Kaikkiin mahdollisiin alkoholismin oireisiin hain apua ja lääkärin kanssa päädyttiin aina johonkin lääkkeeseen joka turruttaisi tunteeni, auttaisi uneen, pitäisi elämäni tasaisena,… ja antaisi minulle keinon unohtaa syyn miksi kärsin noita oireita.
Täytyy todellakin muistuttaa se seikka, että olin juonut 13v alkaen ja en koskaan ollut oppinut ja osannut käsitellä tunteitani, en ymmärtää itseäni, en edes tuntenut kuka minä olin ja vielä se seikka, että pelkkä juomisen lopettaminen ei auttanut minua pääsemään eroon siitä alkoholistisesta elämästä jossa kiersin kehää.
En minä tiennyt miksi uskoin itsekin valheisiini, miksi pelkäsin, miksi olin aina ahdistunut, miksi vihasin, miksi kannoin kaunaa, miksi en uskaltanut puhua itsestäni, miksi pakenin itseäni, elämääni, miksi minulla oli se kuivahumala ja tarve juoda tai käyttää edes jotain päihdettä.
En minä lääkärin luokse mennyt hakemaan lääkkeitä, vaan apua, mutta oma sen hetkinen elämä suvaitsi mieluusti ne tarjotut lääkkeet, kun ne oli jotenkin helpompi hyväksyä, helpompi ottaa vastaan ja lääkärin oli helpompi niitä tarjota.
Harvempi sitä voi ymmärtää, mutta erään lääkärin sanat voi kertoa ainakin jollekin sen mistä se alkoholisti kärsii. “Eihän sinua voi auttaa, kun valehtelet itsellesikin”.
Oli se kummallisen helpompaa salata koko totuus kaikesta, juomisesta, päihteiden käytöstä…, kuin menettää se kurja elämä jonka ainoana tunsi. En minä olisi koskaan uskonut nykyisen elämäni voivan olla totta. En koskaan olisi voinut uskoa, että koen kiitollisuutta raittiudesta, koen iloa, onnea ja vapautta. Vapautta joka tulee siitä, että olen menettänyt syyt toimia etujani vastaan. Minun etu ei ole juoda, ei käyttää päihteitä/lääkkeitä jotka vievät itsetuntoni.
En minä syytä lääkäreitä, lääkkeitä, en sitä lääkemyönteisyyttä mitä näkyy olevan, en oikeastaan edes itseänikään vaikka siihen “helppoon” meninkin, vaan ainoastaan alkoholismia, jonka oireita on helpompi hoitaa, kuin saada se sairas ihminen lopettamaan juominen ja itselleenkin valehtelu.
Onhan se hyvä, että joku saa lääkkeistä sen avun mitä tarvitsee, mutta sekin pitää ymmärtää, että mitä helpommasta keinosta on kyse, sen varmemmin se ei toimi meillä alkoholisteilla.
Minulle lääkkeet oli niitä helpompia keinoja, ihan samoin, kuin valehtelu itsellenikin. Miksi valehtelu ja se alkoholistinen elämä on niin piukassa meissä, että siihen pitää saada jotain päihdettä ja mieluummin jotain lääkettä, kuin yksinkertaisesti vain ottaa ja raitistua.
Varmasti kaikki ne jotka ovat saaneet itselleen raittiuden, menettäneet tarpeen juoda, löytäneet sielulleen rauhan, tuntevat tyyneyttä ja rauhaa, niin eivät varmastikaan koe enää tarvetta etsiä lääkkeistä voimaa kestää elämäänsä tai turruttaa menneisyyden tuskan ja tulevaisuuden pelon. Ne tuskat ja pelot sitä lääkettä kaipaa. Menneisyys ja tulevaisuus, kun kumpaistakaan ei kykene sietämään tänään ja siksi tarvitsee lääkkeitä.
