Vielä on varmaan monta kilometriä matkaa ylämäkeen, mutta mäen päälle kiivetään askel kerrallaan.
Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää, että suuri masennus ja ahdistus (joka ei ole poistunut pitkähkönkään raittiuden aikana) estää tehokkaasti tämän “asioiden käsittelyn”. Masennus ei tunteita tuntemalla lähde, ja asioita voi käsitellä maailman tappiin asti - kuitenkin kaikki pyörii vain samaa ympyrää.
Henkistä toimintakykyä pitää palauttaa sen verran, että asioiden käsittelyssä on jotain järkeä, jotta se asioiden käsittely johtaisi yhtään mihinkään.
Marssijärjestys on tietysti aina se, että ensin lopetetaan alkoholinkäyttö, sitten vasta otetaan lääkkeet kainalosauvaksi, jos tarvetta on. Ja lääkkeitä ei tietenkään syödä siksi, että jaksaa paremmin esim. töissä, jotta voi töitä paiskimalla paeta ongelmiaan. No, omalla kohdallani eivät lääkkeet aiheuttaneet minkään valtakunnan turtumusta, jotta ongelmien pakeneminen olisi mitenkään ollut mahdollista.
Mutta mitäs tästä jauhamaan kerta toisensa jälkeen, kun jotkut ovat saaneet juovana aikana huijatuksi lääkäriltä jotain mömmöjä, niin sehän meinaa sitä, että lääkkeet ovat aina ja kaikkialla paha paha asia.
(Hassua muuten se, että vaikka alkkis ottaisi omasta toiminnastaan muuten vastuun, niin jostain syystä katkeruudesta hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä kohtaan ei sitten kyetä päästämään irti. Kaikille annetaan auliisti anteeksi, myös niille omille alkoholistivanhemmille ja alkon myyjälle, mutta ei sille yhdelle hoitavalle lääkärille, ehei. Perhanan lääkäri, kun uskoi alkoholistin satuja!)
Samaa mieltä. Joskus niistä mielen ongelmista kasvaa niin hankalia, etteivät omta voimat kykene ongelmiin puuttumaan. Pari yötä voi toki valvoakin, mutta jossain vaiheesa vain on pakko saada nukkuakin.
) on omalla kohdallaan kuvannut SSRI lääkkeiden merkityksen hyvinkin tärkeäksi. Noiden ajatusten tähden olen myös näkökulmiani masennuslääkkeiden suhteen tarkentanut.
