Naisettomuus ahdistaa

Tiedän, että alkoholiongelmani vuoksi minun on vaikeampi luoda terveitä kontakteja naisiin, mutta kyllä silti ahdistaa olla aina yksin. Mikä neuvoksi? Päällisin puolin ei pitäisi olla ongelmia, olen kohtuullisen hyvännäköinen, taiteellinen, ja varmasti uskollinen, sekä hyvä keskustelija ja kuuntelija. Silti olen pian 28, ja edelleen sinkku, elämästäni seurustellut vain n. 3 vuotta muutaman eri naisen kanssa. Nuorempana olin itsevarma ja iskin naisia helposti, nykyään pääsen kyllä flirttivaiheeseen esim. baarissa, mutta en osaa siitä enää pidemmälle. Iso tekijä on varmaan silläkin, että olen yleensä aina liian kännissä mihinkään, mutta edes selvin päin solmitut suhteet eivät onnistu. Tuntuu että naiset vierastavat, jopa pelkäävät, vuolasta avoimuutta ja tunteellisuutta, jota edustan. Alan olla siinä pisteessä, että kaikki keinot on käytetty, enkä jaksa edes yrittää. Kaikki jutut päättyvät aina samalla tavalla, nainen kaikkoaa, yleensä syytä kertomatta, ja sitten on taas syytä ryypätä itsetuhoisesti, kun en omana itsenäni kelpaa kellekään. Olen miettinyt pääni puhki, mikä minussa on vialla. Ei kaikki voi johtua alkoholista. Tiedän muutamia kavereita, jotka juovat minuakin enemmän, mutta ovat silti parisuhteessa. Jos en olisi ateisti, uskoisin että minut on kirottu.

Sori jos tuli vähän angstinen vuodatus, krapulassa kirjoittelen. Miten köyhä mies ylipäänsä nykymaailmassa voi iskeä naisia, joilla on yleensä jo lähtökohtaisesti kovat odotukset varsinkin miehen statuksen ja palkan suhteen? Pitäisi ilmeisesti löytää sielunkumppani, joka ymmärtää ja on ehkä itsekin ollut vastaavassa tilanteessa. Onko raitistuminen todella se ainut keino? Aion kyllä yrittää tipatonta tammikuuta.

Kaatokännissä nyt kuka tahansa pilaa mahdollisuutensa aika helposti. Miehiltä odotetaan kai yleensä sitä lähestymistä ja ns.homman viemistä himaan. Vaikka nainen olisikin kiinnostunut, jää homma ehkä kuiteskin siihen jos miehellä ei ole tarpeeksi rohkeutta viedä hommaa loppuun.

Kyllä, se on viinasta kiinni eli korkki kiinni jos haluat naisia. Huumeita voi vetää kyllä ne ei näy naamasta ja elkeistä niin nopiasti. Ainakin omakohtaisesti vauhdin vetämisestä oli joskus jopa etua naisrintamalla… en silti suosittele kiskomaan mitään vaan selvittämään pään… vaikka en wittu oo mikään parisuhdeterapeutti joten mun jutut voi ottaa vähän with grain of salt…

heh… ite juon tässä kossua jo toista päivää ja nyt kun tarkistin tän lukaalin niin ei… ei edes yhtä naista ole täällä.

Joskus aikoinaan olisin ollut onnellinen jos naiset olisivat olleen ns. rahaan meneviä kun oli varsin hyvät tulot ja kulutin aika huolettomasti mut ei minulla silloinkaan ollut hirveästi naisia ja ne mitä oli niin mielestäni eivät koskaan olleet rahan perään…

Kuulostaa järkevältä. :slight_smile: Toki meitä on moneen junaan, ja kuten jo mainitsin niin tiedän pari läheistä tyyppiä jotka ovat ryypänneet vähintään yhtä paljon kuin minä mutta silti aina naisia riitti. Nykyään ovat jo naimisissa ja juominen on vähentynyt oleellisesti. Viinassa lienee pahinta se, että itseltäni se ainakin on vienyt itseluottamuksen täysin. Nuorena ryyppääminen ainoastaan paransi naisten saantia, sillä silloin kännääminen ei ollut synkkyyttä ja itsetuhoisuutta, vaan hauskanpitoa ja elämistä voimiensa tunnossa. Vittu silloin olin mies! Nykyään pelkkä surkimus. Toisaalta juomiseni taustalla on pitkään jatkunut masennus, johon olen aikeissa hakea apua lähipäivinä. Ehkä lääkityksen myötä tilanne alkaa helpottaa. Tähän asti ainoa lääke masennukseen on ollut alkoholi.

Sitä ei silti käy kiistäminen, että raha, maine ja kuuluisuus ovat kuin kärpäspaperia naisrintamalla. Ole julkkis, ole himoittu, niin se vain tässä maailmassa menee (jopa Vesa-Matti Loiri sanoi ansiokkaassa hänestä tehdyssä dokumentissa, että rupesi alkujaan taiteilijaksi, jotta saisi paremmin). Olisin tekopyhä jos sanoisin, ettei edes joskus olisi tehnyt mieli olla mies, jonka oven takana naiset jonottavat päästäkseen ******aan. :smiley: Mieluiten olisin kuitenkin normaali tyyppi, jolla on suht normaali, rakkaudentäyteinen parisuhde.

“Suomalaiset miehet ovat tuppisuita, jotka ei puhu eikä pussaa”. Ja kun taas avaudut vuolaasti tunteistasi, alkoholin avulla toki, saa sekin naiset lähtee livohkaan. Sun pitäisi löytää se kultainen keskitie. Mulle ainakin naisena/minuna alkoi tossa sun teksistä ahdistaa sun ahdistus ja epätoivo. Toki naiset arvostaa miestä, joka uskaltaa puhua tunteistaan, mutta harva sitä terapeutiksi kuitenkaan haluaa tai pelkäksi olkapääksi, jota vasten voit itkeä. (Toki löytyyhän niitä hoivattavan tarpeessa oleviakin.)

Hyvä, että olet huomannut tarvitsevasi apua masennukseesi. Hoida itsesäsi niin mielenterveyden kuin alkoholisminkin saralla. Uskon, että ongelmasi naistenkin suhteen paranee samaa tahtia. :wink:

Juu, korkki kiinni.

Tai kai sitä aina jokusen paukun voi ottaa, mutta kaatokänni ei oo hyvä juttu.

[poistettu suosittelua - Päihdelinkin moderaattori]

Niin ja joku sanokin jo nettideitit. Jotka onkin tod. suosittuja.

itse olen mies, mitään naisen näkökulmasta juttuja en voi kyl antaa.

Mutta yhden voin: ole oma itsesi, se on taito joka kehittyy ja on erittäin hyödyllinen, samoin kuin se kuuluisa osata sanoa ei.

En itsekään ole kyllä parisuhteessa, mutta olenkin tässä elämäntilanteessa enemmän -irtopilu -miehiä. :mrgreen:

Perkele, Plinkki teki taas tutun tempun ja hävitti pitkän viestin lähettämisvaiheessa… :smiling_imp:

Joka tapauksessa kiitos hienoista vastauksista ja naisnäkökulmista sekä kannustuksesta iina ja MyCupOfTea! En oikeastaan harrasta mitään sellaista missä tapaisin uusia ihmisiä, liikunkin yksin. Ennen tapasin kavereiden kautta muutamia naisia joiden kanssa syntyi juttuakin, mutta nykyään parhaat ystäväni ovat naimisissa - tuntuu että kaikki ovat. :smiley: Opintoni, jotka ovat jo loppusuoralla, ovat käytännössä ainoa sosiaalinen kanava, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä edes oman alani (joka on naisvaltainen) ihmisistä en ole löytänyt sellaista, jonka kanssa olisi ruvennut juttu syntymään. Monet tuttavat kiusoittelevat, että varmasti tulee p*ua jatkuvasti kun olet tuollainen runoilija naisten keskellä, mutta eipä se minun kohdallani noin mene. Ehkä sitten vain aina yritän vääränlaisia naisia, vaikken kyllä ymmärrä, millaisia pitäisi yrittää, kun kuitenkaan minulle ei ulkonäkö ole tärkein juttu, vaan olemus, luonne, katse.

Edellinen parisuhteeni oikeastaan kariutui juuri siihen, että kumppanistani tuli terapeutti, jolle kaadoin kaikki ongelmani. Toisaalta en ihmettele, miksi hän minut jättikin. Olin silloin henkisesti melko sekaisin, nyt olen sentään raapinut elämän realiteetteja kokoon ja yritän oppia virheistäni. Tiedostan hyvin, että oma pää pitää saada aivan ensimmäiseksi kuntoon, rakkaus tai parisuhde ei ratkaise psyyken perimmäisiä ongelmia. Toisaalta, kuten lauluissa sanotaan, rakkaus auttaa jaksamaan. On syy herätä, nousta ja ponnistella. Tällä hetkellä elämäni on vain masentuneen alkoholistin rypemistä tuhkatiheässä pessimismissä.

Kyllähän moni ilta alkaa ajatuksella, että nyt otan kohtuudella, mutta harvoinpa se kohtuudessa pysyy. Taitolaji se on, varsinkin tällä päällä ja näillä geeneillä. :smiley:

Nuo lääkkeet hieman arveluttavat, sillä olen hyvin herkkä kaikille lääkeaineille. Aion ehdottaa lääkärille jotain serotoniinitasoa nostavaa lääkitystä, en halua, että rauhoittava vaikutus on liian iso. Tiedän myös, että riippuuvuuksiin taipuvaisena ihmisenä jäisin äkkiä koukkuun vahvempiin.

Nettideittisivustoja on tullut jonkun verran kokeiltua, mutta niistä on itselläni vain huonoja kokemuksia. Itseään pitäisi mainostaa, ja siihen en oikein kykene. Harvoinpa kukaan on edes minulle vastaillut, kun olen yrittänyt jotakuta kiinnostavan oloista naista lähestyä. Taitavat etsiä juurikin niitä pohatoita. :wink:

Tuo on hyvä neuvo: ole oma itsesi. Siihen uskon edelleen, vaikka omana itsenäni oleminen ei tähän asti ole tuottanut kovin hyviä tuloksia. Mieluummin olen paska joka näkyy ja haisee heti kuin vasta sitten, kun se on avattu hienosta käärepaperista. Aitoudella ja rehellisyydellä voittaa aina - jos ei mitään konkreettista, niin ainakin sen, että voi elää itsensä kanssa pelkäämättä jatkuvasti hetkeä, jolloin valheet paljastuvat.

Voisihan tuota yrittää, mitäpä hävittävää minulla tosiaan on kun kohta kuitenkin porukka hajoaa omille teilleen… Ja niin, naimisissa olevien ystävieni kaikki ystävätkin tuntuvat olevan jo naimisissa tai parisuhteessa. Nyhjästä on paha tyhjästä. :smiley: Tietenkään en ole kaikista tietoinen, mutta alennustilani ei ole ainakaan rohkaissut ottamaan selvää.

Monesti sivustakatselijana tuntuu, että toisille suhteet syntyvät kuin sormia napsauttamalla. Aletaan vaan hengaan, rakastutaan, ja thäts it. Mutta toisaalta, suurin osa ihmisistä on “normaaleja”, ilman vakavia päihde- tai mielenterveysongelmia. Yksinäisiäkin tässä maassa riittää, mutta rakastuneiden parien keskellä aistii vain oman surkeutensa.

Kiitos, tulipa hyvä mieli sanoistasi! Ja olen hyvilläni puolestasi, että sinulla on ollut onnea. :slight_smile:

Joo, en tosiaan tarkoittanut ettei mt-ongelmainen voisi elää onnellisessa parisuhteessa. Viittasin ehkä enemmän itseeni, että itselläni kyseiset ongelmat ovat varmasti perimmäinen syy yksinäisyyteeni.

Mutta pitää yrittää ottaa pian alkava vuosi symbolisesti uuden alkuna. Jokaisen uuden päivän pitäisi olla ennemmin toivoa, kuin surua varten.

Kannattaa ehkä vaan lakata “aktiivisesti” etsimästä parisuhdetta ja keskittyä katteleen ympärilleen ja kokeileen uusia juttuja. Niin kun joku jo tässä ketjussa sanokin, niin sillon niitä potentiaalisia tyyppejä tuntuu tulevan vastaan. Sellanen pakonomasuus ja epätoivo huokuu ihmisestä pitkälle, se ei houkuta tutustumaan, panemaan eikä ainakaan sitoutumaan. Ei siinä ole kyse rahasta vaan ihmisen vetovoimasta. Luulen, että harva ihminen lopulta oikeesti on jonku rahan tai maineen perässä, mun mielestä jopa vähän vastenmielistä että ajattelet naista lohkeevan jos olisit rikas. Luulen, että puutteen syy on jossakin ihan siellä sun korvien välissä eikä suinkaan lompakon täytteessä.

Alkoholista kannattanee pyristellä irti, jos se korostaa sun masentuvaisuuteen taipuvaista luonnetta. Ressukka ei ole sekään kovin houkutteleva kumppani pitemmän päälle, vaikka saattaa jonkun hoivavietin toisissa nostaa pintaan. Yleensäkin itsevarmat tai sellaset ihmiset, jotka on ainakin jotenki sinut ittensä kanssa vetää myös toisia ihmisiä puoleensa. Se ei tarkota sitä, että olisi täydellinen tai teräksinen itsetunto, tai että asiat olis kunnolla ja kohdallaan.

Jos sulla on opiskelukavereina niitä kimmoja, niin voitko kysyä niiltä, mikä sussa mättää? Ite kun hengaan pääasiassa vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, niin joskus niiden kanssa on tullukin ruodittua sitä omaa ulosantia ja habitusta, että mättääkö siinä joku. Ja sitten lopuksi, kaikki vaan eivät ole mitään vuosisadan casanovia, vaan voivat olla onnellisia jos löytävät edes joskus jonkun. Toisilla taas vientiä on vaikka kuin. Tasan ei käy tässäkään asiassa onni.

Sori, en tahtonut antaa itsestäni sellaista kuvaa että haluaisin olla rikas (tai kuuluisa), jotta saisi naisia. Sanoin tämän lähinnä yleistyksenä, enkä kyllä anna sellaiselle pinnallisuudelle mitään arvoa. Haluan uskoa että suurin osa ihmisistä etsii toista ihmistä tunteiden perusteella, miten toinen vetoaa, millainen hän on sisältä päin. Tuskin olen silti väärässä jos väitän, että ulkokuori ja mammona ratkaisevat monessa asiassa tänä päivänä, usein myös “rakkaudessa” (enkä tarkoita sitä rakkautta, joka oikeasti pitää ihmiset yhdessä). Tuoko se kuitenkaan kellekään kestävää onnea? En usko.

Kysellyt olen, mutta vastausta välttelevään käytökseen en ole saanut. En sitten tiedä olenko niin paljon oudompi kuin useimmat muut ikäiseni miehet. Ja fakta tietenkin on, että juon liikaa. Usein minulle sanotaan ettei humala edes kovin paljon näy päälle päin, vaikka joisin kuinka paljon. On varmaan totta, että ryyppääminen muuttaa varsin vähän perusluonnettani, toki se vääristää tunnetiloja, tekee sentimentaalisemmaksi, mutta koskaan en aiheuta häiriökäyttäytymistä tai sammu mihin sattuu. Pahinta on kuitenkin että se syventää masentuneisuuttani ja aiheuttaa itsetuhoisuutta, ja tuhoaa itsetuntoni.

Silti vaan tekee olutta ja viinaa mieli. Absurdia.

nyytyn viesti oli asiaa! Turha viesti tää, mutta se oli minusta ytimekkyydessään paras.

Hyvä ja tärkeä keskustelunavaus topikij aloittaneelta. Näin netin kautta on vaikea sanoa mikä sussa on “vikana”. Ainakin se on vikana, että mietit tollaisia “mikä mussa on vikana”. Naiset tykkää kun mies on itsevarma ja sinut itsensä kanssa.

Saatat myös - vaikea tosiaan netin kautta sanoa - liian epätoivoisesti etsimässä kumppani. Jos tapaat naisen ja ilmoitat heti - vaikka siis tunteillasi, sanoja ei tarvita - että “mä haluan sut, olen niin yksin”, niin se varmasti karkottaa toisen.

Itselläni kokemusta tällaisesta, että saatan vain projisoida omia kokemuksiasi suhun. Jos pystyt, niin kannattaa jutella tästä asiasta jonkun joka tuntee sut hyvin. Jos hän on sosiaalisesti älykäs, niin hän ehkä osaa sanoa ulökopuolisen silmin miten nainen kokee käytöksesi.
Itse olen tällaista harrastanu, kun on tosiaan joskus tullut mokattua naiseen tutustumisessa (tai siis sen yrityksessä) todella pahasti…

Jep, just tätä minäkin tarkoitin. Monilla naisilla kylläkin on sitä hoivaamisen halua, jolloin saa tuntea itsensä tosi tärkeäksi toisen elämässä. Kuitenkin, jos jo siinä tutustumisvaiheessa tulee sellainen olo että toinen on epätoivoisena takertumassa kiinni, ei se varmasti herätä intohimoja. Tunteellisuudessa ei tosiaankaan ole mitään väärää, päinvastoin! Eikä musta epäitsevarmuudessakaan, liiallinen itsetietoisuus saa myös monet naiset kääntyy kannoillaan. Ja on tosi hienoa että niin moni mies nykyään jo uskaltaa puhua niistä tunteistaan, että sitä vanhaa sanontaa suomalaisista “tuppisuu-miehistä” ei nykyään kyllä voi enää yleistää.

Mikäs mun pointtini tässä nyt olikaan? Varmaan se, että vielä tutustumisvaiheessa kovin moni ei ehkä halua alkaa setvii liian syvällisiä ja henkilökohtaisia ongelmia. Tutustumisen pitäisi olla mukava ja miellyttävä kokemus molemminpuolin, niin että tekee mieli lähteä toisen matkaan. Tunteistaan saa tietysti puhua, mutta ei pidä kaataa koko tunteiden painolastiaan toisen syliin heti ensinäkemällä. Ja pitää myös muistaa kuunnella toista. Joku tais puhua balanssista? Se on tärkeää.

Joku kehoitti myös lopettamaan hakemalla hakemisen, hyvä neuvo sekin. Toisaalta täytyy pitää silmät auki ja muutkin aistit herkkinä, mutta epätoivoisuus siitä pitäisi karistaa. Ei ole helppoa. Mutta kyllä, myös minä olen ihan varma, että the nainen kävelee elämääsi vielä. :slight_smile: Sitä ei koskaan tiedä, milloin se tapahtuu. Kokeile ihmeessä nettideitti-juttuja, jos et vielä niihin ole lähtenyt. Itsellä ei ole niistä kokemusta, vaikkakin internetin ihmeellisestä maailmasta tuon irl-mieheni löysinkin. Uskon, että netin kautta (deittailupalstat, foorumit…?) on huimasti paremmat mahdollisuudet löytää sellanen oman henkinen ihminen, kuin baarista. Sinnikästä etsiskelyä ja odottelua sulle!

Kiitokset jälleen hienoista vastauksista ja viisaista sanoista, Exilim ja iina. Itseluottamuksen ja itsetunnon puutteesta varmasti paljolti johtuu, miksi en voita naisten kiinnostusta puolelleni. Minulle on sanottukin (erään naisen suusta), että olemukseni huokuu lannistuneisuutta ja epätoivoa. Ja tämä johtuu sitten paljolti masennuksesta ja päihteiden käytöstä, toisaalta myös pettymyksistä aiemmista suhteista. Ajattelen jo etukäteen, että kaikki tulee epäonnistumaan. Kyllähän sellaisen toinen ihminen vaistoaa äkkiä…

Olen edelleen epäileväinen noiden nettideittisivustojen suhteen, vaikka moni sanoo löytäneensä niistä rakkaansa. Minun “markkina-arvoni” (jos sallinette käyttää tällaista termiä) ei ole pariutumiskilpailussa kovin korkea, nimenomaan kiinnostaisi enemmän samanhenkisten ja samanlaisista harrastuksista pitävien henkilöiden kanssa keskustelu erilaisilla foorumeilla, mitä olen jonkinverran tehnytkin. Tällaisilta saiteilta mielitietty voisi löytyäkin, jos vain jaksaa kärsivällisesti yrittää ja odottaa.

Pitäisi vain yrittää opetella kääntämään surkeuden maksimointi tunne-elämän normalisoinniksi. Sitä kautta oppisi nauttimaan pienistä asioista, koko tästä elämästä, ja antaisi asioiden tapahtua omalla painollaan.

oon pistäny merkille että jos joutuu olee ilman piparia nii käyttää huomattavasti enemmän päihteitä ku silloin jos saa piparia useammin, ja myös pää mahdollisimman sekasin kuoseja tulee otettua useammin, onko muut huomannut saman tyyppistä käytöstä?

Mielenkiintoinen ja tärkeä topic! Cowboyn huomio pitää paikkansa myös näin naisnäkökulmasta, tosin yhdistäisin sen pelkän “piparin” kanssa samaan syssyyn myös kumppanuuden ja läheisyyden. Jos on yksin tai huonossa suhteessa, olo on huomattavasti eksyneempi verrattuna tasapainoiseen suhteeseen. Kai juuri siksi tulee haettua lohtua viunasta - turhaan. Vielä aloittajan iästä: ei 28:na kannata ajatella olevansa liian vanha mihinkään :slight_smile:

ite tällä hetkellä suhteessa ollu yli 6 vuotta,ja sit on viikot muualla duunissa eikä vkl voi olla aina kahdestaan ja vaikka oisikin nii ei siltikään aina toista nappaa petipuuhat, pariviikkoa ollu ilman ja olen ainakin seuraavan viikon vielä ja kyllä sen huomaa, viikon sisään mennyt: 3mg subuu(kaks kertaa jopa ränniin), 50 bissee 0,5lviinapullo, muutama ketu sienii, 2g hazaa+2g kukkaa ja tavallista enemmän rauhoittavia+lyricat, aika normi satsi paitsi toi subu on kyl harvinaista herkkua, ja kaiken ton vois vähentää kolmannekseen jos sais kerran viikossa sexiä. mut jos ilmaisisin naiselle asian niin nii se alkais syyttelee et painostan sexiin ja syytän ongelmiani häntä, vaikka tavallaa onkin osa syy päihteiden käyttööni olemalla kanssani yhdessä. miksi pettäminen on väärin mutta pihtaaminen ei? minusta ne voi rinnastaa toisiinsa siinä mielessä että jos haluat yksinoikeuden makkaraan/pipariin siitä pitää pitää huolta ja pitää se tyytyväisenä tai ei voi valittaa jos vie tavaran muualle “huoltoon”. näiden ajatusten jakamisesta minut on haukuttu: sovinistiksi, sexiin painostajaksi, ja parisuhdetta kuniottamattomaksi siaksi! johan oli aamu avautuminen :smiley:

Dexmex, olen samaa mieltä et yksin ollessa päihteitä kuluu helposti enemmän ku suhteessa. En kuitenkaan rinnasta kikkeliä subuun ihan tolleen kuin sä tunnut tekevän subun ym. ja piparin välillä. Musta suhteessa on helpompi olla vetämättä silloin, jos tuetaan toinen toisiamme. Saan kumppanin kanssa yhdessä olosta hyvää mieltä ilman jatkuvaa sekstailuakin, joten seksi - tai sun sanoin “makkara” - ei ole se juttu, jonka vuoksi vedän vähemmän yhdessä kuin yksin. En yhtään ihmettele, jos sua on syytetty seksiin painostamisesta, siltä se mustakin kuulostaa. “Pipari” ei ole vedettävää tavaraa samassa mielessä kuin päihteet, vaikka se sulle tuntuukin olevan. “Pipari tai subu, subu tai pipari? Piparia sieltä vai piparia täältä?”
:unamused: