Sorge.
Niin harvemmin alkoholismista toipuminen helppoa on.
Minulla oli ainakin pitkä ja kivinen tie ja paljon piti mokailla ja sotkea elämäänsä henki olisi monesti voinut mennä) sekä aiheuttaa tuskaa läheisilleen ja muillekin, ennen kuin edes sai myönnettyä, että ongelmaa on.
Kumman pitkään ajatus palaamisesta kohtuukäyttöön eli vaikka nyt katsoen, merkit oli jo pitkän aikaa täysin selvät. Kaikenlaisia tekosyitä tuli vaan keksittyä, että juon vain sen takia kun olen niin masentunut tai elämäni on niin keljua tms.
Tekosyitä kaikki tyyni, masennukset ym hävisi kun juominen loppui ja alkoi taas ottaa vastuun elämästään ja tunteistaan.
Fernetti:
Olet aivan oikeassa, itse olen kummatkin mieheni valinnut, enkä ole mitään muuta väittänytkään. En syytä miehiäni (kumpaakaan) omasta alkoholinkäytöstäni, se on jokaisen ihmisen itse ratkaistavissa.
Pääni päällä ei ole minkään valtakunnan sädekehää, eikä luultavasti koskaan tulekaan, olen aivan tavallinen ihminen, heikkouksineni.
Omaan jostain syystä hillittömän hoitovietin, joka selittänee miesvalintojani, jos niihin nyt jotain syytä tarvitsee hakea 
Heh, heh, enkä taida edes olla mikään selitysvelvollinen kenellekään… 
…
Fernetti hyvä, tämä on täysin avoin keskustelupalsta ja jokainen on vapaa kommentoimaan, pohtimaan, tsemppaamaan, sättimään, selkään taputtelemaan, tai mitä milloinkin ja ketä tai kenen ajatuksia/kokemuksia ,jollei omiaan, milloinkin haluaa. Se että joku ottaa täällä itseensä on tietenkin ikävää eikä toivottavasti kenenkään tavoite.
Kaikilla meillä on omat heikkoudet, vahvuudet, tavoitteet…olkoonkin niin, ihan rauhassa. Yhdistävä tekijä kaiketi on että jokaisella on jokin ongelma ja sen takia täällä asioita käy pohdiskelemassa. Tyyli on vapaa.
Antaa kaikkien kukkien kukkia. 
Nimenomaan.
Miksi teillä on nyt sitten noin kovin vaikeaa hyväksyä minun kommenttini?
Fernetti, kenties siksi että sun kommenttisi oli hyvin hyökkäävä ja täynnä lieskoja ja tappuraa 
…mielestäni voidaan jättä tämä puinti tähän ja keskittyä oleelliseen
Mikä sitten odotit?
Minun kommenttini ei ollut hyökkäävä, vaan puolustautuva. Ihmettelen ettet näe sitä.
Mietis nyt kumpi on hyökkäävämpää käytöstä, sekö että menee ronkkimaan toisen ihmisen persoonaa (vaikka sitten kuinka ystävällismielisesti tahansa), vaiko se, että kun niin tehdään itselle, sellaisesta ärsyyntyy, ja ärsyyntymisensä myös osoittaa? Minä en odota mitään silkkihansikaskohtelua, en paapomista enkä päänsilityksiä. Peräänkuulutan vain sellaista peruskunnioituksen tajua ihmisiltä. Tiedän, kaikkea ei voi saada, mutta voi sitä siltikin aina vaatia.
Itsensä puolustaminen, ja omien rajojensa osoittaminen ei ole hyökkäävyyttä. Toisen ihmisen rajojen rikkominen - kuten persoonallisuuden, esim. itsetunnon tason analysointi - ON hyökkäävyyttä, huolimatta siitä että sen tekeekin pehmeästi, ystävällismielisesti, mitään pahaa tarkoittamatta. Toiselle ihmiselle voi sanoa ystävällisellä äänensävyllä, mitään pahaa tarkoittamatta, vaikkapa että “ymmärräthän sinä, rakas ystävä, että olet huono ihminen” eikä se asiasisältö siitä miksikään muutu. Asiasisältö on tärkeä, ei niinkään se millä tavalla asia ilmaistaan.
Siitäkin voidaan olla montaa mieltä kuinka fiksua on, että henkilö A ja henkilö B keskustelevat henkilöstä C vieläpä kolmannessa persoonassa, ikäänkuin henkilö C ei olisi edes paikalla, kuten esim. sinä ja Keppi nyt teitte tässäkin ketjussa minulle. Koitappas nyt laittaa itseäsi minun asemaan, ja mieti. Mieti tarkasti.
Mutta niinhän se menee, että sodassa, rakkaudessa ja internetissä kaikki on sallittua, eikö? Kun kirjoittaa täysin avoimelle, julkiselle keskustelupalstalle on jokainen vapaa kommentoimaan, tsemppaamaan, sättimään tai mitä milloinkin tai kenen ajatuksia/kokemuksia, jollei omiaan milloinkin haluaa. Koska jokainen on tällaisella täysin avoimella ja julkisella keskustelupalstalla vapaa analysoimaan toisten keskustelijoiden persoonia, ja sanomaan lähes mitä vain sylki suuhun tuo, ei pidä sitten ihmetellä, kun siitä seuraa vastareaktio. Se, että avoimella keskustelupalstalla on jokainen vapaa sanomaan mitä tahansa kenelle tahansa missä tilanteessa tahansa, on jokainen myös vapaa ilmaisemaan sellaisesta aiheutuvan ärsytyksensä.
Tietysti sitä kannattaa aina miettiä, että mikä on rakentavaa ja mikä ei.
Mutta joo. Tämän puiminen saa jäädä nyt tähän. Sen verran kuitenkin sanon, että jos fernettimetsään huudetaan, niin fernettimetsä kyllä vastaa. Luulen, että myös piitsu- tai keppimetsien laita on samoin. 
Okein, takaisin aiheeseen. Muistinmenetyksestä oli kait tässä ketjussa tarkoitus keskustella. 
[quote="Fernetti
Mikä sitten odotit?
Minun kommenttini ei ollut hyökkäävä, vaan puolustautuva. [/quote]
Josko odotin että kärpäsestä tehdään härkästä ollenkaan. Alun alkajenkin ymmärsin itse Kepin kommentista " tekisi mieli ravistella sitä"…että kirjoituksesi, joita Keppi oli pariin otteeseen lueskellut, toi hänelle mieleen henkilön menneisyydestä ja “ravistelu” olisi ollut hyvässä hengessä, ikäänkuin hän olisi halunnut ravistaa sitä edesmennyttä läheistään…jne…
Kirjoituksia on monenlaisia, niin on lukijoita ja ymmärryksiäkin.
Hyökkäys on joskus olevinaan paras puolustus, olen itsekin sortunut siihen liian usein, ihka oikeassa elämässäkin.
Nyt jos olisi sellainen paiskaa kättä-hymiö, niin laittaisin sen
Mitä tähän ketjuuni tulee, niin muistinmenetys on ongelmani millä “esittäydyin” kirjautuessani sisään, mutta kyllä täällä puhutaan paljon muutakin ja kommentit ovat tervetulleita edellen
Joo paiskataan kättä. Ei kuluteta liikaa energiaa tällaiseen. Toivotaan että jatkossa osattais puhua mieluummin asioista kuin toistemme persoonista.
Viinavapaata yötä kaikille.
Viikonloppu lähestyy, bileveri alkaa pikkuiljaa kohista suonissa 
Mun tipaton siis lähestyy loppuaan, niin ihanaa kuin se on ollutkin. Viikonloput on silti kulunut pirun nopeasti. Ei ole tullut turhia päiviä sängyn pohjalla, ei ahistuksia, kuolemanpelollekkin olen viitannut kintaalla, en ole suostunut päästämään sitä ajatuksiini. Kohta se hyökkää taas kimppuun, just silloin kun on huonoimmillaan, sängynpohjalla ja ahistaa…
Tässäkin huomaa hyvin miten ajattelen asioita liian pitkälle etukäteen, ehkä mun pitäisi keskittyä siihen riemuun mikä lauantaina kohtaa kun tulee vieraita kaukaa, syödään hyvin ja nautiskellaan viiniä… MUTTA kun, alitajunta sanoo että “et sä kuitenkaan muista loppuillasta mitään, kiskot kaksin käsin kaikkea sekaisin ja simahdat puolivälissä iltaa 
, onpa kivaa?” Voi hitto 
Tänään mietin sitäkin että kuinka jaksan pitää kirjaa joka kerta kun olen viihteellä, esim. kesällä pussikaljotellen, se on hyvin työlästä, eikä jotenkin sovi kuvioon. Jos en pidä kirjaa, niinkuin uutenavuotena, niin nähtiinän se miten siinä käy. Raketeista ei muistikuvaa ja ilta loppui kuulema klo 2. Eli kirjaa on pidettävä. Pitäisi laskea niitä annoksia, ei drinkkejä, niinkus tähän asti.
Tälläsiä ajatuksia tällä erää… Kuinkahan oppisi elämään hetkessä 
Hyviä vinkkejä kaivataan nyt
Niin muuten tiedetään että tammikuuta on jäljellä, mutta alunperin ollaan suunniteltu ukkelini kanssa että nyt viikonloppuna se loppuu. Hänen jo perjantaina, mä vielä arvon että olisiko mussa naista venyttää lauantaille…
Onnee vaan viikonlopulle teille, älkäät vetäkö nakkeja silmille. Tuskin se niin vakavaa on, jos tipaton tammikuu saa tuollaisen suunnitellun katkon. Eihän se lopullista rappiotilaa kuitenkaan tarkoittane.
Hienosti heiluu lanne, missä ikinä ne nakit sitten onkaan 
Ei kai se ole repsahtamista jos on jo aloittaessaan asettanut että tipattomuus loppuu jo tammikuun 26. Suunnitellusti.
REPSAHDIN! …oikein inhottaa julkisesti joutua myöntämään että niin kävi 
Jos olin suunnitellut että tipaton loppuu jokatapauksessa jo aiemmin, eli tänään tai huomenna viimeistään, niin se loppuikin jo EILEN. Dääm. Olin NIIN ansainnut olutta kun palasin satojen kilsojen päästä lumimyräkän keskellä kotiin iltasella. Holitonta ei ollut kaapissa ja ukkelikin oli ottanut yhden jo ennen mua niin mä otin “kostoksi”:
5 annosta olutta
n. puolipulloa viiniä eli onko se nyt sitte 3-4 annosta
2 tupakkaa
Myönsin kyllä sitten ukkelille että ikäänkuin toivoin ( vaiko arvasin) vielä kotimatkalla ollessani, että noin olisi käynyt kun kotiudun, niin voin sitten ottaa hyvällä omallatunnolla “kostoksi”. Pah!
Tollanen hiprakka olisi kai kiva, mutta pitkän kaavan mukaan piletellessä se ei kerrassaan riitä, aikaakin on liikaa. Imin eilen niin innoissani että jos tänään olisi ollut vapaa olisin kaiketi imuroinut seuraavankin viinin. Lämpimät siideritkin siirtyi jääkaapinpuolelle…mutta jäi onneksi juomatta.
Että se siitä tipattomasta ja uusiin haasteisiin.
Pysykää kovana!!
Ääh, eihän toi ny mitään jos yhtä päivää suunniteltua aikaisemmin menee vähän ottamaan. Ja aika hyvä on sekin että sä sentään pystyt jättämään vähän seuraavallekin päivälle jemmaan. Multa se ei onnistuisi. Kaikki menis viimeistä tippaa myöten. Ei kannata pilata juomisnautintoa itsesyytöksillä. Onhan sitä loppuelämä aikaa selvistellä.
Ou jee, ei mua itseasiassa ihan karmeesti potuta. Kenties olikin hyvä että otin eilen ns löysät pois, josko sitten huomenna vieraitten kanssa pysyisi kontrolli paremmin.
Eipä muuten paino tippunut tipattoman aikana vaikka varmasti jäi tuhansia kaloreita alkoholin mukana pois. Pettymys.
Ei muuten sitten auttanut vaikka otti “löysät pois”. Olen ihan loppu edelleen vaikka jo 3. drinkitön pvä 
4 päivää lipsahti niin ettei huomannutkaan, oikeastaan perjantai-illasta maanantaihin saakka huurussa ja eikä niinkään vähän, siis nyt ei puhuta tissuttelusta.
Unohtui kirjanopito, unohtui ettei pitäisi juoda snapsia. No vettä sentään tuli juotua ja totaalisia muistikatkoja ei sentään ole, ainakaan pahemmin.
Kyrsii vieläkin niin paljon ettei edes tee mieli kirjottaa tännekkään, eikä minnekkään, ei puhua mitään. Voisin hautautua peiton alle ja olla piilossa.
Sielläkin oli tukala hiki viimeyönä ja näin ihan oikeesti sellasia unia että muhun sattui fyysisesti.
Edellisenä yönä turvauduin nukahtamislääkkeeseen ja nukuin sillä kivasti. Elämäni eka kerta kun laitoin uni-nappulan suuhun. Seuraavaksi kai otan rauhottavia, kun niitäkään en ole kokeillut koskaan…muorivainaa söi niitä kouratolkulla niin on edelleen kammo päällä.
Tälläsiä. Että saattaa siinä olla perää että tipattoman jälkeen lähtee mopo käsistä
Hauskaa oli ihan koko rahan edestä ja vieraat oli tyytyväisiä.
Mutta nämä jälkimainingit on liian rajuja mulle…