Naisettomuus ahdistaa

Sauna
61

Pitääpä kirjoitella pitkästä aikaa taas tähän aloittamaani ketjuun. Vuosi huitelee jo toukokuuta, ja yhä ilman naista ollaan. Asiaa ei varmaan auta se, että nykyään vietän suurimman osan ajasta kämpillä johtuen eräästä kirjoitusprosessista sekä siitä, että luennotkin loppuivat, joten oikeastaan minnekään ei “tarvitse” mennä. Baareissakaan ei paljon huvita nykyään kulkea, alkaa vain ahdistaa enemmän, eikä ole ylimääräistä rahaakaan. Perusongelma on se sama: saan kyllä naisilta paljon katseita, mutten uskalla lähestyä; se tuntuu kehittyneen jo jonkinlaiseksi krooniseksi ongelmaksi. Naiset totta kai aistivat epävarmuuteni, ja se ei tunnetusti naarasolentoja hirveästi innosta.

Mutta vaikka on taas sellainen kausi ettei tee mieli edes yrittää, niin jospa tästä hiljalleen piristyisi. On tässä kevään aikana meinannut kerran jo tärpätä, mutta menin tyrimään homman, totta kai. Tiesin, että nainen oli kiinnostunut, ja hän oli sen ilmaissutkin, mutta kuitenkin ajattelin että hän oli liian kaunis minulle enkä osannut lähestyä (tai ottaa ns. ratkaisevaa askelta), joten poistin Facebook-kavereistakin. Humalassa tietty. Tällainen surkimus olen. Ei auta. :blush:

Ps. Sentään romaanini päähenkilö pääsee pian maistamaan kuumaa romanssia. Pitää projisoida häneen omaa patoutunutta kiihkoa, on edes jollakin kivaa. :mrgreen:

62

Mulle sano päihdelääkäri ettö sinun ja vitun välissä on lasipullo,se perkeleen ukkohan ties mistä puhu.

Mulla olis ikäiseni hyvä nainen joka tarjoaa kaiken muun lisäksi vielä työpaikan,hän on yrittäjä joka työllistää parhaillaan (sesonkina) n 10hlö.
Minullakin olisi siellä työpaikka ym ym…

MUTTA pitäs olla selvin päin,muuten ei mitään.Niipä mä oon tietenkin sössiny jo moneen kertaan kaiken.
Viina menee kaiken edelle,työpaikan,suhteen,kaiken edelle se vie kaiken.

Naisettomuus ahdistaa,no ehkä enenmänkin oma tyhmyys.

63

täällä ei enää ahdista(siis naisettomuus yleisesti kuitenkin olen ahdistunut aika ajoin) löytyi vähän aikaa sit hyvä mimmi ja päihteitäkin olen käyttänyt kohtuudella viime aikoina :smiley: tsemppiä vaan kaikille rakkauden kaipuisille ihmisille täällä.

64

Joillakin onnistaa, onneksi olkoon. :slight_smile: Huh-huh, että voi tehdä naista mieli. Tämä voittaa satakertaisesti jonkin kaljanhimon. Vielä kun kävin kävelyllä auringonpaisteessa, meinaa pää seota. Äkkiä kirjoittamisen pariin että saa ajatukset muualle…

65

Ahdistaa jos panettaa ja kukaan ei oo samassa paikassa. Onneksi yleisesti ottaen silloin on nainen paikalla. Itse seurustelu ei tällä hetkellä kiinnosta & tiiän että tulisin mokaamaan sen ennemmin tai myöhemmin joten tällä hetkellä oon tyytyväinen nykytilanteeseen että saan naista (tai naisia) silloin kun se mulle sopii. Baarista en naista oo tainut viimiseen ~viiteen vuoteen löytää (muistaakseni), johtuu kyllä hyvin pitkälti siitä että en käy baarissa kun 1-2 krt vuoteen ja en eti sieltä naista, niitä löytää kyllä muualtakin.

66

lol, siihen nimenomaanimenomaakivenkovaa. Seksi nyt sattuu olemaan runkkaamista kivempaa, kannattaa kokeilla herneen nenään vedon sijasta.

67

Tarkennatko hivenen penikat?

Jep, floodaan uutta foorumia kun tänne eksyin pitkästä aikaa ja tein jopa tunnukset. Mihin vitutusmodeen? Ai tohon että tänne kirjoittaa vain negatiiviseen sävyyn viestejä vai vitutukseen omasta elämästä? Jos se meinaa jompaa kumpaa noista niin toivottavasti en ikinä ensimmäiseen (mikäli muistan tänne vielä tulla floodaamaan) ja toisessa nyt varmaan joka perusnisti on, en mää tykkää elämästä mut ei se tarkoita etten pillua saisi, ehkä viesti oli hivenen ylimielinen, mut joo-o sä saat sit ilmeisesti kiksit tällästen newbiefloodaajien fronttaamisesta, ok kiva.

Eikä nick klovni sano mitään? klovni = pelle. joo ja annan varmaan just semmosen kuvan kun minkälainen oon JUST TÄLLÄ HETKELLÄ. Se että “astun näyttämölle” just tänä iltana, tässä olossa on sattumankauppaa ja jos oon nyt sun silmis pelle niin tää on vaan foorumi ja sä oot vaan käyttäjä ruudun toisella puolen.

Mua nyt ei satu kiinnostamaan just sun parin vuoden takaiset sekoilut niin paljoa että jaksaisin lukea sun juttujas kun on sitä sekoilua tullut nähtyä livenä kaveripiirissä ja peilistä jo silloinkin kun sä oot pari vuotta sitten sekoillut.

Mut jos saat jomman kumman vanhemmistani lukemaan mulle niitä (kun mulla se nyt ei vaan oo ykkösprioriteetti että jaksasin tehdä) niin lupaan kyllä kuunnella. Tai jos saat ne edes käymään niin voin palkkioksi lukea sun sekoilus.

68

Magus elä pura pahoinvointias muihin,tiedän että joskus kynnys madaltuu,jos kivut yltyyy.
Naisen kaipaisin toki viereen mutta se pitäs olla se oikeenlainen,lähtis lenkille peesiin ja ois muutenkin innostunut urheilusta,edellinen emäntä ei melkeen viiden vuoden aikana lähteny kertaakaan lenkille.
Kaikki emännät 03 alueelta,jos kiinnostaa muukin kun douppaaminen yksityisviestiä kehiin,tehään jotain hienoa :exclamation:
En tuomitse ketään,oli douppisi mikä tahansa,tai vastaavaa.

69

Ei ahdista naisettomuus, heteronainen kun olen, vaikka kai sitä voi naista johonkin muuhunkin tarvita kuin seurusteluun tai seksiin :confused: . Ei silti ahdista.

Ei ahdista miehettömyyskään, kun mulla on maailman paras mies :smiley: .

Tavattiin ihan “perinteisesti” baarissa ja molemmat oli niin soseessa, että hyvä kun tolpillaan pysyttiin ja oma nimi muistettiin :laughing: . Kyllä siitä vaan silti vuosisadan rakkaustarina kehkeytyi, eikä kummallakaan ollut edes silloin tarkoituksena mikään seuranhaku vaan lähinnä pään täyteen vetäminen. En nyt kehoita ihan ainoana konstina ainakaan kokeilemaan tuota “hirveet lärvit ja konttaamaan” -taktiikkaa, jos on tarkoitus parisuhde löytää, etenkin kun käsitin, ettei aloittaja ainakaan mitään hirveän päihdepäistä emäntää itselleen halua, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että toimii se joskus noinkin.

Päihde- ja MT-ongelmaisia ollaan mieheni kanssa molemmat, mutta niin se vaan usein taitaa mennä, ettei mikään ns. tasapainoinen streittari jaksa kovin pitkään katsella jotain mentaalisesti epävakaata sekakäyttäjää ja päinvastoin. Meillä ainakaan nuo ongelmat eivät sitä rakkautta vähennä tai pahemmin parisuhdetta häiritse, jos ajattelen, ovatko ne “ongelmattomat” ihmiset yhtään sen onnellisempia parisuhteistaan. Voisin jopa väittää, että meillä sitä onnea on enemmän, kun vierellä on tukemassa sellainen, joka tietää vähän elämän nurjastakin puolesta, eivätkä ne vastoinkäymiset ole ihan uusi ja maailman kaatava juttu. Meillä on myös keskenään ihan 100%:n luottamus; ei ole väkivaltaa, katoamistemppuja, valehtelua, ohareita jne., kumpikaan ei taatusti koske toisen lääkkeisiin ilman lupaa ja päihteiden kanssakin pyritään tekemään kristillinen tasajako, vaikka ei kristittyjä ollakaan :laughing: .

Itse olen sen verran hoivaviettinen, siis aina silloin kun jaksan, että mua ei haittaa, vaikka joutuisin vähän enemmänkin paapomaan tuota ukkoani, mutta hän kyllä osaa itse itsestään huolehtia, mikä tietysti hyvä sekin. Tunteista ja vaivaavista asioista, joita mulla ainakin riittää, pitää toki puhua, mutta en mäkään jaksais olla ihan koko ajan joku paskasanko, johon voi kipata kaikki “mua ahdistaa ja masentaa ja vituttaa ja pierettää ja takin vetskari hajos ja lapsena oli liian vähän leluja” -angstinsa. Sitä täytyy vaan itsekin joskus muistaa, että nyt vois olla hiljaa, kun ei kuitenkaan ole ihan maailmanloppu tulossa ja toisella on niitä omiakin ongelmia. Ei tietenkään pidä väkisin näyttää iloista naamaa, jos siltä ei vaan tunnu, mutta jos on edes suht siedettävä olo, niin mitä siinä myöskään väkisin alkaa puimaan jotain vanhaa traumaansa. Ja sitten kun on niitä hyviä hetkiä, niin niistä on otettava irti se minkä saa.

Ongelmia rakkaus ja parisuhde ei ratkaise, mutta helpompi ne on kestää, kun vierellä on toinen edes vähän samanmoinen, kuten tässä ketjussa on todettukin. Ja meillä ainakin tää suhde on vähentänyt molempien aivan ylenmääräistä päihdesekoilua ja myös helpottanut masennus- psykoosi- ym. jaksoja. Ainakin tiedetään, että toisella voi seota pää tai voi retkahtaa milloin mihinkin, mutta kyllähän sen hyväksyy, kun tietää, että se toinenkin kulkee yhtä heikoilla jäillä ja niistä asioista selvitään sitten taas yhdessä.

Noista rahajutuista sen verran, että mulle ne ei merkkaa juuri mitään, kunhan se jotenkin välttämättömään elämiseen riittää ja mieluusti joskus vähän johonkin muuhunkin :wink: . Mulla on pieni eläke ja mies saa tällä hetkellä vain toimeentulotukea, mutta on tässä pärjätty ja vielä puhtain luottotiedoin. Periaatteessa meillä on “mun rahat ja sun rahat”, mutta niin se menee, että se kustantaa, jolla sitä rahaa paremmin sattuu sillä hetkellä olemaan. Olen mä välillä “elättänyt” miestäni, mutta en mä koe sitä miksikään siipeilyks. Kyllä hän sitten aikanaan on korvannut, enkä tarkoita nyt luonnon luottokorttia :laughing: . Yhteispelillä tässä mennään, eikä se niin tarkkaa ole, että “mä ostin kaks vuotta sitten sen yhden tupakka-askin ja sä ostit vuosi sitten sen kinkkupaketin”.

Noista nettideiteistä tai yleensäkään netin kautta tutustumisesta mä en osaa sanoa mitään, koska ei ole kokemusta. Kyllä mä ihan mielelläni netissä tuntemattomien kanssa jutustelen, mutta sinne nettiin ne sitten saakin jäädä. Kyllä mä haluan tavata “live-ihmiset” alunperinkin livenä, oli sitten kyse seurustelukumppanista tai jostain hyvänpäivän tutusta. En yhtään epäile, etteikö se netin kautta olis monella hyvin onnistunut, mut henk.koht. se vaan tuntuu jotenkin “luonnottomalta”. Eipä sillä, että ensivaikutelma livenä olis yhtään sen luotettavampi, etenkään jos räkäposkella örveltää kapakassa, tai muutenkaan.

70

^ Toltahan se kapakassa jo näyttääki.

71

Viestisi on aika pitkä ja sinällään ihan kivaa luettavaa, joten en lainaa sitä kokonaisuudessaan tähän. Ok, sinulla on asiat hyvin ja teet tiettäväksi sen, mikä siinä. En vain ymmärrä postauksesi pointtia. Totta hemmetissä tiedän että kuvailemasi tilanne on mahdollinen. Toinen päihdeongelmainen hyvin usein löytää sielunkumppanin, ja tavallaan itse toivon ihan samaa omalle kohdalleni. Toisaalta olen niin syvällä suossa, etten toivo tähän upotukseen ketään toista. Sinulla ja kumppanillasi asiat ovat sointuneet hyvin, mutta en näe sanomassasi mitään, mitä en tietäisi ennestään. Olen käynyt helvetin monia epäonnistuneita parisuhteita läpi. Aina on ollut hyväntahtoisuutta, lupauksia, keskustelua, jopa rakkautta. Mutta aina on nainen pettänyt, se on totuus.

En todellakaan yritä olla katkera tai mitään, sillä itsessäni on aivan riittävästi vikaa. Olen hajamielinen, ajattelematon, enkä ole tähän asti osannut asettua kumppanini ajattelumaailmaan. Olen erilainen, siitä ei mihinkään pääse, taiteilija, jota useimmat naiset pitävät outona ja pelottavana. Minunlaisiani miehiä ei kulje joka kadunkulmassa, sen voin sanoa. Minä ajattelen ja kyseenalaistan. Liian monille naisille se tuntuu olevan jonkinlainen kirous.

72

joo ei naisettomuus ahdista josko ei niin miehettömyyskään. Törmäsin vaan niin outoon juttuun, että hämmästelen: mulla on huono menneisyys eikä nykyisyydessäkään ole kehuttavaa niin sellainen kellä vielä pahempi profiili ei voi olla mun kaa :smiley: hui kun oon paha tyttö, varmaan tuomittu olemaan yksin nyyh.

73

En oikeen tiedä,hakeuduin toisaalta tarkoituksella asumaan vähän syrjemmälle,mut kyllä se välillä käy vituttaan tää yksinäisyyskin.Ns.normaalin muijan kans olemisesta ei tuu mitään,kokeiltu on ja edes vähän ajatusmaailmaani lähellä ei vissiin ole olemassakaan.Minä en vain muutu tästä miksikään perheenisäks,en tykkää matkustella,käydä baareis ja vituttaa kaikki se sukulaisissa ramppaaminen,kaikki se mihin pitäisi taipua jos alan oleen tavallisen naisen kans.Pitäs luopua kaikesta mikä on mulle tärkeää.Itse en nykyisin tykkää ryypiskellä,mut ei se mitään jos eukko haluus mennä joskus baariin ym.Mut sen pitäs hyväksyy myös minun omat pään-nollaus jutut.Satanistin elämä osaa olla monimutkaista,joskus toivon,et oisin syntyny normikansalaiseks.Olipahan tilitys :laughing:

74

Eipä se tulisikaan olemaan onnelinen parisuhde jos joutuu olemaan jotain muuta kuin on. Jos elämäntyylisi on sellainen josta sinä tulet onnelliksi ei siitä pidä luopua. Toki parisuhde on kompromisseja, mutta omaa itseään ei saa hukata. Kaksoiselämä parisuhteessa on hirveää. Itse taidan olla tuomittu sinkkuuteen :mrgreen: Menee se elämä näinkin etiäpäin. Ja silti toisaalta kun joskus harvoin ulkona käyn (tupakan loppuminen useimmiten ajaa pihalle lähtemään) ja jos satun näkemään pariskunnan joka kulkee käsi kädessä, tuntuu jossain siellä missä oletettavasti sydämeni on kurjalta. Herää ajatus: eikö minulle suoda tuollaista enää? :confused: Unelmien prinssiä ei ole olemassakaan, enkä sellaista haluaisikaan. En halua lohduttajaa vaan ymmärtäjän. No tarvittaessa myös sylkyn johon piiloutua pahalta maailmalta. :laughing: Mutta kun on ne syyt miksi tälläkin palstalla roikkuu niin se hieman rajoittaa tuota “markkina-arvoa” :mrgreen: Sinkkuuden alan jotenkuten hyväksyä, että näin se vain menee minun osaltani. Silti tuntuu haikealta. Kuten sanoit; “joskus toivon, että oisin syntyny normikansalaiseks.” Ois nääki asiat kaiketi helpompia :laughing:

75

Jep, tajusin ton iteki joku vuos sitte. En sit tiiä, oon vapaa, mut tunne on et jotain puuttuu. Onneks mun tunteet on aina ollu niin perseestä et voi jälleen haistattaa pitkät vitun tunteille.

76

Just nyt on halipula, ja hah huomenna nauran heikkoudelleni

77

Vitut se mitään heikkoutta ole.

78

Ei läheisyyden kaipuussa ole mitään heikkoutta. Vaikka itse olen päätynyt yksinelämiseen ei se sitä tarkoita, ettenkö silti haaveilisi haleista, vieressä nukkumisesta, suukoista, silittelystä tms asioista jotka kuuluvat parisuhteeseen. Ja kyllä haaveilen myös intiimistäkin kanssa käymisestä, mutta en harrasta mitn yhden illan säätöjä tai fuckbuddy-juttuja. Niissä polttaa vain näppinsä, koska minulle seksi on eräs läheisyyden muoto. Minulla täytyy olla tunteita kumppania kohtaan. Muuten en pysty. ja jos tiedän ettei toisella ole muita intressejä kuin paneminen näytän punaista valoa. Tänks put nou tänks.

Onhan tää riipaisevaa. Silti elämä jatkuu :slight_smile: Kellä yksin, kellä kaksin jotkut jatkaa jopa kolmisin :wink:

79

En jaksanu koko ketjua lukea. Oli pakko kommentoida kuitenkin, että ymmärrän aloittajaa ihan omasta kokemuksesta, voin sanoo, et helpottas kyllä alkoholista luopumista jos löytäis jonku miehen vierellensä olis ehkä joku syy olla juomatta tai niinhän mä ainakin kuvittelen.
Joko aloittajan tilanne on kesänaikana muuttunut? :slight_smile:

80

Päivitellään tilannetta sen verran että ei ole muuttunut, eikä toivoa näy paremmasta. Positiivista on kuitenkin kesän aikana tapahtanut: sain yli vuoden työsuhteen hyvällä palkalla. Työ on fyysistä, ja pitää ruumiin kunnossa, eikä ehdi niin paljon murehtia, synkistellä, eikä varsinkaan ryypätä. Elättelen hieman ristiriitaisia toiveita että ulkonäköni muuttuminen atleettiseen suuntaan herättäisi jonkun naisen mielenkiinnon, mutta tuskin minun kohdallani näin käy. Enkä edes toisaalta halua, että joku kiinnostuisi minusta vain ulkonäön perusteella (tai siis yleensä naiset ovat nimenomaan kiinnostuneet siitä miltä näytän, mutta kun oppivat vähänkin tuntemaan, esim. sen, että olen joko täysillä mukana tai en lainkaan, haluan sitoutua, rakastua, he ovat luovuttaneet/säikähtäneet tms., en edes jaksa spekuloida enempää).

Nyt menen päivä kerrallaan, näen unia rakastumisesta, hukutan ahdistuneisuuttani työhön, ja välillä, jos viikonloppuisin on vapaata, ryyppään. Tunne-elämäni on ikään kuin lamaantuneessa tilassa. Muutamina vapaapäivinä tosin olen vain käveleskellyt kaupungilla tekemättä mitään, menemättä varsinaisesti minnekään. Nauttinut turhasta joutenolosta. Muutama pidempi katse ohi kulkevien naisten kanssa on herättänyt välittömästi kaipuun - tunteen, etten ole tavallinen. Olen aina katsellut maailmaa ulkopuolisena, eikä yksinäisyyteeni löydy todellista auttajaa. Kuinka moni noista vastaantulleista kiinnostavan näköisisistä naisista olisi valmis elämään kanssani? Yksi kymmenestä, sadasta, tuhannesta? Ehkei yksikään. Heidän toiveitaan on mahdoton tietää, mutta täysin väärällä aikakaudella harhaileva persoonani lienee silti heidän listojensa häntäpäässä.

Jos sytyttää rakkauteni tuleen, ei loppuelämä riitä sen sammuttamiseen.
:blush:

rakkauteni ei pääty milloinkaan
vaikka maailma sortuisi, tai aurinko käyttäisi polttoaineensa loppuun
minun rakkauteni kestää
katso silmiini, ja näet tähtien syttyvän
sinun vuoksesi, sinun, kaikkeuksien
kun atomit natisevat liitoksissaan, ja uskomattomat hiilisidokset syntyvät
olemme keskipisteessä

miksi muuten eläisin
äärettömyyden paineessa?