Kaikella on rakenne, myös elämyksellä. Purkamalla mikä tahansa asia rakenteisiinsa, sitä on helpompi tutkia ja ymmärtää. Tämä pätee myös elämykseen. Riippuvaisen rutiini pitää sisällään neljä päävaihetta:
- Laukaisija
- Skeema
- Rutiini
- Lasku
Kaikki nämä vaiheet eivät aina sisälly rutiiniin, eivätkä ne aina ole esitetyssä järjestyksessä, mutta ne kaikki ovat olemassa ja mahdollisessa käytössä.
Laukaisija
Jos otamme liukumäkiteorian pohjaksi ja alamme purkaa rutiinia osiinsa, niin ensimmäiseksi törmäämme laukaisijaan.
On siis henkilö, joka pakonomaisesti haluaa laskea liukumäestä, vaikka tietää sen tuhoisat seuraukset. Hän viettää muuten aivan tavallista elämää, mutta aina silloin tällöin jokin tekijä saa varoittamatta hänen mieleensä liukumäen. Tätä salaperäistä tekijää kutsun laukaisijaksi. Laukaisija voi olla mikä tahansa ulkoinen tai sisäinen tekijä, joka käynnistää skeeman. Seksiriippuvaisella se voi olla mainoksen vähäpukeinen ihminen, kohtaus elokuvassa tai oma mielentila; syömishäiriöiselle ruokamainos, kahvitilaisuus, aamupala, tai ruokailua kuvaava kohtaus kirjassa, tai mässäilyä kuvaava mainos; alkoholistille ruokailutilanne, sauna, pikkujoulu, ahdistus tai muu mielentila; huumeriippuvaiselle, tietty musiikki, tietyt vaatteet, omat mielentilat jne.
Skeeman voi laukaista äärettömän moni tekijä ja kaikkia mahdollisia laukaisijoita on mahdotonta eliminoida. Niinpä addikti on koko ajan impulssien vaikutukselle alttiina. Pysyäkseen kohtuudessa tai raittiina hänen on oltava valppaana havaitsemaan ja tunnistamaan laukaisijan vaikutukset itsessään. Erästä lentävää lausetta mukaillen, “addiktin täytyy olla kuin kanavaras ¬ aina vähän varpaillaan”. Aluksi se on vaikeaa ja työlästä, mutta ajan kuluessa muuttuu lähes automaatioksi samoin kuin polkupyörällä tai autolla ajo.
Skeema
Mikäli addikti ei saa laukaisijan synnyttämää impulssia torjutuksi tai ei pysty sitä käsittelemään edukseen, hän ajautuu tietynlaisen ajatus- ja mielikuvamaiseman, skeeman sisään. Mieleen pyrkivät nyt vain rutiinin ja elämyksen aiheuttamat positiiviset mielikuvat. Hankalat ja kielteiset seikat, kuten krapula, häpeä, pelko, hallitsemattomuus, sakot, putkareissut, väkivalta, onnettomuudet, terveysriskit tai mahdolliset taloudelliset menetykset unohtuvat.
Addikti ei tee sitä tietoisesti vaan alitajuisesti. Addiktilla on usein aivan ensimmäisinä kertoina ollut riipasta niin selkeitä positiivisia kokemuksia, että alitajunta muistaa niiden helpottaneen silloin oloa. Positiivisten mielikuvien vahvistuessa addikti ryhtyy “petaamaan retkahdustaan”, keksimään syitä ja selityksiä rutiinin aloittamiseksi. Ja selityksiä löytyy; nalkuttava vaimo, huono työnantaja, liian pieni liksa, huono menestys pelissä tai liiketoimissa, hyvä menestys edellisissä.
“Hyvä tekosyy lannistaa äänekkäimmänkin omatunnon.”
Jos skeema on ajautunut näin pitkälle, aktivoituvat addiktin ei-tahdonalaiset kemialliset reaktiot. Adrenaliinia, dopamiinia ja muita psyykkiseen ja fyysiseen tilaan vaikuttavia kemiallisia aineita alkaa erittyä. Innostuminen ja kiihottuminen lisää mielikuvien syntyä entisestään. Nyt addikti jo piehtaroi ajatuksilla mitä kaikkea hän voisi tehdä. Mielessään alkoholisti tilaa jo juomaa tiskillä, bulimikko ostaa kärryt täyteen herkkuja, narkomaani hankkii huumeita tutuilta kulmilta, uhkapelaaja sijoittaa ja voittaa, jne. Ja koska addiktilla ei ole useinkaan kokemusta muista toimivista malleista, hänen alitajuntansa ohjaa häntä aina uudestaan ja uudestaan riipan äärelle.
Sairauden hankalammin miellettäviin puoliin kuuluu myös vaikea fyysinen ja henkinen riippuvuus, jossa tahdonvoimalla ei ole juurikaan tekemistä. Tahdonvoimasta, olipa se kuinka voimakas tahansa, ei ole tässä asiassa mitään hyötyä - useimmiten päinvastoin. Pystyäkseen toipumaan on ensin hyväksyttävä omien voimavarojen rajallisuus ja voimattomuus riippuvuuden suhteen.
Rutiini
Torjumaton laukaisija johtaa skeemaan ja skeema rutiiniin. Rutiininkin voi jakaa valmistautumiseen, lähestymiseen ja itse aktiin, riippaan liittymiseen. Liukumäkivertausta käyttäen laukaisija (vaikkapa mainos) on aktivoinut skeeman (muistikuvia mielihyvästä) ja olemme päättäneet aloittaa rutiinin. Lähdemme siis kohti leikkikenttää, missä liukumäki ja elämys odottavat. Lähestymme kohdetta joko hitaasti tai vauhdilla ja pian jo kiipeämme rappusia. Tässä vaiheessa addikti saattaa tuntea eräänlaisen “tässä-ei-ole-mitään-järkeä” oivalluksen. Voimme kääntyä takaisin tai jatkaa. Jos jatkamme, jännitys lisääntyy. Muistikuva laskemisen aiheuttamasta mielihyvästä kasvaa koko ajan. Vihdoin ollaan liukumäen harjalla. Tässäkin vaiheessa voisi vielä kääntyä, mutta tuleva nautinto on jo niin lähellä, että ilman tehokkaita työkaluja se on epätodennäköistä. Sitten istutaan mäkeen ja Huiiii!
Hetkellinen nautinto päättyy häpeän ja pettymyksen liejuun.
Eri riippuvuuksia sairastavien kertomukset vahvistavat, että kaikkien addiktien mielikuvat omaan riippaan nähden kulkevat hyvin samankaltaisella kaavalla. Seksiaddikti saattaa kierrellä tiettyjä kortteleita yhä uudestaan ja uudestaan, soitella puhelimella, muistella vanhoja kokemuksia tai vain katsella pornoa; syömähäiriöinen kulkee kaupassa katselemassa herkkuja ja ostamassa kuka mitäkin; uhkapelaaja selailee alan lehtiä tai tekstisivuja; romantikko valitsee vaatteita ja tuoksuja ja lähtee ravintolaan; työnarkomaani ottaa työhön liittyviä asioita esiin ja tutkii niitä tai vain pyörittelee niitä mielessään, jne. Tästä alkaa itse riippaan liittyminen, joka johtaa huippukokemukseen. Jokaisella addiktilla on omat kätketyt rutiininsa.
Anton Tsehovin sanoin: “Jokainen onnellinen perhe on onnellinen samalla tavalla, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”.
Tämä pätee myös addiktien rutiineihin.
Lasku
Ennemmin tai myöhemmin rutiinin huippukokemuksen jälkeen tulee laskuvaihe. Siihen liittyy häpeää, voimattomuutta, tuskaa, yksinäisyyttä, ahdistusta, masennusta, salailua, moraalista krapulaa, itsesyytöksiä tai jopa itsemurha-ajatuksia ja yleensä myös aitoa surua omasta tilanteesta. Laskuvaiheessa addikti usein myös näkee tilanteensa varsin todenmukaisesti. Hän kykenee myöntämään voimattomuutensa riippaan nähden, ainakin itselleen, ja on usein halukas toipumaan. Tässä vaiheessa addikti yleensä myös tekee lupauksia lopettamisesta. Nämä lupaukset, ilman selkeitä asiantuntevia hoitotoimenpiteitä, ovat melkoisella varmuudella tuomittu epäonnistumaan. Addikti itse todella yleensä uskoo (ei kylläkään aina), että tällä kertaa onnistuu. Hän kuvittelee nyt “oppineensa läksynsä” ja vannoo, että tämä oli viimeinen kerta. Tähän alennustilaan hän ei enää koskaan halua joutua. Mutta, kuten aina ennenkin, hyvä tekosyy vaimentaa äänekkäänkin järjen äänen.
Kun alkoholisti esimerkiksi joutuu ensimmäistä kertaa katkaisuhoitoon, se on katastrofi. Siihen vaiheeseen asti ajautuneet ovat lähes poikkeuksetta tehneet vakaan päätöksen lopettamisesta. Kuitenkin vain mitättömän pieni prosentti niistä, jotka koskaan ovat katkolle joutuneet, ovat selviytyneet yhdellä kerralla. Miten se on mahdollista? Jos kerran jokainen ensikertalainen vannoo, ettei tätä enää ikinä? Vastaus on yksinkertainen. Alitajunta pyrkii skeeman avulla saamaan addiktin liittymään riippaan ja ilman toimivia vastatoimenpiteitä siinä myös onnistuu. Ja selityksiähän on helppo keksiä. Mikä tahansa selitys kelpaa. Jos addiktilla ei ole työkaluja vastata alitajunnan tarjouksiin, hän on melkoisella varmuudella tuomittu häviämään tämän epätasaisen taistelun.
Laskuvaiheessa myös mahdollistaja astuu usein kuvaan. Kyseessä on yleensä joku riippuvaisen läheinen, mahdollisesti puoliso, joka antaa anteeksi; työtoveri, joka salaa myöhästymisen tai poissaolon; opettaja, joka jättää kertomatta vanhemmille; ystävä, joka valehtelee addiktin puolesta. Ja kaikki tämä tehdään hyvässä tarkoituksessa. Näin addikti tietämättään sairastuttaa myös läheisiä ympäriltään, ilman että nämäkään ovat siitä lainkaan tietoisia. Myös juovat ystävät toimivat mahdollistajina vähättelemällä juomarin ongelmia. Sehän on selvää, sillä yhdenkin raitistuminen aiheuttaisi raitistumispaineita muissakin. Keisarin uudet vaatteet yllään nämä kuppiloiden kuninkaat ja räkälöiden ruhtinaat toinen toistaan tukien jatkavat juomistaan yhteisen ymmärryksen vallitessa.
Alkoholistin vaimo yleensä sanoo, että kaikki olisi hyvin, jos vain mies lopettaisi juomisen. Ikävä sanoa, mutta niin ei useinkaan ole. Pitkään jatkunut riippuvuus aiheuttaa aina muutoksia ihmisissä, niin addiktissa itsessään, kuin läheisissäkin. Voidaan todeta, että addiktio on perheen sairaus.
Tämä on yksi riippuvuuden tragedioista. Kun addikti menee hoitoon ja alkaa toipuminen, kaikki huokaisevat ensin helpotuksesta; nyt se on ohi. Mutta silloin se vasta alkaa. Muutos yhtäällä aiheuttaa aina muutospaineita muuallakin. Jos addikti pysyy raittiina, alkaa muutos vaikuttaa addiktin läheisiin. Tietyt toistuneet rutiinit pitää vaihtaa uusiin. Alkoholistin lähtiessä aiemmin juomaan, jäi puoliso kotiin, jossa hänellä oli omat rutiininsa. Nyt sitten ollaankin kotona koko perhe. Alkaa uusien asioiden opiskelu.
Tärkeää on saada odotukset kohdalleen, niin vältytään suurilta pettymyksiltä. Parhaassa tapauksessa ongelmista selvitään puhumalla ja uusimalla rutiinit yhteisymmärryksessä. Ymmärretään muutoksen aiheuttavan uusia ongelmia ja sovitaan asioista. Puolisolla, lapsilla, läheisillä tai työtovereilla saattaa olla paljon asioita “hampaankolossa”. Näiden purkaminen rakentavasti on haasteellinen tehtävä. Usein kannattaa turvautua ulkopuoliseen apuun; toisiin toipuneisiin addikteihin, ammattiauttajiin, luotettaviin ystäviin tai naapureihin, esimieheen tai hengelliseen apuun. Mahdollistajasta voi tulla myös toipumisen mahdollistaja.
Kahdentoista askeleen toipumisohjelma ottaa hyvin voimakkaasti kantaa myös ympäristön hyvinvoinnin puolesta etenkin hyvitystä koskevissa askelissa.