Muisti menee nykyään aina

Heissan kaikille. Kun lueskelen muiden juttuja niin omat ongelmat tuntuu vähäisiltä. Kuitenkin koen etten ole tyytyväinen alkon käyttööni. Olen 34 v avoliitossa asuva nainen. Aloin käyttää alkomahoolia joskus 15 vuotiaana ja joka viikonloppu humalanhakuisesti. Muisti pätki tai lähti jo tuolloin silloin tällöin. Kaveripiirini on juomatavoiltaan samanlaista edelleen, juodaan snapseja ja nopeasti ja paljon mietojakin. Kuka milloinkin eniten humalassa niin naureskellaan vaan kömmähdyksille. Olen muuttanut etäämmäksi kosteilta baarikulmilta ja se on vähentänyt viikolla juomiseni pois kokonaan. Myös aamu- tai päiväkännit on onneksi jääneet satunnaisiksi.
Ongelmani on että edelleenkin viikonloppuisin on ‘yllättäen’ aina jotakin kinkeriä mihin juominen liittyy ja minulla on alkanut mennä muisti aina. Kärsin tästä kovasti ja tulee fiilis että turhaa lähteä minnekkään kun ei muista kuitenkaan mitään illan kulusta. Mieheni juomakäyttäytyminen on samanlaista, joskin häntä ei muistittomuus tunnu haittaavan. Minä olen meistä se joka jarruttelee ja rajottaa. Päivittäisen tissuttelun olen saanut kylvettyä pois kumppaniltani. Sitä en ole itse koskaan harrastanut. Kumpi sitten onkaan pahempi vähän useammin vai 1-2x viikossa tolkku pois :question:
Nyt olen lähdössä neljän päivän skimbamatkalle johon tietenkin kuuluu afterski ja between ski. Pohdiskelen kuinka välttyisin muistittomalta tilalta. Snapsit pois ja vettä kehiin, muttakun sekään ei tunnu riittävän…
En halua lopettaakaan koska bilettäminen on hauskaa niin kauan kun aina muistaa. Mikä neuvoksi. Joskus joku paatunut alkoholisti auttavassa puhelimessa ( vuosia sitten)sanoi ettei ole olemassakaan kohtuukäyttöä…mutta siihen kuitenkin haluaisin pyrkiä. :question: :cry:

Onko kellään vastaavaa ongelmaa, mikä neuvoksi?? Onko pääni jo niin pehminnyt 20 vuoden viikottaisesta kännäämisestä että muisti lähtee herkemmin??..vai juonko kerrassaan liikaa? …muisti lähtee välillä pelkillä miedoilla juomillakin…
Jakakaa kanssani, pliis :frowning:

No minulla ei ehkä ihan samaa ongelmaa ole, että muisti olisi aina lähtenyt (sitäkin sattui kun tarpeeksi joi). Mutta mitä kauemmin vuosissa join 8 vuoden urani aikana, niin sitä huonommaksi muisti meni. Niin selvin päin ollessa, kuin humalassakin. Joskus tosiaan saattoi unohtaa esimerkiksi tärkeitäkin jutteluita ystävien kesken, vaikkei olisikaan ollut edes kovin kännissä… Se todella hävetti. Eli kylläpä se pää taitaa pehmitä, kun tarpeeksi juopottelee. Ratkaisuani en ryhdy tarjoamaan, koska sinulla on eri tavoitteet, kuin minulla. Mutta halusin nyt muuten vastata :slight_smile:

…vastauksestasi Vivid :slight_smile: Pätkiihän se muisti sevinkinpäin silloin tällöin, muttei nyt vielä mitään tosi hävettävää ole tapahtunut. Joskus kyllä pienessä hönössä kun juttelee niitä näitä niin sitten ei muista mitään kun on selvinnyt ennenkuin joku muistuttelee, se on noloa ‘ai niin olikin…enhän mä muistanutkaan…’
Tarttis tehdä jotain, ennenkun tilanne on hälyyttävämpi.
Puhuin jo kumppanilleni että haluan tehdä asioille jotakin ja sain ymmärrystä.
Viikko kerrallaan-känni kerrallaan :blush:

Kyllä, hyvin tuttua tuo “Ai niin… enhän muistanutkaan.” Joskus saattoi unohtaa jotain kovin tärkeääkin, mitä ystävälle oli tapahtunut ja se palautui mieleen vasta kun vähän muistutteli.

Kyllä sitä kannattaa minusta ruvetakin pohtimaan ja huolestumaan, jos hälyytyskellot kilkattaa. Hirveän mukava kuulla, että sait kumppanilta kannustusta, etkä vähättelyä :slight_smile:

Niin ja kohtuukäytöstä. Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta kyllä kohtuukäyttöä minusta on. Minullakin on kaksi sellaista läheistä. Paras ystävä, joka siemailee viiniä vain silloin tällöin maun vuoksi, mutta ei halua humaltua. Samoin kuin äiti, joka saattaa maistaa lasillisen työpaikan tarjoamilla illallisilla. Mutta Musseloinen on minusta aika hyvin tuntunut sisäistävän tuon kohtuukäytön salat. Se toimii, kelle toimii, minulle se ei toimisi. Mutta kannattaa tutustua hänen kirjoituksiinsa, jos et ole sitä jo tehnyt.

Join ensimmäisen kerran v.69 USA:aan lähtiessäni Arlandan lento-
kentällä - pää täyteen.

Ainakin minulla alkoholi on ratkaisevasti vaikuttanut limbiseen jär-
jestelmään aivoissa ja paluuta ei ole; yksi ryyppy on yksi ryyppy
liikaa- varsin hankalaa elää tämän tiedon kanssa.

Olin neuropsykologissa tutkmuksissa, ja helpotuksekseni kognitii-
visissa kyvyissä ei ole tapahtunut taantumista, ja jos olisikin, niin
hermosoluilla on ihmeellinen kyky muodostaa uusia yhteyksiä -
emme me ole aivojamme ryypänneet

Kohta painaa psykoosi päälle, ja näin muodoin otankin yhden kep-
panan, ja lähden matkalle tuntemattomaan.

Niin siitä unohtamisesta seuraavaa: Unohdin kerran Muenchenin
lentoasemalla olevani Muenchenissä, muistelin olevani Helsingin
rautatieasemalla, ja voit arvata, että siitä vasta soppa syntyi

Gute Nacht

Minulla on taipumus hypomaniaan krabbiksessa; se selittää tämän-
hetkisen aktiivisuuteni

Unohtamisesta tositarina:
Ollessaan professorina Princetonissa New Jerseyssä Albert Einstein,
joka ei muistanut talvellakaan laittaa sukkia jalkaan unohti matkalla
yliopistolle minne hän on menossa. Hän meni tyynesti puhelinkios-
kiin, soitti kotiin, tiedusteli asiaa, sai vastauksen, ja piti luennon.
Suppea suhteellisuusteoria muuten valmistui eilen päivälleen
100 vuotta sitten. Hänellä ei ollut brenkkuongelmaa.
Nyt pitäisi rauhoittua.
pitäisi ja pitäisi.

Kiitos kaikille.
Nyt viikolla mulla ei ole mitään ongelmaa, hoidan työni ja ei tee mieli drinkkiä, mutta auta armias kun se mieliteko sitten viikonloppuna iskee niin olen niin levoton etten pysy pöksyissäni. Olen kaiketi alkoholisti vaikkei päivittäin teekään mieli… :question: :question:
Minullakin väijyy tylevaisuuden peikkona se päivittäin kaljaa siemaileva puliakka. Kuitenkin kaikki on vielä kohdallani tosi hyvin. Nuoruudessani elin alkoholisti perheessä, siskoni on ollut 10 vuotta täysin kuivilla koska on todennut olevansa alkoholisti. Äitini kuoli jo yli 10 v sitten. Isäni alkon käyttö oli aina 2 tuntia ja tolkku pois, nyttemmin hän ei ota enää ollenkaan, ei kuulema maistu, :arrow_right: jaa-a mikä lie pohjimmainen syy… Ei ole omena kauaksi puusta pudonnut. Mutta liioittelenko silti omaa ongelmaani koska minulla on niin ‘hyvät geenit?’.Sallisin itselleni kohtuukäytön jos sen jalon taidon osaisin…
Täytyy perehtyä täällä antamiinne tipseihin paremmalla ajalla :slight_smile:

Kävin lukaisemassa Musseloisen textejä ja KYLLÄ juuri noita konsteja/ ajatuksia tarvitsenkin.
Mietiskelen tässä
“Mikä on maximi annokseni/ kerta?” " 10 vai 13, riippuu varmaan ajastakin, kuinka kauan meinaa ottaa…"
“kuinka pysyä laskuissa, minkä konstin kehitän…”
“Lopettaisinko kokonaan kaljan juomisen, koska siitä tulee pöhnä ja alkaa väsyttää…mutta onhan se niin hyvää!!” Eräs kaverini lopetti jo ajat sitten oluen juonnin koska totesi että jo muutaman kaljan jälkeen meni muisti. Nykyään juo vain siideriä ja viiniä. “Hmm, tulisiko ikävä olutta…varmaankin.” :open_mouth: …“jostain on luovuttava saavuttaakseen jotakin uutta ja antoisaa, niinkuin tässä tapauksessa muistikuvia bileilloista”

Krapuloista puheenollen, minulla ne ovat aina olleet psyykkisesti pahempia. Koen kuolemanpelkoa silloin rajusti, päässäni pyörii “jonain päivänä kuolen kuitenkin” ja se saa kylmänväreitä aikaan ja alan hokemaan " kiitos rakas jeesus" vaikka olen saanut ateisti kasvatuksen. . Eli päässä viiraa. Fyysisesti en pode juurikaan krapuloita, mitä nyt pientä päänsärkyä joskus ja väsymys on kamala. Kiitos lienee sporttisten harrastusteni. Treenaan viikkoisin 2-5 x hikijumppaa tai vähintään lenkkeilyä.

NYt täytyy lopetella kun ukkeli kotiutuu kaupasta :confused:

P.s mitä kauemmin viime lauantain muistittomasta jurrista onkaan sitä paremmalle mielelle tulee ajatellessa tulevaa neljän päivän skimbamatkaa…toisaalta myös jännittää jääkö puheeni vain puheiksi… :unamused:

Hei Piitsu.

Laitan tähän vielä Musseloisen tekstin yhdestä toisesta ketjusta:

Minusta tuo on aika oivasti sanottu sellaisesta elämäntavasta, jossa viina ei enää niinkään kuulu elämään. Sitä kannattaa rehellisesti miettiä, olisiko itsestä siihen, vai pyörittääkö se alkoholi jo ajatuksia ja elämää liiaksi. Ypsilon pistikin hyvät listat tuosta alkoholismin määrittelystä, itsekin luin ne jälleen kerran ja alleviivasin monta kohtaa. Mutta en nyt höpötä enempää, ettei tule kuvaa saarnaamisesta :slight_smile: Se kun ei ole tarkoitus. Jokainen ihminen kun on erilainen ja tärkeintä on oma rehellisyys itseään kohtaan.

Niinpä niin, sepäs se pelko onkin että muutaman kerran onnistuu ottaa hillitymmin että sitten voi palata vanhaan tuttuun ‘kaatamiseen’.

Kyllähän tuossa Ypsilonin listassa on hirmu paljon asioita johon joutuu sanomaan kyllä tai joskus…
Toisaalta alkoholismin mittari on mielestäni hyvin kuvattu myös sisareni sanoin ‘mikä on kellekkin liikaa’ Mä koen henkilökohtaisesti että mun humalahakuinen elämäntapani on mulle liikaa ja haluan oppia siitä pois siinä kuin jostain muustakin huonosta tavasta. Se olenko alkoholisti…niin luulen että lievästi kyllä, joku toinen voisi ajatella etten totisesti ole kun asiat on ihan mallillaan, tai oikeinkin.

Eilen keskusteliin kumppanini kanssa tipattomasta tammikuusta, hän tuttuun tapaan ( sama viime vuonna) miltei kauhistui, mutta sitten kun keskustelimme asiasta alkoi taas myöntyä. Ensimmäinen ei tuli koska tammikuussa on jotkut ryyppäjäiset…totesin että meidän tuttavapiirissä ryyppäjäiset löytyy aina ja vaikka joka viikko eli joskus on osattava sanoa ei. Viime helmikuussa oltiin liki koko kk. selvinpäin. Ratkettiin vajaa viikkoa etuajassa.
Sanoinmyös etten haluaisi olla ikuisesti perheemme ‘kontrolli’ josta rajoitukset ja selvinpäin olo ehdotukset tulee. Hän myönsi myös että överiksi meno häiritsee häntä, mutta kun kysyin mitä on ajatellut että asialle voisi tehdä niin en saanut vastausta…

Alan hissukseen pakkailemaan ski vehkeitä huomista varten…

oletko sinä se sama tyyppi, joka 1990-luvun lopulla kaappasi lähijunan Helsingissä ja vaati kuljettajaa ajamaan norjaan?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania

Psykopaatin oireet ovat osin samanlaisia kuin mytomaanin.

…‘tänx’ kun tulitte kinastelemaan tänne :angry: :angry: :angry:

Muistinmenetykset ovat tuttuja. Kaameita kokemuksia. Ensimmäistä ei tarvinnut kauan odottaa juomiskertojen alettua. Ihmettelin, miksi oli yhtäkkiä niin pimeää ja missä muut olivat. Noin 3-4 tuntia oli hävinnyt. Varovasti myöhemmin selvittelin käytöstäni blackoutin aikana. Tilanne ei ollut käytöksessä näkynyt mitenkään. Blackoutit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, vaihtelevan pituisina. Vaikea selittää, ettei ole muistikuvaa tilanteesta vaikka ihmiset eivät ole pitäneet humalatilaa poikkeuksellisen voimakkaana. Itsellä tietenkin krapulassa ja muutenkin myöhemmin hirveä hätä siitä mitä on tullut tehtyä. Ties vaikka jollekkin olisi sattunut jotain.

Ennätys blackoutin pituudessa tuli viime keväältä, jolloin hävisi 10-12 tuntia. Tässä myöhemmin mietin, että mentiinkö ja dissosiaation puolelle. Suurimman osan ajasta olin, kai, ollut yksin liikkeellä. Selvittelin retkeä lompakosta löytyneistä kuiteista ja puhelutiedoista. Aggressiivisuutta on alkanut myös tulla viimeaikoina juomisen kanssa mukaan, ennen olin kaikkien kaveri. No, nyt kaksi kuukautta ilman alkoholia. Pahaa myrkkyä. Harmi kun päihdepolitiikka on mitä on, niin ei miedompiä päihteitä saa luvan kanssa käyttää.

Minä itse näe täällä mitään kinastelua.

Hei Kameli!
Mikä on dissosiaatio? Luulen kuitenkin että oma muistinmenetykseni liittyy juotuun määrään ja se että muut eivät pidä humalatilaa niin kovana, on vuosien harjoittelun tulosta, ts. osaa olla ihmisiksi ja pysyy jaloillaan vaikka on kovinkin humalassa. En ole myöskään agressiivinen tai harvemmin tulee tehtyä mitään tempauksia, joiden johdosta ei sitten kehtaisi näyttää naamaansa toviin missään…
Joskus saatan vain kiltisti nukahtaa kesken kaiken.