Ihanaa!!! Onneksi olkoon!!!
Mahtavia uutisia 
Toivon sulle kaikkea hyvää ja ihanaa odotusta!
Vauvat on niiiiin ihania!
Kerro kuitenki kuulumisia vaikka juominen jääkin. Olet ollut ainaki mulle kannustava ja voimia antava ja voihan täällä käydä muuten vaan kertoon kuulumisia!
Onnea vielä oikeen KOVASTI!!
t. ruiskaunokki 
Onnittelut piitsulle!
Ihanaa, saat oman pikku käärön. Ja tosiaan alkoholitonta olutta, makuvissyjä sun muita voit lipitellä ihan rauhassa.
Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja sitten tulevaisuudessa käärö kainalossa tulet sitten puhumaan tänne meille pelkkää OT:tä, eli elämästä ilman viinaa.
Kiitos onnen toivotuksista, Kukka, ruiskaunokki ja Syrensis 
Olen onneni kukkuloilla, miten vapauttavaa onkaan kun ei tarvitse miettiä harvase päivä että “minähän päivänä sitä ottaisi ja kuinka monta annosta” “piru vie jos menee taas överiksi ja ei muista mitään…” jne… On niin selkeetä, kun ei voi. Mä en lähde siihen leikkiin että otanpa pikkasen ja vielä pikkasen ja hupsista hei, olen pienessä hönössä, maha pystyssä, EI kiitos. Olen sitä touhua seuraillut sivusta kahden läheiseni kanssa ja se on karmivaa katsottavaa.
Tällä hetkellä on helppoa ja toivottavasti myös jatkossa. Koskaan ei tiedä minkä vaihteen iskee päälle 
Syrensis, elämästä täysin ilman viinaa en haaveile vieläkään, mutta josko tulevaisuus antaisi mulle aihetta keskittyä johonkin muuhun kuin ainaiseen ‘juonko vai enkö ja minkä verran…’
Roppakaupalla taas kaikille jaksamista ja hyvää viikonloppua
Heissan kaikille jotka minut muistaa
Mä olen ollut nyt yli 5 kk selvinpäin ja musta tuntuu että elän nyt onnellisinta aikaani. On ollut tosi helppoa olla juomatta, kun on selkeä syy ja tavoite. Puhelin soi harvemmin kun kukaan ei kysele “läheks bisselle?” " mitäs ohjelmaa viikonloppuna?" ei kaljottelukavereita kiinnosta raskaanaolevan viikonloppu-ohjelmat Onneksi on ne tosi-ystävät jotka on edelleen kiinnostuneita muustakin kuin kaljotteluseurasta.
Ukkelin kanssa menee hienosti paitsi silloin kun hän haluaa ottaa kuppia, on ollut todella hirveetä seurata selvinpäin tuota humalanhakuista ördäämistä, jota siis itsekin harrastanut kaiket viikonloput ennen tätä elämänvaihetta, erona ainoastaan että mä sentään yritin tehdä jotain överijuomiselleni, laskin annoksia ym. mies ei panosta- ei siis ehkä ole tarpeeksi halua muuttaa tapojaan. Pelko siis persiissä edelleen, että entäs kun minäkin voin taas ottaa, mitä tulevaisuus tuo meille. Mies ei ainakaan oma-aloitteisesti jarruja laittele, eli jollen minä jarruta niin alamäkeen kenties mennään.
Leppoisaa joulun odotusta ja kaikkea hyvää elämäänne!!
Onnittelut piitsu!
Ei muuta kuin jatkat samaa rataa. Elämänmuutos on mahdollinen, jos sitä todella haluaa. Ja sinä olet halunnut.
Hyvää loppuvuotta sinnekin,
terv. mikkeli, alkoholisti
Moikka,
kuinka ollakkaan muistin tunnukseni Olen nyt kirjoitellut “vieras” statuksella tulla Kotikanavalla TaoTaona otsikolla “Kyllästynyt perheen alkoholikontrolleri” eli otsikko kertonee että sama kuvio jatkuu - meikä joutuu kontrolloimaan ja kärsii siitä. Jollen kontrolloi, jarruttele, vaadi, kyttää, niin meillä juodaan enemmän ja enemmän, useammin ja useammin.
Ai niin, meille tuli sitten kaksi lasta putkeen ja he ovat parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut <3
Nuo ajat ennen lapsia-ördäämiset ovat omalta osaltani taakse jääneitä, mutta miehellä niitä on yhä. Esimerkiksi viimekesä jolloin oli paljon ystävien juhlia sain hävetä monet kerrat ja siksi olinkin itse mielummin autolla ja häivyin n puoliltaöin kun miehen silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelissä konsanaan. Mies ei varmasti voisi ajatellakaan lähtevänsä autolla juhliin, saati että olisi vielä kivaa.
Mä käyn sitten mielummin kavereiden kanssa, niin ei tarvitse hävetä ja jännittää illan kulkua.
Olen myös itse huolissani omasta elämästäni. Haluaisin raittiimpaa, toimeliaanpaa elämää johon itselläni olisi rahkeet, mutta mies tuntuu haluavan kaljottelua, joka ajaa hänet saamattomaksi. Viime syksynä hän oli oma-aloitteisesti kuukauden juomatta (kun olin ensin saanut kunnon raivarit, koska oli ottanut lasten kanssa ollessaan, vaikka ollaan sovittu ettei silloin oteta, vaikka lapset olisi jo nukkumassa). No tuon kuukauden aikana huomasin kuitenkin monia positiivisia vaikutuksia. Samalla muuten loppui kolmeksi kuukaudeksi kotona tisuttelu, mitä tapahtuu 1-3x vko. No kuinka ollakkaan livettiin takaisin vanhaan ja tilanne päättyi taas minun raivareihin pääsiäisenä. Sanoin että mun psyyke ei kestä tälläistä tissuttelua, haluan raittiimpaa elämää, mullako tässä se ongelma on? Minä joka jarruttelee, tuntuu kärsivän tilanteesta eniten? Mieskin on jopa tunnustanut että ongelmaa on…muttei kuitenkaan ota vastuuta. Ei tee mitän asioille. Ikäänkuin luovii minun vaatimuksieni mukaan. Jos en nipota juomisesta, hän juo. Jos nipotan on juomatta (kärvistelee aikansa, palatakseen taas tissuttelemaan??). Sama pätee niin monessa muussa hänen tekemisissään - paitsi työnsä hoitaa täsmällisesti, vaikkei sielläkään saralla ole kuulema kovin tyytyväinen.
Kävi viime keväänä terapiassakin, muta lopetti sen puolen vuoden jälkeen “en mä siellä ala kesällä ramppaamaan”. Vaikka terapeutti puhui pitkästä, kolmenkin vuoden terapiasta.
No nyt yritän keskittyä ajatuksiin “Toista et voi muuttaa, muuta itseäsi” ja “Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on”.
Näissä tunnelmissa tänään. Vähän niinkuin pelkäsin kun aloin odottamaan ekaa vaavia 2008.
Tein testit, aion keskittyä omaan hyvinvointiini.
Audit 15
SADD 9
Mies tehköön mitä haluaa, nytkin on kaverin kanssa mökillä ryyppäämässä. Pyyteli että mentäisiin lasten kanssa perässä -ei huvita. Mökkeily on ihanaa mutta miehen mielestä mökillä kuuluu aina ottaa olutta. Minusta siellä(kin) voi olla myös juomatta.
Huomenna on äitienpäivä. Lapset ovat kyllä elämäni valoja. Nyt me lähdetään pihalle.
Kommentoikaa vapaasti ja etenkin jos “vanhoja tuttuja” vielä. Olisi kiva kuulla kuulumisia!
Mä en ehdi nyt lueskella, mutta palataan.
