Näitä maallisia juttuja... selvää elämää ja positiivisuutta

Ihan hyvin saan katseltua urheilua. Saatan satunnaisesti jäädä jopa telkkarin ääreen jotakin urheilutapahtumaa seuraamaan.

Ja miksei, jotain voisin ehkä itsekin harrastaa -kilpailemisen jättäen kuitenkin väliin.
Nuorena taisin hetken aikaa harrastaa suunnistusta. Osallistuin joihinkin kilpailuihinkin. Enimmäkseen kuitenkin harrastin sitä ihan muuten vaan, kartan ja kompassin kanssa metsiä kierrellen. Kilpailemattakin tiesin, että hitaampi olen maastossa juoksemaan ja rasteja löytämään kuin naapurin Masa, joka kait kilpailee vieläkin, en sitten tiedä mikä sarja kuusikymmpisiä varten on.

Ihan kivaa se oli. Poissuljettua ei ole sekään, ettenkö vaikka juoksemaan yltyisi, jos sille päälle satun. Ja talvella voisin hyvinkin lähteä leveiden puusuksieni kanssa umpihankeen. Ja miksei moni muukin laji ihan mukavaa voisi olla.

Jonkinlaista voimistelua tarttis alkaa harrastamaan. Ei ole aina ihan semmoinen ketterä olo kuin ennen nuorempana, nyt olisi varmaan aiheellista hiukan jos ei muuta niin jotain venyttelyä tehdä silloin tällöin .

Kunhan nyt vaan toimertuisi…

Ei ruumiinkulttuuri varmasti pahitteeksi ole. Mutta kohtuuden rajoissa aion pysyä siinäkin. En ota itselleni mitään rajoittavia ja sitovia harjoitusohjelmia, en pakota itseäni edes kävelylenkille ellei satu huvittamaan. Enkä lähde huutamaan ja heristelemään nyrkkiä edes kotipaikkakunnan jääkiekkojoukkueen puolesta tai jalkapallporukan kunniaksi tappelemaan jotain toista seuraa kannattavia vastaan.

Kun ei sillä taida olla minulle mitään merkitystä kuka minkäkin kilpailun tai turnauksen voittaa. Ei ole tarvetta kenenkään puolesta vauhkota noissa urheiluasioissa.

Ei pitäisi koskaan sanoa “ei koskaan”.

Olen ollut lujasti sitä mieltä että ruokaohjeista en sentään ala netissä juttelemaan, enkä edes facebookpäivitylsissäni (jotka ovat, myönnän, paitsi harvalukuisia, myös tylsiä) niin riman alta mene että alkaisin luettelemaan syömisiäni.

Mutta tuli nyt sitten sekin päivä.

Kun ei minulla muuta asiallista kerrottavaa elämäntapoihini liittyen tänään ole, niin kerron mitä syön.

Olen nyt kovasti tykästynyt yksinkertaiseen ja mielestäni raittiiseen ja terveelliseen ja tuhlaamattomaan ja luonnonläheiseen ja kaikinpuolin muutenkin hyväksimainittavaan elämään sopivan iltapalaan.

Mustikoita kun minulla nyt on, useampi kymmenen litraa pakkasessa, niin olen ajatellut että niitä sitten säännöllisesti myös syön.

Ja nyt olen löytänyt itselleni sopivan -ja helppotekoisen- pöperön.

Kahvimukillinen mustikoita, sokeria aika huljautus joukkoon (Hyi, se ei niin terveellistä sit ollutkaan), kaura- tai vaikka neljän viljan hiutaleita reilu kourallinen. Jugurttia, sitä ihan halvinta, mitä nyt litran purkeissa myyvät, niin paljon että hyvältä näyttää.

Nuo kun semmoiseen isoon posliinipilkkumiin sotketaan keskenään, ei keitellä eikä paistella eikä tarvita edes mikroa -mieluummin jääkylmänä lusikoidaan suuhun ja nautitaan.

Ei tuo ihan laihdutusruokaa taida olla, mutta eikö se nyt voitais jotenkin terveelliseksi laskea?
Mitä sanovat ravitsemusasioita paremmin tuntevat?

Mustikat ovat todella hyvä, mutta itse vaihtaisin sen perusjugurtin turkkilaiseen jugurttiin (sellainen partaukko purkissa) ja kaurahiutaleiden mukaan lisäisin vaikka seesaminsiemeniä, murskattuja pähkinöitä, kurpitsansiemeniä tai chian-siemenhyytelöä sekä makeutukseen vaikka hunajaa jos on aivan pakko lisätä jotain. Sen sokerin voi heittää ihan suosiolla roskiin…

joo, sitä turkkilaista jugusttia sit taas käytän toisessa lempisotkussani… sinne puolen litran jugurttipurkkiin tungetaan valkosipuli murskattuna tai silputtuna pieniksi paloiksi, tuoretta kurkkua samoin silppuna ja joidenkin tuohon suositteleman öljytipan olen jättänyt pois kun en sen merkitystä asiassa ole ymmärtänyt. Hyvää sekin.

Eikä mene päähän kuten ei se mustikkasotkukaan.

Turkkilainen jogurtti - valkosipuli - tuore kurkku -seoksen kun vielä antaa maustua jääkaapissa muutaman tunnin, tai vaikka yön yli, niin jopa on hyvää. Ja on potkuakin :smiley:

Täällähän alettiin oikein kunnolla herkuttelemaan :smiley:

Näkisin olellisena ymmärtää myös sen öljytipan merkitys joka löytyy sen terveellisyydestä. Varsinkin jos tässä tapauksessa käyttää öljytippana esim. saksanpähkinäöljyä, hamppuöljyä (ei-psykoaktiivista täysin laillista tavaraa) tai MCT-öljyä. Ei niillä lutrata tarvitse kunhan lorauttaa aina johonkin väliin silloin tällöin…

Aina kun parantaa jotakin osa-aluetta esim. ruokavaliosta voi huomata kummallisia muutoksia koska onhan jo jonkinaikaa tiedetty tiedemaailmassakin, että mahassa on tavallaan toiset “aivot” :mrgreen: Valoa kohti!

Siis tsatsikia? Tuota kreikkalaisen köökin perussotkua. Syötkö ihan paljaaltaan tuota vai jonkun ruuan kera? Ja meneehän tuo leivän päälläkin.

Siinä toisessa mössössä taitanee sokeria olla kyllä aikalailla, kun mustikassa on omansa, siinä jogurtissakin varmaan ja sokerissa nyt ainakin. Toisaalta hiutaleista saa sentään kuitua ja jogurtista proteiinia, että jotain hyvääkin - sen maun lisäksi tietysti :slight_smile:

Jaa tää on tätä mössöä… Sittenhän pitää ehdottomasti korostaa yrttien terveellisyyttä ja taitaa olla aika oleellista tunkea sitä minttua, oreganoa ja tilliä joukkoon säästelemättä. :mrgreen:

Yrttejä tietysti mukaan ruokiin.

Aina joskus innostun keräämään ilmaisia kotimaisia yrttejä luonnosta, Silloin kun laiskuus ei jarruta.
Se on kans yksi harrastus joka sopii tähän terveellisempään elämäntapaan (jossa selvänäolo on yksi palikoista). Siksikin että siinä saa terveellisen ravinnonlisän ohella myös liikuntaa ja raitista ilmaa.

Tosin kyllä, kun ajoittain tuntuu että molempia, sekä raitista ilmaa että liikuntaa tulee kohtuumäärä kun ulkotöitä teen kaikenlaista rakennellen, niin töiden jälkeen ei enää jaksa kovasti samaa herkkua.

Muitta joo, kyllä yrtit kelpaavat.
Ja luonnontuotteista nokkonen on yksi suosikkini. Nokkossämpylätkin osaan leipoa ihan itse.

Katselin muutama päivä sitten netissä juttua siitä että tuo ihan tavallinen joka paikassa rehottava vuohenputki on löytänyt tiensä kauppojen hyllyille. Luonnontuotteena myyty salaattivärkki oli pakattu pieniin rasioihin, ja kilohinnaksi muodostui 300 euroa!
No, jos siihen vielä edes saman verran saisi maataloustukea päälle, niin kai minäkin voisin osan omasta kasvustostani myydä.

Mutta joo, tämän päivän maallisenraittiiseen elämääni sitten kuuluu taas välillä kansalais-vertais-jne toimintaa. Ihan tahallani otin vapaapäivän töistäni jotta pääsen keskustelemaan mm. sosiaalituista, valtion budjetin riemu-uutisista ja sen semmoisesta.

Tuota yrttien keräilyä luonnosta muuten kutsutaan hortoiluksi. Mielestäni yksi raittiiden ihmisten jaloimpia harrastuksia. Nokkonenkin on myös kova kaveri :mrgreen:

Kyllä hortoilu metsässä ja pellonpientareilla kori kädessä yrttejä tähyten aina voittaa umpihumalaisen hortoilun aamuyön tunteina makkaraperunat mielessä. :wink:

Sinänsä ihmettelen kyllä sitä, että täältä viedään mustikkaa kuivattuna ja uutteena japseihin ihmelääkkeeksi ja tännepäin rahdataan gojimarjoja ym Kiinan saastuneilta alueiltakin kenties… Onko se sitten jotenkin tehokkaampaa tai tyyliseikkoihinko perustuu, että kaupungilla natustellaan pussukasta superfoodeja, mutta itsekuivatut pihlajanmarjat ei niin hienoa olekaan… Olen muuten niitäkin kerännyt, kuivannut ja pakastanut, aina kun alkoholiongelma on ollut latentissa vaiheessa marjakaudella. Vaivaa nähden tein myös vuonna 2014 nokkosjauhetta, mutta tänä vuonna tähän mennessä on onnistunut ainoastaan viimetipan mustikan poiminta. Saattaa tietysti olla, että puolukanpoiminta-aikaan olisin jo tomerampi.

Meillä kasvaa täällä vaikka mitä, mutta ehkei täkäläisiä lajeja ole niin tutkittu ja ehkei omatoimisuperfood-hypetys ole ainakaan kaupallisten toimijoiden intressien mukaista. Mutta mukavaa olis tietää ravintosisältövertailu flavonoidit ym verraten pihlajanmarjaa ja gojimarjaa.

Osittain samaa mieltä. Syön mustikkaa vähintään 100g päivittäin. Muuten tulisi valonarkuutta silmiin, mutta mustikan ansiosta ei tule. Jos ei ole tuoretta tai pakastettua mustikkaa saatavilla, niin sitten nautin kuivattua mustikkaa pari teelusikallista.

Gojimarjoja en syö. Olen joskus vähän kokeillut, mutta en niillä merkittävää elämän laadun nousua saavuttanut. Sinänsä luotan ainakin useimmissa tapauksissa siihen, että kaupassa ravinnoksi myytävät tuotteet ovat ravinnoksi kelpaavia.

http://www.talouselama.fi/uutiset/tama+on+suomi+roskien+keraaminen+sakon+uhalla+kielletty/a2319636

Tien pientareella todellakin saa vapaasti toikkaroida kännissä, mutta roskien kerääminen on kielletty.

No, koulutukset ovat hyvää bisnestä, ja taas on joku päättäjä saanut puumerkkinsä historiaan keksimällä tällaisen kortin. Näitähän riittää.
Yhdellä perheenjäsenistäni on linaja-auton ajokortti, jolla ei saa ajaa linja-autoa. Viimeksi keksitty viikon lisäkurssi kun pitäisi ensin käydä (tai siis viedä rahat kurssin järjestäjille) jotta voisi taas lähteä liikenteeseen. Kolmenkymmenen vuoden työkokemus ei merkitse mitään

Näin tämä toimii, ja asiat saadaan vaikeiksi. Ja varmistetaan ettei oikeastaan kukaan voi tehdä mitään.

Yhden lupalapun ja todistuksen silti keksisin minäkin heti.
Mitä jos poistettaisiin vaikka parisataa tarpeettominta huuhaakoulusvaatimusta ja tilalle vaadittaisiin juopottelua harkitsevilta kerran viidessä vuodessa muutaman päivän kopulutus ja näyttötutkinto siitä että myös hallitsevat juomisensa eivätkä aiheuta sillä haittaa itselleen ja ympäristölleen? Ja jos ei ymmärrystä tolkulliseen toimimiseen viinaksien kanssa ole, niin sitten olkoon ilman kunnes opettelevat noudattamaan minimiturvamääräyksiä.

Mutta… luulen että just tuossa asiassa nousisi meteli; nyt yritetään puuttua ihmisen vapauteen ja aiheutetaan vahoinkoa maamme viidellesadalletuhannelle juopottelusta elävälle kuppilanpitäjälle ja hoitajia joutuisi työttömiksi jne…

Vapaus on koskematon!

Totta on, että hoitajiakin jo joutuu työttömäksi. Se ei kuitenkaan johdu siitä että hoidettavaa ja hoidon tarvetta olisi vähemmän, vaan siitä että resursseja supistetaan ja jäljelle jääneet joutuvat rehkimään entistä uutterammin (palkan kuitenkaan nousematta).

Luulisimpa kuitenkin, että jokainen päivystyspoleilla ja tapaturma-asemilla humalikkojen kanssa painimaan joutuva hoitaja olisi sangen iloinen, jos päihteidenkäyttö vähenisi tai ihmiset oppisivat vaikkapa juomaan ns. fiksummin. Työt eivät sen vuoksi varmaan loppuisi, vaan voitaisiin paremmin keskittyä niiden hoitamiseen, jotka eivät ole teloneet itseään vain kännäämisen vuoksi.

Päihdetyöntekijöitä joutuu puolestaan työttömäksi etenkin kolmannella sektorilla, koska päihdetyötä supistetaan erityisen paljon ja kunnat karsivat ostopalveluita kolmannelta sektorilta. Päihdehoidossa ulkoistaminen ei siis ole lainkaan muodissa enää, vaikka jollain muilla aloilla voi olla. Hyvä vai huono asia? Makuasia, ja monta puolta. :sunglasses:

On ihan tosi, että harmillisen paljon koulutusta joiden annetaan ymmärtää pätevöittävän johonkin, mutta joka ei pätevöitäkään. Etenkin valituksen kohteena on ollut ns. päihdetyön ammattitutkinto, jota koulut mainostavat pätevänä tutkintona mutta joka ei työmarkkinoilla ole juuri minkään väärti.
Lähihoitajan koulutus onkin jo sitten kovempi juttu… jos aikoo vaikkapa hoitaa vanhuksia. Tai vanhuksia, tai vanhuksia. Tai työskennellä kotihoidossa. Muita hoitoalan hommia onkin jo vaikeampi saada ilman vähintään amk-tason koulutusta.

Hassua, että esim. lähihoitajan koulutukseen kuuluu virallisesti lääkehoidon osaaminen, mutta monessa paikkaa lähihoitajat eivät edes saa toteuttaa lääkehoitoa, ainakaan ilman lääkehoidon lisäkoulutuksia. Toisaalta tämä voi olla ihan hyväkin asia, varsinkin kun tietää millaisia hiihtäjiä lähihoitajissakin on. :smiley:

Koulutus ei sinänsä varmastikaan ihmistä pahenna. On hyvä, että meillä on aiovan hyvä yleissivistävä koulutus kaikille kansalaisille ja erityiskoulutusta todella paljon.

Mutta, juuri tuo tienvarren siivouksenkin kieltävä kaikkeenympätty todistusten ja sertifikaattien vaatiminen on sellaista että vastahankaan asetun.

Koulutus on myös bisnestä, ja kaikki nuo sertifikaatit myös maksavat. Toisinaan ne maksavat niin paljon, että niillä pidetäänkin työntekomahdollisuudet pienyrittäjien ulottumattomissa. Vain tarpeeksi suurilla yksiköillä on mahdollisuus tehdä tulosta.

Huomasinpa, kun asia nyt esiin nousi, että minullakin pääsi taas tulityökortti vanhenemaan… eli pitäisi maksaa jollekin kurssinjärjestäjälle vähintään satanen ja istua muutama tunti kuuntelemssa samoja asioita jotka olen jo muutamaan kertaan kuullut. Taidan jättääuusimatta, ei mulla noita satasia ole joka paikkaan heitettäväksi. Olen sitten vaikka tekemättä töitä jos joku ei uskalla päästtä minua kuumaa pikeä sokkelinsa vesieristeeksi kaatamaan ilman voimassaolevia lisenssejä…

Työturvallisuus ei niin nokonnuukaa kunhan on vihreä kortti.
Kävin hertsikassa päivittäin omaani, voe vee koko juttu taasen.
Kurssia oli tehty jo parisen tuntia niin ovesta tupsahti kymmenkunta yönmustaa kielitaidotonta oppiin.
Yhessä käytiin syömässä, hyvin sen osasivat He. Kuului kurssiin sapuskat.
Oikeesti he ei tajunneet yhtään missä mennään koko aikana.
Kurssin vetäjä puhu Suomea ja lopussa oli koe myös suomeksi.
Iloisena kertoi kaikkien läpäisseen kokeen :mrgreen:
Hyvää päivää vaan, saatiin raksalle lisää työvoimaa :confused:

Niin… työturvallisuuskortti…semmoinenkin tarttis olla.
Mut kun ei ole.

Taitaa olla kovin monen kortin päässä minun työntekoni täyslaillisuus.

Kai se parempi olis lopettaa vallan ja antaa niiden tehdä joilla on tosiaan varaa kaikki mahdolliset koulutukset käydä.

Olen joskus miettinyt, että saatanpa hyvin olla sitä viimeistä ikäluokkaa joka on edes nuoruudessaan päässyt töihin ilman mitään koulutuksia ja paperilla dokumentoituja oppiarvoja.

Mihin tulevaisuudessa laitetaan ne joille joille ei koulunkäynti maita tai pää on senverran umpiluuta ettei ole mahdollistakaan suorittaa mitään tutkintoja?

Suosiolla eläkkeelle ja kulmabaarista vakiojakkaraa katselemaan?

Mikäs tässä on heräillessä lämpimään aamuun.
Kosteanraikas on ilma, kasteinen nurmikko houkuttelee kokeilemaan jalkapohjien tuntoherkkyyttä ja aamun usvaista ilmaa on hyvä kiskaista keuhkot täyteen. Palata kahvikuppinsa viereen, kuunnella radiosta lauantaiaamun vetelää musiikkitarjontaa, ihan hiljalleen päästellä ajatuksiinsa kysymystä siitä mitä tänään tekisi.

No, hiukan siinä on sovittua sisältöä…sen verran että käyn skootterillani hoitamassa yhden sairastuneen ystävän asioita -mutta muuten sitten ei niin väliä olekaan.

Semmoinen tuli yhdessä keskustelussa täällä maan pinnalla, netin ulkopuolella, esiin, että eivät taida olla riippuvaisetkaan ihan samassa asemassa.

Tupakka kun tappaa ja sairastuttaa ihmisiä enemmän kuin alkoholi konsanaan, ja sen aiheuttamaa riippuvuutta väitetään paljon voimakkaammaksi kuin viinan aiheuttamaa -sitä on verrattu heroiiniriippuvuuteenkin. No, en minä tiedä miten ne riippuvuuksien voimakkuudet mitataan, onkohan mittaria edes olemassakaan? Vai onko kysymys osaksi myös siitä miten riippuvainen ihminen itse ajattelee tai otaksuu olevansa?

No, oli miten oli.
Alkoholiriippuvaisille on hoitoa, katkaisuperiodeja, kuukausien mittaisia kuntoutuksia jne järjestetty jo hyvinkin monipuolisesti, ja yhteiskunnan kustannuksella.

Tupakkaan koukuttuneille ei.

Muistan kyllä, että tiukalle se otti, omallakin kohdallani, kun vuosikymmenien ketjupolttamisen jälkeen tumppasin ja opettelin olemaan ilman nikotiiniannoksiani. Oli siinä pari kuukautta hermot hiukan tiukalla ja levoton olo.
No, aika teki tehtävänsä, ja sinne se jäi, tuosta on nyt aikaakin jo yli kymmenen vuotta, eikä enää tule mieleenkään että tarttis sauhut kiskaista.

Mutta se kysymys; olisiko helpompaa, jos tupaoitsijakin pääsisi lopettaessaan vaikka muutaman päivän katkaisuhoitoon, ja ellei tehoa niin pariksi kuukaudeksi kuntoutukseen …katkaisuhoitojaksoja voitaisiin sitten uusia vaikka muutaman kuukauden välein ellei alkaisi savuton elämä luonnistumaan?

Vai onnistuuko se yhtä hyvin (tai itseään kiusaten, hermoja raastaen yhtä vaikeasti) ilman laitoshoitoa, terapioita, keskusteluryhmiä, lääkityksiä?

Vai onko kysymys siitä että yhteiskunnalla nyt vain ei ole varaa ihan kaikkien riippuvuuksien kohdalla yhtä laajoihin kuntoutuspanostuksiin? On katsottu taas kerran murrettavaa leipää, siunattu ja todettu että ei tästä kaikille riitä.

Vai mikä tuon jutun juju lienee?

Vai onko yksinkertaisesti vain niin, että tupakointi on hyväksytympi tapa kuin viinanjuonti, aiheuttaa enimmäkseen vain terveydellisiä haittoja eikä niinkään kiusaa ympäristöä -muuten kuin sillä savun levittämisellä?

Tottakai se olisi helpompaa lopettaa avun kanssa ja kuoleehan tupakan aiheuttamiin sairauksiin puolet enemmän ihmisiä kuin etanoliin. Tässä maassahan jos satut sairastumaan vääränlaiseen kemialliseen addiktiosairauteen niin sinun paikkasi on vankilassa vaikka et olisi kenellekkään tehnyt mitään pahaa ja hoitoa on hankala saada (ainakin tarpeeksi pätevää ja tarpeeksi pitkäkestoista).

Minua itseäni kiinnostaa uudet hoitomuodot ja lähestymistavat tähänkin ongelmaan:

Taikasienten sisältämä psilosybiini voi olla tehokas apuväline tupakkavieroitukseen
psykedeeliuutiset.blogspot.fi/20 … i-voi.html

Ps. Tässä menetelmässä muuten käytetään myös niitä sinunkin hyväksi havaitsemia asioiden toistamisia ja mantroja kun yritetään saada päähän uusia ajatusmalleja sekä tavoitteena on heittää se itsensäkidutuskääryle pysyvästi roskiin…

Minusta tupakasta luopuminen oli helppoa ja hauskaa, joten ainakaan minä en pidä tupakkaa vaikeimpana riippuvuutena. Sen maine pahimpana riippuvuutena perustunee ehkä siihen, että jotkut toipuneet entiset päihdeongelmaiset ovat kokeneet tupakasta luopumisen vaikeimmaksi. Siis ihan subjektiivisia kokemuksia.

Eihän tupakan fyysiset vierotusoireet ole kuitenkaan mitään verrattuna vaikkapa alkoholin aiheuttamiin pahimpiin oireisiin. Ei uhkaa krampit eikä deliriumit tai pikku-ukot savuttomaksi ryhtyvää.

Lisäksi taitaa olla niin, että tupakaton elämäntapa on helpompi omaksua kuin päihteetön elämäntapa. Tupakkahan ei yleensä samalla tavalla haittaa tai määrää koko elämää niinkuin päihderiippuvuus, vaan se on ikäänkuin hajamielinen tapa, johon tupakoija kiinnittää huomiota vasta jos tupakat meinaa loppua. :slight_smile:

SoiKannel, kuinka niin addiktiosairaat eivät saa hoitoa vaan joutuvat vankilaan? Eihän ehdotonta vankeutta minkään aineen pelkästä käytöstä saa, vaan kyllä käyttäjät voivat hakeutua hoidon piiriin.
Eri asia on, haluaako käyttäjä sitten edes hoitaa ongelmaansa, vai katsooko päihteen olevan itselleen tarpeellinen lääke tai tajuntaa ja ymmärrystä laajentava sakramentti.