Mulla loppui tipaton kanssa 25pv.
Meillä oli sovittu meno perjantina ja juhlat lauantaina.
Sunnuntaina niin järkyttävä päänsärky, mikä ei poistunut vaikka otin 2x600mg buranaa, vasta kun douppasin itseni lihasrelaksantilla alkoi särky hellittää. Maanantaina olo kun olisin saanut myrkytyksen ja vasta tiistaina myrkky alkoi poistumaan. Keskiviikkona voimaton väsymys ja tänään uudestaan päänsärky jo heti herätessäni. Tän päivän päänsärystä en enää syytä lauantaita, mutta kokemuksena sellainen, etten viitsi ihan heti alkoholiin koskea.
Nousuhumalakaan ei tuntunut mukavalta.
Naurua, joka oli vähän liian kovaa ja riehakasta, ei totta.
Väkisin valvomista.
Luen tota Seppäsen kirja “selvästi juovuksissa” .
Musta se on ihan OK.
Tuen joitakin sen ajatuksia alkoholismista, ajatuksia joita olen itsekin pohtinut.
Mutta ei se mun elämää muuta.
Ei suuria oivalluksia.
Ne mä olen tehnyt jo ennen Seppäsen kirjaa.
Kannattaa kuitenkin lukea jos kiinnostaa.
Itse jatkan päivän kerrallaan tissuttelematta.
En lopeta, enkä vähennä.
Tänään ei vaan huvita.
Tänään en ajttele akoholia enää tän jälkeen.
Siirrän ne ajatukset jonnekin muualle.
Tipaton oli hyvä kokemus.
En ole riippuvainen enkä tarvitse alkoholia lähes mihinkään.
Mulla särkee päätä, eikä se aina johdu siitä etttä olen juonut.
PMS oireet ovat totta, eikä viinasta tai sen puutteesta johtuvia.
Olen vihainen ilman siideriä, se ei johdu siitä.
Pidän miehestäni ja kosketuksesta ja läheisydestä ilman kankkusta, nousua, tai muuten vaan sijaistoimintona ALKOHOLILLE tai sitten voin olla pitämättäkin eikä se liity viinaan mitenkään.
Mun elämä on hyvin samanlaista vaikken mä juo niitä kahta ilta siideriä ja neljää viikonloppuna.
Ainoana erona se ettei asioita liitetä siihen olenko juonut tai olen sitä vailla.
JA siten olen vapautunut syyllisyydestäni, jonka liitin oman alkoholismiini ja äitini.
Ihan mieletön juttu.
Oikeasti.
Täällä yksi onnistuminen tällä kertaa = onnistunut viikonloppu takana. Olin sen ansainnut, koska tuon edellisen jäljiltä olin NIIN paskana että en muista taas olleenikaan. Jokseen lohdutti kun tapasin vkl:na pilettäjäkaverini, jonka toipuminen oli ollut juurikin samansuuntaista kuin omani. Onnistuttiin tällä erää ottamaan vain yhdet oluet.
Ukkelini sanoi säikähtäneensä tosissaan viime keskiviikkoista itku raivariani. Mietti että pitääköhän tuo eukko viedä jonnekkin hoitoon… Hyh ja huh. Säikähdin itsekin.
Lauantaina otin ainoastaan seuraavat annokset:
1 vinkkua
1 olutta
1,5 siideriä
…tupakkia teki mieli, mutta en polttanut. Myös alkoholia ei tehnyt mieli juoda enempää kuin edellämainitut. Ilmeisesti oli niin hyvässä muistissa edellinen viikonloppu.
Jännitys tiivistyy taas viikonloppua kohden. Luvassa märkä vuorokauden kestävä piletysmatka. Huh hui. Saas nähdä taas kuinka ämmin käy. Mietityttää myös että onnistunko kirjanpidon kera…pitäisi panostaa ja pakottaa itsensä… En tiijä-jaksanko.
Lisäksi flunssa yrittää tunkea taas vaivaamaan mua. Pitääkö mun hukuttaa se tuolla reissulla?
Lueskelin tämän ketjun läpi aikani kuluksi ja kyllä sitä on aikamoinen tuuliviiri ajatuksineen. Ennen tipatonta olin NIIN tosissani löytänyt kirjanpidon salat ja onnistumisia, nyt tipattoman jälkeen ei ole kirjanpitoa juurikaan kyennyt pitämään, koska on pääsääntöisesti kerrassaan juonut niin paljon ja useita päiviä putkeen, ettei sellaista voi pystyä laskemaan.
Mun on ryhdistäydyttävä.
Flunssakin on hitto vie tullut takaisin vaikka justhan mulla se oli. Perhana!
…aika rientää, nyt on jo pian maaliskuun puoliväi…
Täytynee palata tänne alkulähteilleni välillä. Nyt olen lähinnä seuraillut muiden kirjoituksia ja jättänyt ‘oman ketjuni’ rauhaan.
Sanoisin että tänne kirjoittelusta on kyllä ollut apua mulle. Täällä piipahtelu muistuttaa mukavasti siitä että tavoitteeni on vähentää. Etupäässä vähennystavoitteeni on keralla juodut määrät, eli siitä johtuva muistinmenetys. Olen onnistunut ja epäonnistunut, mutta kerrassaan en kärsi probleemastani ollenkaan niinkuin silloin kuin kirjauduin tänne viime vuonna. Kirjanpito on tosi hieno asia, ja siihen aion panostaa edelleen. Veden juonti on myös tosi hyvä homma.
Mitähän tuleva viikonloppu tuokaan tullessaan…tai mitähän kotiin tuleva ukkelini tuokaan tullessaan Mulla on nyt vahva tunne että tänä viikonloppuna ei olla kännissä. Huomenna laskettelemaan ja tänäänkin jo vähän kuntoilemaan.
Alitajunnassa kuitenkin on [size=75]pikkiriikkinen [/size]varoääni että “koskaan ei tiedä”… Katsotaan maanantaina kuinka ämmin käykään…
Täällä on lomalta palailtu. Oltiin ukkelin kanssa ulkomailla ja aloiteltiin loma juomalla 4 päivää railakkaasti putkeen. Tuli siinä sitten vähän hölmöiltyä. Tehtiin sellaista mitä ei koskaan aiemmin…huh hui
Sitten menikin pari päivää lomasta toipuessa ja morkkiksissa. Kiva oli tutustua outoon kaupunkiin suu mutrussa, kulmat kurtussa. Pari yötä hikeä ja ahdistusta ja loppuviikko tissutellen…ei siis enää överi humalaa vaan asiallista illan istumista.
Nyt tuntuu kuitenkin ihan hyvältä taas, olen siis palautunut. Ilma saisi vähän parantua myös…milloin se aurinko alkaa paistamaan ja saa meidät hymyilemään
Asetan nyt itselleni viikkotavoitteen joka on 16 annosta, PISTE!
Alkuviikosta kilahdin ukkelilleni alkon käytöstä, ja sanoin etten jaksa olla perheemme kontrolli ja alan vaatia häneltäkin toimenpiteitä alkon vähentämiseen. Ekaa kertaa, suoraan kysyttäessä, hän myönsi että meillä on alkoholiongelma. Viikonloppujuominen ja määrät ovat karmeita. Kaljottelu alkaa useinkin heti perjantaina ja lauantaina ‘jatkot’ heti aamusta. Siinä kun vaan ehtii juoda niin pirun monta. Katsotaan mihin tämä johtaa.
Yritän myös tiputtaa painoa, joten pinna siksikin piukalla kukkakaalit ja porkkanat suupielissä
Viikonloppuna tavoite nyt sitten joutunee koetukselle…tai oikeastaan en usko. Ukkeli sanoi eilen että josko otetaan vain toisena päivänä, joten 16 annosta päivälle on kyllä tavoite mihin pystyy. Ajattelin muutenkin jos vaihteeksi joisi vinkkua eikä ainaista kaljan latkimista. Olisi vähemmän tyhjiä pulloja tulossa takaisin päin…
Hyvää viikolnloppua! Nyt kun sataa niin huomenna on raikas, vihreä ja aurinkoinen päivä…toivottavasti! …ja myös mieli.
No niin, ei se 16 annosta ihan niin helppo nakki ollutkaan. Perjantaina siis nautiskelin valkoviinin ( 12,5%, onko se enempi ku 6 annosta???) ja lisäksi 5,5 kepua. En ihan kunnolla muista taas nukkumaan menoa…höh. Tupakkaa ei palanut ensimmäistäkään, loistavaa!
Lauantaina onneksi aloin hääräämään ja haravoimaan jo hyvissä ajoin ja illalla en ottanut edes saunakaljoja vaikka olisin ‘saanut’. Kerrassaan ei kerrankin tehnyt yhtään mieli. Eilen meni myös syödessä 2 annosta vinkkua.
Olin TOSI tyytyväinen viikonloppuun, kunnes illalla kysyin ukolta ensiviikonlopusta. Mä ajattelin että se ajattelee, että nyt kun on himmailtu yksi weekend niin voidaan taas ensi viikonloppuna tintata 2 päivää hyvällä omallatunnolla. Sillä meni hermo kun suunnittelen niin paljon etukäteen ja mulla meni hermo kun ei voi suunnitella etukäteen. Voe halavattu!Että näin…
Joo menipä sit ihan muistit la ku otin kaveriporukassa drinksua
En kyllä muista milloin ois viimeks näin käyny. Kyllä hävettää ja hirvee morkkis.
Olipa sit kiva se äitienpvä aamu kamalassa krapulassa ja hirvee morkkis. että oikein äitien äiti joka ottaa oikein olan takaa niinku kalja loppuis kesken
…no voih…kyllä se siitä ruiskaunokki. Sitä vaan sattuu välillä, lähtee niinkus mopo käsistä totaalisesti. Siitä ei auta kuin yrittää oppia jotakin ja unohtaa. Huomenna on päivä uus
Mä huomasin tänään että vihaan kaikkea riippuvuutta. Yritän vähentää alkoholia, lopettaa tupakoinnin ja tänään huomasin miten vastenmielistä on kun kahvihammasta kolotti aamusta niin vietävästi. Olen juonut kahvia viimeaikoina enemmän kuin normaalista, ja huomaan että sitä tekee myös enemmän ja useammin mieli. Ajattelin “josko pitäisin kahvittoman päivän, joisin teetä” kunnes tajusin sen olevan kuitenkin paheista pienin ja eikun sumpit pörisemään.
Huomenna tulee varmaankin otettua, mutta tupakkia en mökille kanna, enpähän sorru niin helpolla. Ja jos lauantai olisi sitten taas selvä päivä. Tälläisiä ajatuksia ja tavoitteita tänään. 16 annosta yhä maksimi.
Jep siis 13 annosta perjantaina ja 9 tupakkaa. Pitihän sitä tupakkaa sitten kuitenkin ostaa, mutta yllättäen ei palanut edes puolta askia. Nukkumaan menoa en muista taas kunnolla. Olin nukahtanut ensin kiikkutuoliin…viina ei sovi mulle, ei sitten vieläkään, muttaku se kalja alkoi tökkiä. Seli seli
Nyt pitäis olla vahvana, nyt on se hetki kun himo ylittää järkiperäiset ajatukset. Sitä alkaa miettiä että “mikäs siinä jos kauniina kesäpäivänä tekee mieli terassille…onhan kaverin merkkipäiväkin” Niinpä, siis kallistun kenties siihen että painelen kohta lähikauppaan ja ehkä myöhemmin terdelle. …mutta mitä järkeä kotona juopotella yksin…ei, ehkä menenkin terassille odottelemaan sitä kaveria joka saapuu lähempänä kasia, yli 3 tuntia, mähän olen jo silloin hönössä. Voi itku…en tiedä.
Pakastinkin piti sulattaa kun ovi oli jäänyt raolleen, olenpas reipas taas hyvä syy palkita itseä. Diiba daaba, niinpä niin. Älkää kukaan kommentoiko että kyllähän sitä keksii aina syyn ottaa, vaikka ne kummin kaiman nimpparit, mä tiedän sen jo
Näin nyt, katsotaan huomenna. Se on työpäivä vielä, sekin vielä.
…hyvin huomaa miten olen taas himoissani unohtanut että voisinhan mennä vaikka lenkille tai jumppaan, mitä yleensä teen arki-iltaisin… Eihän sitä nyt näin kuumalla. Pah!!
No niin, neitsytmatka plinkin sivuille siideripullo vieressä. Kävin autolla terdellä ottaa yhden. Sitten kaupan kautta kotiin ja jääkaapissa jäähtyy nyt mäyräkoira ( joista kyllä osa pakkasessakin). Mä en tiedä mitä tämä ilta tuo tullessaan, mulla ei ole mitään selvää suunnitelmaa. Mun tulee jotenkin NIIN mieleen sinkkuvuodet ja tämä sama kutina ‘ihmisten ilmoille’ koska yksin on niin mälsää, etenkin siis kun ottaa kuppia. Muutoin viihdyn yksikseni ihan ok, siis arkisin. Tekisi mieli rupatella ja naureskella ja olla seurassa. Röökiäkin on palanut jo 4 tai 5.
Nälkäkin juilii vatsan pohjassa muttei tee mieli syödä. Ostin kuitenkin einesihmeen, helpon nieltävän, lihapernasoselaatikon-menee hyvin alas, vaikkei niin teekään mieli. Tää on just se fiilis mikä kuuluu perjantaille, yleensä en ole silloin kirjoittelemassa tai useinmiten olen seuroissa, eli en netin äärellä.
En tiedä, kirjotan tätä ehkä eniten itselleni, jotta sitten jonain päivänä voin muistella tätä hinkua ja yrittää keksiä ratkaisuja, kun ei ole tämä vaihde päällä. Ennen kirjoitin päiväkirjaa päivittäin tai ainakin viikoittain. Mulla on niitä varastossa isot pinot. Nykyään kirjoitan vain n. 1x kk. Tämä ketjuni on nyt päiväkirjani tämän asian tiimoilla. Mutta toki kommentitkin ovat tosi tervetulleita
Jep jep, tappiin meni torjantai ja kirhjanpito unohtui taas jossain kohtaa. Kun tuo torstainen vimma iskee päälle niin ei ole muuta vaihtoehtoa näköjään kuin että joutuu ottamaan humalatilat.
No, sattuneesta syystä, lauantain pippalot menikin selvinpäin. Holitonta öltsää meni yli sikspälkki ja 2 ykköstäkin. Oli vähän omituista olla selvinpäin, mutta oikeastaan ihan hauskaa. Sitten jälkeen puolenyön kun joku oli jo sammunut ja monet ördä kunnossa, painelin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna osalla juhlat jatkui, eipä käynyt kateeksi. Sellasta…
Olen ollut hiukan sokissa joten tässä vaiheessa tunnustettakoon että pakkoraittius iski päälle koska olen toivotusti siunatussa tilassa. Siihen loppui kaljanhimo ja tupakanhimo…tai no alkoholitonta öltsää menee viikonloppuisin jopa yli sikspäkki, mutta so what! Kummallista, niin kummallista. Vähän pelottavaakin.
Pyörähtelen täällä silti edelleen, mutta kenties jättäydyn taka-alalle toivoen tietysti että kaikki menee putkeen. Kaikkea hyvää teille kaikille! …ehkä joskus palaan, ja toivottavasti en löydä itseäni valittamasta samoja asioita käärö sylissä…
taas hyvä syy palkita itseä. Diiba daaba, niinpä niin. Älkää kukaan kommentoiko että kyllähän sitä keksii aina syyn ottaa, vaikka ne kummin kaiman nimpparit, mä tiedän sen jo 