No niin,tässä sitä ollaan perjantai-iltapäivässä ja kamala kiusaus päällä. Kotiin tullessani mietin miten olisi mukava istua auringossa takapihalla suojassa tuulelta ja siemailla viiniä. Apua! Sitten muistin etten voi ja sitten mietin että miten niin en voi.
Nyt taas vapaata pukkaa reilusti niin että pystyisin ottamaan vaikka millaiset kännit ja selviämään reilun ajan kanssa töihin. Tällä hetkellä käyn todellista jaakobinpainia itseni ja pullon kanssa. En ole hakenut mitään alkosta mutta ei se mitään tarkoita. Soitto vain miehelle ennen kun ehtii tulla kotiin ja arsenaali on kasassa.
Vielä en ole niin tehnyt mutta tänään ensimmäisen kerran todella asia on kiusannut. Miten ihmeessä tästä eteenpäin?Arvasin myös että näin tulee käymään kun edellisestä on kulunut riittävästi aikaa. Tänne asti oli melkein liiankin helppoa ja nyt olisi hyvä syy “rentoutua”, Kertokaa te viisaat jo tämänkin eläneet miten ihmeessä olette selvinneet? Mitä jos retkahtaa? Mitä jos ei retkahda tänään ja huomenna taas kiusaa? Huomenna on tulossa vieras jonka kanssa on ollut kiva joskus istua iltaakin, miten selviän?
Nyt on mummi pulassa ja tarvitsee hyviä neuvoja!!!
Ensinnäkin hyvä, että tulit Plinkkiin ennen retkahdusta. Noinhan se alkoholiriippuvuus juuri toimii, eli koittaa keksiä syitä, miksi juominen muka olisi hauskaa/kannattavaa. Yritä tehdä ja ajatella jotain muuta: syö hyvin, lähde lenkille, siivoa tmstms. Himo menee kyllä ohi aikanaan, kun et anna sille periksi.
Ja vielä: monista retkahduskokemuksista olen Plinkistä lukenut, eikä kukaan ole iloinnut juomisesta jälkikäteen. Päinvastoin varmaa on, että pulloon tarttumalla saat itsellesi viheliäisen morkkiksen.
Omiin vakiokonsteihini luen kaksi: ensimmäinen oli se, että kävin ajatuksissani tuon ketjun loppuun.
Synkkä yksinpuheluni eteni jotakuinkin näin: ‘Ai että yhden? Koska olet voinut ottaa yhden? Tai edes yhdeksän? Otat tasan niin kauan, että himmenet. Aamulla kun heräät, olo on hirveä. Olet todennäköisesti haukkunut kumppanisi tai soittanut kännipäissäsi jollekin kaverillesi, etkä muista siitä mitään. Siihen pitää ottaa sitten taas. Noin viikon jälkeen olet siinä kunnossa, että on pakko hakea apua. Töissä eivät usko enää viiden päivän mahatautiin. Perheenjäsenet kulkevat kulmat kurtussa seiniä pitkin ja olet luultavasti sammunut myös epätoivottaviin aikoihin ja paikkoihin’.
Toinen oli AA:ssa kuulemani lause ‘viinanhimo kestää 20 minuuttia’. Istuin joskus kello naamataulun edessä pöydänkulmaa rystyset valkeina puristaen ja odotin sen ajan. Jos ei mennyt kerrasta, sitten istuin seuraavat 20 minuuttia. Kyllä se meni. Pöytä on kylläkin uusittu sen jälkeen
Kaikenlaisia ajatuksia tulee päähän, mutta niitä kaikkia ei tarvitse toteuttaa. Ajatus ja toiminta ovat kaksi eri asiaa.
No, miten kävi? Korkkasitko?
Oma viimeinen (toivottavasti ikinä) retkahdukseni kävi niin salamannopeasti, että en ehtinyt miettimään yhtään mitään. Yhtäkkiä olin vain juonut hanapakkauksesta kaksi suurta lasillista viiniä, yhdeltä seisomalta, muutamassa minuutissa. Sitten se oli menoa.
Tuo on jo hyvä merkki, että asiaa pohtii. Silloin ehtii myös miettiä seurauksia. Tätä koitan pitää itselläni kirkkaana mielessä. Että mietin tarkasti koko kuvion; ensimmäisen ihanan kulauksen, seuraavan, humalan, kännin, sammumisen, krapulan, morkkiksen…koko setin.
Kyllä meidän mummojen pitäisi jo tällä elämänkokemuksella selvitä selvänä näistä koettelemuksista!
Puhelimessa kuva pienistä lapsenlapsista aina mukana voi sammuttaa orastavan viinanhimon, voi selvitä siihen hetkeen, että pystyy ajattelemaan kirkkaasti.
Moi Marina! Tässä matsin tiimellyksessä kurkkaan tänne ja kuule minulla se käy just noin salamana tuo retkahduksen aloitus ja vauhti on ihan samanlainen! Mutta peliin takaisin ja tietenkin tänään raittiina! t.akkari
Moikkis “marina56”. Lienee jotain telepatiaa, että laitoin juuri tänään juuri saman konstini toiseen ketjuun. Täytyy pysähtyä miettimään - vaikka hengitysharjoituksilla-, jotta saa koko simulaation läpi ja hankinnankin stopattua! Toimii.
Niin kertakaikkisen iso ja lämmin kiitos teille IHMISILLE ihanille. En voi riittävästi kertoa miten kiitollinen olen että tämän plinkin löysin. Tämä on suurin syy siihen että olen näinkin pitkälle selvinnyt selvänä. En korkannut - en. Luin noita ohjeitanne ja olinkin jo mielessäni käynyt “kuivaharjoitteluna” siitä ensimmäisesä siemauksesta eteenpäin. Tiedänhän minä jo tähän ikään mennessä ettei mikään jää siihen yhteen ihanaan viinilasilliseen.
Sitä laskee tunteja aamuun ja miettii, vielä voin ottaa ja sittenkin selviän, lasken ja lasken… kunnes olen niin humalassa että minä mitään enää laske. Soittelen kännipuheluita sinne ja tänne, kuvittelen ettei se henkilö siellä toisessa päässä tajua minun olevan humalassa (olenkohan aliarvioinut sen toisen). Seuraavana päivänä herättyäni ymmärrän että olen yhäkin humalassa ja päivän kuluessa ja olon tullessa yhä pahemmaksi - ymmärrän että toki ne ihmiset joille puhelut lähtivät, ovat todellakin tajunneet humalatilani.
Voi sitä häpeän määrää siitä sitten eteenpäin.
Tänään vieraani saapuu mutta kuvittelisin jotenkin selviäväni siitä. Laitan ruokaa ja normaalit ruokajuomat esille, vetoan verenpainelääkkeeseeni. Hyvä on - menen sen asian taakse kun ei muuhun nyt vahvuutta ole. Mutta tottakin siinä mielessä että verenpaineeni ei todellakaan pidä siitä että juon. Kahvikaan kun ei enää sovi muuta kuin aamusta. Tähän on tultu.
Täytyy kyllä todeta että kun aamusta lähdimme salille mieheni kanssa ja hänen jatkaessaan siitä töihinsä, olin niin hävyttömän iloinen selkeästä päästäni. Keskustelu jatkukoon, tarvitsen teitä hyvät kanssaeläjät.
Mahtavaa kuulla, että selätit viinanhimon! Se on aina hatunnoston arvoinen suoritus Ihan hyvin voit vedota verenpainelääkkeeseen perustellessasi juomattomuuttasi vieraalle, ei alkoholismia tarvitse kaikille julistaa. Kannattaa mainita juomattomuudesta mahdollisimman pian vieraan saavuttua, ettei asia jää roikkumaan ilmaan ja aiheuta turhia kiusauksia.
Huomenia, “Olivia”. Hauskasti sanottu tuo “hävyttömän iloinen” selvästä päästä! Kiva jos sait virikkeitä “simulaatioon”. Se on keino päästää ongelma tietoisesti lähelleen ja käsitellä esim. päivän tapahtumat oman turvallisuudentarpeensa valossa. Jos askeliin pystyy vielä lisäämään oletetun mielentilansa, ollaan jo aika lähellä realiteettia. Paitsi, että usein kaikki tapahtuu toisin kuin on ennakoinut! Mutta hyvin usein niin positiivisesti, ettei liian varhaisella mustamaalailulla saavuta mitään. Ainoastaan saa hankittua itselleen mahakipiuja ja päänsärkyä. Parempi ottaa asiat niin kuin ne tulevat.
PS. Minä juntti en taitanut vielä toivottaa sinua tervetulleeksi palstalle. Joten teen sen nyt: Tervetuloa!
hyvä mummeli,hyvin sä vedät itsekin jännittyneenä seurasin että miten käy…ja ilokseni luin että selätit viinanpirun tälläkin kertaa,tuuletin kuin lähes suomen maalia konsanaan olen ylpeä sinusta,ja se antaa voimia omaankin taisteluun… hyvää viikonloppua sulle
Loistavaa, Olivia! Meni kuin oppikirjasta! Pahat rastit kuuluvat asiaan ja ne pitää todella vain kerrallaan hoidella pois päiviltä. Päiviltä ne lopulta pääsevätkin, ei tämäkään ikuista ole. Olet jo omaksunut tehokkaan selviytymisstrategian ja sen varassa sujuu varmasti jatkossakin. Ei lopulta mene kauaakaan, kun jo huomaat elämäsi kummasti keventyneen. Se vain edellyttää rehellisyyttä ja rohkeutta, kärsivällisyyttä yms. mutta antaa paljon takaisin. Vähäisimpänä ei voi pitää elämäiloa
Komppaan antilooppia! Mahtavaa Olivia! Minäkin jännitin kun tätä ketjua aamulla selasin. Onnea kun pärjäsit viinalle.
Teikäläinenkin toivottelee tervetulleeksi palstalle, kun en ole sitä ehtinyt tehdä.
Hei! Täälläkin tuuletellaan onnistumiselle! Jokaisesta onnistumisesta saa olla tosi onnellinen ja tyytyväinen itseensä , yksi taistelu on taas voitettu!
Seuraavalla vaikealla hetkellä on muistikuva tästä olemassa ja se helpottaa oikean ratkaisun tekemisessä.
Lenkki ja sauna auttoivat tänään hetkelliseen oluenhimoon - ja tosiasiassa haistelin silmät ummessa konjakin tuoksua- mutta vain haistelin, vaikka oli sekin ihan tyhmää.
Mummoenergialla eteenpäin!
Hyvä mummot! Musta tuntuu, että kun jokin tietty vaikea paikka tulee ylitettyä, se vain lakkaa olemasta vaikea - tai ainakaan yhtä vaikea. Tapahtuu sellaista “sisäisen uskomusjärjestelmän” uudelleen arviointia, myytinmurtamista. Itse olen alkanut nimittäin ajatella niinkin, että minulle tietyt asiat tai tilanteet ovat vaikeita, koska minä uskon ne vaikeiksi… Kokemukset osoittavat vähä vähältä, etteivät vaikeudet ole kuitenkaan mahdottomuuksia.
Hei jälleen kaikki alkoholin kanssa taistelevat ja siitä eroon pyrkivät
Oikein ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita toivottelee selvääkin selvempi mummeli. Olin eilen varmasti huono emäntä, vieras ei kauan viihtynytkään sitten. Promillettomat tylsät juomat pöydässä kahvittelu ja leipäpöytämeiningillä. Kyllä siinä pällistelyä riitti. En sitten kuitenkaan selitellyt mitään - edes verenpainelääkkeistä, seurasin vaan tilannetta ja jotenkin oli itsellä pokassa pitämistä. Siinä pistelin poskeen voileipää ja keksiä vichyn kanssa (kun ei kahviakaan voi juoda ettei verenpaineet pomppaa) ja vieraani ei tainnut uskoa silmiään. Hän ei kuitenkaan kysynyt mitään enkä minä selittänyt.
Ei edes toinen kupillinen kahvia maistunut vaan sitten tuli kiirus. Rahaa hän toki tarvitsi lainaksi ja saikin. En muista koska olisin itsekin toivonut että vieras pian lähtee ja olin vain salaa onnellinen kun lähti niinkin pian. Toivottavasti ei matkalla tukehtunut siihen puoliksi purtuun keksiin. Nyt jää nähtäväksi olemmeko vielä tekemisissä muuten kuin lainan takaisin maksun merkeissä.
Sitten pihalle istuttelemaan uusia ihania juttuja ja illalla väsytti niin että kaaduin sänkyyn. Nyt on hyvä ja voittaja fiilis niinkuin muutenkin koko Suomella eilisen ottelun jälkeen. En taida ihan turha mummo olla kuitenkaan kun selvisin!
Hienoa Mummi, upea suoritus, ja ihan aikuisten oikeasti, miksi vieraille pitäisi tarjota muita juomia, kuin kahvia. Itsekin tässä rimpuillessa, on ollut hienoa suorata sinun onnistumistasi. Se antaa minullekin voimia tähän omaan projektiini.
Et todellakaan ole aivan eilisen teeren mummoja! Tuota otetta tässä juuri tarvitaan: rohkeutta ja pokeria tehdä asioita uudella tavalla! Siis TEHDÄ, elää uudella tavalla, vahvistaa käytännössä itselleen sitä, mihin on pyrkimässä ajatuksin ja sanoin: tehdä ikään kuin totta siitä kaikilla tasoillaan. Alussa on sana, mutta sanan on tultava lihaksi, näin teologisfilosofisesti tiivistäen: näiden kokemusten ja uusien toimintakaavojen kautta syntyvät vihdoin rutiinit ja automaatiot, vanha jää turhaksi ja unohduksiin
Jes, juuri näin Olivia! Teit vieraallesi ainakin ravintolan/juottolan ja oman yksityispiirisi eron selväksi! Nyt vain kaulimen kanssa partiomaan, ettei ehdi ryypätä lainarahoja! :mrgreen:
t.akkari