Jossain toisessa ketjussa keskusteltiin raittiuden seuranta-appeista, niin minäkin intouduin lataamaan i am sober-sovelluksen. Onhan sitä kieltämättä helpompi vilkaista, kuin aiemmin käyttämäni metodi jossa olen laskenut viikot kalenterista. Ja se sekunnin tarkkuudella raksuttava ajastin jotenkin mukavasti tekee näkyväksi, että etäisyys viimeisestä ryyppyputkesta todella kasvaa koko ajan. Sen vuoksi minulle sopii tuo päivien, viikkojen tai kuukausien laskeminen. Ehkä joskus tulevaisuudessa en jaksa enää kiinnittää laskuriin huomiota, mutta veikkaan että tuo tulee olemaan käytössä vielä pitkään.
1 tykkäys
145 päivää juomatta. On lauantai, ja olen käynyt pesutuvassa pyykkäämässä pari koneellista, ja lisäksi kävin vaatekaapit läpi jotta voin viedä kierrätykseen vaatteita joita ei tule käytettyä. Rikkinäisiäkin löytyi muovipussillinen.
Juovana aikana lauantai olisi mennyt pikkaisen eri tavalla. Aamulla olisin herännyt krapulassa, ja alkanut samantien loiventamaan edellisillasta jääneillä juomilla vähän samaan tapaan kuin normaalit ihmiset juo aamukahvia. Itseasiassa, se oli yleensä minun lempi hetkeni päivästä, jos sai heti aamusta alkaa taittamaan krapulaa. Silloin tuntui että asiat jotenkin luistivat, kun krapula taittui ja mieliala nousi, mutta ei ollut vielä kunnolla humalassa. Sen vuoksi varasin aina niin paljon juotavaa, että sitä riitti varmasti myös aamuksi. Siis jos oli vapaapäivä tulossa… Sitten jos ei ollut, niin juotavaa piti varata vain se määrä mikä oli turvallista juoda aamuherätystä silmälläpitäen.
Välillä minä pikkaisen kaipaan joitakin tiettyjä hetkiä juovasta elämästä. Ehkä juuri tuota mielialan nousua ja sellaista kepeää leijailemista humalan tietyssä vaiheessa. Mutta sitä isoa kokonaisuutta, eli kaikkea ihme säätämistä, krapulaa, tuskaa ja ahdistusta en kaipaa yhtään, joten korkki pysyy kiinni jatkossakin.
3 tykkäystä
Onnea @Sarvikuoma, jo 145 päivää juomatta.
Siitä se matka vaan jatkuu, hyvä sinä☺️
Minäkin kävin itseasiassa tänään kaappeja läpi. Heitin pois vanhoja vaatteita kun osa niistä oli jo liian isoja. Painoa nimittäin tippunut 10kg nyt vajaassa kuukaudessa kun lopetin juomisen. Sain varmaan niin paljon kaloreita siitä juomisesta että painoa kertyi semmoiset 15kg juomis ajoiltani. Enää siis 5kg ylimääräistä ja sitten olen taas normi painossani, jes tuntuu mahtavalta.
Itsekin kaipailen välillä niitä mukavia hetkellisiä nousuhumalan tunteita, mutta koko pakettia en kaipaa todellakaan. Lopulta juomisessa on vain ihan pieni hetki sitä mukavaa oloa ja loput pelkkää p….a ja ahdistusta. Tämän minä tajusin vasta täällä sivuilla ollessani kuin luin muiden kirjoituksia, että itse nautinnon hetki onkin hyvin lyhyt aika.
2 tykkäystä
Tänään 5 kk juomatta. Hienoltahan se tuntuu, vaikka mieli & energiatasot ovatkin edelleen matalalla. Monta kertaa olisi ollut mahdollisuus ratketa, ja ihan suoranaisia juomishalujakin on ollut. Silti en ole juonut, niin kyllä kai se on uskottava, että minulla on ihan aitoa motivaatiota tähän hommaan. Päivä kerrallaan on kyllä loistava ohje, ja sillä jatketaan.
Kiitoksia kaikille palstalaisille, teistä on ollut suuri apu tällä matkalla! On myös ollut mukava huomata, että viime aikoina on tullut paljon uusiakin kirjoittajia, hienoa!
8 tykkäystä
Onneksi olkoon! Olisin erittäinen iloinen jos jonain päivänä voisin postata saman tiedon tänne plinkkiin.
Sitä kohti jotenkin tässä yritetään kontata tulla perässä!
4 tykkäystä
Kiitos, ja kovasti tsemppiä sinulle!
5kk on kyllä jo hyvä matka, onneksi olkoon!
Perästä tullaan.
T. Puuhapete
3 tykkäystä
Sinä olet aivan ehdottomasti ollut tosissasi tämän homman kanssa, se on tullut huomattua.
Ja siitä syystä saat nyt nautiskella 5 kuukauden merkkipäivää!
Annetaan ehdottomasti kalenterin jatkaa juoksuaan päivä kerrallaan, elämä on oikein hyvää ilman alkoa. 
3 tykkäystä
Kiitos, kyllähän se tosiaan on ihan hyvä matka, kun aiemmin 5 päivääkin on ollut usein mahdottomuus.
1 tykkäys
Näin me tehdään! Päivä kerrallaan vaan. Ja esim. tällaisina tasalukupäivinä on hyvä pikkaisen vilkuilla peruutuspeiliinkin ja mietiskellä, että kuinka paljon onkaan tullut muutosta parempaan suuntaan.
3 tykkäystä
Ai sinullakin on vielä ongelmia mielialan ja energiatasojen kanssa. Symppaan. Minullahan oli ihan sama juttu, enkä muistele niitä kuukausia kovinkaan lämmöllä. Joskus yli 7 kk kohdalla helpotti. Ainut hyvä puoli oli, että raittius pysyi ja sen kun kesti, ei vastaavaa ole enää ollut. Muistaakseni silloin ei kiinnostanut oikein mikään. Onneksi ei sitten riittävästi edes juominen. Toivotaan, että sinullakin on yhtä selkeä muutos parempaan edessä jo ihan pian!
On kyllä huikeaa ajatella, missä tilanteessa mekin kaikki ollaan tavalla tai toisella elämässämme oltu. Kyllä voisi tässä ihan kollektiivisestikin todeta, että hyvä me!
2 tykkäystä
Joo. Minulla oli pikkaisen parempi mieliala kun jaksoin urheilla pari-kolme kuukautta useamman kerrsn viikossa. Nyt kun liikunta on jäänyt vähemmälle, niin mielialakin on laskenut. Mutta ei se nyt missään vaiheessa mitenkään erityisen hyvä ole ollut. Minulla on todettu matala testosteroniarvo, ja lääkärin mukaan se voi selittää huonoa mielialaa sekä jaksamattomuutta. Sitten on toki se vaihtoehto kuten sinulla oli, että juomisen loputtua vain ottaa aikansa että nuppi parantuu. Tai se voi olla noiden kahden asian yhteisvaikutuskin. Mutta koska en asiasta tämän enempää tiedä, niin menen vaan päivän kerrallaan ja teen parhaani niillä eväillä mitä nyt on käytössä🙂 Tämä jatkuva alavireisyys myös motivoi olemaan juomatta: Ajattelen nimittäin niin, että jos alkaisin taas juomaan, niin sitten en ainakaan piristy.
1 tykkäys
Minä yritän ajatella samalla tavalla koska päivät on aaltolevia joskus parempi mieli ja joskus kuin puskista alkaa miettimään mitä olisi voinut tehdä toisin ja jopa tulee pelkotiloja jotenkin.
En oikein osaa kuvailla mutta sellaisilta ne tuntuu…päivä kerrallaan
2 tykkäystä
Eilen ja tänään olin hommissa muualla, kun yleensähän teen töitäni omissa oloissani. Jälleen kerran vanhat tottumukset palailivat mieleen, kun juovana aikana tällaisten päivien jälkeen tuli yleensä mentyä viivana lähimpään baariin tai kauppaan oluen hakuun. Hain sitten varmuuden vuoksi jäätelötuutin ja pikkaisen karkkia, ja juomisajatukset lähtivät kyllä samantien. Olisin varmasti pärjännyt ilmankin, mutta sainpahan hyvän syyn tukahduttaa sokerin himoani 
Toistan nyt itseäni, mutta harmittaa, kun hyvässä vauhdissa ollut liikuntainnostukseni on mennyttä, ja tilalla on lähinnä sokerikoukku ja laiskottelu. Mutta nyt kun en juo, on mielikin sen verran tyyni että osaan suhtautua asiaan lempeydellä. Voin kyllä skarpata elintapojeni suhteen taas myöhemmin uudelleen, kunhan vain pysyn juomatta. Se on nimittäin varmaa, että juomalla saisin psykofyysisen kokonaisuuteni sen verran sekaisin hyvin nopeasti, että liikuntaharrastusten tauolla oleminen olisi ehkä ongelmista pienin siinä vaiheessa.
Perjantaina olisi kaverin synttärijuhlat. En tiedä jaksanko mennä, vaikka en nyt varsinaisesti pelkää ratkeamista. En vain tunne houkutusta hälisevään ja meluisaan ympäristöön juovien ihmisten pariin. No, ehkä menen autolla ensimmäisten joukossa piipahtamaan. Tavallaan tunnen huonoa omatuntoa, kun koen ystäväni isolla vaivalla järjestämät juhlat lähinnä velvollisuutena. Mutta toisaalta, minä rakennan nyt nykyisen itseni näköistä elämää, ja siinä suhteessa katson oikeudekseni viettää perjantai-illan kotona niin halutessani.
4 tykkäystä
Tänään olen mietiskellyt, että mieleni on jo aika hyvin tottunut alkoholittomaan elämään. Sellaisia tilanteita missä juominen tulee mieleen on usein, mutta lopulta se ei kuitenkaan näyttäydy todellisena vaihtoehtona. Ei siitäkään huolimatta, että en koe jatkuvasti oloani varmaksi, enkä yhtään osaa sanoa kuinka kauan mahdan olla juomatta. Eli minun kohdallani päivä kerrallaan -ajattelutapa toimii.
Tämä tuli mieleen, kun tänään on ollut kaikenlaista huonoa fiilistä. Työt ei suju, riitaa puolison kanssa, väsymystä ja huonot ruokailut. Näistä huolimatta en ole ajatellut alkaa juomaan. Siitä on tullut ihan normaalia, että juominen tai juomattomuus ei enää ole päällimäisenä mielessä, kun mietin vaikka että mistä huono tai hyvä oloni johtuu. Sellaisina hetkinä mietin näitä ihan muita elämän asioita.
4 tykkäystä
Eilen olin (taas) ison osan päivästä aika pahalla päällä. Jotenkin vaan oleminen tuntuu usein vaikealta tällä hetkellä, ja ihan tavallisten asioiden aikaansaaminen vaatii normaalia enemmän puskemista. Iltaa kohden onneksi mieli parani, ja loppuillasta oli jo mukavaa katsella sarjaa puolison kanssa. Tänään aamulla olinkin sitten oikein hyvällä tuulella, ja kahvia juodessani koin suurta tyytyväisyyttä uudesta krapulattomasta aamusta.
Tähän mennessä ehkä suurin oppini on ollut se, että alkoholittomassa elämässä negatiivisia tunnetiloja ja vaikeita hetkiä pitää vaan sietää. Ei ole vaihtoehtoja. Sama koskee hyviä hetkiä ja ratkiriemukasta tunnelmaa, kun kaverit hyvällä fiiliksellä pyytävät kaljalle. Kaikki pitää sietää ilman juomista. Etenkin juomisen himo, joka sekin on vain tunne mikä tulee ja menee. Jos antaa itselleen pienenkin takaportin siihen, että juominen sittenkin on joissakin tilanteissa vaihtoehto, niin kyllähän se ajatus ennemmin tai myöhemmin vie mennessään.
Juomattomuus on oikeastaan kuin mikä tahansa pitkäaikaista sitoutumista vaativa asia. Monissa muissakin asioissa saattaa tulla vaikeita hetkiä ja houkutuksia lähteä väärille urille, mutta niinäkin hetkinä siihen asiaan on oltava sitoutunut. On muistettava asioiden tärkeysjärjestys. Juomattomassa elämässä on vaikeanakin hetkenä tärkeämpää pysyä juomatta, kuin lähteä hakemaan pikaista hyvänolontunnetta.
3 tykkäystä