Näitä maallisia juttuja... selvää elämää ja positiivisuutta

Me Lopettajat
701

Niinpä, Valtio-mies.

työn tekeminen ja teettäminen on tarpeellista. Mutta sekin oikeastaan silloin kun työstä jää jotain järjellistä hyötyä.

Taksilla ajelu voisi olla jonkun -sen taksiyrittäjän- kannalta kovin edistettävä asia. Jos taas minä alan ajaelemaan työ- kauppa-harrastus- ym matkani taksilla, niin minun ei sitten kannata ainakaan töihin enää lähteä. Työpäivät kun ovat välillä muutaman tunnin mittaisia, ja käteenjäävä ansio ei välttämättä riittäisi työmatkojen maksamiseen.

Niin ekologista kuin se olisikin, kenties. Tuo mopo kuluttaa bensaa runsaan pari litraa sadalla kilometrillä, ehkei taksi liiku ihan sillä? Lisäksi noissa kulkupeleissä kuluu koko ajan kaikenlaista muuta, öljyä, renkaita, varaosia… ehkä sittenkään tuo moponi ei maailman raaka-aineista lohkaise edes niin paljon kuin ahkera mani- tai pedikyristi kuluttaa ja jalostettuina myrkkyinä viemärivesiin valuttaa kemikaaleja palvelevan työpäivänsä aikana?

Ei pitäisi olla säästäväinen, eikä tehdä mitään itse, niinpä niin.

Palvelujen kierrättämisen kannalta tein taas toissapäivänä ilkeän teon, ja ihan tahallani.
Kävin poimimassa parikymmentä litraa mustikoita. Itse, prkl.

Olisihan minun tietysti pitänyt palkata joku toinen ne minulle keräämään, puhdistamaan ja kotiin kuljettamaan. Että maailmantalous virkistyisi. Ja vielä enemmän olisin palveluja saanut ostettua, jos olisin sen palkkaamani mustikanpoimijan lähettänyt taksilla metsätien varteen. Ja vaatinut ettei sinne sitten keitetä itse kahvia termospulloon evääksi vaan tilataan se paakelsin kera naapurikunnan kotiinkuljettavasta ravintolasta sinne mättäiden keskelle.

Mutta, perkeleellinen ja palveluja karsastava kun olen, niin siellä minä sitten kyykin metsässä. Kun sattui olemaan taas yksi niistä lukuisista arkipäivistä, jolloin ei sattunut varsinaista ansiotyötä tarjolla olemaan.

Ja kun asiaa nyt kaikessatarvittavana ihan omassa keskuudessani tapahtuvana debriefauksena käsittelen ja itsetutkistelen, , niin en minä, saamarin paatunut roikale, osaa edes nöyrtyä ja katua tuota tekoani. Pikemmin vaan itsekseni virnistelen, että onpa tuossakin yksi synti vanhana vaivaistalossa muisteltavaksi.

Niin, jos palvelujen ostaminen ja myyminen itsetarkoituksena maailmaa parantaisi, niin eipä hätää. Konsteja olisi, pilvin pimein.

Ensimmäisenä lopetettaisiin tuo itsepalveluhullutus kauppaliikkeistä. Ei mitään itse ostoskoreihin keräilyä , vaan todella pitkät myyntitiskit, ja taakse palkattaisiin myytäävän tavaramäärän vaatima rivi myyjiä. Nämä sitten hakisivat asiakkaille heidän haluamansa tavarat ja ojentaisivat tiskin yli, ottaisivat maksun ja kiittäisivät kauniisti. Palvelutyöpaikkoja tulisi kertaheitolla useampi kymmenentuhatta. Maksaihan se, tietysti, eli perunakilo voisi maksaa vaikka kolminkertaisesti nykyiseen nähden. Mutta mitäpä siitä, kun palvelu toimii. Kai sitä rahaa sitten vaan jostain tulisi.

Seuraava askel olisi se, että astianpesuainetta ei myytäisi yksityistalouksiin ollenkaan.
Semmoinen omatoiminen astianpesu kun on aina palveluista pois. Joka kylään ja kaupunkiin sopisi kymmenestä sataan astianpesupalveluyritystä, jotka hakisivat likaiset astiat kotoa, pesisivät ja huuhtelisivat, kuivattelisivat, pakkaisivat vaikka ekologisesti paperiin tai sammaleisiin, kuljettaisivat taas takaisin, laskuttaisivat (ja työllistäisivät muutaman tilitoimiston siinä sivussa) ja taas olisi saatu yhden pienemmän kunnan tai kaupungin verran työttömiä työllistettyä palveluhommiin.

Mutta, toimiiko?

Tuleeko sittenkin kokonaisuutta ajatellen edullisemmaksi jos ei yritetä kuluttaa yli tarpeen, vaan mieluummin koitettais keksiä keinoja miten saatais kaikille mahdollisuus kuluttaa edes niiden todellisten tarpeiden mukaan?

702

Hikisenä ja käsivarret vetelänraukeina pääsin taas sateentuhjusta mökkini suojaan. Aamupäivän katkoin moottorisahalla männynrunkoja vertaistukiyhdistyksen polttopuiksi. Se oli sitten minun panokseni asiaan tältä viikonlopulta. Ihan hyvällä mielellä olen, ja tyytyväinen. Mukava porukka ja yhteishenkeä, sitähän voi kai pitää vaikka tämän päivän hyvinvointiannoksena, sosiaalisuudentarve on tyydytetty ja nyt voi sitten vaikka lopun päivää jo laiskotella, nyppiä jotain omia kotihommia sen minkä viitsii. Ja olla vaan.

Kaaleppinen kirjoitti ketjussaan mukavantuntuisen lausahduksen;
"“Niin kauan kun jaksan uskoa ihmeisiin, niitä tapahtuu”

Jotenkin pidän tuosta asenteesta.

Siitäkin huolimatta että minulle ei niitä ihmeitä ole tapahtunut, ihan vaan näitä kaikenlaisia tämän maailman asioita. Odottamattomia ja ihmetystä herättäviä toki aina joskus. Toisinaan melkein kadehdin ihmisiä joille aina sattuu suuntaan jos toiseenkin elämää suurempia valaistumisia, ihmeitä ja maatakattavia mullistuksia, jumalten keinun heilahduksia yli pilvenreunojen ja maataviistäviä jännityssyöksyjä joista taas riemuiten noustaan kohti aurinkoa…

Vaikka ehkä ne eivät taitaisi minulle edes sopia. Kai sittenkin tykkään tästä vähemmän ihmeitä sisältävästä elämästä. Mukavista asioista, tunteiden kirjavasta lippumerestä tavallisen ihmiselämän osana ja näistä ymmärrettävistä nautinnoista, ja otan siinä sitten pakettiin kuuluvat murheetkin. Kun en kerran muuta voi.

Mutta monessa asiassa onnistuminen ja jaksaminen ja osaaminen ja omien rajoitustensa kumoaminen on just siitä kiinni että uskoo siihen. Ja siltä kantilta katsoen olen samaa mieltä Kaaleppisen kanssa.

Ennustukset kun tahtovat yksilötasolla toteuttaa itseään. Jos ajattelen toisinpäin, jos jo aamulla olen varma että ei tämän päivän hommista mitään tule, en minä osaa ja en minä jaksa ja en minä pysty ja en edes ehdi ja kun minä olen niin huono ja kaikki on kuitenkin minua vastaan ja… niin siinä sitten käy että persiilleen se menee. Kun kerran niin pitää mennä.

Tänään sitten vissiin minulla oli semmoinen päivä, taas kerran, että heti aamusta olo oli luottavainen, tuntui siltä että hyvä on ihmisen elellä. Ihmeiden kanssa tai ilman.

703

Minäkään en erityisemmin usko yliluonnollisiin ihmeisiin. Siis sellaisiin jotka olisivat luonnonlakien vastaisia. Yllättäviä asioita kyllä tapahtuu, sellaisia jotka hämmästyttävät. Jonkun päihderiippuvaisen toipuminenkin voi olla sellainen asia. Tai USA:n jääkiekon olympiakulta ja voitto Punakoneesta Lake Placidissa 1980, eli “miracle on ice”.

Mutta asiaan, Hieman erikoisena laitoin merkille, että olet huolissasi kynsihoitoloiden myrkkypäästöistä, mutta itse käyttelet mm. moottorisahaa. :slight_smile:

Tottahan toki mopedi kuluttaa vähemmän kuin taksiauto, mutta jos suhteutetaan kulutus käyttäjien määrään, asetelma voi kääntyä toisinpäin. Bussi voi kuluttaa enemmän kuin pieni henkilöauto, mutta jos ajatellaan että bussilla matkustaa sadat ihmiset päivässä ja yksityisautolla yksi tai kaksi, osoittautuu joukkoliikenne aina ekologisemmaksi vaihtoehdoksi. Varsinkin kun nyt kehitellään joukkoliikenteeseen uusia ja hyvinkin taloudellisia polttoaineratkaisuja.

Palvelut ovat tarpeellisia vaikkei itse niitä käyttäisikään. Emme me välttämättä tarvitse parturi-kampaamoita tai ravintoloita, mutta minusta niitä on hyvä olla olemassa. Molemmat ovat lisäksi varmaan maailman vanhimpia ammatteja. (No ei sillä tavalla “maailman vanhimpia” vaikka onkin kaikenlaisia letkautuksia… hehheh :sunglasses: :angry: )
Tukkansa voi kuitenkin jokainen saksia itse vaikka keittiösaksilla, ja ruokaa saa kaupasta jos ei kaikkea poimi metsästä. Muoviin pakatun lenkkimakkaran ostaminen ei ole kuitenkaan ekologisempaa kuin eettisesti toimivassa ravintolassa syöminen.

Nythän kuitenkin on niin, että maailman luonnonvarojen kulumisen kannalta hyvin suuri kuormittaja on lihansyönti. Sen ekologisista vaikutuksista tosin käydään jatkuvaa väittelyä, koska kukapa haluaisi syödä pihvinsä tai makkaransa syyllisyyttä tuntien.

Meillä on Suomessa onneksi vielä suhteellisen puhdasta luontoa ja erityisen puhdas hengitysilma, verrattuna moneen muuhun maailmankolkkaan. Siitä huolimatta, että maailman rikkaimpiin maihin kuuluvana meille on tuttua myös kuluttamisen vapaus. Se vapaus tosin antaa myös mahdollisuuksia tehdä enemmän valintoja kulutuksensa suhteen.

704

Onko makkarassakin nykyään lihaa?

Ei vaiskaan, asiaan, minusta oikea tapa olisi syntyvyyden säännöstely. Eiväthän ne syntymättömät (hedelmöittymättömät) lapset osaa surra sitä että heitä ei koskaan tullutkaan. Maailman väkiluku tuonne miljardin hujakoille niin sitten voi vetää läskiä niin että napa ruskaa…

705

Lihansyöntiä en ole sen kummemmin pohtinut. Rasvaisempia pöperöitä olen muutenkin alkanut välttämään, eivät oikein maita.
Sianlihan syöntikielto saattoi joidenkin tutkijoiden mukaan perustua siihen, että siat kun syövät samaa ravintoa kuin ihminen, niin sianhoito ei edes hyvä idea ollut.

Miten, elukka se on kalakin, taitaa olla tiukkaoppisimmalla ahvenkin kiellettyjen listalla?

Minulla on noista semmoinen käsitys, että jos joku korpiseudun työtön traktorinapumies joskus onkin onnistunut hirven salakaatamaan, sen kakaralaumalleen syöttänyt, siististi nahan omin neuvoin parkinnut ja kintaiksi harsinut, niin eipä tuosta yhteiskuntakaan hyödy jos mokoma linnaan laitetaan. Ja sakkoa rätkäistään niin että sitten hakee sossusta tilalle kun työttömyysavustus menee siihen sakonmaksuun. Turhaa kierrätystä lienee.

Aika harvassa lienevät nykyään silti ne jotka elämänsäylläpitämiseksi yrittävät elukkaa metsästä kiinni saada. Huviksdeen räiskivät, tietysti, ne joilla aikaa ja varaa on. Tuhansien eurojen automaattiaseet samaa luokkaa kuin israelin armeijalla väärärotuisten paimentamiseen, maastoautoja, kamerajärjestelmiä yli koko parinsadan hehtaarin pikkutilan, radiot ja satelliittipaikantimet siinä leikissä tarvitaan.

Ei ole meikäläisellä edes asiaa siihen porukkaan -jos ei niin kutsumustakaan tunnu.

Lihan tehotuotanto taas -ei sekään hyvältä tunnu. Ja tosiaan se siankasvatus -jospa se niiden ruokkiminen samoilla aineilla kuin ihmisiä, jospa se onkin kokonaisuutta ajatellen kuluttavampaa kuin ravinnontuotanto ihmisille? Ehkä olisikin nyt sitten viisainta syödä porukalla ne enimmät sikalaumat pois, jättää villielämään soveltuvat pöhkimään johonkin subtrooppiseen viidakkoon ja etsiä muita keinoja ihmisten ruokkimiseen?

Ruuasta muuten on maailmassa edelleen pulaa. Se taitaa usein unohtua, kun täällä hyvinvoinnin keskellä näyttää kovin monella olevan ruuan suhteen mitä merkillisempiä rituaaleja, erikoisuuksia, nenännyrpistelyä milloin mitäkin sapuskaa kohtaan, sivistykseen näköjään kuuluu tänään se, että on esittää aina johonkin yhteistilaisuuteen tullessa ihan oma, hienosti laadittu ruokavalilista jossa lueteltuna pitkät litaniat ruokalajeista jotka eivät just minun vatsalleni tai hipiälleni sovi.

No, siihen en ole vielä ehtinyt, kun on ollut tässä elämässä niin paljon kaikenlaista muuta murehdittavaa -ja niitä iloisempiakin juttuja, joilta ei niiltäkään ole niin aikaa ja tarmoa jäänyt syömistensä erittelyyn grammojen ja molekyylien tarkkuudella. Kunhan sen juomispuolen ymmärsin laittaa kohdilleen, siinäkin oli minulle aikanaan vääntämistä. Muutamaksi viikoksi.

Eilen katselin josko olisin metsästä lampaankääpää löytänyt. Ei ollut. Eikä näissä nurkissa juuri muitakaan sieniä. Lienevät myöhässä. Semmoisista olisin perunoitteni päälle kastikkeen keitellyt.

Epäekologista, saattaa Valtio-mies tähän sanoa… pitäisi ottaa taksi ja mennä syömään kallispalkkaisen kokin tekemää ruokaa ravintolaympäristöön. Silleen fiksuisti, kuten ekologisemmat ihmiset tekevät.

Pitäisi, niin. Mutta siinä on muutama mutka matkassa, just minun kohdallani. Aika ja raha ja matka ja pari muuta…

706

Ai täällä on näin laadukasta vertaistukea tarjolla juomisen lopettamiseen…Tämä Mökkihöperön päiväkirja on suosikkini…

707

^ Kaikenlaisia muutaman viestin pika-nimimerkkejä täällä nykyisin esiintyykin. :unamused:

Höpöhöpö mitään epäekologista. :slight_smile: Ruuan kerääminen itse luonnostahan on parhaita ruuanhankintatapoja mitä voi olla, kunhan ei kerää tai metsästä mitään uhanalaisen tai suojeltavan lajin edustajia.
Itsekin olen usein suunnitellut sienestämistä, marjastamista ja jopa kalastamista, mutta en ole saanut tuota aikaiseksi. Ja tuon aikaiseksisaamattomuus olkoon sitten minun syntini.

Niin siitä lihansyönnistä… tosiaanhan monillakin kasvissyäjillä syyt ovat ennemmin eettiset kuin ekologiset. Vastustetaan eläimille aiheutettavaa kohtuutonta kärsimystä ja tuskaa, jota lihan tehotuotantu aiheuttaa.
Kuluttajat näkevät mainosten idylliset maisemat jossa lehmät käyskentelevät aurinkoisella niityllä, tai kuvittelevat iloiset possut temmeltämään tilavassa aitauksessa, mutta lihantuotannon karu todellisuus voi olla karmaisevampi.

Moni voisikin kannattaa ideaasi sikatalouden lopettamisesta kokonaan, mutta tämä idea tyrmättäisiin viimeistään joulun perusteella. Siis tuon juhlan, jota vietämme erään tunnetun rabbin syntymäjuhlana.

Mutta ehkäpä ajat muuttuvat. Kenties jossain tulevaisuudessa on aika, jolloin ihmiskunta ei kasvata tuntevia olentoja ruuakseen näiden elämänlaadusta piittaamatta, eikä tuhansien vuosien takaisilla rabbeilla ja pyhimyksillä ole muuta kuin historiallinen kuriositeetti-arvonsa. :bulb:

708

http://www.hs.fi/tiede/a1438480699452
Tämä sattui silmiin tänään.

Tutkittu on, taas kerran. Ja saatu tuloksia.

Näköjään pääasiallinen tulos oli semmoinen, että nyt sitten tutkimukseen vedoten voidaan väittää, että ne, jotka muuttuvat humalassa epämiellyttäviksi ja arvaamattomiksi, ajautuvat helpommin ongelmiin kuin muut.

Minkähän takia en hiukkaakaan yllättynyt?

Avoimeksi jäi edelleen, onko se epämiellyttävä, toisia kolhiva ja väkivaltainen käytös johtuva siitä että olisi erikoinen laji ihmisiä jotka tuota ovat, eritoten humalassa. Vai onko kysymys lajista, rodusta, kansallisuudesta ja geeneistä riippunattomasta asenteesta, ongelmanratkaisutavasta joka perustuu voimaan, kyynärpäätaktiikkaan, toisten mollaamiseen osana oman itsetunnon nostamista eli opitusta ja osin ympäristön muokkamasta, osin opetellusta asennoitumisesta joka päihteen poistaessa käyttäytymisjarruja tulee selkeämmin esille?

709

Hehheh… tunnistin itsessäni sekä Hyden, Hemingwayn että Maija Poppasenkin. :laughing:
Hyde ei ole onneksi elämöinyt kunnolla enää vuosiin, vaan enempi ehkä Hemingwayn hengessä menty. Pieni parannus kai sekin.

Jotkut uusimmat tutut, kuten nykyiset työkaverit, ovat nähneet minusta vain Maija Poppasen.

710

Jaaha… tässä kun aurinkoisena aamuna olen kahvikuppini voimalla orientoitumassa tähän päivään ansiotyötä välttelevänä, vertais- ym yhdistystoimintaan osallistuvana kansalaistoimijana, voinkin palata hiukan siihen kuluittamiskeskusteluun.

Asiaa kun olen edestakaisin mielessäni pompotellut ja yrittänyt miettiä, niin seuraavanalaiseen ajattelkuun nyt olen päätynyt.

Minusta niin suomessa kuin muissakin rikkaammissa valtioissa keskivertokansalainen kuluttaa jo nyt aivan tarpeeksi.
Ei hyvinvointia lisäävää materiaalin määrää kovin paljon lisätä tarvitsisi. Monilla asia on niin päin , että kaikkea on jo niin paljon ettei ehdi enää järkevästi käyttämään.

Jos kehitys kehittyy, ja miksei kehittyisi, uusia tehokkaampia ja tuottavampia koneita keksitään koko ajan, vähemmällä energialla ja työllä toimivia, niin pikemmin voitaisiin vähentää työntekijäin rasittamista ja kuluttamista -eli otettaisiinkin se saavutettu hyöty aikana, ihan omana aikana, joka ainakin minulle on yhtä arvokasta kuin nurkkiin kertyvä naapureille elintasoa esittelevä romun määrä.

Kokonaan toinen asia on se, että kuluttamisen mahdollisuuksia ei keskivertokansalaisen hyvästä olotilasta ole kaikilla.

Tasoittaa pitäisi, ottaa hiukan sieltä missä sitä kuluttamisen mahdollisuutta on yli äyräittensä ja antaa sinne missä sitä ei ole tarpeeksikaan mukavaan elämään.

Työhän käytettävää aikaa ja voimamäärää siis hiukan lyhentäisin, ja toisaalta jakaisin ansiotyön mahdollisuuksia useammille ihmisille. Sitäkään kun ei ole enää aikoihin kaikille riittänyt.

Kohtuutta, siis, ajattelisin, tuossakin tarvittavan.

Niin… omalla kohdallani toeutan tuollaista tänääkin esimerkiksi sillä että enpä sitten mene tekemään palkallisia töitäni -vaikka tosiaan just tänään olisi sekin mahdollisuus ollut- vaan lähden mieluummin näihin vertaistuki-vapaaehtois-okansalaisvaikuttamishommiin, ihan siksi että joskus niiden tuoma hyvinvointi on tärkeämpää kuin ne eurot jotka just tänään olisin tienannut.

711

Oma mielipiteeni on semmoinen että ei tavara tee onnelliseksi, eikä rahakaan mutta tarvii sitä sen verran että perustarpeet saa tyydytettyä. Aika vähän sitä loppujen lopuksi tarvii.

712

Näin on! Luksuskamaan ja kaikenlaisiin erikoisuuksiin kyllästyy nopeasti. Rahaa on tietenkin hyvä olla sen verran kuin tarvitsee. Jos ruoka ei olisi niin kallista mitä se suomessa on niin todella vähällä kyllä tulisi toimeen.

Itselleni tärkeintä on, että saan olla terve.

713

[Poistettu. Asiatonta käyttäytymistä. -Päihdelinkin moderaattori]

714

Perustarpeet, niin.

Moniko meistä olisi oikeasti valmis luopumaan kaikesta muusta materiaalisesta hyvästään, jos jäljelle jäisi pelkkien perustarpeiden (ruoka, asunto, vaatteet) täyttyminen.

Onko esim. tämä internet, tai tietokoneet, perutarve? Entä onko mopedi ja moottorisaha ihmisen perustarpeita? Tokkopa ovat, minäkin pärjään ihan ilman moottorisahaa ja mopedia. Entä onko minun kitara- ja bassokamani perustarve, taikka cd-soittimeni? Eivätpä taida nekään olla perustarpeita, ainakaan muiden kuin itseni mielestä. :slight_smile:

Meillä on aika paljonkin sellaista, joka on meille tärkeää, mutta ei kuitenkaan varsinainen perustarve, sillä ilmankin selviäisimme jos haluaisimme. Tai jos pakko olisi. Emmehän me välttämättä tarvitse edes muita ihmisiä.

Eri asia on sitten, mitä kukin itse tarvitsee siihen omaan elämäänsä elämän sisällöksi. Elämän sisällöksi harvalla riittää pelkkä perustarpeiden (syömisen, nukkumisen ja asumisen) täyttäminen.

Jos kuitenkin oikeasti haluaa vähentää kulutusta, onkin kiinnitettävä huomiota juuri siihen mitä kulutamme joka päivä. Esimerkiksi siihen mitä syömme, ja mitä puemme päällemme, ja millä liikumme paikasta toiseen.

715

Valtio-miehen näkemyksiin on helppo yhtyä.
Luopuminen on aina vaikeaa. Niin minulle kuin muillekin.
Eikä pelkkien perustarpeiden tyydyttyminen todellakaan tee elämää vielä mukavaksi.

Mutta, minun kannanottoni kulutukseen olikin pikemmin se, että keskivertosuomalainen kuluttaa ja omistaa jo niin paljon, ettei pitäisi olla suurta tarvetta volyymiä lisätä. Sensijaan paikkailemista olisi siellä ja täällä. Puutteita on, joskus ihan sinne perustarpeiden alueelle ulottuvia. Niihin pitäisi puuttua ja korjailla pikkuisen.

Köyhyyskin on suhteellista. Köyhimmissä maissa kaveri on rikas, kun hänellä on kello ja polkupyörä. Ja hän myös tuntee itsensä rikkaaksi. Saattaa olla jopa aivan tyytyväinen elämäänsa, ainakin jos on tiedossa ruokaa vielä huomiseksikin ja jonkinlainen sateensuoja itselle ja perheelle on. Ja turvallisuus kunnossa. Turvallisuus muuten kai kuuluu perustarpeisiin, eivät ne pelkästään materiaalisia ole.

Köyhyyden ja arvottomuuden tunteminen onkin paljolti kiinni siitä miten oma elintaso suhteutuu oman maan ja oman ympäristön yleiseen elintasoon. Tutkijat ovat tulleet sellaiseen tulokseen, että mitä suuremmat tulo- ja omistuserot yhteiskunnassa on, sitä huonommin ihmiset keskimäärin voivat.

Yksilötasolla sitten taas, asennoitumis- ja arvostuskysymys tuokin on. On ihmisiä joille sekä materiaalisessa että kaikessa muussakin mielessä on kilkpaileminen, edes jonkun tai joidenkin kanssaeläjien yläpuolelle pääseminen se elämää suurempi juttu, joitakin sitten taas sellaisia jotka ovat kehitelleet askeettisesta elämästä itselleen oman taiteenlajin. Ja viihtyvät sen harrastuksen parissa.

Ei minusta ole kumpaankaan ääripäähän, ei vaan huvita. Suoranaista tuhlausta, eli kuluttamisen lisäämistä kuluttamisen itsensä vuoksi, sitä en ymmärrä, mutta ei minusta ole myöskään kaikesta mukavuudesta totaalikieltäytyjäksi.

Jossain siellä välimaastossa, ja vieläpä tilanteen mukaan, kai sitten tässäkin asiassa haahuilen.

716

Koyhyytttähän tosiaan on sekä suhteellista että absoluuttista. Absoluuttinen köyhyys sisältää puutteita niissä perustarpeissakin, eli ravinnossa ja asumisessa. Tai terveydenhuollossa. Absoluuttinen köyhyys on maailmassa vähentynyt, mikä osin johtuu Kiinan ja Intian talouskasvusta, mutta sitä on edelleen paljon etenkin Afrikassa.

Omaa ekologista jalanjälkeään voi laskeskella vaikka täällä: www4.lahti.fi/ilmastopeli/

Minun ekologinen jalanjälkeni lienee keskivertosuomalaista pienempi, koska asun kerrostalossa, käytän julkista liikennettä ja omia jalkoja, en enää nykyisin lennä lentokoneella usein, ja kiinnitän huomiota mitä syön. Epäekologisin seikka elämässäni taitaa olla se, että asun yksin.

Kukaanhan ei varmaan muutenkaan ole puhunut tavaroiden kuluttamisen puolesta. Kannatan suomalaisen työn hyödyntämistä, jota onkin hieman väärin kutsua kuluttamiseksi, koska eihän se käyttämällä kulu mihinkään. Se vain kasvaa käyttämällä.

Onkin aivan totta, että suuret tuloerot ja erot hyvinvoinnissa vaikuttavat yhteiskunnan yleiseen hyvinvointiin. Eikö juuri senkin takia olisi tarpeen kehittää yhteiskunnan työllisyystilannetta hyödyntämällä suomalaista työtä? Olisi kestämätön tilanne, jos huoltosuhde kääntyisi niin päin, että vähemmistön pitää työllään ja veroillaan elättää enemmistö, joka nauttii pelkästään erilaisia tukia ja avustuksia.

717

Hyvä olisi, jos työtä , siis ansiotyötä riittäisi. Monen kaverini kohdalla olen huomannut että työnteko hillitsee päihdeongelmiakin oikein mukavasti.

Nyt näyttää siltä, että täystyöllisyydestä’ ei enää edes puhuta. “Sopivan” työttömyysasteen määräkin näkyy puheissa nousevan koko ajan.

Kehitys kehittyy, ja selvää on että tekniikan eteenpäinmeno mahdollistaa saman tuottavuuden paljon pienemmällä työhön kulutetukka ajalla ja voimamäärällä. Useimmissa hommissa riittää nyt kymenes-kahdeskymmenesosa siitä ajasta joka tarvittiin vielä sata vuotta sitten.

Viime vuosikymmenten tietotekniikan kehitys on varmasti laajentanut tuottavuuden kasvun myös ei-niin-fyysisille-raskaille työaloille.

Työtä , siis järkevää ja tarpeellista työtä, ei kenties enää edes voi riittää kaikille, ainakaan niin moneksi tunniksi vuorokaudessa kuin aikaisemmin. Mutta eikö se ole toisaalta hyvä? Eikö kehityksen päämääräkin ainakin jossain mielessä ole se että hiukan kevyemmällä ja vähemmällä raatamisella ihmiset pääsisivät?

Työtä pitäisi vaan jakaa hiukan tasapuolisemmin. Ja siten että jokaiselle riittäisi sitä herkkua edes hiukan. Pahimmassa asemassa ovat ne, jotka eivät pääse alkuunkaan työn syrjään kiinni …kun elämä on eletty ilman työntekoa tuonne kolmekymppiseksi, on elämäntapa jo muokkaantunut siihen malliin, ettei siitä ihan helposti muutosta tehdäkään. Tämä nyt vaadittu eläkeläisten, vanhusten ja jo vuosikymmenet vääntäneiden palauttamisesta lapionvarteen tai vähintään kuntouttavaan työtoimintaan ei tunnu ihan viisaalta.

Sitävastoin olen sitä mieltä että kaikille alle kolmekymppisille olisi ehdottomasti löydyttävä työpaikka -sitten, kun sen kahdeksantoista ja kolmenkymmenen ikävuoden välin olisi osaltaan paiskinut hommia niin voisi vaikka valita siirtyykö työttömyyskortistoon vai jatkaako työntekoa -ja uskon että lähes kaikki jatkaisivat töitä. Tottumus sen tekee.

718

Alle kolmekymppisellä pitää olla mahdollisuus myös opiskella työnteon sijasta. Se on joka tapauksessa sivistysvaltion, ja hyvinvointivaltionkin edellytys. Ja nimenomaan niin, että yhteiskunnallisen tasa-arvon mukaan tämä mahdollisuus pitää olla riippumatta vanhempien tulotasosta tai sosiaalisesta luokasta.
Emmehän halua palata muinaiseen aikaan, jolloin köyhän perheen lapsen oli lähdettävä 15 -kesäisenä halkometsään ja jätettävä aapisen tavaaminen siihen, vaikka opin tiellä olisi mieli tehnyt jatkaakin.

Samalla kuitenkin joidenkin on tehtävä työt yhteiskunnassa. Aivan totta, että teknologia kehittyy, mutta robotit eivät vielä toistaiseksi hoida sairaita suuressa mittakaavassa, eivät kohtaa asiakkaita asiakaspalvelutehtävissä eivätkä edes aja bussia. Kuskiton metro on sentään jo tulossa.

Nythän on myös niin, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, tai osittain jo jääneet. Vuonna 1950 syntyneet täyttävät tänä vuonna 65 vuotta. Työpaikkoja pitäisi vapautua huikea määrä näiden kaikkien eläkkeelle siirtyjien jäljiltä, mutta samalla väestön ikääntyminen aiheuttaa työn tarvetta myös niiden kaikkien ikääntyvien hoitamiseksi.

Eläkeläisten pitää saada olla eläkkeellä, ja nuorten pitää saada opiskella. Kyllä se vaan sillä viisiin on, hyvä Metsänreunan toveri, että se työntekemisen taakka tuppaisi lankeamaan juuri meille kahdelle, jotka olemme niiden välillä. :smiley: Kysy vaikka Marxilta.

719

Totta. Opiskelun mahdollisuus on hyvä olla olemassa. Siitäkin huolimatta, että toisinaan opiskeluun käytetty aika ja (yhteiskunnan) pääoma näyttääisi valuvan hukkaan, kun kalliissti koulutettu kaveri suuntautuu enemmän hummaamiseen ja laiskotteluun kuin opintojen tuoman pätevyyden ja osaamisen käyttämiseen tuottavaan toimintaan.

Minusta tärkeää yksilön kannalta on se, että hänellä on mahdollisuus tuntea itsensä hyväksytyksi yhteiskunnassa. Sitä taas helpottaa, jos on mukana työöelämässä, opiskelussa tai jotenkin muuten siten että voi tuntea itsensä myös yhteiskunnan kannalta arvokkaaksi.
Aika usein näyttävät ne irrallisuuden tuntemukset ja omanarvontunteen puuttuminen korreloivan sekä päihdeongelman että mielenterveysongelmien kanssa.

Hienoa olisi, jos tosiaan työtä olisi tarjolla kaikille halukkaille.

Epäilen, että sellaista ei ole näköpiirissä. Siitäkään huolimatta, että väestön ikärakenne muuttuu.

Ainakin toistaiseksi työllä hankitun ansion mahdollisuuksia on vähemmän kuin joutilaita aikuisia.

Siksi olen sitä mieltä, että siihen asti, kunnes se ennustettu työvoimapula on todellisuutta, työtä pitäisi jakaa siten että kaikille riittäisi edes vähän -edes sen verran että jokainen voisi tuntea ansaitsevansa leipäänsä työllä eikä almuina.

720

Jokseenkin samaa mieltä, monesta kohtaa. Arvokkuuden ja arvon tunteella tosin voi olla tekemistä senkin kanssa, millaista työtä tekee. Monelle maahanmuuttajalle riittää tähän vaikkapa siivoustyö, sillä hän voi tuntea että on tärkeää ylipäätään osallistua hyödyllisesti uuden kotimaan toimintaan. Joku kantasuomalainen perusreiska ei puolestaan suurin surminkaan tarttuisi mopin varteen, kun voi vielä tarttua tuoppiin kantakuppilassa sosiaaliturvan ansiosta.

Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa 2015 työttömyysprosentti oli noin 10 %, ja työttömiä oli 280 000. Se on 22 000 enemmän kuin vuosi takaperin, mutta määrä ei ole kuitenkaan ihan niin maailmanloppumaisen suuri kuin kauhukuvissa maalaillaan. Varsinkaan kun kesäkuun työttömyyslukuihin tulee aina piikki, kun ilman työpaikkaa jääneet ja opintonsa päättäneet opiskelijat tulevat rumentamaan työttömyyslukuja.

1990 -luvun laman aikana työttömien määrä taisi ylittää jossain vaiheessa maagisen 500 000 rajan. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja jotkut työorientoituneet ihmiset jopa sanovat etteivät edes huomanneet koko lamaa, kun duunissa tuli käytyä koko ajan.

Eläkeiän nostaminen on minusta kaksiteräinen miekka. Myös työssäkäyvien mielipiteet jakautuvat. Joku olisi halukas jatkamaan töissä jopa 70 -vuotiaaksi asti, joku haikailee eläkkeelle jo kuusikymppisenä,. Ja jokunen elämäntapa-taiteilija jo nelikymppisenä, vaikkei työuraakaan ole kovin suuresti taaksejäänyt. :smiley:

Väestön ikääntyminen, ja eläkeläisten määrän kasvaminen, on kuitenkin se asia, jonka kanssa yhteiskunnassa on jatkossa pärjättävä. Pitkän työuran tehneellä ihmisellä on tietysti oikeus päästä nauttimaan ansaittua eläkettä.
Itse en kuitenkaan haluaisi missään nimessä olla jo 65 -vuotiaana niin romuna, ettei työntekeminen enää onnistu.