Ymmärrän häpeän tunteen. Oli tosi kova kynnys palata lähtöruutuun itsellänikin kesällä.
Mutta eteenpäinhän tässä katsotaan. Ja terveyden ja elettyjen päivien näkökulmasta jokainen päivä merkitsee. Kummin sitten kävikään.
Tässä raittiuden lajissa tärkeintä on osallistuminen. Ei voitto.
T. Puuhapete
Olen jossakin kummallisessa välitilassa nyt. Aiemmin lopetuspäätös oli selkeä ja ehdoton, mutta nyt tuntuu että tilanne nollautui retkahtamisen myötä. Minun pitää löytää keinot määritellä suhteeni juomiseen uudelleen, koska nyt tunteeni ovat aika lailla sekaisin. Tiedostan, että juomattomuus on ainoastaan fiksua ja tuo luottamusta tulevaisuuteen. Siis sillä tavalla, että juomisella en ainakaan asioitani pilaa. Mutta joku osa minussa haluaisi juoda. Ei akuutisti juuri nyt, mutta sellaisella kytevällä tavalla. Huomaan ajattelevani, että ei kai siitä niin suurta haittaa ole, jos sopivan tilaisuuden tullen juo, sillä edellytyksellä että mopo ei lähde käsistä.
Mietin, että onko tämä vaan juomisen jälkeistä haikailua, vai onko mielialaani tullut jokin pysyvä, juomiselle altistava särö. Ehkä se onkin niin, että retkahtamisen jälkeen minulle on vaikeinta löytää taas se ehdottomuus, millä alunperin lähdin raittiutta hyvällä menestyksellä hakemaan.
Mulle kävi noin. Olin kirkasotsaisesti sitä mieltä, etten enää koskaan juo. Sitten, kun se juomattomuus katkesi, niin myös kirkasotsaisuus katosi.
Kesti yli vuoden taas saada kiinni. Eikä tää nyt niin kirkasotsaista ole. Mutta enpähän juo.
T. Puuhapete
Taitaa tämä alkoholiriippuvuus/alkoholismi (tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua), olla niin hankala vaiva, ettei sitä kannata ruokkia tai herätellä pienelläkään viinantipalla.
Kokemuksesta tiedän sen itsekin, kun retkahdin monet kerrat max 6kk raittiudesta… ja kas vain, ote katosi heti ja hirviö oli herätetty vaatimaan aina vaan lisää tulilientä koko ajan kasvavia määriä.
Voisin siis allekirjoittaa kuulemani lauseen “se hulluus on yhden ryypyn päässä”
Ote kirpoaa niin helposti ja raittiile uralle kiipeäminen kävi ainakin itselleni kerta kerralta vaikeamnaksi.
Tsemppiä ja sitkeyttä Sarvikuomalle ja muille!
Minulla ei ole täysin selkeää ja ehdotonta lopetuspäätöstä ja välillä mietinkin kuulunko tänne Lopettajiin. Kuitenkin tunnen kuuluvani koska haluan olla oikeasti todella pitkään juomatta ja kuulostella miltä minusta tuntuu, mitä ajattelen ylipäätään koko elämästäni selvillä aivoilla.
Itseäni kiusaa tämä kauhean paha henkinen olo ja päässäni pyörivät satuttavat muistot, joita yritän lievittää liikunnalla, kylmäaltistuksella ja terveellisellä ravinnolla, mutta kun ei tunne iloa enää mistään niin kaikki tuntuu helvetin turhalta.
Mutta eipä se kaljan juominenkaan mitään ratkaise vaikka siitä hetken helpotuksen saisinkin, enkä halua luisua siihen millaista juomiseni oli viime marraskuusta aina elokuuhun asti (kahta kahden kk taukoa lukuun ottamatta). Hui perhana kun puistattaa ajatella sitä. Ja tiedän, että siihen minä päätä pahkaa luisuisin tässä elämäntilanteessa.
Tämä on itseeni kolahtava kysymys. Olen muutenkin aikamoinen eskapisti ollut koko elämäni, joten en ole koskaan ihmetellyt omaa haluani päihtyä.
Minulla lähestyy kolmen kuukauden rajapyykki pian. Nyt viimeinen viikko on, alkuun pääsemisen jälkeen, jostain syystä ollut vaikein, en sitä ennen suonut ajatustakaan juomisen mahdollisuudelle. No tämä varmasti kuuluu kuvioon, en uskonutkaan irtautuvani alkoholista ilman vaikeita hetkiä, jaksoja.
Toivon, että saat taas kiinni sellaisesta mielentilasta millä niin hienosti porhalsit menemään hyvällä menestyksellä. Mukavaa keskiviikkoa ja kiitos kaikille Päihdelinkkiläisille vertaistuesta <3
Kiitos @metsänpeitto1 Mukava kun jaksat kommentoida, kirjoituksesi osuvat kyllä aina jotenkin asian ytimeen.
Minulla oli, mutta nyt en ole asiasta enää niin varma. Aiemminkin toki olin juomatta päivä kerrallaan -mentaliteetilla, mutta silti minulla oli jokin isompi kuvio mielessä, tai vähintään johonkin kuukauden päähän ulottuvia selkeitä tavoitteita, mitkä tuntuivat motivoivilta ja mielekkäiltä. Nyt tulevaisuus juomisen suhteen tuntuu hyvin epävarmalta, vaikka olenkin ollut päivän kerrallaan juomatta.
Minulle neljä kuukautta oli helppoa aikaa. Toki muutaman kerran oli vaikeita hetkiä, mutta ne menivät ohi melko nopeasti, vähintäänkin seuraavaan päivään mennessä. Mutta sitten alkoivat vaikeudet, eli semmoinen päivästä ja viikosta toiseen jatkuva pieni kutina juomiseen, mikä ei mennyt pois. Lopulta sitten join, ja nyt olo on jatkunut samanlaisena. Ehkä minä sitten vaan turhauduin siihen kun juomisajatukset olivat ja pysyivät, enkä kyennyt hyväksymään sitäkään, että erinäisistä syistä johtuen minulla on aika paljon henkistä huonoa oloa nyt vaikka olisinkin juomatta.
Tsemppiä sinullekin, ja toivottavasti pääset vaikeista jaksoista yli jos sellaisia eteesi tulee!
Monella meistä on päihdeongelman lisäksi muitakin ongelmia ja sairauksia. Raittiinakaan olo ei ole koko ajan hyvä. Krooniset kivut tai henkiset ongelmatkaan eivät välttämättä kokonaan poistu. Ehkä siinä suhteessa on hyväkin olla realisti, eikä ihan ihmeitä toivoa. Minua tämän hyväksyminen on auttanut paljon.
Raittiina on kuitenkin edes yksi ongelma vähemmän ja on enemmmän voimavaroja hoitaa tai tulla toimeen niiden muiden kanssa. Eikä toisaalta juominen ole niitä pikkuhiljaa pahentamassa tai tuomassa nippua uusia terveysongelmia.
Syksy on monelle hankalaa aikaa ja ehkä onkin hyvä olla tarkkana ja mieluummin etupainotteisesti tehdä toimenpiteitä mielialan pitämiseksi hyvänä, ettei voinnin huononeminen altista retkahduksille. Riittävästi unta ja lepoa, hyvää ravintoa ja herkkujakin sopivasti, ulkoilua ja jotain mielekästä tekemistä.
Itse yritän panostaa omahoitoon koko ajan ja itsetuntemuksen parantamiseen, jotta tunnistaisin mitä tarvitsen juuri nyt. Minulla esimerkiksi väsymyksen ja liian kuormituksen selvä merkki on ärtyisyys. Silloin on parasta huoltaa unirytmiä ja levätä riittävästi.
Sanoisin siis, että monien vaivojen kanssa voi elää ihan hyvää elämää ja onnistua pysymään raittiinakin, kun löytää itselleen sopivan rytmin ja elämäntavan. Elämään taitaa kuulua aina kärsimystäkin, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. On kuitenkin kivaa saada elää ja nauttia siitä hyvästä, mitä välillä saa osakseen.
Kovasti tsemppiä ja voimia! Pikkuhiljaa juomattomuus alkaa muuttua raittiudeksi ja sattuneiden retkahdusten tapahtumaketjujen analyysi ehkä auttaa estämään astumasta miinaan uudestaan.
Tämä on mahtava ketju, kiitos paljon Sarvikuomalle ja kaikille teille muillekin viisaista ajatuksista. Luen tarkasti joka rivin ja niiden välitkin. Jatkakaa siis! Ja semppiä kovasti. Muistakaa, että tärkeintä on matka.
Hyvää vointia teille synkeään marraskuuhun.
Olet Sarvikuoma muutamaan otteeseen kirjoittanut väsymyksestä ja matalista energiatasoista. Osaatko määritellä, onko kyse uupumuksesta (et fyysisesti jaksa) vai kenties apatiasta ja siihen liittyvästä vetämättömyydestä (“ei huvita”)? Jos kyse jälkimmäisestä, auttaisiko se että koittaisit lisätä aktiivisuutta vain vähän…? Sen sijaan että soimaisit itseäsi liikunnan laiminlyönnistä, kävisit vaikkapa ulkoilemassa ihan pienen lenkin. Kaikki aktiivisuus on kotiinpäin. Älä ole turhan ankara itsellesi!
Kiitos viesteistänne @metsänpeitto1 ja @Olga
Tilanne on se, että satunnaisesti on tullut juotua retkahtamisestani lähtien. Sellaista pari-kolme kertaa viikossa iltaisin tapahtuvaa oluen ja lonkeron tissuttelua. Kyllähän sen järki sanoo ettei kannattaisi, mutta tunnetta lopettamiseen ei ole. Keväällä kun pistin korkin kiinni, niin minulla oli asiaan vaadittavaa päättäväisyyttä, halua ja aggressiivisuutta. Nyt ei ole. Mietin kuitenkin lopettamista päivittäin, onhan minulla puolen vuoden juomattomuus tuoreessa muistissa. Ja niin, pelkällä miettimisellä mikään ei tietenkään etene.
En suosittele juomista kenellekään, eli pitäkää varanne. Juomisen alettua motivaation löytyminen uudelleen ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys. Nytkään minulla ei ole ollut mitään hölmöilyä tai liioittelua juomisen suhteen, mutta silti se pitää otteessaan niinäkin päivinä kun en juo.
Pikkaisen mietityttää, että viitsinkö kirjoitella täällä nyt kun aitoa halua lopettamiseen ei ole. Mutta toisaalta, selvinpäin tälläkin hetkellä naputtelen, niin kai se on ihan ok. Muiden ketjuja olen myös käynyt lukemassa päivittäin.
Harmittaa, että hyvässä vauhdissa olleen lopettajan ketjusta tulikin nyt uuden motivaation etsijän ketju, mutta minkäs teet.
Se voi tulla kelle vain ja milloin vain. Niin kauan kun vääntää väkisin korkkia kiinni on vaara siinä retkahtaa. Niin kävi mullekin.
Nyt ei ole ollut tunnetta mukana että en voi juoda ikinä enää ja jään niin paljosta paitsi.
Vaan ajattelen että mistään en jää paitsi mitä en ole jo kokenut. Päinvastoin koen enemmän. Ja päätöksen kun tekee että nyt ei enää kiitos ja sen pitää kunnioituksella omaa itseään kohtaan ja elämää.
Minun mielestäni sinun kannattaa aivan ehdottomasti kirjoittaa, jos yhtään siltä tuntuu.
Ei tämän pitäisi olla todellakaan mikään vain jo onnistuneesti lopullisen irtioton ottaneiden kerho, vaan täällä on ehdottomasti erittäin sallittua osallistua keskusteluun ja purkaa ajatuksiaan, oli oma prosessi sitten missä vaiheessa tahansa.
Pelkkä halu tehdä alkoholin käytölleen jotain riittää.
Näistä sinunkin kokemuksista on kuitenkin paljon hyötyä myös meille muillekin.
On todella silmiä avaavaa oppia, että pitkänkin hyvin menneen jakson jälkeen sitä voi hyvin helposti löytää itsensä vielä uudestaan tissuttelemasta ja mielenkiinnolla luen, mikä on siihen johtanut, ja minkälaisia tuntemuksia tuosta tilanteesta nousee.
Erityisesti tuo aikaisemmin niin kovin vahvan motivaation katoaminen kokonaan on viime aikoina alkanut mietityttämään minuakin, siitä kun on moni täälläkin hiljattain puhunut.
Ehkä tämäkin kertoo lopulta vain siitä, että vielä on jotain perustavanlaatuista työtä tehtävänä, että onnistuu taas löytämään motivaation ja kiertämään korkin kiinni, valitettavasti en siihen kuitenkaan tiedä tällaista arvailua ihmeellisempää vastausta.
Mutta kovasti toivon, että sen tulet ennen pitkää vielä keksimään ja jaat oppimasi myös meille muille, niin pääset taas nautiskelemaan raittiuden suomasta vapaudesta, ja ollaan kaikki loppujen lopuksi sitten vielä vähän fiksumpiakin. 
Sarvikuoma, täällä ollaan! Porukassa rämmitään eteenpäin. Välillä kynnetään syvemmällä. Olet kuitenkin nyt hörppinyt lähinnä mietoja ymmärtääkseni. Et siis ole tappamassa itseäsi viinaan.
Jokainen yksittäinenkin raitis päivä on hyvästä. Kakkua syödään pala kerrallaan.
Kiitoksia kannustavista viesteistä! Kyllähän se niin tosiaan taitaa olla, että ei tällaista palstaa edes tarvittaisi, jos raitistuminen onnistuisi helposti tuosta vaan ja kertalaakista. Jatkan siis kirjoittelua, siitäkin huolimatta että koen häpeää ja epäonnistumisen tunnetta.
@Setämies kyseli mikä tilanteeseeni on johtanut. Se onkin hyvä kysymys, koska se pakottaa itsenikin asian äärelle. Ensinnäkin, kun keväällä lopetin juomisen, niin siihen lopettamiseen oli tarvittavaa taistelumielialaa. Sitten kun olin ollut muutaman viikon juomatta, aloin johdonmukaisesti rakentamaan elämääni juomattomuutta tukevia asioita. Tärkeimpinä olivat selkeät rutiinit kuntoliikunnassa, työnteossa, laadukkaassa levossa ja terveellisessä, kasvispainotteisessa ruokavaliossa.
Tuota hyvää aikaa kesti nelisen kuukautta. Sitten elämääni alkoi tulla asioita, mitkä lisäsivät arjen kuormitusta huomattavasti. Tuli asunnon muutto, uuden asunnon remontointi (itse tein/teen edelleen), työtilan muutto ja jatkuva seilaaminen kolmen paikkakunnan välillä. Selkeät rutiinit vaihtuivat rikkonaisuuteen ja jatkuvaan keskeneräisyyden tunteeseen. Epäjohdonmukainen arki söi yksi kerrallaan rutiinit, mitkä olivat juomattomuuttani tukeneet, enkä osannut organisoida tekemisiäni siten, että olisin pystynyt pitämään mistään niistä kiinni. Seurauksena mielialani laski kuin lehmän häntä, kunnes saavutin ”ihan sama” -tyyppisen pisteen ja korkki aukesi. Näin jälkikäteen ajatellen olin useamman viikon aika veitsenterällä asian kanssa, ja sitten kun aloin saamaan omaa aikaa remontoinnin merkeissä uudella paikkakunnalla, oli tilaisuuksia yhtäkkiä kuin tarjottimella.
Juuri tällä hetkellä valoa on aika paljonkin tunnelin päässä, kun pystyn jo näkemään sellaisen pisteen missä elämä asettuu taas paikalleen, ja pääsen uudelleen rakentelemaan arkeani sellaiseksi kuin haluan sen olevan.
Tietenkin on hyvä kysymys, että miksi ei voisi olla juomatta vaikka elämässä olisikin kaikenlaista ei-toivottavaa meneillään? Kai minulla jokin sietokyvyn raja tuli vastaan, ja aloin hakemaan helpotusta sieltä mistä sitä on aina ennenkin hakenut. Joku toinen yksilö sitten varmasti kestäisi vaikka mitä kauheuksia, eikä silti alkaisi juomaan. Ja joku kolmas alkaisi juomaan hetken mielijohteesta muuten vaan, vaikka kaikki olisi aivan täydellistä.
Voin antaa sellaisen neuvon, että jos on tiedossa isoja muutoksia elämään, varsinkin arkea rasittavia projekteja, niin kannattaa silti yrittää pitää huolta itsestään. Ja ennenkaikkea pitää kiinni niistä asioista, mitkä nyt itse kullekin ovat niitä raittiutta tukevia juttuja. Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt ehdottomasti organisoida tekemisiäni ja ajankäyttöäni paremmin, että olisin saanut ylläpidettyä sitä tunnetta, että se olen minä joka tätä laivaa ohjaa.
Minullakin kävi hieman samalla tavalla, että sisäinen motivaatio lopahti kesken kaiken. Siihen syy oli vastoinkäymisten jatkuminen ja se, että juomattomuus ei näkynyt eikä tuntunut missään (olen sairauslomalla). Odotin kenties liikaa helpotusta.
Hyvä, että tilanteessasi näkyy jo valoa! Jatka vain täällä kirjoittelua. Hyvää analyysiä sinulla on. Itse vaihdoin Vähentäjiin ennen paluuta Lopettajiin, kun mokailin niin huolella ja se kävi häpeän kanssa liian raskaaksi. Eipä tuo Vähentäjiinkään siirtyminen ole autuaaksi tehnyt, joten ilmoittauduin Selvä suunta -ryhmään. Nyt sitten olen onnistunut vähän jo vähentämäänkin, mutta hyvin keskeneräinen vielä olen. Parempaa onnea sinulle ja tsemppiä matkantekoon!
Voin hyvin ymmärtää, että itsensä saattaa elämässä helposti löytää siitä tilanteesta, kun millään ei ole mitään väliä, on siitä omakohtaistakin kokemusta.
Painan siis ehdottomasti tuon sinun neuvosi mieleen, että aina täytyisi olla kalenterissa tilaa itsestään huolehtimiseen, muuten kaikki saattaa menettää merkityksensä ja silloinhan ei ole enää mitään merkitystä, että juoko vai ei.
Itsekin siinä tilassa varmaan joisin ihan vain vaikka huvin ja urheilun vuoksi.
Ei ole aina tosiaan helppoa hommaa, mutta ei nyt aleta tässä luovuttamaankaan kesken kaiken.
Nyt kun tässä istuskelen pienessä krapulassa, niin en voi välttyä ajatukselta, että kyllähän minulla olisi parempi olo jos iltaoluiden sijaan olisin vaikka käynyt lenkillä ja nauttinut ravitsevan aterian. Ja tuon raittiin jaksoni loppupuolella kirjoitin monesti huonosta mielialastani, vaikka silloinkin olisin voinut käydä lenkillä ja syödä ravitsevan aterian. Siis sen sijaan, että en tee mitään. Lopulta sitten tein, nimittäin sen virheen että aukaisin korkin.
Nyt jälkikäteen ajateltuna suunta juomiseen oli hyvin selkeä, ja kurssi olisi pitänyt korjata ajoissa. Minulla on selvästi taipumusta siihen, että ankeus ja huonovointisuus vetävät minua puoleensa. Ehkä sellaista on elämässäni lapsesta saakka vain ollut niin paljon, että se on normaali, tuttu ja turvallinen olotila. Onnellisuus ja hyvinvointi ei ole minulle normaalia, ja varmaankin sen takia sitä kohti meneminen ei suju kovin helposti. Sen eteen pitäisi tehdä töitä ihan päivittäisten pienten päätösten kautta. Minä unohdin ne teot ja pienet päätökset, ja annoin itseni luisua alamäkeen, minkä loppupäässä häämötti kaljatölkki.
Tiedostan toki, että halutessani voin taas muuttaa suuntaa uudelleen. Joku mietiskely ja motivaation etsiminen minulla on selvästi meneillään, mutta se pitäisi vaan pystyä kanavoimaan teoiksi.
Tällaisia ajatuksia tähän aamupäivään, mukavaa viikonloppua kaikille!
Viime viikolla join ainoastaan kaksi olutta. Toki siinäkin on tasan kaksi liikaa. Tällä viikolla en ole juonut. Olen tehnyt saman linjauksen mikä minulla on aiemminkin ollut, eli puolison läsnäollessa en juo enkä ole alkoholin vaikutuksen alaisena. Mutta se tärkein asia eli kunnollinen motivaatio ja vankka lopettamispäätös puuttuu edelleen. Tiedätte varmasti mitä se tarkoittaa: Sisäistä levottomuutta, juomisajatuksia mitkä eivät mene pois, mahdollisten juomistilaisuuksien kartoittamista jne. Toisaalta nämä selvät päivät ovat mukavia, että ei tämä pelkkää kärvistelyä ole missään nimessä. Mutta kyllä minulle on ihan todellinen mysteeri, että mistä se lopettamispäätös keväällä tuli, ja miten minä sain aikaiseksi niinkin pitkän jakson ilman kummempia vaikeuksia.
Voin taas antaa vinkin: Jos lopettaa juomisen, niin juomattomuudesta tulee yllättävän nopeasti ihan normaali olotila. Sama homma toimii myös toisinpäin: Jos aloittaa uudelleen juomaan, niin siitä tulee vielä nopeammin taas normaalia.
Olen samassa tilanteessa, paitsi että juomattomat päivät on minulla kärvistelyä. Tosi hyvä, että onnistuit viime viikolla niin, että joit vain kaksi olutta. Onhan sekin iso onnistuminen, mihin voit olla tyytyväinen!
