Pitkän etsinnän jälkeen löysin tälläiset nettisivut ja kiitin Luojaani siitä.
Haluan liittyä alkoholin lopettajiin, keskuskuteluun siitä miten vaikeaa ja helppoa kaikki voi olla. Olen taistellut tämän asian kanssa kauan, halunnut ja yrittänyt lopettaa siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.
Nyt kosteiden viikonloppujen jälkeen olo on ollut jälleen kerran niin surkea, arvoton, häpeilevä että ajattelin etten yksinkertaisesti pysty tähän yksin. Tahtotilani on päiväpäivältä voimakkaampi mutta tässä iässä itseni tuntien tiedän myös karikot. Kun kotona on aikaa, vapaapäivä tulossa, loma…saunailta, ihan mikä vaan riittää syyksi “juhlia”. Mutta olen myös kyllästymistäni kyllästynyt häpeän ja masennuksen tunteeseen, huonoon kuntoon ja korkeaan verenpaineeseen, turvonneisiin kasvoihin ja pömppövatsaan jotka kaikki johtuvat juomisestani.
Päivittäin en juo enkä ole juonut mutta lähes aina kun on vapaapäivä ja näin vuorotyöläisenä vapaapäivät ovat epäsäännöllisesti. Ikäänkuin en osaisi viettää vapaa-aikaa muutoin kun juomalla. Stressin laukaisu ja rentoumuminen ovat olleet tekosyitäni juoda. Ihan kun jotain jäisi kokematta jos en avaa sitä siideripulloa tai kokonaista viinipulloa. Ja se miten juon…mikään ei riitä ennen kuin sammun. Välillä kyllä mutta usein ei.
Juttu on niin että en tästä enää nuorru enkä kaunistu ja kaikki huono kertautuu kun juon. Haluan tällä kertaa kyetä tähän. Helppoa se ei tule olemaan. Olen lueskellut joidenkin henkilöiden kirjoutuksia tuossa aiemmin ja löysin hyvän ohjeen : Minun ei tarvitse juoda sen sijaan etten SAA JUODA. Olen aina ajatellut etten saisi juoda koska se tekee minusta typerän, kännisen söpertävän turpeisen naisen typerine käytöksineni. Mutta nyt otan ohjenuoraksi sen ettei minun tarvitse juoda.
Rehellisyyden nimissä tämä mummo on ollut juomatta vasta 5 kokonaista ja nyt 6:nen puolikkaan päivän ettei tässä todellakaan ole syytä kehuskella, mutta jotenkin ajattelin että tämä kirjoittaminen auttaa, tälläistä en ole tehnyt koskaan ennen. Ikäänkuin olisin ystävieni joukossa vaikka en muita kirjoittajia tunnekkaan. Mutta toivon että ihmiset tulisivat kommentoimaan kirjoittamistani vaikka kovallakin kädellä koska tällähetkellä minulla ei ole muuta keinoa.
Hyvää viikonloppua ja onnittelut päätöksestä/yrityksestä.
Vertaisten seurassa oleminen lienee paras tapa yrittää raittiutta ja sitähän
tämä plinkkikin on.
Tervetuloa Olivia-mummi keskusteluun mukaan. Hyvän neuvon olit keskusteluista löytänyt ja se on juuri noin. Oikeasti ihmisen ei tarvitse juoda. Ja mitä tuohon rentoutumiseen tulee, niin alkoholin kanssa rentoutuminen on valheellista rentoutumista. Se saa elimistön äärimmäiseen stressitilaan. Suosittelen tutustumaan muunlaisiin rentoutustekniikoihin, niitä on olemassa sellaisiakin, jotka oikeasti rentouttavat kehon ja mielen.
Tervehdys Olivia-mummi ja lämpimästi tervetuloa palstalle!
Hienolle tielle olet lähdössä! Kuten tiedätkin, karikoita melko varmasti tulee olemaan edessä, mutta uskoisinpa että niin paljon tulee olemaan hyvääkin, että rakastut elämääsi uudelleen! Äläkä ollenkaan vähättele päiviesi määrää. Me joka ikinen ollaan täällä aloitettu olemalla se ensimmäinen päivä raittiina. Ja päivä kerrallaan meistä jokainen täällä elää ja etenee koko ajan. Sinäkin olet tehnyt sen jo viisi ja puoli kertaa, se ei ole “vasta”, vaan se on hieno ALKU! Tänne saa kirjotella aivan missä mielentiloissa tahansa, viinanhimoa ei tarvitse hävetä, se on meille kaikille ihan varmasti tuttu tunne, täällä sitä ymmärretään. Ja kaikkea asiaan liittyvää muutenkin. Yksi tärkeimmistä oivalluksista, minkä minä olen täältä oppinut, on se, että se himo on todellakin vain tunne, ei sitä tarvitse totella. Jokainen koitos, josta selviät, tekee sinusta vahvemman.
Älähän toki vähättele raittiita päiviäsi, jokainen ollaan aloitettu niin, että on ensin yksi päivä raittiutta
Otsikkosi kiinnitti huomioni. Olen mummi itsekin… tällä hetkellä raitis mummi. Ensimmäisen lapsenlapseni syntymä sai minussa todella voimakkaita tunteita aikaan… se oli sysäys kohti raittiutta. Kului kuitenkin reilu neljä vuotta aikaa kunnes tulin siihen pisteeseen, että alemmaksi en enää halunnut mennä. Kesällä tulee kohdallani kolme raitista vuotta täyteen. Yksi maailman ihanampia asioita on, kun lapset juoksevat silmät loistaen syliini. Näin ei olisi jos kännäilisin… omat lapseni eivät toisi lapsia luokseni.
En enää muista miten plinkin löysin. Tästä on ollut minulle ihan suunnaton apu. Täällä ymmärsin lopullisesti olevani alkoholisti. Siihen ainoa hoito on täydellinen pidättäytyminen viinasta.
Toivon sinulle voimia ja rohkeutta tehdä elämästäsi parempaa. Se on mahdollista ja kannattaa ehdottomasti.
Olivia mummi täällä taas! Ajattelinkin tämän olevan kuin taivaan lahja kun löysin tämän sivuston. Normaalisti tähän aikaan olisin jo ehtinyt korkata muutamankin ja hyvä nousuhumala päällä. Nyt ei - ja olo on ihmettelevä ja iloinenkin.
Samalla mietin että miten sitä osaa olla. Ihan kauheaa tajuta ettei meinaa osata olla kun ei ole juoma kädessä.
Tai oli minulla juoma -keitin pannullisen teetä ja ostin kaksi isoa pullollista vichyä. Ihan tavan vuoksi sitten join teetä ja taidan juoda sitä kupin jos toisenkin. Surullistakin todeta että tilanne on sellainen että alkoholi on täyttänyt kaiken vapaan liikenevän hetken. Mietin miltä näytän kännissä ollessani ja mitä sopertelen läheisilleni. Mieskin minulla on ja olemme yhdessä alkoholia elämämme aikana nautiskelleet, hän ei sitä kohdallaan niinkään ongelmaksi koe, hoitaa yrittäjän työnsä ja minä omani mutta sen verran asiaa puheeksi otin että nyt ei tänään juomia kotiin tuoda ja hän oli jutussa kyllä heti mukana.
Hulluimpina hetkinä olemme suunnitelleet ostavamme kuntosalille jäsenyyden ja että menisimme yhdessä. Kävimmekin eilen yhden kuntosalin ovia kiskomassa mutta siellä ei ollakaan aina paikalla, on tietyt ajat kun siellä ovat ohjaajat paikalla. Emmehän me keskenämme mitään osaisikaan eli ajattelimme että palkkaisimme muutamaksi kerraksi personal trainerin joka opastaisi alkuun. Mutta -tämä on ajatuksena vielä kun eilen ei tärpännyt. Taloudellinen tilanteemme on tässä vaiheessa elämää parempi kuin koskaan ja valinta siitä käytänkö rahani elimistöni tuhoamiseen juomalla vai liikkumalla ei teoriassa ole vaikea.
Mutta haluan itsekin nähdä onko minusta siihen mitä tässä kirjoitan ja olemme mieheni kanssa keskustelleet vai onko tämä vain tyhjää löpinää. Ensi viikolla olisi mahdollista oikeasti mennä sellaisena päivänä salille kun siellä oikeasti joku olisi, saapa nähdä näinkö mummi menee. Mutta oli miten oli - tänään en juo, jostakin syystä ei juuri nyt tee edes mieli. Muistan tuossa metsälenkillä koirani kanssa tänään miettineeni että toivon häpeän tunteen olevan minulle sillä tavalla avuksi että saankin siitä motivaation opetella raitista elämää. Häpeä on kamala tunne, samoin masennus ja ahdistus jotka kaikki ovat minulle todella tuttuja tunteita, krapula- ja sitä seuraavina päivinä. Mutta aina kun aikaa on mennyt ja nämä tunteet ovat hälvenneet, Oliviamummi tarttui pulloon, ihan sama mitä oli, kunhan prosentit olivat kohdallaan.
Nyt toivon ja rukoilen että saan tuntea näitä ikäviä tunteita riittävän pitkään niin että ne sysäävät minut johonkin terveempään.
Oli mukavaa että joku toinenkin mummi ihminen kirjoitti minulle, en siis ole asiani kanssa yksin. Lämmin kiitos tähän asti vastanneille.
Heips! Täältä plinkistä sain minäkin sen ensimmäisen otteen raittiseen elämään. Kompasteltu sillä tiellä on, mutta kuluneet n. kaksi vuotta ovat olleet aikuisen elämäni selvimmät ajat jos ei raskaus/imetysaikoja laske.
Vertaistuki ja se, että jokainen täällä tietää ja ymmärtää mistä kirjoittaa, on todella suuri asia. Häpeä, itseinho, ahdistus, masennus, mutta myös ilo ja usko tulevaan ovat kaikille tuttuja asioita. Itselleni tämä kirjoittaminen ja muiden tuntojen lukeminen on hyvin merkittävä oikealla tiellä pitävä asia.
Olen itsekin mummi ja lapsenlapset ovat elämäni suurin ilon ja kiitollisuuden lähde. Tietysti myös mies ja omat lapset ovat tärkeitä, mutta pienet lapsenlapset ovat jotain, joiden vuoksi on pakko tsempata ja joiden vuoksi jaksaa yrittää.
Mullakin on kymmenien vuosien tausta, ehkä viimeiset kymmenen vuotta olivat todellista juomista. Vapaa-aika täyttyi juomisesta, siitä toipumisesta tai sen suunnittelusta.
Lomat ja vapaat kuluivat enemmän tai vähemmän juovuksissa, valitettavasti. Ehkä viimeiset kolme vuotta oli todella kauheaa aikaa näin jälkeenpäin ajatellen. Tajusin alkoholisoitumiseni selvästi, koetin olla selvin päin, mutta ahdistus ja kauhu sisälläni eivät sallineet sitä. Hilpeät humalat olivat hävinneet, jäljellä oli vain tuskainen pakkojuominen. Sitä ei tajua, jos ei ole ollut samassa jamassa. “Tavallinen” ihminen sanoo, että älä sitten juo- mutta miten olla juomatta…???
Tilanteeni huipentui lääkkeet/alkoholiyhdistelmään ja vatsahuuhteluun, siitä vielä yksi surullinen juomaputki, jonka jälkeen löysin tieni tänne. Ja tosiaan, vaikka repsahduksiakin on ollut, nyt elämä kaikenkaikkiaan on valoisampaa.
Antabus on itselleni tärkeä tukikeppi, liikunta suuri apu, kuntosalilla käyn ahkerasti, jesijuoksemassa samoin ja muuta mielialan mukaan. Samaa lämpimästi suosittelen sullekin!
Ja kaikki keinot raitistua ovat sallittuja, paitsi PKV-lääkkeisiin itse en halua sortua. Kun on jo yksi riippuvuus, en halua toiseen ripustautua.
Joskus menee viikkoja, etten ajattelekaan alkoholia, toisinaan joka päivä on vaikeita hetkiä. Yritän pitää johtoajatuksenani sitä, että minun ei tarvitse juoda, ei ryyppyä selvään päähän- täältä saa loistavia oivalluksia.
Olen kiitollinen jokaisesta selvästä päivästä, aivan tavallisesta tylsästä perjantaistakin, kun ei töiden jälkeen jaksa kuin maata sohvalla…kaikki on parempaa kuin juominen.
Olet ottanut ratkaisevan askelen, kun olet täällä ja tähän koukuttuminen on vaaratonta ja toivottavaa. Tervetuloa joukkoon tummaan, tänne vaan ajatuksia heittelemään, hyvinä ja huonoina päivinä!
Tervetulohalit Olivia- mummille minunkin puolestani!
Sinulla on täydet mahdollisuudet onnistua! Motivaatio on kohdallaan! täältä saat hyviä vinkkejä viinapirun taltutukseen. Menkää ihmeessä sinne salille ja hemmottele muutenkin itseäsi kun kerran on varaa.
Kyllä hieronta, kasvohoito tms. Rentouttaa miljoona kertaa paremmin kuin känni. Helppoa taivalta en sinulle lupaa, jokaisen viheliäisen viinanhimon riivaaman päivän selättäminen on täyttä työtä. Väliin mahtuu myös iloisia ja kitollisuutta tulvillaan olevia päiviä jolloin kaikki tuntuu oikealta ja helpolta. Lueskele ketjuja, kirjoita ja hae apua alkoholismiin erikoistuneilta tahoilta jollet tunne pärjääväsi yksin. Päivä kerrallaan raittiutta. Enempää ei tarvitse. Onnea matkallesi!
Hei Olivia!
Täältä kuulet isoisänkin kokemusta.
En osaa kirjoitella pitkiä juttuja, siksi kerron vain saaneeni pidemmän raittiuden liittymällä AA:han. Sitä ennen raitistuin kyllä monta kertaa, mutta raittiit ajat jäivät lyhyiksi.
Jos googlaat SuomenAA, löydät paikan, mihin mennä tuen saamiseksi.
Hei Olivia ja tervetuloa mukaan. Minä liittyin Plinkkiin syksyllä ja siitä asti olen ollut raittiina. Paha juomisen pakkomielle on alkanut hellittää. Alussa minua auttoi lukeminen, vichy, ja elokuvissa käynti. Koviin juomahaluihin auttoi myös hyvän aterian syöminen, Siitä se lähti liikkeelle. Tällä hekellä voin hyvin, on ihmeen vapauttavaa, kun ei tarvitse juoda.
Ja todella todella lämmin kiitos tähän asti vastanneille. Tulee tunne että tuntemattomat saman kokeneet ihmiset ovat aidosti mukana tukemassa.
Toivon että minulle käy kuten edelliselle kirjoittajalle että jo tästä kirjoittelusta ja toisten tarinoiden lukemisesta on sellaista apua ettei minun tarvitse siihen pulloon enää tarttua. Olen tässä viikonlopun aikana lueskellut tarinoita täältä ja ne antavat hurjasti toivoa, minunkaan ei ole tarvinnut koko viikonlopun aikana juoda teetä tiukempaa. Olen siis ollut viikon selvänä. Ei niin ettenkö ennenkin olisi ollut mutta nyt olisi vapaiden takia ollut mahdollista juoda, se on se ero.
Olo on aika huima ja kummallisen kevyt ja onnellinen nyt. Koti tuli siivotuksi ja leivotuksikin tuli vaikka mitä, pyykit on pesty ja lenkillä käyty. Kello ei silti ole vielä paljon mitään tällekkään päivälle. Mutta - tiedostan myös vahvasti että viikko on myös lyhyt aika kaikelle, en kuvittele selvinneeni muuta kuin mitä oikeasti olen. Silti tästä on hyvä jatkaa, jotenkin tämä lukeminen ja kirjoittaminen koukutta mutta hyvällä tavalla. En ole naamakirjassakaan joten siinäkin mielessä olen kai aikani dinosaurus ja siksi tämä onkin niin hauskaa.
Haluan todella jatkaa tätä jo tämän kokemuksen varjossa, mieheni tuossa eilen muistutteli ensiviikon kuntosalille menosta sellaisena päivänä kun ohjaajat ovat paikalla. Saattaa olla että jopa menemme. Mutta erittäin ihanaa ja selvää ja raitista ja onnellista sunnuntaita vierellä kulkijoille jotka käymme samaa asiaa.
hei! oikealla tiellä ollaan, yhdessä…täältä tosiaan saa paljon apua, tarinoita on niin monenlaisia. Itsekin olin aika epätoivoinen, masentunut, ahdistunut ja aiva varma siitä, että en pysty raitistumaan.
Retkahduksia onkin ollut, mutta osaan elää nyt raittiina, ja se elämä tosiaan on mukavaa. Joskus tylsää, väsyttävää, kiukuttaa ja suututtaa, mutta tuhannesti parempaa kuin juopottelu.
Liikunta on mulle tärkeää, olen toki liikkunut ennenkin, mutta kunnon treeni antaa melkein euforista hyvän olon tunnetta. Tunti hikiliikuntaa, päälle suihku ja pari lasia vissyä, se riittää eikä oikeastaan juurikaan enää olutta tee mieli. Ennen se oli aina pari pulloa vähintään .
Toinen tärkeä asia on käsityöt.En mitään ihmeellistä osaa, mutta sukkaa ja sen semmoista, pienille lapsenlapsille pipoa ja villatakkia, valmistuu nopeasti telkkaria katsellessa. Ja on käsillä tekemistä, eikä tule ajatelleeksi niin paljon turhia…
Oletko lukenut Lilli Loiri-Sepän “Selviämistarinoita”? Mulle se oli tosi täkeä kirja lukea alkuun, ja nyt luin sen toiseen kertaan. Siinä on ajattelemisen aihetta, ja se luo toivoa, kun näkee, mistä kaiksesta ihmiset ovat selvinneet.
Sinne salille nyt vaan, itsekin olin tänään, ja taas kannatti mennä.
Pysyttele kanavalla…
Kiitos vastauksestasi. Kävimme todella eilen kirjautumassa salin listoille ja personal trainer on nyt matkassa mukana puolen vuoden ajan kerran kuussa. Muuten pitäisi itsekseen mennä. Joka tapauksessa asia on nyt vireillä ja isot laskut siitä tulossa joten on ihan pakkokin mennä. Siksi näin että tuntuu että asia ikään kuin “potkii persuksille” väkisin. Voi olla että ajan kanssa siitä tulee kivaakin,
Meitä on kaksi rapakuntoista siis aloittelemassa uudenlaisempaa elämää tässä. Olen sellainen että kun juominen on todella vienyt liikenevän vapaa-aikani on pakko keksiä jotain muuta tilalle. En luota itseeni vielä ollenkaan. Nyt on alkuviikko menossa, yhä selvänä tässä siitä kun aloitin, on taas vapaapäivä ja entisen mukaan olisin nyt hyvässä krapulassa ja suunnittelisin illan saunomista siidereineen jne. Kroppa on ihmeissään, en nuku kunnolla. Heräilen pitkin yötä ja monta kertaa. En nukkunut hyvin silloinkaan kun join, mutta sammuneena huitaisin kyllä aamuun asti.
Täytynee antaa keholle ja päälle aikaa tottua kaikkeen. Toivon todella kovasti voimia itselleni nyt pysyttyäytyä selvänä varsinkin kun pahin ahdistus on väistynyt. Kun ei enää ahdista niin kiusaus on naaman edessä. Sitä kuvittelee että nyt taas pystyy juomaan ilman seurauksia. En kuitenkaan halua langeta. Miten te kanssasisaret ja veljet olette rämpineet tästä eteenpäin?
Hei Olivia, reipas alku sinulla raittiuden polulla! Kysyt, miten tästä eteenpäin. Kirjoitinkin jo 12.4. omasta tavastani.
Hyvää raittiutta lisää päivä kerrallaan!
Ikävät tunteet juomisesta voivat olla liikkeelle panevia, mutta nekin on jossain vaiheessa vain jätettävä taakse. Raitis elämä ja sen laatupuoli pitävät kyllä huolen siitä, että kevyemmät ajat koittavat ja alkavat kantaa itsessään. Silloin moni tulee vaarallisille vesille ja saa päähänsä, että nythän se juominenkin taas onnistuisi. Usein tässä vaiheessa tapahtuu sitten retkahdus, joka tuntuu romuttavan kaiken ja palauttavan lähtökuoppiin ikään kuin turhentaen kaiken sen, mikä oli jo saavutettu. Näin on minullekin käynyt lukemattomat kerrat!
Muutaman päivän raittius ja liikkeelle lähteminen monella tapaa ovat asioita, joista kaiken pitää yksinkertaisesti alkaa. Ei niitä tarvitse erikseen liputtaa, mutta pieniäkään onnistumisia ja saavutuksia ei toisaalta pidä myöskään vähätellä kun otetaan huomioon se, että tässä ollaan tekemisissä riippuvuusongelmien eikä minkä tahansa mehupaastojen kanssa. Nämä ovat vakavia ja yleensä monimutkaisia, elämän kaikki osa-alueet tavalla tai toisella kattavia ongelmia. Niiden ratkaisuissa pienet asiat ovat suuria.
Niinpä onkin aivan mahtavaa, että Luoja paimensi sinut tänne. Pysy ahkerasti linjoilla ja muuta elämääsi paremmaksi kuin uskoisit sen vielä olevan mahdollistakaan!
Moikkis “Olivia” ja tervetuloa joukkoon. Kysyit miten porukat ovat edenneet? Huh- tapoja on niin monia kun on kirjoittajiakin. Ensi vinkkinä suosittelen sinulle hyvää ketjua, nimittäin “Yksinkertaisia Niksejä”. Siinä on paljon asiaa. Ja omasta kokemuksesta yksi perusjuttu. Talo alkottomaksi, eikä ainetta missään muodossa (tippaa tai murua sisään). Sitten vain plinkkailet kanssamme - ihan omaan tahtiisi.
Tämä plinkin lukeminen ja kirjoittelu on todella voimaannuttanut minua ja helpottanut valtavasti. Viime yönä nukuin paremmin, olo on nyt aamulla hiukan selkeämpi mitä nyt verenpainetta on jonkin verran jäänyt päälle lääkkestä huolimatta. Tiedän todella että alkon käyttö ei sitä ainakaan paranna. Olenkin menossa lääkärille tässä aamusta käymään sen vuoksi.
Mietin vain että uskallanko olla rehellinen hänelle todellisesta tilanteestani. Melkein luulen että en. Joka tapauksessa menen siellä käymään, aika onkin jo varattuna.
Toinen vaarallinen seikka tuli esiin eilen illalla mieheni kertoessa että meidät on kutsuttu erääseen illanviettoon suuremmassa mittakaavassa. Ennen olisin ollut siitä oikein iloinen mutta nyt tämä asia kävi ahdistamaan. Sanoinkin miehelleni että jos menemme autolla, olen mukana, muussa tapauksessa hän voisi mennä yksin (tarkoittaa siis että jos haluaa juoda). Hän jäi empimään asiaa.
En halua puuttua mieheni juomiseen enkä kai voisikaan, olen sitä mieltä että hän tekee päätökset ihan itse mutta omalla kohdallani päätän minä. Olisi kiva mennä ja pukeutua kauniisti mutta jo ajatus siitä että loppuillasta örvellän jossakin ja söpertelen ja seuraavana päivänä häpeän käytöstäni, ei nyt innosta minua mukaan.
Saa nähdä miten tässä käy lopulta mutta vielä eilen ja tänäänkin tuntuu tältä. Fiilis on lähinnä sellainen etten edes uskalla ottaa riskiä mennä. Nyt ponkasen tästä koiran kanssa ulos mutta tiedän että vastaavanlaisia tilanteita tulee vielä paljonkin eteen ja niistä pitäsisi jotenkin selvitä. Apua!
Ja tervetuloa mukaan meidän lopettajien iloisenkirjavaan sakkiin! Olipa mukava lukea, kuinka toiveikkaissa ja reippaissa merkeissä olet tätä “uutta elämääsi” aloitellut: ulkoilua, kuntoilua ja päivä päivältä parempaa oloa.
Taidat kuulua kanssani samaan porukkaan, joilla lopettamisen jälkeiset fiilikset ja vointi paranevat yllättävän nopeasti. Kaikillehan niin ei käy (riippuu varmaan todella paljon elämäntilanteesta, juomahistoriasta ja persoonastakin).
Tässä on toisaalta mielestäni myös eräs vaaranpaikka. Kun olo tasaantuu, niin se retkahtamisen vaarakin voi lymyillä ihan siinä nurkan takana…
Minä sorruin jo pari viikkoa lopettamisen jälkeen. En osannut oikein mitenkaan varautua siihen, kuinka yllättäin se juomahimo iski sellaisessa itselle miellyttävässä tilanteessa, missä olin aina ennen tottunut juomaan.
Kirjoitit edessä olevien juhlien askarruttavan sinua. Et haluaisi mennä sinne, mutta toisaalta ehkä kuitenkin hiukan haluaisit… Kannattaa varmasti harkita tarkkaan sinne lähtemistä, varsinkin kun olet ihan taipaleesi alussa vielä. Jos yhtään pelkäät, että juomisen houkutus voi käydä siellä liian suureksi, niin ehkä kannattaisi tällä kertaa jäädä kotiin? Kun raittiita viikkoja kertyy lisää ja pääset työstämään asioita perusteellisemmin (sillä melkoisesta ajattelutapojen muutoksesta ja itseensä tutustumisestahan tässä on paljolti kyse), niin pystyt varautumaan mahdollisesti juomahaluja herättäviin tilanteisiin paremmin.
Nyt minullakin on onneksi takana jo raitis pikkujoulu, joulu, uusi vuosi, pääsiäinen… Eli sellaisia juhlapäiviä, jolloin olen aina ennen tottunut kallistelemaan niitä viinimaljoja. Ja usko pois, olen nauttinut näistä pyhistä paljon enemmän kuin koskaan aiemmin, vaikka raittiuden alussa niiden ajatteleminen ilman alkoholia tuntui lähes mahdottomalta.
Joka tapauksessa onnea raittiuden polullesi ja mukavaa torstaita, Olivia!
Miksi et? Jos lääkäri ei tiedä todellista tilannetta, hän ei voi tarjota sinulle oikeanlaista hoitoa. Alkoholismi on sairaus, ja sairaus taas ei ole mikään häpeä. Myöhässähän tämä kysymys tietysti tulee, mutta jospa siitä jotain miettimistä saisit…
Harmi että jää juhlat väliin tuollaisessa pelossa Näköjään olen tyrkyttämässä antabusta jokaiselle vaikkei itsellä siitä kokemusta ole,eikä se mun kohdalla auttaisikaan koska viinanhimoa ei ole, eikä kärvistelyä, juomiseni on tuurijuoppoutta ja siihen pureudun muilla keinoin.
Jotkut jotka osaa ennakoida tavallasi juhlatilanteiden tuoman epävarmuuden,ottavat antabuksen esim.viikonlopuksi jos ovat yhtään hataralla maaperällä.Se vaatii varmaankin sen ettei alkoholi vielä vie naista/miestä täysin ja onnekseen on ajoissa havahtuneet.
Omalta kohdaltani kuulun myös joukkoon joilla lopettamisen jälkeen olot paranee todella nopeaan.Varmaan vaikuttaa se ettei tarvitse kärvistellä ja hyvä peruskunto plus syöminen juomisen aikana(vaikkakin liiallinen), mut yhtä paha se on tuurijuoppouskin ellei pahempi,tuskin niitä voi vertailla haitallisuuden määritelmällä.
Näköjään olen tyrkyttämässä antabusta jokaiselle vaikkei itsellä siitä kokemusta ole,eikä se mun kohdalla auttaisikaan koska viinanhimoa ei ole, eikä kärvistelyä, juomiseni on tuurijuoppoutta ja siihen pureudun muilla keinoin.