Niin, miksi ihmeessä et lääkärille puhuisi rehellisesti ? Rehellisyyshän on noissa hoitojutuissa ihan ykkös asia.
Itse kun olen antabuksesta saanut ison avun, niin sitä tietenkin yhtenä mahdollisuutena sinulle esitän. Kaikenlaisia juhlia ja tilaisuuksia tulee vastaan… ei voi täysin piiloutua maailmalta. Kun oli ensimmäinen vuosi itselläni kulunut raittiina, niin tuntui aivan mahtavalta ajatella kuinka oli koko vuoden kierron viralliset ja vähemmän viralliset juhlat ja bileet juhlittu ilman viinaa. Usko pois, se on ihan mahdollista
Harkitse tuon antabuksen avuksi ottamista.
Minulla on ihan sama, turijuoppous ja nopea toipuminen. Lisäksi vielä se, että antabus ei minuun vaikuta. AAsta on ollut eniten apua mutta Mummille suosittelen kyllä antabusta. Olen monet hauskat tilaisuudet ollut selvinpäin eikä se ole menoa haitannut.
Minäkin olen ollut viime vuosina lähinnä tuurijuoppo, kun vielä kymmenen vuotta sitten olin käytännössä kokoaikajuoppo. Jotenkin monimutkaisemmalta on tosiaan tuntunut tuurijuoppoudesta irti pääseminen - koska A ei ole siinä jatkuvasti riesana ja elämä pyörii pääosin ihan kelvollisesti - mutta nyt, kun olen päässyt jyvälle siitä, että koko elämässäni on tehtävä perusteellista self-made-remonttia, joka liittyy muuhunkin kuin juomiseen, alkaa idea tuntua jo elävältä! Sehän se AHAA!! onkin, kun alkaa tajuta, että tämä elämähän ei noin kaikkiaankaan ole aivan tyydyttävää tai jotenkin täyttä, siinä on ne omat turhauttajansa ja ahdistuksensa, jota sitten vain toisinaan on pitänyt jotenkin yrittää alkoholilla lievittää. Siinä mielessä tuntuu tällä hetkellä siltä, että hoito on aivan sama, oli taustalla jatkuvaa tai satunnaistahtisempaa pämppäystä: koko elämän muutos eikä vain pinnallisilta ja näennäisiltä osiltaan, vaan ennen kaikkea sisäisesti.
Ole, Olivia, ehdottomasti lääkärille rehellinen! Et todellakaan ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen, joka hänen eteensä tulee alkoholiongelmiensa kanssa. Vain juomista pitää hävetä: ei pyrkimystään selvitä ongelmasta! Toiseksi: jos ajatus juhlista ahdistaa, jätä vain väliin. Jos tuntuu helpommalta olla lähtemättä mahdollisesti vielä liian kiusalliseen tai jotenkin hankalaan tilanteeseen, jää kotiin ja nauti olostasi. Juhlia tulee ja menee!
Minä kerroin lääkärille 6 vuotta jatkuneesta juomisestani, josta kaksi viimeistä olivat salajuomisen ja kamalien morkkiksien sekä itseinhon aikaa väärinkäytettynä nukahtamispillerieden kanssa. Olin todella hukassa vaikka ulospäin esitin urheaa ja niin reipasta. Lääkäriltä sain antabusreseptin.
Minua on monta kertaa auttanut antabukseni. Sitten rohkaistuin menemään AAhan, täälläkin monen kannustamana, mm Lomamuiston…(kiitos !). Se oli elämäni paras päätös ja käyn siellä edelleen vaikka en joka viikko pääse, mutta AAssa koin eräänlaisen rauhan. Se kolahti minuun. Ja löysin upean naisryhmän, jonne ajan tunnin verran kotoani.
Tänx vaan! Yritän edelleenkin olla fokusoitumatta liiaksi päivien, viikkojen tai kuukausien laskemiseen. Olen taannoin joutunut toteamaan, että jossain mieleni perillä olen kehitellyt itselleni ikään kuin kiintiön juomiselleni. Pari vuotta sitten tuntui aivan mahdottoman suurelta asialta rikkoa kaava ja ylittää 3½ kk:n “ennätysraja”. Sen jälkeen olen pari kertaa yltänyt puoleen vuoteen, jonka kohdalla on tullut tavallaan kiperä paikka: “eikö minun jo pitäisi juoda”. Voiko tätä kukaan ymmärtää? Joka tapauksessa, tuurieni välit ovat 1½ vuoden aikana sahanneet tuossa 4-6 kk:n välillä ja siksi en uskalla isommin tuulettaa yhtään mistään “saavutuksistani”. Tuuletan vain, kun uskon todella oivaltaneeni raittiudessa jotain uutta ja vapauttavaa
Silti musta tuntuu hyvältä, että viimeisestä juomaputkestani on kulunut aikaa jo yli 9 kk Se oli viiden vuorokauden mittainen helvetti, jonka jälkeen tein Antiloopin paluun. Tänään tiedän savannini olevan jo taivaalla katettu. Siinä teille tuuletusta!
Voin ymmärtää, koska mullakin oli - ehkä oikeutetustikin - vahva fokusoituminen juomisen hallitsemiseen n. vuoden ajan päällä. Ongelmia tuli, kun “tavallisen” elämän suoritukset eivät menneetkään lineaarisesti juomisen hallinnan kanssa. Mikään ei ollutkaan muuttunut mullistavasti. Valitettavasti minulta jäi taannoin erittäin oleellinen seikka huomioimatta. Nimittäin se, että jo olemassa olevien positiivisten asioiden ennallaan pysyminen merkitsee menestystä. Menetyksen sijaan.
Noin on Ja tuossa voi piillä myös yksi sudenkuoppa, jos alkaa odotella raittiudelta jotain sellaista huonon hyväksi ja hyvän vieläkin paremmaksi muuttavaa mahtivoimaa ja absoluuttisen päräyttävää murrosta. Voi pettyä, ehkä, että jotkut asiat osoittautuvatkin olleen IHAN OK jo silloin, kun joi. Juodessa ja siihen liittyvässä jatkuvassa huolessa ym. ahdistuksessa tosin vain käy niin, että koko horisontti vähän niin kuin sumenee. Elämä näyttäytyy sellaisena mössönä. Silloin ei vain välttämättä pysty erottamaan kovin hyvin sitä, mikä on ihan ok - tai jotenkin tyydyttävän hyvin - eikä varsinkaan sitä, missä kulloinkin on se jokin juttu, mikä pitää ratkaista. Joko putosit? :mrgreen:
Hyvää pohdintaa taas täällä! Juurikin olen mietiskellyt tässä viime päivinä miten löydän raittiuden arvon yhä uudestaan ja uudestaan raittiin ajan pidentyessä.
Oikeastaan yhdeksi viisasten kiveksi auttamaan tässä asiassa on osoittautunut tämä plinkki! Pitäisikö oikein kirjoittaa raamisopimukseen; Jos joskus, ihan koska tahansa, vaikka 10 vuoden päästä tunnet hävittäväsi raittiuden arvon, mene suoraan plinkkiin kulkematta lähtöruudun kautta
Ihan hyvä idea! Jotkut käyvät AA:ssa tai jossain muussa ryhmässä “päivittämässä” ja saattavat käydä, vaikkei mitään hälyttävääkään olisi tunnon päällä. Tosi on, että ajan mittaan nämäkin vaiheet jäävät taakse, elämä asemoituu ja rutinoituu uusiksi. Onpa tässä itselläkin kokemusta siitä, miten voi käydä, kun tietyt asiat vain “unohtuvat” ja alkaa kaivata jotain “säpinää”. Jälkeenpäin uskallan sanoa, että lähti siinä jo ennen juomiseen ryhtymistäkin aika iso vaihde päälle ja taisin paljolla muulla vain ajaa itseäni vähän finaaliin, juomisenkaiho olikin ehkä levon ja rauhan kaihoa. Jatkossa on hyvä huolehtia myös ennaltaehkäisystä: siitä, että pidän elämäni sillä tavoin tasapainossa, että ehdin hoitaa itseänikin, pysähtyä ja rauhoittua, huolehtia yhteydestä sisäisyyteeni jne. Niin pitkään kuin palikat olivat noilta osin läjässä, ei juominen olisi tullut mieleenikään.
Minulla alkaa nyt toinen viikonloppu raittiina, eli jos ja kun tulen pääsemään sunnuntaihin olen ollut raittiina 2 viikkoa. Joillekkin varmasti vähän, minulle se on paljon. Mutta toisaalta nyt ei ihan oikeasti tee mieli juoda. Tekee mieli käydä lukemassa ihmisten kirjoitettuja tarinoita tänne ja samalla itse päivittämässä tilannetta kirjallisessa muodossa.
Ikäänkuin pidän päiväkirjaa ja pysyn itsekin ajan tasalla, samalla kisaan raittiudesta - itseni kanssa. Toistaiseksi on tuntunut hyvältä ja näillä mennään, toisiin en halua itseäni verrata muuta kuin voimaantumalla toisten paremmin onnistuneiden tarinoista.
Lääkärissä kävin ja en uskaltanut kertoa täyttä totuutta alkoholin käytöstäni. Nyt varmaan tulee kuraa niskaan kun tämän myönnän, mutta en halua valehdellakaan. Jos niin tekisin, teksisin sen itselleni. Mutta tulemme jo parin viikon päästä tarkistamaan muun vointi jälleen lääkärin vastaanotolla ja sekin tsemppaa vaikka en lääkärille totuutta alkon käytöstä kertonutkaan.
Nyt on yöt menneet hiukan paremmin joskin unimaailma on täyttä elokuvaa. En tiedä johtuuko puhdistuvasta elimistöstä vai mistä. Tiedän vain sen etten tänään juo ja todennäköisesti en huomennakaan. Nyt näin on hyvä, mieli rauhallinen ja verenpaineet paremmat.
Oikein aurinkoista viikonloppua kanssaihmisille, kiva kun olette!
Ei tuu kuraa niskaan, koska olet rehellinen Rehellisyys on kovin myrkky valhetta vastaan ja ongelmamme luonteeseen valheellisuus kuuluu aivan olennaisesti: valheellisuus on salailua, peittelyä, kieltämistä, ongelman vähättelyä yms. Seuraavalla lääkärikeikalla voit jo kyetä avoimuuteen näiltäkin osin. Iso juttu on sekin, että avauduit rehellisyyteen täällä. Tosiasioista ei rangaista, mutta niiden kieltämisestä rankaisee ongelma itse.
Kaksi viikkoa raittiutta on merkittävä aika ongelmajuojalle, jonka juomisen sykli on ollut ehkä jo vuosien ajan paljon tiuhempi. Silloin on jo rikottu yksi kaava, astuttu rohkeasti uudelle alueelle ja uskaltauduttu toimimaan. Se ei ole missään nimessä vähäpätöinen saavutus. Yksi viikonloppu raittiina todistaa, että viikonloput voi ylipäätään elää raittiina. Melkeinpä se tahtoo mennä niin, että kun ensimmäisen kerran ylittää jonkin vaikeaksi kokemansa paikan, se paikka ei ole enää jatkossa yhtään niin hankala. Muutama kerta toistoa, etkä edes muista sen paikan olleen joskus erityisen hankala. Onhan tässä pitkälle kyse ihan puhtaasti uuden oppimisesta ja vanhan pois oppimisesta.
Kaikki, mikä antaa voimia kamppailuun riippuvuutta vastaan, on hyväksi! Kaikkea saa tehdä, mutta juoda ei saa, jos haluaa selättää riippuvuutensa. Siitä on kaikki muukin sitten kiinni, kun päihdeongelmaisista puhutaan.
ja hyvää, selvää ja aurinkoista maanantaita. Näin lähti mummilla kolmas viikko alkuun ja selkeänä mennään. Huomenna taas vapaapäivä vastassa, näin se vuorotyössä menee mutta nyt ei tunnu siltä että pitäisi pulloa korkata. Hieno tunne vaikka muuten väsynyt.
Mielessä on käväissyt että kun aika tästä vielä menee, pitääkö päätös? Alanko luulla että olen selvillä vesillä kun olen pystynyt olemaan kaksi viikkoa juomatta? Taidan vähän pelätä itseäni siinä mielessä että kuinka tahdon voimani käy. Olen sen verran kauan itseni kanssa elänyt että tunnen kuinka käytös ja ajatus menee pulloa päin. Nyt en kuitenkaan sitä halua. Sen verran olen päättänyt että nämäkin 2 vapaata vietän selvin päin, muusta en tiedä. Huomaan kuitenkin ajattelevani juomista ja sitä mitä se on minulle tehnyt. En ole ajatuksen tasolla vapaa alkoholista, en - vaikka ei nyt mielitekoa olekkaan.
Pidän myös juomapäiväkirjaa ja se tsemppaa kun päivä päivältä olen voinut tähän asti lisätä juomattoman päivän. Kilpaiku itseni kanssa on päällä ja todella kovaa. Kumpi voittaa, minä vai terve minä?
Näillä mennään tänään maanantaina, toivotan vahvuutta ja voimaa kanssaihmisille!
Hyvä, että apukonsteja on löytynyt. Me kaikki varmasti käymme noita epäilyksiämme läpi ja pelkäämme tulevia koitoksia. Toimivaksi ajattelutavaksi on minunkin tahollani koettu ns. päivä kerrallaan-filosofia: sinun ei tarvitse olla loppuelämääsi raittiina, sitä sinun ei kannata päättää; sinä voit olla raitis vain tänään, vain tässä ja nyt. Tämä hetki voi olla helppo tai vaikea, mutta sinä elät juuri sitä juuri nyt - ja tässä hetkessä sinä joko juot tai elät.
Helpot ja vaikeat hetket tulevat ja menevät. Jos ennen piti ottaa huikkaa, kun tuli vaikea hetki, niin enää ei ehkä tarvitse. Senhän tietää, että kaikenlaisia tuulia vain käy ja raittiuden alkumetreillä oikut heittelevät usein kovastikin. Voi olla, että kärvistelemisellekin pitää joskus vain suostua. Mieliteot lakkaavat silti vaivaamasta, kun niitä vain ei pidä yllä - eli elätä niitä juomalla. Mieli lakkaa tarvitsemasta juomista a.) siksi, että se oppii pois juomisesta ja b.) samalla jotain muuta sen tilalle. Monihan on tottunut palkitsemaan itseään vaikka raskaan työviikon jälkeen siististi lipittelemällä viiniä, sanotaanko, tankkiautollisen. Palkita voi itseään muutenkin: rentoutumalla, harrastamalla, ulkoilemalla, saunomalla, lukemalla, käymällä leffassa, teatterissa, ystävien luona jne. Näitä vain alkaa tulla, kun jotain kivaa on kuitenkin tehtävä
Kolmas viikko on jo menossa, paha taika on jo yhdeltä osin murrettu! Mitä tapahtuu vuoden päästä, sitä on turha pelätä, kun emme kuitenkaan tiedä. Ole nyt ja elä nyt!
Olivia hei! Se, että vähättelit lääkärille ei ole sen ammattikunnan ihmisille mitään uutta. He ovat oppineet siihen että juomaongelmaiset valehtelevat ja vähättelevät alkoholinkäyttöään.
No mutta jestas sentään! Muistatkos, Olivia, milloin olisit viimeksi ollut jo näin pitkään raittiina? Tuo on kuule tosi hyvä alku ja nyt on niin hieno kevät keleineen - ainakin täällä pk-seudulla - että raittiita päiviä tulee mittariin kuin ilmaiseksi vain Nämähän ovat monelta osin sellaisia asioita, joissa aika auttaa paljon ja vie koko ajan etäämmälle juomisesta. Samalla tulee omaksuneeksi uusia elämäntapoja, kun vain aktiivisesti omaksuu ja kokeilee uutta, alkaa toteuttaa itseään uudella tavalla ja niinpä juominen menettää ajan mittaan merkitystään - mutta vain kun sitä “tarvetta” ei tyydytä, vaikka joskus tuntuisi hankalaltakin.
Menetyksen sijaan.
Rehellisyys on kovin myrkky valhetta vastaan ja ongelmamme luonteeseen valheellisuus kuuluu aivan olennaisesti: valheellisuus on salailua, peittelyä, kieltämistä, ongelman vähättelyä yms. Seuraavalla lääkärikeikalla voit jo kyetä avoimuuteen näiltäkin osin. Iso juttu on sekin, että avauduit rehellisyyteen täällä. Tosiasioista ei rangaista, mutta niiden kieltämisestä rankaisee ongelma itse.