Tuota bipolaaritaipumusta on itsellänikin. Välillä menee lujaa ja välillä hirttää käsijarru. Taidettiin Niinuskan kanssa vuosi sitten tästä keskustellakin. Lääkkeillä en halunnut tuota vaivaa hoitaa, koska minulla ei oikein ole mielenkiintoa tasamaahiihtoa kohtaan. Mieluummin välillä ylämäkeen ja välillä alamäkeen. Nyt on toinen vuosi ilman viinaa täyttymässä ja vähitellen itsestä alkaa löytyä myös niitä raitistumisen merkkejä. Samalla tuntuu siltä, että nuo ylämäet ovat loivempia, eikä alamäessäkään enää niiin vauhti päätä huimaa.
Täällä kanssa toinen vuosi täyttymässä pikkuhiljaa ja raitistumisen merkkejä on mm. tyyneys, parempi itsetunto/luottamus, ei ahdista enää, positiivisempi asenne elämää kohtaan ja kaikinpuolin hiton hyvä fiilinki! 
Onneksi olkoon Smokki kovasta suorituksesta!!
Kun täällä on tullut melkeinpä koko hulluutensa vuodatettua, niin menköön nyt tämäkin samalla rahalla. Veljeni kanssa meillä on semmoinen sisäpiirivitsi tuosta bibosta, että vain toisella meistä on diagnoosi ja toisella bibo on luonteenpiirteinä. Hänellä on diagnoosi ja minä olen se luonnehullu. 
Vakavammin. Taipumus ja sairaus ovat eri asioita. Veljeni ei olisi hengissä ilman lääkitystä. Kun sairaus puhkesi 17 v manian ja masennuksen jaksot olivat selväjakoisia ja rajuja. Molempia mahtui vuoteen yksi. Maniat johtivat alkuvuosina psykoosiin ja pitkiin sairaalajaksoihin. Maniaan liittyy usein nukkumattomuus ja ekalla kerralla kuolema oli lähellä jo ihan tästä syystä. Masennusjaksoihin sisältyi itsemurhayrityksiä. Nyt vanhemmiten sairaus on tasaantunut, hän sai elää varsin oireetonta elämää neljän kynpin tienoille asti, sitten oli maniapiikki, ei niin raju kuin nuoruusvuosina ja sitä seurasi masennus. Nyt tilanne on taas rauhoittunut ja hän elelee varsin oireetonta elämää.
Vuoristorataa on usein minunkin elämä, taipumusta tuohon sukurasitteeseen sekä myös aiemmin mainitsemaani epävakauteen. Minä selviän ilman lääkitystä, koska taipumus ei ole puhjennut akuutiksi sairaudeksi.
Vuoristorataahaan meillä on varmaan kaikilla, mutta ei se tee meista kaikista bipolaareja, vaikka sellasta luultaskin.
Sitten jos kausittain lamaantuu niin syvälle depressioon ettei kykene päiväkausiin nousemaan edes sängystä taikka välillä menee niiin lujaa että kaikkivoipaisen euforian pilvilinna saa jo psykoottisia piirteitä (ns. selvinpäinkin ja varsinkin selvinpäin), voi alkaa olla jo kaksisuuntaista ilmassa.
Tietääkseni kaksisuuntaista hoidetaan aika paljon ensi sijassa kahella eri lääkkeellä; valproaatilla ja litiumilla (alkuaine?), joiden avulla saadaan oireet sen verran tasotettua että ns. normaali elämä on bipolaari-ihmiselle mahdollista.
Mun hyvä kaveri kehuu tuota valproaattia että se on mahdollistanut terveen ja tasapainoisen elämänmenon.
Ja totta, tyyppi on nykysin tasapainosempi ja järkevämmän tuntunen kuin minä, jolla ei mitään mt-diagnoosia ole. 
Kun raittiutta on kulunut noin vuosi ja silti rinnalla kulkee oireita jotka eivät voi johtua viinasta, niin niille ongelmille tulee tehdä jotain. Joillakin siinä rinnalla kulkee mielenterveysongelmia, siihen lääkitystä(mahdollisesti) ja terapiaa. Ja siitten kulkee alkoholismin rinnalla negatiivisia psyyke juttuja, kovasta juomisesta vaikka, vuosi onkin kulunut. Tällöin mielestäni kyse on vielä alkolismin työstämisestä/toipumisesta.
Minulla on sellainen käsitys, että mitään aikaa ei voida laittaa rajapyykiksi, joka selittäisi aukottomasti onko alkoholistiset oireet jotain muuta, kuin vain alkoholistisia.
Juova/päihteitä käyttävä tai kuivahumalainen ihminen kärsii aina mielenterveydellisiä ongelmia vaikka aikaa kuluisi vuosikymmeniä ja näin ollen mikään lääkitys ja aika ei sinällään ratkaise kenenkään ongelmia millään lailla.
On tietysti helppo väittää, että ilman päihteitä (lääkkeitä) ihminen saattaisi tehdä itsemurhan sekä saattaisi olla sitä ja tätä. Ihan samoin voidaan väittää, että lääkkeet estää myös sen, ettei ihminen koskaan löydä luonnollista lääkettä ongelmiinsa, siis hengellistä/totuudellista perustaa.
Alkoholismi saa ihmisen kieltämään ongelmansa itseltään ja ajanmyötä ne alkoholismista johtuvat ongelmat voivat tietysti kroonistua, mutta yhä edelleen mikään aika, terapia ja lääke ei poista alkoholismia meistä.
On joskus oikein huvittavaa, kun lähes kaikki lääkkeitään puolustelevat ihmiset ensitöikseen osaavat selittää miten mielenterveysongelmat on olleet jo ennen alkoholistista juomista, mutta eivät sitä, miksi lääkkeiden tarve on tullut vasta sitten, kun ensiksi ollaan juotu elämä sekaisin.
Sekin seikka on huvittavaa, kun lääkkeitään osataan perustella lukemattomilla asioilla, mutta niiden lopettamiseen ei olla valmiita samalla pieteetillä. On aina joku syy tai uusi lääke tai lääkkeiden vieroitusoireet tai uusi diaknoosi joka tarvitsee lääkkeitä, kun muuten…
Sitkut ja mutkut on ihan samoja, kuin alkoholisteilla yleensäkin. Minä lopetan lääkkeet sitku, mutku en voinutkaan…
Vitku.
^ Suurin osa oikeasti mielenterveysongelmaisista ei ole alkoholisteja eikä päihderiippuvaisia. Tosin päihteidenkäyttö voi aiheuttaa pahoja mielenterveysongelmia, esim. jotkut huumeet hyvinkin nopeasti, mutta esim. skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön syyt ja mekanismit on ihan eri asioita kuin päihderiippuvuuden problematiikka.
Monelle skitsofreenikolle ja kaksisuuntaista sairastavlle lääkkeet, kuten esim. antipsykootit tai bipo-lääkkeet (litium, karbamatsepiini, valproaatti), voi olla hyvin tärkeä ihmisarvoisen elämän mahdollistaja.
Kellokosken prinsessakaan ei ollut alkoholisti. 
Hei, Prinsessa-elokuvassa esiteltiin kylläkin mielenkiintoinen alkoholismin hoitotapa! Siinähän käytettiin tätä ns. inhotushoitoa joka tavallaan vaikuttaa hyvinkin tehokkaalle. Alkkis-potilaalle annettiin ensin jotain antabuksen tapaista ainetta jonka jälkeen tälle alettiin juottaa tämän lempijuomaa (esim. viskiä) sammumiseen asti. Tätä seuraava darra oli arvatenkin niiin järisyttävä kokemus, että sen arveltiin aikaansaavan inhoreaktion alkoholia kohtaan loppuelämäksi.
Peter Franzenin roolisuoritus traumatisoituneena alkoholisti-sotaveteraanina oli hieno, ja Krista Kososen “vapaaherratar von Heyroth” vasta lumoava olikin!
Ja koska tärkeää lienee foorumilla puhua omakohtasista asioista, kerrottakoon että minä syön tätä nykyä kahta lääkettä: MultivitaPlussaa ja Tetralysalia. Ensinmainittu on vitamiinilisä ja jälkimmäinen on antibiootti, joka pitää aknen poissa. 
Minä en tarvitse mitään lääkettä mihinkään vaivaan enkä kolotukseen, kun pääkin särkee vain siitä syystä, etten ole pitänyt siitä huolta. Joskus nukun liian vähän, joskus liikaa ja kummatkin saa sen särkemään. Nyt ei särje, joten mikä tässä ollessa, kun ei ole mitään vieroitusoireita, eikä menneisyyden salojakaan tätä elämää tylsistyttämässä.
Jaa’a pitää mennä.
Se on kiva. Ei mullakaan särje mihinkään. 
Joillain kuitenkin särkee, ja he tarvitsevat lääkkeensä. Minä en tarvitse insuliiniakaan lääkkeenä, koska minulla ei ole diabetesta (luojan kiitos) ja elimistöni pystyy valmistamaan tarvitsemansa insuliinin itse. Joillain ei kuitenkaan näin hyvin ole asiat, enkä suinkaan viitsi leuhkia heille sillä, että minäpäs en tarvitse lääkkeitä.
Samalla tavalla suhtaudun mielenterveyden häiriöistä kärsiviin, joista jotkut kyllä ihan oikeasti ne lääkkeensä tarvitsevat. Ei sillä, etteikö lääkkeitä syötäisi varmasti ihan liikaakin.
Ja jottei menisi kiistelyksi, tähän väliin välikevennys:
Rahvas kun olet aloittanut tämän ketjun ja sinulla on kova lääkekriittisyys, jonka nyt ymmärrän kun laitoit edellisen viestisi minun “Viinapirun teloitus” ketjuun, sivulle 29.
Olisi todella mielenkiintoista tosiaankin kuulla mitä lääkkeitä söit ja kuinka hurjia olivat sinun lääkkeiden väärinkäyttö määrät joista itse olit puhunut. Ja selventäisitkö, jotta oliko ne oireet vain oletetuista lääkkeistä vai lääke+alkoholi combolla.
Koska oireet joita kuvasit ketjussani, vaikuttavat vakavilta psykoottisilta oireilta ja tuo mainitsemasi useiden vuorokausien valvominen voi tehdä myös niitä psykoottisia oireita.
Itse aikanani käytin lääkkeitä myös hurjia määriä ja vielä viinan kanssa. Mutta ei minulla koskaan ole pelkästään lääkkeistä tullut mitään tuon kaltaistakaan (vaikka olisin syönytkin suuriakin päihdyttäviä määriä).
Minua ihan oikeasti Rahvas kiinnostaa, varsinkin nyt kun kerrankin avauduit mielestäni todella hienosti.
Tänään tuli heitettyä prätkällä lenkki. Muuten hyvin pärjäili varustuksella, mutta olis voinu varata hieman paksummat tumput
En ole kateellinen, mutta hieman on olo kärsimätön, mutta eiköhän ne minunkin ajokelit vielä ilmaannu. Pyöräkin on vielä kaupassa odottamassa leimoja, mutta siellä se on ja odottaa isäntää joka laittaa hevosvoimat liikkeelle.
Nyt on pakko lopettaa, sillä itsensä kiduttamisessa pitää olla joku raja, kuten noissa lääkeasioissakin, heh.
Minä söin mielialalääkkeitä ja PKV lääkkeitä, mutta vaikka mielellään haluaisitkin kuulla määristä, niin oleellista ei ole (kuten alkoholinkaan kanssa) määrät, vaan kuinka paljon ne juoksuttaa mieltä.
Oireeni liittyi kaikki alkoholismiin, vaikka lääkkeillä oli tietysti oma osuutensa, kuten alkoholilla krapuloihin. Olihan minullakin useita lääkäreitä (ammattilaisia kukin sarallaan), joita sinullakin on, mutta kenenkään fiksunkaan ammattitaito ei riittänyt minun mielikuvituksen tai siis alkoholismini suomien ongelmien ymmärtämiseen sekä lääkkeiden tehottomuuteen, kun minäkään en niitä ymmärtänyt, sillä minä halusin löytää vain jotain fyysistä, tai sielullista vajetta tai jms ongelmaa, joka selittäisi kaikki ongelmani, jotta ne olisi edes jotenkin ymmärrettävissä. Lääkäreiden ehdottamat diaknoosit antoi minulle vapauden sairastaa, siis saada pää tyhjäksi, turraksi ja tunteet säiliöön, jotta minun ei tarvinnut tehdä kaikkea mitä oikeasti olisi pitänyt.
Elämän kohtaaminen, siis totuus kaikesta. Siinä oli minun resepti joka lopulta toimi, mutta oli se hankalaa, kun sen totuuden kohtaamiseen tarvitsin aluksi vain täydellistä päihteettömyyttä ja toiseksi halua kohdata ikävätkin asiat, joita olin kiertänyt, (selitellyt, koettanut unohtaa, siirtää muiden syyksi…) kuin kissa kuumaa puuroa sekä kolmanneksi elää niin, ettei tarvitse salata tai piilotella mitään keneltäkään.
Siellä se minuuskin oli, siellä lääkkeiden/päihteiden varjossa, jonne se alkoholismi sen oli halunnutkin. Se pitää vielä sanoa, että kyllä minä silloinkin (sairastellessa) tunsin jotenkin eläväni, olevani minä, tekeväni tärkeitä asioita, mutta kaikkien tärkeittenkin asioitten tarkoitus oli itsekkäät pyrkimykset, joilla oli tarkoitus saada jotain mitä kuvittelin tarvitsevani, kuten myös juomista/päihtymistä.
Yhä edelleen en tajua miksi sinä puhut täällä lääkkeistäsi ja ongelmistasi, jos ne ovat todellisiin tarpeisiin ja lääkärisi antamat diaknoosit sinulle oikeita, kun ne eivät minun nähdäkseni kuulu kenellekään muulle, kuin sinulle ja lääkärillesi (niin ja läheisillesi).
Ymmärrän sen vaan näin, että sinä koetat näin vain vahvistaa omaa alkoholistista näkemystäsi, jos saat edes jonkun toisen olemaan samaa mieltä kanssasi.
Puhut mm antabuksen lopettamisesta ja jotkut sanovat sinulle, että älä lopeta, mutta mitä vittua, jos koet tarvetta vielä juoda tai vaihtoehtoisesti pelkäät sen tarpeen tulemista, niin missä on taju itsestäsi, käyttäytymisestäsi ja menneisyydestäsi sekä viinan juonnin seuraamuksista, jotta juomisen tarpeen saisit niillä kuitattua.
En minä pelkää juomisen tarpeen tulemista, mutta sitä voisin, jos unohtaisin mitä entinen elämä oli ja mitä juomisesta seuraa. En oikeastaan pelkää unohtamistakaan, mutta sitä tosiaan voisi pelätä, jos jotain pitäisi.
Minä taas olisin iloinen, jos sinä löytäisit avautumiskeinosi, kun minun jutteluilla on se vaara, että löydät itsesi sieltä poterosta, jonne Smokki sinut jo tavallaan sijoitti. Siinäkin oli pikku viesti sinulle, kun minua hän pyysi olemaan kirjoittamatta, jotta sinä saisit harjoittaa itsesi pettämistä niin kauan, kuin se tuntuu sinusta tarpeelliselta. Ellen sitten ihan tyhmä ole, mutta että jotta näin tänään.
- Jännä tollanen aggressio…
Öh, eikö tällä palstalla saa mainita käyttävänsä lääkkeitä, jos lääkärien määräyksestä sellasia käyttää? Tietenkään ei pidä mainostaa väärinkäyttöä, mutta sitähän ei kukaan ole tehnyt.
Entä jos ei saa kirjoittaa, niin miten ja mistä voisi löytää avautumiskeinon ?
Mutta hei: peace! 
PS. Pahoitelen käyttämääni quote -toimintoa. Yleensä vältän moista. Nyt tein sen koska sivu vaihtui just.
Eihän siinä mitään, jos on haluja kertoa mitä lääkkeitä syö ja miksi, mutta pääsääntöisesti näyttää vain siltä, että lääkkeet on “jokaisen oma juttu” ja hyvä niin, koska jos diaknoosit on oikeat ja lääkkeet tarpeellisia, niin niiden puolustelemiseen on turha käyttää energiaa, jos sitä energiaa ei muutenkaan ole liikoja.
Asiahan ei aina ole näin kaikilla, mutta itsekin muistan kuinka hanakasti olin valmis puolustamaan aivan kaikkea mikä olisi saattanut viedä minulta mahdollisuuden käyttää päihteitä. Mutta jos tarve syödä lääkkeitä on tosiaan oikea, niin turha siitä on käydä kauppaa täällä, kun sitä varten on se lääkärikunta, joka tietää asioiden oikean laadun, jos itse vain on ollut sinnepäin rehellinen. Mutta jos ei ole ollut, niin onhan siinä sitten painimista, jos avautuu asiasta ja saakin vastaanoton joka ei miellytä, niin …
Vaikuttaa edelleen vähän negaatiolta, ja vähän epäreilulta vertaistukifoorumilla. Vastaanotto joka ei miellytä…? Jännä asenne. “Käydä kauppaa täällä”… ? HYVIN jännästi ilmaistu.
Mutta ihan sama. Minä tulin juuri työpaikalle ja keitin ensi töikseni kahvia. Sekin voi olla “lääke”, nami nami. Ainakin se on stimulantti.
Joka tapauksessa; sopuisaa, aurinkoista ja raitista lauantai-päivää kaikille lääkityille ja lääkitsemättömille.
h
Jep. Juomista puidaan me vähentäjissä ja täällä me lopettajissa vain keinoja pysyä erossa päihteistä. Mahdollisesti pahoja lääkkeitä on PKV lääkkeet ja ehkä hyviä on ne jotka ei aiheuta suurempia ongelmia (minkäänlaista riippuvuutta) joihin ne on asetettu.
Parasta minulle on ollut päästä kaikista päihteistä eroon, kun mikään hyvä ei ollut koskaan riittävän hyvä,vaan sitä piti aina hieman hioa paremmaksi. Juomisen vähentäminen ei onnistunut, kuten ei raittiuden löytyminen pillereiden avulla.
Paras on ollut minulle hyvän vastakohta ja parasta on tänäänkin olla ottamatta mitään mitä en oikesti tarvitse, näin on hyvä ja jos entiset merkit pitää paikkansa, niin tästä se vaan paranee, mutta se taas ei ole minun hallussa.