Näin tehdään Pikkususi 
…vaikka mun tipaton siis loppuu suunnitellusti jo 25. pvä kun tulee ‘tärkeitä’ vieraita kaukaa, joiden kanssa on kiva sitten ryypiskellä. Jännittää jo nyt että kuinka lärvit sitä sitten vetääkään kun pitkästä aikaa pääsee käsiksi vanhaan tuttuun siideri tai kalja pulloon… 
Pitäisi pystyä päättämään että viinaa en ainakaan tuolloin juo, nimittäin tiedän että nämä vieraathan juo 
-Prosessissa-
Taas uuteen viikkoon hyvillä mielin ja aivot mukana 
Join viikonloppuna saunassa yhden alkoholittoman tumman oluen ja siihen se jäi, vaikka ostimme taas vanhasta tottumuksesta REILUSTI jos vaikka alkaa maistumaan. Jännä juttu mutta alkoholiton ei ‘maistu’ ollenkaan niin hyvältä kuin holillinen. Ilmeisesti ymmärtää ettei siitä kuitenkaan tule humalaan, joten turha latkia koko iltaa turhia kaloreita, kun vichylläkin pärjää.
Viime viikko oli myös erittäin sporttitäyteinen, ennätys pitkään aikaan. Ei tullut krapulan aiheuttamia -pois pelistä-päiviä. Kummallista kyllä paino pikemminkin nousee kuin laskee. Tulee tietysti syötyä hyvin ja treenikin muuttaa läskin lihakseksi?? Täytyy jättää mässäily pois tällä viikolla ja katsoa kuinka ämmin käy.
Helmikuu kolkuttelee jo hissuksiin takaraivossa ja kaikenmaailman ryyppäjäisiä on jo kalenteri pullollaan. Help.
Mietittiin ukkelin kanssa jos pidettäisiin yksi selvä viikonloppu kuukaudessa, niin onko se liikaa alkuun. EI
…
Voi Piitsu, miten mä löysin itseni susta! Käyn aivan samoja kamppailuja kuin sinä ja juomakulttuurini on aivan samanlaista kuin sulla, ollut jo vuosia. Ukkokin taitaa olla samaa kaliiberia kuin sulla.
Mun piti aloittaa tipaton ja tupakoimaton tammikuu, olin polttamatta 1,5 vrk ja heti uuden vuoden jälkeisenä perjantaina piti saada muutama siideri ja lauantaina muutama siideri lisää. Viime viikonloppuna menikin sitten torstaina jo muutama siideri ja vähän vinkkua, perjantaina siideriä ja vinkkua ja lauantaina muutama siideri ja koko pottu vinkkua. Että mä voin inhota omaa selkärangattomuuttani. Inhoon itteeni niin, että saan siitä somaattisia oireita! 
Kääk, yritän muistaa tämän v.lopun krabbikset vielä perjantaina ja lauantaina! Menee kaikki viikonloput aivan tärviölle kankkusessa. Tosin nousuhumala on mukava olotila, miks sitä ei muista silloin kun on kankkunen ja luulee että kuolema tulee? Kamalan ristiriitaista…
Moi Keppi!!
Miten hyvältä tuntuukaan kun joku sanoo suoraan että on ihan samanlaisissa painiskeluissa
Mites sun ukko, oliko se mukana tipattoman aloituksessa? Ei mulla tulis yhtikäs mitään tästä jos ukkeli kietoisi viikonloput läpeensä alkomahoolia tossa…e-ei.
Kaikesta huolimatta mä en haluaisi lopettaa juopottelua kokonaan ( tiedoksi Ypsilonkin) on se sen varran mukavaa puuhaa, nimenomaan nousuhumala ja hiprakkakin. Mä yritän löytää keinoja että humala ei menisi hiprakan yli ja muistaisi seuraavana päivänä illan kulun, muutenhan on ihan järjetöntä lähteä bilettämään, jos jo valmiiksi ‘tietää’ ettei loppuillasta ole juurikaan enää pelissä mukana…
Ei katos Piitsu, tuolla se nytkin tissuttaa bissee ja kotiviinii, eikä mua näin alkuviikosta ollenkaa tee tiukkaa olla selviepäi, mutta odotas ku tulee torstai-iltapäivä. Ai luaja, mä olen aivan täpinöissäni, alotan jo kotimatkalla töistä autossa siiderin tissuttamisen (istun tietty pelkääjän paikalla) ja perjantaina sitte ryytyneen duunipäivän jälkeen täyskänä päälle, lauantai aamuna mä olen jo aika nöyrää tyttöä ja olen tiukasti selvin päin tonne kolmeen tai neljään. Pöh!
Mun mies juo joka päivä sellaisen 3-4 purkkii olutta (0,33) ja muutaman kerran viikossa vetäsee tiukalla kännin. Sitten se yrjöö (ei aina mutta usein) ja makaa sängyssä pitkälle iltapäivään. Eli tärviölle menee nekin päivät. Tosin jos viikolla vetäsee sen toisen kännin, niin menee kuitenkin töihin lorvimaan.
Mä olen huomannut, että petän itseäni jopa kaupassa, bongaan kaikki mäyräkoiraa kantavat ihmiset, katselen niiden habitusta ja mietin, että juohan noikin, eikä se näy yhtään ulos päin kyllähän mäkin voin, ei mulla ole vielä mitään hätää 
Mä olen nyt kahtena päivänä lukenu ton Fernetin esittelyn läpitte ja ensin mua hymyilytti, sit mua rupes ahdistamaan, mun tekis mieli oikeesti ravistella sitä ihmistä, mutta eihän se ole oikeesti mun tehtävä
Mä nimittäin kuoppasin ex-mieheni nelisen vuotta sitten, se kuoli tasan neljäkymppisenä maksakirroosiin. Mä löydän oikeesti Fernetin persoonasta ja selittelyistä exäni ja se ahistaa mua. Tosin eihän mun ole mikään pakko lukea niitä
Jos nyt yrittäis hoidella oman soppansa…
Voi jessus, kuoppasit ex ukkos ja nyt sulla on uusi tissuttelija saman katon alla. Niinhän ne sanoo että joillain on ns. paapomisvietti, että löytää itsensä aina samanlaisesta seurasta…
Mun täytyy nyt mennä mutta Keppi palaan aiheeseen
…ja mitä Fernettiin tulee niin olen samaa mieltä. Ei oikein viitsi kommentoida mitään kun kyllä se aina jonkun kaatavan selityksen keksii kaikelle, voih. 
Mä ehdin olla yksin kuus vuotta eron jälkeen ja ei mua oikeastaan häiritse nykyisen ukon tissuttelu, se ei koskaan ole pahana tissutellessaan ja menee ajoissa nukkumaan
Tietysti mun olisi helpompi olla ilman siidereitä jos ukko olisi mukana ajatuksessa, mutta loppujen lopuksihan jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mua itseäni häiritsee mun joka viikonloppuinen törpöttely ja nyt täytyy kyllä pitää taukoa siinä. 
Ihan oman itsensä takia (ainakin näin ens alkuun).
Juomiselle löytyy aina syy, siihen riittää vaikka bussikuskin nimipäivät. Oli kamalaa katsoa nuoren ihmisen itsetuhoa, exä rakasti viinaa ja juomista, sitä olis ollut vaikea kuvitella ilman juomista. Kun se joskus yritti olla hampaat irvessä ilman viinaa, niin kaikki ympärillä kärsi… se oli aikas kamalaa.
Moikka taas,
se on kyllä ihan totta että parempi pitää huolta omista tavoistaan ja yrittäää vaikuttaa niihin. Tosin suhteemme alkuaikoina ( ei asuttu vielä saman katon alla) mun ukkeli otti likimain sikspäkin päivittäin ja viikonloppuisin sitten yhdessä kunnon kännit. Se alkoi kyrsiä mua niin paljon, kun näin että toinen on kokoajan väsynyt, mikään ei huvita ja unikaan ei tahtonut tulla siihen yliväsyneeseen kehoon, niin tein selväksi että jollei hän halua luopua tuosta tavasta, [size=150]itsensä takia[/size], niin en keksi muuta ratkaisua kun miettiä tulevaisuutta eri suuntiin. Luojan kiitos hän lopetti tissuttelun ja siirtyi viikonloppujuopotteluun kanssani.
Nyt olen vain kertonut että mulla on tahto vähentää omaa juomista jne… ja hän on ITSE samaa mieltä omasta alkoholinkäytöstään. En tuputa juomapäiväkirjojani tms. Tehköön omat vähentämis strategiansa 
…niin ja ex ukko oli joka päivä baarissa kanssa. Kun aloin ehdottelemaan vähentämistä niin hän valitsi mielummin baarit. Söihän se naista, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen halavatun onnellinen että niin kävi, muuten tuskin olisin nykyisen rakkaani kanssa.
Että meikäläisellä on se paapomisvietti ainakin
Heips taas
Exän takia juoksin A-klinikalla (yksin) ja totesin siellä kerran sille terapeutille, että jos minä ja alkoholi ollaan samalla lähtöviivalla, niin tiedän, että mä jään toiseksi. Se tuntui tosi pahalta, mutta totuus on se, että alkoholisti on äärettömän itsekäs, siinä ei kukaan eikä mikään merkitse mitään jos vastakkain on kuningas alkoholi.
Tässä nykyisessä suhteessa mä olen pankkiiri (hoidan meidän rahaliikenteen) ja ilmoitin alkuviikosta isännälle, että lisää bisseä ostan vasta kuun lopussa, saat ihan itse valita koska juot loput ja tiukan kanssa on ihan sama juttu.
Mä nautin suunnattomasti näistä nappailuilloista isännän kanssa, meillä on tosi mukavaa, jutellaan kaikesta, kuunnellaan musiikkia ja nautitaan toistemme seurasta. Toki voidaan tehdä sitä myöskin selvinpäin, mutta siinä on ihan oma mausteensa kun on pieni nousu päällä
Tänään on torstai mun siideripäivä, vielä ei ainakaan ole luonto lerpahtanut…
Hellurei,
nyt oli eka tiukka vkl takana. Lauantaina teki niin mieli siivouskaljaa tai tupakkaa että onneksi sitä ei ollut jääkaapissa kylmänä. Päästin sen vielä suustani, niin kuinka ollakkaan ukkeli kauppareissullaan osti sikspäkin puolilitrasia ihan vaan [size=150]minun vuokseni[/size]. Onneksi iltapäivällä kuntoilun ja hyvän sapuskan jälkeen mieli oli palautunut ja saunassa nautiskelimme holitonta olutta.
Päästin suustani myös että pitäisiköhän korkata viinipullo kun on uudet, testaamattomat viinilasit. Senkin kommentin ukkeli laittoi merkille ja kyseli illemmalla viinipullon laitaa, mutta tosiaan hinku oli jo mennyt ohi. Mä en voinut sallia itselleni sitä pettymyksen tuntua, mikä olisi sunnuntaina krapuloissa ollut. Ensi viikonloppuna sitten otetaan isolla O:lla. Minun tipaton loppuu jo lauantaina, niinkuin tiedossa on ollut…ellei sitten jo perjantaina. Harmittaa jo valmiiksi että paluu juopotteluun alkaa.
Että hyvää maanantaita kailkille.
Että kehtaatte analysoida minun persoonaani vaikka selvästi olen ilmaissut, että se on rajojen rikkomista. Minun persoonani ahdistaa sinua? Voi sua raukkaa. Mä olen varmaan nyt syyllinen sitten sun ahdistukseesi? Ihan vain koska minun persoonani on sinun mielestäsi (näin tietokoneen välityksellä) sellainen ja tällainen.
Kuten ex- miehesikin oli syyllinen sinun ahdistukseesi?
Ja nykyinenkin miehesi on??
Ja sitten sunkin on pakko juoda kun miehesikin juo? Eikä itselläsi ole sitten mitään osaa eikä arpaa omassa ahdistuksessasi, tai juomisissasi?
Itse et ole sitten mistään vastuussa, kaikista vähiten omista valinnoistasi. Ja sädekehä loistaa.
Tavaa: Minä olen ihan eri ihminen kuin sinun exäsi. Ymmärrätkö?
Minä en myöskään ole mikään oksennuspussi, jonka niskaan on luvallista oksentaa omat traumansa ja ahdistuksensa ja läheisriippuvuusongelmansa, ihan vain siksi, koska minä kirjoitan omista - huom OMISTA - asioistani avoimesti omassa ketjussani.
Mutta koska sinä, keppi, ja piitsu myös, olette ottaneet oikeuden mennä henkilökohtaisuuksiin, teen minäkin nyt sitten samoin.
Keppi. Sinä olet ihan itse vastuussa siitä millaisen miehen sinä itse olet valinnut. Olet vastuussa myös siitä, että ihan itse valitset myös pysyä suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka juo liikaa. Te kaksi puhutte noista alkoholistipuolisoista siten, ikäänkuin ne vain ilmaantuisivat siihen vierelle jostain tyhjästä, ilman että esim. Kepillä itsellään on sitten mitään osaa tai arpaa sen suhteen kenet siihen viereensä valitsee. Että ku exä on haudattu, niin sitten siihen viereen “ilmaantuu” ihan tyhjästä toinen alkkis. Hohhoijaa.
Ei se ihan niin mene. Ei alkoholistin läheinen ole mikään viaton olosuhteiden uhri, vaan ihan samalla tavalla vastuullinen omista valinnoistaan, ja itsestään kuin alkoholistikin on omistaan.
Tässä huomaa, kuinka sellaisia ihmisiä, joilla on ns. “virallisesti” ongelmia, (siis näkyviä, ja yleisesti tunnustettuja ongelmia, kuten alkoholi- tai mielenterveysongelmia) käytetään häikäilemättä hyväksi. Jotkut ihmiset hakeutuvat ns. virallisesti ongelmaisten vierelle ihan sitä varten, ettei tarvitsisi kohdata itse omia henkilökohtaisia ongelmiaan. “Virallisesti” ongelmainen toimii kätevänä syntipukkina, jonka niskaan voi sysätä syyllisyyden puolisonkin ahdistuksesta. Ja näin tämä virallisesti ongelmainen saa kunnian kantaa kaikkien muidenkin ongelmat harteillaan.
Puoliso on asia, joka itse valitaan. Ja siitäKIN valinnasta on jokainen ihan itse vastuussa.
…
…
Ypsilon jo tuossa totesi, että kun kirjoittaa julkiselle keskustelupalstalle on syytä hyväksyä se, että kaikenlaisia kommentteja tulee.
Aina ei voida taata vain päähän taputtelua ja hymistelyä.
Tuollaiset itkupotkuraivarit on ihan turhia ja todistaa vain kirjoittajansa omaa lapsellisuutta.
Jos ei kommentointia kestä ja sitä, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä, on ehkä syytä kirjoitella vain omaan päiväkirjaan.
Itse asiassa uskon myös, että aurinko nousee huomenna. Samoin uskon, että alkoholismi yleensä noudattaa aika lailla samanlaista kehitysprosessia.
Kuka sitten paremmin tuntee asian ?
Henkilö joka kamppailee asian kanssa päivittäin vai sellainen, joka on taistelunsa taistellut, myöntänyt olevansa alkoholisti ja mahdollisesti toipunut.
Parantua alkoholismista ei nähdäkseni voi.
Oletan, että viittaat minun kirjoitukseeni.
Missähän olen väittänyt, että alkoholismista toipuminen on helppoa tai esittänyt muuta vastaavaa propagandaa ?
Totta, antaa niiden vaan juoda, jotka osaa. Tosin olen sitä mieltä, että yhteiskunta on turhan paljon alkoholin läpitunkemaa kun sitä pitää usein perustella, että ei juo mutta juomista pidetään aivan yleisesti hyväksyttävänä. Näinhän se kait on aina ollut.
Täällä kirjoittajista ei vaan monikaan oikein tunnu kohtuujuomista osaavan ja sitten osa ottaa kauheita pultteja, kun joku koittaa kokemuksensa perusteella kertoa kuinka asian näkee.