laskeskelin tuossa juuri että tänään on 29 pv ja huomenna TULEE täyteen 30 pv raittiutta. Tuntuu niin käsittämättömän ihmeelliseltä että olen todella pystynyt tähän. Ei se lopulta niin paljon ole, kuukausi vain,mutta kyllä minun elämässäni se ON paljon. Fiilis on sellainen että alkaa pikkuhiljaa tottua siihen että on vapaapäivää vastaanottamassa vichyn kera. Aina ennen sen on täytynyt olla promillepitoista muuten jää jostain tärkeästä paitsi, eikä sitä rentoudu ilman alkoholia.
Nyt olen saanut huomata että kyllä sitä rentoutuu - ilman alkoa. Itseasiassa unet ovat alkaneet parantua laadultaan vaikka muuten melkoista elokuvaa pyöriikin yöllä. Siinä mielessä halpaa ettei tarvitse elokuviin mennä kun on leffat omasta takaa. Tosin on ollut sellaista jännityspainoitteista ja minä kun tykkäisin enemmän komedioista tai rakkauselokuvista. Mutta ei se elokuvan pyörittäjä näköjään minulta kysy mitä tykkäisin katsoa, pyörittää sitten sitä leffaa mitä huvittaa. Siksi minulla onkin aamulla tukka pystyssä jännittävän yön jälkeen.
Johtuneeko sekin sitten tästä alkosta eroon pyristelemisestä, että elimistö vielä kaipaisi ja ei saa.Tylsää ei kuitenkaan ole mummelin elämässä millään muotoa.
Edelleen vielä mielessä kummittelee kiusaus ja repsahtamisen pelko. Siitä en ole päässyt vaikka olisi niin mukava kertoa ihmeparantuneensa. Kiusausta pahentaa ihanat ilmat ja grillikausi. Olen nyt kuitenkin toiminnan asteella yrittänyt korvata asiaa eli liikkumalla. Teen sitä vielä aika tiukkapipoisesti niin että varmistan olevani illalla todella väsynyt. Toivon todella aikaa myöten löytäväni jonkin kultaisen keskitien kaikelle tälle. Luin jostakin elämänfilosofiaa käsittelevästä kirjasta ettei minunkaan pidä vihata viinaa, vaan rakastaa sitä ja miettiä mitä se asia elämässäni opetti.Kuten ei pidä vastustaa sotaakaan vaan toimia rauhan puolesta, tässä tapauksessa raittiuden. Se mitä vastustaa sitä yleensä elämäänsä kutsuu, siksi haluan löytää rauhan viinan ja minun välille. Vain silloin voin oikeasti päästä näistä tempoiluistani. Mutta tässä vaiheessa, helpommin sanottu - kuin tehty.
Opettelen vielä ja harjoittelen mutta elämänkoulussahan olen muutenkin joten menköön. Kaikkea ihanaa ja aurinkoista kevään jatkoa ja kesän odotusta kanssaihmisille!
Kylläpä ovat tosiaan tarinasikin saaneet aivan uutta sävyä, voimaantumisesi välittyy lämpimästi läpi! Mitä elokuvastoosi tulee, unet ovat ainakin merkki siitä, että koko mielesi työskentelee: et ole tässä muutoksessa vain puolilla tehoin, vaan sieluparka se ronklaa vintillä ihan alitajuntaa myöten. Itselleni juomisunia tai muita painajaisia tuntuu tulevan vaiheittain ja tällä hetkellä on siinä suhteessa aika suvantoinen vaihe. Projektori tuntuu pyörittävän yhtä ja samaa A-Studiota ihan yöstä toiseen.
Viisauttasi tuntuu olevan se, että hyväksyt ihmeesi ihmeenä. Jokainen meistä on kai useamman kerran toivonut ihmeparantumista tai jotain kertalaakista kohdalle osuvaa Suurta Väliintuloa, joka vain ottaisi riippuvuutemme pois ja olisimme yhtäkkisesti elämästä täyttyneitä aivan toisin. Itsestäni tuntuu, että varsinainen ihme saa vasta tilansa silloin, kun lakkaa sitä odottamasta - tai peräti vaatimasta. Ihme ei olisi ihme, ellei se saisi toteutua jotenkin aivan ihmeellisellä tavalla: sinä “et olisi uskonut” kykeneväsi kuukauden raittiuteen; ihme on, että kykenet, eikö niin? Minulla on sellainen kokemus, että tavallaan se voima kykyyn nousee juuri sieltä heikkoudesta: voittoon päästä kiinni vasta, kun suostutaan jotenkin häviämään. Elämällä on todella paradoksaalinen luonne: se ei noudattele odotustemme kaavaa, vaan yllättää. En minä osaa sitä selittää enkä halua sitä liiemmälti mystifioida, mutta koen saaneeni jotenkin osani tuosta samasta ihmeestä. Ihmeestä, joka ei ole ihmeparantuminen. Ja juurikin saaneeni, en saavuttaneeni, mikä sekin on tietyllä tavalla vastoin ansaintalogiikan pykäliä.
Pysytään aktiivisina ja valppaina sekä ennen kaikkea luottavaisella mielellä sen suhteen, että vielä tämä elämä kantaa ihan itselläänkin
Vieläkin selvänä ja päiviä taitaa olla 36, ei huono. Vaikka tunnustaa täytyy että viikonloppuna oli kaunista ja mielessä kävi taas se vanha kaihoisa tunne…
Onneksi menimme pojan perheen luo ja lapsenlapsi sulatti sydämeni ja juominen ainakin siinä hetkessä unohtui. Äitienpäiväkin sujui ihan kokista juoden ravintola-aterian yhteydessä. Katselin kyllä kun jotkut äidit kallistelivat lasejaan ja poskia punoitti itse kullakin. Mietin sitten itsekseni etten nyt haluakaan liittyä punaposkisten joukkoon.
Silti vieläkin mielessä käy kiusaus. Näin arkenakin mietin juomista. Tätä tämä on taas,painia itsensä kanssa koko ajan. En aio kiusaukseen tarttua nyt ainakaan mutta helppoa tämä ei ole. Edelleen se leffarumbakin jatkuu öisin. Onneksi mieheni on kompannut minua ja hänkään ei ole juonut. En ole juomattomuutta häneltä pyytänyt sanallakaan, olen vain omalta kohdaltani todennut vapaapäivän tullessa ääneen etten taida nyt alkoa ottaa. Ei siitä kummempaa numeroa ole tehty. Olen vain välillä jännityksellä odottanut kun mies on tullut töistä kotiin että onko mukana suuri lonkerolaatikko.
Nyt ei 36 päivään ole ollut. En tiedä mitä hänellekin on tapahtunut koska en hänen kohdallaan ihan tätä odottanut. Vaikka myöntää täytyy että salaa olen ollut tyytyväinen. Tämä on ollut minullekkin helpompaa kun ei mies vierellä ole juonut. Välillä mietin että lukeekohan hän ajatuksiani vai mikä tässä on? En ole kertonut hänelle sen enempää tästä kirjoittelustakaan.
Sullahan homma puskee eteenpäin ihan kiitettävästi! Alla on jo eka kuukausi ja minun mieleeni tuo, että jaakobinpaini se vain jatkuu, ei vaikuta yhtään huonolta tilanteelta: ei se ihan muutamassa viikossa lakkaa, jos välttämättä kuukaudessakaan. Mutta nopeasti olet ottanut paikkasi matsissa. Noin sen pitääkin mennä, minusta. Tunne voi sanoa ihan mitä tahansa, sinä päätät reaktiostasi. Juomisen tarve ja halu kyllä haihtuvat, kun niille ei anna “polttoainetta”. Tilalle vain mielekästä sisältöä ja muuta settiä, elämäntapojen raitistamista noin muutenkin ja välillä joku kiitoksen sanakin puolisolle, kun niin hienosti komppaa Uskon, että olet kiittänytkin.
Kyllä se piru siitä vielä vaikenee, nyt vain kivijalkaa kasaan ja asia kerrallaan
aamun jumpat takana ja kehossa mukavan väsynyt olo vaikka aamupäivä vasta menossa. Työpäiväkin vielä edessä. Nyt on hyvä fiilis mutta minua huolestuttaa tuleva viikonloppu. Vapaata on tiedossa ja hyviä säitä. Eli erinsomaiset grillaus ja terassikelit. Se on kompastunkiveni. En ymmärrä miksi auringonpaiste houkuttaa minussa esiin alkoholin kaipuun. En todella ymmärrä enkä haluaisi sen olevan niin.
Näen kun ympärillä ihmiset istuskelevat terasseilla rupattelemassa ja nautiskelemassa juomiaan. Juuri nyt tuntuu mahdottomalta edes ajatella että istuskelisin siellä myös, jonkin alkoholittoman juoman kanssa, Miksikö? Siksi että alkoholia nauttivien jutut menevät ihan eri sfääreissä kun sellaisen joka on selväpäinen ja tuntuu että sellaisesta tilanteesta en selviä. Olen ajatuksen tasolla kuivaharjoitellut mutta treenit eivät tämän suhteen ole onnistuneet.
Minulle tuntuu olevan mahdoton ajatus olla juovien seurassa juomattta itse alkoholia. Tämä asia kummittelee niin kovasti korvien välissäni että olen ihan ymmälläni. Menen siis siitä mistä aita on matalin, vältän kaikkea tätä kun ei voima riitä muuhun. Mutta ikuisesti en kai sitäkään voi paeta tai sitten joudun kieltäytymään kaikista juhlista ym. alkoholiin liittyvästä. Minulle ei siis ole niskaotetta tilanteesta todellakaan.
Toisaalta liikunnan tuoma hyvä olo on ollut se muu tekijä joka on tämän linkin lisäksi kannatellut näinkin pitkään. Tahtoakin on vaikka se ei ihan tapissa olekaan tällä hetkellä. En kuitenkaan haluaisi jotutua retkahtamaan! En myöskään toivo sadesäätä ihan vain sen vuoksi ettei minua kiusaisi ajatus juomisesta. Tällästä tämä nyt on Olivialla mutta näillä taas rämmitään.
Luen päivittäin tätä linkkiä ihan sen vuoksi että tarvitsen tätä. Tuntuu että aina kun olen polvet notkolla tilanteeni vuoksi, joku ihana ihminen kommentoi ja tarinoi jotain sellaista että saan siitä voimaa. Luen niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Kiitos siitä teille. Olisi kiva kun olisi joku nappi josta voisi kiusauksen painaa pois mutta kaipa tätä on vain elettävä läpi.
Johtunee varmaan siitä, että kuvitelmasi ovat paljon ankeammat kuin todellisuus voisi olla. Minä kävin baarissa selvinpäin juovanakin aikana, usein sen takia, että olin jo juonut edellisenä päivänä enkä enää jaksanut. Mutta ne keikat oli hyviä tätä päivää ajatellen. Sain huomata, että selvänä yltää ihan samoihin sfääreihin kuin ne juovatkin. Jotenkin sitä illan mittaan vain se kevyt fiilis kasvoi samaan tahtiin kuin muiden humalatila. Itse asiassa mulla on noilla kerroilla ollut jopa paljon hauskempaa, ja muistankin kaikki hyvät jutut.
En tiiä auttako nää mun pohdinnat, mutta kokeillaan.
Älä keskity siihen, että “en voi juoda, en voi mennä terassille!” Keskity siihen miten hyvin voit nyt (ilman juomista) mitä kaikkea voit tehdä nyt ja huomenna. Ajattele mitä haluat tehdä 10 minuutin päästä, kymmenen tunnin, 10 päivän ja 10 kk:n päästä jne. Mikä vie sinua kohti sinua, mikä repii vaan hajalle. Missä haluat nähdä itsesi. Kirjoitat tulevaisuuttasi nyt!
Miksi olisi pakko mennä terassille, mikä ihmeellinen elämä siellä on? Elämä on siellä missä sinä olet, kuuntelet, haistelet ja maistelet. Oliko tuo jo itikka… katso kuinka ihania värejä tuolla!
Laita hyvää ruokaa, maista jotain luomu-limonadia…minä löysin ihania sellaisia, ei mitään makeita ollenkaan,jotakin yrttijuomaa se oli! Kutsu ystäviä uimaan järveen, nuotiolle tai elokuviin.
Keskity siihen että elät!
Jos viinaa haluaa juoda, mieti miksi? Mitä haluat paeta, sillä terassi/grillaaminen ei vaadi alkoholia, riippuvuus sinussa haluaa alkoholia, se keksii syyt kyllä. Aurinko ja kevätsää on tehty sinulle, mitä muistaisit siitä kännissä?
Tämä kirjoitus oli yhtälailla itselleni osoitettu, tai lähinnä itselleni.
Tsemppiä, et oikeasti halua juoda, älä seuraa väärää ajatusta. Vaikka mieli tuo sen juomis-ajatuksen, älä keskity siihen.
Teikkis.
Heips!
Itsekin pelkäsin tosi kovasti mökkeilyä…siihenhän kuului niin itsestäänselvästi olut, lempijuomani. Ensimmäiseksi aina avattiin tölkit, ennen kassien purkamista, ennen kahvin keittoa, heti purkit esiin ja sihahdus…
Niinpä sihautin heti kokiksen, jota en ennen ole juonut ja mukana varmuuden vuoksi pullottain vissyä,erilaisia limsoja yms. Se ensimmäinen himo, asiaankuuluva tervetulojuomahimo, se kestää vain hetken. Samoin grillatessa, sama mikä purkki tai lasi on kädessä. Lasissa voi olla aivan hyvin viinin sijasta vissyä.
Parin kerran harjoittelun jälkeen se sujuu jo itsestään.
Nykyisin, jos seurassa juodaan, usein ensimmäisten lasillisten aikan vähän kiristelen hampaita (antabus varmistaa mulla lasin sisällön), mutta jo siinä vaiheessa, kun porukat alkavat juopua, yleensä huomaan, että en sitä itse haluaisikaan. Selvänä onkin hyvä olla. Loppuillasta on tosi hyvä mieli, kun ei tarvitse nuokkua ja sammua herätäkseen krapulaan.
Kokeile erilaisia alkottomia juomia, itse olen löytänyt useampia erilaisia vissyjä ja muita hyviä seurustelujuomia, jotka maistuvat kyllä suorastaan erinomaisilta.
Ja muutaman kerran jälkeen se onnistuu jo itsestään.
Pidetään nyt me mummit ihan vaan selvänä päät!
Minulla on tänään pyöreät päivät (ei vuodet). Tuli ihan oikeasti ja vaikka miten päin laskettuna 40 selvä päivä peräkkäin. Aamusta tätä hehkutan ja päivähän on vasta alussa, mutta uskallan sanoa ja luvata itselleni etten tänäänkään juo. Onhan tämä nyt ihmeellistä ja hienoa. Vieläkin välillä elän tässä euforiassa että minäkö muka olen tähän pystynyt.
Edelleen on ne omat hankaluuteni, en todella aio lyöttäytyä juovien seuraan koska sitä en hanskaa vielä millään ohjeilla ja neuvoilla, mutta muuten olen pärjännyt. Ja aion tottavie palkita itseni - tänään kampaajan käsittelyyn! Kyllä siinä mummi nuortuu silmissä ja olen juomattomuudellani säästänyt helposti kampaajakäynnin jos toisenkin. Soville että illalla menemme mieheni kanssa salille, siellä ei liene kauheaa ruuhkaa lauantai-iltana.
Kyllä aion tätä jatkaa, niin hyvältä juuri nyt tuntuu. Aamukahvit juotuna ja linnut laulaa ulkona, pian lenkki koiran kanssa. Ihanaa elämää eikä krapulasta tietotakaan. Jännää on sekin miten usein muistan miettiä sitä että onpa hienoa kun ei suuta kuivaa ja päässä pyörrytä edellisen illan juomisen jälkeen. Olen todella alkanut pitää aamuista. Piti tämäkin nähdä ja näin paljon vuosia elää voidakseen sanoa näin.
Aamu on alku uuteen elämään ja uusiin mahdollisuuksiin ja toden totta kaikki tuntuu kuin olisi uudesti syntynyt. Nyt jo nämä onnistumiset ja lisääntyneiden selvien päivien määrä ovat alkaneet toimia motiivina itseni kanssa ja itseni kanssa kilpailen, en kenenkään muun. Olen pahin ja paras kilpakumppanu itselleni - mutta nyt tällä hetkellä MINÄ johdan kisaa!
Kiitoksin ja halauksin ja ihanan nöyrällä mielellä elämän edessä Olivia mummeli
Mulla menee väreet pitkin silmiä, kun otan vastaan tuota voimaasi, mikä riveiltäsi nousee, Olivia!! Ihan mieletön lataus sinulla!
Tuntuu todella hyvältä lukea näitä kuulumisiasi ja seurata tarinasi etenemistä. Kyllähän sinäkin aika ruvella olit, mutta olet mielestäni oikein tyyppiesimerkki siitä voimasta, mikä ihmisestä kuitenkin löytyy, kun se vain pääsee esiin. Uskon, että jossain samassa lisäkkeen ja ytimen välissä, jossa sijaitsee alkoholismi, asuu myös sen ratkaisu. Joku tosi viisas runoili joskus niin, että “luulin elämänjanoani janoksi ja join viiniä”. Kas kun se voi olla juuri noinkin, itselleni ainakin tuttua: varsinainen elämänhalu tai -voima tms. vain kanavoituu jotenkin vääristyneesti. Sitä hakee jotain täyttymystä tai läsnäolon tai jonkin kokemusta siitä humalasta, kun se ei tunnu omassa elämässä olevan totta.
Ja minusta niin vahvasti tuntuu siltä, että sinä Olivia olet löytänyt janoosi lähteen Onneenhan on oikeus, on hienoa, että alat elää onnellisuudessa heti eikä vasta hetken päästä. Samalla tunnut pitävän jalat maassa ja tiedät, että kiperiäkin hetkiä voi tulla: se on vain viisasta.
Käväisin lukemassa muutamia sinun ensimmäisiä viestejä ja erohan on kuin yöllä ja päivällä. Iso muutos tapahtunut. Olen tosi onnellinen puolestasi. Tässäkin hyvä esimerkki siitä, että juomahalujahan voi olla, mutta se on eri asia kuin juominen. Sinä et ole lähtenyt sekoittamaan niitä keskenään, kun olet päätöksesi tehnyt. Ihanaa mummi, ihanaa!
Ja piti jo kommentoida aiemmin tuota Teikkiksen hyvää viestiä. Sieltä jäi mieleen lause, joka on hyvä pitää mielessä. Elämä on siellä, missä sinä olet. Tänään esimerkiksi kampaajalla. Kuinkahan nuorekas mummi sieltä sitten lähteekään. Ja tuo teidän saliharrastuskin saa hymyn huulille. Tää on kyllä mahtava tarina!
Keskiviikko on lähtenyt hyvin käyntiin salireippailulla! Kiva fiilis ja energinen. Iloitsen jälleen ettei ole krapulaa tai masennusta johtuen kännäilystä edellisiltana. Mielessä on kuitenkin tuleva vaikea ja mahdottomaltakin tuntuva tilanne loppukuusta.
Työpaikan kanssa on sellainen ilta tulossa johon on aina perinteisesti kuulunut alkoholin nauttiminen ja minä erityisesti olen ollut oikein etevä sen suhteen. Nyt olen tätä iltaa alkanut oikein kunnolla miettiä kun se lähenee. En ole KOSKAAN ollut siellä juomatta. Ei kukaan työkaverini ole. Miten ihmeessä siis nyt? Tämä on se tilanne jota olen ennalta pelännyt.
Olen ajatellut ilmoittautua sairaaksi tai jotain muuta yhtä mielikuvituksellista. Olen kuvitellut ottavani viinilasin ruoan kanssa lautasen viereen ja teeskenteleväni siemailevani sitä. Mutta kyllä he pian huomaisivat ettei lasi hupene. En keksi mitään. En mitään millä voisin tämän illan selättää. Jos sanon etten ota tänään, kaikki kysyvät syytä. En halua kertoa. En halua joutua selittelemään juomattomuuttani ja varmasti joutuisin. Haluan pitää asian itselläni vielä koska muuten koen että taika katoaa. Jos kerron koen liikaa painetta ja en koe siihenkään olevani valmis. En todella halua tehdä siitä numeroa koska vielä tämä on ihan oma juttuni.
En tiedä voiko tuosta ymmärtää mitään mutta jos en muita tunne - niin itseni tunnen ja minun on edettävä tässä omassa tahdissani omalle vartalolleni sopivasti. Ihme on että olen tännekin asti päässyt enkä haluaisi rikkoa tätä juomattomuusputkeani. Jotenkin ajattelen että jos alan hehkuttaa asialla se ei enää ole oma juttuni, tekisin sitä muille. En miehellenikään ole siitä sen kummemmin puhunut muuta kuin todennut kerran tuossa aikaisemmin että tänään en taida juoda. Sen enempää hänen kanssaan ei ole TARVINNUT asiasta jutella ja hän on ollut koko ajan sanomattomalla sopimuksella mukana. Se on tuntunut todella upealta.
Olen miehestäni ajatellut että onpa hieno kaveri minulla vierellä. Taitaa hän tämän jutun tietää ja vaimonsa tuntien ei ole lähtenyt siitä sen enempää spekuloimaan. Arvostan sitä todella. Vaikka en ole tästä asiasta kehunut,muista jutuista kyllä olen. Olen tehnyt tikusta asiaa häntä kehuakseni koska hän on mielestäni sen ansainnut.
Hyvät neuvot ovat kuitenkin jälleen tarpeen, ihan mikä vain kelpaa. Ammennan niin paljon voimaa tästä että ette uskokkaan. Antaa palaa vain kommenttia, miten itse olette selvinneet jostakin vastaavasta. En halua sortua tähänkään haasteeseen, näin ajattelen.
Minulle tulee ekana mieleen vain tämä: onpa hyvä, että nyt on edessäsi taas yksi ensimmäinen kerta selvänä tilanteessa, jossa et ehkä aiemmin kuvitellut voivasi olla selvänä. Niillä muillahan siellä on asuntolainaa, parisuhdeongelmia, jännittää, pääseekö jälkikasvu hakemaansa kouluun, allergiaa ja muuta. Eivät ne muut sinun juomisellesi elä Ja vaikka jota kuta aivan vilpittömästi kiinnostaisikin seurata sitä, miten juuri sinä aterialla toimit, niin se on oikeastaan vain hänen asiansa. Sinun ei tarvitse lunastaa mitään muille kuin itsellesi.
Vietä se ilta juomatta. Tee sellainen päätös ja katso, mitä tapahtuu: anna sen tilanteen tulla sellaisena kuin se tulee ja pidä kiinni vain siitä, että alkoholiin et koske metrin kepilläkään. Kaikki mahdolliset tilannekuvat, mitkä päähäsi voivat nyt orientoituessasi uida, eivät ole tosia. Se ilta tulee sellaisena kuin se tulee ja sinä toimit siinä sitten omista lähtökohdistasi käsin. Uskon, että pystyt siihen, koska olet pystynyt niin paljoon jo tätä ennenkin. Lupaan, että kokemuksen palkitsevuus paljastaa sitten itse itsensä.
Älä juo siellä, älä edes leiki millään viinin mukasiemailuilla. Mihin sinä sitä tarvitsisit, mihin kukaan tarvitsisi esitystäsi? Juo vettä ruoan kanssa, toimii oikein hyvin. No jos se ilta menee sitten porukalla joksikin lällinotoksi, niin lähde ajoissa himaan. Sinähän se päätät, missä viihdyt ja miten pitkään. Itseäni ei erityisen kostea seura oikein viehätä. Vältän sellaista, jollei minulla ole siellä mitään velvoittavaa syytä olla mukana. Tosi harvoin tulee työnantajalta määräyksiä osallistua tilaisuuksiin, joissa juodaan viinaa
Nykyään minulla on tapana sanoa, kiitos vaan, en käytä alkoholia. Alussa olin kerroin, että olen sellaisella kuurilla, että en voi ottaa. Tervetuliaismaljaksi voin pyytää autokuskin juomaa, ellei Pommacia ole jo valmiiksi tarjottimella.
Olen joskus palaverissa kuullut sanonnan “toiminta on taikasana”. Oma taikasanani oli ekassa palaverissa ääneen sanomani " olen alkoholisti". Se muutti elämäni suunnan.
Tuttu tunne, tuota minäkin pelkäsin alussa. Hyvän vinkin sain täältä: kerro, että vatsa sekaisin, et voi juoda. Vatsa kipeä. Tai että on hammassärky, ei uskalla juoda mitään happopitoista ennen kuin hammas on paikattu (ei sitä kukaan myöhemmin kysele). Tulehdus varpaassa, lääkekuuri jonka aikana ei saa nauttia alkoholia, etkä halua riskeerata. Tai että pitää olla tosi skarppi seuraavana päivänä ja on pakko nukkua hyvin yön yli, ei näin vanhana muuten jaksa. Pelottavin tilaisuus alussa taisi olla anopin joku juhlatilaisuus, johon osallistui vain lähipiiri - ja minun anoppini on aika tarkkasilmäinen.
Saatat huomata, että yllättävän vähän ketään kiinnostaa miten paljon - tai tässä tapauksessa vähän - juot. Juoppona sitä luulee, että kaikkia muitakin kiinnostaa lasin sisältö ja kiinnittävät huomiota muiden juomiseen. Aika monet tilaisuudet kävin läpi ennen kuin joku huomasi kysyä, että olenko raskaana. (Ja siis edelliseen viitaten, anoppi ei ko tilaisuudessa noteerannut lainkaan sitä että minä otin lasiini vettä enkä viiniä. Meni hyvä jännittäminen ja selitysarsenaali hukkaan.)
Saatat myös huomata - kuten minä - että itse asiassa täysin juomatta tai hyvin vähän juovia on sinunkin työpaikallasi.
Luvallista on toki jäädä poiskin. Aika monesta riennosta minä olen ollut alussa mieluummin kotona, ja sittemmin lähtenyt melko aikaisin pois/ollut kokonaan pois ihan vaan siitä syystä, että en oikeastaan niistä tilanteista nauti.
Tsemppiä, pärjäät kyllä oli valintasi sitten osallistuminen tai väliin jättäminen!
Ensimmäinen ajatus mikä mieleeni tuli ; missaa koko juttu, tekeydy sairaaksi. Sinua selvästi pelottaa se tapahtuma. Älä anna minkään kissanristiäisten pilata hyvin alkanutta raittiuttasi.
Sitten kun raittiutta on enemmän takana, niin tuollaisiin tilaisuuksiin menee jo varmemmalla mielellä.
Vastaavia tilanteita itse kartoin ja kartan. Humalaisten seura on vaan niin kertakaikkisen kurjaa , että vältän sitä mahdollisuuksien mukaan.
Voithan sanoa,ettei alkoholi sovi uuteen urheilulliseen elälmäntapaasi. Äläkä todellakaan vielä murehdi tulevia- katso tilanteen mukaan. Eihän kyseessä ole mikään vedonlyöntitapahtuma juuri sinun juomiskäyttäytymisestäsi. Ainoa, jota se todella kiinnostaa, olet sinä. Mulla oli tosin paljon helpompi lähtötilanne. Dokaamiseni oli niin selvästi kaikkien tiedossa (ja ulkomuodostakin näettävissä), että mun oli helppo sanoa: olen juonut tässä elämässä tarpeeksi. Kiintiöni on täynnä.
Mä olen skeptinen kaikkien tekosyiden suhteen. Jos ei muu auta, käytä niitäkin. Tietoisena siitä, että joskus sun on tultava baarikaapistasi ulos ja kohdattava myös ulkomaailmasi. Hätävaleet ovat loppujen lopuksi itsensä pettämistä. Vanhaa “pää puskaan”- mentaliteetia. Sinun ratkaisusi!
Joo, minä oon kyllä edelleen kans sillä kannalla, että paskapuheet sikseen ja selvä ei - eikä siitä eistä tarvitse mitään numeroa tehdä, eihän sen juoman väliin jättäminen mikään iso asia ole. Yksinkertainen on kaunista, totesin just peilin eessä
Yhä tässä selvänä elelen ja nyt tämä on mennyt jo melkein omalla painollaan. Viikolla ei viinanhimo ole juuri vaivannut elämän muiden kiireiden takia. Mutta töissä puhe jo työkavereillani kääntyy koko ajan tulevaan illanviettoon ja jatkoille menemiseen. Olen siinä sitten mielessäni fiilistellyt miten sen päivän eläisin.
Vielä en ole itse kommentia heittänyt suuntaan enkä toiseen kun en tiedä mitä sanoa.
Täältä ajateltuna tuntuu etten haluaisi silloinkaan juoda ja olisin vain yksinkertaisesti juomatta - mitään alkoholipitoista. Voisinkin vedota urheilullisempaan elämään, tottahan sekin on, vaikkakaan ei juomista estä jos niin halajaisin. Käymme toden totta salilla hikistymässä useita kertoja viikossa. Vieläkään en tyyliä ja tapaa ole ratkaissut mutta ajattelin kokeilla selvänä mennä senkin päivän. Kerron kyllä sitten miten kaikki todella meni.
Tämän ajan olen käyttänyt pohtimalla mennyttä ja sitä mistä tämä juomattomuusjuttuni alkoin. Eilen illalla muistelin sitä kosteaa viikonloppua ja siitä seurannutta häpeän ja masennuksen tunnetta. Sitä miten hävetti kävellä postilaatikolle vaikka menemisestäni ei oikeasti kukaan ole ollut kiinnostunut. Ahdistusta ja vierotusoireta. Kaikkea ikävää ja inhottavaa, hävettävää ja surettavaa. Samalla mietin nykyistä tilannetta, sitä miten ihmeen kautta tähän tulin.
Muistan rukoilleeni että nyt tästä median ihmemaailmasta haluan löytää jotain joka auttaa. Olin valmis ja joku korkeampi tiesi sen. Sitten tämä linkki pompsahti silmieni eteen ja tässä sitä mennään. Kohta on kulunut melkein 2 kuukautta juomatta. Järkyttävä aika minulle ja olen siitä NIIIIIIIIIIIN ylpeä!
Eilen katsoin myös dokumentin viinanhimosta, oikein vartavasten sinnittelin valvomista että näen ohjelman. Olisin toki sen voinut tallentaa mutta se ei olisi ollut sama asia. Ohjelma tuli juuri sopivasti mielentilaani nähden. Raitis elämä tuntuu mahdottoman hyvältä ja myös se ettei masennus ole sen jälkeen kaverinani ollutkaan. Olen ollut väsynyt - fyysisesti, joskus tiukalla mielellä elämän kiireistä johtuen, työstressikin vaivannut mutta yhä selvä. Ihanaa!
Olen opetellut selviämään työstä seuranneista vapaapäivää edeltävistä illoista. Silloin AINA olen juonut - ennen. Nyt olen huomannut että hyvä hikitreeni laukaisee stressin oikein hyvin eikä siitä seuraa muuta kuin mieletön hyvä olo ja väsymys jälkeen päin ja seuraavana aamuna korkeintaan kipeä keho aluksi.
Vieläkin ajattelen retkahtamisen mahdollisuutta mutta en aio sitä ihan heti toteuttaa. Muuta en halua luvata jotta pysyn itseni kanssa sovussa. Olen myös hyvin hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen siitä että ihmiset jotka juttujani lukevat ovat jaksaneet niihin kommentoida. Edelleen haluan kertoa että niistä olen elänyt ja se minut tänne kantoi. Te ihanat tuntemattomat enkelini!
Ja tuo teidän saliharrastuskin saa hymyn huulille. Tää on kyllä mahtava tarina!