No jaa…
Jos joskus alkaisin uudelleen alkoholia käyttämään, niin kai sen verran olen antanut kovassa kallossani periksi että jotain tekisin eri tavalla kuin ennen.
Niinpä alkoholinkäyttöni tulisi rajoittumaan esimerkiksi jonkun kesäisen lauantai-illan rentoutumistilanteeseen, kylmään olutpulloon saunan jälkeen.
Ymmärrän, että mielellään lähin, viiden kilometrin päässä oleva anniskeluliike haluaisi minun saapuvan sinne juomaan olueni, mutta omalta kannaltani en näkisi siinä mitään etua. Kyseinen rentoutumistilanne voisi jopa kärsiä, kun joutuisin kaljani takia lähtemään vartavasten liikkeelle, ja siinä on semmoinenkin vaara, että mieleen juolahtaisi että eihän sitä nyt kannattanut yhden oluen takia tänne asti tulla, samallahan niitä sitten kumoaisi valomerkkiin asti.
Ja kun ei se olisi pelkkä kaljan hinta, viisinkertainen seka- ja siirtomaatavarakaupan hintaan nähden… matkat päälle. Eikä oluelle oikein sovi omalla mopolla mennä, siitä on omat asetuksensa. Vaikka vaan yhden aikoisikin ottaa… Maaseudulla, missä ei julkista liikennettä enää ole, se on taksilla ajeltava.
Voidaan tietysti sanoa, että hyvähän se, kulutus lisääntyy… mutta kun tätä maailmaa ihan kokonaisuutena ajatellaan, niin onko se sittenkään paras vaihtoehto, että kulutusta yritetään paisuttaa pelkästään kuluttamisen takia?
Ettäkä maailmantalous paranisi jos kaikki esimerkiksi ajelisivat vapaa-aikansa taksilla edestakaisin -oli sitten tarpeellista asiaa tai ei. (no, tuo meni jo eri asian pohdintaan, ulos kaljapullon juomisesta…)
Ravintolaan -olipa se sitten kirkonkylän baari tai hyvällä ohjelmistolla varustettu yökerho- lähtemisellä sen sauna- tai muun iltaoluen perään on ehkä muitakin ulottuvuuksia.
Yksinasuvalle ei tietysti kukaan perään murjota, mutta monessa parisuhteessa saattaa aiheuttaa pientä närää, kun toinen osapuoli kerran-pari viikossa pynttäytyy biletyskaapuihinsa ja ilmoittaa että aionpa mennä -sen yhden- juomaan. Kas kun siinä voi herätä epäilys että taustalla on hiukan muutakin vaihtelunhalua kuin kantavierteen maisteleminen. Ja ainakin se on , sekin aika, pois siitä mahdollisesti muutenkin vähäisestä keskinäisestä yhteisestä perhe-elämästä.
Voipa käydä niinkin, että asia ratkaistaan sillä, että lähdetäänpä sitten yhdessä. Näin on saatu yhden kaljanhimoitsijan lisäksi jo toinenkin ihminen oluelle , semmoinen joka olisi muuten voinut hyvin olla ilman sitä yhtäkään kaljapulloa.
Olisko sittenkin ollut parempi juoda se olut siinä keittiön pöydän vieressä, siirtyä sitten sen kumppanin viereen sohvalle pitämään kiltisti kädestä kiinni ja telkkaria katselemaan?
Ja edelleen, kapakkaan menemisenarveluttavia puolia, kun alkuun pääsin.
Olen huomannit, että minäkin, kaikesta ajattelun itsenäisyydentavoittelustani huolimatta, olen aina jossain määrin haksahtanut porukan mukaan. Kovin helposti ihminen menee virran mukana. Kun “kaikki” ympärillä tekevät ja ajattelevat yhdellä tavalla, siihen vaan jotenkin ajautuu mukaan samaan.
Niinpä, joskus kun sitä olutta otin, oli todellakin vaikkapa työmatkalla tarkoitus ottaa vain se yksi. Mutta kun sattui olemaan pöydällinen mukavaa porukkaa, henkevää (harvemmin hengellistä) keskustelua, ja luonnollisena, ikäänkuin oletusarvoisena toimintamekanismina se, että pullon tyhjennyttyä ostettiin toinen …ja kolmas jne…
Kovin helposti toimi aivan samoin m kuin muutkin. Eikä jättänyt siihen aiottuun yhteen.
Esimerkin voima on kova.