En toden totta muista ja en meinaa uskoa itsekään mutta nyt taas viikonloppu vastassa ja selvänä mennään, toki työtkin painaa päälle mutta ei nekään aina estenä ole olleet jos on juomafiilis koittanut. Verenpaineet eivät ole kyllä vieläkään tasoittuneet se vienee todella kauan aikaa jos ollenkaan paranevat enää. Mutta muuten tuntuu hyvältä vaikka toki mielessä on käväissyt se juominenkin ja että miltä ensimmäinen huikkaisu maistuisi.
Eli selkärangassa toki alko kummittelee, Tiedän kuitenkin varmuudella etten ainakaan nyt viikonloppuna pulloon tartu. VAppu on tulossa ja Suomen ryyppäysjuhlat, vapaatakin silloin olisi eli olisi mahdollisuus juodakin. Sen yli haluan päästä selvänä mutta tsempit eivät ole pahitteeksi. Onnea ja voimia muille saman asian kanssa kamppaileville, on hyvä tietää etten todellakaan ole yksin.
No niin, sehän alkaa olla jo hyvällä mallilla! Eivät ne juomisajatukset ja -himot mihinkään kolmessa viikossa katoa: ne katoavat vasta ajan myötä. Pääasia, että juominen loppuu ja kierre katkeaa. Anna itsellesi armoa ja muista, että olet tekemisissä riippuvuusongelman kanssa: se ei ole koskaan ratkaistavissa yhtä nopeasti kuin juomiseen ryhtyminen, tässä saa väkisinkin opetella kärsivällisyyttä. Jos tiukka paikka tulee, saa tuntua ihan miltä tahansa ja olla miten vaikeaa tahansa, se ei ole epäonnistuminen, se kuuluu vain asiaan: vain sillä on tässä vaiheessa merkitystä, ettei ala juoda.
Ja sillä on jo paljon isompaakin merkitystä, että olo on alkanut tuntua hyvältä! Päivä kerrallaan, viikonloppu kerrallaan ja juhla-aika kerrallaan. Anna vapun tulla ja mennä, hitot siitä!
20 selvä päivä lähtee käyntiin!!! Ulkona on harmaata mutta nyt se ei menoa haittaa. En olisi ikinä uskonut että oikeasti pystyn tähän. Ketjussa oli ylmepänä otsikko 100 päivää raittiutta, ihan mahtavaa, siihen pyritään.
Hyvälle mielelle on toinenkin syy ja se on se että yhdessä mieheni kanssa sovimme että vappukaan ei tätä katkaise. Emme siis yhteisestä päätöksestä juo vappuna - kaan.! Siksi nyt paremmin luotan siihen että näillä mennään. Jos mieheni olisi kantnut kotiin lonkeronsa, tiedän että kiusaus olisi ollut lähes mahdoton myös minulle. Tässä vaiheessa, tarkkaan tätä mietittyäni, tiedän etten kykenisi olemaan toisten juovien seurassa. Nyt ei tarvitse.
KUntosalitouhu on lähtenyt käyntiin ja me siellä sitten oikein ohjatusti veivaamme erilaisia häksvättimiä. Lämmin kiitos kaikille tähän astisesta tuesta ja kaikenlaisesta kirjoittelusta. En osaa sanoa miten kiitollinen olen että löysin tälläisen foorumin ja että se näyttää kohdallani toimivan.
Ihanaa, selvää viikonvaihdetta!! toivoo Oliviamummeli
Kuulostaapa hyvältä! On tärkeää, että tiedät tilanteesi ja hyväksyt sen sellaisena kuin sen vilpittömästi koet - ja sitten on vielä aivan loistavaa, että kumppanisi tukee sinua noin todellisesti. Sekään ei ole kaikille itsestään selvää. Klara vappen!
Hei kaikille ja hyvää vappua, kaikesta huolimatta…
sain eilen illalla todella surullisia uutisia ja itkukin siinä sitten tuli. En kerro siitä sen enempää, en jaksa enkä halua,. … mutta muistan eilen jo ajatelleeni että tarvitsenko ryypyn murheeseen ja itken oikein kunnolla tai sitten turrutan tunteen juomalla oikein olan takaa. Mietin sitä koska kotonani on alkoholia.Voisin tarttua pulloon koska vain haluan. En tehnyt sitä kuitenkaan, seurauksella etten sitten nukkunutkaan. Asiat pyörivät päässäni ja suru kipu tuntui rinnassa puristavana.
Lopulta olen nukahtanut mutta olo näin aamusta on kaikkea muuta kuin freesi. Olen onneksi vapaalla ettei tarvinnut töihin jaksaa ja vapaata on huomennakin. Tänään on Suomen ryyppyjuhla mutta oma olo on surkea ja masentunut. Eilen oli kiusaus suuri, ihan todella, koska normaalisti olisin juonut. Suruhan on hyvä syy juoda, vai mitä. Nyt sitten kävin fiilistä läpi yötä myöten. Tiedän kuitenkin etten tänäänkään tartu pulloon, nyt ei enää edes huvita. Iloinen (jos sitä sanaa nyt voi käyttää) olen siitä että pahin himo himmeni kun maltoin odottaa vaikka lähellä se olikin. Ajattelin että taidan antaa viinipullot pois hyvälle naapurille joka kai hallitsee juomisensa. On sentään hyvää viiniä.
Elämä on todellakin arvaamatonta ja hallitsematonta toisinaan ja silti sitä on vain elettävä. Olen itse sellainen surija etten kykene syömäänkään, juomaan kyllä. Tänään on sitten uponnut kahvia kuppi jos toinenkin.
Näillä fiiliksillä näköjään tänään mutta raitista vappua kaikille kuitenkin!
Voimia kovasti Mummille!Hyvä esimerkki siitä kuinka se himokohtaus menee ohi, olitpa tosi vahva surusi keskellä.Anna vain joutavat pullot naapurille, olosi voisi olla potenssiin tuhat pahempi jos samaan syssyyn joutuisit kantamaan morkkista ja pahaa oloa pulloon tarttumisesta.
Ikävää, että olet joutunut kohtaamaan surua, mutta liityn tuohon Kenian viestiin: aivan mahtavaa on se, että otit tiukassa paikassa aivan totaalisen niskalenkin aineesta!! Suru, “normaali” syy juoda → taistelu → tunteiden käsittely tunteiden ehdoilla → VOITTO! Ajattelepa, Olivia, että tällainen tilanne saattaa olla VAIKEIN mahdollinen, mikä kohdallasi voisi aiheuttaa retkahduksen… mutta sinä pistit sen aisoihin ja todistit itsellesi ja meille kaikille kanssakulkijoillesi, että näistä mennään yli, näistä selvitään: alkoholin ei tarvitse olla lopullinen onnettomuutemme.
Nöyrä ja lämmin kiitos, olo ei tunnu sankarilliselta nyt aamusta mutta voin kuitenkin todeta ettei se tunnu krapulaiseltakaan.
Sen verran väsynyt oli mummeli illalla, että luulin laittaneeni herätyksen puhelimeeni, mutta ei se mitään herättänyt. Huitelin unia sitten melkein klo 9. Se on tavatonta minulle, mutta kaipa tarvitsin uneni. Olo on pöllämystynyt.
Kävin hakemassa eilen lohtua lapsenlapseni luota. Ajelimme koko pieni perhe poikani perheen luo ja parasta mitä voi olla on pikkuisen pojantyttäreni nöpönenä ja mutruhuulet. Ainakin siksi hetkeksi surut unohtuivat kun vietimme yhteistä aikaa. Muuten sitten on vain elettävä ja annettava ajan kulua. Ilma on ihana ja onneksi on tuo karvakasa joka myös meillä asuu ja hänen kanssaan on lähdettävä metsään jaksoi tai ei. Krapulaa ei kuitenkaan nyt ole ja se on todellinen saavutus - laskin tuossa päiväkirjasta että tänään on 24 pv juomatta.
Kaiken elämän melskeen keskellä jatkan tätä. Tämä on ikäänkuin uusi matka johonkin eksoottiseen kohteeseen, ennenkokemattomaan. Oikein aurikoista päivää kaikille ihanille ja kannustaville kirjoittajille,ette uskokaan miten olen teistä tuntemattomista ihmisistä voimaa saanut. En olisi kyennyt tähän ilman teitä!
Erinomaisen hyvin pohdiskeltu, Olivia, ja em. sanoilla haluaisin itsekin kuvailla sitä tilannettani, jossa olen: elämä edessä näyttäytyy tuntemattomana reittinä. Alkoholilla marinoidut yritykseni hallita ja ennakoida sitä, ankkuroitua edes johonkin, minkä tunnen ja tiedän, saavat vain jäädä. Muutoksessa voivat yhtä lailla pelottaa sekä uutuuden tuntemattomuus että vanhan hylkääminen. Useimpien pitää juoda itsensä jollain tavalla pohjalle, jossa syntyy aito tarve ojentautua jotain aivan muuta kohti kuin siihen suuntaan, johon on tullut kompuroiden mentyä ja joka ei näytä johtavan enää mihinkään hyvään. On niin paljon, mikä pitää vain hyväksyä. Aluksi se voi tuntua raastavalta, sittemmin vapauttavalta. Toisaalta on niinkin, että aina ei raitiskaan elämä varsinaisesti tunnu miltään. Minulla on alkanut olla nyt sellaisiakin hetkiä ja ne ovat omalla tavallaan haastavia. Saa etsiä motivaatiotaan ja raittiuden mielekkyyttä syvemmältäkin kuin siitä, mikä tunne on kulloinkin vallalla.
Tämä kolahti minuun. Ensin minun on pitänyt opetella tuntemaan tunteitani, ottamaan ne vastaan, hyväksymään ja lopulta ymmärtämään, että ne eivät ole kuitenkaan niin tärkeitä kuin olen luullut. Ne ovat vain tunteita, ohimeneviä, joten ne eivät voi olla yhtä kuin minä. Silti ne ovat tärkeitä siinä mielessä, että jos ne eivät saa virrata luonnollisesti, minusta tulee yksi haiseva liejulammikko.
Se on kaikkien meidän etu, Pumpkin, ettet ala haista
Minä oon saanut kans paljon ajattelemisen aihetta ajattelemisesta ja tuntemisesta. Jotenkin siihen kysymykseen on tuntunut kiteytyvän todella paljon tässä talven ja kevään mittaan. Kysymykseen siitä, minkä annan hallita itseäni ja mistä kaikesta voin - ja minun kuulukin - ottaa vastuu ihan itse. Esim. tunteistani, kuuluisi jokin sisälläni juuri nyt vastaavan: tunne voi olla mikä tahansa; minä vastaan siitä, miten sen puran ja käsittelen.
Niin on! Mutta ihan hyvin menee sen osalta, olen niin paljon tuuletellut omia tunteitani viime aikoina, että kovasti on lammikko puhdistunut. Ja eilisenkin jäljiltä tässä istuskelen niin saunanraikkaana että.
Annetaan vain tunteiden tuulettua. Oma elämäni on nukkunut talviunta monta vuotta jossain kellarinperällä. On tapahtunut hirveästi asioita, isoja ja pieniä - voittopuolisesti isoja. Koko elämäni on muuttunut samalla, kun minä olen seurannut sitä jotenkin vierestä. Välillä on pitänyt kaljoitella, kun mikään ei ole ehtinyt tuntua miltään: en ole pysähtynyt tuntemaan tunteita. Onko tässä mennyt energia vain johonkin selviämiseen ja sinnittelyyn, huoleen ja tommoseen… mene ja tiedä. Putkassa käytyäni olen alkanut tuntea jo sentään jotain. Se oli niin ummehtunut päätepiste sille tielleni, että on ollut jo pakko tarttua tuuletusikkunan kahvaan
Öö, vaikka silkkiyöpaita… (oikeesti collegehousut, t-paita ja villasukat :mrgreen: )
No niin, taisi mennä vähän ohi mummin ketjun aiheen.
Minä olen tässä oikeastaan ihan vasta tajunnut, että elämä voikin olla vielä jotain muuta kuin vain selviämistä. Senkin yläpuolelle pääsee. Luen Wayne Dyerin Uskalla rikkoa rajasi ja siinä on kyllä tosi hyviä pointteja ollut. Elämästä voi tulla jopa mielekästä ja itsensä näköistä. Wau!
Ihanaa kun löytyy huumoria , mummillakin on päällä nallekotihousut ja collegetakki (ihan kun se jotakin kiinnostaisi heh). Naapuri pyyteli viinilasilliselle, kieltäydyin kohteliaasti huomisiin töihini vedoten. Rehellinen vastaus toki mutta olisihan siinä pari viinilasillista voinut ottaa kun vasta iltapäivällä tarvitsee töissä olla, ainakin ennen.
Katselin siivotessani ja ulkona käydessäni miten naapurit pihoillansa istuskelevat ja nauttivat auringosta ja kuohuvasta ja kuka mistäkin. Itse purin energiani todellakin siivoamiseen. Mummi kun siihen ryhtyy niin tapahtuu,huonekalut heilahtaa eri paikkoihin mutta nyt on hyvä fiilis jälleen. Tiedän kyllä että tosiasiassa siivosin päätäni vaikka siinä kotikin samalla siistiytyi. Olen aina ollut sellainen - touhun ihminen (jos en makaa sammuneena tai krapulassa sängyn pohjalla).
Kadehdin ihmisiä jotka osaavat ottaa sivistyneesti niin että kykenevät oikeasti huomenna töihinsä. Minulle se yksi on ollut toinen yksi ja vielä yhdet ja sitten yhdet vielä, ehkä vielä ne toiseksi viimeiset yhdet ja sitä jatkuu kunnes sammun. Juominen ei lopu ennen kun en enää kykene kaatamaan sitä kurkustani alas. On minulla kertoja jolloin en ole sammunut ja olen muuten vain väsähtänyt ja lopettanut, mutta useinmiten en. Iällä ei ole ollut merkitystä, tässä asiassa ikä ja viisaus eivät ole kulkeneet käsikädessä.
Te ootte vain kateellisia, kun teillä ei ole Lady Gagan kiertuepaitaa. Kyllä, kerron teille tämän suorin vartaloin ja mitään häpeilemättä: olen käynyt keikalla :mrgreen:
Ymmärrän hyvin, koska en itsekään voi viettää aikaani kyseinen paita päällä muualla kuin peilin edessä. Gaga oli muuten oikeesti kova, isolla viestillä paasasi tasa-arvon asiaa ja siitä vaikuttuneena halusinkin show’n kokea. En kadu mitään enkä toista kertaa enää menisi sinne tekoparrassa
Sekään ei ole kaikille itsestään selvää. Klara vappen!
, mummillakin on päällä nallekotihousut ja collegetakki (ihan kun se jotakin kiinnostaisi heh). Naapuri pyyteli viinilasilliselle, kieltäydyin kohteliaasti huomisiin töihini vedoten. Rehellinen vastaus toki mutta olisihan siinä pari viinilasillista voinut ottaa kun vasta iltapäivällä tarvitsee töissä olla, ainakin ennen.