Näitä maallisia juttuja... selvää elämää ja positiivisuutta

Me Lopettajat
721

Niinpä.
Ihan hyvin kiipeilin tänäänkin telineillä ja katollakin, naulapyssy paukkui ja laudat hekeutuivat paikoilleen.

Omastakin mielestäni olen notkea kuin norsu , eikä tämä kuudenkymmenen vuoden ikä tunnu missään.

Mutta, kovin moni yli neljäkymmentä vuotta raskaita hommia tehnyt on paljon huonommassa vireessä, ei niistä enää kaikista ole kiipeilemään. Enkä itsestänikään tietysti voi takuuseen mennä, kauanko kunto kestää.

(Kumma muuten, että kavereistani ne aktiivisimmin urheilua harrastaneet valiitelevat jos jonkinlaista vaivaa, kenellä on polvet kuluneet, kenellä selkä tai lonkat -ja minulle jo kansakoulussa povattiin nopeasti ettentulevaa vanhuudenheikkoutta, kitukista ja jalkoihinjääntiä, kun en edes innostunut urheilemisesta, saati että olisin ikinä missään lajissa pärjännyt.

Muuten, juttelin tänään asiakkaani, lukiossa opettajana toimivan naisihmisen kanssa… hän oli huolestunut hengellisimmistä oppilaistaa. Jehovantodistajkista, joilla kuulemma on ovikierrosten takia ihan lukion loppuvaiheessa poissaoloja runsaasti, ilmeisesti heillä on jokin kiintiö hengellisessä toiminnassa jo ennen täysi-ikäisyyttä. Muutenkin kuulemma heille ne hengelliset asiat ovat niin tärkeitä että koulunkäynti on hiukan sivuseikka.

Eikä koululla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, kun kotoa saa tuollaiset eväät. Että hengellisyys on tärkeämpi kuin esimerkiksi koulunkäynti.

En tiedä… eikö mitään vanhemmuutta koskevia lakeja ole olemassa? Kaikkea muuta kyllä valvotaan ja vaaditaan todistuksia ja pätevyydenosoittamista ja ties mitä ennenkuin saa sormeaan koukistaa, mutta lastensa elämää saa tuhota kaikessa rauhassa?

722

Minustakin on huolestuttavaa, jos uskonyhteisöön kuuluminen haittaa nuoren opiskeluakin, Toki lukio on vapaaehtoinen koulu jossa voidaan poissaoloihin suhtautua hyvin joustavasti, mutta mielestäni koulusivistyksen tulisi kuitenkin mennä uskon asioiden edelle etenkin yleissivistävässä koulussa.

Itsehän opiskelinkin lukiossa elämänkatsomustietoa, enkä mitään uskontoa laisinkaan.

Onhan toki vanhemmuutta koskevia lakeja, aika painaviakin. Mm. lastensuojelulaki. Jos on syytä olla huolissaan lapsen terveydestä, turvallisuudesta tai kasvuata ja kehityksestä, on lastensuojelun tutkittava asia. Uskontoon kasvattamista ei kai sinänsä vielä pidetä lapsen kehitystä haittaavana tekijänä, vaikka kyseessä olisi sellainenkin lahko joka esiintyy uskontojen uhrienkin kokemuksissa.

Onhan meillä ihan tavis ev.lut. -kirkossakin perinteenä lapsikaste, jolla lapsi liitetään uskonyhteisöön ja vauvana. Tarkkaan ajateltuna tämä on aika omituinen perinne.

723

Onhan se, aika rajua väkivaltaa ihmisen itsemääräämisoikeutta vastaan. Puhutaan uskonnonvapaudesta ja oikeudesta määritellä itse mielipiteensä maailmankatsomuksellisiin asioihin.

EJa kuitenkin hyväksytään se, että uskonnollisuuteen sitoutuneet vanhemmat saavat liittää vastasyntyneet lapsetkin samaan hengenahdistusarmeijaan, koulutettavaksi “herran sanan” puolesta taisteleviksi jo ennen kuin ovat oppineet ymmärtäneet maailmasta ja elämästä vähääkään. Puhumattakaan, että olisivat saaneet sen verran rauhassa katsella että voisivat jonkinlaisen kokonaiskuvan muodostaa.

Mutta, kun “se nyt vaan on näin”.

Tämä kuulunee niihin asioihin joista minunkin pitäisi uskonoppineiden mielestä vaan rukoilla että oppisin sen hyväksymään kun kerran en sille mitään voi. En jaksa hyväksyä sotia, väkivaltaa, raiskauksia, montaa muutakaan asiaa, mutta en totta tosiaan -vaikka joskus alkaisin yliluonnollisiin voimiin uskomaankin- rukoilisi että noiden asioiden hiljaiseksi kannattajaksi tulisin.

Eikä, muuten mielenrauhani ole tähän ikään mennessä järkkynyt siksi etten hyväksy asioita jotka minusta ovat väärin. Mahdoin niille sitten jotain tai en. Päinvastoin. Kun jätän itselleni oikeuden olla eri mieltä ja hyväksymättä, en joudu tappelemaan itseni kanssa.

Mutta, tänään lähden tästä ongelle. Ilma on kaunis, ja tässä on taas pari viikkoa ollut kaikenlaista muuta tekemistä niin paljon että ahvenet ovat saaneet olla rauhassa.

724

Ehkåpä meidän kuitenkin kannattaa argumenteissa pitää ns. mopo käsissä, eikä dramatisoida liikaa. :wink: Maailmasta löytyy varmasti rajumpaakin väkivaltaa lapsia kohtaan kuin lapsikaste, eikä ev-lut. kirkon jäsenyyteen liitetystä välttämättä tule “herran sanan puolesta taisteilijaa”, joka käsitteenä tuo mieleen pikemmin Isis-soturin.

Toki lapsikasteen idea on hämärä, vaikka sitä pidetään itsestäänselvänä ja jopa loogisena toimintana. Sehän on kuitenkin silkkaa taikauskoa: kastevesi liittää pennun pyhään seurakuntaan joka pääsee Taivaseen. Ilman kastetta hän joutuisi kadotukseen eli “Helvettiin”. Toimituksen logiikka on siis perimmäisesti outo ja taikauskoiselta kalskahtava, Rationaalisemmin ajatellen kyseessä on huikea jäsentenhankinta-keino ev-lut. kirkolle. Eipä ole montaa yhdistystä, joihin ihminen liitetään automaattisesti ja josta voi omasta tahdosta erota vasta 18-vuotiaana jos haluaa/viitsii/muistaa.

Moni tapa-kristittyhän kuuluu kirkkoon ihan muista syistä kuin uskovaisuuden takia: esim. siksi että haluaa kirkkohäät tai kirkolliset hautajaiset, tai mitä muita etuuksia srk:n jäsenyys sitten antaakaan. Yleensä kyse lienee vain seremonioista.

Toki on ihanaa ja mahtavaa juhlistaa vaikkapa sitä, että lapsi saa nimen, tai että lapsi ylipäätään on syntynyt. Oikeita juhlia ei ole varmasti liikaa kenenkään elämässä.
Ehkäpä uskonnoton versio voisi olla vain nimenantamis-juhla.

725

Ehkä hiukan historiaa tutkimalla voisi päätyä siihen tulokseen että väkivaltaisiin hengellisiin viittaaminen tämän hetken väkivallattomiksi julistautuneiden uskontojen toimia käsiteltäessä ei niin kaukaa haettua kuitenkaan ole.
Miekalla noita on levitetty.

Olen muuten joskus miettinyt, olisiko aiheellista keskustella vakavasti myös henkisestä päihteettömyydestä tämän yleisemmin esiinnostetun kemiallisten aineiden avulla hankitun päihtymisen rinnalla?

Fyysisistä vahingoista ja vaurioista on tietysti helpompaa puhua, ja kemialliset aineet on helpompi mieltää ihmisille vahingollisiksi.

Kuitenkin, paljon tehdään pahuutta myös psyykkisen päihdyttämisen avulla. Eiköhän vain noiden itsemurhaiskuja tekevien ja muuten täysin asiasta irrallaan olevien ihmisten surmaamiseen suostuvien ihmisten kohdalla jonkinlaisesta henkisestä humaltumisesta ole kysymys?

Itse asiassa, jos ihminen saadaan uskomaan, että hän voisi olla jonkin asian tai aatteen, uskon tms puolesta “tekemään mitä tahansa” , seuraava askel onkin sitten jo helppo. Joukon mukana uskovia ja tekeviä kun suurelta osin olemme. Kun perusajatus on selvä, löytyy kyllä se idea jonka puolesta sitten tehdään aivan mitä tahansa. Päihtymisenä, ihan oikean aivopesun, yllytyksen, hegemonian tai pelottelun, taivasosuuksien lupauksen tai minkä tahansa avulla hankittua -sam tuo, lopputuloksen kannalta.

Selväpäisen ajattelun, kaikkeen kohdistuvan klritiikin mahdollisuuden ja oman ajattelun koskemattomuuden puolella jaksan olla. Ajattelunsa jos luovuttaa, niin jonkinlaisessa pöhnässä on.

726

Olen samaa mieltä, että jos jokin uskonto saa ihmisen tekemään pommi-iskun tai muuten vahingoittamaan läheisiään, kyse on jopa päihteitä vaarallisemmasta ilmiöstä, ja aivoihin vaarallisesti vaikuttavasta “tartunnasta”.

Olen itse kokenut lapsena mm. helvetillä ja Anti-Kristuksella pelottelua helluntalaisen isoäitini toimesta, ja olen vasta nyttemmin havahtunut tajuamaan, millaisesta psykoterrorista tällaisessa on kyse. Annan toki anteeksi isoäidilleni, sillä hän ei ehkä tarkoittanut pahaa ja hänellä oli suuri lempeä sydän, mutta hän itsekin oli tavallaan uskonnon uhri.

Uskontokritiikki on paikallaan. Sekulaari-humanismin näkökulmasta kuitenkin meidän tulee antaa maltillisten uskovien harjoittaa rauhassa uskontoaan, jos se ei vahingoita muita. Meidän tulee kunnioittaa uskonnonvapautta.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä mitään käännytys-yrityksiä mihinkään uskontoon, mutta myöskään emme itse saa yrittää “käännyttää” uskovia luopumaan uskostaan. Meidän tulee siis kunnioittaa kaikkien katsomuksia.

727

Noinhan se on. Ihmisen johdateltavuus vaan on semmoista -ja usein ihminen menee joukon mukana, lkuisuu hiljalleen yhä syvemmälle uskoihin ja oppeihin. Se on helppoa, jos “kaikki” ystävät valuvat samaan suuntaan. Rajojen ylittäminen ei sitten tunnukaan oikeastaan miltään.

Nyt ja tässä olen vakaasti sitä mieltä, ettei maailmassa ole sellaista asiaa tai oppia jonka puolesta olisin “valmis tekemään mitä tahansa”.

Mutta, entä jos olisin elänyt erilaisessa ympäristössä, kokenut aivan eri asioita, ainoat ystävälliset ja tukea antavat ihmiset olisivat juuriniitä jotka julistavat valmiutta “tehdä mitä tahansa” koska asia on niin suuri, pyhä, oikea, hyvä, korkeamman voiman ohjaama jne… olisko kriittinen ajatteluni toiminut enää useamman vuosikymmenen yksipuolisen informaatiotulvan jälkeen ?

Ei siitä niin varmuutta ole.

Siksipä pimeyttä ja fanaattisuutta vastaan on toimittava, sitä on syytä vastustaa kaikissa muodoissaan. Ja kaikissa asioissa.

728

Fundamentalismi tosiaan on pahimpia ihmiskunnan kehitystä ja turvallisuutta haittaavia tekijöitä. Kristinusko on monin paikoin sopeutunut joustamaan ja myötäilemään demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta niin ei ole tietysti ollut aina. Ihmisoikeuksien käsitehän on itseasiassa syntynyt kristityissä osissa maailmaa, mutta tietysti voidaan olla montaa mieltä siitä, keksittiinkö ihmisoikeudet kristinuskon ansiosta vaiko siitä huolimatta. :slight_smile:

Somalialainen ateisti ja islam-kriitikko Ayaan Hirsi Ali on sanonut että jos uskonnoista ei voi kokonaan päästä eroon, olisi parempi vaihtaa islam kristinuskoon, joka on hänen mielestään paljon pienempi paha. Islam on jatkuvalla törmäyskurssilla ihmisoikeuksien ja vapauden kanssa, ja ne yhteiskunnat joissa ylin valta on mullaheilla, ajatollaheilla ja imaameilla, ovat taantuneet jonnekin pimeimpään keskiaikaan.
Tietenkään emme voi taaskaan vaatia rauhanomaisia muslimeja luopumaan uskostaan, mutta kun he sanovat etteivät terroristit ja konepistooli-miehet ole aitoja muslimeja, voimme kysyä: miksi ei? Terroristi ja itsemurhapommittaja varmasti arvelee itse olevansa hurskas uskontonsa edustaja, joten milläpä oikeudella joku voi sanoa ettei hän ole.

Sanovat myös että sharia ei oikeasti kuulu islamiin, koska sitä ei mainita Koraanissa. Yhtä hyvin voisi väittää ettei joulu kuulu kristinuskoon, koska sitä ei mainita Raamatussa.

729

Niin no, mitäpäs uskomista se onkaan jos noudattaa Herransa käskyjä ja ehdotuksia vain valikoiden ja sillä ehdolla, että ne ovat miellyttäviä. Monet uskoviksi itseään tituleeraavat ihmiset harrastavat mielestäni kuvitellun ylemmän olennon palvontaa, eivät sokeaa ja ehdotonta sellaiseen uskomista (onneksi, jotta uskontojen nimissä ei sentään tehdä pöljyyksiä tämän enempää).

730

Pitää palata kulutusteemaamme, kun tänään asia on ajankohtainen.

http://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Luonnonvarat-loppuivat-tanaan—kasvanut-hiilijalanjalkemme-aikaisti-maailman-ylikulutuspaivaa-lahes-viikolla-2545.a

Todeta voi senkin, että viinanjuonti ja tupakanpoltto ovat aika tarpeetonta kulutusta.
En jaksa ymmärtää väitteitä joiden mukaan niidenkin kulutusta pitäisi suosia koska ne “työllistävät”.

Työtä, joo. Tarpeellistakin, ja kulutusta hillitsevää työtä ehkä ihmisille löytyisi, jos tuotannon tuloksia myös jaettaisiin sen verran tasaisemmin että palkkaa voitaisiin maksaa useammille?

731

Palkkaahan saa yleensä työn teosta, ellei sitten tarkoiteta kansalaispalkkaa joka on vasta kehitteillä. Monikin elämäntaiteilija tietysti elättää itsensä mieluummin muiden ihmisten työllä, muistamatta että nekin hyödykkeet joista itse nauttii, on joku tuottanut.

Tupakan viljely kieltämättä kuluttaa paljon luonnonvaroja, joten tupakasta luopuminen on myös ekologinen teko. Alkoholijuomat puolestaan valmistetaan viljasta, hedelmistä tai marjoista, joten empä tiedä miten vertailukelpoinen se on epäekologisuudessa tupakan, tai vaikkapa bensiiniä ja öljyä kuluttavien moottoriajoneuvojen kanssa.

Paljon haittaa ja vahinkoa alkoholista tietysti on, mutta sen vaikutuksesta tuohon mainitsemaasi hiilijalanjälkeen en sitten tiedä. Vähintään yhtä oleellisia taitaa olla ruokaan liittyvät valinnat, kuten vaikkapa se lihansyönti.

Mutta mikä ylipäätään on sitten tarpeellista tai tarpeetonta kulutusta? Olen varma, että jokainen meistä laittaa suuhunsa jatkuvasti monia asioita, joita ilmankin pärjäisi. Onko tarpeellista kulutusta esim. se sähkö, jonka käytämme keskusteluihimme Päihdelinkin foorumilla?

Mitäpäs kuule Metsänreunan mies jos pistäisimmekin nyt tietokoneet kiinni, pidettäisiin mopot tallissa, ja siirtyisimme jalan ulkoilmaan nauttimaan vaikkapa auringonpaisteesta. Se ei sentään ole kulumassa loppuun ihan lähivuosina. :sunglasses:

732

Ehkäpä viinan ja muiden päihteiden epäekologisuus onkin enemmän sitä, että niiden käytön myötä monille tulee kaikenlaista vauhdikasta lisätoimintaa joka sitten taas aiheuttaa monenmoisia hävikkejä. Vähänkös sitä taksilla ajellaan, ostellaan tarpeetonta roinaa, rikotaankin jotain joka muuten olisi kestänyt käyttöä vaikka kuinka pitkään . Ehkä esimerkiksi kärpässienten syöminen hallusinaatioiden toivossa sinänsä ei juuri luonnonvaroja kuluttaisi. Viinaksien kanssa läträttäessä -jos ei itse keittele liemiään- tulee aina mukaan koko teollisuudenalan pyörittämiseen kuluva energiapaljous.

Tarpeellisen ja tarpeettoman kulutuksen arviointi voi olla hankalaa. Tarpeellisenkin hyödykkeen kulkutus , se tarpeellinen kulutus kai muuttuu tarpeettomaksi jos kulutuksen määrää riittävästi lisätään.

Jep.
Ulkoilmassa meni tämäkin päivä. Ja samalla ansiotyössä. Ja nauttinut olen.

Huomiseksikin olen suunnitellut ulkoilua. Niin olen ajatellut, että aamunkoitteeessa tai miten nyt heräänkin, veneelleni lähden. Hiljalleen sitten etsin sopivan, mieluummin tuulensuojaisen paikan jonkun karin kyljestä, kenties sellaisen jossa merivesi jonnekin päin virtaa, ja asetun onkimaan.

Keräilen siinä päivän mittaan veneen kyljessä roikkuvaan sumppuun sen verran vaikkapa ahvenia kuin arvelen kohtuudella jaksavani syödä, mitäpä niitäkään enempää ylös kiskomaan.

Ja mikäpä estää, jos siltä tuntuu, oikaisemasta veneen penkille ja ottamasta päiväunet keinutellen raittiissa ilmassa.

733

Kukapa p-aukinen juova alkoholisti vähiä rahojaan taksiin tahi muihinkaan lisätoimintoihin voisi haaskata, kun joka lati on priorisoitava itse aineen hankintaan.

Yhtä hyvin voisi sanoa että raitistuminen on epäekologista, kun ihan todistettavasti se joillakin lisää intoa maallisen mammonan hankintaan. On hienoa moottorpyörää ja autoa yhden jos toisenkin AA-kerhon kokoontumistilan pihassa. :smiley:

Mutta jos joku tosiaan voi taksia käyttää, olen edelleen sitä mieltä, että se on ekologisempaa kuin yksityisomisteisella moottoriajoneuvolla ajeleminen.

Rupesin tosin nyt itse pohtimaan, milloin itse olen ollut taksin kyydissä. Kyllä se taisi olla viime toukokuussa, mutta sitä edellinen kerta oli varmaan joskus viime vuonna. Tarpeetonta roinaa en ostele koskaan, enkä rikokaan yleensä mitään. Eipä minulla tosin paljon ole rikottavakaan.

734

tuon olen kyllä huomannut, että joillakin ihmisillä raitistuminen aiheuttaa kovan vimman päteä jos jollakin tavalla. Ostelemalla niitä autoja ja moottoripyöriä tai rääkkäämällä hauislihaksen ympärysmittaa isommaksi jne.

Minulle kyllä kävi joskus kännätessä niin, että heräteostokset ihmetyttivät itseänikin seuraavana aamuna. Jossain vaiheessa, kun innostuin käymään huutokaupoissa, ja melkoisessa präiskeessä tietysti innostuin huutamaan milloin mitäkin. Selvänä olen sentään jotenkin tolkuissani, ehkäpä pikemmin nuukailen ja kulutan keskivertoa vähemmän.

735

Jep, ja kaikista pahimmat leveilijät ostavat jopa veneen jonka jostain syystä unohdit mainita tuossa yllä.

Olet sinä kyllä niin perkeleen kova moittimaan ja arvostelemaan muitten tapoja raitistua tai elää raittiina. Et kuitenkaan ole yhtään sen parempi kuin me muutkaan.

736

Voi olla niinkin että ekologisuus ja juopottelu eivät ihan suoraan korreloi keskenään.
Onhan niitä, alkoholisteja, jotka keskittyvät omaan touhuunsa hiljakseen, kuluttamatta juuri mitään. Ja sitten niitä jotka elävät mahdollisimman pröystäilevää elämää.

Ihan samoin kuin laidasta laitaan on syntymäraittiita, eri tavoin maltillisemmin itseään päihdyttäviä, entisiä tai tulevia alkoholisteja, mihinkään luokitteluun vaikeasti sijoitettavia kaikkia lukemattomia laatuja…

Ihmisen arvomaailma kai muodostuu paljon muunkin kuin juomakulttuurin mukaan.

Ehkä kuitenkin tuo huomioni joidenkin entisten alkoholistien vimmaan täyttää elämäänsä kiireen vilkkaa hiukan yliampuvalla elintasoa mainostavan materiaalin kjeräämisellä, huomiotaherättävän ulkonäön tavoittelulla tai pyrkimyksellä saavuttaa jotain fyysisiä tai henkisiä ulospäin esiteltäviä “arvomerkkejä” kertoo jostain , jonkin tasapainon puuttumisesta.

Tottakai on ihan selvää, että jos elämä on kaikkien käytettävien rahojen kuluessa juopotteluun ollut muuten hyvin askeettista, entinen alkoholisti taloustilanteensa parannuttua hankkii jotain mukavuutta olosuhteisiinsa. Helpottaa arkeaan ja etsii hyvinvointia myös vapaa-aikaan.

Mutta tuo, että tuntuisi tarpeelliselta ryhtyä osoittamaan ympäristölle että minulla menee nyt hyvin, paremmin kuin kavereilla, vaurautta ja voimaa, kunniakirjoja ja diplomeja, mittatilauspukuja ja leveitä kultaketjuja arkikäyttöönkin… minusta se kertoo enemmän hiukan huvittavalta heikon itsetunnon paikkailutouhulta.

Mutta, taas varmasti joku kysyy, että mitä se sitten minulle kuuluu?

Ihan saman verran kuin muutkin täällä keskusteltavat asiat, niin olen vuorovaikutteisen keskustelun ymmärtänyt, että asioita katsellaan eri puolilta ja tuodaan esiin erilaisia huomioita ja niiden tulkintoja, etsitään perusteluja ja mahdollisuuksia uusiin ymmärryskuvioihin.

Eivät nuo asiat, kuten eivät monet muutkaan tässä sinänsä virkistävässä keskustelussa esiinnostetut asiat just tämän hetken yksityiselämääni paljon vaikuta. Aamukahvini juon ja elokuista aamun rauhaa ihailen. Hiljalleen alan keräilemään kamppeita reppuuni, termospullo ja vähän evästä, matopurkki, juomaa, mitä lie tarpeellista pikkusälää…

Ja semmoinen on tarkoitus että siellä sitten taas päivä ollaan, mukaanlupautuneen kaverin kanssa, ihan vaan oleillen, perusasioiden äärellä, yhden alkeellisimman ruuanhankintamuodon, onkimisen, ollessa se huomion ja ajatusten keskipiste.

Eikä edes kilpailla kumpi saa enemmän tai isompia kaloja… siitä on jonkinlainen yksimielisyys että ne kilpailuhenkisimmät saavat olla jossain muualla kuin meidän kanssamme samassa paatissa.

737

Niin no, kyllä se toisten ihmisten asioiden ruotiminenkin on merkki heikosta itsetunnosta. Sitä tuulettaa jotain omaa tyhjyyden tunnettaan toisten ihmisten vikojen ja mukamas väärän elämäntavan ruotimiseen.

Se on vain semmoinen käänteinen tapa nostaa itsensä niiden toisten ihmisten yläpuolelle kun heidän mukamas väärää elämäntapaa kritisoi. Sisäisesti tuntee olevansa huonompi mitä ei kuitenkaan tahdo itselleen myöntää. Tämän olen huomannut että mitä vähemmän tarvii toisten ihmisten asioita (oli ne sitten ihan millaisia tahansa) miettiä tai niistä puhua yhtään minkään vertaa, niin sitä paremmin itse voin. Ja koska tahdon voida hyvin, annan toisten ihmisten elää ihan semmoista elämää kuin tahtovat ja elän itse omaani. Eihän se välttämättä noin yksioikoista ole, mutta noin sen pitäisi mennä. Kyllä mulle vieläkin tulee niitä vanhoja puuskia että “kukahan vittu se tuokin luulee olevansa”, mutta se on vain merkki jostain omasta käsittelemättömästä asiastani.

Se on hyvä muistaa että vaikka itsellään olisi asiat mitenkä hyvin, niin ikinä ei kuitenkaan toista ihmistä parempi ole.

738

Niinpä.
Onko se ihmisten paremmuus- tai muuhun järjestykseen laittaminen tarpeellista vai pelkästään työkalu joilla saadaan ihmiset pyrkimään milloin mihinkin -usein johonkin ylempää asetettuun päämäärään.

Urheilu kilpailuhenkisenä on yksi semmoinen… sodankäyntiä varten se alunperin kai alkoi, hallitsijat tarvitsivat hyviä keihäänheittäjiä, jousiampujia, miekkailijoita, nyrkkeilijöitä, painijoita, juoksijoita … ehkä hauskimpana esomerkkinä myöhemmiltä ajoilta on Pihkalan suojeluskuntien omaksi urheilulajiksi kehittämä pesäpallo, jossa kuollaan ja haavoitutaan, juostaan sotamien rynnäkkösyksyjä vastaavia pyrähdyksiä, heitetään käsikranaatin painoista pompulaa ja isketään astalolla -kuulemma alunperin samalta korkeudelta kuin oli laskettu ryssän pään keikkuvan…

Asioiden ruotiminen ja pohtiminen … voi sen tietysti jotenkin tulkita senkin alemmuuskompleksiksi.

Minusta se ei ainakaan ihan suoraan sitä ole.
Varsinkaan jos edes yritetään pysyä ns yleisellä tasolla, eli asiat asioina ja jätetään itsekunkin henkilökohtaiset ominaisuudet rauhaan.
Tietysti se henkilökohtaisuuksiin ja intiimille alueelle kurkkiminen voi sekin jotain tarvetta tyydyttää, mutta ehkei sekään suoraan sen itsetunnon kanssa korreloi. Jotain muutakin siinä taustalla on.

Elämäntavoista keskustelu nyt minusta kuuluu tämän ketjun aiheisiin, eikä se oikein onnistu jos ottaa säännöksi semmoisen että kaikkea pitää vaan kehua ja ylistää -yksitoikkoiseksi menee, eikä keskustelussa paljon eteenpäin päästä.

Joistain rivien välistä olin havaitsevinani pientä piilotettua (toki niin heikosti jemmattua että on oletettu minunkin ymmärtävän) semmoista ajattelua että minulla olisi (ja varsinkin minulla) semmoinen alemmuuskompleksi…
Voi minulla semmoinenkin olla, en ole niin asiaa tutkinut. Jos on, niin ei se kovasti ole minua häirinnyt. Jos alkaa kiusaamaan niin katsotaan sitten miten sen hävitettyä saisi.

Mutta nyt, nyt on eväät repussa ja lähtö meren rannalle just kohta.

Illemmalla sit voin taas palailla… mukavaa kesälauantaita muillekin -ja jos mahdollista, niin lähtekää luontoon, muutkin. Kyllä se ihmiselle hyvää tekee.

739

Urheilu ja sen seuraaminen on minulle todella rakas asia. Ja sen verran olen pikkupojasta asti tahan asiaan syvästi kiintynyt, että en kyllä tästä synnistä ole luopumassa vaikka se olis kuinka saatanasta jonkun mielestä. :smiley:

740

Urheilu on minullekin tärkeä asia, siis myös penkkiurheilu. Metsänreunan mainitsemat urheilun kytkökset militaarisiin suuntiin ovat aivan totta, mutta eipä se mitään. :slight_smile: Onhan aiemminkin tullut todettua, että esim. minä en tykkää jääkiekosta, minä rakastan sitä.

On myös varsin totta, että mainitun pesäpallon kehittäjä Tahko Pihkala aivan tarkoituksella sääti, että pesäpallon paino on sama kuin käsikranaatin. Onhan lajin sanasto myös sotaisaa.

Jos urheilun kytkökset sotaan tai politiikkaan kiinnostaa, niin suosittelisinkin mainiota Markku Jokisipilän kirjaa “Punakone ja vaahteranlehti”. Kun USA ja Neuvostoliitto olivat politiikassa napit vastakkain ja käytiin kylmää sotaa, sen välineeksi valjastettiin ilman muuta tiede, kulttuuri ja… urheilu! Ydinaseilla kumpikaan ei onneksi tohtinut alkaa toisiaan paiskomaan, joten paremmuutta oli miteltävä muilla tavoilla.

Jääkiekko tuli Neuvostoliittoon Tsekkoslovakian kautta, ja onkin jännää, millaiset antipatiat myös Tsekkosslovakiassa vallitsivat CCCP:tä kohtaan etenkin vuoden 1968 tapahtumien jälkeen.

Punakone oli myös jakautunut tavallaan kahtia, vaikka se pelasi yhteen kuin unelma. Jotkut nousivat kritisoimaan joukkueensa militanttia kuria ja jopa kotimaansa oloja, kun pelireissuilla näkivät ettei elämä länsimaissa olekaan niin kauheaa, kuin propaganda koti-Venäjällä antoi ymmärtää. Mukana oli toki myös isänmaallisia ja poliittisesti kuuliaisia pelaajia kuten maailman legendaarisin maalivahti V. Tretjak; komsomolin mies.