Muutoksen tuuli

Tätä minä mietiskelin aika pitkään. Oli kauan sellaista ärsytystä ilmoilla, kun en omassa päänsisäisessä juomiskuplassani saanut mielestäni tarpeeksi omaa tilaa juomiselle. Tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se vaan on juominen joka on tasapainoisen normaalielämän esteenä, eikä päinvastoin. Olemme olleet yhdessä kolme vuotta, ja oikeastaan koko sen ajan olen ollut aika pinteessä, kun yhtäältä olen halunnut jatkaa juovaa elämää, ja toisaalta edistää suhdetta. Tämän nykyisen puolison kanssa kun ei voi elää mitään juopon elämää saman katon alla… Olen sitten parhaani mukaan harrastellut ns. kohtuukäyttöä puolison kanssa ollessani, ja kunnon putkia kotona ollessani.

Ehkä raitistumisprosessini on ollut salakavalasti käynnissä jo pidemmän aikaa. Olenhan ollut tietoinen esim. siitä, että puolisoni ei juurikaan alkoa käytä, ja että hän ei mitään täysipäiväistä juoppoa katsele. Olen myös vuosia aiemmin seurustellut toisen alkoholiongelmaisen kanssa, ja silloin jo mietin, että tällainen hullunmylly ei vain yksinkertaisesti ole minua varten. Tasainen elämä on siis jotenkin vetänyt puoleensa, vaikka olenkin kapinoinut sitä vastaan, kun en ole ymmärtänyt omaa parastani.

1 tykkäys

Tämä resonoi minulla aika kovasti. Minulle mieluista juomatapauksia ovat olleet myös työmatkat ja mökillä/isovanhempien luona käynti yksinään tai lasten kanssa. (pääasia että ilman puolisoa). Näistä jälkimmäisestä olen vähän pahoillani. Olen kyllä hoitanut lapset ja käyttö ei ole ollut tolkutonta, mutta ei kyllä mitään läsnäolevaa vanhemmuuttakaan.

Tuo paikkaan/tilaisuuteen assosioituvaa juomishimoa pitää jotenkin yrittää työstää ja luulen että se muuttuu kun opettelee tavan uusiksi. Jotku tilaisuudet voi lopettaa mutta isovanhempien luona käyntiä ei oikein voi. Näihin on pitänyt sitten keksiä jotain uutta kulmaa. Kotimaisemien ja lapsuudesta tutun pururadan kieltäminen oli aika hyvä!

3 tykkäystä

Joo, ei kai oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella pois siitä tavasta. Itselleni tuossa tilanteessa suurin oppi taisi olla se, että tuollaisia paikkaan liittyviä juomishimoja tosiaankin tulee, ja että niihin pitää henkisesti valmistautua tavallista päivää suuremmalla päättäväisyydellä. Pururata oli takuulla hyvä, ja juomisajatuksia kauemmas työntävä valinta!

2 tykkäystä

Istun ja mietiskelen. Päivät kuluvat rutiinilla, eikä ole ollut vaikeuksia olla juomatta. Kyllä juominen silti jollain tasolla päivittäin käy mielessä. Ei niin, että olisi mielitekoja, vaan ylipäätään muuttuneet elintavat ja juomattomuus. Jos vertaan nykyistä tavallista päivää juomisaikojen tavalliseen päivään, niin kyllä nykyinen voittaa 100-0. En voi silti kiistää, etteikö alkoholin parissa olisi saanut joskus myös todella hyviä fiiliksiä, puhumattakaan todellisuuden pakenemisesta ja ”velat muuttuu saataviksi” -mielenmaisemasta. Minusta on ihan tervehenkistä myöntää itselleen, että jos luopuu alkoholista, niin massiivisten negatiivisten asioiden ohella luopuu myös niistä satunnaisista myönteisistä asioista. Vähän sama kuin jos lähtee itselleen haitallisesta ihmissuhteesta: Harvoin sellainenkaan suhde pelkkää tuskaa on ollut, vaan on voinut olla hyvätkin hetkensä. Huonot asiat vaan painavat vaakakupissa niin paljon enemmän, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua, jos haluaa elää kokonaisvaltaisesti mielekästä elämää.

3 tykkäystä

Minulla oli myös tämä vaihe, kun heitin jäähyväiset tuolle nousuhumalan tuomalle huolettomuudelle. Ensin se vähän suretti ja kirpaisi, mutta hyväksyin sen tosiasian, että tässä elämässä kaikella on aikansa ja mikään ei kestä ikuisesti.
Myöhemmin kuitenkin oivalsin, että senhän tilalle tulee jotain muuta ja mielenkiinto tätä uutta vakaata hyvänolon tunnetta kohtaan on kasvanut sen verran kovemmaksi, että en nyt tarkemmin ajateltuna edes muista, että milloinkas viimeksi olen kaivannut sitä nousuhumalan tuomaa mukavaa pöhinää.
Toivottavasti en koskaan tule sen perään enää edes haikailemaan.
Olen aivan samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että rehellinen täytyy olla molempiin suuntiin, muuten ei olla kovinkaan vakaalla maaperällä.

3 tykkäystä

Kummallinen väsymys ja pahantuulisuus vallannut mielen eilen ja tänään. En tiedä mistä johtuu, olisiko vaan liiallista treenaamista ja työntekoa pikkaisen lyhyillä yöunilla. Tänään päätinkin olla tekemättä mitään, ja olen makuuasennossa katsellut kisoja ja selaillut nettiä koko päivän. Otin myös tunnin päiväunet, mikä kyllä kertoisi siitä, että yöunet ovat olleet riittämättömiä. Tuli ihan mieleen 13 viikon takaiset tunnelmat, kun en jaksanut mitään ja koitin vain selvitä päivän loppuun juomatta. Tämä päivä oli minulle muistutus siitä, että välillä sitä voi vaan olla tekemättä mitään ihan hyvällä omallatunnolla. Minulla on nimittäin vähän kuin hiipimällä tullut pientä väkisin puskemista töiden ja liikunnan suhteen, enkä ole malttanut pitää riittävästi vapaapäiviä. Olen yksinyrittäjä aika marginaalisella alalla, ja voin paljonkin vaikuttaa työaikoihini. Juomisaikoina se johti alisuorittamiseen, ja nyt selvänä ollessa se mahdollistaa ylisuorittamisen, mitä aion alkaa nyt tietoisesti välttämään.

2 tykkäystä

Kuulostaa niin kovin tutulta. Joskus rankemman treenaamisen ja vähiin jääneiden yöunien jälkeen itselläni saattaa myös esiintyä juuri tuollaista väsymystä ja joskus saatan saada jopa lieviä flunssan kaltaisia oireita.
Mutta se on tosiaan vain merkki siitä, että kroppa tarvitsee lepoa. Itse lasken myös nuo Netflix päivät erittäin tärkeäksi osaksi hyvinvointia, koska täytyyhän se kroppa saada tietenkin palautettua, ennen kuin taas pystyy treenaamaan.
Saatan oikein suunnittella noita lepopäiviä, että mitä syön, menenkö biitsille makaamaan, tai katsonko mitä sarjoja, aivan samaan tapaan kuin suunnittelen treenini. Eli lepoakin voi siis tavallaan suorittaa. :grinning:

2 tykkäystä

Tämä on hyvä idea, taidan ottaa käyttöön.

1 tykkäys

Tänään tuli sata päivää täyteen. Ihan tavalliselta päivältä tuntuu eikä tee mieli viritellä mitään fanfaareja, mutta kyllä tässä sellainen hiljainen sisäinen tyytyväisyys vallitsee. Tuntuu kyllä, että tästä juomattomuudesta on tullut näinkin lyhyessä ajassa jo siinä määrin arkista, että enemmän minua elämän muut ilot ja vaikeudet mietityttävät kuin alkoholiasiat. Joka päivä kuitenkin muistutan itseäni siitä, että tänäänkään ei pidä juoda. Mihinkään henkseleiden paukutteluun ei nimittäin ole varaa, sillä ymmärrän hyvin, että sopivan tilaisuuden tullen heikolla hetkellä saattaa korkki aueta yllättävän helposti ellei ole varuillaan. Sanoisin, että tavalliset päivät menevät rutiinilla ilman juomishaluja perusmotivaation turvin. Satunnaiset erikoistilanteet ovat sitten sellaisia, mitä pitää mahdollisuuksien mukaan etukäteen miettiä, ja ottaa itsekurireserviä enemmän käyttöön. Olen nyt pudotellut painoa hissukseen ja noudattanut kohtuu tiukkaa ruokavaliota, niin siinäkin hommassa normipäivät menevät ihan rutiinilla, ja sitten vasta kysytään itsekuria kun tapahtuu jotain odottamatonta kuten kauppareissu nälkäisenä tms. Mutta onhan se selvää, että juomisen suhteen itsekuria on sitä helpompi toteuttaa, mitä enemmän saa etäisyyttä viimeiseen juomisputkeen.

Mielessäni ajattelen välillä sellaista vauvanvaippa-vertausta: Kaupoissa on myynnissä vaippoja tai vaikka naisten kuukautissuojia, jotka eivät minua kosketa millään tavoin. En siis kiinnitä niihin mitään huomiota, kun etsiskelen kaupasta haluamiani elintarvikkeita. Alkoholijuomat eivät vielä ole tuossa samassa vaippa-kategoriassa, vaan kyllä niissä joku erilainen lataus on. Mutta huomaan, että pikkuhiljaa ne ovat alkaneet mielessäni askel askeleelta liukumaan kohti sitä vaippa-kategoriaa, ja se tuntuu mukavalta. Ehkä jonain päivänä alkoholi on minulle merkityksetön asia mikä ei juuri kosketa, paitsi menneisyyteen kuuluvana asiana samoin kuin ex-tyttöystävä tai vaikka entinen asuinpaikka. Noihinkaan esimerkkeihin ei ole paluuta, eikä halua paluuseen, vaikka ne tietyn ajanjakson olivatkin osa elämääni.

2 tykkäystä

:four_leaf_clover:Onnea sadasta päivästä.:four_leaf_clover: vähän voit paukutella henkseleitä. Joskus tuntui itsestä sata päivää ihan kauheen pitkältä ajalta pysyä raittiina ja minusta ne 100 päivän haasteet oli tarkoitettu vain rapajuopoille… niin se mieli muuttuu kun tajusin itse olevani alkoholisti ja nykyään ajattelen että kaikkien pitäisi kokeilla olla kyseinen aika kerran vuodessa ilman alkoholia. Siinä näkee kuinka alkoholin vietävissä saattaa olla.

Hyvä tuo vaippavertaus. Itsellä on ylittynyt 13 kk etappi ja itseasiassa eräs päivä havahduin etten enää katsele niitä pulloja kaupassa. Niistä on tullut vain harmaata massaa joka ei herätä enää mitään tunteita suuntaan tai toiseen. Enemmänkin ihmettelen miten iso osa kaupasta on uhrattu alkoholille. Ollappa sama määrä vaikka erilaisia virvoitusjuomia niin olisin iloinen. Voisi fiiliksen mukaan ostaa vaikka intialaista limppari tai irlantilaista inkivääriolutta. Mutta jos semmosia haluan täytyy mennä naapurikaupungin cittariin. Alkoholi hyllyissä ei näe ikinä -30% alennuksia. Kyllä ne kaikki menee kaupaksi ennenkuin päiväykset pamahtaa.

1 tykkäys

Onnea sadasta päivästä!
Olen myös Fincocon kanssa samaa mieltä tuosta, että todellakin saa halutessaan hetkeksi pysähtyä juhlimaan, onhan tuo kuitenkin aika iso merkkipaalu.
Aika hauska tuo vertaus vauvanvaippoihin ja nyt asiaa tarkemmin ajateltuna alkaa jo tippumaan kärryiltä itsekin, että mitäs juomaa mistäkin kaupasta löytyy, ja mitä se maksaa.
On ollut ilo seurata sun matkaa, ja monta hyvää ideaa ja ajatusta oletkin jo kerennyt jakamaan.
Mielenkiinnolla tulen myös tulevaisuudessa seuraamaan, että kuinka siellä elämä etenee.

1 tykkäys

Kiitos onnitteluista! Olette varmasti ihan oikeassa siinä, että on tämä saavutus. Itsekin toki ajattelen samoin, kun vähän vertaan juovaan aikaan ja niihin ankeaakin ankeampiin tunnelmiin. Pienellä varauksellisuudellani tarkoitin varmaankin lähinnä sitä, että edelleen tuntuu että kyllä tästä aika helppo olisi hypätä pimeälle puolelle takaisin, eli tarkkana pitää olla.

3 tykkäystä

Tänään oli puhetta juomattomuudestani yhdessä kaveriporukan viestittelyryhmässä. Ystäväni ovat enimmäkseen sellaisia että alko maistuu, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Suurimmalle osalle kavereistani näinkin pitkä juomaton jakso on käsittääkseni jo ajatuksen tasolla mahdottomuus. Minullekin se on sitä ollut tähän asti. En osaa sanoa, miksi asiat ovat nyt toisin. En esimerkiksi koe, että minulle olisi tullut mitään totaalista pohjakosketusta, koska juomiseni oli niin samanlaista ja muuttumatonta hyvin pitkään. Jotakin vaan tapahtui, ja lopullinen niitti muutaman viikon jälkeen oli varmaan se, kun yhdistin juomattomuuteen muitakin elämäntapamuutoksia ja kiinnostuin terveyteni vaalimisesta laajemminkin.

Minusta raitistuminen voi olla todella pienestä kiinni. Siksi siihen kannattaa tarttua heti jos tuntee että nyt voisi olla oikea hetki, ja vaalia sitä omaa tahtoa ja motivaatiota kuin ainoaa pelastusrengasta. Nyt kun olen ollut sata päivää juomatta, niin juomisputki on edelleen yhden humalan päässä, mutta samaan aikaan ajatus 200 päivän tavoittelusta tuntuu täysin loogiselta ja toteuttamiskelpoiselta. Kaveriporukan viestiryhmässä tunsin pientä mielihyvää valinnoistani, ja samalla nosti päätään orastava erillisyyden tunne. Alkoholiasiat tunkevat läpi koko yhteiskunnan ja ihmisyksilöiden, joten siitä oravanpyörästä irrottautuminen kai väkisinkin aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia, eikä vähiten ihmisten jakautumista ”meihin” ja ”heihin”. Tarkoitan, että tuntuu vähän kuin olisin päässyt osalliseksi jotain salaseuraa tai Matrix-maailmaa, jonka seurauksena itselle on avautunut jokin ihan uudenlainen maailma.

1 tykkäys

Tämä on älyttömän hyvä huomio. Liikaa tulee ajateltua, miten surkeaa on, jos ei enää kuulu “heihin”. Että onko sitä sitten ihan yksin eikä elämässä ole enää mitään järkeä. Samalla unohtaa, että sen jälkeenhän kuuluu “meihin”. Muutenkin lokerointi on aika keinotekoista. Voihan sitä ajatella, että sen sijaan että jakaa ihmiset alkoholinkäyttäjiin ja raittiisiin, tekeekin jaon alkoholin ongelmakäyttäjiin ja heihin, joilla ei ongelmakäyttöä ole. Silloinhan on raitistuttuaan yhtä lailla vaihtanut ekasta leiristä toiseen.

Hurjasti onnea sadasta raittiista päivästä! Ei kun seuraavaa satalukua kohti. :trophy:

2 tykkäystä

Olen pitänyt tämän viikon taukoa liikunnasta kun on ollut liikaa muita kiireitä, ja muutenkin kuluneen parin kk aikana on tullut urheiltua enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Juominen ei ole ollut mielessä, mutta noudattamani säännöllinen ruokarytmi ja terveellinen ruokavalio luisuivat päivittäiseksi herkkujen mättämiseksi ja melkoiseksi verensokerin heittelyksi. Minusta tämä kertoo siitä, että juomisen lisäksi minun on muissakin asioissa, tai ainakin ruokailuissa, vaikeaa löytää kohtuutta. Kaikki tai ei mitään, eikä mitään kultaista keskitietä… Toisaalta, on ollut todella kiva huomata, että juominen on jäänyt taka-alalle eikä ole näyttäytynyt edes vaihtoehtona, vaan herkut ovat aika sujuvasti ottaneet juomisen paikan hedonistisena nautintona. Vaikuttaa vähän siltä, että tarvitsen elintavoissani säännöllisyyttä ja rutiinia kuin lapsi. Enkä nyt tarkoita, että pitää elää askeesissa eikä koskaan saisi syödä herkkuja. Nyt olen vain tiedostanut, että sokeri ja muut ns. viattomat nautinnot ovat omalla kohdallani todella koukuttavia, ja siksi niitä pitää kontrolloida. Samankaltainen koukkuun jäämisen mekanismi kuin juomisessa, sillä erotuksella että juomisessa toki täytyy pitää nollalinjaa.

2 tykkäystä

Eilen oli HALT-oireista samanaikaisesti kaksi, eli todella huonot yöunet sekä melkoinen huonotuulisuus/vihaisuus. Tämä liittyi omanarvontuntoon, tarkemmin sanoen oman itseni vertailuun muiden kanssa. Alkoi tulemaan juomisajatuksia. Ei sellaisia, että ne olisivat olleet lähellä toteutua, mutta kuitenkin aika pelottavankin rationaalista pohtimista kuinka minua helpottaisi muutaman päivän putki, jolloin pääsisin humalan ansiosta ikävistä tunteistani, ja myöskään krapulan selviytymiskamppailun aikana ei olisi energiaa ajatella muuta kuin sitä selviytymistä. Lopulta minua helpotti sen tosiasian myöntäminen, että vaikka oikeasti saisinkin juomisesta hetkellistä helpotusta pahaan olooni, niin samat asiat ja tunteet olisivat joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin. Täten juomisen positiivinen vaikutus yhtään mihinkään olisi pyöreä nolla, mutta negatiivisia vaikutuksia kaikkeen muuhun selväpäiseen elämääni kyllä olisi.

Tänään olikin sitten jo aamusta asti paljon parempi mieli, ja eilinen on muisto vain. Mutta siitäkin yritän ottaa oppia mukaani: Vaikka olisi kuinka voimakas tunnetila, niin siitä kyllä jatkossakin selviää juomatta.

5 tykkäystä

Just noin @Sarvikuoma, aikaa ajatuksen ja teon väliin! Seuraavana päivänä, tai viimeistään sitä seuraavana helpottaa!

1 tykkäys

Juomattomuus on pitänyt. Minulla on aika tavalla muuta stressiä elämässä juuri nyt, niin en ymmärrä miten tähän kuvioon vielä juominenkin mahtuisi. Ennen oli toki toisin, ja sitä voikin nyt ihmetellä että miten jatkuva juominen on edes ollut mahdollista, kun olen kuitenkin jotenkuten saanut asiani hoidettua.

Vaaka ja verikokeet ovat osoittaneet, että juomattomuus ja yleinen elintapojen muutos on kannattanut. Paino on nyt laskenut 9 kiloa, verenpaine on laskenut, kolesteroli & triglyseridit ovat laskeneet todella huomattavasti, kropan tulehdusarvo on laskenut viitearvoihin, maksa-arvot myös laskeneet viitearvoihin. Nämä siis verrattuna vuoden takaisiin mittauksiin, ja siitähän minulla kesti vielä 8 kk ennenkuin älysin pistää korkin kiinni. Se mikä on noussut, on tulokset salilla ja lenkkipolulla. Tosin, minulla todettiin myös alhainen testosteroniarvo, mikä saattaa selittää että juomattomuudesta huolimatta edelleen väsyn helposti ja asiat tuntuvat monesti tarpeettoman hankalilta, enkä oikein meinaa saada asioita aikaiseksi.

Selitän näitä oikeastaan siksi, että nyt kun olen saanut mustaa valkoisella, niin todella huomaa kuinka paljon sitä pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa. Juodessa sitä jotenkin kuvittelee, että kaikki muu kuin juomisessa ja siihen liittyvässä paskassa rypeminen on mahdotonta. Se juova elämä on täyttä totta, ja siinä tilassa tuntuu ihan normaalielämältä. Eihän se normaalia ole, mutta siksi siitä irrottautuminen varmaan onkin niin vaikeaa, kun ei oikeastaan enää tiedä muusta kuin siitä juomiselämästä. Jos on vaikka koko aikuisikänsä säännöllisesti juonut, niin eihän sitä vaan etukäteen voi tietää minkälainen olo pidemmästä juomattomuudesta tulee.

Tuosta testosteronista sanoisin miehille vinkkinä, että se kannattaa ehdottomasti mitata jos on pitkään jatkuvia masennusoireita, seksuaalista haluttomuutta, selittämätöntä väsymystä, yleistä tarmon puutetta jnejne. Minulla katsotaan muutaman kk kuluttua arvo uudelleen, ja jos se on edelleen matalalla niin sitten voi kokeilla lääkitystä.

2 tykkäystä

Terve

Ajattelin just että menisin kohtapuoleen uusiin labroihin. 50 täynnä ja mietin myös tuota testosteronia muiden muuassa.

Kolesteroli saattaisi olla vähän jo alentunut. Liikunnan määrä minulla on selvästi liian vähäinen vielä.

Hyötyliikuntaa on kohtuullisesti, ja koiran kävelytystä. Ja venyttely & lihaskuntoharjoitus. Mutta vielä mahtuisi oikeaa liikuntaa.

Verenpaineet on olleet nyt lääkkeiden avulla hyvät, ellei jopa erinomaiset.

On se kanssa perkule, ettei 5v sitten voinut lopettaa, olisin monelta säästynyt.

Tärkeintä on, ettei jatku.

Hyvää viikonloppua !

Puuhapete

4 tykkäystä

Moi Puuhapete

Hyvin sanottu tuo, että tärkeintä on ettei jatku. Minulla ainakin joka ikinen parannus näissä veriarvoissa sun muissa on sen ansiota, että korkki on pysynyt kiinni. Koska jos juo, niin silloin ei paljoa terveysasiat kiinnosta, ja skarppaamista siirtää aina vaan jonnekin huomiseen tai ensi viikkoon.

Keväällä kun pistin korkin kiinni, niin päätin että voin hyvillä mielin pistää rahaa labrakokeisiin ja lääkärillä käyntiin. Nimittäin, pelkästään jo sillä rahalla mitä kuukaudessa meni kurkusta alas, saa aika paljon terveyspalveluita. Kattavissa verikokeissa olen käyttänyt Puhti-palvelua omatoimisesti, ja sitten niiden tulosten perusteella käynyt yksityisellä urologilla juttelemassa matalista testoarvoista. Julkisella on ymmärtääkseni melko lailla vaikeampaa edes tulla kuulluksi testoasioissa, tai niin se on ainakin aiemmin ollut, tiedä sitten onko tullut parannusta asiaan.

1 tykkäys