Sitäpaitsi pelkästä viinasta ja viinanjuonnista kirjoittaminen ei itse ongelmaa pienennä yhtään. Mielenpäällä päällimmäisenähän se silloin on. Ja unohtaa pitäisi… Siksi kirjoittelenkin täällä vähän mitä sattuu.
Juovanakin tein myös aika paljon ylitöitä, en kuitenkaan sillai väsynyt kuin nyt. Melkoinen suorittaja siis. Eipä juuri kehtaa kenellekään sitä mainita.
Mä en oikeastaan kestä sitä että joku kärsii…siis oikeasti kärsii. En ihmisen kärsimystä enkä kyl eläintenkään. Mua sattuu silloin itseänikin. Työni puolesta mä olen sen heikomman, osattomankin puolestapuhuja. Ja voin sanoa että olen aika hyvä siinä…ainakin useimmiten pystyn löytämään toisesta ne voimavarat, mitä ihmisessä on. Ja meissä jokaisessa on ainakin jotakin todella hyvää ja arvokasta. Jokaikisessä. Se on tärkeä muistaa
Tarvitseeko välttämättä sen pohjakosketuksen, jotta voi raitistua. Todennäköisesti, mutta pohjakosketuksia on varmasti erilaisia. Joillekin se voi olla se rypeminen ojanpohjassa, joillekin se että saa vaan tarpeekseen juomisesta. Ajantuhlausta ja ihan saatanan typerää hommaa.
Taidan olla vaaranpaikassa, koska mä tänä aamuna mietin, ettei alkoholi merkitse mulle enää mitään.
Pohjakosketus ei ole välttämätön, eikä se että sulla on varma olo siitä ettei alkoholi merkitse mitään, ole varmastikaan huono merkki. On ihan fiksua kirjoittaa fiiliksiä yleisesti, eikä just keskittyä juomisasioihin pelkästään, kuten ylempänä tuumit. Sun ajatukset vaikuttaa positiivisilta. Jatka samaan malliin!
Tunnistan tuon että muiden kärsimys satuttaa. Se on terveen merkki. Empatia on monelta hukassa ja joskus ne joilta ei ole, hakee turrutusta päihteistä. Itsekin tein niin.
Mä olen nähnyt elämässä paljon kaikenlaista, niin hyvää kuin tosi pahaakin. Mä olen jo vähän vanhempi, joten kyllä ikävuodetkin väkisten sitä ymmärrystä monesta asiasta kasvattaa. Sääli on tavallaan sairautta, mutta mä en voi sille mitään että mua surettaa toisten ihmisten paha olo. Olen nähnyt sitä paljon ja olen itse voinut joskus todella huonosti, mä tiedän miltä se tuntuu. Se on aivan hirveetä.
Ja se on niiiin totta, että raskain taakka, mitä ihminen joutuu kantamaan, se on kyllä se mikä on sielussa ja sydämessä.
Toisen ketjun kirjoituksesta mua jäi vaivaamaan ajatus, voiko rakkautta pyytää tai vaatia. Ei? Mun mielestä rakkaus joko on tai sitten sitä ei oo…toisaalta olemassa oleva rakkaus voi kasvaa mittoihin mihin hyvänsä.
Tässä rakkausasiassa olen itse myös ollut sekä se “tekijä että kokija”. Sinänsä ihan sama nyt, voin periaatteessa hyvin ilmankin. Tavoitteet on asetettu nyt toisaalle.
Kiitos Talvikaktus viestistäsi. Sekin oli sinänsä kivan positiivinen.
Mä poistin sen laskurin. Vasta pari päivää sitten hoksasin, missä se edes näkyy. Sinänsä vähän hölmö koko laskurihomma. Jotenkin tulee kilpailemiseen viittaava fiilis. Mä itse tiedän viimeisen juomapäiväni, ei liene niin merkittävää tietoa muille. Tai oikeastaan voi kilvoitteluajatuksella olla puolensakin. Itse en halua laskea päiviä sen enempi. Mulle tulee siitä ajatusoletus mahdollisesta suunnitellusta päättymisestä. Niinku taannoin oli se 100 pöivää ilman viinaa
Niin Talvikaktus, piti sanoa: mulle riitti jonkinlaiseksi todelliseksi pohjakosketukseksi se että päivät, ja etenkin illat, rupesivat muistuttamaan toisiaan: harmaata paksua puuroa höysteenä jatkuva, älyttömän paha mieli.
Vapaapäivä, paljon jäi tekemättä muttei juomisen vuoksi. Hienoa on osata myös ihan olla vaan. Kotihommat ei karkaa eikä ne ole muutenkaan ihan just-hommia samalla tavalla kuin ennen.
Varasin tänään itselleni taulun. Löysin teoksen, jonka ajattelen kuvastavan sekä itseäni että suhdettani tärkeään ihmiseen.
Miksikään en oo muuttunut…äiti edelleen ja osin hyvin epäkypsä. Itsekäs siis.
En mä enää pitkään aikaan ole ihmetellyt syytä miksi olen juonut. On ollut oikeastaan älyttömän traumatoisoitunut koko ikäni. Yrittänyt vain peittää sitä, kuten lapsuudenkodissanikin. Mistään ei saanut puhua. Nää kokemukset on olleet pohjalla kun olen ollut parisuhteessani ne tärkeimmät 18v ja 4v. Kaatuivat molemmat.
Mitähän helvettiä mä olen touhunnut edellisessä elämässä… jos nimittäin karma vielä on voimissaan ja toimii
Elämä rullaa. Ja muuten… Tosikko on Tylsyyden sisar.
Älä sorru tuohon sisarussuhteeseen.
Nukkuminen on ollut todella vaikeaa. Sitä soisi itselleen kyllä unen säännöllisesti…päiväthän on jaksettava kuitenkin.
No illan mietteet eivät kyllä kovin positiivisia olleet. Olkoon tämä päivä parempi
Aikalailla olen pitänyt aiemmin asiat ominani. Oon joskus sanonut että some ahdistaa ja nyt tuntuu vähän että täälläkin aktiivisena ololla on samaa vaikutusta. Mä pidän nyt vähän taukoa ja otan etäisyyttä asioiden puintiin. Liian läheiseltä moni asia tuntuu.
Eiköhän me pärjätä kuitenkin?
Voimia sinulle sinne plinkkietäisyyden päähän!
Toivoton, plinkkietäisyyshän ei välttis oo lainkaan pitkä joten perille toivotukses tuli?
Kiitos.
Häpeätematiikka on aikalailla ollut esillä eri ketjuissa täällä nyt. Oon mä kommentoinutkin ja tuonut sitä omaa käsitystäni siitä myös esille. Mutta
mä uskon että häpeän voi päihittää. Se vaatii vaan asioiden työstämistä itsekseen, ei se ehkä riitä että julkituo asian muille. Häpeä on niin henkilökohtainen asia, todellakin. Eiväthän kaikki tunne samoista asioista iloa, joten eivät häpeääkään. Normijuttuja muille, se saattaa olla jokin, joka toiselle on ehdoton nou nou…järkkyähän niissä mieli saattaisi.
En yritä esittää fiksumpaa kuin olen, mutta tiedän että vuosien, kertyneen iän, karseiden kokemusten + takaumien ja plinkkiajankin myötä, mun monipuolisuus ajattelun ja tekojen osalta on jotenkin edennyt.
Jäin sitten miettimään että onko kelvollinen raitistuja vasta sitten, kun on oksennus/ripuli/tajuttomuuskännit kokenut, ja mieluiten putkassa tai ojassa?
Alkoholiongelma on vähän kuin häpeä… voi olla yhtä yhdelle ja toiselle toista. Rajuudessaan siis.
Mulle mun järjestävapaa, siis järjetön, tissuttelu joka päivä on ollut henkisesti tappavaa. En rupea selittelemään, mitä join mieluiten tai mitä en ainakaan, tai milloin ylipäätänsä mitäkin join.
Samaa saatanan kuraa joka tappaa minut, ja ennen sitä hengenlähtöäni vie ajatteluni ja arvokkuuteni ihmisenä.
Täällä toivottavasti ei kukaan koe olevansa muita todempi alkoholisti. Lienemme kaikki samaa