Näitä maallisia juttuja... selvää elämää ja positiivisuutta

Alkoholiongelmiin kuten muihinkin riippuvuuksiin liittyy paljon häpeää joka koskettaa myös niitä läheisiä. Se minun mielestäni luo tätä vaikenemisen kulttuuria koska asioista puhuminen asioina tarkoittaisi sen oman minän paljastumista jolloin asiaa ei voi enää kiertää mitenkään vaan se tarvisi kohdata. Tämä varmasti luo kulttuuria perheiden ja eri yhteisöjen sisälle jossa pidetään yllä niitä kulisseja ja asia on silloin ikään kuin tabu.

Se että asia olisi totaalinen tabu koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja kaikille sen asukkaille, niin siihen minä en usko. Mutta parantamisen varaa siinä kyllä löytyy rutkasti.

Heitän teidän hyviin kommentteihin ihan lyhyen, kiteytetyn mielipiteeni: Päihdekeskustelu ei mielestäni ole niinkään tabusoitua kuin stigmatisoitua!

Jouko Tuomiston kirjoitus oli tuohon kopioitu kokonaisuudessaan. Siinä ei ollut mun mielipidettä asiasta. Ajatus on siis hänen ja aika hyvin hän sitä mielestäni tuossa perustelikin. Kirjoituksen kopsasin siihen koska mielestäni se toi niin hyvin esille kokonaisproblematiikan, joka alkoholikulttuuriimme liittyy. Hän myös oivaltavasti no. kaataa nuo raja-aidat alkoholistien ja tavisten väliltä. Niin ajattelen itsekin. Kyllä juomalla ongelmia saadaan aikaiseksi oli juoppo tai ei. Juopoksi päädytään juomalla, ei syntymällä.

mies metsänreunasta kirjoitti

Vakava tabu on se, että alkoholiongelmaisen perhe ja työtoverit vaikenevat tilanteesta liian pitkään. Vaikenemisen lisäksi myös valehdellaan ongelmaisen työnantajille, naapureille ja sukulaisille. Yleensä ongelmainen itse vähättelee käyttämiään määriä terveydenhoitohenkilökunnalle, terapeuteille ja melkeinpä kenelle tahansa.

Al-Anon on vapauttanut paljon omaisia häpeän luomasta valheiden verkosta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Alkoholiongelmista kyllä puhutaan, mutta liian usein ne nostetaan esille yksilötason, nimetyn henkilön ongelmina. Pitkäjänteisen asennemuutoksen ja (meihin kaikkiin tavalla tai toisella vaikuttavan) “yleisen mielipiteen” muuttaminen alkoholin haittavaikutukset paremmin ja kiihkottomammin myöntäväksi onnistuu varmasti parhaiten kun asiat otetaan asioina eikä jonkun esiinnostetun ihmisen mollaamisena, säälittelynä, “tukemisena” tai naureskeluna.

Tiedän, on paljon mediaseksikkäämpää puhua siitä että Nykäsen Matin tai vaikka Metsänreunan Miehen alkoholinkäyttö aiheuttaa ongelmia kuin siitä että alkoholinkäyttö aiheuttaa ongelmia läpi koko käyttäjäskaalan.

Ilmeisesti suhtautumisessa alkoholinkäyttöön on tapahtumassa hiljalleen pientä muutosta muutaman vuosikymmenen juomista lähes ihannoivan tai mystifioivan (tai kuten minun minun nuoruudessani, kapinointiin käyttäytymistana liittämisen) asenteen vallitessa.

Nuorisossa on taas sekä kokonaan raitista että hillittyyn juomiseen asennoitunutta porukkaa enemmän, ja ilmeisesti myös aletaan pitämään ihan normaalina elämäntapana kokonaan käyttämättömyyttä ja entisaikojen yleisintä eli hyvin harvoin tapahtuvaa käyttöä.

Juu kyllä.
Viimeisen 50 vuoden aikana alkoholin kulutus on nelinkertaistunut, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana kääntynyt varovaiseen laskuun. Toivottavasti laskee edelleen, koska kyllähän nuo haitoista koituvat kustannukset ovat melkoisia.
Olen samaa mieltä, että haittakeskustelu painottuu tosikäyttäjiin, jotka eivät edes tosiasiassa aiheuta haittakustannuksista kuin pienen murto-osan. Kun aletaan puhua haitoista ja riskeistä koskien kohtuukäyttäjiä, niin silloin astutaan usein alueelle,jossa tunteet kuumenee ja rajuhko puolustautuminen alkaa.

Kun puhuu alkoholin haitoista ja riskeistä saa helposti nipottajan maineen ja syytetään mm. alkoholin demonisoimisesta. Jättämällä haitat ja riskit pois syyllistyy vastaavasti melkoiseen idealisoimiseen. Jälkimmäinen on aika yleinen ja hyväksytty tapa puhua alkoholista.

Yksi piirre tätä problematiikkaa lienee juuri se että ongelmainen tarvitsee joitakin sellaisia keihin verrata itteään että eihän mulla noin huonosti mene. Tämä on osa sitä ihmisen itsekusetuksen ajattelumaailmaa. Siihen Nykäsen Masa sopii kuin nakutettu ja on miestä kyllä niin paljon käytetty hyväksi että ei ole tosikaan. Seiskatason media vielä buustaa tätä problematiikkaa ja valheellisen kulttuurin luomista.

Onko se sitten niin että me ihmiset ihan ylipäätään kärsitään jostain semmoisesta näkyväksi tulemisen pelosta ja halutaan tavalla tai toisella piilottaa jotain itsestämme? Puuttuminen alkoholin käyttöön on puuttumista johonkin ihmisen sisimpään. Miksi näin on?

Se että se kuka sä oikeasti olet ei muka riitä vaan pitäis olla jotain muuta. Semmoisessa kulttuurissahan me eletään. Minä ainakin olen kärsinyt tästä.

Tällaisen kuvan sain pari viikkoa sitten Suomessa käydessäni sekä katukuvasta että keskusteluista muutaman perheellisen henkilön kanssa. Entiset stadia koristavat rappioalkoholistit puuttuivat ainakin keskustasta. Olikohan heidät lakaistu suuren urheilutapahtuman takia pois näkyviltä?
Mitä nuorisoon tulee, vahvistui minunkin käsitykseni ylläolevan mukaisesti. Positiivista mielikuvaani kuitenkin himmensi hieman kun kysyin, mitä on tapahtunut ja mihin trendi on menossa. Vastaukseksi sain, että osa ei todellakaan käytä mitään, mutta osa on korvannut pullot pillereillä ja etenkin marihuanalla.
En tiedä pitääkö paikkansa, en ollut missään tapahtumissa joihin päihteidenkäyttö yhdistetään. Täysin subjektiivisia vaikutteita Suomesta kesällä 2015.

Ikzu moi. Luulen että kysymys on oikeastaan siitä, ettei kukaan halua joutua sellaiseen ulkopuolisen rooliin josta voi koitua aivan konkreettisiakin haittoja. Ajattelen tässä esim. ilmiantoja viranomaisille, vinkkejä työantajille jne.
En tiedä olenko samaa mieltä tuosta ihmisen sisimpään puuttumisesta. Sen sijaan aivan varmasti jokainen joka rupeaa aukomaan mulle ryyppäämisestä, astuu vahvasti rajatun tonttini muurin yli. Tällaisen käytöksen koen loukkaavana ja häpeämättömänä. Ja reagoin sopivalla tavalla. Puhun nyt menneisyydestä jolloin mullakin oli aika koviakin rajatappeluita. Nämä on selvitetty eikä enää vuosiin ajankohtaisia. Silti ne piti nimenomaan aktiivisesti selvittää. Aina löytyy kusipäitä jotka ylentävät itseänsä alentamalla muita.
Puolestani porukka voi vetää päivittäin vaikka 5 litraa tärpättiä naamansa kunhan ei vahingoita muita! Saman oikeuden pidän itsellänikin! :mrgreen:

Hiljaiset signaalit nousevat aina ensin, hiipivät esiin ja näkyvät juuri tuollaisinaAndanten mainitsemina yleisvaikutelmina.

Jo se, että ihmisillä on -täälläkin näkyvänä- jonkinlaista, vaikka edes laimeaa toivoa ja uskoa siihen että hiukan parempaan ollaan menossa, on hieno signaali.

Ei siitä niin kauan ole, kun lähes ainoa mielipide oli se, että taistelut kaikkien päihteiden käytön jatkuvaa kasvua vastaan on menetetty, kaikki on tänään hiukan huonommin kuin eilen, ja huomenna varmasti juopot ovat vielä juoipompia kuin tänään…

Kun usko siihen kasvaa,että asioihin voidaan vaikuttaa, ja että juuri me, ruohonjuuritason ihmiset , ainakin yhdessä ja ryhminä, joukkoina, olemme niitä asenteiden ja arvojen muuttajia, kasvaa varmasti myös halu olla mukana vaikuttamassa.

Ei toki kovin suuria heilahduksia ole parempaan päihdekulttuuriin tapahtunut, mutta jo kielteisen kehityksen hidastuminenkin on aina osoitus siitä että ei tämä ihan yhtä syöksykierrettä tarvitse olla.

^ Tuo on tosiaankin totta. Helposti haksahdetaan ajattelemaan, että kaikki menee koko ajan pahempaan suuntaan ja maailma muuttuu aina vain pahemmaksi, mutta näinhän asia ei kuitenkaan ole.
Saatamme ajatella vaikkapa että ryyppääminenkin vaan lisääntyy kaikkialla, mutta tilastojen valossa suomalaisten alkoholinkäyttö onkin vähentynyt vuodesta 2007 alkaen.

Oppinut optimisti Esko Valtaoja totesi hauskasti, että hyvistä uutisista ei kuitenkaan pidetä. Ne voivat nimittäin tuoda ihmisen mieleen epäilyn, että syy mieltä painavaan tyytymättömyyteen ja valittamiseen ei johdukaan ulkoisista asioista ja ympäristöstä, vaan omasta itsestä. :slight_smile:

Kesäistä päivää kaikille.

Se on paljon helpompaa olla siellä omassa myrkkyliemessään marisemassa ja valittamassa sekä arvostelemassa kaikkea mahdollista. Kokemusta on. Oma tämän saman kierteen alalajihan kun se on tämäkin että arvostelee niitä jotka arvostelee muita. Saa se omahyväisyys siitäkin ravintoa. :smiley:

Niinpä.

Jotenkin olen ihan tyytyväinen siihen, etten ole vielä menettänyt luottamustani siihen että asiohin voidaan vaikuttaa, ja kunhan edes yritetään vaikuttaa, niin ainakin joskus mennään myös parempaan suuntaan.

Realismia tarvitaan, ja siihen kuuluu sekin että nähdään joidenkin asioiden menevän myös huonompaan suuntaan, ja silloin niitä pitää myös kritisoida.

Ja toisaalta on oikeus olla iloinen niistä pienistäkin onnistumisista joita kuitenkin -kunhan edes yritetään- tulee sekä yksilötasolla että yhdessä toimimalla.

^ Samma här. Uskoa vaikuttamismahdollisuuksiin tarvitaan, samoin kuin konkreettista tekemistä. Realismiakin siinä ohessa, toki.

Näin se taitaa olla, että ihan Helsingin ydinkeskustassa päihteiden ongelmakäyttö ei kovinkaan paljon näy. Lähin paikka keskustaa jossa se näkyy, taitaa olla Kamppi. Mutta silloin on puhe jo monista muistakin päihteistä kuin alkoholista. Erityisesti Kampin vanha metroasema, jota kutsutaan kuulemma myös “Huumeasema Kampiksi”.

Kampin uudempi puoli, eli se kauppakeskuksen puoli tunnetaan puolestaan Suomen suurimpana nuorisotilana. Siitä huolimatta (ei sen ansiosta) viihdyn sen ilmapiirissä minäkin; vanha kanttura. :slight_smile:

Boheemiudestaan tuttua seutua on tietysti myös Sörkka ja Kallio, Kurvin kulmat. Tallinnanaukion kansanomainen lempinimi “Piritori” on niin yleisesti tunnettu, että se siirtyy varmaan kohta viralliseen kieleen.

Ja sitten taas seuraava arvostelee sitä joka on arvostellut muita jotka arvostelevat kaikkea… jne. jne. Syntyy näpäyttämisen ketjureaktio. :slight_smile:

Näpäyttäminenhän antaa mukavat kicksit, varsinkin jos saa toisen kiinni omahyväisyydestä, joka jo kuolemansynniksikin on luokiteltu.

Mutta voisiko olla ihanampaa omahyväisyyden muotoa, kuin omalla nöyryydellään ylpeily. :bulb:

Menneisyys ei ole tae tulevasta. Asiat menivät toisen maailmansodan jälkeen nopeasti pareampaan suuntaan, mutta asioiden meneminen parempaan suuntaan hidastuu koko ajan ja kohta mennään ehkä huonompaan suuntaan. Varmasti heikentyvä taloustilanne vaikuttaa suomalaisten alkoholinkulutukseen alentavasti, mutta siinä voi käydä niin, että ne henkilöt joilla ei ole ollut alkuunkaan alkoholiongelmaa, luopuvat sen käytöstä kokonaan, esim. lopettamalla ravintoloissa ja baareissa käymisen.
Itsekään ei tule käytyä enää baarissa parilla oluella. liian kallista ja samoin kaupastakaan ei tule ostettua olutta kun eurot ja sentit tulee laskea tarkkaan.

^ Jos päihdetilanteesta puhutaan, minä pohdin mieluiten tilannetta kaikkien päihteiden osalta. Alkoholista on toki helpoin käydä julkista keskustelua, koska se on näkyvää ja sitä tilastoidaan ja seurataan tarkimmin. Huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytön osalta ei ole tarkkaa dataa, koska suuri osa käytöstä on niin piilossa ja salaista. Viranomaiset tietysti tilastoivat huumeidenkäyttöäkin siltä osin kun sitä tulee ilmi, mutta kaikkihan ei tule koskaan ilmi.

Jos vaikkapa nuorten alkoholin käyttö vähenee, se ei ole vielä tuulettamisen aihe sikäli jos muita päihteitä tulee tilalle.

Itse en missään nimessä suosittele alkoholin juomistakaan kellekään, mutta JOS sitä jokatapauksessa juo, niin ainakin minusta olisi paras vaihtoehto juoda sitä nimenomaan ravintolassa tai baarissa. Ja nimenomaan kotimaisen yrittäjän ylläpitämässä ravintolassa tai baarissa. Anniskeluravintoloiden alalla ei ole tietääkseni kovin paljon ylikansallisia ketjuja, eikä tietääkseni veropakolaisuutta, vaan suurelta osin pk-yrityksiä. Jotka myös maksavat veronsa Suomeen.
Harmaata taloutta tosin ilmennee monin paikoin pimeän työvoiman muodossa, ainakin räkälä-tasolla, mutta sitä yritetään myös valvoa. Eikä kaikkein hämärimpiin, pahamaineisten lähiöiden rahanpesu-kuppiloihin kannata mennäkään. :slight_smile:

Kallistahan ravintolassa juominen varmaankin on, mutta jos ihmisellä ei ole alkoholiongelmaa eikä hän näin ollen juo edes kovin usein tai paljon kerralla, hänellä varmaankin on varaa satunnaisesti myös maksaa siitä.

No jaa…

Jos joskus alkaisin uudelleen alkoholia käyttämään, niin kai sen verran olen antanut kovassa kallossani periksi että jotain tekisin eri tavalla kuin ennen.

Niinpä alkoholinkäyttöni tulisi rajoittumaan esimerkiksi jonkun kesäisen lauantai-illan rentoutumistilanteeseen, kylmään olutpulloon saunan jälkeen.

Ymmärrän, että mielellään lähin, viiden kilometrin päässä oleva anniskeluliike haluaisi minun saapuvan sinne juomaan olueni, mutta omalta kannaltani en näkisi siinä mitään etua. Kyseinen rentoutumistilanne voisi jopa kärsiä, kun joutuisin kaljani takia lähtemään vartavasten liikkeelle, ja siinä on semmoinenkin vaara, että mieleen juolahtaisi että eihän sitä nyt kannattanut yhden oluen takia tänne asti tulla, samallahan niitä sitten kumoaisi valomerkkiin asti.

Ja kun ei se olisi pelkkä kaljan hinta, viisinkertainen seka- ja siirtomaatavarakaupan hintaan nähden… matkat päälle. Eikä oluelle oikein sovi omalla mopolla mennä, siitä on omat asetuksensa. Vaikka vaan yhden aikoisikin ottaa… Maaseudulla, missä ei julkista liikennettä enää ole, se on taksilla ajeltava.

Voidaan tietysti sanoa, että hyvähän se, kulutus lisääntyy… mutta kun tätä maailmaa ihan kokonaisuutena ajatellaan, niin onko se sittenkään paras vaihtoehto, että kulutusta yritetään paisuttaa pelkästään kuluttamisen takia?

Ettäkä maailmantalous paranisi jos kaikki esimerkiksi ajelisivat vapaa-aikansa taksilla edestakaisin -oli sitten tarpeellista asiaa tai ei. (no, tuo meni jo eri asian pohdintaan, ulos kaljapullon juomisesta…)

Ravintolaan -olipa se sitten kirkonkylän baari tai hyvällä ohjelmistolla varustettu yökerho- lähtemisellä sen sauna- tai muun iltaoluen perään on ehkä muitakin ulottuvuuksia.
Yksinasuvalle ei tietysti kukaan perään murjota, mutta monessa parisuhteessa saattaa aiheuttaa pientä närää, kun toinen osapuoli kerran-pari viikossa pynttäytyy biletyskaapuihinsa ja ilmoittaa että aionpa mennä -sen yhden- juomaan. Kas kun siinä voi herätä epäilys että taustalla on hiukan muutakin vaihtelunhalua kuin kantavierteen maisteleminen. Ja ainakin se on , sekin aika, pois siitä mahdollisesti muutenkin vähäisestä keskinäisestä yhteisestä perhe-elämästä.
Voipa käydä niinkin, että asia ratkaistaan sillä, että lähdetäänpä sitten yhdessä. Näin on saatu yhden kaljanhimoitsijan lisäksi jo toinenkin ihminen oluelle , semmoinen joka olisi muuten voinut hyvin olla ilman sitä yhtäkään kaljapulloa.

Olisko sittenkin ollut parempi juoda se olut siinä keittiön pöydän vieressä, siirtyä sitten sen kumppanin viereen sohvalle pitämään kiltisti kädestä kiinni ja telkkaria katselemaan?

Ja edelleen, kapakkaan menemisenarveluttavia puolia, kun alkuun pääsin.
Olen huomannit, että minäkin, kaikesta ajattelun itsenäisyydentavoittelustani huolimatta, olen aina jossain määrin haksahtanut porukan mukaan. Kovin helposti ihminen menee virran mukana. Kun “kaikki” ympärillä tekevät ja ajattelevat yhdellä tavalla, siihen vaan jotenkin ajautuu mukaan samaan.
Niinpä, joskus kun sitä olutta otin, oli todellakin vaikkapa työmatkalla tarkoitus ottaa vain se yksi. Mutta kun sattui olemaan pöydällinen mukavaa porukkaa, henkevää (harvemmin hengellistä) keskustelua, ja luonnollisena, ikäänkuin oletusarvoisena toimintamekanismina se, että pullon tyhjennyttyä ostettiin toinen …ja kolmas jne…

Kovin helposti toimi aivan samoin m kuin muutkin. Eikä jättänyt siihen aiottuun yhteen.

Esimerkin voima on kova.

^ Hyvä pointti, ja ihastuttavan tuomaskyrömäisesti kirjoitettu. :bulb:

Mutta voihan taksin sijaan käyttää polkupyörää, tai kulkea jalkaisin. Viiden kilometrin fillaroint tai patikointii ei ole matka eikä mikään, ei edes paluumatkalla. Kuntokin kohenee samalla. Voi myös hiihtää rullasuksilla, tai talvella oikeilla suksilla.
Taatusti ekologista.

Pentuna kun asuttiin landella, niin poljettiin viikonloppuiltoina polkupyörällä kaupungin keskustaan koko neljän kilometrin matka, ja vielä takaisinkin joskus aamuyöllä. Joskus oli kaveri tarakalla, ja joskus itse tarakalla. Pari kertaa tuli ajettua ojaan, mutta silloin se vain nauratti.

Kulutuksella toki on kansantaloutta kohentava vaikutus, ja on myös eettistä kulutusta jonka ekologinen jalanjälki on hyvänlaatuinen. Esimerkiksi ravintolassa syöminen voi olla ekologisempaa kuin muoviin pakattujen elintarvikkeiden hankkiminen marketista tai kyläkaupasta.

Onneksi meillä on muuten hyvä tyhjien pullojen palautusjärjestelmä. Näin ollen Metsänreunan miehen kuvitteellinen olutpullo voidaan palauttaa kauppaan ja siitä saa vielä 0,10 euron panttirahan takaisin.
Silti; sen juominen ei ollut ekologisempaa kotona kuin ravintolassa.

Tehokkaampaa ja vauhdikkaampaa ja täydellisempää kuluttamista -sitä on tosiaan esitetty lääkkeenä maailman ongelmiin.

Pakko on myöntää, että kovin olen epäinhimillinen, epäisänmaallinen ja maailmaa tuhoava, kuluttamiseni kun on vähenemään päin ollut jo pitkään. Vaikka vauhdittaa kai sitten tarttis.

Mutta, kun toisaalta muutama “epäilevä Tuomas” on laskeskellut, että jos jokainen maailman ihminmen todellakin saataisiin kuluttamaan yhtä paljon kuin tämän päivän keskiverto suomalainen, niin maapallon raaka-ainevarat ja uusiutumiskyky ei ehkä ihan riittäisikään.

Puhumattakaan siitä, että kun sekään ei riitä, vaan tämä suomalaistenkin kulutustahti on liian säästäväistä ja hissuttelua.

Olen kyllä ajatellut, että jos ihan oikeasti asiat paranevat sillä että enemmän kulutetaan, niin eihän se nyt monimutkaista olisi. Tämän päivän insinöörit (ja jopa vähemmän kouluja käyneet, jonkinlaiset perustiedot tekniikasta omaavat pellepelottomat) osaavat varmasti rakentaa puoliautomaattisia koneita jotka kuluttavat vaikka öljyä, sähköä, puutavaraa, autoja, kahvinkeittimiä, laastaripaketteja, perunaa, talvitakkeja, mono- ja stereosoittimia- melkein mitä vaan. Semmoinen iso kone, joka käy mahdollisimman paljon mitä tahansa polttoainetta hotkivalla moottorilla, ja siihen iso liukuhihna jolle ne kulutettavat tavarat heitellään. Oletteko nähneet vanhanaikaisen sepelimyllyn kuljetinketjua? Sata metriä pitkä, niinkuin katepillarin telaketju jossa saranoilla keikkuvia prsaansyöttöruuhen näköisiä kuuppia peräperää kolistelemassa loivaan ylämäkeen kipatakseen sitten ylhäällä sisältönsä seuraavaan työvaiheeseen. ihan sinne ylös sitten helvetin iso tratti Paksuapatarautaa, ja korkeilla laido illa! josta ne kulutettavat romppeet sitten valuvat koneen raskaiden ja kirskuvien leukojen väliin, ja jostain kyljestä poisto trötö josta kulutettu tavara lastattaisiin vaikka upotettavaksi mereen. Maalaa vaikka hänet iloisen väriseksi niin lapsetkin oppii tykkäämään.

En minä sitten tiedä, mikseivät kulutuksen lisäämistä vaativat johtomiehet ole rakennuttaneet noita koneita. Olisko siinä jotain patenttioikeudenkäyntejä sitten jo menossa? Vai epäilevätkö vielä hiukan itsekin kannattavuutta?

^ On ihan totta, että maapallon resurssien kuluttaminen on huolestuttava asia, eikä varauksetta kannatettava edes talouden nimissä.

Olet kuitenkin varmaan huomannut, Mies, että kun minä puhun kuluttamisen puolesta, puhun yleensä aina palvelujen käyttämisestä. Ihmisen työ ei kulu sitä käyttämällä, vaan päinvastoin: uusiutuu sitä paremmin mitä enemmän sitä suosii. Palvelujen käyttäminen työllistää myös, ja voi olla ekologisesti parempi vaihtoehto. Otetaan esimerkiksi taksi vs, mopedi.
Nykyajan autothan ovat perin pienipäästöisiä ja vähän saastuttavia, ja taksit ovat yleensä melko uutta automallia.

Voisiko olla, että uusi automalli saastuttaa jopa vähemmän kuin vanha mopedi? Taksiautoa käyttää lisäksi usea ihminen, kun sitä yksityisomistettua mopedia vain yksi ihminen.

Joukkoliikenne on kannatettava asia. Jos vaihtaisit mopedisi taksiin, se voisi olla jopa ekoteko. Samalla työllistäisit taksiyrittäjää ja mahdollisesti hänen renkiään. :slight_smile:

Entäpä kaikki tolkuton muovin käyttö. Sen sijaan että ostaa muoviin pakattua makkaraa ja muita eineksiä kaupasta, joiden raaka-aineet on tehotuotettu, voisit mennä syömään vaikkapa eettisiä ja ekologisia arvoja noudattavaan kasvisravintolaan. Voisin ainakin Helsingissä suositella muutamaakin.

Sen sijaan että ostaa halpoja halpahallivaatteita jotka vieläpä hajoavat tuota pikaa, voi suosia second hand kauppoja ja kestäviä merkkivaatteita.

Ehkei nyt puhuta siitä, kuinka paljon ekologisempaa on asua kerrostalossa kuin yksin omakotitalossa, vaan jätetään se myöhemmäksi.
Ekologista elokuuta, Mies. :slight_smile:

t. nimim. “Toinen mies”

öhh. taikka toinen “mies”,