lipsahdus 
Raitistumisen edellytys on olla juomatta ja jos se onnistuu painamalla persettä penkkiin, niin siinä ei mitään hengellisyyksiä tarvitse edes ajatella, kunhan vain antaa itselleen aikaa ja laittaa tossua toisen eteen mennessään ryhmään. Soittelee ja käy tovereiden pakeilla, jos kaipaa juttuseuraa ryhmien lisäksi. Siinäkään ei tarvitse hengellisyyksiä mitata, kuten ei siinäkään, kun huomaakin elämän maistuvan ihan hyvälle ja jopa paremmalle, kun juomiset ja sen suomat ongelmat väistyy päivä kerrallaan.
Jos sitten myöhemmin kokee haluja etsiä ja yksilöidä KVmaa ja sen suomia armoja, niin siihen on aina mahdollisuuksia, kun se sentään ei häviä minnekään, kuten ei se alkoholismikaan.
Mielestäni tällä lääkkeet palstalla, lopettajien puolella olisi hyvä keskustella avoimesti lääkkeistä vaikka aina ne tulisikin olla potilaan ja lääkärin keskeinen asia. Ja kun kerta olemme lopettajat palstalla ja täällä on paljon alkoholisteja, niin mielestäni hyvin merkityksellistä olisi juuri kuulla näiden alkoholistien lääkekokemuksia, ihan lääkkeiden nimet ja määrät huomioon ottaen.
Tässä siis en hae sitä, jotta kukaan puuttuisi lääkityksiin. Vaan sitä, että ihmiset voisivat täältä lukea mitä lääkkeitä alkoholistit syövät. Syövätkö ne niitä alkoholismin aiheuttamiin oireisiin vai oikeisiin muihin sairauksiin kuin alkoholismi.
Eli siis asiallista keskustelua lääkkeistä, mielenongelmista ja alkoholismista. Ilman negatiivista väittelyä. Pliis 
Eikä teidän todellakaan tarvitse kantaa huolta, kuin tuohon listaan kirjoitetuista lääkevälmisteista.
Tuolla on puhuttu paljon välittäjäaineisiin ja muihin epäoleellisiin juttuihin vaikuttavista seikkoista.
Kuitenkin tuo pitkään palvellut lista “reseptihuumeista” on se, jolla on meille alkoholisteille merkitystä.
Voisi kokemuksella jopa sanoa, että unohtakaa muu hömpötys lääkkeiden ympärillä.
Olen itse toipunut sekakäyttäjä. 
^ Lista ois vähän lyhyempi, jos ois mainittu vain vaikuttavat aineet eikä kaikkia kauppanimia.
Kauppanimiä voi kuitenkin tulla lisää kun lääkefirmat kilpailevat rinnakkaisvalmisteilla, joten tuollaiset listat vanhenee nopeasti. Tai muuttuu ainakin puutteellisiksi.
Paljon ylläolevassa listassa on bentsodiatsepiineja ja niiden johtannaisia.
Listasta puuttuvat kuitenkin monet yleisesti päihteistä toipuvien käyttämät lääkkeet kuten mirtatsapiini (Mirtazapin), jota ei kai lasketa varsinaisesti pkv-lääkkeisiin, vaikka se kuitenkin vaikuttaa suoraan mm. serotoniinitasoihin ja unenlahjoihin. Se ei kuitenkaan ole ihan samalla lailla päihdyttävä eikä myöskään addiktoiva kuin bentsot.
Jaa mistäkö tiiän? No ku söin itte viime kesänä. Siis ihan lääkärin ressulla, unihäiriöön nääs. 
No niin ja listasta puuttuu rinnakkaisvalmiste Suboxone. Käytetään opiaattiriippuvaisten korvaushoitolääkkeenä, vaikuttava aine buprenorfiini.
Joutavaa triviaa. 
Nyt oli oiva avaus keskusteluun edelliseltä kirjoittajalta.
Nämä ensimmäisessä listassa olevat lääkkeet ovat pääsääntöisesti rauhoittavia ja unilääkkeitä. Joukossa myös muutama opiaatti pojainen lääke. Listalta löytyy myös nukutus lääke Ketalar(ja sen rinnakkais valmisteet), joka on ainoastaan anestesia lääkäreiden käytössä nukutukseen. Listalta löytyy myös Atarax joka on allergia lääke, mutta sitä käytetään myös uniongelmiin ja ahdistukseen sen antihistamiini vaikutuksensa ansiosta. Sopii myös esim lapsille allergiaan kuten omalle lapselleni allergiseen nuhaan. Minulla ei mitään vaikutusta millään annostuksella, eli todella mieto on.
Muut kovemmat aineet ovat järjestäen kovia opioideja/opiaatteja ja yksi ad/hd häiriöön tarkoitettu amfetamiini pohjainen stimulantti. Siis huumaavia kipulääkkeitä pääasiallisesti.
Olen tämän saman listan nähnyt useasti netissä. Se on hyvä infopaketti, mutta osa alkoholisteista joutuu sairauksiinsa syömään näitä valmisteita jotta ihmisarvoinen elämä on mahdollista. Tarkoittaahan se sitä, että absoluuttinen raittius jää saavuttamatta mutta minkäs teet. Toki pitää etsiä muitakin ratkaisuja kuin pillerit. Riittävän pitkä alkottomuus ja terapia esimerkiksi.
Olet täysin oikeassa viestissäsi. Tosiaankin olisi paljon fiksunpaa puhua vain vaikuttavista aineista, sillon tuo lista olisi huomattavasti lyhyenpi. Itse syön mirtatsapiinia 15mg illalla ja kyllähän se hieman väsyttää. En pidä lääkettä lainkaan vaarallisena alkoholistille.
Olet taas täysin oikeassa. Listalta uupuu myös Metadoni jota käytetään opiaattiriippuvaisten korvaushoitolääkkeenä.
Lista on päivitetty näköjään 2004, joten rinnakkaisvalmisteita eri tuotenimellä varmasti on.
Sen sijaan keskustelussa tässä välissä taas puhuttiin lääkevalmisteista, joilla ei ole keskushermosto vaikutusta.
Ei niitä tarvitse poikotoida!
PKV = pääasiassa keskushermostoon vaikuttava
Listaa vosi lyhentää esimerkiksi näin: PKV-lääkkeitä ovat vanhentuneen listan mukaan esim.—>
Rauhoittavat:
-Alpratsolaami *
-Oksatsepaami *
-Diatsepaami *
-Klonatsepaami *
-Klooridiatsepoksidi *
-Klobatsaami
-Loratsepaami *
Unilääkkeet/nukahtamis lääkkeet:
-Midatsolaami
-Triatsolaami
-Tematsepaami *
-Tsopikloni *
-Nitratsepaami *
-Tsolpideemi *
-Tsaleploni
-Hydroksitsiinihydrokloridi *
Lihas relaxantteja:
-Titsanidiini *
-Orfenadriini *
Opioidi pohjaisia kipulääkkeitä:
-Tramadoli *
-Kodeiini *
-Buprenorfiini
-Dekstropropoksifeeni
Listaan lisäisin viel Lyrican* (pregabaliini)—> Myös päihdelääkäreiden kiellettyjen listalla alkoholisteille, sekä esim. Minnesota-hoidossa sitä pidetään haitallisena alkoholisteille.
Listassa oli sitten näitä kovenpia huumerespalla saatavia lääkkeitä ja vain sairaalaolosuhteissa käytettäviä lääkkeitä:
-Morfiini
-Fentanyyli
-Metyylifenidaattihydrokloridi
-Morfiinisulfaattipentahydraatti
-Oksikodonihydrokloridi *
-Evometadonihydrokloridi
-Alfentaniilihydrokloridi
-Sufentaniili sitraatti
-Remifentaniilihydrokloridi
Itse alkoholistina olen käyttänyt/kokeillut niitä lääkkeitä joiden perässä on tähti. Osa vaikuttanut kuten pitää ja osa ei vaikuttanut mitenkään. Myöskään nämä lääkkeet ei MINUN tapauksessani ole laukaissut alkoholin mielihaluja. Joillakin toisilla yksilöillä asia voi ja varmastikkin on toisin.
PKV lääke toimii kuten tuossa esimerkissä heroiini.
"Lääketiede on löytänyt poikkeavuuden alkoholismiin taipuvaisten yksilöiden elimistön kemiallisesta toiminnasta. Kroonisten alkoholistien aivoista on löytynyt ainetta, joka on läheistä sukua heroiinille. Tätä ainetta on tieteessä kauan sanottu tetrahydroisoquiniiniksi, THIQ:ksi lyhennettynä. Pistettäessä heroiinia elimistöön se hajoaa ja muuttuu THIQ:ksi. Kun “normaali” aikuinen juo alkoholia, yksi annos hajoaa elimistössä tunnissa. Alkoholi muuttuu ensin hyvin myrkylliseksi asetaldehydiksi. Jos asetaldehydia kerääntyisi elimistöön enemmälti, yksilö tulisi hyvin pahoinvoivaksi ja saattaisi kuolla. Elimistö hankkiutuu eroon asetaldehydista muuttamalla sen ensin etikkahapoksi ja sen jälkeen parilla muuntoprosessilla hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka poistuvat elimistöstä munuaisten ja keuhkojen kautta. Kun alkoholisti juo alkoholia, tapahtuu edellä mainitun lisäksi jotain muuta. Pieni määrä myrkyllistä asetaldehydia ei poistukaan elimistöstä, vaan menee aivoihin, jossa siitä hyvin monimutkaisen biokemiallisen prosessin seurauksena tulee THIQ:ta. Alkoholistin aivot tuottavat THIQ:ta, ja tätä prosessia ei tapahdu “normaaleilla” alkoholia käyttävillä ihmisillä. THIQ on hyvin voimakkaan riippuvuuden aiheuttava aine. Toisen maailmansodan aikana THIQ:ta aiottiin käyttää kipulääkkeenä, mutta sen huomattiin olevan addiktoivampaa kuin morfiini, joten tiedemiesten piti luopua suunnitelmasta. THIQ:n kerran muodostuttua aivoihin se pysyy siellä. Alkoholisti saattaa olla juomatta 10 tai 25 vuotta ja aloittaa sitten uudestaan. Esimerkkinä tästä on 65-vuotias yksilö joka on ollut juomatta 15 vuotta, kunnes hänelle määrätään esim. Geritol-lääkettä raudan vajaukseen. Raitis alkoholisti ostaa viattomana lääkkeen apteekin tiskiltä ja saa lääkkeen sisältämää alkoholia elimistöönsä. THIQ-tekijä aktivoituu ja alkoholistilla on samat oireet kuin vuosia aiemmin. Alkoholisti sanoo: “En tiedä miksi aloin juoda uudestaan. Juominen ei ollut mielessäni.” Tämä kuvastaa alkoholismin etenemistä. Perheissä, joissa on taipumusta alkoholismiin, eli poikkeavuus elimistön kemiallisessa toiminnassa, joka näkyy selvimmin THIQ:n tuottamisessa, ei voida mitenkään tietää, että kemiallinen prosessi, joka tuottaa THIQ:ta, periytyy. Useimmat “normaalit” yhdysvaltalaiset juovat drinkin silloin tällöin, ja nuoret, tulevat alkoholistit haluavat myös olla normaaleja. Joten myös he juovat ajoittain drinkin tai kaksi. Ajan kuluessa “normaali” alkoholia käyttävä yksilö pysyy kohtuudessa – tulevan alkoholistin aivot keräävät THIQ-varastoa ja tuleva alkoholisti juo enemmän ja enemmän kunnes “näkymätön viiva” alkoholismiin ylittyy. Yksilöllä, joilla on taipumus alkoholismiin, saattaa puhjeta alkoholismi teini-iässä tai aiemmin. Joillain se tapahtuu 30-40 vuoden iässä ja joillain jopa vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Mutta kun tämä tapahtuu, alkoholisti tulee riippuvaiseksi alkoholista samoin kuin hän olisi tullut riippuvaiseksi heroiinista, jos olisi käyttänyt sitä – ja tismalleen samoista kemiallisista syistä. Sairauden krooninen, etenevä ja parantumaton luonne on ilmeinen käytännössä jokaiselle alkoholistin tuntevalle. Kyseessä on selvästi sairaus. “Alkoholistia ei pidä syyttää hänen perintötekijöistään.”
Artikkeli löytyy englanninkielisenä mm. osoitteesta
^ Tuossa voi olla jotain perää. Ainakin joidenkin alkoholistien kohdalla näyttää siltä.
Mutta alkoholistejahan on eri tyyppisiä, ja veikkaisin että tuota artikkelissa kuvattua kroonisinta lajia on vain pieni osa kaikista alkoholistiksi tunnustautuvista tai sellaiseksi luokitelluista.
Tuo alkkis-laji alkaa todennäkösesti juoda rankasti ja ongelmallisesti jo nuoruuden ekasta kännistä lähtien. Joillekin muille alkoholismi kehittyy kuitenkin vasta ajan kanssa myöhemmällä iällä.
Ja sitäpaitsi, alkoholismihan ei periydy automaattisesti vaan hyvin valikoivasti; ja se saattaa jättää jopa yhden sukupolven väliin.
Lääkäreillä on varmaan ohjekirjat siitä miten alkoholisteja voidaan hoitaa tai siis miten niitä ei voida hoitaa, vai onko sittenkään?
Taitaa olla niin, ettei potilas-lääkärisuhteen alussa kukaan hae absoluuttista totuutta, vaan aina koetetaan löytää vähentämisen mahdollisuus ja tai sitomalla tunne-elämä lääkkeillä niin, että tuo ihminen rauhoittuisi ja voisi itse tehdä itsensä kanssa yksin jotain, jotta ei takertuisi siihen pulloon enää. Takertuminen lääkkeisiin on muka pienempi paha ja paskat.
Lääkärillä on vastuu hoidoista ja hoitamatta jättämisestä, mutta harvempi alkoholisti tajuaa ongelmansa laajuutta, kun on hakemassa apua ammattilaisilta. On varmaan normaalia, että potilas on “en vielä tiedä lopetanko kokonaan tyyppiä”, mutta lääkäri on lähes aina sitä lääkekuurityyppiä oli ongelma kuinka paha tahansa. Näin se lääkäri pesee aina kätensä, kun on hoitanut potilastaan, vaikkakin vastoin potilaan etua.
Minä en saata uskoa, että patoamalla tunteet lääkkeillä kukaan raitistu ja raitistumista se bibokin tarvitsee, jos juomisesta on tullut ongelma.
Voidaan sitä tietysti selittää, että se vuosikausien lääkekuuri lopulta auttoi, mutta muutama lääke vielä jäi ja niistäkin pitäisi päästä eroon, muutamassa vuodessa. 
Tuo lista on lainattu lääkärien päihdelääketieteen luentomateriaalista.
Ja tuo valehtelu meillä alkoholisteilla on verissä, kukaan meistä ei ensitapaamisella kerro lääkärille totuutta!
Eihän me siinä vaiheessa ole tunnustettu itsellemmekään, että olemme alkoholisteja.
Valheellista elämänvaihetta monilla riittää 10-15 vuotta! 
Minulle lääkärin määräämiä lääkkeitä, joita säännöllisesti joudun käyttämään ei ollut listalla
mainittu, joten uskon omalääkärini tietävän, mitä minulle voi syöttää. Ja tietää varsin hyvin
minun olevan alkoholisti. Seuraava lääke tarkistus puolen vuoden päästä, joten tyydyn osaani
ja syön mitä minulle on määrätty etenkin kun se edistää tasapainoani ja raittiuttani.
Tiedän, että on lääkevastaisuutta, itsekkin olin lääkkeetön ennen pahoinpitelyä ja sen
jälkiseurauksena nyt joudun pillereitä popsimaan.
Ne lääkkeet, ne lääkkeet…
Minullakin lukee terveyskeskustiedoissa “EI PKV-LÄÄKEITÄ” ja tämä vain oman itseni tähden.
Lisäsin sen sinne yhdessä tuumin hoitavan lääkärin kanssa.
Kuitenkin jouduin pari vuotta sitten terveyskeskuksen vuodeosastolle tiputukseen ja vahinko oli käydä.
Tietojakaan ei lueta, kun on yleinen kiire ja hälinä osastolla. PKV-lääkkeitä oli tulossa kahta eri laatua.
Joten muistutukseksi; “vastuu omasta itsestäsi on sinulla, ei kenelläkään muulla”. Silloin torppasin nuo lääkkeet itse.
Lisäksi olen ollut leikkauksessa ja joutunut tekemään tietoisen päätöksen lääkinnästä, joka alkoholisteille ei sovi.
Homma onnistuu, kun vain asiat selvitetään ja pohditaan ennakkoon selväksi.
Mutta kyllä siinä niin kävi, että normaali nukutusannostus ei tuonut edes unta, alkoholisti tosiaan tarvitsi toisenlaisen annostuksen, kuin tavis. Normaali annostus lähinnä nauratti. (Humalatila).
Ja kun annostus oli normaalista poikkeava, tuli siitä myös aivan selvä jälkitila, eli KRAPULA.
Unet tuossa nukutuksessa olivat varsin villejä ja kokemus oli varmaan jotain LSD-trippiä varsin lähellä. 
Koska olin leikkauksen jälkeen pari päivää sairaalassa, oli jälkitilakin sitten ohi.
Mutta jos tuollaisessa jälkitilassa lähdetään heti kotiin, voi houkutukset tilan ylläpitämiseen voittaa ja taas ollaakin kiinni päihdekäytössä.
Homma on siis jokaisen syytä sisäistää, meissä asuu myös kemiallinen riippuvuus. 
Kyllä nimimerkki “” on oikeassa. Tuo sama litanja löytyy myös Minnesotahoidon sivustolta. Mutta on kummallista vaikka asia olisikin noin niin, miksi minulle ei ole tapahtunut mitään. Ja troppeja on aika tavalla, mitä olen suuhunu ladannut. Olenko sitten äärimmäinen poikkeus? En usko, mutta saatan juuri kuulua siihen ryhmään, jotka voivat kyseisiä lääkkeitä syödä ilman viinanhimon laukeamista.
Kaikkia listassa olevia lääkkeitä pidän pitkässä juoksussa itselleni ja varmasti monelle muullekin alkoholistille haitallisina. Kolmea niistä joudun popsimaan Yleistyneeseen ahdistushäiriöön, jotta pysyn oireettomana. Ja on totta myös se, että alkoholistin keskushermosto on muuttunut. Tästä on hyvänä todisteena se, että kun mursin pohjeluuni, niin sain jo kotona Oksikodonihydrokloridia (vastaa morfiinia) suoraan suoneen. Yleensä yksi ampulli riittää poistamaan kivun, josta olin mennä kipushokkiin. Eipä tehonnut. Laitettiin toinen annos, ei vieläkään MITÄÄN havaittavia vaikutuksia. Pyysin kolmatta ja tässä vaiheessa ambulanssi kuskit joutuivat harkitsemaan sitä, että olenko minä tosissani vai onko niitä kipuja vieläkin.
No ne päätyivät antamaan vielä kolmannen annoksen. Se auttoi ja kivut katosivat. Seurauksena todella kova euforia.
Tämä kertoo hyvin sen miten alkoholistin keskushermosto on tottunut suureen osaan keskushermostoon vaikuttavia aineita. Minun olisi kuulemma pitänyt tuolla annoksella jo nukahtaa tai ainakin olla todella sekaisin, jota en ollut, yliannostuksen vaarakin kuulemma oli olemassa.
Olen myös miettinyt teoriaa, että se miksi en ole ratkennut vuoteen saattaisi johtua siittä, että turrutan keskushermostooni lääkkeillä. Onko tässä sitten mitään perää, en todellakaan tiedä. Mutta tämä oletus menisi ristiin aikaisempien tieteellisten juttujen kanssa. Ja tän varjolla en todellakaan ole puollustelemassa lääkkeiden käyttöäni 
Tämä oli vain aprikointia, vailla mitään pitävää näyttöä.
Ps. Nyt mielestäni täällä on hyvää keskustelua lääkkeistä alkoholisteilta. Rahvaalle muuten voisin sanoa, että minä (taasko poikkeuksena), kun hain ensimmäistä kertaa apua alkoholismiini niin kerroin täysin rehellisesti juomisestani ja halustani pysyvään raittiuteen alkon osalta, en sanonut sanakaan vähentämisestä…
En ole lääkäri, mutta tiedän että kyllä niillä on. 
Myös lääkärikunnassa on raitistuneita alkoholisteja.
Ja niilläkin jotka eivät ole sitä, on kyllä tietoa päihderiippuvuuksista ihan yllinkyllin saatavilla.
Eri asia sitten, miten paljon kukin lääkäri on niihin paneutunut. Päihdeproblematiikka kun ei liene kaikilla lääkäreillä se pääasia. Ihmisillä on, kumma kyllä, kaikenlaisia muitakin sairauksia. Niinku nyt esim, sikainfluenssa.
Minä en muuten saanut rokotusta.
terveisin: Ihan ketoaineissa ja vitamiineissa. 
Kyllä se aikoinaan ainakin minulla meni juuri noin reilun kahden vuoden ajan. Popsin lääkärin määräämät Opamox, Tenox ja Zopinox annoksen päivittäin. Kuitenkin tuolla kahden vuoden ajanjaksolla vaikutus heikkeni ja milligrammoja lisättiin. Lopulta milligrammat olivat kahdeksan kertaa suuremmat aloitusajankohtaan verrattuna.
Hauskinta on nyt vuosien jälkeen lukea lääkärin diagnoosit asiasta.
Aluksi todettu nukahtamisvaikeus ja masentuneisuus.
Kahdenvuoden kuluttua lääkkeiden aloittamisesta todettu krooninen vaikeasteinen manesennus ja työkyvyttömyys.
Eli tavikset olisivat parantuneet, mutta minulla alkoholistilla on toisenlainen biokemia sisälläni ja kroonistuin.
Olin todella krooniikko niin kauan, kuin minut ohjattiin huumeviedoitukseen näistä reseptilääkkeitä.
Siellä tuli sitten riippuvuuskuviot purettua ja alkoi lopulta pää selvetä. Kesti noin ½-vuotta, niin alkoin jo elämä hymyillä. Mutta vieläkin oli rasvakuroksiin sitoutunut ylläripaukkuja, jotka vasta nyt liukesivat verenkiertoon.
Alkoholia en siis tarvinnut kahteen vuoteen, lääkkeet riittivät hyvinkin korvaamaan viina-annokset.
Pitkä toipuminen vei aikansa, nyt noille kokemuksille on kiva hymyillä. Elämä on ihanaa! 