Samaistun tähän lipsumiseen ajatuksen tasolla. Mitä pidempään on kuivilla sitä enemmän alkaa ajattelemaan että kohtuullinen juominen onnistuisi kyllä. Minulla on edellinen raittiuskokeilu noin 10 vuotta sitten, sen jälkeen tuli kohtuullistettua jonkin aikaa mutta ennemmin taas oli homma samanlaista. Jotenkin mua pysäyttää tietoisuus siitä että seuraavan motivaation lopettaa voi mahdollisesti taas löytää 10 vuoden päästä. Silloin on useampi lapsi nuori aikuinen ja katsoneet sitä pelleilyä koko varttumisensa ajan. Toinen seikka on se että viime keväänä löysin kännäilyyn selkeästi uuden vaihteen, ihan pikkuisen niitä selkäkipuihin määrättyjä kipulääkkeitä ja sekoilu entistä parempaa.
2 tykkäystä
Minä sain myös joksikin aikaa juomista kohtuullistettua muutama vuosi sitten. Kirjoittelin vähentäjiin silloin, ja pidin laskureita ja päiväkirjaa. Eihän se kohtuullistaminen kovin kauaa kestänyt, mutta se oli tärkeä etappi, koska se kertoi karua kieltään siitä, että mahdollisuus vähentämiseen on omalta osaltani mennyt. Riippuvuudesta on tullut liian voimakas, eikä siihen auta mikään muu kuin tämä nollalinja. Vaihtoehtoja todella on vain kaksi: Joko juon itsetuhoisesti, tai en juo lainkaan. Nyt kun juomattomuutta on kestänyt 70 päivää, niin minun on joka päivä oikeastaan aika helppo valita noista kahdesta ääripäästä.
2 tykkäystä
Olen uudessa tilanteessa juomattomuuden suhteen, eli mökkilomalla puolison ja hänen sukulaisten kanssa. Kaikki on tavallaan ihan ok: Seura on ihan mukavaa, työasiat ei mietitytä ja muiden alkoholinkäyttö on todella maltillista. Silti koen oloni pikkaisen epämukavaksi. En oikein tunne itseäni tällaisissa tilanteissa, koska aiemmin olen aina juonut. En mitenkään paljon, johtuen olosuhteista ja seurasta, mutta kuitenkin sen verran, että iltapäivästä asti on ollut sellainen pieni, muille huomaamaton humala päällä. Nyt juomattomuuden myötä olen alkanut erakoitumaan aika lailla, kun ei minua tosiasiassa vapaa-ajalla niin paljoa kiinnosta muiden kuin todella harvojen ja valittujen ihmisten seura. Ehkä koen stressaavana tällaisen päiväkausia jatkuvan sosialisoinnin, en vain ole ennen tajunnut sitä, kun olen voinut juoda oloni mukavaksi. Arkielämään olen saanut luotua oikein mukavasti uusia, selväpäisiä rutiineja, mutta tämäntyyppinen ajanviettäminen selkeästi vaatii vielä työstämistä. Jatkossa minun täytyy miettiä missä todella haluan aikaani viettää, ja mikä oikeastaan on selvän itseni käsitys rentouttavasta lomailusta.
4 tykkäystä
Omalla kohdallani huomasin tuon saman. Kuormitun helposti, jos on liikaa kaikkea; meteliä, ihmisiä, ärsykkeitä, tungosta ja sosiaalista kanssakäymistä. Vaikka olisi kivaakin, se vaan vie voimat. Ehkä aivot tai hermorakenne on vaan sellainen.
Viinalla puudutettuna kestin paremmin, ehkä etanoli lamasi hermostoa tjsp.
Raittiina on ollut pakko ottaa kuormittumunen huomioon, varata riittävästi aikaa lepoon ja palautumiseen.
Minulle hiljaisuus, lukeminen ja luonnossa liikkuminen on hermolrpoa, vaikka nautin keskustelusta ja ihmisten deurasta sopuvassa määrin.
Toisentyyppisten ihmisten on tätä joskus vaikeaa ymmärtää, jotkut pystyvät käsittämään nämä ominaispiirteet, eivätkä loukkaannu tai ota itseensä.
Kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa väsyisin itsekin, ainakin ellei olisi mahdollista välillä vetäytyä omiin oloihini lukemaan tai vaikka soutelemaan.
Sinulla on raittius hyvällä alulla, tsemppiä jatkoon!
3 tykkäystä
Hei Sarvikuoma - olen samaa mieltä tuosta lasten kärsimyksestä. Kyllä he kärsivät - eivät tosiaan vain sitä sano. Tästä on kokemusta sekä bonuslasten että oman lapsen osalta. Bonuslapset ovat joutuneet näkemään kaikenlaista - muun muassa kantamaan sammunutta äitiään ja kuuntelemaan vanhempien riitoja. Oma lapsi on avautunut nyt vasta aikuisena - onneksi edes nyt, miten häntä suretti ja hävetti kun olin sammunut tai kun hän on kuullut äänestäni, että olen juonut vaikka olen muuta väittänyt. Tämä vetää hiljaiseksi. Häpeän määrä on kyllä suuri mitä on lapselle aiheuttanut. Siksikin haluan olla juomatta.
3 tykkäystä
Tuosta seurassa kuormittumisesta tulee mieleen omat kokemukset ihmisten kanssa olemisesta, joiden seurasta en varsinaisesti nauti. Onnekseni voin nykyään viettää aikaa pitkälti ihmisten kanssa, jotka kunnioittaa ja antaa tarvittaessa tilaa, mutta aina ei näin ole toki ollut. Jo tavallaan se, että tällaisia hyviä ihmissuhteita on auttaa ja antaa sellaista jaksamista sietää joskus sellaista ei niin mieluisaa / kiinnostavaa seuraa.
Toinen mikä tulee mieleen, on se, että helposti otin ennen tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa vetäytyvän roolin, kun aiemmat dynamiikat ja kokemukset olivat kielteisiä ja sitä kautta pidin itseäni jotenkin erityistä “introvertimpänä” tjms. vaikka oikeasti olenkin hyvä keskustelija ja kuuntelija, mutta ympäristön myrkyllinen ja nihkeä energia vaan vienyt mehut… Mikä ehkä auttaa, niin avoimin mielin yrittää olla ja rohkeasti vaan sanoo asiat mitä ensimmäisinä tulee mieleen, eikä pelkää muiden reaktioita tai mielipiteitä liikaa.
3 tykkäystä
Sama. Vuodessa kävi selväksi, että en aio tehdä alkoholinkäytöstä itselleni mitään loppuelämän harrastusta annoslaskureineen, selittelyineen ja pettymyksineen. Se aine ei ole ansainnut minulta vuosikausien huomiota yhteisen nuorallatanssin merkeissä.
Sama juttu. On pitänyt alkaa kuunnella ja kunnioittaa omia olojaan ja rajojaan enemmän, kun ei ole voinut juoda oloaan rennoksi. Tosin noiden tilanteiden sietäminen oli heti raittiuden alussa vielä paljon hankalampaa kuin nykyään. Ehkä ne olotilat eivät enää tunnu niin sietämättömiltä, kun on hyväksynyt, että “tuttipullosta” ei nyt ole välittömäksi turvaksi. Voin vaikka todeta mielessäni, että onpas muuten epämukava tai kiusallinen tilanne, joskus jopa asiasta itsekseni hieman huvittuen.
Päiväkausia kestävä sosialisointi on tietenkin eri juttu kuin suht nopeasti ohimenevä tilanne. Tuo on todella ymmärrettävästi rankkaa ja minäkin ihan takuulla välillä vetäytyisin yksinäisyyteen. Minäkin siis pidän lähtökohtaisesti ihmisistä ja nautin seurasta, mutta jaksan sitä aika huonosti. Rakastan myös sosiaalista työtäni, mutta valitettavasti se vie voimia vapaa-ajan ihmissuhteista.
Liityin joskus johonkin somen introverttiryhmään ja hyvin nopeasti kävi selväksi, että siellä monella oli kyse kaikesta muusta(kin) kuin introverttiydestä. Oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jos jonkinlaista kammoa, arkuutta ja epäsosiaalisuutta. Lähdin samantien pois. Nykyään monia muitakin ihan selkeitä ongelmia, joihin olisi saatavissa apua, tunnutaan selittelevän ihan normaaleiksi piirteiksi. Sinänsä joo erilaisuuden normalisointi on hyvä, mutta kun ihmisen itsensä elämänlaatu voisi parantua huimastikin esim. ahdistukseen saatavan avun myötä, on harmillista, jos hän ei sitä ymmärrä hakea.
Vertaistuki on kullanarvoista, muttei silloin, jos siellä lietsotaan toisiaan hyväksymään tai jopa pitämään positiivisina asioita, joihin olisi kaikkien edun mukaista etsiä muutosta. Sama koskee tietysti alkoholinkäyttöön liittyviä teemoja.
Tsemppiä, hyvin menee!
1 tykkäys
@kaaosteoria66 Hienoa että olet ymmärtänyt asian, ja että lapsesi on saanut sanottua miten asia on häntä häirinnyt. Sillä on varmasti valtava merkitys, että lapsesi on saanut raittiin vanhemman, vaikkakin aikuisiällä. Menneisyyden asioitakin voi korjata, mutta se edellyttää vanhemman raitistumista, kuten sinä olet tehnyt. Itse en ole sitä iloa saanut, ja se harmittaa. (Siis oma raittius on hyvällä alulla, mutta tarkoitin raitista vanhempaa.)
Minullakin on varmasti tuota, että kun on pikkaisen oman luonteen ja oman hyvinvoinnin vastaista dynamiikkaa ollut perheessä, niin ulkopuolisuuden tunne ja vetäytyminen on tavallaan automaattinen reaktio missä tahansa seurassa.
Tämä juuri, tuo täytyy ehdottomasti pitää visusti mielessä hamaan tulevaisuuteen. Voihan sitä tosiaan pitää laskureita ja laskeskella juomattomia päiviä, ja siinä samassa kärsiä jatkuvasta alkoholin mieliteosta. Mutta kuten asian ilmaisit, niin nuorallatanssiahan se nimenomaan on. Tämä verrattain lyhyt raitis aikani on jo nyt osoittanut, että täydellinen kieltäytyminen on yksinkertaisesti 1000 X helpomaa kuin tuo kikkailu eli vähentäminen, mikä kaiken lisäksi tulisi epäonnistumaan jälleen kerran melko suurella todennäköisyydellä.
1 tykkäys
Mökkiloma oli ja meni. Loppujen lopuksi oli ihan mukavaa, vaikka ehdinkin liiallista sosialisointia täälläkin valittamaan. Toki vietän aikani mieluummin tätä tavallista arkeani eläen, mutta välillä on ihan virkistävää myös vaihtaa maisemaa. Ehkä mökillä ollessani alkuun huonoa oloa aiheutti yksinkertaisesti ympäristön muutokseen tottuminen, minä kun pidän kovasti rutiineista ja samankaltaisten päivien toistumisesta. Oli miten oli, niin tärkeintä minulle oli se, että alkoholittomuuden suhteen asiat sujuivat helposti ja mukavasti. Ennakkoon tuo mökkiviikko nimittäin pikkaisen mietitytti, ja jossain kohtaa ennen lähtöä oli ihan juomisajatuksiakin. Tämä oli jälleen yksi oppimiskokemus, ja vastedes voin olla varma, että mökilläkin voi ihan hyvin olla juomatta.
Lähes päivittäisestä liikunnasta on tullut minulle hyvin tärkeä tuki raittiudelle. Ensinnäkin se kohottaa mielialaa, ja toisekseen vie elämää ja elintapoja kauemmaksi juomisesta. Minulle ei ehkä riitä se, että olisin vain juomatta ja kaikki muu jatkuisi entisellään: Haluan ylläpitää jotain tavoitteellista tekemistä, kenties juomisen jättämää aukkoa täyttämään. Täytyy vain varoa ettei liikunta (tai työt) mene liiaksi suorittamiseksi, kun sitten tietysti retkahtamisen riski kasvaa jos elämän muut osa-alueet alkavat aiheuttaa liikaa stressiä.
2 tykkäystä
Liikunta on se paras tapa pitää nuppi kunnossa. Mukava kuulla, että mökkeily meni hyvin loppujen lopuksi.
2 tykkäystä
11 viikkoa tänään. Koko ajan mennään vähän niinkuin tuntemattomalla maaperällä omia fiiliksiä ja raittiuden kehittymistä tunnustellen. Mökille lähtöä edeltäneitä muutamaa hetkeä lukuunottamatta ei ole ollut mielitekoja, mutta ei myöskään mitään huumaa. Sellaista tavallista olemista. Minulla ei ole ollut tapana asettaa mitään kummempia tavoitteita, mutta on tuo vääjäämättä lähestyvä sadan päivän rajapyykki ollut välillä mielessä.
Olen alkanut kiinnittämään huomiota alkoholin läpitunkevuuteen tässä yhteiskunnassa. Ruokakaupoissa on kaupan pinta-alasta melkoisen suuri osa pyhitetty alkoholijuomille, ja niin pientä kioskia, kuppilaa tai tapahtumaa ei olekaan mistä ei saisi alkoholia. Pikkaisen välillä jopa surettaa, kun se tuntuu vähän ahdistavalta, että alkoholilla on niin suuri rooli vaikka sen haitat riippuvaisille ja suurkuluttajille sekä heidän läheisilleen ovat aivan valtavia. Tosin, nyt kun olen juomattomuuden myötä kiinnittänyt aika paljonkin huomiota ruokavaliooni, niin kyllä valtaisat sipsi- makkara- ja karkki- yms. hyllytkin ovat alkaneet pikkaisen ihmetyttämään. Kaiken kaikkiaan tämä nykyisenkaltainen ruoka- ja juomaympäristö on yhtä suurta houkutusta, enkä yhtään ihmettele, että ylipainoisia (itseni mukaan lukien) on niin iso osa kansasta.
Ehkä minulla on käynnissä paljon isompi elintapoihin ja ajatteluun liittyvä muutos käynnissä, missä alkoholista luopuminen on vain yksi, joskin kaikkein merkittävin, osa asiaa. ”Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoittelu” esim. voisi olla kattotermi ajatuksilleni tällä hetkellä.
3 tykkäystä
Aamukahvilla naputtelen ajatuksiani. Minulla on viime päivinä ollut tavallista parempi mieliala. Toivon, että se olisi alkoholittomuuden ja muiden elintapamuutosten aikaansaama uusi kehitysaskel, eikä mikään tilapäinen ”häiriö”. Pitää vähän kuulostella itseään, että miten olotilat tästä etenevät. Puolisokin sanoi eilen, että olen yleisesti ottaen ollut huomattavasti paremmalla tuulella näiden uusien elintapojeni myötä.
Olen mietiskellyt sitä mistä toisessakin ketjussa keskusteltiin: Juomattomuus mahdollistaa asioita, ja on suorastaan edellytys sille, että voi nauttia muista elämän osa-alueista. Omalla kohdallani asiat tuntuvat menevän hitaasti mutta varmasti siihen suuntaan, että saan enemmän iloa liikunnasta ja paremmasta ammatillisesta suoriutumisesta.
Aiemmilla raitistumisyrityksillä en ole ehkä ihan täysin sisäistänyt, että ihmisellä voi olla aika haitalliset elintavat vaikkei käyttäisikään alkoholia, ja se on sitten näkynyt mielialassa ja retkahdusalttiutena. Tarkoitan ruokavaliota, liikuntatottumuksia, ihmissuhteita, unta, rentoutumista yms. perusasioita. Nyt olen osannut ottaa juomattomuuden lisäksi aika hyvin huomioon muitakin elämän osa-alueita, ja ainakin toistaiseksi asiat ovat sujuneet mallikkaasti. Tietenkään en ole mikään superihminen, vaan monellakin tapaa vaillinainen ahdistuksineni, traumoineni ja epävarmuuksineni. Mutta juuri nyt tuntuu, että vaakakupit ovat tasapainossa paremmin kuin ennen. Hyviä asioita on nyt riittävästi jotta en koe tarvetta kemialliselle itsensä pakenemiselle.
4 tykkäystä
Kuulostaa hyvälle.
Minullakin jotenkin itsestään heräsi tarve muillekin muutoksille. Ei mitään hampaat irvessä pakkoa vaan oma lempeä halu tehdä asioita toisin. Alkoholi sotkee koko elimistön, sääteleehän ruokahalua ja kylläisyyttäkin omat hormoninsa, samoin nukahtamista. JUomalla sotkee nekin; ahmii kännissä ja krapulassa rasva-suolamättöä, unirytmi sotkeentuu ja eihän uni alkoholin vaikutuksen alaisena ole laadultaan hyvää.
Jotenkin omaan kehoon on löytyny parempi yhteys, osaan kuunnella tarvitsenko lepoa vai liikuntaa, kevyempää vai tukevampaa ruokaa jne.
Kun ei koe juomisen aiheuttamaa huonommuudentunnetta ja syyllisyyttä, on jotenkin helpompi pitää omat rajatkin ja ihmissuhteiden laatu paranee tai huonommat päättyvät tai etääntyvät.
Raitistuminen on mielenkiintoinen matka. Paraneminen vaikka vakavista fyysisitä tai psyykkisitä sairauksista vie aikaa, tavallaan juomisesta toipumisessa on sama juttu; olo aaltoilee, tulee erilaisia tuntemuksia ja se vie aikaa. Helpottaa kummasti, jos pystyy ottamaan aikaperspektiiviksi vaikka vuoden ensi alkuun ja uteliaana seuraa, mitä alkaa tapahtua. Kun on vuosia juonut erinäisistä syistä, ei toipuminen tapahdu viikossa kahdessa tai kuukaudessakaan.
Mukavaa perjaintai-iltaa!
2 tykkäystä
Kyllä vaan. Tänään tuli 12 vkoa täyteen, ja tämä näköjään alkaa olemaan itselleni sellainen aika, että olen ruvennut tulemaan melko tietoiseksi siitä, kuinka pahasti alkoholi itseasiassa on sotkenut elimistöä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ihan tässä sohvalla makoillessa olotila on nimittäin kokonaisuutena ajatellen täysin erilainen kuin juovana aikana.
Mutta onko juomattomuus sitten poistanut kaikki ongelmat ja vaikeudet elämästäni? Ei, vaan minulla on edelleen traumoja joista kärsin, on riittämättömyyden tunnetta ja kaikenlaisia päänsisäisiä ristiriitaisuuksia. Pointti onkin siinä, että raittiina ollessa asiat on helpompi kohdata, ja ne saavat järkevämmät mittasuhteet, kun alkoholi ei ole koko ajan aivan totaalisesti sotkemassa koko kropan ja mielen toimintoja. Siinä vaan näköjään menee aikaa, eli ei voi olettaa saavansa tyyneyttä heti päivästä 1 tai päivästä 10 lähtien (tähän olen itse monesti haksahtanut, eli en ole malttanut olla päivä kerrallaan juomatta, vaan halunnut saada kaiken hyvän heti).
4 tykkäystä
Puolison kanssa asutaan eri paikkakunnilla, mutta olen saanut työkuviot järkkäiltyä niin, että olen ollut enimmäkseen hänen luonaan koko kuluvan vuoden. Välillä ollaan oltu minun luonani, mutta silloinkin siis yhdessä. Nyt olin pitkästä aikaa yksin käymässä omassa kodissani, ja samantien iski aikamoinen juomishimo. Kotini on nimittäin ollut paikka, missä olen viime vuosina lähinnä viettänyt ”laatuaikaa” omissa oloissani, siis juonut. Yllätyin oikein, kuinka voimakkaina juomisajatukset tulivat. En toteuttanut halujani, mutta ajattelin ihan selkeästi ja kylmän viileästi, että nyt olisi aika mukavaa ja ihan luontevaa vetää muutaman päivän putki ja olla vailla huolta huomisesta. Ei siinä kauaa onneksi mennyt kun ajatukseni palasivat näille juomattomille raiteille, mutta olipahan opetus. Ei tässä n. kolmen kk aikana juomatavoissa mikään ole muuttunut, vaan ensimmäinen ajatus on heti päivien putki. Ollaan puolison kanssa muuttamassa yhteen syksyllä/loppuvuodesta, ja minusta olisi kiva, jos uusi koti olisi alusta alkaen omalla kohdallani alkoholivapaata vyöhykettä. Sitä kohti.
4 tykkäystä
No näinhän se on…
Mulla hävettää lukea joissakin ketjuissa yli vuoden takaisia kirjoituksiani, joissa omiin silmiini “lesotan” puolen vuoden raittiuden perusteella ja kirjoitan kuin siitä olisi tullut pysyvä olotila. Ja 2 kk päästä ratkean ja ryyppään seuraavan vuoden.
Haluamme uskoa, että nyt kaikki on hyvin, olen muuttunut nainen/mies ja tärkeäähän se on uskoa siihen. Silti jokin tilanne saa meidät toimimaan vanhalla tavalla ja raittiuden tavoittelu on toisarvoista.
Onnistuit hienosti mielihalun kanssa. Onnittelut Sarvikuoma! Voin kuvitella, että tarve juoda oli voimakas. Olet tehnyt hyvää työtä ja syystä ylpeä itsestäsi. Tavoite raittiista kodista on ihailtava ja täysin realistinen.
3 tykkäystä
Eihän tuossa mitään hävettävää ole. Tuohan kertoo vain siitä, minkälaista vastustajaa vastaan tässä ollaan tappelemassa. Ehkä aloit ottamaan raittiuden itsestäänselvyytenä, ja unohdit päivä kerrallaan-ajattelun?
Ja joo, jotenkin noin se menee kuten kuvailit. Kyllä minulla on muuttunut olo ja koen olevani monessakin suhteessa erilainen ihminen kuin juovana aikana. MUTTA, täytyy pitää mielessä ihan päivittäisellä tasolla, että hyppäys entiseen voi tapahtua ihan sormia napsauttamalla. Koen, että ns. normipäivät menevät jo ihan ok-rutiinilla ilman jatkuvaa uhkaa ja varpaillaan oloa, mutta tuollaiset erikoistilanteet ovat selvästi ihan todellisia vaaranpaikkoja, mihin pitää ymmärtää valmistautua henkisesti vähän paremmin.
2 tykkäystä
Samaa mieltä; ei tuossa mitään hävettävää ole. Vaivan luonne on varsin kiero, sen me kaikki tiedämme. Juomahimo iskee yllättäen ja jos on hiukankaan herpaantunut, alkholi ottaa taas niskalenkin.
Häpeä on ikävä tunne, mutta ehkä senkin kanssa oppii vähitellen tulemaan toimeen. Sanomaan sen ääneen ja olemaan musertumatta sen alle.
Kuulostaa hyvältä. Ja sekin, että aloit tehdä alkoholinkäytöllesi jotain jo ennen yhteenmuuttoa. Usein on tainnut käydä niinkin, että ihminen on hakenut yhteenmuutosta ratkaisua ja rajoitetta juomiselleen ja suhde onkin kriisiytynyt yhteenmuuton myötä, kun omaa juomapesää ei enää ole ja puolison läsnäolo juomisen esteenä on alkanut ärsyttää.
Ja hyvä herätys tuo kokemasi juomishimo. Vaiva todellakin on sitkeä ja osaa yllättää.
2 tykkäystä